Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja S Oy teki kesällä 2014 seinäeristeen asiakkaan omistamaan, vuonna 1950 rakennettuun omakotitaloon. Eristetyö oli osa talon peruskorjaus- ja laajennustöitä, joita suoritettiin samaan aikaan. Eristeissä havaittiin homeperäisiä kasvustoja syksyllä 2015.
Asiakkaan lapsen isä R oli esittänyt urakoitsijalle 14.9.2015 korvausvaatimuksen. R:n mukaan vahinko oli johtunut S Oy:n virheellisestä työsuorituksesta. Vaatimuskirjeen mukaan R oli tilannut työn S Oy:ltä. Urakoitsija oli kiistänyt korvausvastuun, mutta oli tehnyt vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä 23.10.2015. Asiakas ja R olivat esittäneet korvausvaatimuksensa vakuutusyhtiölle 26.10.2015.
Vakuutusyhtiö oli katsonut 5.11.2015 päivätyssä korvauspäätöksessä, ettei kyseessä ollut korvattava vakuutustapahtuma.
Vakuutusyhtiön asiakasasiamies on katsonut 18.12.2015 päivätyssä ratkaisussaan, että kiinteistön rakenteille aiheutuneet vahingot tulee korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella. Asiakasasiamies kuitenkin korosti, että vakuutusehtojen perusteella itse eristeen uusiminen ei kuulu vakuutuksesta korvattavaksi. Korvattavaksi ei myöskään kuulu virheellisen työn uudelleen suorittaminen. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut uudesta korvauspäätöksestä asiakkaalle 1.2.2016.
Vakuutusyhtiö on suorittanut korvausta 11.10.2018 vahingon tutkimuskustannuksista 5 200 euroa ja tälle summalle viivästyskorkoa. Vakuutusyhtiö on suorittanut 11.12.2018 päivätyllä korvauspäätöksellä korvausta materiaaleista 1 400 euroa ja 2 670 euroa. Omasta työstä vakuutusyhtiö oli suorittanut korvausta 3 600 euroa. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt korvattavaksi työn osuudeksi 300 h x 12 euroa. Korvaus on suoritettu oman työn korvauksena työn tehneelle R:lle. Vahinkoa kärsinyt asiakas ei ole itse henkilökohtaisesti ryhtynyt korjaustoimenpiteisiin, vaan hän on pyytänyt R:a suorittamaan korjaustoimenpiteet puolestaan. Koska R:lla ei ole yritystä, jonka kautta hän työstä laskuttaisi, vakuutusyhtiö oli suorittanut korvauksen niin sanottuna oman työn korvauksena, joka maksetaan verottomana.
Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen materiaaleista ja muista kuluista 11.12.2018 päivätyillä päätöksillä. Vakuutusyhtiön korvauslakimies oli lähettänyt R:lle 11.12.2018 sähköpostiviestin, jossa oli kerrottu, että rajoitusehtokohdan 3.2.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja. Näin ollen muut korvattavaksi vaaditut työt ja materiaalit eli selluvillan kiinnitykseen käytetyt ilmansulkupaperit, teipit sekä yläkerran lattian pintamateriaalit jäävät rajoitusehtokohdan perusteella vakuutuskorvauksen ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö on suorittanut korvausta oman auton käytöstä 0,24 euroa/km.
R on vaatinut korvausta työnantajan sivukuluista. Vakuutusyhtiön korvauslakimies on todennut 18.12.2018 ja 21.12.2018 lähettämissään sähköpostiviesteissä mm., ettei vaadittujen sivukulujen ja lomarahojen maksamiselle ole perusteita, koska R ei ollut laskuttanut kyseisiä töitä yrityksensä kautta. Vakuutusyhtiö on R:n pyynnöstä maksanut hänelle aikaisemmin maksetun verottoman korvauksen ja verollisen korvauksen erotuksen, jonka jälkeen R on itse voinut ilmoittaa saamansa tulon verottajalle. Vakuutusyhtiö on maksanut asiakkaalle aikaisemmin maksetun tuntikorvauksen lisäksi kahdeksan euroa tunnilta. R:n suorittamasta työstä on näin ollen maksettu korvausta yhteensä 20 euroa tunnilta.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on vaatinut korvattavaksi myös työnantajan sivukuluja, vuosilomakorvausta, työajanlyhennysrahaa, työkalukorvausta sekä kilometrikorvauksen maksamista rakennusalan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesti. Asiakas on vaatinut korvausta yläkerran lattian materiaaleista sekä ilmansulkupapereista ja teippauksista yhteensä 980 euroa. R, joka on laatinut valituksen asiakkaan puolesta, on lisäksi vaatinut korvausta suorittamastaan selvittelytyöstä 230 euroa sekä viivästyskorkoa kaikille lisäkorvauksille.
Koska R ei omista rakennusta eikä asu siinä, verottaja katsoi, että R:n tuli maksaa vero korvauksesta. Kyseessä ei myöskään ole oma työ, vaan palkkatyö.
Korjaustöissä oli jouduttu purkamaan yläkerran lattiaa märkien villojen poistamiseksi. Vakuutusyhtiö ei ollut suorittanut korvausta kyseisistä töistä aiheutuneita kustannuksista. Vaihtoehtona olisi ollut purkaa alakerran huoneen katto, mistä olisi aiheutunut suurempi vahinko. Vakuutusyhtiö on korvannut ulkopuolisen tuulensuojalevyn, mutta ei sisäpuolista höyrysulkua eikä sen teippauksia. Vakuutusyhtiö on rajannut korvauksen ulkopuolelle myös yläkerran lattian materiaalit. Nämä työt eivät kuitenkaan liity työn uudelleentekemiseen, vaan märkä selluvilla on aiheuttanut papereihin kasvustoa ja tuhonnut ne. Selluvillan poisto ei olisi ollut mahdollista ilman lattian purkamista. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut, että purkaminen voidaan korvata vain toiselta puolelta, koska tältä osin kyseessä on märästä selluvillasta johtuva vioittuneen rakenteen korjaus.
Asiakas on hakenut korvausta myös rakennuksen arvonalenentumisesta. Asiakas on lisäksi tiedustellut, onko työmaan viivästymisestä mahdollista saada korvausta.
Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, että kiinteistön rakenteille aiheutuneet vahingot ovat tulleet korvatuksi ehtojen mukaisesti. Vakuutusyhtiö viittaa R:lle 11.12.2018 lähetettyyn sähköpostiviestiin, jossa on kerrottu, mitkä materiaalit ja muut kulut on katsottu korvattavaksi. Kyseisessä sähköpostiviestissä on myös kerrottu korvattavaksi hyväksytyn työn osuudesta. Muut korvattavaksi vaaditut työt ja materiaalit jäävät rajoitusehtokohdan 3.2.6 perusteella vakuutuskorvauksen ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö viittaa 1.2.2016, 5.12.2018 ja 18.12.2018 lähetettyihin sähköpostiviesteihin, joissa asiaa on käyty läpi. Asiassa ei ole perusteita suorittaa työstä ja materiaaleista vaadittuja lisäkorvauksia.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että suoritettu kilometrikorvaus on asianmukainen, eikä tältä osin ole perusteita suorittaa lisäkorvausta. Työkalukorvaus on työnantajan maksama korvaus. Vakuutusyhtiö ei ole toiminut R:n työnantajana, joten työkalukorvausta ei voida maksaa.
Myöskään työntekijän sivukuluja ja lomarahaa ei voida korvata, koska R on tehnyt työn yksityishenkilönä. Vakuutusyhtiö ei ole toiminut R:n työnantajana, eikä ole olemassa mitään sellaista tahoa, joka voisi tilittää kyseiset maksut eteenpäin. Jos R olisi halunnut, että hänen yrityksensä suorittaa korjaustyön, vakuutusyhtiö olisi edellyttänyt urakan kilpailuttamista ja valinnut kokonaiskustannuksiltaan edullisimman urakoitsijan suorittamaan korjaustyön. Jos tämä urakoitsija ei olisi ollut R:n yritys, olisi vahinkoa kärsinyt toki edelleen voinut pyytää R:n yritystä suorittamaan korjaustyön, mutta tällöin vakuutusyhtiö olisi maksanut edullisimman urakkatarjouksen mukaisen korvauksen kertakorvauksena vahinkoa kärsineelle. Korvaus olisi maksettu vakuutusehtojen mukaisesti arvonlisäverottomana, ja vakuutuksenottaja olisi vastannut arvonlisäveron osuudesta.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei se voi ottaa kantaa yksilöimättömiin arvonalennusta ja työmaan viivästymistä koskeviin korvausvaatimuksiin. Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin, että rakennus tulee asianmukaiseen kuntoon korjaamalla, eikä arvonalenemaa siten voida katsoa jäävän. Työmaan viivästymistä koskevan vaateen osalta vakuutusyhtiö on todennut, että vahinkoa kärsineellä on velvollisuus minimoida vahinkoa ryhtymällä korjaustoimiin riippumatta siitä, onko kyseessä vakuutuksen perusteella korvattava vahinko. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä viivästymisen aiheuttamasta vahingosta.
Ratkaisupyynnössä vaaditaan myös korvausta ylimääräisestä selvittelystä. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei tällaisen korvauksen suorittamiselle ole perusteita. Myöskään viivästyskorkoa ei ole perusteita suorittaa enempää kuin vakuutusyhtiö on jo suorittanut. Asiassa ei ole näin ollen perusteita suorittaa lisäkorvausta miltään osin.
Asiakas on lausunut 27.2.2019 päivätyssä lisäkirjelmässään, että homekasvustot oli havaittu silmämääräisesti jo kesällä 2014. Asiakas on 24.7.2014 välittömästi havainnon jälkeen ottanut yhteyttä urakoitsijaan ja villan valmistaneen T Oy:n asiantuntija on käynyt paikalla noin puolen tunnin kuluttua ilmoituksesta ja todennut, että työ on tehty täysin vastoin ohjeita. R on tämän jälkeen lähettänyt laboratorioon näytteet eristysvilloista, minkä jälkeen kohteessa on suoritettu katselmus urakoitsijan kanssa ja päädytty tilaamaan tavarantarkastus, koska urakoitsija ei pitänyt näytteiden tuloksia uskottavina. 11.9.2015 valmistuneessa tavarantarkastuksessa havaittiin, että koko urakointityö oli toteutettu vastoin alalla vallitsevia käytäntöjä.
Korvauksen ulkopuolelle jääneet paperit eivät ole varsinaisesti selluvillaeristettä, mutta urakoitsija oli laittanut ne seinälle, koska villa ei olisi muuten pysynyt siinä. Alun perin asiakkaan olisi tullut itse asentaa kyseiset paperit. Paperien asentamisesta ei ollut sovittu, eikä kyseisestä työstä myöskään veloitettu erikseen. Kyseessä oli virheellinen työtapa. Teippaukset asiakas oli tehnyt itse. Asiakas katsoo, ettei teippien ja papereiden osalta kyse ole virheellisen työn uudelleen suorittamisesta. Märkä selluvilla oli pilannut teippaukset ja paperit. Asiakas vaatii korvausta yläkerran lattian korjaamisen materiaaleista sekä papereista ja teipeistä yhteensä 962 euroa. Asiakas vaatii lisäksi oman työn lisäkorvausta 40 tunnilta ilmansulkupaperien asentamisesta, teippauksesta sekä yläkerran lattian korjaamisesta.
Asiakas kertoi yrittäneensä neuvotella urakoitsijan ensin kanssa ilman tavarantarkastusta, mikä vei aikaa ja neuvottelujen myötä tavarantarkastus siirtyi syksylle. Tavarantarkastuksen tilaaminen olisi tällaisessa tilanteessa tullut tehdä ensimmäisenä, mutta asiakkaan tarkoituksena oli hoitaa työ sovinnollisesti ja pienemmin kustannuksin.
