Tapahtumatiedot
A:n ajoneuvon liikennevakuutus on alkanut vakuutusyhtiössä 21.8.2013.Traficomin tietojen mukaan ajoneuvo on ollut liikennekäytöstä poistettuna 1.11.2015 lukien. Ajoneuvo on määräaikaiskatsastettu 3.8.2017.
Vakuutusyhtiön päätöksen 7.11.2017 mukaan asiakkaan ajoneuvoa on käytetty liikenteessä 4.8.2017 liikennekäytöstä poiston aikana. Tämän johdosta asiakkaalta peritään korotettua liikennevakuutusmaksua ajalta 1.11.2015 – 4.8.2017. Maksukerroin on kolme (3) ja korotettu vakuutusmaksu yhteensä 2.723,22 euroa. Vakuutusyhtiön päätöksessä viitattiin liikennevakuutuslain 22 §:ään, jonka mukaan vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu, jos vakuutettua ajoneuvoa on käytetty liikenteessä sinä aikana, jona se on ollut ilmoitettuna rekisteriin liikennekäytöstä poistetuksi.
A on laajoissa kirjelmissään pyytänyt vakuutusyhtiötä oikaisemaan päätöstään ja luopumaan korotetun vakuutusmaksun perimisestä. Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään.
Asiakkaan valitus
A pitää vakuutusyhtiön määräämää korotettua vakuutusmaksua perusteettomana. Hän vetoaa lausuntopyynnössään siihen, että katsastusaseman työntekijä E oli ennen 3.8.2017 tapahtunutta katsastuskäyntiä ilmoittanut A:lle puhelinkeskustelussa, että ajoneuvoa ei tule ottaa liikennekäyttöön, vaan sillä voi ajaa suoraan katsastusasemalle. A oli kertomansa mukaan jo ottamassa kotonaan nettiyhteyttä käyttämällä ajoneuvoa liikennekäyttöön, mutta ei tehnyt toimenpidettä E:n kiellon johdosta. Ajoneuvo meni läpi katsastuksesta, mutta E tai katsastusmies eivät antaneet A:lle mitään asiakirjoja ajoneuvon liikennekäyttöön otosta. A kertoo jääneensä siihen käsitykseen, että ajoneuvon tultua hyväksytyksi katsastuksessa se oli otettu myös liikennekäyttöön, vaikka mitään dokumenttia tästä ei annettu.
A:n käytyä ajoneuvollaan 4.8.2017 Venäjällä hänelle ilmoitettiin Suomeen palaamisen yhteydessä rajatarkastuksessa, että ajoneuvo ei ole liikennekäytössä, ja siitä poistettiin rekisterikilvet. A vetoaa siihen, että hän ei ole menetellyt tahallisesti, vaan kyse on ollut väärinkäsityksestä. Hän ei saanut katsastusasemalla mitään neuvoja ajoneuvon ottamisesta liikennekäyttöön. Vakuutusyhtiön katsastustilanteesta hankkimien selvitysten osalta A toteaa käsityksenään, että häntä palvellut E on irtisanottu katsastusasemalta virheellisen menettelynsä johdosta.
A katsoo, että vakuutusyhtiön määräämä korotettu vakuutusmaksu on luonteeltaan rangaistus, jonka määrääminen ei ole ns. kaksoisrangaistavuuden kiellon perusteella sallittua. Myöskään Traficom ei ole määrännyt A:lle ajoneuvon käyttämisestä mitään seuraamusta, vaan on katsonut, että kyse on ollut vahingosta. A vetoaa lukemaansa lehtiartikkeliin, jossa käsiteltiin lisäveron määräämisen muutoksia. A:n mukaan lisäveron määräämisen mahdollistava laki tuli voimaan vasta 29.11.2017, kun tätä ennen tilanteesta selvisi sakoilla. Vakuutusyhtiöstä on esitetty, että yhtiön perimä korotettu vakuutusmaksu ei ole rangaistus. Mikäli näin on, A ei ymmärrä, miksi maksua kuitenkin peritään häneltä.
A vetoaa siihen, että vakuutusyhtiö ei ole antanut hänelle tietoa siitä, että yhtiö voi määrätä korotetun vakuutusmaksun tämän kaltaisissa tilanteissa. Vakuutusehtoja ei ole käyty läpi A:n kanssa, kuten vakuutusyhtiön tulisi tehdä. Yhtiöstä on kerrottu vain vakuutuksen hinnasta ja bonuksista. A:n mielestä myös katsastusasemalla on ollut velvollisuus neuvoa häntä po. tilanteessa sen varmistamiseksi, että ajoneuvo otetaan katsastuksen yhteydessä liikennekäyttöön. A ei kertomansa mukaan ollut tietoinen myöskään liikennekäyttöön ottamista koskevista säännöksistä. Lisäksi A tuo esille, että hänen ajoneuvollaan on koko ajan ollut liikennevakuutus, eikä ajoneuvolla katsastukseen ajaminen ole tämän johdosta ollut kiellettyä kuten vakuuttamattoman ajoneuvon osalta on asianlaita. Hän vetoaa myös siihen, että vakuutusyhtiön soveltama laki ei ole ollut vielä voimassa katsastuksen ja ajoneuvolla ajamisen tapahtuessa.
A vetoaa toissijaisesti siihen, että hän ei ole ennen 4.8.2018 tapahtunutta ajoa lainkaan ajanut po. ajoneuvolla, minkä vuoksi korotettu vakuutusmaksu voidaan A:n tapauksessa määrätä korkeintaan yhdeltä päivältä. Hän korostaa, että ei ole koskaan aiemmin kuljettanut liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa. Mikäli vaatimusta korotetun vakuutusmaksun määräämisestä vain yhdeltä päivältä ei voida hyväksyä, A vaatii, että korotettua vakuutusmaksua määrättäessä otetaan huomioon hänen liikennevakuutuksensa bonusluokitus 80 %, jonka perusteella laskettuna vakuutusmaksua jäisi vakuutusyhtiön perimän määrän sijaan maksettavaksi noin 545 euroa.
A kertoo olevansa eläkkeellä ja ulosoton johdosta hänen käytettäväkseen jää vain etuuksien suojaosuus. Hän vetoaa huonoon taloudelliseen tilanteeseensa ja heikentyneeseen terveydentilaansa, jonka johdosta hän on erehtynyt katsastustilanteessa. Tältä osin A vetoaa muun muassa Vakuutuslautakunnalle toimittamaansa lääkärinlausuntoon. Hän pitää kaikesta huolimatta vakuutusyhtiön veloittamaa korotettua vakuutusmaksua määrältään kohtuuttoman suurena.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n muutosvaatimukset perusteettomina. A:n ajoneuvo jäi 4.8.2017 kiinni rajatarkastusasemalla siitä, että ajoneuvoa käytettiin liikenteeseen, vaikka se oli ajoneuvoliikennerekisterin tietojen mukaan poistettu liikennekäytöstä 1.11.2015 alkaen. Kuljettajana oli ajoneuvon omistaja A.
Vakuutusmaksu on laskutettu liikennekäytöstä poiston ajalta liikennevakuutusehtojen mukaisesti takautuvasti ja korotettuna. Vakuutusyhtiö viittaa 1.1.2017 voimaan tulleiden vakuutusehtojen kohtaan 8.4.2, joka perustuu liikennevakuutuslain 22 §:ään. Yhtiö vetoaa lisäksi ajoneuvolain 1 luvun 9 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan ajoneuvon omistaja on vastuussa siitä, että liikenteeseen käytettävä ajoneuvo on liikennekelpoinen ja, jos sitä edellytetään, rekisteröity ja asianmukaisesti katsastettu. A on laiminlyönyt tämän lainkohdan mukaisen velvollisuutensa huolehtia siitä, että hänen omistamansa ja liikenteeseen käyttämänsä ajoneuvo on ollut rekisteröity liikennekäyttöön. Vakuutusyhtiö ei ota kantaa siihen, onko katsastukseen liittyvä tapahtumainkulku voinut muodostaa katsastusasemalle vahingonkorvausvastuun A:ta kohtaan.
Vakuutusyhtiö kiinnittää huomiota siihen, että A ei ole toimittanut yhtiölle tai lautakunnalle asiassa mitään katsastusaseman selvitystä tapahtumien kulusta liittyen tilanteeseen, jossa ajoneuvo on katsastettu ja se on väitetysti tullut samalla liikennekäyttöön otetuksi. A:n nimeämillä todisteilla ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä. A on sen sijaan itse 1.11.2018 päivätyssä kirjelmässään kertonut, että hän on maininnut liikennekäyttöön ottoa koskevasta aikomuksestaan katsastusaseman asiakaspalvelijalle vain puhelimitse. A ei edes väitä, että olisi katsastuskonttorilla katsastuksen yhteydessä nimenomaisesti ottanut ajoneuvoa liikennekäyttöön. Sen sijaan hän kertoo, että koska ”kaikilla oli kiirettä” ja koska katsastusaseman työntekijät eivät kiinnittäneet huomiota asiaan, A itsekään ei kiinnittänyt huomiota asiaan. Myöhemmässä, 11.12.2018 päivätyssä kirjelmässään A on muuttanut kertomustaan toteamalla, että ei tehnyt autolleen liikennekäyttöönottoa, koska katsastusaseman asiakaspalvelija E ”kielsi ottamasta ajoneuvoa liikenteeseen”.
Asian selvittämiseksi myös vakuutusyhtiö on pyytänyt katsastusyritykseltä lausuntoa tapahtumista 3.8.2017. A:n nimeämän asiakaspalvelija E:n selvityksen mukaan A on soittanut katsastusasemalta ajanvarauksen määräaikaiskatsastukseen liikennekäytöstä poistetulle ajoneuvolle. Hänelle on kerrottu puhelimessa, että liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla saa tulla ajanvarausta vastaan katsastukseen ja ajaa katsastuksesta takaisin säilytyspaikkaan, kun ajoneuvon verot ja vakuutus ovat kunnossa. A on käynyt katsastamassa autonsa hyväksytysti ja saanut katsastajalta rekisteriotteen, jossa on ollut maininta liikennekäytöstä poistosta.
Vakuutusyhtiö katsoo, että A:ta palvelleen asiakaspalvelijan selvityksessä mikään seikka ei viittaa siihen, että A olisi ottanut tai edes pyrkinyt ottamaan ajoneuvonsa liikennekäyttöön. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että A:lla olisi ollut perusteltu syy olettaa, että hänen ajoneuvonsa on katsastuksen jälkeen otettu liikenteeseen. Selvityksessä on todettu nimenomaisesti, että A:n saamassa rekisteriotteessa on ollut maininta liikennekäytöstä poistosta. Hänen olisi siis katsastuskonttorilla asioituaan viimeistään tämän perusteella tullut ymmärtää, että hänen ajoneuvonsa on edelleen liikennekäytöstä poistettuna.
A:n kertomus tapahtumista on muuttunut ajan myötä ja on epäjohdonmukainen. A:n kertomusta ei vakuutusyhtiön mielestä voida pitää uskottavana varsinkaan siltä osin, että katsastusaseman asiakaspalvelija olisi kieltänyt A:ta ottamasta autonsa liikennekäyttöön. Katsastusasema itse ei ole nähtävästi myöhemminkään tunnistanut omassa menettelyssään mitään virhettä, eikä sen johdosta ole pyrkinyt esimerkiksi korjaamaan liikennekäyttöönottopäivää rekisteriin. Myöskään A ei vakuutusyhtiön tietojen mukaan ole esittänyt katsastusasemalle pyyntöä rekisteritietojen korjaamisesta.
Vakuutusyhtiö toteaa, että se hoitaa liikennevakuuttamisen osalta julkista hallintotehtävää virkavastuun nojalla. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Liikennekäytöstä poistetun mutta liikenteeseen käytetyn ajoneuvon korotetusta vakuutusmaksusta on määrätty liikennevakuutusehdoissa. Asiassa on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan riidatonta, että A:n kuljettama ajoneuvo on 4.8.2017 ollut liikennekäytöstä poistettuna. Silloisen Trafin järjestelmässä olevat rekisteröintitiedot ovat näiltä osin siis olleet oikeat, ja vakuutusyhtiön on tullut voida omassa ratkaisussaan luottaa näihin tietoihin. Asiassa on arvioitavana, onko A tuonut uskottavasti esiin sellaista erityisen painavaa syytä, jonka johdosta asiassa ei tulisi määrätä lakiin perustuvaa korotettua vakuutusmaksua liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan sillä, joka väittää ottaneensa ajoneuvon liikennekäyttöön, vaikka ajoneuvo liikenteestä tavattaessa ei ole ollut liikennekäyttöön rekisteröitynä, on näyttötaakka siitä, että hän on toiminut huolellisesti ja lain edellyttämällä tavalla. A ei ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi mitään näyttöä siitä, että hän olisi näin toiminut. Ottaen huomioon, että katsastusasemat toimivat ajoneuvoja rekisteröidessään julkisessa hallintotehtävässä virkavastuun nojalla, ei ole uskottavaa, että katsastusasema olisi jättänyt liikennekäyttöön ottoa tekemättä, jos A olisi sitä pyytänyt.
A kertoo olettaneensa, että katsastuskonttori tekee automaattisesti liikennekäyttöön oton, mikäli ajoneuvo menee katsastuksesta läpi. Tämän oletuksensa oikeellisuutta A ei ole pyrkinyt mitenkään tarkistamaan. Ajoneuvon omistaja on velvollinen varmistamaan, että ajoneuvo on ilmoitettu liikennekäyttöön, eikä voi siirtää tätä velvollisuutta kolmannelle osapuolelle esim. olettamuksilla lakiin tai katsastuskonttoreiden toimintatapoihin tulleista muutoksista. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt erityisen painavaa syytä olla määräämättä korotettu vakuutusmaksua liikennevakuutuslain ja liikennevakuutusehtojen mukaisesti.
A on lausuntopyynnössään vedonnut kaksoisrangaistavuuden kieltoon. Riidanalainen vakuutusmaksusaatava perustuu A:n ottamaan liikennevakuutukseen. Liikennevakuutus on vakuutussopimus, jonka ehtojen mukaisessa seuraamuksessa ei ole kyse rangaistuksesta. Kaksoisrangaistavuuden kielto ei näin ollen voi vapauttaa A:ta velvollisuudesta maksaa vakuutusmaksua vaaditusti. Myöskään A:n terveydentilansa osalta vetoamat seikat eivät vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vaikuta käsillä olevan, vakuutusmaksusaatavaa koskevan asian ratkaisussa.
Siltä osin kuin A on vedonnut tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, vakuutusyhtiö on lausunut, että velvollisuudesta ottaa liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo liikennekäyttöön ennen sen käyttämistä liikenteeseen ja kyseisen velvollisuuden laiminlyönnin seurauksista on säädetty liikennevakuutuslaissa ja ajo-neuvolaissa. Kansalaisen tulee tuntea laki, eikä hän voi tehokkaasti vedota tietämättömyyteen laissa säädetyistä velvollisuuksista. A:n on katsottava olleen näiltä osin tietoinen voimassaolevasta lainsäädännöstä vakuutussopimusta tehtäessä, eikä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus voi koskea lainsäädännön sisältöä. Vakuutuksenantaja on lakisääteisissä vakuutuksissa velvollinen noudattamaan lakia, eikä vakuutussopimuksen sisältö voi muodostua laista poikkeavaksi sillä perusteella, että vakuutuksenantaja ei vakuutussopimusta tehtäessä ole antanut tietoa lainsäädännön sisällöstä.
A:n tietoisuutta lain sisällöstä tukee myös se, että hän on kertonut aikomuksenaan olleen ottaa ajoneuvo liikennekäyttöön. A ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla on sallittua ajaa muuten kuin katsastukseen ja takaisin, tai että liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla ajettaessa menettelystä ei seuraisi korotettua vakuutusmaksua.
Vakuutusyhtiö toteaa, että A on tehnyt liikennevakuutusta koskevan sopimuksen katsastusasemalla 21.8.2013. Tärkeimmät pelkästään vakuutusehtoihin perustuvat vakuutussopimuksen ehdot koskevat vakuutusmaksua sekä bonusta ja näistä A on itsekin kertonut saaneensa tiedon. Myös A:n saamassa vuositiedotteessa (tiedotteen päiväys 1.5.2017) kerrotaan liikennevakuutuslaissa 1.1.2017 voimaan tulleesta muutoksesta, joka koskee korotetun vakuutusmaksun perimistä silloin, kun ajoneuvolla on ajettu liikennekäytöstä poiston aikana. Liikennevakuutuslain siirtymäsäännösten mukaan uutta lakia sovellettiin lain voimaan tullessa voimassa olleeseen vakuutussopimukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien, tässä tapauksessa 1.8.2017 alkaen. Vakuutusyhtiö katsoo, että se on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Siltä osin kuin A on vedonnut lain voimaantuloon, vakuutusyhtiö huomauttaa, että niin 1.1.2017 voimaan tullut liikennevakuutuslaki (460/2016) kuin tuolloin kumottu aiempi liikennevakuutuslaki (279/1959) sisältävät toisiaan vastaavat säännökset korotetun liikennevakuutusmaksun perimisestä vastaavassa tilanteessa.
Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n väitteellä, jonka mukaan autolla ei ole liikennekäytöstä poiston jälkeen ajettu ennen kuin 3.8. ja 4.8.2017, ei ole tapauksen arvioinnin kannalta merkitystä. Ajoneuvoa on käytetty liikenteessä 4.8.2018, eli sinä aikana, jona se on ollut ilmoitettuna rekisteriin liikennekäytöstä poistetuksi. Tämän vuoksi vakuutuksenottajan (A) on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu, joka määrätään liikennevakuutuslain mukaan liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta.
Yhtiö kertoo oikaisseensa perittävää maksua oma-aloitteisesti vähentämällä siitä maksutapakorotuksen. Korotus on sinänsä perustunut voimassaolevaan sopimukseen vakuutusmaksun maksamisesta vuosittain neljässä erässä, mutta yhtiö katsoo, että korotukselle ei ole perustetta nyt kyseessä olevan kerralla perittävän korotetun vakuutusmaksun osalta. Veloitettavasta loppusummasta on tällä perusteella vähennetty 92,10 €. Oikaisun johdosta alkuperäinen lasku on mitätöity ulosotosta, ja saatavaa laskutetaan uudella laskulla.
Vakuutusyhtiön vastaukseen on liitetty maksuerittely, josta käy ilmi, että vakuutusyhtiö on vakuutusmaksukausilta 1.11.2015 – 31.7.2016, 1.8.2016 – 31.7.2017 ja 1.8.2017 – 4.8.2017 vähentänyt liikennevakuutusmaksusta kulloinkin voimassa olleen omistaja-asiakasalennuksen ja kertonut maksun kolmella. Maksutapakorotuksen vähentämisen johdosta maksettavaksi muodostuu 2.632,05 euroa.
A:n vaatiman 80 %:n bonusalennuksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että A:lla ei ole vakuutuksen voimassaoloaikana ollut käytettävissä vapaata bonusta, joka alentaisi vakuutusmaksua. A:lla oleva 70 %:n bonus on ollut samaan aikaan käytössä hänen toisen autonsa liikennevakuutuksessa. Vakuutusyhtiön mukaan 80 %:n bonus on mahdollista saada vasta 1.1.2017 tai sen jälkeen alkaneeseen, uuden liikennevakuutuslain mukaiseen liikennevakuutukseen. A:n liikennevakuutuksen lähtöbonus 0 % ei kartu liikennekäytöstä poiston aikana. Tämä perustuu liikennevakuutusehtojen kohtaan 9.4 (Bonuksen nouseminen).
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet määrätä korotettu vakuutusmaksu vakuutuksenottaja A:lle hänen henkilöautonsa liikennekäytöstä poiston aikana B:n toimesta tapahtuneen liikenteeseen käyttämisen johdosta. Kysymys on toissijaisesti korotetun vakuutusmaksun määrästä ja siitä, onko asiassa perusteita maksun sovittelemiselle.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Liikennevakuutuslain 16 §:n (279/1959) mukaan moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi se pitänyt olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutuskeskukselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Vakuutusvalvontavirasto päättää tarkemmin keskimääräisen vakuutusmaksun määräytymisestä. Omistajan on vastaavasti suoritettava liikennevakuutusyhtiölle sen määräämä hyvike, jos ajoneuvoa on yhtiölle etukäteen tehdyn kirjallisen ilmoituksen vastaisesti käytetty liikenteessä sinä aikana, jona ajoneuvo on ilmoitettu pidettävän poissa liikenteestä. Hyvike määrätään koko ilmoitetulta seisonta-ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu hyvike on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä (88/1999).
Liikennevakuutuslaki (279/1959) on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella liikennevakuutuslailla 460/2016.
Liikennevakuutuslain (460/2016) 22 §:n (Liikennekäytöstä poiston aikana käytetyn ajoneuvon korotettu vakuutusmaksu) mukaan jos vakuutettua ajoneuvoa on käytetty liikenteessä sinä aikana, jona se on ollut ilmoitettuna rekisteriin liikennekäytöstä poistetuksi, vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu. Korotettu vakuutusmaksu määrätään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu.
Liikennevakuutuslain (460/2016) 99 §:n (Siirtymäsäännökset) 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleeseen vakuutus-sopimukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien.
Vakuutussopimuslain 5 §:n (426/2010, Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.
Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.
Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta
Liikennevakuutusehtojen (voimassa 1.4.2015 alkaen) kohdan 8.4.1 (Liikennekäytöstä poisto) mukaan liikennekäytöstä poisto on ilmoitettava voimassaolevien säännösten mukaan etukäteen ajoneuvorekisteriin. Autojen vakuutusmaksua hyvitetään liikennekäytöstä poiston alkamispäivää seuraavasta päivästä alkaen. Liikennekäytöstä poiston hyvitys päivää kohden lasketaan 1/360-osina vuosivakuutusmaksusta.
Ehtokohdan 8.4.4 (Ajoneuvon käyttö liikennekäytöstä poiston aikana) mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston tai seisonta-ajan aikana liikenteeseen, vakuutusyhtiö perii vakuutusmaksun takautuvasti. Takaisin perittävän maksun suuruus määräytyy siten, että liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön toteamispäivän väliseltä ajalta peritään kolminkertainen vakuutusmaksu. Jos on sattunut liikennevahinko, peritään edellä mainitulta ajalta vakuutusmaksu kuusinkertaisena. Tämän jälkeiseltä ajalta peritään normaali vakuutusmaksu.
Liikennevakuutusehtojen (voimassa 1.6.2017 alkaen) kohdan 8.4.1 (Liikennekäytöstä poisto) mukaan liikennekäytöstä poisto on ilmoitettava voimassaolevien säännösten mukaisesti etukäteen ajoneuvorekisteriin. Autojen vakuutusmaksua hyvitetään liikennekäytöstä poiston alkamispäivää seuraavasta päivästä alkaen. Liikennekäytöstä poiston hyvitys päivää kohden lasketaan 1/360-osina vuosivakuutusmaksusta.
Ehtokohdan 8.4.2 (Ajoneuvon käyttö liikennekäytöstä poiston aikana) mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston aikana liikenteeseen, vakuutusyhtiö perii vakuutusmaksun takautuvasti. Korotettu vakuutusmaksu peritään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta kolminkertaisena.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunnan toimivalta
Asiassa on kysymys liikennevakuutussopimukseen perustuvan korotetun vakuutusmaksun määräämisestä. Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia muun muassa vakuutuksenottajan lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Liikennevakuutusta koskevia asioita lautakunta käsittelee vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikennevahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään.
Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan korotetun vakuutusmaksun määrää-mistä koskevassa erimielisyydessä on kyse sellaisesta liikennevakuutussopimukseen liittyvästä riita-asiasta, jota liikennevahinkolautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti Vakuutuslautakunnan toimivaltaan kuuluvasta vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevasta asiasta.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) perusteella arvioitavat riita-asiat, joissa vakuutusyhtiö on määrännyt vakuutuksenottajalle hyvikemaksun liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta, eivät kuulu Vakuutuslautakunnan toimivaltaan. Näissä asioissa kyse on ollut julkisoikeudellisen maksun määräämistä koskevista valituksista, joiden osalta käsittelyväylänä on hallinto-oikeus.
Liikennevakuutuslaki 460/2016 on tullut voimaan 1.1.2017 ja sillä on kumottu aiempi liikennevakuutuslaki (279/1959). Liikennevakuutuslain 22 §:n (460/2016) mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston aikana liikenteessä, vakuutuksenottajan on suoritettava vakuutusyhtiölle vakuutusehdoissa määritelty enintään kolminkertainen vakuutusmaksu. Lain esitöistä (hallituksen esitys 123/2015 s. 70 – 71) ilmenee, että - toisin kuin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta lain 28 §:n mukaisesti määrättävän laiminlyöntimaksun osalta on asianlaita - liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen johdosta määrättävässä korotetussa vakuutusmaksussa on kyse sopimusrikkomuksen seuraamuksesta, joka jää kunkin vakuutusyhtiön sopimusehdoissa tarkemmin määriteltäväksi.
A:n ajoneuvon liikennevakuutussopimus on ollut tässä vakuutusyhtiössä voimassa 21.8.2013 lukien. Ajoneuvo on vakuutusyhtiön päätöksen mukaan poistettu liikennekäytöstä 1.11.2015. Ajoneuvon liikenteeseen käyttäminen on tapahtunut 4.8.2017, jolloin meneillään on ollut 1.8.2017 alkanut vakuutuskausi.
Vakuutusyhtiö on määrännyt asiakkaalle korotetun vakuutusmaksun 1.8.2017 alkaen asiakkaan vakuutukseen sovellettavaksi tulleiden liikennevakuutusehtojen perusteella. Nämä vakuutusehdot perustuvat 1.1.2017 voimaan tulleen liikennevakuutuslain (460/2016) säännöksiin. Korotetun maksun määräämisen 1.8.2017 edeltävältä ajanjaksolta on Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan katsottava perustuneen nyttemmin kumottuun liikennevakuutuslain 16 §:ään (279/1959) ja aiemmin voimassa olleisiin liikennevakuutusehtoihin.
Vakuutuslautakunta katsoo olevansa toimivaltainen käsittelemään nyt esillä olevan riita-asian 1.8.2017 lukien liikennevakuutukseen sovellettavien liikennevakuutusehtojen perusteella ajalta 1.8.2017 – 4.8.2017 määrätyn korotetun vakuutusmaksun osalta. Siltä osin kuin korotettu maksu on määrätty tätä aikaisemmalta ajalta, kyse on liikennevakuutuslain 99 §:n (460/2016) perusteella ollut A:nkin mainitsemalla tavalla aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain 16 §:n (279/1959) ja tähän säännökseen perustuvien liikennevakuutusehtojen nojalla määrätystä hyvikkeestä. Vakuutuslautakunta katsoo aiemman käytäntönsä mukaisesti, että tältä osin kyse on julkisoikeudellista maksua koskevasta valituksesta, eikä vakuutussopimukseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta maksusta. Tämän kaltaisia ns. yhtiöhyvikeasioita koskevissa asioissa käsittelyväylänä on hallinto-oikeus. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että se ei ole toimivaltainen käsittelemään riita-asiaa siltä osin kuin kyse on 1.8.2017 edeltävältä ajalta määrätystä hyvikkeestä.
Asian arviointi
Onko vakuutusyhtiöllä ollut liikennevakuutuksen vakioehtojen perusteella oikeus määrätä korotettu vakuutusmaksu ajalta 1.8.2017 – 4.8.2017?
Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella A:n ajoneuvo on pysäytetty tullissa hänen kuljettaessaan sitä liikenteessä 4.8.2017. Ajoneuvorekisterin tietojen mukaan ajoneuvo on tuolloin ollut liikennekäytöstä poistettu. Vakuutusehtojen mukaan jos ajoneuvoa käytetään liikennekäytöstä poiston aikana liikenteeseen, vakuutusyhtiö perii vakuutusmaksun takautuvasti ja korotettu vakuutusmaksu peritään liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta kolminkertaisena.
A on esittänyt, että hän on tarkoittanut ottaa ajoneuvonsa liikenteeseen ajoneuvon määräaikaiskatsastuksen 3.8.2017 yhteydessä. Ajoneuvolle ei kuitenkaan ole tehty katsastuksen yhteydessä rekisteröintitoimenpiteitä. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n katsastusajan varaamista koskevasta kertomuksesta ilmenee, että hän on ollut tietoinen siitä, että hänen liikennekäytöstä poistettuna ollut ajoneuvonsa on tullut ottaa liikennekäyttöön sen tieliikenteessä kuljettamiseksi.
Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle A:n ajoneuvolle määräaikaiskatsastuksen suorittaneelta katsastusasemalta selvityksen katsastukseen liittyneistä tapahtumista. Selvityksen laatineen M:n mukaan E on kertonut, että A oli varannut määräaikaiskatsastuksen puhelimitse liikennekäytöstä poistetulle ajoneuvolle. A:lle oli kerrottu puhelimessa, että liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla saa tulla ajanvarausta vastaan katsastukseen ja ajaa takaisin säilytyspaikkaan, jos ajoneuvon verot ja vakuutus ovat kunnossa. A oli käynyt katsastamassa ajoneuvonsa hyväksytysti ja hän oli saanut katsastajalta rekisteriotteen, jossa oli maininta liikennekäytöstä poistosta.
Esillä olevassa tapauksessa määräaikaiskatsastukseen liittyneistä tapahtumista ei ole käytettävissä katsastusaseman sähköpostiviestiä ja A:n kertomusta yksilöidympää selvitystä. Vakuutuslautakunta pitää kuitenkin epäuskottavana A:n kertomusta siitä, että hänen kanssaan ajanvarauksesta puhelimessa keskustellut E olisi kieltänyt A:ta ottamasta ajoneuvonsa liikennekäyttöön ennen katsastukseen saapumista. Lautakunnan näkemyksen mukaan A:n katsastukseen liittyneistä tapahtumista kertomien seikkojen perusteella jää epäselväksi, millä perusteilla A on arvioinut ajoneuvonsa tulleen katsastuksen yhteydessä otetuksi liikennekäyttöön.
Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön tavoin, että vastuu ajoneuvon liikennekäyttöön ottamisesta on ollut puheena olevassa tilanteessa A:lla. Selvitystä siitä, että A:ta olisi neuvottu puutteellisesti katsastuksen yhteydessä, ei ole esitetty. Koska A:n ajoneuvoa ei ole otettu liikennekäyttöön, ajoneuvon kuljettamisessa 4.8.2017, jolloin kyse ei enää ole ollut ennalta varattuun katsastukseen tehdystä matkasta, on ollut kyse vakuutusehtojen kohdassa 8.4.2 tarkoitetusta ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen liikennekäytöstä poiston aikana. Lautakunta katsoo, että A:n väittämää tietämättömyyttä lain sisällöstä, toisin sanoen siitä, että liikennevakuutettua mutta liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa ei ole tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta luvallista käyttää liikenteessä, ja että laiminlyönnin seuraamuksena on vakuutusehtojen ja liikennevakuutuslain perusteella korotettu liikennevakuutusmaksu, ei voida pitää hyväksyttävänä perusteena korotetun vakuutusmaksun määräämättä jättämiselle.
Liikennevakuutuslain esitöissä (hallituksen esitys 123/2015 s. 71) on mainittu esimerkkinä korotetun vakuutusmaksun määräämättä jättämisen perusteena olevasta erityisestä syystä tilanne, jossa liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo on anastettu ja sitä on tämän jälkeen käytetty liikenteessä. Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa esitetyn selvityksen perusteella ei voida todeta, että käsillä olisi ollut jokin vakuutusehdoissa ja liikennevakuutuslain 22 §:ssä tarkoitettu painava syy korotetun vakuutusmaksun määräämättä jättämiselle. Myöskään A:n terveydentilastaan esittämät seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Vakuutusyhtiöllä on näistä syistä ollut liikennevakuutusta koskevien vakioehtojen perusteella oikeus määrätä A:lle korotettu vakuutusmaksu.
A on vedonnut siihen, että Trafi (nyttemmin Traficom) ei ole määrännyt hänelle ajoneuvoveron lisäveroa ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta. A:n Vakuutuslautakunnalle toimittamasta Trafin ajoneuvoveron jälki- ja lisäveron maksuunpanoa koskevasta päätöksestä 9.8.2017 kuitenkin ilmenee, että lisä- ja jälkiveron maksuunpanosta on luovuttu kahdenkertaisen rangaistuksen kiellon perusteella (KHO:2015:16) eikä esimerkiksi sen johdosta, että A:n ajoneuvon jäämisen liikennekäytöstä poistetuksi määräaikaiskatsastuksen jälkeen olisi katsottu johtuneen jonkinlaisesta anteeksiannettavasta erehdyksestä. Koska A:lle ei esitetyn selvityksen perusteella ole määrätty ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen johdosta muita seuraamuksia, lautakunta ei lausu asiassa siitä, onko vakuutussopimukseen perustuvaa korotettua vakuutusmaksua pidettävä kahdenkertaisen rangaistuksen kiellon vastaisena.
Vakuutuksesta annetut tiedot
A on vedonnut siihen, että hän ei ole saanut vakuutusyhtiöltä tietoja korotetun vakuutusmaksun määräämistä koskevista vakuutusehtojen määräyksistä. Vakuutusyhtiö on vastauksessaan katsonut, että liikennevakuutuksen keskeisimmät ehdot koskevat vakuutusmaksua ja bonusta, ja näistä A itsekin on myöntänyt saaneensa tiedon. Liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla ajamisen seuraamukset ovat perustuneet vakuutussopimusta tehtäessä suoraan lakiin, jonka sisältöä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus ei voi koskea. Koska kansalaisen tulee tuntea laki, vakuutusyhtiö on katsonut, että A ei voi tehokkaasti vedota tietämättömyyteen laissa säädetyistä velvollisuuksista. Yhtiö on vedonnut myös A:n saamaan vuositiedotteeseen (päiväys 1.5.2017), jossa kerrotaan liikennevakuutuslaissa 1.1.2017 voimaan tulleesta muutoksesta, joka koskee korotetun vakuutusmaksun perimistä silloin, kun ajoneuvolla on ajettu liikennekäytöstä poiston aikana. Vakuutusyhtiö katsoo, että se on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.
Osapuolten välillä on riidatonta, että A tehnyt kyseessä olevaa ajoneuvoa koskevan liikennevakuutussopimuksen katsastusasemalla 21.8.2013. Vaikka Vakuutuslautakunta ei yllä selostetuista syistä ole toimivaltainen antamaan asiassa ratkaisusuositusta siltä osin kuin kyse on vakuutusyhtiön ajalta ennen 1.8.2017 määräämästä hyvikkeestä, lautakunta katsoo, että ajalta 1.8. – 4.8.2017 määrätyn hyvikkeen osalta myös vakuutuksesta ennen liikennevakuutussopimuksesta sopimista annetut tiedot ovat vaikutuksellisia asian arvioinnin kannalta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että sekä vakuutussopimuksen solmimisajankohtana voimassa olleen vakuutussopimuslain 1 §:n 2 momentin (426/2010) että asiakkaan liikennevakuutuksen vakuutuskauden vaihtuessa voimassa olleen vakuutussopimuslain 1 §:n 2 ja 3 momentin (476/2016) mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevia vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:iä sovelletaan myös liikennevakuutuslain mukaisiin vakuutuksiin, jollei liikennevakuutuslaissa toisin säädetä.
Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt lähempää selvitystä siitä, mitä tietoja A:lle on annettu liikennevakuutuksesta ennen vakuutussopimuksen solmimista 21.8.2013. A on kuitenkin kertonut, että hän on saanut tietoja liikennevakuutuksen hinnasta ja bonuksista. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan kyseessä olevan riita-asian kannalta merkitystä on erityisesti vakuutusmaksua ja liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen seuraamuksena olevaa korotettua vakuutusmaksua koskevilla tiedoilla.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön toimesta määrättävä liikennevakuutuslain (279/1959) 16 §:n säännökseen perustuva hyvike, josta sinänsä on myös ennen uudistetun liikennevakuuslain (460/2016) voimaantuloa ollut määräyksiä myös liikennevakuutusehdoissa, on liikennevakuutussopimusta solmittaessa perustunut lain säännöksiin. Kyse on ollut yllä selostetulla tavalla aikaisemman hallinto-oikeuskäytännön mukaan julkisoikeudellisesta maksusta, jonka määrääminen ja hyvikkeen enimmäismäärä ovat perustuneet suoraan liikennevakuutuslain 16 §:ään. Koska liikennevakuutuslain (460/2016) mukaisessa hyvikkeessä on ollut kyse liikennevakuutuslain sisältöön perustuvasta seuraamuksesta, Vakuutuslautakunta katsoo, että myöskään siinä tapauksessa, että korotetun vakuutusmaksun määräytymisperusteita koskevia tietoja ei vakuutusmaksua koskevien tietojen ohella mahdollisesti ole annettu A:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä, A ei ole perustellusti voinut päätyä ennen 21.8.2013 tapahtunutta sopimuksen päättämistä vakuutuksesta saamisensa tietojen perusteella sellaiseen käsitykseen, että korotettua vakuutusmaksua ei vakuutusyhtiön toimesta määrättäisi liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta.
Vakuutusyhtiön esittämien selvitysten mukaan yhtiö on tehnyt liikennevakuutusehtoihinsa 1.1.2017 lukien liikennevakuutuslain 460/2016 voimaantulon edellyttämiä muutoksia. Vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamassa vuositiedotteessa toukokuulta 2017 on kuvattu vakuutustuotteisiin 1.1.2017 lukien tehtyjä muutoksia. Vuositiedotteesta, jota A ei ole kiistänyt saaneensa, käy ilmi muun ohessa, että ajoneuvon liikenteestä poiston aikana liikenteeseen käyttämisen johdosta vakuutusyhtiö voi periä vakuutusmaksun takautuvasti siten, että liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön toteamispäivänä ajalta peritään kolminkertainen vakuutusmaksu. Lautakunta katsoo näistä syistä, että A ei ole saanut vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja virheellisiä tietoja myöskään liikennevakuutukseen 1.8.2017 alkaen sovellettujen liikennevakuutusehtojen sisällöstä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että A ei myöskään vakuutussopimuksen voimassaoloaikana saamiensa tietojen perusteella ole voinut päätyä perustellusti käsitykseen siitä, että liikennekäytöstä poiston johdosta ei määrättäisi vakuutusyhtiön veloittaman määräistä korotettua vakuutusmaksua.
Korotetun vakuutusmaksun määrä ja sovittelua koskeva vaatimus
Vakuutusyhtiö on määrittänyt asiakkaalle korotetun vakuutusmaksun ajalta 1.8. – 4.8.2017. Lautakunnalle toimitettujen selvitysten perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön veloittamaa kolminkertaiseksi korotettua vakuutusmaksua, josta on vähennetty muun muassa maksutapaa koskevan korotuksen osuus ja vakuutusyhtiön soveltama keskittämisalennus, määrältään lähtökohtaisesti asianmukaisena ja perusmäärältään liikennevakuutussopimuksen mukaista vakuutusmaksua vastaavana.
A:n vetoaman bonusalennuksen osalta vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että A:lla ollut 70 %:n bonus on ollut käytössä A:n toisen ajoneuvon liikennevakuutuksessa eikä nyt kyseessä olevaan liikennevakuutukseen ole vakuutusehtojen mukaan kertynyt bonusta liikennekäytöstä poiston ajalta. Koska asiassa ei ole esitetty perusteita bonusalennuksen soveltumiselle myös nyt kyseessä olevan ajoneuvon liikennevakuutukseen, Vakuutuslautakunnalla ei ole perusteita suosittaa korotetun vakuutusmaksun alentamista myöskään tällä perusteella.
A on vedonnut siihen, että hän ei ole kuljettanut liikennekäytöstä poiston aikana ajoneuvoaan lainkaan liikenteessä ennen 3.8.2017. Tämän vuoksi korotettua vakuutusmaksua voidaan A:n mielestä periä korkeintaan ajoneuvon kuljettamisajankohdasta lukien. Koska vakuutusehtojen kohdan 8.4.2 mukaan korotettu vakuutusmaksu peritään takautuvasti liikennekäytöstä poiston alkamispäivän ja liikenteeseen käytön väliseltä ajalta, Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus periä päätöksensä mukaisesti korotettua vakuutusmaksua ajalta 1.8. – 4.8.2017.
A on vaatinut maksuvelvollisuuden sovittelua vedoten terveydentilaansa ja heikkoon taloudelliseen tilanteeseensa. A:n eläketuloistaan ja ulosotossa olevista veloistaan esittämän selvityksen perusteella lautakunta pitää uskottavana, että A:n taloudellinen asema on heikko. Ajalta 1.8. – 4.8.2017 määritellyn korotetun vakuutusmaksun määräksi muodostuu vakuutusyhtiön maksuerittelyn mukaisesti 16,36 euroa. Vakuutusyhtiön ajalta 1.11.2015 – 31.7.2017 A:lta perimä hyvikemaksu, joka ei sinänsä ole lautakunnan arvioitavana, on määrältään noin 2.600 euroa.
Liikennevakuutuslain esitöissä (hallituksen esitys 123/2015 s. 70) on lausuttu että vakuutusyhtiöt eivät ehtojensa mukaan yleensä peri liikennevakuutusmaksua siltä ajalta, jona ajoneuvo on ilmoitettu liikennekäytöstä poistetuksi. Vakuutuslautakunta toteaa, että liikennevakuutuslain 22 §:ssä vakuutusyhtiölle määritelty oikeus ottaa liikennevakuutussopimukseen ehtomääräys enintään kolminkertaisen korotetun vakuutusmaksun perimisestä liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteessä käyttämisen johdosta perustuu siihen, että ilman sopimukseen perustuvia seuraamuksia liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon käyttäminen liikenteessä voisi käytännössä muodostua mahdolliseksi ilman riskivastaavan liikennevakuutusmaksun maksamista vakuutusyhtiölle. Tämän johdosta liikennevakuutuslakiin on otettu säännökset siitä, että liikennevakuutussopimuksessa voidaan liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon liikenteessä käyttämisen seuraamuksena määrätä enimmillään kolminkertaisesta korotetusta, useissa tapauksissa määrällisesti tuntuvasta vakuutusmaksusta. Korotetun vakuutusmaksun sovitteluun on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan suhtauduttava näistä syistä pidättyvästi. Vakuutuslautakunta katsoo, että korotetun vakuutusmaksun sovittelulle ei ole tässä tapauksessa perusteita.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus periä asiakkaalta korotettua vakuutusmaksua ajalta 1.8.2017 – 4.8.2017 ilmoittamansa 16,38 euroa.
Vakuutusyhtiön ajalta 1.11.2015 – 31.7.2017 määräämän hyvikemaksun osalta Vakuutuslautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa, minkä vuoksi lautakunta ei anna tältä osin asiassa ratkaisusuositusta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho