Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja R.H. oli äitinsä R.S:n (s. 1946) kanssa polttamassa roskia, kun tynnyrissä olevaan nuotioon heitetyn roskapussin seurauksena liekit leimahtivat ja R.S. kärsi tapahtuman yhteydessä palovammoja. R.S. sairastaa Alzheimerin tautia ja R.H. toimii hänen omaishoitajanaan. R.S:n allekirjoittaman tapahtumankuvauksen mukaan hän itse heitti pussin nuotioon.

Korvauksia R.S:lle aiheutuneista henkilövahingoista haettiin R.H:n vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jonka mukaan R.H:n toiminnassa ei ole ollut mitään sellaista moitittavaa, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa R.S:lle aiheutuneesta vahingosta. Yhtiö toteaa, että R.S. on nimenomaisesti itse kertonut heittäneensä pussin liekkeihin ja tämän jälkeen R.H. on pyrkinyt saamaan äidillensä apua mahdollisimman nopeasti. 

Korvauspäätöksen vastaanottamisen jälkeen R.H. pyysi asiassaan uudelleenkäsittelyä sillä perusteella, että hän ei alun perin kehdannut kertoa tapahtumien todellista kulkua. R.H. kertoo, että tosiasiassa tapahtumat etenivät siten, että roskat paloivat pöntössä aika ajoin ja välillä myös sammuvat. Kun R.H.n äiti oli tuomassa roskapussia, oli tuli sillä hetkellä sammunut. Tuolloin R.H. lisäsi bensiiniä kanisterista roskapönttöön, jolloin pönttö ja kanisteri roihahtivat palamaan. R.H:n heittäessä kanisteria pois ilmalennon aikana siitä roiskui R.S:n päälle palavaa ainetta. R.H:n kertoman mukaan tuli ei siis ole roihahtanut roskapussin heiton johdosta, vaan kanisterista roiskunut bensiini on polttanut R.S:ta. R.H. katsoo olevansa vastuussa äitinsä henkilövahingoista.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa uuden korvauspäätöksen, jossa se katsoi, ettei asiassa voida suorittaa korvausta R.S:n henkilövahingosta, koska asiassa on itse vahinkotapahtuman aiheutumisesta annettu vakuutusyhtiölle ristiriitaisia tietoja. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei tapauksessa voida annettujen tietojen perusteella luotettavasti arvioida vakuutuksenottajan tuottamusta ja tapauksessa jää siten näyttämättä, onko tapahtunut vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma.

Asiakkaan valitus

R.H. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan R.H. myöntää kertoneensa ensivaiheessa vakuutusyhtiölle erilaisen kuvauksen tapahtumista, kun tosiasiassa tapahtumien oikea kulku on kerrottu myöhemmin ja ilmenee selkeästi myös R.S:n potilasasiakirjoista. R.H. kertoo, että ei aluksi kehdannut kertoa asioiden oikeaa laitaa, koska hän oli vastuussa äidistään omaishoitajana. R.H. toistaa, että hänen äitinsä heitti roskapussin tynnyriin ja hän itse heitti bensiiniä perään, mikä aiheutti R.S:n palovahingot. R.H. kertoo myös, että hänen äitinsä allekirjoittama tapahtumakuvaus on R.H:n kirjoittama, koska äiti ei Alzheimerin vuoksi enää itse kirjoita eikä juurikaan muista yksityiskohtia.

R.H. pyytää asiassa ottamaan huomioon sen, että hän on oma-aloitteisesti myöntänyt kertoneensa ensin asiat eri tavalla kuin ne tarkalleen tapahtuivat. Tilanne oli hyvin hankala ja R.H. pelkäsi, että hän menettää äitinsä omaishoitajuuden, jos kertoisi asioiden oikean kulun. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin lainkohtiin ja kertaa asiassa annetut selvitykset

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että asiassa annettu päätös on oikea ja vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen. Valituksessa esitetty ei tuo asiaan mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava. Yhtiö toteaa, että asiassa ei ole näytetty, että olisi tapahtunut korvattava vakuutustapahtuma ja näin ollen kodin vastuuvakuutuksesta ei voida maksaa korvauksia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko R.S:lle 7.11.2017 sattunut henkilövahinko korvattava R.H:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Tapaukseen sovellettavin vakuutusehtojen kohdan 8.4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana ja josta vakuutettu on voi maassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 11.1 mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko sattunut vakuutustapahtuma, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on maksettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset. Jos korvauksenhakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan saamiseen selville.

[...]

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys R.S:lle aiheutuneesta henkilövahingosta ja siitä, onko se R.H:n vastuuvakuutuksesta korvattava, sillä perusteella, että R.H. on toiminut huolimattomasti polttaessaan pihalla roskia ja sen seurauksena R.S. on saanut palovammoja.

Tapahtumien kulusta vakuutusyhtiölle annetun ensimmäisen kertomuksen mukaan R.S. heitti itse roskapussin tynnyriin seurauksin, että liekit leimahtivat ja polttivat R.S:ää muun muassa kasvoihin. Sairaalan hoitokertomuksen mukaan palovammat ovat syntyneet, kun R.H. on heittänyt palavaa materiaalia nuotioon ja liekit ovat leimahtaneet ja polttaneet R.S:ta kasvoihin.  R.H:n muutoksenhakukirjelmän mukaan vahinko on sattunut, kun R.S. oli heittämässä roskapussia sammuneeseen nuotioon, jolloin R.H. on samalla lisännyt nuotioon bensiiniä kanisterista. Tämän seurauksena sekä roskapönttö että kanisteri roihahtivat palamaan, jolloin R.H. on refleksinomaisesti heittänyt kanisterin pois ja siitä on roiskunut palavaa ainetta R.S:n päälle.

Lautakunta perustaa ratkaisunsa asiassa kertyneeseen kirjalliseen aineistoon mukaan lukien kirjalliset todistajankertomukset siltä osin kuin niissä esitettyä selvitystä ei ole pidettävä ristiriitaisena tai niiden luotettavuudesta voidaan muutoin vakuuttua henkilötodistelua vastaan ottamatta. Lautakunta toteaa, että asiassa on annettu toisiaan täydentäviä selvityksiä siitä, miten vahinko on tapahtunut. Lautakunnan näkemyksen mukaan annetut selvitykset eivät varsinaisesti ole ristiriidassa keskenään, vaan alkuvaiheessa annettua selvitystä on pidettävä ainoastaan puutteellisena asiassa sittemmin tietoon tulleiden seikkojen valossa.

Annettua selvitystä arvioidessaan lautakunta on antanut erityistä painoarvoa hoitoepikriiseistä ilmenevälle tapahtumien kululle. Ei ole syytä olettaa, että R.H:lla ja R.S:llä olisi ollut halua kertoa tapahtumista totuudenvastaisesti hoitohenkilökunnalle ainakaan sillä tavoin virheellisessä muodossa, että R.H:n rooli R.S:n vammojen aiheuttajana olisi ylikorostunut. Lautakunta toteaa, että epikriisistä ilmenevin tavoin R.H. on heittänyt jotain palavaa materiaalia tynnyriin. Niin ikään lautakunta katsoo, että R.S:n vammat ovat sen kaltaiset, että niiden syntyminen on hyvin todennäköisesti edellyttänyt myös bensiinin tai sytytysnesteen kaltaisen aineen vaikutusta.

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevaa kirjallista selvitystä kokonaisuutena arvioiden Vakuutuslautakunta pitää uskottavana, että R.S:n aiheuttamat palovammat ovat aiheutuneet nimenomaan R.H:n bensiinin käytöstä tynnyrissä olleen tulen ylläpitämiseksi. Lautakunta katsoo niin ikään, että bensiinin käyttöä palavan tai kytevän nuotion tulen ylläpitämiseksi tilanteessa, jossa toinen henkilö on aivan nuotion lähellä, on pidettävä sellaisena huolimattomana toimintana, jonka johdosta R.H:n on katsottava olevan vahingonkorvauslain perusteella korvausvastuussa R.S:n henkilövahigosta.

Asiassa on myös esitetty, että R.H:n on katsottava antaneen tapahtumien kulusta vilpillisesti puutteellisia tietoja ja näillä antamatta jääneillä tiedoilla on ollut merkitystä vahingon korvattavuutta arvioitaessa.

Vakuutussopimuslain 72 §:ssä tarkoitettujen väärien tai puutteellisten tietojen tulee koskea sellaista seikkaa, jolla on vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta merkitystä. Vilpillisyys edellyttää tietoisuutta tiedon virheellisyydestä ja sen merkityksestä vakuutuksenantajalle sekä hyötymistarkoitusta. Pykälän mukaan korvausta voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Harkinnassa voidaan ottaa mm. huomioon, kuinka huomattavaa hyötyä vilpillä tavoiteltiin, menettelyn törkeysaste muutoin, vilpin käyttöön johtaneet syyt sekä vakuutuksenantajalle mahdollisesti aiheutuneet ylimääräiset selvittelykustannukset.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa R.H. on myöntänyt, että on esivaiheessa jättänyt tapahtumankuvauksesta joitain tiettyjä seikkoja pois siitä syystä, että hän menettäisi äitinsä omaishoitajuuden, joka oli vastikään vahvistettu. R.H. kertoo, ettei hänellä ollut missään vaiheessa aikomusta harhaan johtaa vakuutusyhtiötä korvauksen saamiseksi, vaan muiden seuraamuksien pelossa hän jätti mainitsematta, että oli itse lisännyt bensiiniä nuotioon, mikä aiheutti liekkien leimahtamisen ja R.S:n palovammat.

Vakuutussopimuslain 72 §:n soveltaminen edellyttää, että korvauksen hakija on vilpillisesti antanut vääriä tai puutteellisia tietoja. Jos hän muutoin kuin vilpillisesti, esimerkiksi tahallisesti mutta ilman hyötymistarkoitusta, antaa virheellisen tai puutteellisen selvityksen, ei 72 §:ää voida soveltaa.

Lautakunta toteaa, että vaikka vahinkoilmoituksessa on annettu puutteellista tietoa tapahtumien kulusta, tapauksen olosuhteet eivät viittaa R.H:n hyötymistarkoitukseen vakuutusyhtiön kustannuksella, vaan R.H:n omaa selitystä puutteellisen tiedon antamisen syystä on pidettävä uskottavana. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole oikeutettu alentamaan tai epäämään korvausta vakuutussopimuslain 72 §:n perusteella.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutusehtojen mukaisen korvauksen R.S:n henkilövahingosta R.H:n vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen
Toimi