Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A on irrottanut 22.9.2018 astianpesukoneen ystävänsä B:n omistamassa asunnossa. Seuraavana aamuna on sekä B:n että hänen naapuriensa asuntojen pinnoilla havaittu vettä. Vuodon syynä oli astianpesukoneen tulppaamaton liitos. A on ilmoittanut, että hän on mitä todennäköisimmin avannut astianpesukoneen hanan juodessaan vettä ennen B:n asunnosta poistumista. A katsoo, että hän on toiminut virheellisesti myös jättäessään astianpesukoneen liitoksen tulppaamisen tekemättä irrotettuaan koneen. A on hakenut korvausta B:n asunnolle vuotovahingosta aiheutuneista kustannuksista vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksissään, että vahingon syyksi oli esitetty toisaalta toimimaton sulkuventtiili ja toisaalta hanan aukaisu. Vakuutusyhtiö on kuitenkin katsonut, että vahingon syynä on lopulta se seikka, ettei astianpesukoneen liitosta ollut tulpattu, kun kone oli irrotettu siitä. Vastuu tulppauksen laiminlyönnistä voi perustua vain sopimukseen, eikä vakuutuksesta suoriteta korvausta vahingosta, josta vakuutettu on vastuussa sopimuksen, sitoumuksen, lupauksen tai takuun perusteella, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sopimusta.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on katsonut valituksessaan aiheuttaneensa vahingon tuottamuksella ja vaatii, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen B:n asunnolle aiheutuneesta vahingosta vastuuvakuutuksesta. B:n vastuuvakuutuksesta on korvattu ulkopuolisille aiheutuneet vahingot, mutta ei B:n asunnon vaurioita.

Vakuutusyhtiö on viitannut vastineessaan korvauspäätöksissä lausuttuun ja katsoo, että vesivahinko on päässyt syntymään, kun tulppaus on jäänyt tekemättä. Hanan avaaminen ei vielä aiheuta vesivahinkoa, mikäli kone on asianmukaisesti tulpattu ja kaikki osat ovat ehjiä. A:lla ei ole ollut velvollisuutta tulpata B:n astianpesukoneen liitosta ilman, että siitä on sovittu B:n kanssa, koska A ei asu kyseisessä asunnossa eikä omista asunnon hallintaan oikeuttavia osakkeita. A:n velvollisuus ei ole ollut huolehtia koneen tulppauksesta ilman ylimääräisiä lupauksia tai sitoumuksia ja tällä perusteella korvausvastuu voi perustua ainoastaan tällaiseen lupaukseen tai sitoumukseen tai osapuolten väliseen sopimukseen.

Asiakas on kertonut valituksessaan, että B:n vastuuvakuutus on korvannut ulkopuolisille aiheutuneet vahingot, mutta ei B:n oman asunnon vaurioita. Koska vastuuvakuutuksesta korvataan pääasiallisesti vahinkoja, joista vakuutettu on korvausvastuussa, tarkoittaa toisen yhtiön korvauspäätös vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan sitä, että B:n on katsottu olevan korvausvastuussa vahingosta. Mikäli asia on näin, vahvistaa tämä vakuutusyhtiön näkemyksen, ettei A ole korvausvastuussa vahingosta muutoin kuin A:n ja B:n välisen sopimuksen perusteella. Vahingossa on kysymys A:n vastuulla olevasta vahingosta ja hänen mahdollisesta tuottamuksestaan.

Sopimusehdot

1.7.2016 voimaan tulleiden vastuuvakuutusehtojen kohdan VA131 (Perusvastuu) mukaan henkilön perusvastuuvakuutus korvaa vakuutetun yksityishenkilönä toiselle aiheuttaman henkilö- tai esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan VA135 (Rajoitukset) mukaan vakuutus ei korvaa mm. vahinkoa, josta vakuutettu on vastuussa sopimuksen, sitoumuksen, lupauksen tai takuun perusteella, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sopimusta.

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on riitaa siitä, onko A Oy:n vastuu B:n asunnolle aiheutuneesta vahingosta perustunut yksinomaan sopimukseen vastuuvakuutukseen sisältyvän rajoitusehtokohdan VA135 tarkoittamalla tavalla. Vakuutusyhtiö on katsonut, että koska A:lla ei ole ollut ilman sopimusta velvollisuutta huolehtia astianpesukoneen tulppauksessa, vastuu tulppaamattomuudesta voi perustua vain sopimukseen.

FINE toteaa, että vahinkoa kärsineen ja vakuutuksenottajan välisessä suhteessa kysymys on sopimuksen täyttämisessä tehdystä virheestä aiheutuneesta vahingosta ja siten vahingonkorvausvastuu osapuolten välillä perustuu sopimukseen. Sopimukseen perustuvaa vastuuta koskeva rajoitusehto ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään sopimussuhteessa toiselle osapuolelle aiheutettuja vahinkoja korvattaisi vastuuvakuutuksesta.

Vastuuvakuutusta koskevan kirjallisuuden (Palmunen, Vastuuvakuutus, 3. p., 1996, s. 107, Strömberg, Vastuuvakuutusten perusteella maksetut korvaukset teoksessa Yrityksen ja yhteisön vastuuriskit, 2004, s. 447 ja af Hällström – Ijäs, Vastuuvakuutus, 2. p., 2007, s. 134) mukaan sitä, rajoittaako ehtokohta korvauksen maksamisen vastuuvakuutuksesta, voidaan testata tutkimalla, olisiko vahingonkorvausvastuuta siinä tapauksessa, että sopimusta ei olisi. Tietenkin monia työsuorituksia on vaikea kuvitella ilman, että niistä on olemassa sopimukseen perustuva tilaus. Mutta ehdon soveltamisen kannalta olennaista on se, ovatko vahinkoa aiheuttaneessa tilanteessa käsillä sellaiset elementit, jotka muodostaisivat sopimuksen ulkoisessa tilanteessa rikkomusperusteisen vahingonkorvausvastuun edellytykset.

Tapauksessa VKL 104/07 Vakuutuslautakunta sovelsi tätä ajatusta ja totesi kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksen korvaavan sopimusvastuurajoituksesta huolimatta kiinteistöön kiinnitetyn lampun putoamisesta vuokralaisena olevan liikkeen omaisuudelle aiheutuneen vahingon siitä huolimatta, että osapuolten kesken asia oli jo käsitelty alioikeudessa ja vastuu oli tuomiossa katsottu sopimusvastuuksi. Vakuutuslautakunta lausui tapauksen perusteluissa, että ”yksinomaan sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevan rajoitusehdon seurauksena vastuuvakuutuksesta korvataan vahinko vain siinä tapauksessa, että vakuutuksenottaja olisi vahingosta vastuussa myös sellaista kohtaan, jonka kanssa vakuutuksenottajalla ei ole sopimussuhdetta. Tämä tarkoittaa niitä vastuuperusteita ja oikeussääntöjä, joita sovellettaisiin pelkästään sopimussuhteen ulkopuolella.” Keskeisiä korvausvastuun tekijöitä ovat esimerkiksi tuottamus, syy-yhteys ja vahinko. Vastuuvakuutuksen rajoitusehdon tulkinnassa lautakunta katsoi, että kiinteistön omistajalla olisi ollut korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen perustuva vastuu ketä tahansa vahingon kärsinyttä kohtaan. Tämä vastuu ei käsitellyssä tapauksessa ollut suppeampi kuin osapuolten sopimukseen perustuva vastuu. Tämän mukaisesti vahinko oli korvattava vastuuvakuutuksesta myös sopimussuhteessa olevaa liikeyritystä kohtaan. Sopimuksen olemassaolo ei laajentanut vastuuta siitä, mitä se olisi ollut ilman sopimusta.

Vakiintuneen ja lautakunnankin hyväksymän tulkinnan mukaan sopimusvastuurajoitus jättää vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei vakuutuksenottaja lainkaan tee sovittua sopimussuoritusta. Könkkölän (Vastuuvakuutus vahingonkorvausriidassa, 2009, s. 30) mukaan selvimmillään ehdon soveltaminen on silloin, kun vahinko on sidoksissa yksinomaan vastapuolen sopimusodotuksiin. Hän toteaa lisäksi, että ”[m]elko yleisesti esitetyn näkemyksen mukaan vastuu voi ehdosta huolimatta syntyä, jos vahinko on tyypiltään sellainen, ettei vastuu siitä normatiivisesti edellytä sopimusta, vaikka vahinko olisi tosiasiassa aiheutettu sopimusvelvoitteen täyttämisen yhteydessä”.

Koska puheena olevassa tapauksessa kyseessä on virhe astianpesukoneen irrotustyössä, jonka vakuutuksenottaja on suorittanut, se ei merkitse, että vahinko olisi aiheutunut välittömästi laiminlyömällä itse sopimussuoritus. Lisäksi A:n asunnolle aiheutuneet vuotovahingot ovat sellaisia, jotka eivät olisi voineet aiheutua koko sopimuksen mukaisen irrotustyösuorituksen laiminlyönnistä. Sovellettaessa edellä mainittua sopimusvastuurajoituksen testiä käsillä olevaan tapaukseen voidaan perustellusti todeta, että täysin ulkopuolisella, kuten kiinteistössä asuvilla naapureilla, olisi ollut mahdollisuus esittää vahingonkorvauksen yleislakiin eli vahingonkorvauslakiin perustuva menestyksekäs korvausvaatimus suoraan työn suorittajaa eli B:tä kohtaan. Työssä tehdyt virheet muodostaisivat VahL:n mukaisen korvausperusteen tuottamuksen perusteella. Ei voida ajatella, että työn suorittaja ei olisi vastuussa ketä tahansa kolmatta kohtaan, vaan ainoastaan omaa sopimuskumppaniaan kohtaan, jos ammattitaidottomasti tehdystä työstä aiheutuisi ulkopuolisille henkilöille esine- tai henkilövahinkoa. Testi osoittaa siten, että vakuutuksenottajan virheellisellä tai huolimattomalla menettelyllä aiheutettu vahinko olisi korvattava myös sopimussuhteen ulkopuolista kohtaan ja siten sopimuksen sisällöstä riippumatta.

Ehtokohdan VA131 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun yksityishenkilönä toiselle aiheuttaman henkilö- tai esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Tässä vakuuttamislausekkeessa ei rajata sopimukseen perustuvia korvausvastuita turvan ulkopuolelle vaan rajaus tapahtuu puheena olevalla rajoitusehdolla. Rajoitusehdossa edellytetään sopimusvastuurajoituksen soveltuvuuden osalta sopimukseen perustumisen lisäksi, että vastuuta ei olisi ilman mainittua sitoumusta. FINE katsoo, että sopimusvastuurajoituksella ei ole tarkoitettu rajata korvauspiirin ulkopuolelle kategorisesti vakuutuksenottajan kaikkia sopimuskumppanin omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja ja siten antaa vakuutuksenottajalle vähemmän turvaa tilaajalle aiheutettujen vahinkojen varalta kuin muille samalla tuottamuksellisella menettelyllä aiheutettujen vahinkojen varalta. Tarkoituksena on rajata vastuuvakuutuksen ulkopuolelle muun muassa vastuun perusteita tai korvattavan vahingon määrää laajentaviin sopimusmääräyksiin perustuvat korvausvastuut, vastuu sopimuskumppanille tilanteessa, jossa alihankkija on syyllistynyt huolimattomuuteen mutta vakuutuksenottaja ei sekä tilanteet, joissa sopimusvelvoitetta ei lainkaan suoriteta. Jos sen sijaan vahingon aiheuttanut menettely muodostaisi myös yleisen vahingonkorvauslainsäädännön mukaisen korvausvastuun, ovat tällä menettelyllä myös sopimussuhteessa aiheutetut vahingot korvattavia vastuuvakuutuksesta. Näin on asian laita tässä tapauksessa. Vahinko B:lle tulee tämän vuoksi korvata asiakkaan vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi evätä korvausta esittämillään perusteilla ja suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen B:n asunnolle aiheutuneista vahingoista vastuuvakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi