Haku

FINE-013881

Tulosta

Asianumero: FINE-013881 (2018)

Kategoria: Sijoitusvakuutusasia

Ratkaisu annettu: 06.11.2018

Vakuutusmeklarin välittämä sijoitusvakuutus. Vakuutuksen kuluista annetut tiedot. Oliko lautakunnalla toimivalta käsitellä riita-asiaa? Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus periä vakuutuksen kulut?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A (s. 1929) oli 30.1.2012 tehnyt sijoitus­sidonnaista henkivakuutusta koskevan vakuutushakemuksen. Vakuutusta haettiin vakuutusmeklari X Oy:n välityksellä. Hakemuksessaan A oli valinnut kulujen veloitustavaksi neljän vuoden perustamismaksun. Lisäksi oli sovittu, että vakuutusmaksusta vähennetään 1 % henkivakuutusturvan ylläpitämiseksi A:n iän vuoksi. X Oy:n edustajan 7.2.2012 allekirjoittamassa ja vakuutusyhtiölle lähettämässä tarkastuslomakkeessa nelivuotisen perustamismaksun suuruudeksi oli merkitty 2 % ja jatkuvan palkkion suuruudeksi 0,5 % vuodessa.

Vakuutus tuli voimaan 15.2.2012. A oli jo ennen vakuutuksen voimaantuloa päättänyt sijoittaa siihen 350.000 euroa, minkä lisäksi hän sijoitti kevään ja syksyn 2012 aikana vakuutukseen 150.000 euroa. Vakuutuksen nimetyiksi edunsaajiksi oli merkitty A:n puoliso B (50 %:n osuus) ja B:n lapset C ja D
(25 % kumpikin).

A menehtyi 8.9.2017 ja B 5.12.2017. Edunsaajat C ja D reklamoivat keväällä 2018 vakuutusyhtiölle ja X Oy:lle vakuutuksen kulujen suuruudesta. Vakuutushakemukseen ei ollut merkitty valitun perustamismaksun määrää, eikä sitä ollut mainittu muuallakaan tuotekuvauksessa tai hakemuksessa. Tässä vakuutuksessa 2 %:n suuruinen perustamismaksu merkitsi neljän vuoden aikana yhteensä 40.000 euron kustannusta, minkä lisäksi perittiin jatkuva palkkio. Muissa samankaltaisissa vakuutustuotteissa aloitusmaksu oli selvästi alempi. Palkkion määrän jättäminen pois vakuutuksen dokumentaatiosta oli ollut 83-vuotiaalle A:lle harhaanjohtavaa.

C ja D olivat myöhemmin saaneet X Oy:ltä 15.2.2012 päivätyn vakuutuskirjan, jossa vakuutuksen perustamis- ja palvelumaksut oli eritelty, mutta kyseistä liitettä ei ollut löytynyt A:n jäämistöstä muiden vakuutusta koskevien asiakirjojen joukosta. Jos vakuutuskirja ylipäänsä oli toimitettu A:lle, se oli tapahtunut vasta vakuutuksen voimaantulon jälkeen.

Edunsaajat katsoivat, että X Oy oli laiminlyönyt olennaisten maksujen kirjallisen merkitsemisen vakuutushakemukseen, ja vakuutusyhtiö oli saattanut vakuutuksen voimaan puutteellisen vakuutuksenottajan sitoumuksen nojalla. Sopimuksesta puuttui A:n oleellinen maksusitoumus, minkä vuoksi vakuutussäästöstä pidätetyt kuluveloitukset olivat olleet perusteettomia. C ja D vaativat perustamis- ja palvelumaksujen palauttamista tai vähintään kohtuullistamista muiden vastaavien vakuutustuotteiden tasolle.

Vastauksessaan X Oy katsoi täyttäneensä selonotto- ja tiedonantovelvoitteensa. Vakuutusten kulurakenne oli käyty A:n kanssa tarkkaan läpi vakuutuksen tuotetiedotetta hyödyntäen. Hakemuksessa A oli myös vahvistanut saaneensa tiedotteen itselleen. Tuotetiedotteesta ilmenee, että perustamismaksun normaali suuruus oli ollut 2,3 % ja palvelumaksu 1,0 %, eli A:n osalta sovitut vuotuiset veloitukset 2,0 % ja 0,5 % olivat olleet tavanomaista alempia. Lisäksi kustannuserittelyn sisältävä 15.2.2012 päivätty vakuutuskirja oli käyty henkilökohtaisesti A:n kanssa läpi. Vastaavat vakuutuskirjat oli toimitettu hänelle myös kunkin lisäsijoituksen tekemisen jälkeen.

X Oy ei pitänyt vakuutuksen kulurakenteen vertailemista muihin vakuutustuotteisiin perusteltuna, sillä monista tuotteista poiketen nyt kyseessä olevaan vakuutukseen sisältyi elinikäinen henkivakuutusturva, ja vakuutus myönnettiin ilman terveysselvitystä. A siis pystyi toteuttamaan perintösuunnitteluun liittyviä tavoitteitaan tämän vakuutustuotteen avulla. Asian sovinnolliseksi ratkaisemi­seksi X Oy esitti kuitenkin osittaisen hyvityksen maksamista.

Vakuutuksen myöntänyt henkivakuutusyhtiö puolestaan katsoi täyttäneensä kaikki sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Kaikki vakuutusta koskevat tiedot kuten vakuutuskirjat oli toimitettu X Oy:lle, jotta he voivat käydä ne läpi asiakkaansa A:n kanssa. Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksesta annettuihin tietoihin perustuvat korvausvaatimukset tuli osoittaa X:lle.

Asiakkaiden valitus

C ja D pyytävät omasta ja B:n kuolinpesän puolesta lautakunnan kannanottoa sijoitusvakuutuksesta perittyihin kuluihin. Vakuutuksen mittavat kulut oli ilmeisen tarkoituksellisesti jätetty pois hakemuslomakkeelta. Vakuutuksen perustamispalkkio oli noin 40.000 euroa, ja palvelupalkkioita oli peritty noin 12.600 euroa. Yli 80-vuotiaan hakijan kohdalla oli erikseen sovittu ylimääräisestä 1 %:n palkkiosta mutta ei näistä huomattavasti suuremmista palkkioveloituksista.

A:n jäämistöstä ei löytynyt vakuutuksen tuotetiedotetta eikä meklarin toimeksiantovaltakirjaa. A:n sopimuksessa ei muutenkaan sovellettu tiedotteessa mainittuja kuluprosentteja, eikä dokumentaatiota ole mistään alennuksista. Jäämistössä ollut vakuutuskirja ei sisältänyt kuluerittelyä eikä A siten ollut voinut tai ymmärtänyt peruuttaa vakuutusta. Meklarin valtakirjaa ei missään vaiheessa ole saatu X Oy:ltä tai vakuutusyhtiöltä.

Asiakkaat katsovat, että vakuutusyhtiö ei ollut saanut A:lta maksusitoumusta perustamis- ja palvelupalkkioiden osalta eikä toisaalta X Oy ollut saanut A:lta valtuutusta määrittää kyseisiä palkkioita ja kuluja. Kulut on palautettava edunsaajille ainakin niiltä osin kuin X Oy ei hyvitä niitä.

Palveluntarjoajan vastine

Henkivakuutusyhtiö ei hyväksy pyyntöä kuluveloitusten palauttamisesta.

Vakuutusyhtiöllä on ollut sopimus X Oy:n kanssa. X Oy on kuitenkin ollut vakuutusedustuksesta annetun lain mukainen itsenäinen vakuutusmeklari, joka on toiminut A:n puolesta hänen kanssaan tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella. Lain mukaan vakuutusmeklari ei ole voinut toimia vakuutusyhtiön edustajana. A:n edustajana vakuutusmeklarin velvollisuuksiin on kuulunut käydä A:n kanssa läpi kaikki hänelle suositellun vakuutuksen tiedot, mukaan lukien kuluja koskevat tiedot. Vastuu meklarin menettelyyn liittyvistä seikoista kuuluu meklarille itselleen.

Vakuutusyhtiö oli saattanut kyseisen vakuutuksen voimaan A:n ja hänen vakuu­tusmeklarinsa toimittamien dokumenttien perusteella. Hakemuksessa A oli allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa kulutiedot sisältävän tuotetiedotteen sekä valtuuttanut vakuutusmeklarin täyttämään hakemuksen loppuosan. Vakuutus oli tullut voimaan asiakkaan saatua vakuutuskirjan, josta oli ilmennyt myös mahdollisuus peruuttaa vakuutus määräaikana ja saada silloin hyvitys vakuutuksen kuluista. A ei ollut peruuttanut vakuutusta. Vakuutusyhtiön sopimusaikana tekemät kuluveloitukset ovat olleet ehtojen mukaisia.

Vakuutusyhtiöllä ei ole konkreettista tietoa siitä, oliko X Oy toimittanut tuotetiedotteen tai muita dokumentteja A:lle. Vakuutusyhtiö ei voi ottaa tähän kysymykseen kantaa. Yhtiö katsoo lisäksi, että reklamaatiossa esiin tuotujen näyttöön liittyvien kysymysten selvittäminen olisi kirjallisessa menettelyssä melko mahdotonta. Joka tapauksessa reklamaatio liittyy vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan yksinomaan vakuutushakemuksen allekirjoittamisen yhteydessä vallinneisiin ja vakuutusmeklarin vastuulle kuuluviin seikkoihin, joista vakuutusyhtiö ei ole vastuussa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

A:n 30.1.2012 ottamaan sijoitusvakuutukseen sijoitetuista varoista on vähennetty 7.2.2012 päivätyn, vakuutusmeklari X Oy:n edustajan allekirjoittaman tarkastuslomakkeen mukaiset vuotuiset 2,0 %:n ja 0,5 %:n suuruiset kuluveloitukset. Tarkastuslomake oli toimitettu vakuutusyhtiölle vakuutushakemukseen liittyvänä asiakirjana ennen vakuutuksen voimaantuloa 15.2.2012.

Asiassa on kysymys siitä, olivatko vakuutuksen kuluveloituksia koskevat sopimusehdot tulleet A:n ja vakuutusyhtiön välisen vakuutussopimuksen osaksi ja oliko X Oy vakuutusta tarjotessaan laiminlyönyt kertoa kulujen suuruudesta A:lle. Koska kyse on osittain vakuutusmeklarin toiminnasta, lautakunnan on arvioitava toimivaltansa käsitellä asiaa.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) 3 §:n 1 momentin 2) kohdan mukaan vakuutusmeklarilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta muun asiakkaan kuin ensivakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella.

Lain 24 §:n mukaan vakuutusmeklarin on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutusmeklaritapaa. Erityisesti vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla.

Lain 25 §:n 1 momentin mukaan vakuutusmeklarin on tehtävässään huolehdittava siitä, että asiakas saa ennen vakuutussopimuksen päättämistä kaikki asiakkaan vakuutustarpeen arvioinnin ja vakuutuksen valitsemisen kannalta tarpeelliset tiedot, kuten tietoja tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa vakuutusmeklarin tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Lain 26 §:n mukaan vakuutusmeklari saa ottaa vastaan palkkion vain toimeksiantajalta.

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunta antaa ratkaisusuosituksia ei-ammattimaisten asiakkaiden ja palveluntarjoajien lautakunnalle esittämistä erimielisyyksistä. Lautakunta käsittelee sijoituspalvelulaissa ja sijoitusrahastolaissa tarkoitettuihin sijoitus- ja sijoitusrahastopalveluihin liittyviä palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Lisäksi lautakunta käsittelee vakuutussopimuslain mukaisia sijoitusvakuutuksia koskevia palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Ratkaisusuositukset koskevat lain, viranomaismääräysten, hyvän arvopaperimarkkinatavan, hyvän vakuutustavan ja sopimusehtojen soveltamista sekä palveluntarjoajan menettelyä. Ne voivat koskea myös korvauksen määrää. Sijoituslautakunta ei käsittele vaatimuksia, jotka kohdistuvat muuhun kuin sijoituspalveluja tarjoavaan yritykseen, rahastoyhtiöön tai sijoitusvakuutuksia tarjoavaan vakuutuksenantajaan (kursivointi tässä).

Asian arviointi

Käsittelyn rajaaminen

FINEn ohjesäännön 6 §:n viimeisen lauseen mukaan Sijoituslautakunta on toimivaltainen käsittelemään sijoitusvakuutusten osalta ainoastaan asiakkaan ja vakuutuksenantajan välisiä riitoja.

Vakuutusedustuksesta annetun lain 3 §:n ja 24–26 §:n mukaan vakuutusmeklari on toimeksiannon antaneen asiakkaan edustaja, eikä hänellä ole oikeutta toimia vakuutusyhtiön puolesta tai sen lukuun eikä ottaa palkkiota vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa siitä, onko vakuutusmeklari täyttänyt lain mukaiset tiedonanto- ja muut velvoitteensa asiakasta kohtaan, vaan meklarilla on tältä osin vahingonkorvausvastuu asiakkaalle. Koska vakuutusyhtiö ei ole vastuussa vakuutusmeklarin toiminnasta, Sijoituslautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään korvausriitaa, joka perustuu meklarin toiminnassa olleeseen virheeseen.

Näiden syiden vuoksi Sijoituslautakunta ei käsittele sitä kysymystä, oliko X Oy laiminlyönyt tiedonanto- tai muita velvoitteitaan ja onko X Oy siten velvollinen maksamaan asiakkaille korvausta.

Lautakunta toteaa lisäksi, että FINEn Vakuutuslautakunta voi käsitellä vakuutusmeklariin kohdistettuja korvausvaatimuksia meklarin pakolliseen vastuuvakuutukseen perustuvana riita-asiana, jos meklarin vastuuvakuutuksen oli myöntänyt jokin FINEn toimintapiiriin kuuluvista palveluntarjoajista. Tässä asiassa asiakkaat eivät kuitenkaan ole kohdistaneet vaatimuksia X Oy:n vastuuvakuutusyhtiöön.

Vakuutussopimuksen sisältö

A:n ja henkivakuutusyhtiön välisen sijoitusvakuutussopimuksen osalta lautakunta toteaa, että vakuutushakemuksen perusteella A oli valinnut vakuutukseensa neljän vuoden perustamiskuluvaihtoehdon. A oli siten antanut sopimuksen solmimista koskevan tahdonilmaisun myös näiden kulujen osalta, mutta hakemukseen ei ollut merkitty kulujen määrää.

Edellä todetusti lautakunta ei käsittele A:n ja vakuutusmeklarin välisiä riitakysymyksiä kuten sitä, mitä tietoja meklari konkreettisesti oli antanut A:lle ennen sopimuksen tekemistä. Lautakunta toteaa, että A on vakuutushakemuksessaan allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa ja lukeneensa vakuutuksen tuote-esitteen ja tuotetiedotteen. Lautakunnalle toimitetun tuotetiedotteen sivulla 2 nelivuotisen perustamiskulun suuruudeksi oli määritelty 2,3 % ja palvelumaksuksi 1 % vuodessa.

A oli näin ollen vakuutushakemuksensa 30.1.2012 allekirjoittamalla hyväksynyt, että hänen vakuutussopimukseensa sovellettaisiin tuotetiedotteen mukaisia kuluprosentteja 2,3 % ja 1,0 %. Hänen vakuutukseensa oli tosiasiassa sovellettu vakuutusmeklarin 7.2.2012 ilmoittamia kuluprosentteja 2,0 % ja 0,5 %, mikä on ollut A:n kannalta edullisempaa. Jos hyväksyttäisiin asiakkaiden vaatimus siitä, että 7.2.2012 ilmoitetut tiedot jätetään huomiotta, tästä ei seuraisi sitä, että vakuutusyhtiön pitäisi palauttaa kyseiset kulut asiakkaille. Seurauksena olisi se, että sopimukseen olisi tullut alusta alkaen soveltaa A:n 30.1.2012 hyväksymiä kuluprosentteja 2,3 % ja 1,0 %, eli sopimuksen kulurasitus olisi ollut suurempi.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi vakuutusyhtiön tulisi palauttaa riidanalaiset vakuutuksesta perityt kulut.

Lopputulos

Sijoituslautakunta katsoo, että asia jää lautakunnan toimivallan ulkopuolelle siltä osin kuin kyse on A:n ja vakuutusmeklarin välisestä suhteesta.

A:n ja vakuutusyhtiön välisen sopimuksen osalta lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus periä riidanalaiset kulut. Lautakunta ei suosita niiden palauttamista asiakkaille.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Kajala
Sario
Tapanila
Turtiainen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia