Haku

FINE-014313

Tulosta

Asianumero: FINE-014313 (2019)

Kategoria: Sijoitusvakuutusasia

Ratkaisu annettu: 15.08.2019

Henkivakuutuksen edunsaajan moiteoikeus ennen vakuutustapahtuman sattumista tapahtuneista seikoista. Edunvalvoja. Takaisinosto. Pätemättömyys. Sijoitusvakuutus.

Tapahtumatiedot

A (syntynyt 1936) sopi vuonna 1997 vakuutusyhtiön kanssa säästöhenkivakuutuksesta (vakuutus 1), jossa hän oli itse vakuutettuna. Vakuutus oli voimassa elämän ja kuoleman varalta. Sen vakuutusaika oli sovittu päättymään vuonna 2026. Elämänvaravakuutuksen vakuutuskorvaus tulisi maksettavaksi A:lle itselleen. A antoi kesäkuussa 2011 edunsaajamääräyksen, jonka mukaan kuolemantapauskorvaus suoritetaan hänen sisarensa lapselle B:lle. Tätä ennen kuolemantapauskorvauksen edunsaajana oli ollut C. Tämän vakuutuksen säästön määrä oli 170 732,14 euroa vuoden 2013 viimeisenä päivänä. Tuolloin säästö oli kohdistettuna 158 368,60 euron osalta laskuperustekorkoiseen osaan ja 12 363,54 euron osalta riskiprofiililtaan varovaiseen yhdistelmärahastoon.

C määrättiin toukokuussa 2013 A:n edunvalvojaksi. Tammikuussa 2014 C sopi A:ta edustaen vakuutuksen 1 myöntäneen vakuutuksenantajan kanssa uudesta säästöhenkivakuutuksesta (vakuutus 2), joka myös oli voimassa elämän ja kuoleman varalta. Sen vakuutusaika oli sovittu päättymään vuonna 2036. Elämänvaravakuutuksen vakuutuskorvaus tulisi maksettavaksi A:lle itselleen. Vakuutuskirjan mukaan vakuutussäästöjä vastaava määrä oli vakuutettu kuoleman varalta, mutta kuoleman varalta oli kuitenkin vakuutettu vähintään kuolinpäivään mennessä maksettuja vakuutusmaksuja vastaava määrä. Vakuutuskirjasta ilmenee, että kuolemantapauskorvaus tuli maksaa kuolinpesälle. Vakuutuksen maksettiin 106 639 euron kertamaksu, mitkä varat olivat peräisin vakuutus 1:stä, ja mikä summa vastasi vakuutus 1:teen maksettuja vakuutusmaksuja. Vakuutussäästö kohdistettiin kokonaisuudessaan riskiprofiililtaan maltilliseen sijoituskoriin.

Maistraatti antoi joulukuussa 2015 C:lle huomautuksen, joka koski A:n vuositilejä 2013 ja 2014. Huomautuksen mukaan edunvalvoja oli tehnyt muutoksia, jotka vaikuttivat olennaisesti A:n nimeämän edunsaajan B:n asemaan. Maistraatin käsityksen mukaan A:n muistisairaus oli edunsaajamääräystä vuonna 2011 annettaessa ollut vielä lieväasteinen ja sen perusteella hän on olettavasti pystynyt pätevästi antamaan kyseisen tahdonilmaisun. Huomautuksen mukaan C oli antamassaan selvityksessä kertonut pankin esittäneen pääoman nostamista ja sijoittamista matalan riskin periaatteella uudelleen, koska vanhan säästöhenkivakuutuksen tuotto tulisi jatkossa olemaan olematon tai negatiivinen. Vakuutuksen osittaisella purkamisella ja tekemällä uusi vakuutus, jossa edunsaajana on kuolinpesä, on maistraatin mukaan ollut se tosiasiallinen vaikutus, että edunsaaja on muuttunut A:n ilmoittamasta. Maistraatin huomautuksen mukaan edunvalvojalla ei ole oikeutta muuttaa päämiehen ennen edunvalvontaa tekemää edunsaajamääräystä, koska edunsaajamääräys on sen kuolemanvaraisluonne huomioon ottaen korostuneen henkilökohtainen.

A kuoli vuonna 2017. Vakuutuksesta 1 maksettiin B:lle kuolemantapauskorvaus. B:n mukaan C oli A:n yleistestamentin saaja ja tämän seurauksena C sai hyväkseen vakuutuksen 2 kuolemantapauskorvauksen.

B oli toukokuussa 2018 yhteydessä vakuutusyhtiöön ja vaati, että vakuutuksen 2 mukainen henkivakuutuskorvaus suorittaan hänelle. Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan vuonna 2014 muutos on tehty huomioon ottaen vakuutusyhtiön yleiset suositukset sijoitusten hajautuksista. C:llä on ollut kelpoisuus tehdä kyseiset oikeustoimet, jotka ovat päteviä.

Asiakkaan valitus

B vaatii ensisijaisesti, että hänelle maksetaan vakuutuksen 2 mukainen henkivakuutuskorvaus. Toissijaisesti hän vaatii vakuutuskorvausta vastaavaa vahingonkorvausta.

Valituksen mukaan C:n menettelyssä on tosiasiallisesti ollut kysymys edunsaajamääräyksen muuttamisesta. Tapauksen arvioinnissa onkin kysymys siitä, voidaanko edunvalvonnassa olevan päämiehen aikaisemmin antaman edunsaajamääräyksen muuttamista koskeva kielto kiertää siten, että varoja siirretään toiseen vakuutukseen, jonka edunsaajamääräys on erilainen. B katsoo, että C:llä ei ole ollut toimivaltaa tehdä tammikuussa 2014 tehtyjä muutoksia. Vakuutusyhtiön ei olisi tullut hyväksyä toimenpiteitä, joiden tosiasiallinen vaikutus oli se, että A:n edunsaajamääräyksellä B:lle osoittamat varat siirtyivät pois B:lle tulevan henkivakuutuskorvauksen piiristä. Vakuutusyhtiö on menetellyt huolimattomasti hyväksyessään varojen siirron vakuutuksen, jonka edunsaaja on ollut eri henkilö kuin aikaisemmassa vakuutuksessa. Yhtiö on ollut huolimaton myös maksaessaan vakuutuskorvauksen pätemättömän edunsaajamääräyksen perusteella.   

Holhoustoimilain 29 §:n mukaan edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta edustaa päämiestään korostuneen henkilökohtaisissa asioissa. Oikeuskirjallisuudessa esimerkiksi Välimäki [Edunvalvontaoikeus 2013, s. 25–26] on katsonut, että henkivakuutussopimukseen otettava edunsaajamääräys on korostetusti henkilökohtainen, testamenttiin rinnastuva oikeustoimi. Toimenpiteet, joilla puututaan päämiehen kuoleman varalta antamiin tai annettaviin määräyksiin, ovat mahdollisia vain päämiehen omin toimenpitein. Edunvalvoja ei voi antaa tällaisia määräyksiä tai muuttaa päämiehen antamia määräyksiä. Jos edunvalvoja päämiehensä lukuun tällaisen oikeustoimen tekee, oikeustoimi on pätemätön.

Edunvalvojalla on oikeus tehdä päämiehensä nimiin uusi henkivakuutus. Koska edunvalvoja ei saa päämiehensä puolesta antaa edunsaajamääräystä, tällaisen uuden vakuutuksen edunsaajamääräykseksi tulee merkitä kuolinpesä. Tähän vakuutukseen edunvalvoja saa siirtää varoja, jotka ilman vakuutukseen siirtämistä kuuluisivat kuolemantapauksessa päämiehen kuolinpesään. Sen sijaan edunvalvoja ei voi siirtää uuteen vakuutukseen varoja, joille päämies on antamallaan edunsaajamääräyksellä itse osoittanut saajan. Tällainen siirto merkitsee päämiehen antaman edunsaajamääräyksen oikeudetonta muuttamista.

Holhoustoimilain 36 §:n mukaan edunvalvojan päämiehensä lukuun tekemä korostetun henkilökohtainen oikeustoimi on pätemätön. Oikeuskirjallisuudessa Hemmo [Sopimusoikeus 1, 2003, s. 307 ja 314–315] on katsonut, että pätemättömyys on absoluuttista silloin, kun pätemättömyys johtuu kolmannen osapuolen oikeuden loukkauksesta. Absoluuttisen pätemättömyyden kohdalla vetoamisoikeus on jokaisella, jonka oikeuksia oikeustoimi välittömästi koskee. Tähän joukkoon kuuluu oikeustoimen osapuolten lisäksi myös kolmas henkilö, jonka oikeusasemaa toimella on vahingoitettu. Vetoamisoikeuden edellytyksenä on se, että oikeustoimen pätevyydellä on merkitystä sille, joka pätemättömyyteen vetoaa [Hemmo, Sopimusoikeus 1, 2003, s. 315 ja Saarnilehto, Sopimusoikeuden perusteet 2009, s. 12].

Tässä tapauksessa edunsaajamääräyksen muutos on loukannut sekä A:n oikeutta määrätä henkivakuutukseen sijoittamilleen varoille edunsaaja että alkuperäisen edunsaajan B:n oikeutta saada hänelle osoitetut varat A:n kuoleman jälkeen. Kun C:n puuttuneen toimivallan johdosta aiheutunut pätemättömyys loukkaa välittömästi B:n etua, C:n ja vakuutusyhtiön toteuttamien toimien pätevyydellä on merkitystä B:lle, minkä vuoksi hänellä on oikeus vedota pätemättömyyteen.

Edunsaajamääräyksiä vastaanottavan vakuutusyhtiön tulee olla tietoinen niistä säännöistä ja periaatteista, jotka liittyvät edunvalvojan toimintaan päämiehen henkivakuutusten edunsaajamääräyksiä tehtäessä ja muutettaessa. Vakuutusyhtiö on jo tammikuussa 2014 tiennyt, että A oli osoittanut B:n edunsaajaksi vakuutuksesta 1 pois siirretyille varoille eli 106 639 eurolle. Lisäksi yhtiö on tiennyt, että siirtämällä nämä varat vakuutukseen 2, A:n varojen osalta antama edunsaajamääräys kumotaan tai muutetaan ilman A:n suostumusta. Tiedossa ja vakuutusyhtiön selvitettävissä oli myös, että tehdyllä muutoksella varat ovat siirtyneet ainakin osittain muutoksen yhdessä vakuutusyhtiön kanssa toteuttaneelle edunvalvojalle C:lle itselle. Tehdyllä toimenpiteellä C on parantanut omaa taloudellista asemaansa. C on A:n yhtenä laillisena oikeudenomistajana, tulevan kuolinpesän osakkaana ollut esteellinen toimenpiteen toteuttamiseen edunvalvojana.

Tapauksessa käytetty menettely eli varojen siirtäminen toiseen vakuutukseen, ei muuta asian merkitystä toiseksi. Vakuutusyhtiö ei olisi A:n kuoleman jälkeen saanut maksaa siirrettyjä varoja 106 639 euroa ja tälle kertynyt tuottoa uuden henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen perusteella muulle kuin B:lle, koska uusi edunsaajamääräys näiden varojen osalta on ollut edunvalvojalta puuttuneen toimivallan vuoksi pätemätön. Vakuutusyhtiö on tiennyt tai sen on tämä pitänyt tietää.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää B:n vaatimuksen. Vastineen mukaan tapauksessa on kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö siirtää olemassa olevasta säästöhenkivakuutuksesta pääomaa uuteen säästöhenkivakuutukseen edunvalvojan toimeksiannolla. Lisäksi lautakunnan tulisi ottaa kantaa siihen, voiko edunvalvonnassa olevalle päämiehelle avata uutta säästöhenkivakuutusta muulla edunsaajamääräyksellä kuin edunvalvontakäytännön tämänhetkisellä suosituksella eli edunsaajamääräyksellä kuolinpesä. Osapuolten näkemys asioiden kulusta ja seurauksesta on pitkälti sama. Riitaa on sitä, voidaanko vakuutusyhtiön katsoa saaneen maksusuojaa asiassa.

Vakuutusyhtiö kertoo, että edunvalvojan asioidessa sen kanssa tarkistetaan aina edunvalvontamääräys tai edunvalvontavaltuutus sekä sen sisältö. Mikäli näissä ei ole erityisesti rajoitettu edunvalvojan tai edunvalvontavaltuutetun toimintaa, toimitaan yleisten sääntöjen puitteissa. Edunvalvontakäytännössä on katsottu, että maistraatin lupaa ei tarvita silloin, kun kyse on säästöhenkivakuutuksen avaamisesta. Mikäli myyntitilanteessa ei edunvalvojan asioidessa tule esille vakuutussopimuksen tarkoituksen vastaisia seikkoja, voidaan tapaamisen yhteydessä solmia vakuutussopimus, kuten tässä tapauksessa tehtiin. Tällöin oikeustoimi sitoo edunvalvojan päämiestä samalla tavalla kuin, jos päämies olisi sen itse tehnyt oikeustoimikelpoisena.

Tässä tapauksessa tammikuussa 2014 toteutettu muutos on tehty ottaen huomioon palveluntarjoajan yleiset suositukset sijoitusten hajautuksista. Suositus on tehty silmällä pitäen toivomusta pidempiaikaisesta sijoituksesta ja passiivisesta osallistumisesta sijoitusten hallinnointiin sekä halusta välttää riskejä ja arvonvaihtelua. Tuolloin on todettu, että säästöhenkivakuutuksen omaisuusjakauma ei ole palveluntarjoajan suosituksen mukainen lyhyiden korkojen ylipainon vuoksi. Vakuutukseen on määrätty edunsaajaksi kuolinpesä alempana esittävin perustein. Uuden vakuutuksen avaaminen on ollut perusteltua tuottonäkökulmasta lyhyiden korkojen ylipainon vuoksi. Sopimukseen on lisäksi liitetty kuolemantapauskorvauksen arvoa turvaava ominaisuus.

Vakuutusyhtiön mukaan edunvalvontakäytännössä noudatetaan toimintamallia, jossa edunvalvoja ei voi ilmoittaa päämiehensä puolesta vakuutusyhtiölle muuta edunsaajamääräystä kuin päämiehen kuolinpesän, koska edunvalvojalla ei ole oikeutta antaa edunsaajamääräystä päämiehen puolesta. Edunvalvojan toimintaa valvova viranomainen on maistraatti, jonka tehtävänä on paitsi valvoa edunvalvojan toimintaa, myös ottaa tarvittaessa kantaa edunvalvojan esteellisyyteen tai mahdolliseen väärinkäytösepäilyyn. Maistraatti ei ole ollut asiassa yhteydessä vakuutusyhtiöön eikä vakuutusyhtiöllä ei ole ollut tietoa maistraatin huomautuksesta. Vakuutusyhtiöllä ei näin ollen ole ollut aihetta epäillä mahdollista väärinkäytöstä asiassa eikä sillä ole ollut syytä olla myöntämättä vakuutusta 2.

Vakuutuksessa 2 kuolemantapauskorvauksen edunsaajana on alusta saakka ollut kuolinpesä. Edunvalvojan määräämisen jälkeen päämiehelle avattaviin vakuutuksiin ei lähtökohtaisesti voida määrätä muuta edunsaajaa kuin kuolinpesä. Tämä perustuu holhoustoimilain säännöksiin, jonka mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta eikä myöskään määrätä päämiehen omaisuudesta kuoleman varalta. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa siitä, että vakuutuksenottajan mahdollinen testamentti ja edunsaajamääräykset ovat tarkoituksenmukaisessa suhteessa toisiinsa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että C:n tekemät oikeustoimet ovat olleet päteviä eikä vakuutusyhtiö ole toiminut asiassa väärin. Tapauksessa ei ole ilmennyt perusteita vakuutuksen 1 ennallistamiselle, vakuutuksen 2 mitätöimiselle tai sen korvauksen maksamiselle B:lle. Vakuutusyhtiö nauttii asiassa maksusuojaa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään lautakuntakirjelmöinnin ohella vakuutusyhtiön B:lle 24.5.2018 antama vastaus, edunsaajamääräyksen muuttamista koskeva ilmoitus 16.6.2011, vakuutuksen 1 vuosi-ilmoitus 16.1.2014, vakuutuksen 2 vakuutuskirja ja maistraatin antama huomautus 2.12.2015.

Ratkaisusuositus

Riitakysymys

Tapauksessa on riitaa siitä, onko A:n vuonna 1997 tekemän säästöhenkivakuutuksen (vakuutus 1) kuolemantapauskorvauksen edunsaajalla B:llä oikeus hänelle jo maksettua henkivakuutuskorvausta suurempaan korvaukseen tai hyvitykseen. Tapauksen arvioinnissa on erityisesti kysymys A:n henkivakuutusturvaan tammikuussa 2014 tehtyjen muutostoimenpiteiden tehokkuudesta sekä siitä, millainen oikeus vakuutuksen 1 edunsaajalla B:lle on oikeus moittia näitä toimenpiteitä.  

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 47.1-3 §:n (Edunsaaja) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan tässä momentissa mainittuja oikeuksia.

Vakuutuksenottaja voi antaa edunsaajalle tai vakuutetulle kirjallisen sitoumuksen määräyksen voimassa pitämisestä (peruuttamaton edunsaajamääräys). Edunsaajamääräystä ei tällöin saa muuttaa tai peruuttaa ilman sen suostumusta, jolle sitoumus on annettu.

Jos edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään. Vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräystä ei ole eikä korvausta ole vakuutusehdoissa määrätty suoritettavaksi vakuutuksenottajalle.

Vakuutussopimuslain 51 §:n (Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus. Eläkevakuutukseen perustuvan oikeuden luovuttamista ja panttaamista voidaan kuitenkin rajoittaa vakuutusehdoissa. Ryhmähenkivakuutukseen perustuvaa oikeutta ei saa pantata. Luovutus tai panttaus ei ole vakuutuksenottajan velkojia sitova, ellei siitä ole kirjallisesti ilmoitettu vakuutuksenantajalle. Jos vakuutuksessa on peruuttamaton edunsaajamääräys, vakuutuksenottaja ei saa luovuttaa tai pantata vakuutusta ilman sen suostumusta, jolle edunsaajamääräystä koskeva sitoumus on annettu.

Jos henkivakuutukseen perustuva oikeus on pantattu tai jos vakuutuksessa on peruuttamaton edunsaajamääräys, panttioikeuden haltijan tai edunsaajamääräystä koskevan sitoumuksen saajan suostumus on saatava vakuutuksen takaisinostoon, lainaan, jonka vakuutuksenantaja myöntää vakuutuksenottajalle vakuutuksen arvoa vastaan (vakuutuskirjalaina), sekä muuhun panttioikeuden haltijan tai edunsaajan oikeutta supistavaan toimenpiteeseen.
Jos henkivakuutukseen perustuva oikeus on luovutettu tai pantattu useille henkilöille, eivätkä näiden oikeudet ole keskenään sovitettavissa, on aikaisempi luovutus ja panttaus voimassa ennen myöhempää. Jos kuitenkin myöhemmästä luovutuksesta tai panttauksesta on ilmoitettu vakuutuksenantajalle ennen kuin tämä sai tiedon aikaisemmasta luovutuksesta tai panttauksesta ja se, jonka oikeudesta on kysymys, on ollut vilpittömässä mielessä, on myöhempi luovutus ja panttaus voimassa ennen aikaisempaa. Mitä tässä säädetään, sovelletaan vastaavasti peruuttamattomaan edunsaajamääräykseen

Vakuutussopimuslain 71 §:n (Maksu väärälle henkilölle) jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.

Holhoustoimesta annetun lain 29.1-3 §:n mukaan edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty.

Jos tuomioistuin on niin määrännyt, edunvalvojalla on oikeus edustaa päämiestään myös sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään. Edunvalvojalla ei tämän määräyksen nojalla ole kuitenkaan edustusvaltaa asiassa, josta on toisin säädetty.

Edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta antaa suostumusta avioliittoon tai lapseksiottamiseen, tunnustaa isyyttä, hyväksyä isyyden tunnustamista, tehdä tai peruuttaa testamenttia eikä edustaa päämiestään muussa sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen.

Holhoustoimesta annetun lain 36 §:n mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ollut kelpoisuutta, ei sido päämiestä.

Oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt ilman tarvittavaa lupaa, ei sido päämiestä, ellei holhousviranomainen, jolta lupaa olisi pitänyt hakea, sitä jälkeenpäin edunvalvojan hakemuksesta hyväksy. Sopijapuolen oikeudesta vetäytyä sopimuksesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt, ei 1 momentin mukaan ole sitova, edunvalvojan velvollisuudesta korvata sopijapuolelle aiheutunut vahinko on soveltuvin osin voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 25 §:ssä säädetään.

Asian arviointi

Sijoituslautakunnan toimivalta, riidattomat seikat ja asetelma

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Sijoituslautakunta käsittelee vakuutussopimuslain mukaisia sijoitusvakuutuksia koskevia palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Sijoituslautakunta ei käsittele vaatimuksia, jotka kohdistuvat muuhun kuin sijoitusvakuutuksia tarjoavaan vakuutuksenantajaan. Sijoituslautakunta käsittele tätä asiaa edunsaajan asemassa olleen B:n valituksen perusteella.    

Sijoituslautakunnalle esitetyn perusteella C:llä on ollut kelpoisuus edustaa A:ta omaisuutta ja taloudellisia koskevissa oikeustoimissa. Kelpoisuus on ollut yleinen ja rajoittamaton. B on kesäkuusta 2011 lukien ollut vakuutuksen 1 kuolemantapauskorvauksen edunsaajana. Tammikuussa 2014 edunvalvoja C on A:ta edustaen tehnyt vakuutusta 1 koskevan osatakaisinoston. Samalla on sovittu vakuutuksesta 2, johon on maksettu kertamaksuna vakuutuksesta 1 takaisinostettu summa. Vakuutuksen 2 kuolemantapauskorvaus on kuulunut A:n kuolinpesään. B on kertonut Sijoituslautakunnalle, että C on A:n tekemän yleistestamentin nojalla saanut vakuutus 2:den henkivakuutuskorvauksen hyväkseen.

Edunsaajan asemassa ollut B perustaa vaatimuksensa siihen, että C:llä ei ole ollut kelpoisuutta tehdä tammikuussa 2014 toteutettuja henkivakuutussopimuksia koskevia oikeustoimia. Vakuutusyhtiö katsoo, että C:n A:n edustajana tekemät oikeustoimet ovat olleet päteviä eikä vakuutusyhtiö ole toiminut väärin, missä olosuhteissa vakuutusyhtiö nauttii maksusuojaa.

Henkivakuutukseen edunsaajan asema ja B:n moiteoikeus

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö eli edunsaaja, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen. Oikeus edunsaajamääräyksen antamisesta, annetun edunsaajamääräyksen peruuttamisesta ja muutoinkin vakuutuksesta määräämisestä pysyy vakuutuksenottajalla vakuutustapahtuman sattumiseen saakka.

Henkivakuutuksessa vakuutustapahtumana voi olla vakuutetun kuolema tai hänen elossa oleminen määrättynä päivänä. Vakuutustapahtuman sattuminen määrittää sen, kuka voi käyttää vakuutusta koskevia oikeuksia. Edunsaajan asemassa olevan henkilön oikeus vakuutuskorvaukseen muodostuu vasta vakuutustapahtuman sattuessa. Vakuutuksenottaja tai hänen seuraajansa eivät voi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen peruuttaa edunsaajan oikeutta. Sen sijaan ennen vakuutustapahtuman sattumista vakuutusta koskevat oikeudet kuuluvat vakuutuksenottajalle eikä edunsaajalle muodostu ennen vakuutustapahtuman sattumista vakuutukseen perustuvaa oikeutta lukuun ottamatta tapauksia, joissa on annettu peruuttamaton edunsaajamääräys.

FINEn Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuksenottajan oikeus vedota vakuutuksen syntyolosuhteisiin liittyviin seikkoihin, kuten ennen vakuutuksen sopimista vakuutuksesta annettuihin puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin, voi siirtyä edunsaajalle. Edunsaaja ei voi kuitenkaan saada parempaa oikeutta kuin vakuutuksenottajalla itsellään olisi ollut.

Vakuutuslautakunnan käsittelemässä säästöhenkivakuutusta koskevassa tapauksessa VKL 414/14 kuolemantapauskorvauksen edunsaajan asemassa ollut henkilö saattoi tehokkaasti vedota siihen, että ennen vakuutustapahtuman sattumista henkivakuutus oli ostettu vakuutuksenottajan asiamiehen toimesta takaisin ilman toimenpiteessä käytetyn valtakirjan muodostamaa kelpoisuutta. Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa pätemättömyyden rasittavan oikeustoimen voitiin selvittää vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, minkälaiseksi edunsaajan asema vakuutustapahtuman satuttua muodostui.  

Tässä tapauksessa A:n omistama vakuutus 1 on ostettu osittain takaisin edunvalvoja C:n toimesta tammikuussa 2014. B oli ollut vuodesta 2011 lukien vakuutuksen 1 kuolemantapauskorvauksen edunsaajan asemassa. Osittainen takaisinosto tehtiin samalla, kun edunvalvoja C päämies A:ta edustaen sopi uudesta henkivakuutusta. Uuden henkivakuutuksen vakuutusmaksuksi maksettiin vakuutuksesta 1 takaisinostettu summa. Uuden vakuutuksen kuolemantapauskorvaus kuului A:n kuolinpesälle.

Vakuutus 1 on tammikuussa 2014 ollut A:n varallisuutta, jota hoidettaessa A:n edunvalvojan on tullut huolehtia A:n edusta. Tapauksessa ei ole ollut kysymys tilanteesta, jossa A olisi tarvinnut itse käyttöönsä henkivakuutuksen varallisuutta. Palveluntarjoajan mukaan toimenpiteiden taustalla on ollut sen suositus sijoitusten hajauttamisesta ja korkosijoitusten ylipainosta vakuutuksessa 1. Osittainen takaisinosto on tehty noin 12 vuotta ennen vakuutuksen 1 vakuutusajan päättymistä. Selvityksestä ei ilmene, minkä vuoksi sijoitusten painoa ei muutettu kohdistamalla vakuutuksen 1 rahastoa eri kohteeseen.

Sijoituslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vakuutuksesta 1 takaisinostettua summaa on käytetty vakuutusmaksuna samassa yhteydessä sovitussa uudessa vakuutuksessa, jonka edunsaajasta ei ole määrätty samoin kuin vakuutuksessa 1. Tammikuussa 2014 tehdyt oikeustoimet johtivat kokonaisuutena siihen, että A:n henkivakuutusturva jatkui keskeisiltä osin entisen kaltaisena, mutta kuolemantapauskorvauksen edunsaaja vaihtui vakuutuksesta 1 takaisinostetun summan osalta.

Holhoustoimilain 29.3 §:n mukaan edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta tehdä tai peruuttaa testamenttia eikä edustaa päämiestään muussa sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen. A:n B:n hyväksi antamassa kuolemantapauskorvausta koskevassa edunsaajamääräyksessä on ollut kysymys kuolemanvaraisjärjestelystä. Vakuutuksen I takaisinosto ja uudesta henkivakuutuksesta sopiminen ovat toteutettu samassa yhteydessä. Näiden kiinteästi toisiinsa liittyvien oikeustoimien tehokkuusarviointia ei voida tehdä erottelemalla takaisinostoa ja uudesta vakuutuksesta päättämistä yksittäisiksi itsenäisiksi oikeustoimiksi. Tapauksen arvioinnissa ei ole näin ollen merkityksellistä se, että edunvalvoja voi lähtökohtaisesti päämiehensä puolesta yksittäisinä oikeustoimina takaisinostaa henkivakuutuksen ja sopia henkivakuutuksesta siten, että varallisuus ei siirry pois päämieheltä.

Edellä todetut seikat huomioiden Sijoituslautakunta katsoo, että A:n henkivakuutusturvaan tammikuussa 2014 toteutetuissa muutoksissa on keskeisiltä osin ollut kysymys edunsaajamääräyksen muuttamisesta. Kyse on ollut holhoustoimilain 29.3 §:n mukaisesta asiasta, johon edunvalvojalla ei olisi ollut kelpoisuutta. Tammikuussa 2014 tehtyä vakuutuksen 1 osittaista takaisinostoa rasittaa siten pätemättömyys.   

Holhoustoimilain 36 §:n määräys edunvalvojan vailla kelpoisuutta tekemän oikeustoimen sitomattomuudesta koskee edunvalvojan päämiestä. Harkittaessa tammikuussa 2014 vielä kolmannen asemassa olleen B:n oikeutta moittia vakuutuksen 1 osittaista takaisiostoa tulee huomioida A:n aikaisemmin antaman edunsaajamääräyksen kuolemanvaraisluonne. Saadun selvityksen perusteella tässä tapauksessa on erittäin todennäköistä, että B olisi saanut hyväkseen takaisinostetun summan rahastoon perustuvan henkivakuutuskorvauksen. Tammikuussa 2014 A:n henkivakuutusturvaan tehnyt toimenpiteet ovat määrittäneet sen, minkälaiseksi B:n asema on muodostunut, kun vakuutustapahtuma on sattunut.

Esitetyin perustein Sijoituslautakunta katsoo, että edunvalvonnassa olleen A:n oikeus moittia ennen vakuutustapahtumaa tehtyä pätemätöntä takaisinostoa on siirtynyt kuolemanvaravakuutuksen vakuutustapahtuman sattumisen myötä B:lle. Tämän oikeuden B on saanut vakuutustapahtuman sattumisen myötä eikä merkitystä ole sillä, että tammikuussa 2014 hänelle ei ollut vielä muodostunut itsenäistä vakuutussopimukseen perustuvaa oikeutta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että B ei käytettävissä olevan selvityksen perusteella ole kuulunut sittemmin A:n yleisseuraajiin.

Vakuutusyhtiön menettely ja sen maksusuojaa koskeva väite

Vakuutussopimuslain 71 §:ssä säädetään, että jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta. Käsillä olevassa tapauksessa on siten kysyttävä, onko vakuutusyhtiö noudattanut asiassa olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta. Sijoituslautakunta katsoo, että edunsaajamääräyksen muuttamista merkinneitä toimenpiteitä tammikuussa 2014 ja vakuutuskorvauksen suorittamista A:n kuoltua on arvioitava kokonaisuutena.

Selvitysten mukaan tammikuussa 2014 tehty toimenpide on tehty palveluntarjoajan aloitteesta. Sijoituslautakunta katsoo, että palveluntarjoajan tulee pitää erityisen tarkasti silmällä toimenpiteiden tosiasiallisia vaikutuksia ja edunvalvojan kelpoisuutta silloin, kun palveluntarjoaja on itse asiassa aloitteellinen.

Vakuutusyhtiön on täytynyt tammikuussa 2014 havaita, että tehdyt toimenpiteet vaikuttavat siihen, minkälaiseksi B:n asema voi myöhemmin muodostua. Käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi tuolloin tuntenut A:n testamentin sisältöä ja sitä, että vakuutuskorvaus sen perusteella tulisi tehtyjen toimenpiteiden jälkeen kanavoitumaan C:lle. Vakuutusyhtiön olisi kuitenkin tapauksen olosuhteissa tullut varmistua, kuinka toimenpiteet vaikuttavat henkivakuutussopimuksella toteutettuun A:n kuolemanvaraisjärjestelyyn sekä havaita, että edunvalvoja ylittää tilanteessa kelpoisuutensa. Vakuutusyhtiö ei ole toiminut huolellisesti tammikuussa 2014 A:n henkivakuutusturvaa muutettaessa. Koska vakuutusyhtiön olisi näin pitänyt tietää, ettei edunsaajan muutos ole pätevä, vakuutusyhtiön ei voida katsoa toimineen olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella myöskään vakuutuskorvausta suorittaessaan. B:n henkivakuutuksen 1 mukainen korvausoikeus on siis edelleen voimassa, ja sen suuruus määräytyy siten kuin osittaista takaisinostoa tammikuussa 2014 ei olisi tehty.

Lopputulos

Vakuutuksen 1 takaisinosto tammikuussa 2014 ei saa oikeusvaikutuksia. Sijoituslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö elättää vakuutuksen 1 A:n kuolinhetkeen ilman tammikuussa 2014 tehtyä osittaista takaisinostoa ja maksaa B:lle kuolemantapauskorvauksen täydennystä näin muodostuvan rahaston mukaisesti.  

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ovaska
Pönkä
Sario
Tapanila

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia