Tapahtumatiedot

Asiakkaan ponilla (jäljempänä hevonen) todettiin 9.7.2018 eläinlääkärin tutkimuksessa vasemman etujalan voimakasasteinen kavionivelsiteen revähdys, jonka seurauksena kavionivelen nivelrusto oli osaksi tuhoutunut. Koska vamman paranemisennuste oli erittäin huono, eläinlääkäri määräsi hevosen lopetettavaksi eläinsuojelullisista syistä. Eläinlääkärin lausunnon mukaan kavionivelsidevaurio on ollut syntytavaltaan tapaturmainen. Hevonen lopetettiin. Asiakas haki vahingosta korvausta hevosvakuutuksesta.   

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 17.7.2018 vakuutuksen rajoitusehtoon, jonka mukaan hevosen henkivakuutuksesta ei korvata eläimen lopettamista, jonka syynä on sairaus tai vamma jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa. Koska hevonen oli lopetettu rajoitusehdoissa tarkoitetun nivelsidevamman johdosta, vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta hevosen kuoleman johdosta. Yhtiö ei korvannut myöskään hevosen lopettamisesta aiheutuneita eläinlääkärikuluja näitä koskevan rajoitusehdon perusteella.

Asiakas vetosi uudelleenkäsittelypyynnössään siihen, että hänen vuonna 2013 ottamansa hevosvakuutuksen vuonna 2016 tapahtuneen muuttamisen yhteydessä hänelle ei ollut annettu tietoja vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään vetoamista rajoitusehdoista. Asiakas vetosi myös siihen, että aiemman hevosvakuutuksen ehtojen mukaiset vahingon korvattavuuden edellytykset ovat hänen hevosensa vamman osalta täyttyneet.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään 20.7.2018, että asiakkaan hevosen lopettamiseen johtanut vamma täyttää sinänsä vakuutusehtojen mukaisen, lopettamiseen johtavan tapaturmavamman edellytykset. Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös perustuu kuitenkin rajoitusehtoon, jonka mukaan hevosen lopettamista tai kuolemaa ei korvata, kun näiden syynä on sairaus tai vamma jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa. Tämä rajoitus on ollut sekä vuonna 2013 otetun Hevosen perushenkivakuutuksen (jäljempänä vakuutus 1) että vuoden 2016 Hevosen henkivakuutuksen (jäljempänä vakuutus 2) vakuutusehdoissa. Ehtokohta on säilynyt muuttumattomana vakuutuksen muuttumisesta huolimatta.

Korvauspäätöksen mukaan vakuutuksen muuttumisen yhteydessä lähetetty tiedote on sisältänyt koosteen vakuutuksien suuremmista eroista. Koska molemmissa vakuutuksissa on sama korvausrajoitus, sitä ei ole nostettu esille tiedotteessa. Maksamalla tiedotteen mukana olleen laskun asiakas on hyväksynyt vakuutusyhtiön tarjouksen uudesta hevosvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakas haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Hän vetosi täydennettyyn eläinlääkärin lausuntoon, jonka mukaan hevonen on saanut äkillisen kavioon kohdistuneen kiertovamman (torsiovamma), joka ei ole ollut ennakoitavissa tai ehkäistävissä. Vamma ei myöskään ole ollut rasituksesta johtuva, eikä hevosella ole ollut vammalle altistavia rakenteellisia tekijöitä. Asiakas viittasi myös vakuutusuudistuksen yhteydessä saamansa hevosvakuutuksen tuotekuvaukseen, jossa ei ollut mainintoja vakuutusyhtiön päätöksissään vetoamista epäysperusteista.

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetun korvauspäätöksen 2.10.2018 mukaan hevonen on ollut vakuutettuna 2.9.2013 – 31.8.2016 vakuutuksella 1 (Hevosen perushenkivakuutus, vakuutusmäärä 14.000 euroa) ja 1.9.2016 – 10.7.2018 vakuutuksella 2 (Hevosen henkivakuutus, vakuutusmäärä 14.000 euroa).

Hevosen lopettamiseen johtanut syy on ollut ontumaa aiheuttanut kavionivelsiteen revähdys ja kavionivelen nivelruston tuhoutuminen. Vakuutusehtojen mukaan korvausta vakuutuksesta ei tällöin voida maksaa, vaikka lopetus olisi eläinsuojelullisista syistä johtuen välttämätöntä. Tämä johtuu siitä, että korvauksen ulkopuolelle on rajattu kaikenlaiset vammat nivelissä, nivelsiteissä ja muissa siderakenteissa. Päätöksen mukaan myös erilaiset ontumaa ja liikuntahäiriötä aiheuttaneet liikuntaelinten sairaudet ja vammat on rajattu korvauksen ulkopuolelle, mikä tarkoittaa sitä, että myöskään tällaisista syistä johtuvaa hevosen menettämistä ei korvata vamman syntytavasta riippumatta. Tämän vuoksi sillä, onko vamma syntynyt tapaturmaisesti tai onko siihen liittynyt esimerkiksi liiallisen rasituksen seurauksia tai rakenteellista poikkeamaa, ei ole merkitystä korvattavuuden kannalta.  

Asiakkaalle lähetetyn tuotekuvauksen osalta vakuutusyhtiö vetosi vakuutusehtojensa vakuutussopimuksen muuttamista koskeviin määräyksiin ja vakuutussopimuslain 19 §:ään. Vakuutussopimuksessa yksilöityjen muuttamisperusteiden lisäksi vakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaan oikeus tehdä hevosvakuutussopimukseen vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Vakuutuksen 1 ja vakuutuksen 2 ehdot eivät ole muuttuneet siltä osin, että vammat jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa eivät mahdollista henkivakuutuskorvausta. Vakuutusehdot eivät ole muuttuneet myöskään sen osalta, ettei ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä hevoselle aiheuttavien sairauksien tai vammojen yhteydessä korvata hevosen arvoa. Koska asiakkaan tapauksessa pääasiallisina epäysperusteina käytetyt rajoitusehdot eivät ole muuttuneet, niistä ei vakuutusyhtiön mukaan ole ollut velvollisuutta tiedottaa erikseen vuonna 2016 asiakkaille lähetetyssä muutoskirjeessä. Korvauspäätöksen lopputulos olisi ollut myös vakuutuksen 1 ehtojen perusteella sama kuin se on ollut vahingon sattuessa voimassa olleen vakuutuksen 2 ehtojen perusteella. Vakuutuksen muuttumisella ei vakuutusyhtiön mukaan ole ollut vaikutusta tähän vahinkotapaukseen. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutuksesta korvataan hevoselle otetun henkivakuutuksen vakuutusmäärä 14.000 euroa. Asiakas katsoo, että hevosen vahinkotapahtuma täyttää vuonna 2016 asiakkaalle lähetetyssä esitteessä todetut kriteerit.

Asiakas viittaa vakuutusyhtiön vakuutuksesta 2 asiakkailleen lähettämän tiedotteen tekstiin, jonka mukaiset edellytykset asiakkaan hevosen tapaturmainen vamma on täyttänyt. Vakuutusyhtiö ei ole vuonna 2016 lähettämässään hevosvakuutuksen tuotekuvauksessa tuonut esiin hevosen henkivakuutuksen kokonaiskuvaa, koska siinä ei ole mainittu vakuutuksen erityisehtoja. Erityisehtoja ei myöskään ole toimitettu asiakkaalle tuote-esitteen mukana, jolloin vakuutusyhtiön myymästä hevosvakuutuksesta ei ole ollut mahdollista muodostaa oikeaa kuvaa. Lähetetty tuotekuvaus on omiaan antamaan kuluttajalle virheellisen ja harhaanjohtavan kuvan tuotteesta. Vakuutusyhtiö on lisäsi katsonut, että erityisehtoihin tutustuminen on kuluttajan vastuulla, mikä on asiakkaan mielestä kyseenalaista menettelyä.

Asiakas toteaa vakuutusyhtiön myöntävän vastauksessaan, että se ei ole tiedottanut asiakkaitaan myymänsä uuden hevosvakuutuksen korvausrajoituksista. Nämä rajoitukset ovat asiakkaan mukaan sellaisia keskeisiä vakuutusehtoja, joista tiedottaminen kuuluu vakuutusyhtiölle. Asiakas on toimittanut Vakuutuslautakunnalle erään toisen vakuutusyhtiön hevosvakuutuksen tuote-esitteen, jota hän pitää sisällöltään asianmukaisena.

Asiakas kritisoi myös sitä, että vakuutusyhtiö ei ole ottanut riittävästi huomioon eläinlääkärin kuvausta hevosen vammasta. Hän katsoo, että vamman syntymekanismilla on merkitystä vahingon korvattavuuden kannalta toisin kuin vakuutusyhtiö väittää.  Asiakas kuvaa laajasti vamman syntymistapaa ja toistaa näkemyksensä hevosen vamman vakavuudesta sekä siitä, että vamma täyttää hevosen kuoleman johdosta maksettavan korvauksen edellytykset.  

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastauksessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiö toistaa vakuutuksen rajoitusehtojen osalta korvauspäätöksissään esitetyt perustelut.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä täydentämään vastaustaan uuden hevosvakuutuksen tarjoamiseen liittyneen menettelyn osalta. Kannanottoa on pyydetty erityisesti siitä, millä tavoin vakuutusyhtiö on täyttänyt vakuutuksen 2 osalta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan hevosen vakuutus on alkanut syyskuussa 2013. Vakuutusyhtiö on tämän jälkeen uudistanut vakuutustuotteitaan pääeräkuukausittain pääeräkuukaudesta 1/2016 alkaen. Osana tätä laajempaa tuoteuudistusta vuonna 2016 vakuutusyhtiö on irtisanonut asiakkaan hevosen aiemman hevosvakuutussopimuksen (vakuutus 1) päättymään vakuutuskauden loppuun 31.8.2016 ja tarjonnut asiakkailleen tilalle 1.9.2016 alkaen vakuutusyhtiön uudistunutta hevosvakuutusta (vakuutus 2), jonka asiakas on hyväksynyt maksamalla laskun.

Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetetty vakuutusyhtiön asiakkaille viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Vakuutusyhtiön mukaan sillä on ollut oikeus tuoteuudistuksen yhteydessä irtisanoa vakuutus vakuutuskauden päättyessä. Tällaisessa tilanteessa vakuutuksenottajalla on aina mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tarjous vakuutusyhtiön uudistuneesta eläinvakuutuksesta. Kyseinen irtisanomismenettely on vakuutussopimuslain ja yleisten sopimusehtojen mukaista ja myös hyvän vakuutustavan mukaista. Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun asiassa VKL 235/06.

Vakuutusyhtiö on tiedottanut aiemman vakuutuksen irtisanomisesta ja tilalle tarjotun vakuutuksen sisällöstä asiakkaita vakuutuspostilla. Vakuutusposti on sisältänyt uuteen sopimukseen liittyvän tuotekuvauksen keskeisistä asioista, sekä laskun ja vakuutuskirjan. Vakuutusyhtiö katsoo, että nämä asiakirjat ovat täyttäneet vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden kyseisen kaltaisessa tilanteessa. Vakuutussopimuslain 5 §:n mukainen tiedottaminen on täytetty tuotekuvauksella. Vakuutusehtoja sekä tarkempia lisätietoja asiakkaat on ohjattu hakemaan vakuutusyhtiön nettisivuilta vakuutusten uudistumista koskevasta osiosta.

Vakuutusyhtiön mukaan hevosen henkivakuutuksen osalta tuotekirjeessä 2016 ei ole ollut erillistä mainintaa ns. hevosen ontumaoireista johtuvista korvausrajoitteista. Tuote on tältä osin pysynyt aiempaan verraten samana, minkä vuoksi kyseisen rajoitusehdon korostamista ei ole nähty tarpeelliseksi. Vakuutussopimuslain mukainen velvollisuus ilmoittaa siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat, koskee muuttuvia ehtoja. Tässä tapauksessa muutosta ehtoihin ei asiakkaan tapaukseen soveltuvin osin ole tapahtunut, minkä vuoksi yhtiön näkemyksen mukaan sopimuksen muuttumisella ei ole vaikutusta asian lopputulokseen. Vammat jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa eivät mahdollista henkivakuutuskorvausta. Vakuutusehdot eivät ole muuttuneet myöskään sen osalta, ettei ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä hevoselle aiheuttavien sairauksien tai vamojen yhteydessä korvata hevosen arvoa.

Sen varalta, että Vakuutuslautakunta päätyisi katsomaan, että vahinko on vakuutuksesta korvattava, vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan hevosen käypää arvoa vastaava summa, enintään vakuutusmäärä. Vakuutusyhtiö kuvaa käyvän arvon arvioinnissa vaikuttavia tekijöitä ja toteaa, että se ei ole vielä ottanut kantaa hevosen käypään arvoon. Kysymys käypään arvoon perustuvasta korvauksesta arvioidaan lautakunnan ratkaisusuosituksen antamisen jälkeen tarvittaessa erikseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa hevosvakuutuksen 1 vakuutusehdot, hevosvakuutuksen 2 vakuutusehdot sekä tuloste asiakkaalle vuonna 2016 lähetetystä vakuutuksen irtisanomista koskevasta tiedotteesta, asiakkaalle tarjotun hevosvakuutuksen tuotekuvauksesta sekä tarjoukseen sisältyneestä vakuutuskirjasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kyse siitä, onko hevosen lopettamiseen johtanut nivelsidevamma vahingon sattuessa voimassa olleen hevosvakuutuksen (vakuutus 2) ehtojen mukaan korvattava, vai onko hevosen lopettaminen johtunut vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetuista syistä. Toissijaisesti kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö täyttänyt uuden vakuutuksen tarjoamisen yhteydessä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n (tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Kotitalouden vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 6.1 (Hevosen henkivakuutus, Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana

• kuollut
• sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava
• vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä
• kadonnut Suomessa (katso ehtokohta 11.3).

Korvauksen edellytyksenä on, että hevonen on sairastunut tai loukkaantunut niin pahoin, ettei sitä jatkuvasta hoidosta huolimatta voida enää pitää elossa.

Ehtokohdan 6.2 (Korvausten rajoitukset) mukaan yleisissä rajoituksissa mainittujen vakuutustapahtumien (ehtokohta 5) lisäksi Hevosen henkivakuutuksesta ei korvata kuolemaa tai lopetusta, kun sen syynä on

• tuki -ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä
• sairaus tai vamma jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa

[…]

Rajoitukset ovat voimassa myös silloin, jos hevonen joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.

Asian arviointi

Vahingon korvattavuus vakuutusyhtiön vakioehtojen mukaan

Esitettyjen selvitysten mukaan asiakkaan hevonen on määrätty eläinlääkärin toimesta lopetettavasti eläinsuojelullisista syistä tapaturmaisesti aiheutuneen voimakasasteisen kavionivelsiteen revähdyksen johdosta. Osapuolten välillä on riidatonta, että kyse on lähtökohtaisesti hevosen henkivakuutuksen kohdan 6.1 mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata hevosen kuolemaa tai lopetusta muun muassa silloin, kun sen syynä on ollut tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä. Hevosen kuolemaa tai lopetusta ei korvata myöskään silloin, kun sen syynä on sairaus tai vamma jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa. Ehtokohdan mukaan rajoitukset ovat voimassa myös silloin, jos hevonen joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.

Esillä olevassa tapauksessa hevonen on jouduttu lopettamaan nivelsidevamman johdosta. Vakuutuslautakunta katsoo, että hevosen lopettamisen syynä on näin ollen ollut vakuutuksen rajoitusehdossa tarkoitettu vamma nivelsiteessä. Hevosen nivelsidevammaa on pidettävä myös rajoitusehdossa tarkoitettuna liikuntaelimen vammana, joka on epäilyksittä aiheuttanut hevoselle liikuntahäiriötä. Rajoitusehtojen sanamuodon perusteella hevosen vamman syyllä ei ole merkitystä ehtojen soveltamisen kannalta. Koska hevosen lopettamisen syynä on ollut vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitettu vamma, hevosen kuolema ei ole vakuutuksen vakioehtojen mukaan korvattava vahinko.

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus ja vakuutussopimuksen sisältö

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksissään viitannut tiedonantovelvollisuutensa osalta vakuutussopimuksen muuttamista koskeviin vakuutusehtoihin ja esittänyt vakuutussopimuslain 19 §:ään liittyvää argumentaatiota. Yhtiö on vedonnut lisäksi siihen, että tuotemuutosten johdosta tapahtuvaa vakuutuksen irtisanomista vakuutuskauden päättyessä on pidettävä vakuutussopimuslain säännösten perusteella sallittuna, eikä vakuutuksen irtisanomista ja uuden tuotteen aiemman vakuutuksen tilalle tarjoamista voida myöskään pitää hyvän vakuutustavan vastaisena.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut asiakkaalle irtisanovansa hevosvakuutussopimuksen (vakuutus 1) ja tarjoavansa sen tilalle uutta hevosvakuutusta (vakuutus 2). Asiakas on hyväksynyt vakuutusyhtiön uutta vakuutusta koskevan tarjouksen. Osapuolet ovat näin ollen sopineet sopimusoikeudellisesti uudesta hevosvakuutuksesta.

Asiakas ei ole esillä olevassa tapauksessa väittänyt, että aiemman hevosvakuutussopimuksen (vakuutus 1) irtisanominen ei olisi tapahtunut pätevästi. Sen sijaan hän on katsonut vakuutusyhtiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, kun yhtiö ei ole vanhan vakuutussopimuksen irtisanomisen yhteydessä uutta hevosvakuutusta (vakuutus 2) tarjotessaan antanut asiakkaalle riittäviä tietoja uuden vakuutuksen rajoitusehdoista. Tilannetta on arvioitava niiden säännösten perusteella, jotka koskevat uuden vakuutussopimuksen tekemistä ja tähän liittyvää vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta. Vakuutuslautakunta ei näistä syistä käsittele enemmälti vakuutusyhtiön esille nostamaa kysymystä siitä, onko aiemman vakuutussopimuksen (vakuutus 1) irtisanominen tapahtunut lain ja vakuutusehtojen mukaisesti sekä hyvää vakuutustapaa noudattaen.

Riidanalaista vakuutussopimusta tehtäessä voimassa olleen vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (426/2010) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 5 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1993) on todettu, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa lähettämällä asiakkaalle tuotekuvauksen uutta hevosvakuutusta koskevan tarjouksen yhteydessä. Lisäksi yhtiö on viitannut verkkosivuillaan olleisiin tietoihin, joihin asiakasta on kehotettu tutustumaan lisätietojen saamiseksi. Vakuutusyhtiö on vedonnut myös siihen, että aiempi hevosvakuutus (vakuutus 1) on riidanalaisten rajoitusehtojen osalta sisällöltään samanlainen kuin asiakkaalle tarjottu uusi vakuutus (vakuutus 2), minkä johdosta tietojen antaminen näistä vakuutusturvan rajoituksista ei ole ollut uutta vakuutusta tarjottaessa tarpeellista. 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen kiinnittämään vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että riidanalaisessa hevosen henkivakuutuksen 2 rajoitusehtokohdassa on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle kaikilta osin sellaiset hevosen lopettamiseen johtavat vahingot, joiden syynä on tuki -ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä. Ehtokohdan mukaan korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu myös tilanteet, joissa hevosen lopettamisen syynä on ollut sairaus tai vamma jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa. Puheena olevat rajoitusehdot rajoittavat vakuutuksen korvauspiiriä merkittävästi, koska ne rajaavat vakuutuskorvauksen piiristä muun muassa kaikki hevosen lopettamiseen johtavat ontumista tai liikuntahäiriötä aiheuttavat vammat samoin kuin nivelten ja nivelsiteiden vammat vamman aiheutumismekanismista riippumatta. Vakuutuslautakunta pitää kumpaakin rajoitusehdon alakohtaa sellaisena vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon vakuutuksen hakijan huomiota on kiinnitettävä ennen vakuutussopimuksen solmimista.   

Tässä tapauksessa asiakkaalle toimitetussa tuotekuvauksessa, joka koskee kaikkia uuden hevosvakuutustuotteen osia, ei ole Hevosen henkivakuutuksen osalta selostettu nyt kyseessä olevien rajoitusehtojen sisältöä. Myöskään tuotekuvauksen viimeisellä sivulla olevassa kohdassa ”Kaikkea ei korvata”, jossa käsitellään yleisellä tasolla hevosen menettämistä koskevia rajoituksia, ja jossa mainitaan muun muassa hevosen lopettamisesta ja ruumiin hävittämisestä aiheutuneet kulut, ei ole kerrottu riidanalaisten rajoitusehtojen sisällöstä. Tuotekuvaus ei siten ole käsittänyt tietoja riidanalaisista vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, minkä vuoksi vakuutusyhtiön ei voida katsoa täyttäneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan tuotekuvauksen asiakkaalle lähettämisen perusteella.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös verkkosivuillaan olleisiin, asiakkaille tarjottua uutta hevosvakuustuotetta koskeviin tietoihin. Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan velvollisuutena on antaa lainkohdassa tarkoitetut tiedot vakuutuksen hakijalle. Lainkohdassa tarkoitettuna vakuutusta koskevien tietojen antamisena ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen voida pitää pelkästään vakuutusta koskevien tietojen esittämistä vakuutuksenantajan nettisivuilla.

Vakuutusyhtiö ei tässä tapauksessa ole osoittanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä varmistuneensa siitä, että asiakas on tosiasiassa saanut vakuutusyhtiön nettisivuilla olevat tiedot. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan nettisivuillaan myöskään vakuutusta koskevia tietoja esittämällä. Vakuutuslautakunta huomauttaa vielä, että vakuutusyhtiö ei ole tässä tapauksessa lainkaan selvittänyt, mitä vakuutusta 2 tai sen rajoituksia koskevia tietoja yhtiön nettisivuilla on mahdollisesti ollut.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa vielä siihen, että tietojen antaminen riidanalaisista rajoituksista ei ole ollut tarpeen, koska asiakkaan aiemman vakuutuksen (vakuutus 1) ehdoissa on ollut uutta vakuutusta (vakuutus 2) vastaavat rajoitukset.

Esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on tarjonnut asiakkaalle uutta hevosvakuutusta. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan aiemmin voimassa ollutta vakuutusta 1 koskevia tietoja, jotka asiakkaalle on mahdollisesti annettu ennen aiemman vakuutussopimuksen tekemistä tai aiemman vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, ei ilman erityisiä perusteluja voida pitää myöhemmin tarjottavaa uutta vakuutusta koskevina tietoina. Näin voisi olla lähinnä tilanteessa, jossa uuden vakuutuksen ehdot muistuttavat läheisesti aiemmin voimassa ollutta vakuutusta ja uudesta vakuutuksesta annetussa materiaalissa uuden ja vanhan tuotteen samankaltaisuus tuodaan nimenomaisesti esille.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun, vakuutusta 2 koskevan asiakaskirjeen sisällön perusteella ei voi perustellusti päätyä siihen johtopäätökseen, että ainakaan kirjeessä tarjottu hevosen henkivakuutus (vakuutus 2) olisi sisällöltään aiempaa vakuutusta (vakuutus 1) vastaava asiakaskirjeessä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Erityisesti asiakaskirjeen toisella sivulla on päinvastoin lukuisia mainintoja siitä, että kyseessä on uusi vakuutus, jossa on lukuisia aiemmasta poikkeavia ominaisuuksia.

Vakuutuslautakunta huomauttaa lisäksi, että aiempaa vakuutusta koskeva vakuutussopimus (vakuutus 1) on tässä tapauksessa tehty noin kolme vuotta ennen riidanalaisen vakuutussopimuksen tarjoamista. Vaikka asiakkaan voitaisiin jollakin perusteella katsoa tienneen siitä, että hänelle tarjottava uusi hevosvakuutus (vakuutus 2) vastaa sisällöltään aiempaa hevosvakuutusta (vakuutus 1), vakuutusyhtiö ei kaikesta huolimatta ole käsillä olevassa tapauksessa selvittänyt, mitä tietoja se on mahdollisesti antanut asiakkaalle vakuutuksen 1 osalta ennen vakuutussopimuksen solmimista vuonna 2013 tai muuten vakuutuksen 1 voimassaoloaikana. Asiakkaan ei näin ollen ole osoitettu saaneen tietoa vakuutuksen 2 vakuutusturvan olennaisista rajoituksista myöskään vakuutusta 1 koskevien tietojen kautta.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että vakuutuksenottajalle on annettu vakuutussopimuslain 5 §:n tarkoitetulla tavalla tiedot olennaisina vakuutusturvan rajoituksina pidettävien riidanalaisisten vakuutuksen rajoitusehtojen sisällöstä. Asiakas on vakuutusyhtiöltä saamiensa puutteellisten tietojen perusteella voinut perustellusti päätyä käsitykseen siitä, että hänelle tarjottuun hevosen henkivakuutukseen (vakuutus 2) ei sisälly rajoituksia, jotka koskevat tuki -ja liikuntaelinten sairautta tai vammaa, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä sekä sairautta tai vammaa jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai muissa siderakenteissa, minkä vuoksi vakuutussopimuksen on katsottava tulleen voimaan ilman näitä rajoitusehtoja (ehtokohdan 6.2 ensimmäiset kaksi rajoituskohtaa).

Vakuutussopimus on tässä tapauksessa tullut voimaan ilman vakuutusyhtiön vetoamia rajoitusehtoja. Asiakkaan hevosen lopettamiseen johtanut nivelsidevamma on tämän vuoksi vakuutuksesta korvattava vahinko. Koska vakuutusyhtiö ei ilmoituksensa mukaan ole vielä antanut päätöstä korvattavan vahingon määrästä, Vakuutuslautakunta ei anna asiassa tältä osin ratkaisusuositusta, vaan kysymys vahingon määrästä jää ensi vaiheessa vakuutusyhtiön käsiteltäväksi.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vahingon hevosen henkivakuutuksesta (vakuutus 2) vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
SIhteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho