Tapahtumatiedot

Asiakkaan vahinkoilmoituksen mukaan hän oli 30.7.2018 uimassa järvellä ja opetti tyttäriään uimaan. Opettelun ohessa tyttäret tarttuivat välillä hädissään asiakkaan päällä olleeseen kaulakoruun. Asiakkaan noustua vedestä hänen puolisonsa tiedusteli, missä kaulakoru on, jolloin asiakas huomasi korun pudonneen järveen. Asiakas olettaa korun katoamisen johtuvan siitä, että lukko vaurioitui, kun lapset olivat tarranneet kiinni ketjusta.

Vahinkoilmoituksen mukaan kyseessä oli 14 karaatin kullasta valmistettu umpinainen panssariovaaliketju (paino 156 grammaa) ja siinä oli 14 karaatin kultainen Suomi-vaakuna, jonka miekat olivat valkokultaa. Asiakas oli isänsä kuoltua ostanut korun vuonna 2002 V-nimisestä liikkeestä X-kadulta. Hän oli käyttänyt suuren osan perinnöstään koruun kunnioittaakseen isänsä muistoa.

Vakuutusyhtiö ilmoitti sähköpostiviestissään 20.8.2018, että asiakkaan puhelimitse 10.8.2018 kertomien lisätietojen perusteella kaulakorun katoaminen on asiakkaan kotivakuutuksesta korvattava tapaus. Omavastuuosuus jokaisessa vahinkotapahtumassa on 125 euroa. Vakuutusyhtiö pyysi asiakasta toimittamaan vahingon käsittelyä varten valokuvan kaulakorusta ja kultasepän kirjallisen hinta-arvion vastaavanlaisesta käytetystä kaulakorusta tällä hetkellä.

Asiakas toimitti vakuutusyhtiölle kultaseppä H:n todistuksen 21.8.2018, jonka mukaan kaulaketjun paino on ollut 112,3 grammaa ja riipuksen paino 24,9 grammaa, molemmat 14 karaatin kultaa. Korut ovat olleet käsin tehtyjä, joten päivän hinta on 8.422 euroa (ketju) ja 1.500 euroa (riipus). Asiakas lähetti vakuutusyhtiölle lisäksi panttilainaamon todistukset riipuksen ja kaulaketjun panttaamisesta. Lisäksi hän toimitti yhtiölle valokuvan kaulaketjusta.

Vakuutusyhtiön sähköpostiviestissä 15.10.2018 yhtiö kertasi asiakkaan kertomusta vahinkotapahtumasta. Menetetty kaulakoru oli teetetty asiakkaan toiveiden mukaan kultasepällä. Vakuutusyhtiö on pyytänyt asiakkaalta kaulakorun ostotositteen, valokuvan kaulakorusta asiakkaan yllä ja kultasepän kirjallisen hinta- arvion kaulakorusta. Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle hinta-arvion kultasepältä vastaavasta kaulakorusta ja panttilainaamon lainatodistuksen. Lisäksi kaulakorusta on toimitettu valokuva. Kaulakorun ostotietoja, ostotositetta, tai valokuvaa, jossa kaulakoru on asiakkaan yllä, ei kuitenkaan ole toimitettu vakuutusyhtiölle. Sähköpostiviestin mukaan vakuutusyhtiö katsoo että koska sille ei ole toimitettu kaikkia korvaushakemusta tukevia todistuksia, korvauksia kaulakorusta ei voida maksaa. Sähköpostiviestiin on liitetty muutoksenhakuohjeet. 

Asiakas otti asiassaan yhteyttä FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan (jäljempänä FINE). Hän kertoi sähköpostiviestissään hankkineensa korunsa V-nimisestä liikkeestä. Liikettä ei ole enää olemassa. Asiakas sijoitti koruun perintörahansa vuonna 2001 – 2002.  Asiakkaan mukaan lisätietoa asiasta on saatavissa hänen veljeltään A:lta ja vakuutusyhtiön vakuutustutkijalta, joka oli selvittänyt asiaa.

Vakuutusyhtiö ilmoitti 10.1.2019, että se ei muuta antamaansa korvauspäätöstä. Yhtiö katsoo, että riittävää näyttöä kadonneesta kaulakorusta ja sen arvosta ei ole esitetty.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii kaulaketjusta ja riipuksesta kultasepän lausunnon mukaista korvausta. Hän toistaa vahinkoilmoituksessa esittämänsä kertomuksen vahinkotapahtumasta. Asiakas kertoo toimittaneensa vakuutusyhtiölle kaikki sen vaatimat tiedot ja valokuvan korusta. Hän on antanut lisäksi useiden korun vuoden 2018 puolella nähneiden henkilöiden puhelinnumerot yhtiölle. Asiakas katsoo toimittamiensa selvitysten osoittavan korun olemassaolon ja omistajuutensa. Hän hämmästelee sitä, että vahinkoa ei näistä tiedoista huolimatta korvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Kaulakoru on teetetty asiakkaan kertomuksen mukaan V-nimisessä liikkeessä vuonna 2001, ja korun hinta tuolloin oli ollut yli 10.000 markkaa. Asiakkaan toimittaman kultasepän hinta-arvion mukaan vastaavan kaulaketjun hinta tällä hetkellä on 8.422 euroa, ja riipuksen hinta 1.500 euroa. Vakuutusyhtiölle on myös toimitettu panttilainaamon kuitti vuodelta 2002 sekä valokuva korusta. Riipuksesta ei ole toimitettu valokuvaa. Korun ostokuittia ei ole tallella. Korun tekijä ei ole vastannut vakuutusyhtiön tutkijalle vakuutusyhtiön tiedusteltua vahvistusta siitä, että hän on valmistanut korun.

Asiakkaan kertomuksen mukaan hän ei itse havainnut korun katoamista. Asiakas ei ole toimittanut valokuvaa, jossa koru on hänen yllään. Valokuvassa olevaa korua ei voida yksilöidä asiakkaan hallussa olleeksi koruksi. Yleisen elämänkokemuksen mukaan arvokkaasta kaulakorusta, joka on ollut asiakkaalla lähes 20 vuotta, on olemassa valokuvia joissa koru on omistajan yllä. Vakuutusyhtiön mielestä panttilainaamon kuitti vuodelta 2002 ei todista asiakkaalla vahinkopäivänä hallussaan olleen korun arvoa tai omistusta. Vakuutusyhtiö katsoo, että sille ei ole esitetty näyttöä vahinkotapahtumasta tai vahingon määrästä. Yhtiö ei näin ollen maksa korvausta tästä vahingosta.

Päätös

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko asiakas osoittanut, että hänen ilmoittamassaan kaulaketjun ja riipuksen uintiretken aikana katoamisessa on ollut kysymys vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta. Kysymys on myös kaulaketjun ja riipuksen arvosta sekä korvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen (voimassa 9.11.2017 alkaen) kohdan 3.4 (Koti-irtaimisto) mukaan tämän vakuutuksen kohteena olevien yksittäisten esineiden tai esinekokoelmien enimmäiskorvausmäärä on 5.000 euroa vakuutustapahtumaa kohden.

Ehtokohdan 4.5 (Särkymis- ja menetysturva) mukaan särkymis- ja menetysturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkoisesta syystä tapahtunut vakuutetun omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen, mikäli kyseessä olevaa vahinkoa ei ole määritelty korvattavaksi muusta tähän vakuutukseen sisältyvästä turvasta. Sillä, onko tämä toinen turva ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa, ei ole merkitystä.

Ehtokohdan 6.1 (Korvauksen määrän lähtökohtana irtaimen esineen uudishinta) irtaimistovahingossa korvauksen määrän perusteena on irtaimen esineen uudishinta.
[…]

Muun yli viisi (5) vuotta vanhan omaisuuden vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan. Erityisten arvoesineiden vahingon määrä lasketaan aina niiden käyvän hinnan mukaan.

Vakuutusehtojen jakson C. (Yleiset vakuutusehdot) kohdan 10 (Korvausmenettely) mukaan korvauksen hakijan on annettava [vakuutusyhtiölle] sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen [vakuutusyhtiön] vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon [vakuutusyhtiön] mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut [vakuutusyhtiölle] vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä [vakuutusyhtiön] vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa siihen, että vahinkotapahtumaa ei ole näytetty riittävästi toteen. Yhtiö on viitannut tältä osin korun laatua ja olemassaoloa koskevan näytön puutteellisuuteen ja siihen, että asiakkaan kertomuksen perusteella hän ei itse havainnut korun katoamista. Vakuutusyhtiö on vedonnut myös siihen, että esitetyn selvityksen perusteella kaulakorun arvo jää riittävästi näyttämättä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaalla on yleisten oikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka siitä, että kyse on korvattavasta vahingosta samoin kuin vahingon määrästä.

Esitetyn selvityksen perusteella asiakas ja hänen puolisonsa ovat kertoneet yhtenevästi vahinkotapahtuman sattumisesta. Kertomusten perusteella asiakas pitää todennäköisenä, että hänen kaulassaan ollut kultaketju on uinnin yhteydessä rikkoutunut ja pudonnut riipuksineen järveen.

Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle kultaseppä H:n arviotodistuksen, jossa on määritelty kaulaketjun ja riipuksen arvot asiakkaan ilmoittamien korujen painon ja materiaalitietojen perusteella. Hän on lisäksi esittänyt kaksi tietokonejärjestelmästä otettua tulostetta, joissa on X Pantti Oy:n leima ja allekirjoitus. Tulosteiden perusteella vaikuttaa siltä, että pantattua kaulaketjua vastaan on 23.1.2002 myönnetty 550 euron laina ja 3.4.2002 riipusta vastaan 140 euron laina. Tulosteista ei kuitenkaan voida varmuudella päätellä, minkälaisen korun panttaamisesta on ollut kysymys.

Asiakkaan vakuutusyhtiölle 20.8.2018 esittämän selvityksen mukaan hänellä ei valitettavasti ole valokuvia koruista, tai ainakaan hän ei ole niitä löytänyt. Panttilainaamon todistuksista ilmenevä kaulaketjun kultasepän todistukseen nähden ilmoitettua pienempi paino johtuu siitä, että asiakas on lisännyt kaulaketjuun lenkkejä, koska ketju oli liian lyhyt. Riipuksen osalta ilmoitettujen painojen ero johtuu asiakkaan erehdyksestä, jota hän pahoittelee.

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu puista taustaa vasten otettuja valokuvia kahdesta eri kaulaketjusta. Vakuutuslautakunta toteaa, että valokuvista ei ilmene, milloin valokuvat on otettu ja mitä kaulaketjuja ne esittävät. Kuvissa olevissa kaulaketjuissa ei ole nähtävissä asiakkaan kertomaa riipusta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaan nimeämien henkilöiden vakuutusyhtiön käyttämälle vakuutustutkijalle esittämät kertomukset asiakkaan korusta tehdyistä havainnoista, korun hinnasta, materiaalista ja hankinta-ajankohdasta ovat olleet epävarmoja ja hajanaisia. Kultaseppä H:n lausunto korun ja riipuksen arvosta on perustunut yksinomaan asiakkaan ilmoittamaan korun painoon ja materiaaliin. Käsityönä tehdyksi kerrotun korun valmistajaksi ilmoitettu henkilö ei vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan ole vahvistanut yhtiölle, että hän on valmistanut korun. Lautakunnalle toimitettujen valokuvien perusteella ei voida riittävällä varmuudella päätellä, mitä kaulaketjuja kuvissa on. Myöskään panttilainaamon tulosteiden perusteella ei voida päätellä, mitkä korut ovat olleet pantattuina. 

Ohjesääntönsä 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunnalla on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä silloin, kun riidan luotettava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista tai riita on muuten tyypiltään sellainen, että sen käsittely haittaisi vakavasti lautakunnan tehokasta toimintaa.

Esillä olevassa tapauksessa vahinkotapahtumasta samoin kuin siinä menetetyksi ilmoitetusta kaulaketjusta ja riipuksesta esitetty asiakirjaselvitys on niukkaa. Asiakkaan nimeämien henkilöiden vakuutustutkijalle antamat kertomukset korusta ovat olleet epävarmoja ja hajanaisia. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan tässä tapauksessa riita-asian luotettava arvioiminen edellyttäisi asiaan liittyvien henkilöiden henkilökohtaista kuulemista, mitä ei ole mahdollista toteuttaa Vakuutuslautakunnan kirjallisessa menettelyssä.

Koska lautakunnan käytettävissä oleva asiakirjaselvitys jättää vahinkotapahtuman ja kaulaketjun arvon olennaisesti epäselväksi, lautakunta ei pysty luotettavasti arvioimaan sitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan lausunnonpyytäjälle hänen vaatimaansa korvausta. Tämän vuoksi lautakunta päättää, ettei se anna tässä asiassa ratkaisusuositusta.

Päätös

Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho