Tapahtumatiedot

Vahinkoa kärsinyt A (s. 1961) oli menossa 16.2.2016 seurakuntayhtymän kiinteistön invahissiin, kun hissin rautainen turvapuomi laukesi ja osui A:ta pään oikealle puolelle, jonka seurauksena A:lle aiheutui päävamma, jonka lisäksi A:n leukanivel vaurioitui. Tapaturma aiheutti myös sen, että A:n epilepsia ja halvausoireet alkoivat uudelleen.

A vaati korvausta vahinkotapahtuman aiheuttamasta pysyvästä haitasta pysyvän haitan korvausta kolmoishermoalueen kasvokivusta, leukanivelen vauriosta, toistuvista päänsäryistä, epilepsiasta ja halvausoireiden uudelleen alkamisesta. Lisäksi korvausta vaaditaan purentakiskon hankinnasta ja erikoishammaslääkärin käynnistä. 

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle on aiheutunut 16.2.2016 vahinkotapahtuman johdosta aivotärähdys ja pään ruhjevamma. Vakuutusyhtiön mukaan A:n oireilu johtuu pääosin ennen vahinkotapahtumaa diagnosoidusta vaikeaoireisesta hemipleegisestä migreenistä, jonka johdosta hänellä on ollut vasemman puoleisia halvausoireita ja kouristuskohtauksia. Yhtiön päätöksen mukaan on epätodennäköistä, että vahingonkärsineen vaatimuksessaan esittämät kolmoishermoalueen kasvokivut, leukanivelen vaurio, toistuvat päänsäryt, epilepsia, halvausoireiden uudelleen alkaminen ja purentakiskon hankinta olisivat syy-yhteydessä korvattavaan vammaan. Tilapäisen haitan osalta vakuutusyhtiön on korvannut A:lle 700 euroa, joka vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaista luokkaa ”lievät vammat”.

Hoito- ja tutkimuskulujen korvaamisen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että hemiplegisen migreenin, kolmoishermokivun, hammaskivun, sekä epilepsian tutkimus- ja hoitokuluja ei voida korvata, koska niiden ei voida katsoa aiheutuneen 16.2.2016 vahinkotapahtuman seurauksena. Korvattavan vahingon hoitokuluja korvataan kahden kuukauden ajalta tapa-turmasta ja lääkekuluna korvataan samalta ajalta Panadolin osuus kipulääkkeenä. A:n muiden vaatimusten osalta vakuutusyhtiö katsoi, että ne johtuvat A:n perussairauksista eikä niiden näin ollen voida katsoa olevan seurausta A:lle sattuneesta vahinkotapahtumasta.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toistaa vaatimuksensa sekä aivovamman aiheuttaman pysyvän haitan että muiden vammojen aiheuttamien hoitokulujen ja haitan osalta. A:n vaatimukset ovat purentakiskon hankinta ja julkisen puolen erikoishammaslääkärillä käynnit yhteensä 352,70 euroa sekä aivovamman, kolmoishermoalueen kipuoireyhtymän, uudistuneen epilepsian ja halvausoireiden johdosta aiheutuneesta pysyvästä haitasta 29.207,80 euroa.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamissaan lisäkirjelmissä A toistaa valituksessaan lausutun ja lisää vielä hänellä ennen tapaturmaa esiintyneet kouristelut johtuivat migreenilääkkeen sivuvaikutuksista ja loppuivat sitä myötä, kun lääke lopetettiin. Tapaturman jälkeen kouristeluja esiintyi kuitenkin itsekseen ja osa niistä provosoi myös hemipleegisen migreenioireyhtymän. A:lla diagnosoitiin epilepsia vuonna 2017. Samoin tapaturmasta aiheutui kasvojen oikean puolen hermosärky. A toteaa myös toimittaneensa yhtiölle kaikki tarvittavat asiakirjat ja lääketieteelliset selvitykset. Häneltä ei myöskään ole koskaan edes pyydetty mitään allekirjoitettavaa valtakirjaa muiden tietojen saamiseksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja asian käsittelyn vakuutusyhtiössä sekä viittaa tapauksessa sovellettavaan lainsäädäntöön ja vakuutusehtoihin.

Vastineessaan yhtiö toteaa, että arvioitaessa lääketieteellistä syy-yhteyttä tavoitellaan todennäköisimmän syy-yhteyden todentamista käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella. Käsillä olevassa tapauksessa yhtiö toteaa, ettei se ole pyynnöistä huolimatta saanut vahinkoa kärsineeltä valtuutusta hankkia häntä koskevia vahinkotapahtumaa edeltäviä lääketieteellisiä selvityksiä. Tältä osin yhtiö toteaa erityisesti, että vahinkoa kärsineellä on näyttötaakka syntyneen vahingon ja vahinkoseuraamuksen välisestä syy-yhteydestä ja tässä tapauksessa syy-yhteys on jäänyt epäselväksi. Lisäksi yhtiö toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on päässyt nopeasti hoitoon vahinkotapahtuman jälkeen ja että hänelle tehdyissä pään kuvantatutkimuksissa ei ole havaittu mitään tapaturmaisia muutoksia. Mitään aivotärähdystä vakavampaan vammaan viittaavaa ei siten ole havaittu välittömästi tapaturman jälkeen tai sen seurannassa. Näin ollen yhtiö katsoo edelleen, ettei A:lle tule korvata muita kuin 16.2.2016 tapaturman seuraukseksi katsotut aivotärähdys ja pään ruhjevamma, joista ei ole myöskään jäänyt vahinkotapahtuman johdosta korvattavaa aivovammaa eikä muutakaan pysyvää haittaa.

Tilapäisen haitan korvausvaatimuksen osalta vakuutusyhtiö katsoo edelleen sen kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan 2 (lievä vamma) ja että asianmukainen korvaus luokan sisällä on 700 euroa.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo vastuuvakuutuksesta maksetun kokonaiskorvauksen (1031,66 euroa) olevan riittävä ja vakiintuneen korvauskäytännön mukainen.

Vakuutusyhtiö antamissaan lisävastineissa toteaa ensinnäkin, että A:n toimittamat lääkärinlausunnot vahinkotapahtuvaa edeltävältä ajalta ovat hänen itsensä yhtiölle toimittamia ja niissä on runsaasti hänen omia merkintöjään. Sen sijaan valtakirjaa selvityksen saamiseen suoraan hoitolaitokselta vakuutusyhtiölle ei ole toimitettu, vaan valtakirja, jonka yhtiö sai rajasi tiedonsaantioikeuden vahinkotapahtuman jälkeisiin tietoihin. Joka tapauksessa yhtiö katsoo edelleen, ettei mistään käytössä olevasta selvityksestä ilmene, että A:lle olisi vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut mitään aivotärähdystä vakavampaa vammaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnot neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta sekä LKT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta.

Marinkovicin asiantuntijalausunto

Marinkovic viittaa lausunnossaan asian tapahtumatietoihin ja käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A on 16.12.2016 joutunut invahissitapaturmaan, kun taksinkuljettaja työnsi A:n pyörätuolin kerrosvälihissiin ja rautainen turvapuomi tippui ennen aikojaan kovalla voimalla suoraan oikealle puolelle A:n päätä. Tapaturman seurauksena A menetti tajuntansa ja oli lähtenyt valumaan kellarin rappuihin. A ei pystynyt aluksi liikkumaan eikä puhumaan. A ei muista ambulanssimatkasta eikä sairaalaan saapumisesta mitään.

Marinkovic toteaa myös, että tehdyn tapaturmailmoituksen ja kliinisten tietojen mukaan alussa ei ollut näyttöä epileptisestä kohtauksesta, vaan esitetyn perusteella kysymys oli alkuvaiheessa pelkästä pään vammasta, eikä tyyppilisesta kouristuksesta, vaikka ambulanssimerkinnöissä mainitaan ”kouristuksen omaista 5 sekunnin kestävää liikehdintää”. Tämän tyyppistä ilmiötä monesti nähdään tajuttomuuden yhteydessä eikä kyse Marinkovicin mukaan epileptisestä ilmiöstä.

Marinkovicin mukaan vahinkotapaturmasta A:lle on tullut Käypähoito -suositusten perusteella arvioiden lievä aivovamma ja aivotärähdys. A:lla oli lyhytkestoista tajuttomuutta, ja muistiaukko. Kliinisesti arvioiden vahinkotapaturman aiheuttama aivovamma on korkeintaan lievä. Tämän määritelmän vahvistavat asiantuntijalausunnon mukaan myös normaalit kuvantamislöydökset, päivystyspoliklinikalla otetussa kattavassa kuvauksessa. Myöskään pään MRI- tutkimuksessa, joka on tehty myöhemmin, ei ole paljastunut traumaattista.

Marinkovic toteaa, että kun vahingoittuneella ei ole todettavissa mitään poikkeavaa traumaan viittaavaa missään diagnostisesti luotettavassa kuvantamisessa, voi aivovamma tässä kokonaisuudessa olla ainoastaan ja korkeintaan lievä.

Edellä toteamillaan perusteilla Marinkovic katsoo, että A:n oireiden syy-yhteyttä kyseiseen vahinkotapaturmaan ei ole osoitettavissa. Korkeintaan lievästä aivovammasta ei jää halvausoireita, eikä tämä tyyppilisesti aiheuttaa kouristuksia. A:n kohdalla vammautumisen vaiheessa ei ole kysymys epileptisestä oireesta eikä Marinkovicin näkemyksen mukaan myöhemmässä vaiheessa ilmenneet kohtaukset ole kliinisesti epileptisiä. Johtopäätöksenä Marinkovic toteaa että, kyseiset oireet eivät ole syy-yhteydessä vahinkotapaturmaan. 16.4.2016 päivän jälkeen neurologinen oireisto sekä tutkimusten ja hoidon tarve johtuu yksinomaan tapaturmasta riippumattomasta sairaudesta.

Marinkovicin näkemyksen mukaan A:lle ei ole kyseisen vahinkotapaturman johdosta jäänyt vakuutusehtojen mukaista korvattavaa pysyvää haittaa STM:n haittaluokitusasetuksen (768/2015) mukaan arvioituna.

Pohjolaisen asiantuntijalausunto

Pohjolainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin sekä toistaa A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen sisällön olennaisilta osin.

Dosentti Pohjolainen toteaa lausunnossaan, että A:lla on ollut vahinkotapahtuman 16.2.2016 jälkeen kliinisesti todettu oikean puolen ohimoalueen ruhjevamma ja aivotärähdys. Pään, kaularangan ja vartalon tietokonekerrostomografiassa ja pään laajassa 3T magneettitutkimuksessa ei ole todettu traumaattisia muutoksia. A:lla on myös ollut ennen 16.2.2016 sattunutta vahinkotapahtumaa toispuolioireinen eli hemipleeginen migreeni ja vasemman puolen halvausoireisto.

Asiakirjatietojen perusteella vakuutetulla ei ole todettu diagnostisia kriteerejä täyttävää kolmoishermosärkyä eikä leukanivelen poikkeavia muutoksia. Näin ollen Pohjolaisen mukaan on epätodennäköistä, että kasvokipu ja muut kipuoireet sekä leukanivelen oireisto ovat syy-yhteydessä 16.2.2016 sattuneeseen tapaturmaan.

A:lla on vammapäivänä sairaalatutkimuksissa todettu aivotärähdys, johon on liittynyt enintään muutaman minuutin tajuttomuus. Toisaalta A:lla on ollut muutenkin vastaavanlaisia tajuttomuus- ja kouristuskohtauksia. Pohjolainen katsoo, että A:n kipuoireet sekä niiden tutkimusten ja hoidon tarve ovat välittömästi 16.2.2016 jälkeen ja sen jälkeen 1-2 viikon ajan johtuneet kokonaan 16.2.2016 sattuneesta vahinkotapahtumasta. Vammamekanismi ja -energia sekä todetut kudosvauriot huomioon ottaen on Pohjolaisen mukaan kuitenkin epätodennäköistä, että tätä myöhempi tutkimusten ja hoidon tarve on aiheutunut tapaturmasta vaan jo sitä ennen todetusta sairaudesta.

Edellä todetuin perustein Pohjolainen katsoo, ettei A:lle ei ole jäänyt vahinkotapahtuman 16.2.2016 seurauksena lääketieteellisesti arvioituna yleistä pysyvää haittaa STM:n haittaluokituksen (768/2015) mukaan arvioituna

Tilapäisen haitan osalta Pohjolainen toteaa, että A:n vammasta on aiheutunut liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 2 (lievät vammat) mukainen tilapäinen haitta. Sijoitus on luokan sisällä alakolmannes. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten perusteella arvioiden korvauksen suuruus on noin 800 euroa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olevalla seurakunnalla ei ole ollut asiassa lausuttavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut 16.2.2016 tapaturman yhteydessä aivovamma ja siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa. Tapauksessa on kysymys myös A:lle suoritetun tilapäisen haitan korvauksen määrästä sekä tapaturman seurauksena suoritettavista hoitokulujen korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/609) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Julkisyhteisön vastuuvakuutusturvaehtojen kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä voimassa olevan oikeuden mukaan on se, että vahingonkärsijän vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingon aiheuttaneeseen tekoon tai laiminlyöntiin. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

A on vaatinut korvausta ensinnäkin vahinkotapahtuman johdosta hänellä aiheutuneesta aivovammasta ja sen aiheuttamasta neurologisesta oireilusta. A katsoo, että vahinkotapahtuman 16.2.2016 jälkeen hänellä on käynnistynyt epilepsia ja vaikea migreenioireisto.

Aivovamman osalta Lautakunta toteaa, että aivovammoihin liittyvän Käypä hoito-suosituksen mukaan aivovammoista johtuvat toimintahäiriöt ovat vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina ja kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen enemmän tai vähemmän. Käsillä olevassa tapauksessa oireiden syntyminen on tapahtunut vähitellen ja oireet ovat pahentuneet ja jatkuneet ajan kuluessa lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevällä tavalla.

Käypä hoito -suosituksen mukaan pelkkä pään lyöminen ei riitä aivovammadiagnoosiin, vaan määritelmän mukaan aivovamman tulee liittyä ainakin joku seuraavista.
1. minkä tahansa pituinen tajunnan menetys
2. millainen tahansa muistin menetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia
3. mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esimerkiksi "pökertyminen", desorientaatio, sekavuus) vammautumisen yhteydessä tai
4. paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös, joka voi olla ohimenevä tai pysyvä
5. osoitukseksi riittää myös aivojen kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos.

Lautakunta toteaa, että aivovammojen arvioinnin osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin on sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on 16.2.2016 ollut invahississä, jonka metallinen turvapuomi on lauennut ja puomi on iskenyt vakuutetun pään oikealle puolelle. Tapahtuman jälkeen A:lla on ollut lyhyt enintään muutaman minuutin tajuttomuus ja ambulanssikaavakkeen mukaan kouristuksenomainen noin viiden sekunnin kohtaus. A:n puheentuotto on ollut hetken verran vaikeaa. Päivystyksessä A:n oikealla ohimolla on ollut kuhmu, muita traumaattisia muutoksia ei ole todettu. Vasemmalla puolella A:lla todettiin raajojen heikkous, mutta uusia löydöksiä ei ole ollut. Tutkimuksina A:lle tehtiin 16.2.2016 pään, kaularangan ja vartalon tietokonetomografiatutkimukset, joissa ei ole todettu traumamuutoksia. Neurologisessa tutkimuksessa vasemmassa ylä- ja alaraajassa on ollut heikkoutta sekä puristusvoima on vasemmalla puolella ollut oikeaa heikompi. Vasemman puolen raajojen tunto on ollut normaali.

Neuropsykologin terapiapalautteen 9.11.2016 mukaan A:lla on ollut vuodesta 2001 alkaen ollut hemiplegista migreeniä ja tältä pohjalta on aiheutunut aivoinfarkti. Toukokuussa 2015 on neuropsykologisessa tutkimuksessa todettu visuomotoriikan kohtalalaista hidastumista ja visuaalisen hahmottamisen työläyttä. Kuntoutusjakson aikana on esiintynyt edellä todetut erityishäiriöt ja tarkkaavaisuuden sekä työmuistin häiriöitä. A on hahmottamishäiriön takia saattanut mennä harhaan tutuissakin paikoissa. A:n työmuistin todettiin olevan kapeutunut ja A:n häiriöherkkyys on heijastunut ajoittain muillekin kognition alueille. Pitkittyneet migreenikohtaukset ovat väliaikaisesti pahentaneet kognitiivisia oireita. Aivojen magneettikuvassa 2/2016 A:lla ei ollut todettavissa post-traumaattiseksi sopivia muutoksia, vuotojälkiä eikä jälkiä aivoinfarktista. Aivojen MRI on otettu uudelleen 01/2017, normaalein löydöksin.

Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että A:lla olisi tehty tapaturman aiheuttamaksi sopivia aivojen alueen löydöksiä. Asiassa jää näyttämättä, että A:lla kuvattu neurologinen oireisto aiheutuisi miltään osin 16.2.2016 sattuneesta vahinkotapahtumasta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei A:lla ole oikeutta aivovamman jälkitilan perusteella vastuuvakuutuksesta maksettavaan pysyvän haitan korvaukseen.

A on vaatinut pysyvän haitan korvausta myös vahinkotapahtuman johdosta kärsimistään muista oireista, kuten kolmoishermoalueen kasvokivusta, leukanivelen vauriosta, toistuvista päänsäryistä, epilepsiasta ja halvausoireiden uudelleen alkamisesta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan pysyvänä haittana on tarkoitus korvata sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tulee pääsääntöisesti tehdä lääketieteellisin perustein. Pysyvä haitta on luonteeltaan tyypillisimmin joko toiminnanvajavuutta tai kosmeettista haittaa. Pysyvästä kiputilasta tai muusta pysyvästä epämiellyttävästä aistimuksesta tai oireesta henkilölle aiheutuva elinikäinen elämänlaadun heikentyminen tulee niin ikään korvattavaksi pysyvänä haittana.

Lain 5 luvun 2 c §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi haittakorvauksia määrättäessä olisi otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, minkä lisäksi huomiota olisi aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta.

Ottaen huomioon edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen, lautakunnan hankkimat asiantuntijalausunnot sekä erityisesti sen, että A:n oireilun on ainakin 16.4.2016 jälkeen katsottava aiheutuneen vahinkotapahtumasta riippumattomista sairaudentiloista, ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan A:lle ole myöskään aiheutunut pysyvää haittaa 16.2.2016 vastuuvahingon seurauksena. Samoin perustein lautakunta katsoo, etteivät A:n vaatimat hoitokulut 16.4.2016 jälkeiseltä ajalta ole aiheutuneet 16.2.2016 vahinkotapahtuman seurauksena.

Vakuutusyhtiö on arvioinut korvauksen sijoittuvan luokan 2 alakolmannekseen siten, että korvaus on 700 euroa. Normien mukaiset korvaukset ovat 2 luokassa 300–1200 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan lieviä vammoja ovat muun muassa ruhjevamma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee normaalissa odotetussa ajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät vaadi elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään kaksi kuukautta ja että vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset.

Timo Pohjolaisen antaman asiantuntijalausunnon mukaan edellä mainittujen vammojen johdosta liikennevahinkolautakunnan luokan 2 alakolmanneksen mukaista korvausta on pidettävä riittävänä. Asianmukaisen korvauksen määräksi Pohjolainen on arvioinut noin 800 euroa. Ivan Marinkovicin näkemyksen mukaan 16.2.2016 vahinkotapahtumasta ei ole aiheutunut tilapäistä haittaa. Marinkovic toteaa erikseen, ettei hän kuitenkaan ota kantaa muista kun aivovammasta mahdollisesti aiheutuneisiin vahinkoseuraamuksiin.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen sekä lautakunnan hankkimien asiantuntijalausuntojen mukaan A:lle on vastuuvahingon johdosta aiheutunut tilapäinen haitta, josta asianmukaisena korvauksena on pidettävä 800 euroa.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle 100 euron lisäkorvauksen tilapäisestä haitasta siten, että korvauksen kokonaismäärä on 800 euroa. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen