Tapahtumatiedot

A:n 1960-luvulla rakennetussa omakotitalossa syttyi tulipalo 7.1.2018. F Oy:n palontutkintaraportin 24.4.2018 mukaan aikaisessa vaiheessa aloitetusta sammutuksesta huolimatta rakennus vaurioitui pahoin palon levitessä rakennuksen harjakaton alla olleessa vanhassa tasakattorakenteessa. Rakennus vaurioitui korjauskelvottomaksi ja koti-irtaimisto tuhoutui täysin.

Vakuutusyhtiö korvasi koti-irtaimistosta yhteensä 40.000 euroa korvauspäätöstensä 12.1 ja 20.3.2018 sekä osapuolten välisen kertauskorvaussopimuksen mukaisesti.

Vakuutusyhtiö viittasi asuinrakennuksen vaurioiden osalta 9.5.2018 antamassaan korvauspäätöksessä pelastuslaitoksen havaintoihin, joiden mukaan kohteen sisätiloissa ei ollut havaittu mitään syttymiseen liittyvää. Ensimmäinen ulkoapäin palosta tehty havainto oli ollut, että talon katolla olevan metallisen hormin juuresta tulee savua ja liekkejä.

Korvauspäätöksen mukaan pelastuslaitoksen havaintojen perusteella asunnon sisältä tapahtunut syttyminen on voitu poissulkea. Sähköyhtiön edustajien mukaan palon tapahtuma-aikaan heille ei ollut tullut poikkeavia tietoja. Palonsyytutkimuksissa on ilmennyt, että kahdesta tulisijasta savupiippuun johtava metallinen hormi oli asennettu tiiliverhouksen sisälle niin, että tiiliosa oli korkeudeltaan huonekorkeuden korkuinen ja tämän jälkeen hormi jatkui välikaton ja katon läpi metalliverhottuna. Talon välikatossa on ollut vanhaan tasakattorakenteeseen liittyen pitkittäissuuntaiset juoksut, joiden väli on 55 cm. Metallinen hormi on ollut asennettu juoksujen väliin niin, että hormi on 1,8 cm päässä toisesta juoksusta. Palojäljistä on havaittavissa, että talo on levinnyt metallihormin suunnasta vanhaan välikattoon.
 

Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö kuvasi laajasti hormin rakennetta ja 7.3.2018 aloitettujen purkutöiden yhteydessä hormista tehtyjä havaintoja. Hormin välikattoon sijoittuvassa teräsosassa on ollut villaa vain alaosassa. Villan paksuus on 2 cm ja villa on koostumukseltaan kiinteää ja kovaa. Teräsosan alareunus on epätasaisesti leikattu, mikä viittaa muuhun kuin tehdasvalmisteiseen leikkaukseen.

Vakuutusyhtiön mukaan tutkimuksissa on käynyt ilmi, että metallinen valmispiippu on asennettu vuonna 1981, kun talo on muutettu puukeskuslämmitteiseksi. Piippua on muokattu vuonna 2005, kun siihen on liitetty takan hormi. Takan liitoshormin liittäminen on vaatinut alkuperäisen hormin eristeen ja ulkovaipan poistamista, jotta takan hormi on pystytty liittämään piippuun. Eristevaipaksi on muurattu tiilivuoraus pannuhuoneen osuudelle, mistä eriste ja ulkovaippa on poistettu. Tämän toimenpiteen yhteydessä villa on joko jäänyt kokonaan laittamatta tai käytetty villa on hormin vaipan sisään soveltumatonta. Vakuutusyhtiön mukaan talon katon läpivientien kohdalla villa oli puuttunut tai sulanut, minkä johdosta palo oli päässyt syttymään.

Vakuutusyhtiö viittasi diplomi-insinööri L:n laatimaan palotutkintaraporttiin, jonka mukaan savupiipussa on ollut rakennusvirhe. Myös piippua ympäröinyt eristevilla on ollut määräysten vastaista. Tältä osin yhtiö viittasi myös Tampereen teknillisen yliopiston (jäljempänä TTY) tekemiin sähköuunikokeisiin. Vakuutusyhtiö katsoi, että palo on saanut alkunsa metallisessa savupiipussa tapahtuneesta nokipalosta. Palon leviäminen rakenteisiin, joiden olisi tullut olla suojattuna kuumuuden leviämiseltä, on johtunut rakennusvirheestä piippua asennettaessa ja piipun sisälle asennetusta määräysten vastaisesta villasta. Vakuutusyhtiö ilmoitti pitävänsä rakennusvirhettä vakavuusasteeltaan törkeänä. Koska palo on aiheutunut täysin rakennusvirheen takia, korvausta asuinrakennuksen palovahingosta ei voida maksaa.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö muuttaa korvauspäätöksensä myönteiseksi ja rakennuksen vaurioista maksetaan kuntoarvion mukainen korvaus. A:n mukaan vakuutusyhtiö antoi toimeksiannon rakennuksen purkamisesta ennen palonsyyn selvittämistä, minkä seurauksena A menetti mahdollisuutensa esittää näyttöä palonsyystä. A vetoaa myös vakuutusehtojen kohtuuttomuuteen.

A:n ensimmäiselle talolleen ottaman vakuutuksen piti olla täysarvovakuutus. Mikään ei viitannut siihen, että vakuutusehtojen mukaan vakuutus ei korvaakaan rakennuksessa olleesta piilevästä rakennusvirheestä aiheutunutta vahinkoa. A:n mielestä vakuutusyhtiön näkemys siitä, että kyse on törkeällä huolimattomuudella aiheutetusta rakennusvirheestä, ei voi pitää paikkaansa, koska rakennuksessa tehdyn muutostyön ovat aikanaan tarkastaneet sekä kaupungin rakennustarkastaja että paloviranomaiset.

A valittaa myös siitä, että hänelle lähetettiin vakuutusyhtiön virheen vuoksi ensin lasku rakennuksen purkamiskuluista ja myöhemmin laskua koskevia perintäkirjeitä. Kävi myös ilmi, että vakuutusyhtiö oli lähettänyt korvauspäätöksen väärälle henkilölle, joka otti yhteyttä A:han päätöksen saatuaan. Lopulta vakuutusyhtiö maksoi purkamiskustannukset. Yhtiö ei ilmoittanut rakennusta koskevasta kielteisestä korvauspäätöksestään mitään pankille, jossa olevan lainan vakuutena rakennus oli. A:n pankilta saaman tiedon mukaan vakuutusyhtiön olisi pitänyt ilmoittaa pankille kielteisestä korvauspäätöksestään. Vakuutusyhtiö jatkoi rakennuksen vakuutusta koskevien laskujen lähettämistä lähes vuoden ajan palovahingon tapahtumisesta. Asiakas vaatii vakuutusyhtiöltä korvausta päätöksen lähettämisestä väärään osoitteeseen, aiheettomista vakuutuslaskuista ja vakuutusyhtiön virheisiin liittyneestä selvitystyöstään. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina ja toistaa vastineessaan rakennuksen ja hormiston sekä piipun rakenneratkaisuista ja palonsyytä koskevista tutkimuksista päätöksessään esittämänsä seikat. Yhtiö viittaa L:n laatimaan palontutkintaraporttiin. Raportissa on viitattu rakentamismääräyskokoelman osan E3 mukaisiin vaatimuksiin metallisavupiipuille. Näiden mukaan savuhormin seinämien vahvuuden on oltava vähintään 4 mm, mineraalivillaeristyksen vähintään 50 mm ja ulkokuoren vähintään 0,5 mm. Savupiipun etäisyyden palaviin materiaaleihin tulee olla vähintään 100 mm, jos ei voida osoittaa, että palavien materiaalien lämpötila ei ylitä 80 °C:n lämpötilaa. Paksuudeltaan korkeintaan 30 mm vähäiset puurakenteet (listat, ruoteet ym.) saa kuitenkin tuoda kiinni savupiipun pintaan. Läpivientien kohdalla savupiipun ympärillä tulee olla 100 mm palamatonta materiaalia, kuten mineraalivillaa. Savupiipun eristeelle on lisäksi asetettu vaatimukseksi vähintään 100kg/m³ tiheys ja se, että materiaali kestää sintraantumatta 900 °C:n lämpötilan. Nämä vaatimukset ovat olleet samat sekä vuoden 1976 että vuoden 1988 rakennusmääräyksissä.

L:n raportin mukaan metallisavupiipun alkupään eristeen lämmönkesto ei ole ollut riittävä. Metallisavupiipun alkupäähän on todennäköisesti sullottu lasivillaa. TTY:lla suoritettiin koe, jossa tutkittiin savupiipusta otettujen eristeiden lämmönkestoa. Kokeessa tutkittiin savupiipusta otettua valkoista villaa, savupiipusta otettua kivivillaa ja verrokkina lasivillaa. Kokeessa verrokkina käytetty lasivilla muuttui valkoiseksi 500 °C:n lämpötilassa ja alkoi kutistua 600 °C:n lämpötilassa. Savupiipusta otettu valkoinen villa ja verrokkina ollut lasivilla sulivat molemmat 700 °C:n lämpötilassa.

Raportin mukaan savupiipun asennustapa ei ole ollut määräysten mukainen, koska savupiipun suojaetäisyys ei ollut riittävä. Savupiipun suojaetäisyys oli noin 20 mm, kun Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E3 mukaan suojaetäisyyden on oltava 100 mm. Piippu ei täyttänyt rakennusmääräyskokoelman edellytyksiä myöskään eristeen osalta, koska piipun alkupäässä kattorakenteiden kohdalla eristeenä oli todennäköisesti lasivillaa.  Eristeen sulamislämpötila oli TTY:n kokeissa 700 ˚C, kun määräysten mukaan eristeen tulee säilyä muuttumattomana 900 ˚C:n lämpötilassa. Vakuutusyhtiö katsoo raporttiin vedoten, että palo on aiheutunut täysin rakennusvirheen takia, minkä vuoksi vahinko ei ole vakuutuksesta korvattavissa. Vakuutusyhtiön mielestä A:n vetoamalla rakennusviranomaisten ja palotarkastajan muutostyön tarkastuksella ei ole asiassa merkitystä, koska tarkastus on voinut jäädä kokonaan tekemättä tai vaihtoehtoisesti muutosta ei ole edes kuulunut tarkastaa.

A:n vakuutusehtojen kohtuuttomuutta koskevan väitteen osalta vakuutusyhtiö katsoo, että näin selvässä rakennusvirhetapauksessa kyseessä ei voi olla kohtuuton ehto. Rakentamismääräyksiä tulee noudattaa ja mikäli määräyksiä kierretään tai jätetään noudattamatta, työn tekijä ottaa tietoisen riskin vahingonvaarasta ja on myös korvausvastuussa syntyneestä vahingosta. Vakuutusyhtiön arvion mukaan kiinteistön myyjä tai piipun rakentanut taho on lain nojalla vastuussa A:lle rakennuksen rakennusvirheestä ja nyt syntyneestä vahingosta. Vakuutusyhtiö kertoo, että se on kohtuullisuussyistä purkanut kustannuksellaan rakennuksen ja maksanut korvauksen irtaimistosta. Purkamisesta ja irtaimistosta maksettu korvaus on yli 65.000 euroa.

A:n purkamiskustannuksia koskevan vaatimuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että kaikissa tapauksissa, joissa rakennus palaa, purkutyö tilataan kiinteistön omistajan nimissä ja hänelle myös lähetetään lasku työstä. Vakuutusyhtiö kertoo aina asiakkailleen maksavansa purkutyön ja yhtiö on menetellyt tällä tavoin myös A:n tapauksessa. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö käytti palovahingon hoitamisessa ulkopuolista valvojayhtiötä, jolle rakennuksen purkanut yritys lähetti laskun. Valvoja jätti ensin lähettämättä laskun vakuutusyhtiölle, minkä vuoksi maksu oli myöhässä. Valvojan laiminlyönnin johdosta vakuutusyhtiö joutui maksamaan viivästyskorkoa erääntyneelle laskulle. A:lle ei kuitenkaan ole aiheutunut asiasta mitään korkokustannuksia eivätkä hänen luottotietonsakaan ole olleet vaarassa, sillä lasku on sovittu A:n kanssa vakuutusyhtiön maksettavaksi.

Vakuutusyhtiö kiistää väitteen rakennuksen liian aikaisesta purkamisesta. Yhtiö kertoo selvittäneensä palonsyyn ulkopuolisella toimijalla. Myös A kutsuttiin palontutkintatilaisuuteen, johon hän ei kuitenkaan saapunut. Palon syttymispaikka saatiin selville ja siitä on tehty raportti. Purkuyhtiö pyytää aina kiinteistön omistajan luvan purkutyön tekemiseen. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että rakennus paloi 7.1.2018. Ensimmäinen palopaikan tutkinta tehtiin 11.1.2018, jolloin myös A oli paikalla. Varsinainen purkutyö aloitettiin 7.3.2018, joten A:lla olisi vakuutusyhtiön mukaan ollut hyvin aikaa selvittää palon syttymissyytä myös itse, jos hän olisi halunnut.

Vakuutusyhtiö ilmoittaa, että se palauttaa A:lle vakuutusmaksut palon jälkeiseltä ajalta. Yhtiön käyttämä järjestelmä ei valitettavasti katkaise vakuutusta automaattisesti palonkaan sattuessa, minkä johdosta vakuutus on jäänyt voimaan. Vakuutusyhtiö kertoo havainneensa luotottaneen pankin tiedottamisessa kehittämiskohteita, joihin yhtiö on myös puuttunut, vaikkakaan tällä ei ole yhtiön mukaan suoranaista vaikutusta henkilöasiakkaan rooliin kokonaisprosessissa.

Vakuutusyhtiö myöntää, että A:n tapauksessa korvauspäätös on lähetetty väärään osoitteeseen inhimillisen virheen takia. Yhtiö pitää virhettään vakavana ja kertoo parantaneensa prosessejaan myös tämän osalta. A:n vaatiman korvauksen osalta vakuutusyhtiö toteaa käsityksenään, että tapahtuneesta ei kuitenkaan ole aiheutunut varsinaista vahinkoa, joten perustetta korvauksen maksamiselle ei ole. Vakuutusyhtiö kuitenkin pahoittelee A:lle aiheutunutta mielipahaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A:n omakotitalon palovahinko vakuutuksesta korvattava. Erimielisyys koskee sitä, onko palo aiheutunut vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla rakennus- tai asennusvirheestä ja onko korvaus tällä perusteella evättävä. Mikäli rajoitusehto soveltuu tapaukseen ja rakennuksen vahinko ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattava, kyse on siitä, onko vakuutusehtoja pidettävä kohtuuttomina tai niiden soveltamisen katsottava johtavan tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen sen johdosta, että kyse on vakuutetun kotinaan käyttämän rakennuksen ja koti-irtaimiston tuhoutumiseen johtaneesta palovahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.9.2016 alkaen) kohdan 4.1 (Paloturva) mukaan vakuutuksesta korvataan palovahinko, jonka syynä on äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irti päässyt tuli tai tulisijasta tai lämmityslaitteesta noussut noki, savu tai savukaasun äkillinen ja ennalta arvaamaton räjähdys.

Vakuutusehtojen kohdan 5 (Vakuutusturviin liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata muun muassa

vahinkoa ja kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet omaisuudelle tai esineelle rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta, kuten suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö- tai työvirheestä, rakenne-, valmistus-tai aineviasta, korjaamiseen tai rakentamiseen käytetyistä sopimattomista tai laadultaan ilmeisen heikoista osista tai materiaaleista, rakennusvirheestä tai perustamisvirheestä

Asian arviointi

Onko palovahinko aiheutunut rakennusvirheestä?

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu L:n palontutkintaraportti 24.4.2018. Raportin valokuvista ilmenee, että savupiipun metallihormin alaosan etäisyys kattorakenteista on ollut välikaton läpiviennin kohdalla noin 20 mm. Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan metallinen valmispiippu on asennettu rakennukseen vuonna 1981, kun talo on muutettu puukeskuslämmitteiseksi. Piippua on muokattu vuonna 2005, kun siihen on liitetty takan hormi. Molempien rakennus- ja muutostöiden aikana voimassa olleiden rakennusmääräysten mukaan (Suomen rakentamismääräyskokoelma E3, Pienet savuhormit, 1976, kohta 3.2.2 ja Suomen rakentamismääräyskokoelma E3, Pienet savuhormit, Ohjeet 1988, kohta 2.5) mukaan palavatarvikkeisten rakennusosien suojaetäisyyden tulee olla vähintään 100 mm savuhormin ulkopinnasta. Näin ollen metallihormin läpivientikohdan suojaetäisyydet ovat olleet rakennusmääräysten vastaiset.

L:n raportin mukaan savupiipun vaurioita tutkittaessa havaittiin, että metallihormin ulkokuoren ja sisäosan välisessä tilassa käytetty eristemateriaali oli osittain kovettunutta ja osasta hormia kadonnut kokonaan. TTY:n sähköuunikoetta koskevan tutkimusselostuksen 24.4.2018 mukaan kokeessa selvitettiin erilaisia villamateriaaleja lämmittämällä kovettuneen eristemateriaalin sulamislämpötilaa. Kokeessa havaittiin, että kovettunut eristemateriaali alkoi sulaa 700 ˚C lämpötilassa, kun taas savupiipusta näytteeksi otettu kivivilla säilyi värin muuttumista lukuun ottamatta muuttumattomana.

Edellä mainittujen rakennusmääräysten mukaan savuhormin metallinen sisäkuori tulee huolellisesti eristää koko pituudeltaan täysin peittäen palamattomalla ja kuumuutta kestävällä mineraalivillalla, jonka tilavuuspaino on vähintään 100 kg/m³ ja sintraantumislämpötila vähintään +900 ˚C (vuoden 1976 rakennusmääräys, kohta 3.5.3 ja vuoden 1988 rakennusmääräys, kohta 3.2.1). L:n raportin ja TTY:n sähköuunikoneen perusteella metallihormin eristysmateriaali ei, siltä osin kuin hormissa on käytetty noin 700 ˚C lämpötilassa sulavaa eristemateriaalia, ole vastannut rakennusmääräysten edellytyksiä.

L:n raportin mukaan rakennuksen puulämmityskattilasta havaittiin nokipaloon viittavia karstakokkareita. Raportin mukaan palo on todennäköisesti syttynyt sen seurauksena, että savupiipun hormissa on ollut nokipalo, jonka yhteydessä hormin pintaan tarttuneen pien palaminen voi aiheuttaa korkeimmillaan yli 1000 ˚C:n lämpötilan. Metallihormin eristeet olivat sulaneet hormin alaosasta, joka on ollut kattorakenteen läpiviennin kohdalla. L pitää todennäköisenä, että savukaasujen korkea lämpötila, savupiipun eristeen vauriot ja liian pieni suojaetäisyys ovat aiheuttaneet savupiipun ympärillä olevan välikattorakenteen kuumenemisen ja syttymisen.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa selvitettynä, että palon syttymiskohdassa metallihormin suojaetäisyys ympäröiviin rakenteisiin ja hormin alaosassa käytetty eristemateriaali ovat olleet rakennusmääräysten vastaisia. Vaikka vahinkoon johtaneen tapahtumainkulun lähtötekijänä on todennäköisesti ollut savukaasujen poikkeuksellisen korkean lämpötilan aiheuttanut nokipalo, Vakuutuslautakunta katsoo, että mainittuja hormin ja sitä ympäröivin rakenteiden puutteita on pidettävä vakuutusehtojen kohdassa 5 tarkoitettuina rakennus- ja asennusvirheinä, jotka ovat olleet syy-yhteydessä palovahinkoon.

Vakuutusehtojen sanamuodon mukaan rajoitusehdon soveltumisen kannalta merkitystä ei ole sillä, ovatko rakennus- tai asennusvirheet olleet vakuutetun havaittavissa. Vakuutuslautakunta ei myöskään vakuutusyhtiön esittämän yksityiskohtaisen selvityksen perusteella pidä todennäköisenä, että jos rakennusta olisi tutkittu lisää, tutkimuksissa olisi ollut löydettävissä jokin edellä selostettuja rakenteiden puutteita todennäköisempi syy palon syttymiselle. Esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään voida todeta, että rakennus on tässä tapauksessa purettu ilman asiakkaan hyväksyntää. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole vakiovakuutusehtojen mukaan korvausvastuuta palovahingosta.

Vakuutusehtojen sovittelu

A on vedonnut myös vakuutusehtojen kohtuuttomuuteen. Esillä olevassa tapauksessa A:n kotinaan käyttämä omakotitalo on vaurioitunut palovahingossa korjauskelvottomaksi. Kotina käytetty rakennus muodostaa useimmiten merkittävän osan yksityishenkilön kotitalouden varallisuudesta. Kotivakuutuksen rakennus- ja asennusvirhettä koskevan soveltuessa vahinkotapaukseen korvausta rakennuksen vaurioitumisesta ei tulisi tässä tapauksessa lainkaan maksettavaksi, mikä tarkoittaa käytännössä kotina käytetyn rakennuksen menettämistä ilman vakuutuskorvausta. Vakuutuslautakunta katsoo, että rajoitusehdon soveltaminen johtaa näissä olosuhteissa kohtuuttomuuteen.

Vakuutuslautakunnan aikaisemman käytännön (FINE-000739) mukaan vastaavan kaltaisessa palovahinkotapauksessa, jossa rajoitusehdon soveltaminen olisi sinänsä johtanut vahingon epäämiseen, vakuutusyhtiön oma-aloitteisesti tekemän sovittelun perusteella tuhoutuneesta koti-irtaimistosta ja rakennuksesta maksamaa, puolta (1/2) omaisuuden arvosta vastaavaa korvausta on pidetty kohtuullisena. Rakennus- ja asennusvirheestä esitetty selvitys, palon syttymiseen myötävaikuttavana tekijänä tässä tapauksessa rakennus- ja asennusvirheiden ohella ollut nokipalo ja vakuutusyhtiön jo maksamat korvaukset huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää myös tässä tapauksessa perusteltuna sovitella vakuutusehtoja niin, että rakennuksen vahingosta tulee korvata puolet (1/2).  Vakuutusehtojen mukainen korvattavan vahingon määrä jää ensi vaiheessa osapuolten välillä selvitettäväksi.

Asiakkaan muut vaatimukset

A on vaatinut korvausta muun muassa rakennuksen purkamiskuluista ja vahingon jälkeen häneltä veloitetuista vakuutusmaksuista. Näiden osalta Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa vakuutusyhtiön maksaneen purkamista koskevat laskut ja palauttaneen A:lle vakuutusmaksut vahingon jälkeiseltä ajalta. Lautakunnalla ei tämän vuoksi ole perusteita suosittaa näiden vaatimusten osalta asiassa korvausta.

A on vaatinut korvausta vakuutusyhtiön virheistä aiheutuneesta työstä. Koska konkreettista rahallista korvausvaatimusta tai yksilöidympää selvitystä työn sisällöstä ei ole esitetty, Vakuutuslautakunta ei anna myöskään tältä osin asiassa ratkaisusuositusta. A voi tältä osin halutessaan korvausvaatimuksensa ensi vaiheessa vakuutusyhtiölle.

A on valituksessaan tuonut esille, että vakuutusyhtiö on lähettänyt A:lle tarkoitetun korvauspäätöksen toisen henkilön osoitteeseen. Vakuutuslautakunnalle toimitetun 9.5.2018 päivätyn korvauspäätöksen osoitekentässä on ollut A:n nimi, mutta väärä osoite.  A on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiö ei ole ilmoittanut kielteisestä korvauspäätöksestään pankille, jossa olevan lainan vakuutena palaneen omakotitalon käsittänyt kiinteistö on ollut.

Vakuutuslautakunnan ohjesäännön 6 §:n 2 momentin mukaan lautakunta antaa ratkaisusuosituksia muun muassa vakuutetun lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Vakuutuslautakunnan toimivaltaan ei sen sijaan kuulu puhtaasti vakuutusyhtiöiden korvauskäsittelyn menettelytapoja koskevien valitusten tutkiminen. Vakuutuslautakunta ei tämän vuoksi käsittele A:n valitusta korvauspäätöksen lähettämisen ja luotonantajana olevan pankin tiedottamista koskevalta osin enemmälti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa rakennuksen vahingosta puolet (1/2).

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin

Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho