Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n pysyvässä hallinnassa oleva ja rahoitusyhtiö X Oy:n omistama henkilöauto vaurioitui korjauskelvottomaan kuntoon 28.3.2017 auton suistuessa tieltä. A kuoli ulosajon yhteydessä saamiinsa vammoihin.

Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksensä 28.12.2017 mukaisesti X:lle auton jäljellä olevaa osamaksuvelkaa vastaavan osuuden 200 euron omavastuuosuudella vähennettynä. Maksettavaksi jäi 15.860,39 euroa.

Vakuutusyhtiö katsoi A:n kuolinpesälle antamassaan korvauspäätöksessä 4.1.2018, että A oli aiheuttanut vahingon tahallaan. A:lla oli ollut itsemurha-ajatuksia tulevan takia eron takia. A:n kanssa yhteistaloudessa asunut B oli kertonut, että A oli lähtenyt vahinkopäivänä kotoaan autolla itsetuhoisena. Vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta A:n kuolinpesälle, koska vahinko oli aiheutettu tahallisesti. Se ilmoitti lisäksi, että vakuutuksesta maksetut korvaukset tullaan vaatimaan takaisin A:n kuolinpesältä vakuutusehtojen kohdan 13.2 mukaisesti.

Perintäyhtiö X:n A:n kuolinpesälle lähettämän kirjeen 2.5.2018 mukaan vakuutusyhtiö vaatii vakuutussopimuslain 75 §:n perusteella maksamiaan korvauksia takaisin vahingon aiheuttaneelta A:lta. Kuolinpesä vastaa velasta kuolinpesän varoilla. Korvaussaatava on 15.183,59 euroa ja viivästyskorko 424,26 euroa.
  

Asiakkaan valitus

A:n kuolinpesä katsoo, että A ei aiheuttanut vahinkotapahtumaa vakuutusyhtiön väittämällä tavalla tahallisesti. A:n tuottamus vahinkotapahtuman synnyssä on korkeintaan törkeää huolimattomuutta. Korvausta ei tulisi alentaa tai evätä, kun otetaan huomioon vallitsevat olosuhteet. Auton vaurioitumisesta tulisi maksaa käyvän arvon mukainen korvaus.

Toissijaisesti kuolinpesä vaatii, että A:n kuolinpesän mahdollista takautumissaatavaan perustuvaa korvausvastuuta vakuutusyhtiötä kohtaan tulisi sovitella siten, että saatavan katsottaisiin tulleen tähänastisilla suorituksilla kokonaan maksetuksi, ja että B:n omilla henkilökohtaisilla varoillaan tekemät suoritukset palautetaan B:lle. Takautumissaatavan soviteltuna määränä tulisi siten pitää A:n kuolinpesän varoilla tähän asti tehtyjä suorituksia erillisen erittelyn mukaisesti.

B:n mukaan A ei tapahtumapäivänä lähtenyt ajamaan itsetuhotarkoituksessa. Asia on B:n mukaan kirjattu väärin poliisitutkinnassa. Tosiasiassa A oli itse todennut lähtevänsä hoitamaan firman asioita ja soittamaan ulos puhelua yrityksensä toiselle osakkaalle. B kiistää ilmoittaneensa hätäkeskukselle, että A olisi lähtenyt itsetuhoisena liikenteeseen. Sen sijaan B oli ollut huolissaan kun A ei vastannut puheluihin. B on hätäkeskuspuhelussa sanonut pelkäävänsä, tapahtuuko liikenteessä jotain vahinkoa. B:n havaintojen perusteella A ei vaikuttanut lähtiessään lainkaan itsetuhoiselta

Kuolinpesä viittaa A:n hoitoa koskeviin sairauskertomuksiin. A on 28.3.2017 sairaalan ensiavusta kotiutuessaan todettu voinniltaan paremmaksi. Psykoottisuutta ei edelleenkään ole ollut. A on maininnut, että kotona on asioita, jotka pitää järjestää. Myös edellisenä päivänä hoitoon hakeuduttaessa A:sta on kirjattu merkintä ”asiallisesti juttelee, akuuttia psykoottisuutta ei tule esille, ei harhoja ” ja edelleen merkintä ”Odotellessa ja keskustelujen aikana vointi selvästi mennyt paremmaksi.”