R alkoi heti vahingon havaitsemisen jälkeen rajoittaa vahinkoa ottamalla sisäpuolella olevat höyrynsulkupaperit pois ilmansulkuteippauksineen, minkä jälkeen villat alkoivat kuivua jo ennen tavarantarkastusta. Kiinteistöllä ei voitu ryhtyä muihin töihin ennen tavarantarkastusta, mikä aiheutti vahingonkärsijälle työmaan viivästymistä.
Kokonaisuutenaan työmaa viivästyi vahingon vuoksi noin puoli vuotta, mikä on aiheuttanut vahingonkärsijälle haittaa asumiselle ja menetettyä työaikaa rakennustöissä. Tältä osin korvauksen yksilöinti on kuitenkin vaikeaa, ja sen tulisi perustua esimerkiksi rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin. Asiakas vaatii kuitenkin korvausta asumishaitasta 1 500 euroa. Remontointityö on haitannut rakennuksen käyttöä ja aiheuttanut asukkaille mm. pölyaltistusta. Moni muu olisi kyseisen kaltaisessa tilanteessa muuttanut rakennuksesta pois, mistä olisi aiheutunut vaadittua korvaussummaa suuremmat kustannukset.
Asiakas on joutunut vakuutusyhtiön hitaan ja virheellisen korvausprosessin vuoksi ryhtymään toimiin vahingon rajoittamiseksi. Huomioon on otettava myös talven tulo ja lämpöeristyksen tarve. Kun eristystyön teko jäi syksyyn, asiakkaalle aiheutui myös ylimääräistä lämmityskuluja. Näiden kulujen määrän näyttäminen ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista. Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiön viivyttely asiassa on ollut kohtuutonta, koska yhteyttä on otettu vasta helmikuun 2016 alussa, eikä vakuutusyhtiö tällöinkään toimittanut varsinaista korjattua korvauspäätöstä.
Asiakas on vaatinut yleissitovan työehtosopimuksen mukaista 7,7 prosentin työajan lyhennysrahaa, joka on tässä tapauksessa 462 euroa sekä 18,5 prosentin vuosilomakorvausta 1 110 euroa. Asiakas on vaatinut työnantajan sivukuluista korvausta yhteensä 2 066,32 euroa. Asiakas on vaatinut lisäkorvauksille myös viivästyskorkoa. Korvaus voidaan maksaa asiakkaalle tai R:lle, jotka suorittavat työnantajakulut oikeille vastaanottajille. Kyseinen summa perustuu asiakkaan ja R:n väliseen suulliseen sopimukseen korvattavista töistä.
Asiakas toteaa, ettei vakuutusyhtiö olisi voinut valita korjaustöiden suorittajaa, koska se ei ollut tehnyt korvauspäätöstä kohtuullisessa ajassa. Kiinteistön omistajan on täytynyt omalla kustannuksellaan rajoittaa välittömiä vahinkoja. Kulut olisi ollut mahdollista laskuttaa myös yrityksen kautta tai teettää jollakin toisella yrityksellä, mutta tämän kaltainen sopimuksen tekeminen oli mahdotonta, koska asiakas ei tiennyt, korvaako vakuutusyhtiö vahinkoa. Vahingon aiheuttaja vaikutti sekä maksukyvyttömältä että maksuhaluttomalta.
Asiakas on katsonut, että jos talo oli kunnostettu sellaiseen kuntoon, ettei sille ole voinut aiheutua arvonalennusta, olisi tämä vaatinut kaikkien niiden runkopuiden vaihtamisen, joihin selluvilla oli ollut kosketuksissa. Käytännössä tämä olisi edellyttänyt koko rakennuksen purkamista. Korjaukset on tehty mahdollisimman hyvin, mutta taloa myytäessä mahdolliselle ostajalle on kerrottava tästä vahingosta ja esitettävä tavarantarkastuskertomus sekä selvitys tehdyistä korjauksista. Selvitystä korjauksista ja virallista korjaussuunnitelmaa ei kuitenkaan ollut tehty, koska vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt puhelimitse maksamasta asiantuntijan palkkiota, ja toisaalta asiakas itsekin katsoi, että suunnitelman teko oli tarpeetonta. Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksena arvonalentumisesta sen korvaussumman, joka siltä säästyi, kun korjaussuunnitelmaa ei tehty. Korjaussuunnitelman teko ja valvonta olisi maksanut todennäköisesti 7 500 euroa ja asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa tämän summan rakennuksen arvonalennuksena.
Asiakas on korostanut 3.4.2019 päivätyssä lisäkirjelmässään, ettei R asu vahingoittuneessa kiinteistössä, eikä ole naimisissa asiakkaan kanssa. Asiakkaalla ja R:llä on yhteinen lapsi, minkä vuoksi R oli auttanut asiakasta vahingon hoitamisessa.
Vakuutusyhtiö on suorittanut 17.5.2019 asiakkaalle tämän vaatimusten mukaisen 1 500 euron korvauksen asumishaitasta.
Asiakas on lausunut 28.5.2019 lähetetyssä lisäkirjelmässään, olevansa tyytyväinen vakuutusyhtiön suorittamaan korvaukseen asumishaitasta. Asiakas on todennut, että hän ja R olivat sopineet, että palkka suoritetaan siten, kuin työstä on mahdollista saada korvausta vakuutusyhtiöltä.
Vakuutetun kuuleminen
Vakuutuksenottaja katsoo, että työsuoritus oli asianmukainen. R on omistanut talon yhdessä asiakkaan kanssa, joten hän ei ole verrattavissa ulkopuoliseen työvoimaan. Vakuutuksenottaja ei ollut palauttanut alkuperäistä urakkasuoritusta asiakkaalle, koska asiakas oli saanut selluvillat kustannuksetta T Oy:ltä. Vakuutuksenottaja katsoo, ettei asiakas ole oikeutettu lisäkorvaukseen.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutukseen sovellettavien, 1.1.2014 voimaan tulleiden toiminnan vastuuvakuutusehtojen kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Kohdan 3.2.6 (Työsuoritus) mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.
Kuluttajansuojalain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun säännökset koskevat vastikkeellisia palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja (toimeksisaaja) suorittaa kuluttajalle (tilaaja) ja joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus. Tietyistä urakkasopimuksista säädetään kuitenkin jäljempänä 9 luvussa.
Kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Korvausvelvollisuus käsittää virheestä tilaajalle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sikäli kuin 21 §:stä ei johdu muuta. Edellä 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan.
Kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan tilaajalle aiheutuvan välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos viivästys tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Välillisenä vahinkona pidetään:
1) tulon menetystä, joka tilaajalle aiheutuu sopimusrikkomuksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi;
2) vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta; ja
3) kohde-esineen käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen.
Kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §:n 4 momentin mukaan jos 3 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua vahinkoa aiheutuu muunlaisen vahingon rajoittamisesta, sitä ei kuitenkaan tältä osin pidetä välillisenä vahinkona.
Kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §:n 5 momentin mukaan samanlainen oikeus korvaukseen kuin tilaajalla on hänen perheenjäsenellään, joka kärsii viivästyksen vuoksi vahinkoa.
Vahingonkorvauslain (31.5.1074/412) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiöllä velvollisuus suorittaa lisäkorvausta R:n suorittamasta työstä, työnantajalle kuuluvista suorituksista työehtosopimuksen mukaisista lomakorvauksista, työajanlyhennysrahasta sekä työkalu- ja kilometrikorvauksesta. Asiakas on lisäksi vaatinut viivästyskoron maksamista mahdollisille lisäkorvauksille ja korvausta yläkerran lattian korvauskuluista, sisäpuolen teippauksesta, ilmansulkupaperista, rakennuksen arvonalentumisesta, R:n ajankäytöstä asian selvittyyn sekä korjaustyön aloittamisen viivästymisestä. Asiakas on ilmoittanut olevansa tyytyväinen vakuutusyhtiön suorittamaan korvaukseen asumishaitasta, joten kyseinen korvauserä ei ole enää riitainen.
Työnantajakulut: sosiaaliturvamaksu, työeläkemaksu, tapaturmavakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutus sekä työehtosopimuksen mukainen vuosilomakorvaus ja työajanlyhennysraha
Vakuutusyhtiö ei ole toiminut korjaustyön tilaajana tai R:n työnantajana, joten vakuutusyhtiö ei ole velvollinen perimään R:ltä työnantajan sivukuluja tai maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, lomakorvausta tai työajanlyhennysrahaa työnantajan roolissa.
Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvaus siitä vahingosta, josta vahingonaiheuttaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutusyhtiön korvausvastuu ei ole vahingonaiheuttajan korvausvastuuta laajempi. Korvattavaa on lähtökohtaisesti vain todelliset kulut. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että asiakas olisi todellisuudessa maksanut R:lle vaaditut korvaukset tämän työstä. FINE katsoo näin ollen asiassa jääneen näyttämättä, että asiakkaalle olisi aiheutunut vaadittujen kuluerien mukainen vahinko korjauskuluista, eikä FINE suosita vakuutusyhtiötä suorittamaan lisäkorvausta tältä osin.
Työn luonne ja vaativuus huomioon ottaen FINE pitää vakuutusyhtiön maksamaa 20 euron tuntikorvausta riittävänä.
Kilometrikorvaus
Vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta suorittaa korvausta kilometrikorvauksesta työehtosopimuksen mukaisesti, koska R ei ole työsuhteessa vakuutusyhtiöön.
Verohallituksen päätöksen mukaan korvaus on vuonna 2019 0,43 euroa/km, Kelan hallitus on puolestaan sairausvakuutuslain nojalla vahvistanut oman auton käytön kustannuksen määräksi 0,2 euroa/km. Molemmat edellä mainitut laskelmat auton käyttökustannuksista perustuvat Autoliitto ry:n laskelmiin. Verohallituksen päätöksen perusteena olevassa laskelmassa on otettu huomioon myös auton hankkimisesta aiheutunut pääomakustannus. Käyttökustannuksiin puolestaan kuuluvat polttoaine-, rengas-, vakuutus- ym. muuttuvat kulut. Käyttökustannusten osuus on noin 0,2 euroa/km.
Asiassa ei ole edes väitetty, että asiakas olisi joutunut hankkimaan autonsa tutkittavana olevan vakuutustapahtuman vuoksi. Hän ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut autonsa käyttämisestä enempää käyttökulua kuin 0,2 euroa/km. FINE pitää vakuutusyhtiön 0,24 euron kilometrikustannuksia koskevaa korvauspäätöstä asianmukaisena.
Yläkerran lattian korvauskulut, sisäpuolen teippaus, ilmansulkupaperit sekä niiden asennukseen liittyvän työn korvaus
Vakuutuksesta ei rajoitusehdon 3.2.6 mukaan korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.
Vastuuvakuutuksen tarkoituksena on kattaa vakuutuksenottajalle vakuutetussa toiminnassa syntynyt voimassa olevan oikeuden mukainen korvausvastuu. Käytännössä tämä tarkoittaa vakuutuksenottajan tuottamuksellisesta menettelystä aiheutuneiden vahinkojen korvausvastuuta. Vakuutuksenottaja voi tekemillään sopimuksilla sitoutua tätä laajempaan korvausvastuuseen. Tällainen sopimukseen perustuva vastuu on rajattu vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Työsuoritusten osalta sopimusvastuuta koskevaa rajoitusta on vakuutusehdoissa täsmennetty todeten, että alkuperäisen työsuorituksen korjaamisesta tai uudelleensuorittamisesta aiheutuneet kustannukset eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Vastuuvakuutus ei ole tarkoitettu olemaan takuu työsuorituksen onnistuneesta lopputuloksesta, vaan työsuoritukseen sitoutuneen on itse tehtävä lupaamansa suoritus ja korjattava siinä olevat puutteet.
Asiakas on katsonut, että teipit ja paperit sekä yläkerran lattia olivat vahingoittuneet virheellisen eristyksen seurauksena kastumalla eikä niiden uusimisen osalta kyse ole virheellisen tehdyn työn uudelleen suorittamisesta. Asiakkaan mukaan teippien ja paperien asentamisesta ei ollut myöskään sovittu urakoitsijan kanssa. Urakoitsija oli käyttänyt paperia selluvillan asennuksessa, mikä oli asiakkaan mukaan virhe. Koska asiassa esitetyn selvityksen perusteella paperien asettaminen oli ollut osa työvirhettä, FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole korvausvelvollisuutta paperien osalta.
Koska teipit eivät esitetyn selvityksen mukaan ole liittyneet S Oy:n suorittamaan alkuperäiseen työsuoritukseen, vaan asiakas oli asentanut ne, FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen teippien ja teippien asettamiseen käytetyn työajan osalta.
Lattia oli vahingoittunut virheellisen työsuorituksen seurauksena, eikä lattiamateriaalien asentaminen kuulunut alkuperäiseen urakkaan. FINE suosittaa näin ollen, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen lattiamateriaalien osalta ja suorittaa korvauksen myös lattian uusimiseen käytetystä työstä.
Rakennuksen arvonalentuminen
Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin, missä se oli ennen vahinkoa. Mikäli esinettä ei saa korjattua alkuperäiseen kuntoon, tulee korvausta maksaa arvonalennuksesta. Näyttötaakka vahingon määrästä on vahinkoa kärsineellä.
FINE toteaa, että rakennus on lähtökohtaisesti mahdollista saattaa vahinkoa edeltävään kuntoon korjaustoimenpiteet suorittamalla. Korjaustoimenpiteiden myötä vahingoittuneen huoneen eristeet ja pintamateriaalit on uusittu. Asiakkaan 7 500 euron korvausvaatimus perustuu työsuunnitelman arvioituun hintaan. FINE katsoo, ettei asiakas ole esittänyt selvitystä siitä, että korjauksen jälkeen rakennuksen arvo olisi laskenut 7 500 eurolla. FINE katsoo edellä mainituin perustein, ettei vakuutusyhtiöllä ole korvausvelvollisuutta vaaditusta arvonalennuksesta.
Korvaus työmaan viivästymisestä
Asiakas on ilmoittanut, että rakennustyöt asiakkaan työmaalla viivästyivät vakuutusyhtiön korvauskäsittelyn myötä noin puoli vuotta. Asiakas on todennut vastineessaan, että tältä osin korvauksen yksilöinti on kuitenkin vaikeaa, ja sen tulisi perustua esimerkiksi rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin.
Vahingonkorvausoikeudessa tunnetun periaatteen mukaan vahingonkärsinyt ei voi oikeuttaa korjaustoimenpiteiden laiminlyöntiä tai viivyttämistä sillä seikalla, että vakuutuksesta ei ollut suoritettu korvausta. Vakuutusyhtiö korvauspäätöksen viipymisen oikeusvaikutus on vakuutussopimuslain mukaisesti viivästyskoron maksuvelvollisuus. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että vakuutusyhtiö olisi viivytellyt asian käsittelyssä tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Vahingonkärsineellä on lisäksi velvollisuus rajoittaa kärsimäänsä vahinkoa. Koska asiakas ei ole myöskään esittänyt yksilöityä rahamääräistä vaatimusta työmaan viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole korvausvelvollisuutta tältä osin.
Asian selvittelykulut
Asiakas on vaatinut korvausta R:n vahingon selvittelyyn käyttämästä ajasta. FINE toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä R:n suorittamasta selvittelystä mahdollisesti aiheutuneiden kustannusten muodostumisesta. Näin ollen FINE ei suosita korvausta kyseisistä selvittelykustannuksista.
Lopputulos
FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen teipeistä ja lattiamateriaaleista sekä niiden asentamiseen käytetystä työajasta viivästyskorkoineen. Muilta osin FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Hanén Nikunlassi
Jaostopäällikkö Esittelijä