Tapahtumatiedot

Asiakkaana olevan kiinteistöosakeyhtiön omistamassa lomakiinteistössä havaittiin kesäkuussa 2018 jälkiä vesivahingosta. Vahinkoilmoituksen 4.6.2018 mukaan huopakatto oli ilmeisesti vaurioitunut lumen pudottamisen yhteydessä ja sade- ja sulamisvesiä oli päässyt vuotamaan katto-, seinä- ja lattiarakenteisiin. Asiakkaan lisäselvityksen mukaan palahuopakatteen yksi pala oli irronnut. Vaurio oli syntynyt joko lumen pudotuksen yhteydessä tai myrskyn irrottamana. Vuoto ei ollut näkynyt talon sisällä eikä ulkopuolella, vaan vesi oli valunut aluslaudoitusta ja seinähirren sisäpintaa pitkin villan ja sisäpaneelin alla. Huonetilassa vuotokohdalla oli ollut kiinteät kalusteet ja lattia oli ollut näkymättömissä. Rakennuksen loma-asuntokirjaan oli kirjattu 5.6.2013, ettei syytä aiemmin löytyneen kattohuovan palan mysteerille ollut selvinnyt.

Korvausta haettiin kiinteistövakuutuksesta, joka oli alkanut vakuutusyhtiössä 1.6.2014. Vakuutusyhtiö antoi asiasta 31.7.2018 kielteisen päätöksen vedoten siihen, että vakuutus oli alkanut yhtiössä vasta vahingon sattumisen jälkeen. Katon palahuopakatteen rikkoutuminen oli toimitettujen tietojen perusteella tapahtunut keväällä 2013 lumen lapioinnin yhteydessä. 

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Asiakas piti mahdollisena, että katosta olisi irronnut vuodon aiheuttanut palanen esimerkiksi vuosina 2014–2015 ja itse vesivahinko on toteutunut lähes varmasti vakuutusyhtiön vastuuaikana. Kiinteistön vakuutus oli ollut voimassa keskeytyksettä sen rakentamisesta lähtien. Vakuutusyhtiö antoi edelleen kielteisen päätöksen 11.9.2018 todeten, ettei muuta tapahtumaa ja ajankohtaa kuin kattohuovan palan löytyminen vuonna 2013 ollut ilmoitettu vahingon syyksi. 

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas vaatii korvausta korjauskustannuksista ja kertaa valituksessaan tapahtumatietoja ja korjaustöiden vaiheita. On todennäköistä, että vuoto oli aiheutunut vahingossa tapahtuneesta lumilapion iskusta todennäköisesti talvella 2012 tai 2013. Katon kunto oli hyvä ja lunta oli luotu katolta varovaisesti. Ei voinut olla asiakkaan tehtävä määritellä, mikä vakuutusyhtiö oli oikea korvaamaan vahingon. Asiakas on lisäksi toimittanut FINElle valokuvia vaurioituneista rakenteista. 

Lisäkirjelmissään asiakas on tuonut edelleen esiin muun muassa sen, että vesikattovaurio oli suurella todennäköisyydellä tapahtunut talvella 2012–2013. Asiakas korostaa, että katon vaurioitumisessa oli ollut kyse inhimillisestä erehdyksestä, joka lumen pudottajalle oli jostakin syystä tapahtunut. Jompikumpi vakuutusyhtiö, joissa vakuutus on ollut viimeksi voimassa, on korvausvastuussa vahingosta. Vahinkoa ei ollut aiheutettu tarkoituksella. 

Vakuutusyhtiö toteaa vastauksessaan, että asiakas oli kertonut vahingon aiheutuneen keväällä 2013 lumen pudotuksen yhteydessä, eikä muusta vahingon syystä ole esitetty selvitystä. Mökkikirjaan dokumentoitu kattohuovan palan löytyminen kesäkuussa 2013 vahvistaa käsityksen vahingon tapahtuma-ajankohdasta. Kiinteistön vakuutus tässä vakuutusyhtiössä on alkanut vasta 1.6.2014 eli vuosi kattohuovan palan löytymisen jälkeen. Lisäksi vuotojäljistä ja veden aiheuttamista lahovaurioista voidaan päätellä, että kyseessä on ollut vesikaton vähäinen, mutta pitkän ajan kuluessa tapahtunut vuoto. 

Vakuutusyhtiö toteaa lisäkirjelmissään, että sillä seikalla, että kiinteistön vakuutusturva oli jatkunut katkeamattomana koko rakennuksen olemassaolon ajan, ei ole merkitystä vakuutusyhtiön korvausvastuun alkamisen kannalta. Vakuutusyhtiö ei vakuutusehtojensa mukaisesti vastaa ennen vakuutuksen alkamista tapahtuneen rikkoutumisen aiheuttamasta kattovuodosta. Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo vahingon aiheutuneen lumen poiston yhteydessä katevalmistajan ohjeen vastaisesta toimintatavasta eli työvirheestä.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.7.2016 alkaen) kohdan 3.1 mukaan vakuutusyhtiön vastuu alkaa, ellei muuta ajankohtaa ole vakuutuksenottajan kanssa sovittu, kun vakuutusyhtiö tai vakuutuksenottaja antaa tai lähettää hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen. Vakuutusyhtiön vastuun alkamisajankohtaa ei voi sopimuksin siirtää tätä aikaisemmaksi.

Kiinteistövakuutuksen vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2018 alkaen) kohdan OM230 (Riskin toteutuminen) mukaan vakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman suoranaisen esinevahingon, kun omaisuus on vakuutettu toteutuneen riskin varalta. […]

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys loma-asunnolle kattovuodosta aiheutuneen vesivahingon korvattavuudesta. FINEn näkemyksen mukaan asiassa on osapuolten välillä riidatonta, että talvella 2012–2013 on todennäköisimmin lumenpudotuksen yhteydessä katolta irronnut palahuopakatteen palanen. Vaurion seurauksena rakennuksen katto-, seinä- ja lattiarakenteeseen on päässyt vähäinen vuoto, joka on ajan kuluessa aiheuttanut rakenteiden kosteusvauriot.

Asiakirjojen mukaan nyt kysymyksessä oleva kiinteistön vakuutus on alkanut vakuutusyhtiössä 1.6.2014. Vakuutuksesta korvataan muun muassa äkillisen ja odottamattoman tapahtuman aiheuttama rikkoutuminen tai vakuutusehdoissa tarkemmin määritellyn luonnonilmiön kuten myrskyn aiheuttama vahinko. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiön vastuu kiinteistölle aiheutuvista vakuutusehtojen mukaisista vahingoista alkaa, kun vakuutusyhtiö tai vakuutuksenottaja antaa tai lähettää hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

Koska kiinteistön vakuutus on alkanut vasta vahingon aiheuttajaksi esitetyn vesikatteen rikkoutumisen jälkeen, FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole vahingosta korvausvastuussa. FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena. Asian ratketessa edellä todetulla tavalla FINE ei ota kantaa työvirhettä koskevan rajoitusehdon soveltuvuuteen tapaukseen.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski 
Esittelijä Salo