Kuolinpesä katsoo, että A:n kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta ei voida yksiselitteisesti pitää tahallisena vakuutustapahtuman aiheuttamisena, vaikka onnettomuuden syyksi on poliisin taholta epäilty itsemurhaa. Korvauksen alentamisen osalta viitataan kuolinpesän ja B:n taloudellisiin olosuhteisiin. Pesässä ei ole jäljellä käytännössä muuta varallisuutta kuin perheen kotina käytetty asuinkiinteistö, jota vastaan on kiinteistön arvoon nähden huomattava pankkilaina. Muu kuolinpesän irtain omaisuus on realisoitu velkojen maksuun.

Asuntolainan vakuutena oleva vapaa-ajankiinteistö on myynnissä, ja sen kauppahinta tullaan vakuussitoumuksen vuoksi käyttämään asuntolainan lyhennykseksi. Kuolinpesällä ei ole omaisuutta, joka tuottaisi tuloa kuolinpesälle. Pesän velkojen maksamiseen ei ole likvidiä varallisuutta, joten velkojen maksamiseksi kuolinpesän varoilla myös omakotikiinteistö olisi realisoitava. Osakkaat käyttävät omakotitaloa vakituisena asuntonaan, eikä kiinteistön realisointi olisi olosuhteet huomioiden kohtuullista. Näin ollen velkojen maksamisen vaihtoehdoksi jää maksu osakkaiden henkilökohtaisilla varoilla.

Kuolinpesän osakkaina on kolme alaikäistä lasta ja B, joita A:n kuolema on järkyttänyt suuresti. Tapahtuma on ollut osakkaille erittäin raskas lukuisten käytännön sekä taloudellisten asioiden järjestelyiden osalta sekä myös henkisesti. B on toistaiseksi ollut työkyvyttömänä työelämän ulkopuolella ja hänen tulotasonsa on alhainen.

B on kuolinpesän likvidien varojen puuttuessa maksanut osan vakuutusyhtiön takautumissaatavasta omista varoistaan erillisen erittelyn mukaisesti. Maksuihin on käytetty työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta kuolemantapauksen perusteella saatuja korvauksia. Vakuutusyhtiön väite siitä, että B:n takautumissatavan maksamiseen käyttämien varojen alkuperästä ei ole tietoa, ei pidä paikkaansa. Kuolinpesän näkemyksen mukaan on täysin kohtuutonta, että B ja hänen kolme alaikäistä lastaan joutuvat myymään kotinsa siksi, että vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan autosta mitään.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan kuolinpesän vaatimukset perusteettomina. Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä ja liikennevahinkolautakunnan antamaan lausuntoon 13.8.2018. A on aiheuttanut vahingon tahallisesti. Vakuutusyhtiöllä on tämän vuoksi oikeus vaatia maksettu korvaus takaisin vahingon tahallisesti aiheuttaneelta kuljettajalta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että kuolinpesällä on varallisuutta ja vakuutusyhtiön perimä määrä on kohtuullinen. Vaikka likvidejä varoja ei olisikaan, vakuutusyhtiön mielestä kohtuullistaminen ei ole aiheellista.

B:n maksaman suorituksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että B on maksanut kuolinpesän tilille 6.000 euroa, minkä jälkeen kuolinpesän tililtä on maksettu X Oy:lle 8.000 euroa. B on tehnyt maksusuunnitelman X Oy:n kanssa, sillä hän on itse halunnut maksaa suuremman erän alussa ja päästä velasta mahdollisimman nopeasti eroon ja käyttänyt näin ollen omaa harkintaansa. Vakuutusyhtiöllä ei ole tarkempaa tietoa, mistä varat velan maksuun ovat tulleet.

Perukirjan 13.6.2017 mukaan A:n kuolinpesässä on ollut varoja velkojen jälkeen 36 898,76 euroa. Vakuutusyhtiö toteaa, että B ei ole henkilökohtaisesti velvollinen suorittamaan perinnän kohteena olevaa A:n kuolinpesään kohdistuvaa velkaa, vaan suoritusta peritään kuolinpesän varoista. Pankin tiliotteen mukaan B on siirtänyt 8.6.2018 omalta tililtään 6.000 euroa kuolinpesän tilille.

Vakuutusyhtiölle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mistä B:n siirtämät 6. 000 euroa ovat peräisin. Kuolinpesän tiliotteet ovat hyvin lyhyeltä ajanjaksolta, eikä niistä ilmene, mitä varoja tilille on tullut puheena olevan vahingon jälkeen, mistä varat ovat tulleet ja mitä suorituksia kuolinpesän tililtä on maksettu 28.3.2017 - 1.10.2018 välisenä aikana. Perukirjan mukaan kuolinpesällä on saatavia, joiden osalta tiedossa ei ole, onko saatavat saatu perittyä velallisilta. Kuolinpesässä on moottoriajoneuvoja lähes 9.000 euron edestä, joista suurin osa on Trafin tietojen mukaan jo myyty. Myyntisuoritusten, V Oy:n palkan ja luottokorttilaskun palautuksen olisi pitänyt kirjautua kuolinpesän tilille. Pelkästään edellä mainitut saatavat ovat yhteensä 12.500 euroa.

Vaikka B:n maksama 6.000 euroa olisi aidosti hänen henkilökohtaisia varojaan, B on X Oy:ltä saadun tiedon mukaan itse halunnut lyhentää kuolinpesän velkaa tarkoituksenaan välttyä realisoimasta kuolinpesän kiinteää omaisuutta, kuten asuinkiinteistöä. Vakuutusyhtiö toteaa lopuksi, että X Oy:n perintäkirje on osoitettu A:n kuolinpesälle, ei B:lle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko A:n näytetty aiheuttaneen vahingon tahallaan siten, että vakuutusyhtiö on tällä perusteella voinut evätä korvauksen. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus periä rahoitusyhtiölle maksamansa korvaus takaisin kuolinpesältä. Kyse on myös siitä, tuleeko kuolinpesän mahdollista korvausvelvollisuutta kohtuullistaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. […]

Saman lainkohdan 3 momentin mukaan vakuutusehdoissa ei saa poiketa 1 ja 2 momentin säännöksistä kolmannen henkilön vahingoksi, jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö. Vapaaehtoisen moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan kuitenkin takautumisoikeudesta määrätä siten kuin liikennevakuutuslain 73 §:ssä säädetään.

Liikennevakuutuslain 73 §:n (460/2016) mukaan vahinkoa kärsineen oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutusyhtiö on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutusyhtiölle.

Jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö taikka ajoneuvon omistaja, haltija, kuljettaja tai matkustaja, oikeus siirtyy kuitenkin vain, jos hän on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos kuljettaja on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Vakuutusyhtiön autovakuutusehtojen jakson Vakuutussopimuslaista johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia ehtokohta 7 (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen) vastaa vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:ssä säädettyä.

Vakuutusehtojen kohdan 13.1 (Oikeus vaatia vakuutetulle maksettu korvaus takaisin kolmannelta henkilöltä) mukaan vakuutetun oikeus saada vahingonkorvaus korvausvastuussa olevalta kolmannelta henkilöltä siirtyy vakuutusyhtiölle sen suorittamaan korvausmäärään saakka.

Ehtokohdan 13.2 (Takautumisoikeus, kun vahinko on sattunut moottoriajoneuvoa käytettäessä) mukaan jos vahinko on aiheutettu ajoneuvoa kuljetettaessa, vakuutusyhtiöllä on oikeus edellä kohdassa 13.1 mainitun lisäksi vaatia korvaus takaisin
· ajoneuvon omistajalta, kuljettajalta, matkustajalta tai haltijalta, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan

Asian arviointi

Onko vahinko aiheutettu tahallisesti?

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen autovakuutuksen vakuutettuna olleen A:n korvausoikeuden osalta. Vakuutusyhtiön mukaan A on aiheuttanut vahingon tahallisesti. Yhtiö on vedonnut muun muassa poliisin tutkintailmoitukseen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuolemansyytä koskevaan lausuntoon sekä A:ta koskeviin sairauskertomusmerkintöihin.

Poliisin tutkintailmoitusjäljennöksestä ilmenee, että hätäkeskukseen oli tullut 28.3.2017 klo 10.22 tehtävä, jonka ilmoittajana ollut B oli kertonut, että hänen miehensä A oli lähtenyt kotoaan autolla itsetuhoisena. B:n mukaan pariskunnalle oli tulossa ero, mikä on aiheuttanut A:lle itsetuhoisuutta.

Hätäkeskukseen samana päivänä klo 10.29 tulleen tehtävänannon mukaan henkilöauto oli ajanut H-tiellä ulos tieltä. Ulosajopaikalla jälkien perusteella todettiin, että A:n kuljettama auto oli tullut kovalla nopeudella T:n kaupungin suunnasta ja ajanut ulos loivasti oikealle kaartuvassa mutkassa törmäten tien vasemmalla puolen kasvaneeseen haapaan ja koivuun. Auton moottori oli lentänyt törmäyksen seurauksena H-tien oikealle puolelle ojaan. A:n turvavyö ei ollut kiinnitettynä. Jarrutusjälkiä ei ollut.

Vakuutuslautakunnalle toimitetuista sairauskertomuksista ilmenee, että A on 27.3.2017 klo 22.15 hakeutunut keskussairaalan päivystykseen henkisen väsymyksen ja itsemurha-ajatusten vuoksi. A on tuolloin kertonut itsemurha-ajatuksistaan ja niiden taustoista. A:sta on laadittu lähete akuuttipsykiatrian vastaanotolle. Hän on ollut yön yli tarkkailussa ja aamulla 28.3.2017 hänet on oman toiveensa mukaisesti kotiutettu. Tuolloin väliarviona on todettu, että A on kokenut vointinsa paremmaksi, eikä ole psykoottinen edelleenkään. A on kertonut, että kotona on asioita, jotka pitää järjestää. A:ta on ohjattu ottamaan tarvittaessa ottamaan ennen psykiatrian aikaa omalle terveysasemalle tai päivystysaikana päivystykseen.

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan ulosajon syyksi on epäilty sitä, että A on tarkoituksellisesti ohjannut kuljettamansa henkilöauton kovalla nopeudella päin puuta. Tutkintailmoituksen mukaan A:n kuljettama henkilöauto on oikealle loivasti kaartuvassa mutkassa ajanut ulos törmäten tien vasemmalla puolella olleisiin puihin. Paikalla ei ole havaittu jarrutusjälkiä.

Ulosajon tapahtumapaikasta ja auton vaurioista ei ole esitetty valokuvia. A:n kuljettaman auton vaurioituminen törmäyksen seurauksena siten, että sen moottori on irronnut auton rakenteista ja lentänyt törmäyksen voimasta toiselle puolelle tietä, viittaa Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan siihen, että autoa on kuljetettu ennen ulosajoa erittäin suurella nopeudella. Poliisitutkinnan kirjaus hieman ennen ulosajoa B:n yhteydenotossaan hätäkeskukseen kertomista seikoista tukee johtopäätöstä siitä, että A on ajanut auton ulos tieltä ja aiheuttanut vahingon tahallisesti. B ei ole esittänyt lähempiä perusteluja sille, miksi B:n kanssa käydystä puhelinkeskustelusta ja muista tapahtumaan liittyneistä yhteydenotoista poliisin tutkintailmoitukseen kirjatut seikat eivät pitäisi paikkaansa.

Kuolintodistuksessa 5.10.2017 A:n kuolemansyyksi on merkitty itsemurha. A:ta koskevista hoitoasiakirjoista ilmenevät tiedot A:lla vahinkotapahtumaa edeltäneenä päivänä olleista itsetuhoajatuksista ja poliisin tutkinnassa vahinkotapahtumasta kertyneet tiedot huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää asiassa näytettynä, että autovahinko on aiheutettu tahallisesti. Vakuutusyhtiöllä on tämän vuoksi ollut yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain 30 §:n perusteella oikeus evätä autovakuutuksesta maksettava korvaus vakuutettuna olleen A:n osalta.

Vakuutusyhtiön oikeus periä korvaukset takaisin A:n kuolinpesältä ja korvauksen sovittelu

Vakuutusyhtiön lunastuslaskelman mukaan A:n hallinnassa olleen henkilöauton arvo varusteineen on ollut 17.000 euroa ja lunastusturvasta maksettava korvaus 2.200 euroa. Vakuutusyhtiö on maksanut auton omistajana vakuutettuna olleelle rahoitusyhtiö X:lle erääntymätöntä osamaksuvelkaa vastaavana korvauksena 15.860,39 euroa. A:n osuuden osalta vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vahingon aiheuttamisen perusteella.

A on edellä selostetulla tavalla aiheuttanut tahallaan kolarointivahingon, jonka yhteydessä auto on vaurioitunut korjauskelvottomaan kuntoon. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on yleisten sopimusehtojensa ja vakuutussopimuslain säännösten perusteella oikeus periä vahingon johdosta rahoitusyhtiölle maksamansa korvaukset takaisin A:lta. A:n kuoltua vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen perustuva saatava muodostuu A:n kuolinpesän varoista katettavaksi velaksi.

B:n mukaan hän on maksanut vakuutusyhtiön saatavia omista varoistaan ja vaatii tällä perusteella, että hänelle tulisi palauttaa 6.000 euroa. Vakuutuslautakunta toteaa, että perintökaaren 19 luvun säännösten mukaan osakas ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta muutoin kuin perunkirjoitusvelvollisuuden laiminlyönnin tai väärien tietojen antamisen perusteella. Vakuutusyhtiöllä on näin ollen oikeus periä A:n tahalliseen menettelyyn perustuvaa saatavaansa, joka on vainajan velkaa, vain A:n kuolinpesältä, kuten yhtiö on perintätoimenpiteistä esitetyn kirjallisen selvityksen perusteella tehnytkin.

Perukirjan 13.6.2017 mukaan B on A:n kuolinpesän ainoa täysi-ikäinen osakas. Kuolinpesän yhteishallintoa koskevien periaatteiden mukaan kuolinpesän osakkailla on oikeus hoitaa muun muassa vainajan ja pesän velkoja. B on toiminut kuolinpesän edustajana vakuutusyhtiön ja sen käyttämän perintäyhtiön kanssa asioitaessa. Vakuutusyhtiön toteamin tavoin asiassa esitetyn asiakirjaselvityksen perusteella ei ole mahdollista varmuudella päätellä, missä määrin kuolinpesässä on ollut likvidejä varoja vakuutusyhtiön esittäessä takautumisvaatimuksen kuolinpesälle, ja missä määrin kuolinpesällä on vielä takautumissaamisen lyhennystä maksettaessa ollut jäljellä saatavia pesän ulkopuolelta.

Kysymys siitä, onko B:n A:n kuolinpesän pankkitililtä perintäyhtiö X:lle maksamaa suoritusta pidettävä kuolinpesän maksamana suorituksena sillä perusteella, että B on kertomansa mukaan käyttänyt suorituksen maksamiseen omia varojaan, liittyy läheisesti A:n kuolinpesän selvittämiseen. Vakuutuslautakunta katsoo, että se ei ole toimivaltainen lausumaan tältä osin B:n vaatimuksista.

Tapauksessa on lopuksi arvioitava kuolinpesän vaatimusta korvausvaatimuksen sovittelusta. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Lainkohdan esitöissä (HE 187/1973, s. 13) on pidetty kohtuuttomana sitä, että yksityisen ihmisen huolimattomuuteen perustuva korvausvastuu raunioittaisi hänen ja hänen perheensä toimeentulon.

Esillä olevassa tapauksessa vahinko on aiheutettu tahallisesti, minkä vuoksi vahingonkorvauksen sovittelu edellyttää erityisten syiden olemassaoloa. Vaikka A:n kuolinpesä ei perukirjan mukaan ole ylivelkainen, vaan pesän laskennallinen säästö on noin 37.000 euroa, velkoja on perukirjan mukaan runsaasti ja pesän omaisuus muodostuu pääosin kiinteistöstä, johon B:n ja kolmen alaikäisen lapsen kotinaan käyttämä omakotitalo kuuluu. Alaikäisten lasten huoltajana oleva B on selvittänyt olevansa tällä hetkellä työelämän ulkopuolella, minkä johdosta hänen toimeentulonsa muodostuu kuntoutustuesta.

Vakuutusyhtiön takautumisvaatimus on tässä tapauksessa kohdistettu A:n kuolinpesään. Kuolinpesä ei ole oikeushenkilö, vaan kuolinpesän varoista ja veloista koostuva varallisuusmassa, jonka hallinto tapahtuu perintökaaren säännösten mukaisesti. Esillä olevassa tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon, että pääosa kuolinpesän varallisuudesta koostuu B:n ja hänen kolmen alaikäisen lapsensa kotinaan käyttämästä kiinteistöstä, jolla on omakotitalo.

Vahinko on tässä tapauksessa aiheutettu tahallisesti, mikä seikka muodostaa merkittävän sovittelun mahdollisuutta vastaan puhuvan perusteen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää riittävästi selvitettynä, että vakuutusyhtiön takautumissaatavan kattaminen kuolinpesän varoilla edellyttäisi todennäköisesti B:n ja lasten kotinaan käyttämän kiinteistön realisoimista. Kuolinpesän muutoinkin heikosta varallisuusasemasta ja lasten elatuksesta A:n kuoltua vastaavan B:n tuloista esitetty selvitys huomioon ottaen täysimääräinen korvausvelvollisuus A:n aiheuttamasta vahingosta muodostuisi näin ollen kuolinpesän kannalta kohtuuttoman raskaaksi. Vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen kuolinpesältä perustuvan vahingonkorvauksen sovittelemiselle on tämän vuoksi erityisiä syitä. Vakuutuslautakunta sovittelee kuolinpesän korvausvastuuta siten, että vakuutusyhtiön alkuperäisen takautumisvaatimuksen (15.183,59 euroa, viivästyskorko 424,26 euroa) osalta 7.500 euroa on katsottava riittäväksi suoritukseksi.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö luopuu perimästä takautumissaatavaansa kuolinpesältä 7.500 euroa ylittävältä osin. Muilta osin Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho