Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksen kohteena olevan kerrostalon kellarikerroksessa oli havaittu 12.9.2018 kosteutta muun selvityksen yhteydessä. Kosteuskartoitusraportin 17.9.2018 mukaan rakennuksen kellarikerrokseen johtavassa syvennyksessä sijaitsevan sadevesikaivon kansi oli tukkeutunut veden mukana tulleista puunlehdistä ym. roskista, minkä seurauksena vesi oli noussut ulko-oven rakenteiden kautta kellaritiloihin. Raportin mukaan muun muassa seinien alaosien pintakosteusarvot olivat koholla oven molemmilla puolilla. Raportista ilmeni, että kellarikerroksen lattia- ja seinärakenteissa oli kosteutta useilla eri alueilla. Rakennuksen alapohjan pintakosteusarvot olivat koholla myös sellaisilla alueilla, joihin vettä ei ollut talohuollon työntekijän mukaan lainkaan mennyt.  

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 18.9.2018 vakuutusehtojen kohtaan 2.1.3, jonka mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole ulkopuoliset sadevesijärjestelmät. Vakuutuksen rajoitusehtokohdan 3.2.14 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut ehtojen kohdassa 2.1.3 mainittujen kuivanapitojärjestelmien toimimattomuus. Vakuutusyhtiö katsoi, että sadevesikaivon toimimattomuudesta (tukkeutumisesta) aiheutunut vahinko ei ole vakuutusehtojen kohdan 3.2.14 mukaan vakuutuksesta korvattava. Yhtiö korvasi kosteuskartoitusraportin kulut vahingon selvityskuluina ilman omavastuu- ja ikävähennyksiä.

Asiakas pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan päätöstään vedoten siihen, että rajoitusehtokohdassa 3.2.14 viitataan nimenomaisesti ehtokohtaan 2.1.3, jossa mainitaan ”salaojitus- tai muu maaperän kuivanapitojärjestelmät”. Rajoitusehtokohdassa ei sen sijaan viitata ehtokohdassa 2.1.3 niin ikään vakuutuksen ulkopuolelle rajattuun kohtaan ”ulkopuoliset sadevesijärjestelmät”.  Koska ehtojen muotoilun perusteella vakuutusyhtiö itsekään ei pidä ulkopuolista sadevesijärjestelmää kuivanapitojärjestelmänä, asiakas katsoi, että rajoitusehto 3.2.14 ei sovellu tapaukseen.

Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessään 25.9.2018 oikaisevansa aiempaa päätöstään sen perustelujen ja ehtoviittauksen osalta. Vakuutusyhtiön mukaan tukkeutunut putki kuuluu maan alla kulkevaan sadevesiviemäriin, joka on osa maaperän kuivanapitojärjestelmää. Tämän vuoksi yhtiö viittaa nyt korvauspäätöksessään ehtojen kohdan 2.1.3 osaan "salaojitus- tai muu maaperän kuivanapitojärjestelmät". Vakuutusyhtiön mukaan sadevesiviemärin tehtävänä on kuljettaa katolle satanut vesi pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä ja täten toimia osana maan kuivanapitojärjestelmää. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyse on edelleen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta vahinkotapahtumasta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Vakuutuslautakuntaa tutkimaan, voidaanko rajoitusehdon 3.2.14 perusteella tehdä kielteinen korvauspäätöksen vahingosta, jonka on aiheuttanut ulkopuolinen sadevesiviemäri. Vakuutusehtojen kohdassa 2.1.3 on erikseen mainittu salaojitus- tai muut maaperän kuivanapitojärjestelmät ja ulkopuoliset sadevesijärjestelmät, joten niitä on käsiteltävä erillisinä järjestelminään. Jos ulkopuolinen sadevesijärjestelmä voitaisiin tulkita maaperän kuivanapitojärjestelmäksi, kuten vakuutusyhtiö on tehnyt, olisi ulkopuolisia sadevesijärjestelmiä koskeva erillinen ehtokohta tarpeeton. Asiakas katsoo, että vakuutusehdot ovat tältä osin epäselvät, jolloin niitä tulkitaan vakuutuksenottajan eduksi.

Asiakkaan mielestä sadevesijärjestelmä ja maaperän kuivanapitojärjestelmä ovat myös teknisesti kaksi erillistä järjestelmää, vaikka sadevesijärjestelmä joltakin osin vähentääkin itse kuivanapitojärjestelmien kuormitusta. Sadevesijärjestelmien tehtävänä on kerätä muun muassa rakennuksen katolta ja maan pinnalta valuvia sade- ja pintavesiä sekä johtaa ne hallitusti pois. Maaperän kuivanapitojärjestelmien tehtävänä taas on kerätä ja johtaa pois maaperään rakennuksen välittömään läheisyyteen jo päässyt kosteus. Asiakas viittaa rakentamismääräyskokoelman (RakMk D1 2007, s. 4) kohdassa 1.3.1 oleviin sadeveden ja kuivatusveden määritelmiin. Lisäksi rakentamismääräyskokoelman kohdassa 5.2 (D1 2007, s. 27 - 28) sadevesien ja perustusten kuivatusvesien poisjohtamista käsitellään erillisinä asioinaan.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan kirjelmässä asiakas on lausunut, että vaurioituneen rakennuksen rakennusvuodella, laajennusvuodella tai sillä, mitä rakennusmääräyksiä kulloinkin sovelletaan, ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä, koska riitaa ei ole siitä, ovatko rakenteet tai järjestelmät olleet määräysten mukaiset. Asiakas katsoo, että kyse on ainoastaan siitä, voidaanko normaalissa kielenkäytössä ymmärtää vakuutusehtojen tekstit niin, että sadevesiviemäri on maaperän kuivanapitojärjestelmään nähden erillinen rakennelma. Asiakas on vedonnut rakennusmääräyksiin vuodelta 2007 ainoastaan osoituksena siitä, että kuivanapitojärjestelmää ja sadevesijärjestelmää pidetään myös rakentamismääräyksissä toisistaan erillisinä. Asiakas huomauttaa, että myös vakuutusyhtiön vetoamissa rakennusmääräyksissä vuodelta 1987 (RakMK D1 1987, kohta 4) on käsitelty erikseen sadevesilaitteistoja ja salaojavesilaitteistoja (=kuivanapitojärjestelmä). Niin ikään RakMk D1 1978 käsittelee kohdassa 4 erikseen sadevesilaitteistoja ja perusvesilaitteistoja (=kuivanapitojärjestelmä). Siten myös rakennusmääräysten määritelmissä on omat käsitteensä toisaalta sadevedelle, ja toisaalta salaojavedelle ja perusvedelle.

Asiakas katsoo, että sadevesijärjestelmä sinänsä jossakin määrin huolehtii rakennuksen kuivanapidosta, mutta se on silti käsitettävissä omaksi kuivanapitojärjestelmää tukevaksi järjestelmäkseen. Ottaen huomioon, että myös vakuutusehdoissa eritellään nämä kaksi järjestelmää omille riveilleen, ne voidaan käsittää toisistaan erillisiksi. Tämän vuoksi vain toiseen järjestelmään viittaavaa rajoitusehtoa ei voi soveltaa toiseen järjestelmään.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Vahinkoilmoituksen mukaan rakennuksen kellaritiloissa oleva kosteus oli havaittu ”muun tarkastuksen” yhteydessä eikä tässä yhteydessä mainita havaintoa sateen yhteydessä kiinteistöön tulvineesta vedestä. Kartoitusyrityksen raportin (tutkimuspäivämäärä 17.9.2018) mukaan rakenteita kastellut vesi on tullut kellaritiloihin sadevesikaivon tukkeutumisen seurauksena, eikä muita mahdollisia vuotokohtia ole esitetty raportissa. Kiinteistö on alun perin rakennettu vuonna 1963, mutta saneerattu ja lisäosa rakennettu vuonna 2002. Vahinkoilmoituksessa kohteen rakennusvuodeksi on kerrottu 2002.

Vakuutusyhtiön mukaan riidatonta on, että kiinteistön kellarin rakenteista on löydetty kosteuskartoituksen yhteydessä kosteusarvoja jotka ylittävät normaalin rakennekosteuden. Vahinkoilmoituksen mukaan kosteus oli havaittu ”muun selvityksen” yhteydessä. Rakenteiden kostumisen syyksi mainittu sadeveden pääsy kiinteistön kellariin on esitetty vasta kosteuskartoitusraportissa ilman tarkempia tapahtuma-aikatietoja. Kosteus on kartoitusraportin mukaan levinnyt laajalle alueelle kiinteistön kellarissa. Kartoitusraportin mukaan vesi on päässyt kellaritiloihin tukkeutuneen sadevesikaivon toimimattomuuden seurauksena.

Asiakkaan asiamiehenä olevan vakuutusmeklarin laatimassa lausuntopyynnössä on todettu, että sadevesijärjestelmä ja maaperän kuivanapitojärjestelmä ovat kaksi erillistä asiaa ja tätä on perusteltu vetoamalla rakentamismääräyskokoelman (RakMk D1 2007) kohdan 1.3 määritelmään, jonka mukaan sadevesien ja perustusten kuivatusveden määritelmät on eroteltu toisistaan. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kyseessä olevaan rakennukseen ja tapaukseen tulisi asiakkaan ilmoittaman rakennusvuoden (2002) perusteella kuitenkin soveltaa rakentamismääräyskokoelmaa D1 vuodelta 1987, jossa asiakkaan vetoamaa jakoa eri järjestelmiin ei ole löydettävissä. Rakentamismääräyskokoelman B3 Pohjarakennus, määräykset (1975), kohdan 2.2 (Pohjarakennussuunnitelman osat) alakohdassa 2.2.5 sadevesiviemärien on katsottu kuuluvan yhdessä muiden ohjekohdassa mainittujen teknisten ratkaisujen kanssa rakennuksen kuivanapitojärjestelmään kyseisen kiinteistön ilmoitettuna rakennusaikana.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusehtojen kohdassa 2.1.3 on ollut tarkoituksena määritellä ne omaisuusryhmät, jotka eivät kuulu vakuutettuun omaisuuteen. Vaikka ehtokohdassa mainitaan erikseen ulkopuoliset sadevesijärjestelmät, vakuutusyhtiö katsoo, että siinä niin ikään mainittu ”muu maaperän kuivanapitojärjestelmä” ei ole terminä poissulkeva, vaan sisältää kaikki sellaiset järjestelmät, joiden tarkoituksena on pitää kiinteistön ympärillä oleva maaperä kuivana joko estämällä veden pääsy maaperään tai johtamalla maaperään päässyt vesi hallitusti pois.

Vastauksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että termi ”ulkopuoliset sadevesijärjestelmät” sisältää myös talon ulkopuoliset räystäskourut, syöksytorvet ym. ulkopuolisen sadevesijärjestelmän osat, joita ei lasketa rakentamismääräyskokoelman B3 mukaisesti kuivanapitojärjestelmiin kuuluviksi, mutta tämä ei poissulje sitä mahdollisuutta, että osa ko. järjestelmästä kuuluisi myös maaperän kuivanapitojärjestelmään.

Vakuutusyhtiön mukaan rajoitusehtokohdassa 3.2.14 olevalla maininnalla, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut ehtojen kohdassa 2.1.3 mainittujen kuivanapitojärjestelmien toimimattomuus.

viitataan ehtokohdan tekstiin ”salaojitus tai muu maaperän kuivanapitojärjestelmät”. Tämä tarkoittaa rakentamismääräyskokoelman B3:ssa olevan määritelmän mukaisesti myös sadevesiviemäreiden toimimattomuutta.

Asiakkaan lausuman johdosta antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö pitää ristiriitaisena asiakkaan näkemystä siitä, että rakennuksen rakentamisvuodella ja sen mukaisesti määräytyvillä rakennusmääräyksillä ei olisi merkitystä esillä olevan tapauksen ratkaisemisessa. Rakennusmääräykset antavat merkityksen rakennuksen rakentamisajankohtana voimassa olleelle termistölle, jonka sisältö muuttuu rakennusmääräysten muuttuessa. Vakuutusyhtiö katsoo asiakkaan näkemyksestä poiketen sadevesijärjestelmän olevan erittäin tärkeä rakennuksen kuivanapitojärjestelmän toimivuuden kannalta. Yhtiö viittaa vielä Sisäilmayhdistys ry:n nettisivuilla olevaan selostukseen kuivatusjärjestelmistä. Nettisivuilla olevan tekstin mukaan ilmaisu kuivatusjärjestelmä käsittää niin sade- ja sulamisvesien poisjohtamisen rakennusten katoilta ja vierustoilta kuin maan sisällä liikkuvan veden poisjohtamisenkin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten erimielisyys koskee sitä, soveltuuko vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto kyseessä olevaan vahinkotapaukseen, jossa vettä on tulvinut rakennukseen sadevesikaivon tukkiutumisen seurauksena. Vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto koskee sanamuotonsa mukaan vahinkoa, jonka on aiheuttanut ehtojen kohdassa 2.1.3 mainittujen kuivanapitojärjestelmien toimimattomuus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kiinteistövakuutusehtojen (voimassa 1.1.2018 alkaen) kohdan 2.1.3 mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole
- rakennuksen alapohjan ja perusanturoiden alapuolella oleva perusmaa tai sen vahvistaminen,
- salaojitus- tai muu maaperän kuivanapitojärjestelmät,
- ulkopuoliset sadevesijärjestelmät,
- laiturit ja muut rantarakennelmat, kylpypaljut ja ulkona sijaitsevat uima-altaat,
- kiinteistön alueella sijaitsevat kaivot lukuun ottamatta jätevesijärjestelmien kaivoja,
- rakennuksessa harjoitettavaa liiketoimintaa palvelevat teippaukset, valo- ja muut mainokset, rakenteet, laitteet, johdot ja putkistot, vaikka ne olisi liitetty kiinteästi rakennukseen,
- asunto-osakeyhtiöissä osakkaan kunnossapitovastuulla olevat rakenteet muulta kuin huoneiston tavanomaisten, kiinteästi asennettujen kalusteiden ja pinnoitteiden osalta,

[…]

Ehtokohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perustella.

[…]

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.14 (Vuoto, kosteus tai kondenssivesi) mukaan vakuutuksesta ei korvata

[…]

- vahinkoa, jonka on aiheuttanut ehtojen kohdassa 2.1.3 mainittujen kuivanapitojärjestelmien toimimattomuus.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön vastineesta käy ilmi, että yhtiö katsoo esitetyn selvityksen perusteella olevan epäselvää, miltä osin puheena olevan rakennuksen kellarikerroksessa todetut kohonneet kosteusarvot ovat aiheutuneet sadevesikaivon tukkeutumisen johdosta rakennukseen tulvineesta vedestä, ja missä määrin muusta, mahdollisesti pitkäaikaisesta kosteudesta. Myös asiakas on toimittanut Vakuutuslautakunnalle isännöitsijän sähköpostiviestin, jonka mukaan rakennuksen kellarikerroksessa aloitetaan tutkimukset vuodon tarkemman syyn selvittämiseksi. Vakuutuslautakunta toteaa, että myös kosteuskartoitusraportin 2. sivulla olevat merkinnät alapohjassa todetuista kohonneista pintakosteusarvoista sellaisillakin alueilla, joihin sadevesikaivosta tulvinutta vettä ei ollut mennyt, viittaavat siihen, että rakennuksen rakenteissa havaittu kosteus ei kaikilta osin ole aiheutunut vahingon syyksi ilmoitetun sadevesikaivon tukkeutumisen seurauksena rakennukseen tulleesta vedestä.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole kiistänyt sitä, että tukkeutuneesta sadevesikaivosta on tulvinut vettä rakennukseen. Kosteuskartoitusraportin perusteella on todennäköistä, että sisäänkäynnin kautta rakennukseen virrannut vesi on aiheuttanut jonkinlaisia kastumisvaurioita ainakin tulvineen kaivon kohdalla olevan sisäänkäynnin läheisyydessä. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan valitukseen liittyy esitetyn selvityksen perusteella sellainen taloudellinen intressi, jonka perusteella lautakunta voi käsitellä osapuolten välisen riita-asian siltä osin kuin siinä on kysymys kaivon tukkeutumisen johdosta rakennuksen päässeen veden aiheuttamia vaurioita koskevan vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksen perusteena olevan rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen. Lautakunta kuitenkin toteaa, että tässä asiassa annettavan ratkaisusuosituksella ei oteta kantaa siihen, miltä osin rakenteiden kastumisvahinko on aiheutunut nyt tarkasteltavana olevasta tukkeutuneen sadevesikaivon tulvimisesta.

Vakuutusyhtiö ja asiakas ovat puolin ja toisin vedonneet rakennusmääräyksissä ja – ohjeissa eri aikoina olleiden sadevesilaitteistojen ja kuivatuslaitteistojen määritelmiin ja näihin liittyvien ohje- ja määräyskokonaisuuksien sisältöön. Vakuutusyhtiön pääargumenttina on, että kaikkina aikoina voimassa olleiden määräysten ja ohjeiden perusteella myös sadevesiviemäreitä on pidettävä osana kiinteistön kuivatusjärjestelmää. Asiakas on puolestaan katsonut, että ainakin osassa määräyksistä sadeveden poistoon tarkoitettua viemäröintiä ja maaperän kuivatusjärjestelmiä on tarkasteltu erikseen. Asiakas on ensisijaisesti vedonnut siihen, että vakuutuksen rajoitusehdon 2.1.14 sisältämän ehtokohtaan 2.1.3 viittaustekstin sanamuodon perusteella rajoitusehto ei sovellu sadevesijärjestelmän toimimattomuudesta aiheutuneisiin vahinkoihin.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse vakuutusyhtiön vakiosopimusehtojen soveltamisesta. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan vakioehtojen ollessa sisällöltään ristiriitaiset niitä tulkitaan laatijansa vahingoksi. Vakuutuksen rajoitusehtoja on lisäksi tulkittava suppeasti. Vakuutusehtoja on tulkittava kokonaisuutena ja niissä käytetyille ilmaisuille on yleensä annettava yleisen kielenkäytön mukaista sisältöä vastaava merkitys.

Sovellettavien vakuutusehtojen kohta 2.1.3, jossa käsitellään omaisuutta, joka ei ole vakuutuksen kohteena, on muotoiltu siten, että siinä ranskalaisin viivoin listatuissa kohdissa salaojitus- tai muu(t) maaperän kuivanapitojärjestelmät ja ulkopuoliset sadevesijärjestelmät on erotettu omiksi itsenäisiksi kohdikseen. Ehtokohdan 3.2.14 (Vuoto, kosteus tai kondenssivesi) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut ehtojen kohdassa 2.1.3 mainittujen kuivanapitojärjestelmien toimimattomuus (kursivointi tässä).

Rajoitusehtokohdassa 3.2.14 viitatussa ehtokohdassa 2.1.3 on yhteensä yhdeksän erillistä ranskalaisin viivoin merkittyä alakohtaa. Näistä alakohdista vain yhdessä (toinen alakohta) on mainittu rajoitusehtokohdassa 3.2.14 oleva sana  kuivanapitojärjestelmä ja seuraavassa (kolmas alakohta) ulkopuoliset sadevesijärjestelmät. Muissa seitsemässä alakohdassa on lueteltu rakennuksen ja kiinteistön vedenpoistoon ja kuivanapitoon liittymättömiä omaisuuseriä, jotka eivät ole vakuutuksen kohteena.  Kun lisäksi kuivanapitojärjestelmän ja sadevesijärjestelmän voidaan ainakin lähtökohtaisesti ymmärtää tarkoittavan eri asioita, rajoitusehtokohtaa 3.2.14 on puhtaasti sen sanamuodon perusteella perusteltua tulkita siten, että rajoitusehdolla on tarkoitettu viitata nimenomaan kohtaan ”salaojitus- tai muu maaperän kuivanapitojärjestelmät”, mutta ei sen sijaan ”ulkopuolisiin sadevesijärjestelmiin”, joka on ehtokohdassa 2.1.3 omana erillisenä kohtanaan.

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että ulkoisia sadevesiviemäreitä voidaan rakennusmääräysten perusteella pitää osana kiinteistön kuivanapitojärjestelmää, sinänsä oikeana. Lautakunta kuitenkin katsoo, että vakuutusehdot olisi vakuutusyhtiön ilmaiseman merkityssisällön saavuttamiseksi voitu muotoilla myös niin, että ulkopuoliset sadevesijärjestelmät olisi mainittu vakuutusehdoissa kuivanapitojärjestelmien yhteydessä. Kun näin ei ole menetelty, vakuutusehdot muodostuvat sisällöltään ristiriitaisiksi ja monitulkintaisiksi sen osalta, tarkoitetaanko ehtokohdassa 3.2.14 rajata korvattavuuden ulkopuolelle siinä nimenomaisesti mainittujen, ehtokohdan 2.1.3 mukaisten kuivanapitojärjestelmien lisäksi myös viimeksi mainitussa ehtokohdassa erikseen mainittu ulkopuolisen sadevesijärjestelmän toimimattomuus. Tulkinnanvaraisuutta on omiaan lisäämään se, että ehtokohdassa 2.1.3 on mainittu maaperän kuivanapitojärjestelmien yhteydessä myös salaojitusjärjestelmät, joita niitäkin on vakuutusyhtiön vetoaman arviointitavan mukaan pidettävä osana maaperän kuivanapitojärjestelmää. Myös tämä tukee osaltaan johtopäätöstä siitä, että ulkopuoliset sadevesijärjestelmät ovat vakuutusehtojen perusteella oma erillinen omaisuusryhmänsä salaojitus- tai muihin maaperän kuivanapitojärjestelmiin nähden.

Tulkinnanvaraista vakuutusehtoa 3.2.14 on tulkittava rajoitusehtona suppeasti ja sitä on lisäksi yleisten tulkintaperiaatteiden perustella tulkittava ehdot laatineen vakuutusyhtiön vahingoksi. Vakuutuslautakunta tulkitsee edellä mainituista syistä rajoitusehtokohtaa 3.2.14 siten, että se ei koske ulkopuolisten sadevesijärjestelmien toimimattomuudesta aiheutuneita vahinkoja. 

Vakuutuslautakunta katsoo, että tukkeutuneesta sadevesikaivosta rakennukseen virranneen veden aiheuttamat vauriot ovat vakuutuksesta korvattavia. Edellä mainituista syistä tällä ratkaisusuosituksella ei oteta kantaa siihen, miltä osin rakennuksen kosteusvauriot ovat aiheutuneet nyt tarkasteltavana olevasta vahinkotapahtumasta, vaan korvattavan vahingon laajuus jää osapuolten välillä selvitettäväksi.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho