Tapahtumatiedot
A (s. 1997) osallistui 3.8.2018 aitajuoksukilpailuun. Ensimmäisellä aidalla A törmäsi aitaan, jolloin alastulossa vasen jalka petti huonoon asentoon ja A kaatui. Tapaturman jälkeen A:lla todettiin vasemmalla akillesjänteen repeämä, joka korjattiin leikkauksella 6.8.2018. A haki tutkimus- ja hoitokuluista korvausta yksityistapaturmavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö totesi antamissaan korvauspäätöksissä, että korvattavuus yksityistapaturmavakuutuksesta edellyttää syy-yhteyttä eli sitä, että sattunut tapaturma on todennäköisesti aiheuttanut todetun vamma. Yhtiö totesi, että akillesjänteen repeämät johtuvat eräitä erityisen voimakasenergisiä vahinkotapahtumia lukuun ottamatta aina rappeumamuutoksista. A:ta koskevissa lääketieteellisissä selvityksissä oli lisäksi mainittu, että A:lla oli ollut vuoden 2018 aikana aiempiakin vaivoja akillesjänteessä. Yhtiö katsoi, ettei akillesjänteen repeämä johtunut sattuneesta tapaturmasta, joten kuluja ei korvattu yksityistapaturmavakuutuksesta.
Yhtiö käsitteli asian myös A:n matkustajavakuutuksen perusteella. Yhtiö katsoi, että kyseessä ei ollut matkatapaturma eikä myöskään matkalla alkanut sairaus, koska akillesjännettä oli vuoden 2018 aikana hoidettu kortisonilla. Sen sijaan kyseessä oli aikaisemmin alkanut ja äkillisesti pahentunut sairaus, jonka johdosta korvataan sairauden vaatima akuutti, ensiapuluonteinen hoito. Yhtiö korvasi ensiapuluonteisena hoitona ensikäynnin 3.8.2018, mutta ei muita kuluja.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii korvausta leikkaushoidosta ja sen jälkeisestä jatkohoidosta sekä viivästyskorkoa korvauksille. Matkavakuutuksesta A ei ole koskaan tehnyt korvaushakemusta ja toteaa pidättävänsä oikeuden tehdä tämän hakemuksen myöhemmin, jos katsoo sen vielä aiheelliseksi.
A viittaa leikkauksen tehneen lääkärin näkemyksiin asiassa ja katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole osannut arvioida tapaturmamekanismin voimakkuutta oikein. Kaatuminen tapahtui, kun A törmäsi täydessä kiihdytysvauhdissa ensimmäiseen aitaan. Tällöin energiamäärät jaloissa ovat suurimmillaan ennen juoksun rytmittämistä sekä rentouttamista. A viittaa kilpailutapahtumasta otettuun valokuvaan ja videotallenteeseen.
Lisäksi vakuutusyhtiön asiakaspalvelusta on tapaturman jälkeen suullisesti luvattu, että leikkaus korvataan. A on hakeutunut tapaturman jälkeen yliopistolliseen sairaalaan, jossa on tiedusteltu vakuutusturvan voimassaoloa. A:lle jäi se kuva, että tapaturmavakuutuksen olemassaolo vaikutti olennaisesti hoitaneen lääkärin päätökseen jättää akillesjänne leikkaamatta tapaturman jälkeen ja pyytää A:ta kääntymään urheiluortopedin puoleen jatkohoidon osalta. Tämän jälkeen A toimitti vakuutusyhtiölle maksusitoumuspyynnön liitteineen, jolloin asiakaspalvelusta luvattiin toimittaa maksusitoumus sähköpostitse. Päätöstä ei kuitenkaan tullut sovittuun leikkausajankohtaan mennessä. A katsoo, että vakuutusyhtiön olisi tullut neuvoa häntä paremmin ja tehdä kielteinen päätös ajoissa, jolloin A olisi harkinnut asiaa eri näkökulmasta. Selvityksenä annetusta korvauslupauksesta A viittaa vakuutuksenottajana olevan äitinsä 1.4.2019 päivättyyn lausuntoon.
Saatuaan tiedoksi asiassa hankitun asiantuntijalausunnon A on toimittanut lautakunnalle lisäkirjelmän, jossa pyytää lautakuntaa kiinnittämään huomiota lausunnon antaneen asiantuntijalääkäri Matti Karjalaisen mahdolliseen esteellisyyteen ja tarvittaessa pidättäytymään lausunnon käyttämisestä osana asian ratkaisuaineistoa. A katsoo hallintolakiin viitaten, että pelkkä epäily esteellisyydestä voi tehdä asiantuntijan esteelliseksi ja viittaa lisäksi eri verkkolähteistä löytyvään keskusteluun ns. vakuutuslääkäreistä. Lisäksi A katsoo, ettei lausunto täytä lääkärinetiikan vaatimuksia eikä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä tarkoitettuja lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Asiantuntijalausunnossa esitetyn osalta A toteaa mm. olleensa tapaturman sattuessa 21-vuotias ja katsoo, että on kohtuutonta olettaa tämän ikäisen henkilön akillesjänteen olevan sairausperäisesti rappeutunut.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö katsoo, ettei A:lla todettu akillesjänteen täydellinen repeämä ole suoranaisesti johtunut 3.8.2018 sattuneesta tapaturmasta, vaan sen syynä ovat olleet muut tekijät. Terveen akillesjänteen täydellinen repeämä ei lääketieteellisen tietämyksen mukaan voi syntyä A:lle sattuneen kaltaisen tapaturman seurauksena, vaan syynä repeämään on akillesjänteen rappeumasairaus. Yhtiö katsoo, että sen kantaa puoltaa se seikka, että A:n akillesjänne on vaivannut jo ennen tapaturmaa ja siihen on annettu kortisoni-injektioita. Akillesjänteeseen aitajuoksukilpailussa tullut isku ei ole energialtaan ollut riittävä aiheuttamaan jänteen repeämää.
On suositeltavaa, että vakuutettu varmistaa korvattavuuden etukäteen, jos on menossa leikkaukseen. Vakuutusyhtiö tarvitsee tällöin aina kirjallisen maksusitoumuspyynnön, jota varten laaditusta lääkärinlausunnosta tulee käydä ilmi toimenpiteen syy ja tarve sekä kustannusarvio. Vallitsevan korvauskäytäntönsä mukaan yhtiö ottaa kantaa korvattavuuteen saatuaan asiakkaalta kirjallisen vahinkoilmoituksen ja lääkärinlausunnon. Siltä osin, kuin A on ilmoittanut saaneensa tapaturman satuttua alustavan suullisen lupauksen leikkauksen korvattavuudesta, vakuutusyhtiö pahoittelee A:lle syntynyttä virheellistä käsitystä. Puhelintallennetta keskustelusta ei ole saatavilla, mutta yhtiön merkintöjen perusteella A:lle on ilmoitettu, ettei leikkauksen korvattavuuteen oteta kantaa ennen kuin tarvittavat selvitykset on saatu.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 3.8. - 21.8.2018. Lisäksi käytössä ovat leikanneen ortopedin vastineiksi otsikoidut kannanotot korvaus- ja valitusasiaan 19.9.2018, 22.10.2018, 3.1.2019 ja 16.9.2019.
Yliopistollisen sairaalan päivystyksen sairauskertomustekstin 3.8.2018 mukaan A on tullut päivystykseen vasemman akillesjänteen alueen kipujen vuoksi. A on loukannut vasenta kantapäätä ja akillesjännettä samana päivänä aitajuoksukilpailussa. Aitahypyn jälkeen A ei ole pystynyt varaamaan jalalle ja akillesjänteen seutuun on ilmaantunut mustelma ja turvotusta. Päivystyksessä on tehty ultraäänitutkimus, jossa on todettu täydelliseen akillesjänteen repeämään viittaava löydös. A:lle on asetettu kavioasentoinen kipsisaapas ja ohjeistettu jatkohoidon osalta, että kipsaus käännetään kolmen viikon jälkeen suoraan kulmaan. Lisäksi on suositeltu hakeutumista tarvittaessa omalla paikkakunnalla urheiluortopedin arvioon.
Leikkauskertomuksen 6.8.2018 mukaan kyseessä on ollut eritasorepeämä pitkällä matkalla tavallista ylempänä jänteessä. Muutamissa säikeissä on ollut havaittavissa pieniä kuolioalueita, joista on otettu näytteitä kudostutkimukseen. Jänne on korjattu käyttäen sen vahvistamiseen hoikan kantalihaksen jännettä ja repeämäalueelle on siirretty ruiskulla vasemmalta lantioharjanteesta luuydintä kantasolujen saamiseksi paikalle. A:lla on ennen tapaturmaa ollut akillesvaivaa, johon on kaksi kertaa annettu paikallisesti kortisonia. Ortopedi on arvioinut, että kuoliolöydös saattaa liittyä paikallisesti annettuun kortisoniin. Kontrollikäyntiä 21.8.2018 koskevan sairauskertomustekstin mukaan leikkaushaava on ollut siisti ja turvotus vähäinen. Aiemman kortisonihoidon vuoksi on suositeltu neljän viikon varaamattomuutta ja tämän jälkeen varaamista tuen kera. Kontrollikäynti on sovittu kuuden viikon kohdalle.
A:n akillesjänteen leikannut ortopedi on vastineissaan 19.9.2018, 22.10.2018, 3.1.2019 ja 16.9.2019 ottanut kantaa vakuutusyhtiön korvausratkaisuun sekä asiassa hankittuun asiantuntijalausuntoon. Kannanottojen mukaan terve akillesjänne voi revetä maksimaalisen jokapäiväisen vetovoiman vaikutuksesta, jos vetovoima kohdistuu akillesjänteeseen viistosti eli akillesjänteen ja kantaluun välinen kulma ylittää 25 astetta. Tämä viisto vetovoima voi hyvinkin tapahtua rajussa liikunnassa, kuten aitajuoksun aikana. A:lle tehdyssä leikkauksessa todettiin, että akillesjänteen ja ympäröivän kudoksen välillä oli kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat tavallinen syy akillesjänteen kipuihin, mutta ne eivät kuitenkaan aiheuta havaittavia muutoksia itse jännekudoksessa eivätkä mitä ilmeisimmin heikennä jännettä. Poikki menneet akillesjänteet ovat yleensä olleet oireettomia. Vakuutusyhtiö on katsonut, että A:lla olisi ollut akillesjänteen tulehdus- ja sairausperäisiä oireita, mutta mitään perustelua tälle väitteelle ei ole esitetty. Lääketieteellisestä kirjallisuudesta ei löydy tukea myöskään niille väitteille, että poikki menneet akillesjänteet olisivat verrokkeja heikompia tai että akillesjänteen mikroskoopilla ja MRI-tutkimuksella näkyvät muutokset heikentäisivät akillesjännettä merkittävästi. Mitä tulee kortisoni-injektioiden mahdolliseen vaikutukseen, ortopedi katsoo, että kyseessä on potilasvahinko, mikäli injektioiden katsotaan olevan merkittävä syy akillesjänteen repeämiseen. Jos katsotaan, ettei injektioilla ole ollut vaikutusta repeämään, tulee repeämän hoito korvata yksityistapaturmavakuutuksesta.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.
Karjalainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on tapaturman jälkeen todettu akillesjänteen (kantajänteen) täysi repeämä, jonka hoito on käynnistetty kavioasentoisen kipsin pidolla varaamatta liikkuen. Jänne on oireillut aiemmin ja ärsytystilan hoitoon on käytetty paikallisesti kahteen otteeseen kortisonia.
Terveen akillesjänteen repeämän synty ei ole mahdollinen kuvatun urheilusuorituksen tai kaatumiseen liittyvän venähdyksen aiheuttamana. Repeämän on aiheuttanut jänteen ennen tapaturmaa alkanut rappeumakehitys, joka taustalla ovat aiemmin todettu ja hoidettu jänteen ärsytystila ja siitä johtuneen kuormituksen vähentymisen aiheuttama jännerakenteen heikentyminen sekä kortisonin aiheuttamat, jännerakennetta heikentävät kudosmuutokset.
Karjalainen pitää perusteltuna korvata tapaturmaan liittyen ensikäynnin kulut.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys A:lla todetun akillesjänteen repeämän tutkimus- ja hoitokulujen korvattavuudesta yksityistapaturmavakuutuksesta.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että ratkaisusuositusta ei anneta matkustajavakuutuksen osalta, koska A on valituksessaan tuonut esille haluavansa, että asia käsitellään vain yksityistapaturmavakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. 9 §:n 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 71.1.1 mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta.
Ehtojen kohdan 71.2.1 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) mukaan (…) tapaturmana ei myöskään korvata akillesjänteen repeämää, välilevyn pullistumaa, pallea- tai nivustyrää, jos nämä eivät ole seurausta tapaturmasta. Tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. (…)
Asian arviointi
1. A:n väite Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkärin esteellisyydestä
A on pyytänyt Vakuutuslautakuntaa selvittämään, onko lautakunnan asiantuntijalääkäri Matti Karjalainen asiassa esteellinen. A on viitannut erilaisiin ns. vakuutuslääkäreitä koskeviin verkkokeskusteluihin. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n mukaan asiantuntijana älköön olko se, joka on asiaan tai jompaankumpaan asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen luotettavuutensa sen vuoksi voidaan pitää vähentyneenä. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n väite Karjalaisen esteellisyydestä on yksilöimätön eikä siitä käy ilmi, millä perusteella Karjalainen olisi esteellinen suhteessa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa osapuolena olevaan vakuutusyhtiöön. Verkossa asiantuntijalääkäreistä käytävä keskustelu ei muodosta esteellisyysperustetta. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiantuntijalääkäri Matti Karjalainen ole asiassa esteellinen. Muutkaan A:n esittämät perusteet eivät lautakunnan näkemyksen mukaan estä Karjalaisen asiantuntijalausunnon huomioimista osana asian ratkaisuaineistoa.
2. Asian arviointi vakuutusehtojen mukaan
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.
Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.
Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena.
Vakuutusehtojen mukaan tapaturmana ei korvata tapaturmasta riippumatonta sairautta, vikaa tai vammaa eikä tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumisia, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Henkilövahinkojen ratkaisukäytännössä akillesjänteen repeämien on yleensä katsottu johtuvan tapaturmasta riippumattomasta jännekudoksen rappeutumisesta. Näin on varsinkin, jos jänne on revennyt normaalin liikesuorituksen tai vakuutetun oman ponnistuksen seurauksena.. Rappeumamuutosten aiheuttajana pidetään paitsi ikääntymistä, myös toistuvaa rasitusta ja tulehduksellisia tekijöitä. Jännekudoksen rappeuma ei ole välttämättä havaittavissa silmämääräisesti ilman erikoistutkimuksia. Lääketieteellisen tutkimustiedon perusteella rappeumamuutosten osuus akillesjännerepeämiin on todettu yleisellä tasolla erittäin suureksi. Terveen akillesjänteen repeäminen edellyttää lääketieteellisen tietämyksen mukaan voimakasta vammamekanismia. Tapaturmaperusteella akillesjänteen repeämä tulee korvattavaksi yleensä vain sellaisissa tapauksissa, joissa jännittyneeseen akillesjänteeseen on kohdistunut suora, varsinkin leikkaava ja terävä isku.
Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A on 3.8.2018 osallistunut aitajuoksukilpailuun. Kilpailussa A törmäsi ensimmäiseen aitaan, jolloin vasen jalka tuli huonosti alas ja A kaatui. Tapaturman jälkeen A:lla todettiin vasemman akillesjänteen täysi repeämä, joka korjattiin leikkauksella 6.8.2018. Asiakirjojen perusteella A:n akillesjänteen seutuun ei ole tapaturman yhteydessä kohdistunut iskua. Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan aitajuoksukilpailun kaltainen kuormittava urheilusuoritus tai A:lle kilpailussa tapahtunut kaatuminen eivät sovi aiheuttamaan repeämää entuudestaan terveeseen akillesjänteeseen. Ottaen huomioon kuvatun tapaturmamekanismin, asiantuntijalausunnossa esitetyn sekä sen, että A:n akillesjänne on oireillut jo ennen tapaturmaa, Vakuutuslautakunta arvioi, että repeämän taustalla on ollut ennen tapaturmaa alkanut rappeumakehitys, joka taustalla ovat aiemmin todettu ja hoidettu jänteen ärsytystila ja siitä johtuneen kuormituksen vähentymisen aiheuttama jännerakenteen heikentyminen sekä kortisonin aiheuttamat, jännerakennetta heikentävät kudosmuutokset. Vakuutuslautakunta pitää aiheellisena korvata tapaturman osuutena ensikäynnin 3.8.2018 kustannukset. Lautakunta ei suosita korvausta leikkauksen ja sen jälkeisen jatkohoidon osalta.
3. A:n väite asiakaspalvelun antamasta korvauslupauksesta
A on esittänyt Vakuutuslautakunnalle osoittamassaan, 19.11.2018 päivätyssä valituksessa, että hän on 6.8.2018 pyytänyt vakuutusyhtiöltä maksusitoumusta puhelimitse. Tällöin maksusitoumus on alustavasti suullisesti luvattu ja neuvottu menemään leikkaukseen. Lisäkirjelmässään 4.1.2019 A kertoo lähettäneensä maksusitoumuspyynnön kustannusarvioineen ja muine selvityksineen vakuutusyhtiölle ennen 6.8.2018 suoritettua leikkausta. Lisäkirjelmän 1.4.2019 liitteenä olevan vakuutuksenottajan eli A:n äidin selvityksen mukaan vakuutuksenottaja on 6.8.2018 soittanut vakuutusyhtiöön useita kertoja ja saanut tuolloin suullisen luvan leikkaushoidon aloittamiseksi. Vakuutusyhtiö on tuolloin ilmoittanut, että jos yksityistapaturmavakuutus ei korvaa leikkausta, korvaus tulisi perheen matkavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön lisävastineen 13.3.2019 mukaan A:n vahinkoilmoitus ja yliopistollisen sairaalan potilasasiakirjat ovat saapuneet vakuutusyhtiöön 6.8.2018. Yhtiö on saanut 6.8.2018 päivätyn leikkauskertomuksen ja 7.8.2018 päivätyn maksusitoumuspyynnön 21.8.2018. Yhtiöllä ei ole tallenteita korvausasiaa koskevista puheluista. Vahinkoasian käsittelymerkinnän 7.8.2018 mukaan asia on yhtiön lääkärin katsottavana ja lääkärinlausuntoa siltä lääkäriasemalta, jossa leikkaus tehtiin, odotetaan edelleen. Merkinnän 20.8.2018 mukaan A:n äiti soitti ja kertoi odottavansa päätöstä. Hänelle vastattiin, että päätöstä ei voida tehdä ennen kuin lääkäriasemalta tarvittavat selvitykset on saatu. Merkinnän 24.8.2018 mukaan vahinko korvataan äkillisenä pahentuneena sairautena, johon liittyen korvataan akuuttihoito matkan aikana. Yhtiön mukaan suullisia maksusitoumuksia ei yhtiön noudattaman käytännön mukaan myönnetä. Asiakas voi tiedustella suositellun tutkimuksen tai hoidon korvattavuutta vakuutuksesta puhelimitse, mutta kun suunnitteilla on leikkaus tai muu toimenpide, joka vaatii maksusitoumuksen, asiakkaalle ilmoitetaan, että korvattavuuteen otetaan kantaa vasta kun tarvittavat selvitykset on saatu. Maksusitoumuksen myöntämistä varten tarvitaan vahinkoilmoitus sekä lääkärinlausunto, josta selviää toimenpiteen syy ja tarve sekä kustannusarvio. Maksusitoumusta ei myönnetä ilman edellä mainittuja selvityksiä.
Vakuutuslautakunta viittaa edellä kerrottuun ja toteaa, että osapuolten selvitykset korvauskäsittelyn kulusta, selvitysten toimittamisajankohdasta ja käydyistä puhelinkeskusteluista ovat keskenään ristiriitaisia. Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut asiassa korvauslupausta tai edes mahdollista tulevaa korvausta koskevaa ns. ennakkotietoa ennen kirjallisen maksusitoumuspyynnön saapumista yhtiöön 21.8.2018. Lautakunta ei suosita korvauksen suorittamista asiassa myöskään korvauslupausta koskevan väitteen perusteella.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Koskiniemi
Niklander
Rahijärvi
Sario