Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan kommandiittiyhtiön TL Ky:n vastuunalainen yhtiömies E.L. on ollut vastaajana pysäköintimaksua koskevassa riita-asiassa. Asia koski yksityisen pysäköinninvalvojan määräämää maksua, jonka E.L. oli jättänyt maksamatta sillä perusteella, että pysäköintivirhemaksu oli aiheeton. Kyseinen pysäköity ajoneuvo on ollut E.L:n omistama, mutta ajoneuvon haltijaksi on merkitty TL Ky. Maksun määrännyt S Oy oli sittemmin perinyt saatavaansa, jonka E.L. oli kiistänyt sekä perusteeltaan että määrältään. Pysäköintimaksun suuruus oli 50 euroa.

Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion, jonka mukaan S Oy:n kanne hylättiin. S Oy valitti ratkaisusta hovioikeuteen, mutta sittemmin peruutti valituksensa pää-asian osalta ja asia raukesi. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus muutti tuomiotaan siten, että S Oy velvoitettiin korvaamaan E.L:n oikeudenkäyntikulut tämän esittämän kuluvaatimuksen mukaisesti. Hovioikeudelle antamassaan vastauksessaan E.L. on vaatinut, että S Oy velvoitetaan korvaamaan oikeuden-käyntikulut hovioikeudesta 2.000 euroa viivästyskorkoineen.

Korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista TL Ky haki ajoneuvovakuutukseen liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan asiassa ei voida myöntää oikeusturvaetua. Perusteluinaan yhtiö viittaa sovellettaviin vakuutus-ehtoihin, joiden kohdan 8.5 alakohdan 4 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys. Yhtiö toteaa, että 50 euron pysäköintivirhemaksua on pidettävä tällaisena objektiivisesti arvioiden merkitykseltään vähäisenä asiana.

Asiakkaan valitus

E.L. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

E.L. on samalla valituksella hakenut muutosta yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen, ajoneuvon oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen sekä L Oy:n yritysvakuutukseen liittyvään oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen.

Valituksessaan E.L. selventää, että samaan riita-asiaan on haettu oikeusturva-etua myös L Oy:n oikeusturvavakuutuksesta sekä E.L:n yksityishenkilönoikeusturvavakuutuksesta. E.L. kertoo voittaneensa asiansa käräjäoikeudessa, jossa hän edusti itseään. Kun vastapuoli valitti asiasta hovioikeuteen, otti E.L. itsellensä asiamiehen. E.L. kertoo, ettei hän pystynyt mitenkään vaikuttamaan siihen, miten hovioikeus määräsi hänen kulunsa vastapuolen korvattavaksi. Selvyyden vuoksi E.L. kiistää vielä kertaalleen koskaan saaneensa pysäköintimaksua koskevaa laskua S Oy:ltä.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamissaan lisäkirjelmissä E.L. toteaa en-sinnäkin, että vakuutusyhtiön vastineessa on esitetty virheellisiä päivämääriä. Lisäksi E.L. pyytää Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa myös siihen, olisiko hänen tullut lautakunnan näkemyksen mukaan maksaa hänelle perintätoimiston toimesta lähetetty pysäköintivirhemaksu.

Lopuksi E.L. toteaa vielä, ettei riita-asialla ollut hänelle vähäinen merkitys, kuten vakuutusyhtiö väittää. Tästä kertoo jo 4.594,94 euron asianajolasku. Lisäksi E.L. toteaa vaatineensa laskun kuluja vastapuolelta, mutta hovioikeus määräsi kuluja korvattavaksi 2.000 euroa. Hän kertoo myös olevansa kuulo-ongelmainen, joka saattaa olla aiheuttanut sen, mitä hovioikeuden päätöksessä lukee. Hän ei ole voinut vaikuttaa siihen, mitä hovioikeus päätökseensä kirjoit-taa. E.L. epäilee kirjelmässään myös FINEn prosessin tasapuolisuutta ja esittää väitteen FINEn esittelijän mahdollisesta jääviydestä.

Edellä selostetuin perustein E.L. vaatii edelleen korvattavaksi hänelle hovioikeuden tuomion jälkeen maksettavaksi jäänyttä 2.594.94 euroa oikeusturvavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä korvauskäsittelyn kulun. Lisäksi yhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä asiassa aiemmin annettuihin korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa.

Yhtiö katsoo edelleen, että käsillä olevan riidan intressiä on pidettävä vähäisenä, ottaen huomioon sen, että vaaditun maksun määrä jää merkittävästi alle vakuutuksen omavastuun. Yhtiön mukaan oikeusturvavakuutus ei ole tarkoitettu rahoittamaan pelkästään periaatteellisia riitoja, vaan sellaisia riitoja, joissa intressi on vähäistä suurempi. Vähäisen merkityksen rajoitusehtoa katsotaan ensisijaisesti taloudellisesta merkityksen kannalta. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 367/98, jossa lautakunta oli katsonut 1000 markan takuuvuokraa koskevan asian olevan vähäinen rajoitusehtokohdan tarkoittamalla tavalla.

Vakuutusyhtiö viittaa lisäksi vakuutusehtojen kohtiin 8.7.4, 8.6.3, 8.7.6.3 ja 8.6.4, joista ilmenevän periaatteen mukaan oikeudenkäyntikulut tulee täysimääräisesti vaatia vastapuolen maksettavaksi. Yhtiö toteaa vastineessaan, että kun vakuutettu voittaa asiansa, kuten tässä on tapahtunut, tulee tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesti tuomita vastapuoli maksamaan vakuutetulle kaikki tämän tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa E.L. on esittänyt hovioikeudelle vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja vaatimuksen määrä on ollut jostain syystä vain 2.000 euroa. Näin ollen yhtiö toteaa, että koska E.L. on vaatinut vastapuolelta oikeudenkäyntikuluinaan 2 000 euroa, ei vakuutuksesta missään tapauksessa korvattaisi oikeudenkäyntikuluja tämän summan yli.

Edellä selostamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että asiassa annettu päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko E.L:lle suorittaa korvaus pysäköintivirhemaksua koskevan riidan asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista ajoneuvon oikeusturvavakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 8.5.4 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys.

Ehtojen kohdan 8.7.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.  Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen tai muun syyn vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti tai sovintoteitse, korvattavat kustannukset määritellään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Ehtokohdan 8.7.6.3 mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden vähennykseksi on luettava kulukorvaus, jonka vakuutetun vastapuoli on tuomittu tai sitoutunut maksamaan vakuutetulle, jos se on saatu perityksi maksuvelvolliselta

Ehtojen kohdan 8.6.3 mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvottelussa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Asian arviointi

Prosessi Vakuutuslautakunnassa

Siltä osin, kun E.L. on valituksessaan esittänyt FINEn ja siten Vakuutuslautakunnan toiminnan vaarantavan asiakkaan etua, kun se on toimittanut asiakkaan kirjelmän vakuutusyhtiölle mahdollisia kommentteja varten, lautakunta viittaa FINEn ohjesäännön kohtaan 1§. Edellä mainitun kohdan mukaan riita-asioita käsitellessään FINE noudattaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, kuten riidanratkaisijoiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä molempien osapuolten kuulemisen periaatetta. Vakuutuslautakunta toteaa, että näin ollen itseään oikeudenkäymiskaaresta ilmenevin syin esteellisenä pitävän esittelijän on jäävättävä itsensä asian käsittelystä. Yksinomaan asiakkaan esittämää epäluottamusta ei voida pitää esteenä esitellä asiaa Vakuutuslautakunnassa.

Lisäksi Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa asiassa on osapuolille lähetty ilmoitus kirjelmöinnin päättymisestä 28.9.2018, jonka jälkeen asiassa ei enää myöskään ole kirjelmöity. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan viittaama, 4.9.2018 vastaanotettu vastaavan sisältöinen ilmoitus liittyi asiakkaan toiseen vireillä olevaan oikeusturvariitaan.

FINE noudattaa lisäksi muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen ratkaisemisesta annetun lain (1696/2015) mukaisia velvoitteita käsitellessään kyseisessä laissa tarkoitettuja kuluttajariitoja.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, ettei se ota kantaa itse pääasian mahdolliseen lopputulokseen taikka E.L:lle esitetyn pysäköintimaksun perusteeseen. Lautakunta voi ratkaista ainoastaan sen, onko tapauksessa kysymys oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan korvattavasta riita-asiasta.

Kulujen korvattavuus oikeusturvavakuutuksesta

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutetun riita-asia on koskenut sitä, että E.L. on jättänyt maksamatta aiheettomana pitämänsä yksityisen pysäköinninvalvojan pysäköintivirhemaksun, joka oli suuruudeltaan 50 euroa. Vastapuoli S Oy on perinyt saatavaansa, jonka E.L. on kiistänyt sekä perusteeltaan että määrältään. E.L. on edustanut itseään käräjäoikeudessa, joka on myös ratkaissut asian E.L:n eduksi. S Oy saattoi asian sittemmin hovioikeuden käsiteltäväksi ja E.L. hankki itselleen asiamiehen hovioikeuden käsittelyä varten. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua muilta osin kuin, että S Oy vapautettiin velvollisuudesta korvata E.L:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuskäsittelyn osalta ja samalla S Oy velvoitettiin korvaamaan E.L:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 2.000 euroa E.L:n esittämän vaatimuksen mukaisesti.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutetun on vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä. Ehdoissa todetaan myös, että vakuutetun oikeudenkäynti- ja asianajokustannuksista korvataan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa E.L. on esittänyt hovioikeudelle, että hänen oikeudenkäyntikulunsa 2.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen tulee tuomita vastapuolen maksettavaksi ja näin hovioikeus on myös päätöslauselmassaan tuominnut. E.L:n asiamiehen lasku on kuitenkin ollut kokonaisuudessaan 4.594.94 euroa. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, miksi E.L. ei ole vaatinut kulujaan vastapuolelta kokonaisuudessaan. E.L. itse on esittänyt olevansa huonokuuloinen ja että tällä saattaa olla vaikusta asiaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että ottaen huomioon vakuutetun itsensä esittämän kuluvaatimuksen sekä muutoin hovioikeuden tuomiossa lausutun, on käsillä olevassa tapauksessa katsottava, ettei vakuutettu ole vaatinut kulujaan vastapuolelta vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla ja näin ollen oikeusturvavakuutuksesta ei voida suorittaa korvausta hovioikeuden tuomitsemien kulujen ylittävältä osalta.

Koska asia ratkeaa dellä selostetuin perustein, Vakuutuslautakunta ei katso tarpeelliseksi ottaa tarkemmin kantaa muihin asiassa esitettyihin perusteisiin.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen