Haku

FINE-017118

Tulosta

Asianumero: FINE-017118 (2019)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 29.10.2019

Toiminnanvastuu. Maanrakennustyö. Rakennuksen painuminen. Rajoitusehto. Oliko kyse urakoitsijan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olleelle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja S Oy oli solminut erään kunnan kanssa urakkasopimuksen kunnan joen varrella sijainneen satama-alueen laitureiden saneerauksesta. Työn toteutustapa oli määritelty kunnan insinööritoimisto MP Oy:ltä tilaamassa urakkasuunnitelmassa. Alueen maaperä koostui savikerroksesta ja sen alla olleesta paksusta löysähköstä hiekkakerroksesta. Urakkasuunnitelman mukaan uusi laiturirakenne perustettiin maahan upotettavien ankkuroitujen teräsponttiseinien varaan. Ponttiseinän linjaus kulki noin 2 - 3 metrin etäisyydeltä MM Oy:n omistamasta vanhasta tiilirakennuksesta. 

S Oy:n 4.10.2018 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan 14.9.2018 noin kaksi tuntia ponttiseinän täryttämällä tehdyn upottamisen jälkeen MM Oy:n henkilökunta oli havainnut halkeamia tiilirakennuksen seinissä ja lattiassa. Vaurioiden todettiin aiheutuneen rakennuksen lähinnä urakka-aluetta olleen päädyn painumisesta. S Oy:n mukaan urakka-asiakirjoissa ei ollut määritelty rakennusten katselmuksia eikä tärinämittausta.

Vakuutusyhtiö on päätöksellään 23.10.2018 kieltäytynyt korvaamasta MM Oy:n rakennukselle aiheutunutta vahinkoa S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohdan 2.3 rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa omaisuudelle, joka oli vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin sattuessa vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena. Vakuutusyhtiö on katsonut vaurioituneen rakennuksen olleen sijaintinsa vuoksi S Oy:n työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä. Ottaen huomioon työn luonne oli selvää, että rakennus oli ollut normaalia suuremmassa vaarassa vahingoittua ja siten S Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena. Siksi vahinkoa ei korvattu S Oy:n vakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

S Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien MM Oy:n rakennukselle 14.9.2018 aiheutuneen vahingon korvaamista vastuuvakuutuksesta. 

Perusteluinaan S Oy on vedonnut G Oy:n kunnan pyynnöstä laatimaan 19.9.2018 päivättyyn selvitykseen rakennuksen rikkoutumisesta. Laiturirakennusurakan työselityksessä ei ollut mainittu ponttauksen vaatimia toimenpiteitä ympäristön suhteen eikä annettu sallittuja tärinärajoja ympäröiville rakenteille. Myöskään katselmuksia ennen ponttausta tai tarkkailumittauksia läheisissä rakennuksissa ei ollut vaadittu tehtäväksi.

S Oy on kiistänyt, että MM Oy:n rakennus olisi ollut sen työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä. Työ oli tehty rakennussuunnitelmien mukaisesti 2 - 3 metrin etäisyydellä rakennuksesta. Työn luonteen vuoksi kyseistä rakennusta ei olisi voitu suojata eikä jättää työtä tekemättä. 

S Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut käsitellyt asiaa vakuutusehtojen kohdan 2.12 mukaisena ympäristövahinkona. S Oy on katsonut olevansa vastuussa vahingosta ympäristövahinkolain 1 §:n mukaisesti. Kyseinen vastuu oli saman lain 7 §:n mukaan tuottamuksesta riippumatonta. Vahinko vastasi paalutusta koskenutta korkeimman oikeuden julkaistua ratkaisua KKO:1996:59 sillä lisäyksellä, että ympäristövahinkolaki oli tullut kyseisen vahingon jälkeen voimaan 1.6.1995.

Tässä tapauksessa rakennus oli äkillisesti ja odottamatta painunut ja haljennut ponttauksen seurauksena. Rakennus oli rakennettu savikerroksen päälle eikä sitä ollut paalutettu tai rakennuksen pohjaa muullakaan tavalla vahvistettu. Ponttauksen seurauksena rakennuksen pohjan kantava savikerros oli häiriintynyt ja rakennus oli 4.10.2018 suoritetun tarkastuksen perusteella painunut, haljennut ja kallistunut joenpuoleisesta päädystä noin 1000 - 2000 mm:n matkalta vaakasuunnassa talon julkisivusta mitattuna. Valokuvien perusteella talon pääty oli ensin vajonnut ja haljennut, jolloin sekä pysty- että vaakasaumoihin oli syntynyt pahimmillaan noin 50 mm:n rako. Vaakaraot olivat tarkastushetkellä kiinni, joten koko talo oli vajonnut noin 50 mm päädyn irrottua. S Oy on katsonut, että mainitun ympäristövahinkoa koskeneen ehtokohdan mukaan vakuutusyhtiö oli vastuussa vahingosta.

S Oy on kiistänyt lisäkirjelmässä 12.2.2019 vakuutusyhtiön väitteen vakuutusehtojen kohdan 2.3 rajoituksen soveltumisesta asiaan. Ponttaustyö oli tehty rakennussuunnitelmien mukaisesti 2,60 - 2,90 metrin päässä rakennuksesta. Teräsponttauksessa toisiinsa liitetyt yhdeksän metrin pituiset teräspontit oli otettu kiinni kaivinkoneen puomiin liitetyllä lisälaitteella ja pontti oli ensin painettu savimaahan ja lopussa tärytetty pohjaan saakka. Ponttauksen tärinävaikutus oli pieni, ja se kohdistui lähinnä teräsponttiin, ei savimaahan. Oli riidatonta, että S Oy oli tehnyt työn rakennussuunnitelman mukaisesti.

Vakuutusyhtiö ei ollut selvittänyt, millä tavalla työ olisi pitänyt tehdä niin, että rakennus olisi ollut suojattu tai vahingontorjuntavelvoite täytetty. Rakentamisesta saattoi aiheutua tärinää esimerkiksi maarakennuskoneiden käytöstä, kuorma-autojen liikenteestä, jyräyksestä, paalutuksesta tai räjäytyksestä. Tärinävaikutus saattoi ulottua maaperän koostumuksesta ja tärinän voimakkuudesta riippuen useiden kymmenien, jopa sadan metrin päähän. Ympäröivälle omaisuudelle oli olemassa sallitun tärinän heilahdusnopeudelle ohjearvot (RIL 253-2010). Vanhan savelle perustetun rakennuksen tärinän heilahdusnopeuden ohjearvo oli alle 5 metrin etäisyydellä työskenneltäessä 9 mm/s.

Vahingon jälkeen S Oy oli mitannut tärinää vaurioituneen rakennuksen läheisyydessä 18.10.2019. Mittaukset osoittivat, että tärinän raja-arvot jäivät alle mainitun 9 mm/s ollen pääsääntöisesti välillä 3 — 5 mm/s. Ponttauksen osalta tärinä oli keskimäärin 3 — 4 mm/s ja pari kertaa noin 6,5 mm/s. Vastaavia tärinäarvoja oli aiheutunut maarakennuskoneiden liikkeestä, kaivuusta ja täytöstä. Ponttaus ja kaivuutyöt oli tehty varovaisesti ympäristön rakennukset huomioiden eikä tärinän sallittuja ohjearvoja ollut ylitetty.

Perimmäisenä syynä rakennuksen vaurioitumiseen oli ollut se, että rakennus oli rakennettu puutteellisesti 1930 -luvulla joen rannalle savimaalle ilman perustusten vahvistamista tai paalutusta. Rakennus oli jo aikaisemmin halkeillut ja rakennuksessa olleet vanhat jännitteet olivat purkautuneet alapuolisen savikerroksen häiriintyessä.

Vakuutusehdoissa ei lausuttu, että suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitetta koskenut rajoitus rajaisi vahingon korvaamisen ympäristövahinkona. Tällaista päätelmää ei voitu tehdä, vaan vakuutusehdoissa oli selvästi todettu, milloin vahinko korvattiin ympäristövahinkona. Vakuutusehtojen laatijana vakuutusyhtiö vastasi rajoituksen tulkinnasta ja todistustaakka rajoitusehdon soveltuvuudesta kuului vakuutusyhtiölle. S Oy oli ympäristövahinkolain nojalla korvausvastuussa ja korvaus oli määritelty vakuutusehtojen kohdassa 2.12 ”Ympäristövahinko”. Kyseinen vahinkotapahtuma oli ehtojen mukainen. S Oy:n mukaan osapuolet olivat päässeet 11.2.2019 sopimukseen vahingoittuneen rakennuksen purkamisesta, vahingonkorvauksista ja korvaavien tilojen järjestämisestä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksessä 23.10.2018 lausumansa ja katsonut, että vaurioitunut tiilirakennus oli kokonaisuudessaan sellaista omaisuutta, joka oli rajattu toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vakuutusehtojen kohdassa 2.3. Kun ponttausta oli tehty vain noin 2-3 metrin päässä rakennuksesta, oli vakuutusyhtiön mielestä selvää, että rakennus oli ollut työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä ja siten suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena rajoitusehdossa 2.3 mainitulla tavalla.

Tarkastusraportin 4.10.2018 mukaan koko rakennuksen pohjan kantava savikerros oli häiriintynyt. Vaurioiden laajuus kertoi hyvin, mikä oli ollut ponttaustyön vaikutuspiiri. Oli selvää, että 2-3 metrin päässä työn tekemispaikasta olleeseen rakennukseen oli kohdistunut korostunut vahinkoriski. Tällaista vahinkoriskiä vakuutusyhtiö ei ollut vakuuttanut, mikä ilmeni rajoitusehdosta 2.3. Sillä ei ollut merkitystä, että laiturirakennusurakan työselityksessä ei ollut mainittu sallittuja tärinäarvoja eikä vaadittu katselmuksia ympäröiville rakennuksille. Rajoitusehdon soveltamisen kannalta ei ollut myöskään merkitystä sillä, että työ oli tehty rakennussuunnitelmien mukaisesti tai että työn luonteen vuoksi rakennusta ei olisi voitu muuten suojata tai työ olisi pitänyt jättää tekemättä. Koska kyseinen vahinkotapahtuma ei kuulunut lainkaan toiminnan vastuuvakuutuksen piiriin, sitä ei voitu käsitellä S Oy:n mainitseman ympäristövahinkolain nojalla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vakuutusyhtiön velvollisuudesta korvata S Oy:n urakoimaan satamalaiturien korjausurakkaan kuuluneen teräsponttiseinän upotustyön yhteydessä MM Oy:n omistamalle rakennukselle aiheutunut vahinko S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Erityisesti on kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö soveltaa vahinkoon vakuutusehtojen vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevaa omaisuutta koskevaa rajoitusehtoa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.11.2017 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 2 rajoitusten alakohdan 2.3, käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun
- valmistettavana, asennettavana, korjattavana säilytettävänä tai muulla tavoin käsiteltävänä
- suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri tai 
- vakuutuksenottajan huolehdittavana muulla tavoin.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 2.12, ympäristövahinko, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut
- veden, pohjaveden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tai saastumisesta
- melusta, tärinästä, säteilystä, vedosta, lämmöstä, hajusta, noesta, valosta, savusta, höyrystä, kaasusta, pölystä tai
- muusta vaikutuksesta maaperään, rakennukseen tai veteen.

Vakuutuksesta korvataan kuitenkin äkillinen vahinko, jonka syynä on satunnainen tai yksittäinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti tai odottamatta syntynyt vika tai puute. Lisäksi edellytetään, että myös vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti odottamattomasti ja nopeasti eikä perustu hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin tai muutoin toistuviin tapahtumiin.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on tiennyt pilaantumisesta, päästöstä tai muusta häiriöstä viimeistään neljäntoista vuorokauden kuluttua sen alkamisesta ja tehnyt kirjallisen korvausvaatimuksen [vakuutusyhtiölle] kuudenkymmenen vuorokauden kuluessa pilaantumisen, päästön tai muun häiriön alkamisesta. 

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan MM Oy:n omistamassa tiilirakenteisessa perusmuurin varaan rakennetussa rakennuksessa oli havaittu vaurioita 14.9.2018 noin kaksi tuntia sen jälkeen, kun S Oy oli suorittanut rakennuksen läheisyydessä urakkasopimukseensa kuulunutta teräsponttiseinän maahan upottamista. S Oy:n mukaan ponttiseinä oli upotettu noin 2,60 - 2,90 metrin päähän rakennuksesta. Asiakirjatietojen perusteella rakennuksen oli havaittu haljenneen ja painuneen työmaan puoleisesta päädystään. G Oy:n asiasta laatiman 19.9.2018 päivätyn selvityksen mukaan rakennuksen halkeaminen oli aiheutunut S Oy:n ponttaustyöstä joko rakennuksen alla olleen savikerroksen alapuolisen hiekan tiivistymisen tai rakennukseen kertyneiden jännitteiden purkautumisen vuoksi.

S Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen MM Oy:n rakennukselle aiheutuneesta vahingosta vedoten vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevaa omaisuutta kohtaavia vahinkoja koskevaan vakuutusehtojen kohdan 2.3 rajoitukseen. Näin ollen S Oy:n korvausoikeuden kannalta keskeinen kysymys on se, voidaanko kyseistä rajoitusehtoa soveltaa MM Oy:n rakennukselle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämän vuoksi lautakunta arvioi seuraavassa nimenomaan mainitun rajoitusehdon soveltuvuutta tilanteeseen ottamatta asian tässä vaiheessa kantaa S Oy:n mahdolliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen ja sen perusteisiin. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että työn suorittajalla on velvollisuus huolehtia sekä työn kohteesta että työn välittömässä vaikutuspiirissä olevasta omaisuudesta. Tällaiselle suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeva vastuuvakuutusehtojen korvausrajoitus tulee sovellettavaksi silloin, kun vakuutuksenottajalla on sanottu velvollisuus huolehtia siitä, että myös muu kuin välittömästi työsuorituksen kohteena oleva omaisuus ei vahingoitu. Itse työsuorituksen kohteena oleva ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva omaisuus on yleisesti normaalia suuremman vahingonvaaran kohteena, minkä vuoksi tämä yritystoiminalle ominainen riski on tarkoituksenmukaista rajata vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kuulua suojaamisvelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Tämän vuoksi rajoitusehdon soveltamisala on aina jossain määrin tilannekohtainen. Koska rajoitusehdossa mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on ylipäätään kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, kulloinkin tarvittujen suojaustoimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteutetun suojauksen mahdollisella epäonnistumisella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Samasta syystä myöskään se S Oy:n nyt esiin tuoma seikka, että tehokkaita keinoja ponttaustyön vaikutuspiirissä olleen muun omaisuuden suojaamiseksi ei mahdollisesti ole edes ollut olemassa, ei tuo tällaista omaisuutta kohtaavia vahinkoja vakuutuksen piiriin.

Lautakunta toteaa, että urakkasuunnitelman ja S Oy:n omankin ilmoituksen mukaan teräsponttiseinä oli upotettu maahan MM Oy:n vanhan rakennuksen välittömään läheisyyteen. Asiakirjaselvityksen perusteella työalueen maaperän rakenne oli ollut suoritettujen maaperätutkimusten perusteella selvillä jo urakan suunnitteluvaiheessa eli hyvissä ajoin ennen kysymyksessä olleeseen ponttaustyöhön ryhtymistä. Vahingon jälkeen hankitun G Oy:n 19.9.2018 päivätyn selvityksen mukaan vastaavissa oloissa tehdyissä paalutuksissa oli todettu savikerroksen alla olevan löyhän ja tasarakeisen hiekkakerroksen tiivistymistä, joka johti kaikkien yllä olevien maakerrosten painumiseen. Lautakunnalle toimitetusta asiakirjaselvityksestä ei ilmene, miksi näistä seikoista johtuneita riskejä ja välittömästi urakka-alueeseen rajautuneiden rakennusten tilannetta ei ollut otettu huomioon urakkaa suunniteltaessa.

Edellä toteamiensa seikkojen perusteella lautakunta pitää kuitenkin ilmeisenä, että urakkasuunnitelman mukaisten alueen maaperään voimakkaasti kohdistuneiden toimien vaikutusta työmaa-alueen viereisiin ja etenkin vanhoihin rakennuksiin oli ollut syytä varoa jo työhön ryhdyttäessä. Koska asiassa on ollut selvää, että satama-alueen saneeraustyö tuli toteuttaa siten, ettei välittömästi urakka-alueeseen rajautunut MM Oy:n rakennus vaurioidu, lautakunta katsoo, että kyseinen rakennus on ollut S Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vastuuvakuutuksen rajoitusehdossa mainituin tavoin. Tämän vuoksi rakennukselle aiheutunut vahinko ei kuulu S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.

S Oy on vedonnut asiassa ympäristövahinkolain mukaiseen vastuuseensa vahingosta ja toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen ympäristövahinkoja koskevaan kohtaan 2.12. Tältä osin Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseisessä ehtokohdassa on erikseen mainittuja poikkeustilanteita lukuun ottamatta rajattu esimerkiksi tärinästä aiheutuvat ympäristövahingot pääsääntöisesti vakuutuksen ulkopuolelle. Se seikka, että jotkin ympäristövahingoiksi määritellyt tilanteet on ehtoon sisällytetyn poikkeussäännön perusteella hyväksytty vakuutuksen piiriin kuuluviksi, ei kuitenkaan merkitse sitä, että tällainen vahinko korvattaisiin siinäkin tapauksessa, että se kohdistuu omaisuuteen, jota koskevat vahingot on muulla vakuutukseen sovellettavalla rajoitusehdolla, kuten nyt kohdassa 2.3, kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole S Oy:lle myöntämänsä toiminnan vastuuvakuutuksen perusteella korvausvelvollinen asiassa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski 

Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia