Haku

FINE-013763

Tulosta

Asianumero: FINE-013763 (2018)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 17.12.2018

Vakuutusehtojen tulkinta. Pysäköintimaksua koskeva riita-asia. Korvattavien asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen määrä.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja E.L. on ollut vastaajana pysäköintimaksua koskevassa riita-asiassa. Asia koski yksityisen pysäköinninvalvojan määräämää maksua, jonka E.L. oli jättänyt maksamatta sillä perusteella, että pysäköintimaksu oli aiheeton. Maksun määrännyt S Oy oli sittemmin perinyt saatavaansa, jonka E.L. oli kiistänyt sekä perusteeltaan että määrältään. Pysäköintimaksun suuruus oli 50 euroa.

Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion, jonka mukaan S Oy:n kanne hylättiin. S Oy valitti ratkaisusta hovioikeuteen, mutta sittemmin peruutti valituksensa pääasian osalta ja asia raukesi. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus muutti tuomiotaan siten, että S Oy velvoitettiin korvaamaan E.L:n oikeudenkäyntikulut tämän esittämän kuluvaatimuksen mukaisesti. Hovioikeudelle antamassaan vastauksessaan E.L. on vaatinut, että S Oy velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 2.000 euroa viivästyskorkoineen.

Korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan E.L. haki yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan asiassa ei voida myöntää oikeusturvaetua. Perusteluinaan yhtiö viittaa sovellettaviin vakuutusehtoihin, joiden kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys. Yhtiö toteaa, että 50 euron pysäköintivirhemaksua on pidettävä tällaisena objektiivisesti arvioiden merkitykseltään vähäisenä asiana.

Asiakkaan valitus

E.L. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

E.L. on samalla valituksella hakenut muutosta yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen, ajoneuvon oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen sekä L Oy:n yritysvakuutukseen liittyvään oikeusturvavakuutuksesta annettuun päätökseen.

Valituksessaan E.L. selventää, että samaan riita-asiaan on haettu oikeusturvaetua myös L Oy:n oikeusturvavakuutuksesta sekä yrityskäytössä olleen ajoneuvon kaskovakuutukseen liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta. E.L. kertoo voittaneensa asiansa käräjäoikeudessa, jossa hän edusti itseään. Kun vastapuoli valitti asiasta hovioikeuteen, otti E.L. itsellensä asiamiehen. E.L. kertoo, ettei hän pystynyt mitenkään vaikuttamaan siihen, miten hovioikeus määräsi hänen kulunsa vastapuolen korvattavaksi. Selvyyden vuoksi E.L. kiistää vielä kertaalleen koskaan saaneensa pysäköintimaksua koskevaa laskua S Oy:ltä.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamissaan lisäkirjelmissä E.L. toteaa ensinnäkin, että vakuutusyhtiön vastineessa on esitetty virheellisiä päivämääriä. Lisäksi E.L. pyytää Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa myös siihen, olisiko hänen tullut lautakunnan näkemyksen mukaan maksaa hänelle perintätoimiston toimesta lähetetty pysäköintivirhemaksu.

Lopuksi E.L. toteaa vielä, ettei riita-asialla ollut hänelle vähäinen merkitys, kuten vakuutusyhtiö väittää. Tästä kertoo jo 4.594,94 euron asianajolasku. Lisäksi E.L. toteaa vaatineensa laskun kuluja vastapuolelta, mutta hovioikeus määräsi kuluja korvattavaksi 2000 euroa. Hän kertoo myös olevansa kuulo-ongelmainen, joka saattaa olla aiheuttanut sen, mitä hovioikeuden päätöksessä lukee. Hän ei ole voinut vaikuttaa siihen, mitä hovioikeus päätökseensä kirjoittaa. E.L. epäilee kirjelmässään myös FINEn prosessin tasapuolisuutta ja esittää väitteen FINEn esittelijän mahdollisesta jääviydestä.

Edellä selostetuin perustein E.L. vaatii edelleen korvattavaksi hänelle hovioikeuden tuomion jälkeen maksettavaksi jäänyttä 2.594.94 euroa oikeusturvavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä korvauskäsittelyn kulun. Lisäksi yhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä asiassa aiemmin annettuihin korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa.

Yhtiö katsoo edelleen, että käsillä olevan riidan intressiä on pidettävä vähäisenä, ottaen huomioon sen, että vaaditun maksun määrä jää merkittävästi alle vakuutuksen omavastuun. Yhtiön mukaan oikeusturvavakuutus ei ole tarkoitettu rahoittamaan pelkästään periaatteellisia riitoja, vaan sellaisia riitoja, joissa intressi on vähäistä suurempi. Vähäisen merkityksen rajoitusehtoa katsotaan ensisijaisesti taloudellisesta merkityksen kannalta. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 367/98, jossa lautakunta oli katsonut 1.000 markan takuuvuokraa koskevan asian olevan vähäinen rajoitusehtokohdan tarkoittamalla tavalla.

Vastineessaan yhtiö viittaa lisäksi vakuutusehtojen kohtaan 5.2, jonka mukaan, jos riidanalainen etuus on rahassa arvioitavissa, niin vakuutuksesta maksetaan vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalaisen etuuden kaksinkertainen määrä. Nyt käsillä olevassa tapauksessa riidanalainen etuus on ollut 50 euroa, eli riidassa saatava maksimikorvaus olisi joka tapauksessa enintään 100 euroa, mikä jää alle vakuutuksen minimiomavastuun. Myöskään tällä perusteella ei E.L:lle näin ollen voida suorittaa korvausta oikeusturvavakuutuksesta.

Viimesijaisena argumenttina yhtiö viittaa vielä vakuutusehtojen kohtaan 5.2 ja 5.4.2, joista ilmenevän periaatteen mukaan oikeudenkäyntikulut tulee täysimääräisesti vaatia vastapuolen maksettavaksi. Nyt käsillä olevassa tapauksessa E.L. on esittänyt hovioikeudelle vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja vaatimuksen määrä on ollut jostain syystä vain 2.000 euroa.

Näin ollen yhtiö toteaa, että koska E.L. on vaatinut vastapuolelta oikeudenkäyntikuluinaan 2 000 euroa, ei vakuutuksesta missään tapauksessa korvattaisi oikeudenkäyntikuluja tämän summan yli.

Edellä selostamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että asiassa annettu päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko E.L:lle suorittaa korvaus pysäköintivirhemaksua koskevan riidan asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys.

Ehtokohdan 5.2 mukaan, vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen tai muun syyn vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti tai sovintoteitse, korvattavat kustannukset määritellään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Mikäli riidanalaisen etuuden arvo on rahassa arvioitavissa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalaisen etuuden kaksinkertainen määrä tai jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrää arvioitaessa otetaan huomioon enintään riidanalaisen kertamaksun kymmenkertainen määrä. Etuuden määrää arvioitaessa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia.

Ehtokohdan 5.3 mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden vähennykseksi on luettava kulukorvaus, jonka vakuutetun vastapuoli on tuomittu tai sitoutunut maksamaan vakuutetulle, jos se on saatu perityksi maksuvelvolliselta

Ehtojen kohdan 5.4.2 mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvottelussa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Asian arviointi

Prosessi Vakuutuslautakunnassa

Siltä osin, kun E.L. on valituksessaan esittänyt FINEn ja siten Vakuutuslautakunnan toiminnan vaarantavan asiakkaan etua, kun se on toimittanut asiakkaan kirjelmän vakuutusyhtiölle mahdollisia kommentteja varten, lautakunta viittaa FINEn ohjesäännön kohtaan 1§. Edellä mainitun kohdan mukaan riita-asioita käsitellessään FINE noudattaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, kuten riidanratkaisijoiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä molempien osapuolten kuulemisen periaatetta. Vakuutuslautakunta toteaa, että näin ollen itseään oikeudenkäymiskaaresta ilmenevin syin esteellisenä pitävän esittelijän on jäävättävä itsensä asian käsittelystä. Yksinomaan asiakkaan esittämää epäluottamusta ei voida pitää esteenä esitellä asiaa Vakuutuslautakunnassa.

Lisäksi Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa asiassa on osapuolille lähetty ilmoitus kirjelmöinnin päättymisestä 28.9.2018, jonka jälkeen asiassa ei enää myöskään ole kirjelmöity. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan viittaama 4.9.2018 vastaanotettu vastaavan sisältöinen ilmoitus liittyi asiakkaan toiseen vireillä olevaan oikeusturvariitaan.

FINE noudattaa lisäksi muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen ratkaisemisesta annetun lain (1696/2015) mukaisia velvoitteita käsitellessään kyseisessä laissa tarkoitettuja kuluttajariitoja.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, ettei se ota kantaa itse pääasian mahdolliseen lopputulokseen taikka E.L:lle esitetyn pysäköintimaksun perusteeseen. Lautakunta voi ratkaista ainoastaan sen, onko tapauksessa kysymys oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan korvattavasta riita-asiasta.

Kulujen korvattavuus oikeusturvavakuutuksesta

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutetun riita-asia on koskenut sitä, että E.L. on jättänyt maksamatta aiheettomana pitämänsä yksityisen pysäköinninvalvojan pysäköintivirhemaksun, joka oli suuruudeltaan 50 euroa. Vastapuoli S Oy on perinyt saatavaansa, jonka E.L. on kiistänyt sekä perusteeltaan että määrältään. E.L. on edustanut itseään käräjäoikeudessa, joka on myös ratkaissut asian E.L:n eduksi. S Oy saattoi asian sittemmin hovioikeuden käsiteltäväksi ja E.L. hankki itselleen asiamiehen hovioikeuden käsittelyä varten. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua muilta osin kuin, että S Oy vapautettiin velvollisuudesta korvata E.L:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuskäsittelyn osalta ja samalla S Oy velvoitettiin korvaamaan E.L:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 2.000 euroa E.L:n esittämän vaatimuksen mukaisesti.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.2, mukaan, jos riidanalainen etuus on rahassa arvioitavissa, niin vakuutuksesta maksetaan vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalaisen etuuden kaksinkertainen määrä. Ehtokohdassa todetaan myös, ettei etuuden määrää arvioitaessa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ottaen huomioon sen, että riidassa oli kysymys kertaluonteisesta pysäköintivirhemaksusta, jonka riidanalainen etuus on ollut 50 euroa ja näin ollen sen kaksinkertainenkin määrä jää alle vakuutuskirjasta ilmenevän oikeusturvavakuutuksen 150 euron minimiomavastuun, ei tapauksessa jää korvattavaa oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että etuuden määrää arvioitaessa otetaan huomioon nimenomaan ainoastaan itse riidanalaisen etuuden arvo, johon ei tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vaikuta vakuutetun asian hoidosta aiheutuneet muut kustannukset. Näin ollen asiassa arvioidaan ainoastaan riidanalaisen pysäköintivirhemaksun määrää eikä E.L:n asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen määrää.

Koska asia ratkeaa edellä selostetuin perustein, Vakuutuslautakunta ei katso tarpeelliseksi ottaa tarkemmin kantaa muihin asiassa esitettyihin perusteisiin

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia