Haku

FINE-013553

Tulosta

Asianumero: FINE-013553 (2019)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 12.04.2019

Lakipykälät: 5, 9

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus. Toiminnan vastuu. Vakuutuksen korvauspiiri. Rajoitusehdon tulkinta. Vahinkoa kärsineen oma myötävaikutus.

Käsittelyjärjestys

Käsillä oleva asia on Vakuutuslautakunnan käsiteltävänä myös asianumerolla FINE-011011, jossa ratkaisusuositusta pyytää vahingonkärsinyt. Tämän asian käsittelyn yhteydessä lautakunta on varannut vakuutussopimuslain 68 §:n mukaisesti vakuutuksenottajalle PH Oy:lle mahdollisuuden antaa asiassa oma lausuntonsa. PH Oy:n antaman lausunnon johdosta asiassa on erotettu erilliseksi riita-asiakseen FINE-013553 vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva oikeuskysymys.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja PH Oy suorittanut vahingonkärsineen E.H:n vapaa-ajan asunnon LVI-töitä kesällä 2009, kun loma-asuntoa saneerattiin. Vapaa-ajan asunto otettiin käyttöön seuraavana vuonna remontin valmistuttua ja sitä käytettiin siitä asti säännöllisesti. PH Oy:n asentamat putket toimivat aina vuoteen 2016 asti. Talvella 2016 E.H. kävi asunnolla tammikuussa ja tämän jälkeen seuraavan kerran 17.4.2016, jolloin hän huomasi asunnolla sattuneen vesivahingon edellisen käyntinsä jälkeen.  Vahinko oli aiheutunut, kun kaksi käyttövesiputkea oli luistanut ulos yhdestä helmi- ja yhdestä puristusliitoksesta. Putkien vuoto on tapahtunut näin ollen tammikuun ja huhtikuun välillä. Putkien vuodon johteesta porakaivosta oli päässyt asuntoon vettä ja asuntoon oli aiheutunut laaja vesivahinko. Muun muassa huonetilojen pystypaneelit ja kattopaneelit olivat vaurioituneet ja niihin oli päässyt muodostumaan hometta. Korvausta vuotovahingosta on haettu PH Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan vahingon aiheutuessa kosteudesta tai vedestä se korvataan ainoastaan, jos syynä on rakennukseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Näin ollen vahinkoa ei ole korvattu, sillä vahinko on aiheutunut pidemmän ajan kuluessa, vaikka itse putkien irtoaminen liittimistä ja veden valumisen alkaminen onkin alkanut yhdessä hetkessä.

Asiakkaan valitus

PH Oy oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessaan PH Oy toistaa kaiken tapauksen FINE-011011 valituksessa lausutun ja toteaa vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin osalta vielä oman näkemyksensä erikseen.

Erityisesti PH Oy toteaa, että ottaessaan vakuutusta se oli siinä käsityksessä, että vastuuvakuutus tulee kattamaan mahdollisista asennusvirheistä aiheutuvat vahingot. PH Oy toteaa, että vakuutussopimuksen solmimisen yhteydessä PH Oy:n edustajalle K:lle annetiin vakuutusehdot, mutta minkäänlaista keskustelua yllättävästä vastuunrajoitusehdosta ei käyty. Näin ollen K jäi perustellusti virheelliseen käsitykseen vakuutuksen korvauspiiristä.

Edellä todetuin perustein PH Oy katsoo, että tapaukseen sovellettava vastuunrajoitusperuste on ollut entuudestaan tietämätön ja yllättävä ja näin ollen vakuutusyhtiö on laiminlyönyt velvollisuutensa tiedottaa näistä rajoituksista vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämällä tavalla.

Lopuksi PH Oy halua saattaa lautakunnan tietoon sen, että E.H:n kiinteistövakuutusyhtiö on nostanut kanteen PH Oy:tä kohtaan vakuutusyhtiön takautumisoikeuden perusteella.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisävastineessa PH Oy toteaa, että vastoin vakuutusyhtiön väitettä, vakuutusehtoihin sisältynyt vastuunrajoitus on ollut vakuutuksenottajan putkiasennus- ja urakointitoiminnan kannalta yllättävä ja kohdistunut keskeiseen osaan putkiliikkeen toimintaa.

Asentamisvirheen aiheuttamasta vesivahingosta aiheutuva vahinkoriski on putkiliikkeen kannalta kaikkein keskeisin vastuuvakuutuksen hankkimisen peruste. Näin ollen tällaiseen rajoitukseen on kiinnitettävä erityinen huomio ennen sopimuksen solmimista. PH Oy:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole millään tavalla tiedottanut vakuutuksenottajalle, että vakuutus ei korvaa virheellisestä asennuksesta johtuvaa vesivahinkoa tai vesivahingosta rakenteisiin tulevan homeen korjauskustannuksia.

PH Oy on nimenomaan halunnut vastuuvakuutusta laajana versiona, jonka kohteena on työn kohde, sillä yhtiön kannalta suurimmat toiminnan riskit liittyvät juuri mahdollisiin työssä tapahtuviin virheisiin. Tästä on keskusteltu myyntipäällikön kanssa ja tämän kaltaisen vastuuvakuutuksen vakuutuksenottaja on perustellusti voinut katsoa saaneensa.

PH Oy selventää vielä, että vaikka aikaisemmassa korvausasiassa annettu korvauspäätös on perustunut samaan ehtokohtaan, mutta aivan toisenlaiseen vahinkotapahtumaan, ei se merkitse sitä, että kyseinen vastuunrajoitus olisi tullut tuolloin millään tavalla esille tai tutkittavaksi. Myöskään vakuutusyhtiön vastineessaan viittaamat Vakuutuslautakunnan tapaukset eivät lisäkirjelmän mukaan sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen, koska kummankaan tapauksen myyntitilannetta ei ole käsitelty ko. päätösten mukaan, eivätkä olosuhteet niissä ole muutoinkaan ratkaistavaan tapaukseen verrattavissa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja käsittelyn kulun sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.  Yhtiö viittaa myös jo samaa asiaa koskevassa tapauksessa FINE-011011 antamaansa vastineeseen, jossa on otettu laajasti kantaa itse vahinkoon liittyviin seikkoihin. Nyt annetussa vastineessa yhtiö ottaa kantaa erityisesti esitettyyn väitteeseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vakuutusyhtiö viittaa tiedonantovelvollisuutta koskevaan vakuutussopimuslain 5 §:ään ja sen esitöihin ja toteaa, että vakuutuksen myyneeltä myyntipäälliköltä saadun selvityksen mukaan hän on tavannut vakuutuksenottajan talven ja kevään 2015 aikana kolmesti vakuutuksenottajan omassa toimistossa. Ensimmäisellä kerralla myyntipäällikkö on kartoittanut PH Oy:n vakuutustarpeen, toisella kerralla hän on jättänyt vakuutuksenottajalle läpikäydyn tarjouksen ehtoineen ja kolmannella kerralla vakuutukset on siirretty uuteen yhtiöön. Myyntipäällikkö on tarjonnut vastuuvakuutusta laajana versiona, jonka kohteena on työn kohde, mutta ei ole sanonut vakuutuksenottajalle, että vakuutus kattaisi kaikki hänen työhistoriansa aikana tekemät asennukset. Vastuuvakuutus on alkanut 15.4.2015.

Yhtiö toteaa myös, ettei kosteusvahinkoja koskeva ehtorajoitus ole luonteeltaan yllättävä ja ankara, josta tulisi erityisesti mainita myyntitilanteessa. Yhtiö toteaa, että vastaavanlainen kosteusvahinkoja koskeva ehto on olemassa kaikilla kotimaisilla vakuutusyhtiöillä ja yhtiön tietojen mukaan myös PH Oy:n edeltävässä vakuutuksessa oli vastaavanlainen rajoitusehto. Yhtiö ei siten pidä uskottavana, että putkiliike ei olisi koskaan aiemmin tullut tietoiseksi tästä rajoituksesta ja siitä seikasta, ettei tällaista riskiä voi vakuuttaa erikseen mitenkään. Tämän lisäksi yhtiö toteaa, että PH Oy on saanut saman ehtokohdan soveltamisesta jo aiemmin kielteisen korvauspäätöksen, jossa on ollut kysymys samankaltaisesta tilanteesta. Putkiliike on siten ollut tietoinen rajoitusehdon olemassaolosta ja rajoitusehto on näin ollen hyväksytty osaksi vakuutussopimusta.

Edellä todetuilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että PH Oy:n väite tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä on perusteeton.

Selvyyden vuoksi yhtiö toteaa kuitenkin, että sen myyntiprosessissa kiinnitetään huomiota aina tärkeimpiin rajoitusehtoihin. Yhtiön näkemyksen mukaan vakuutuksenottaja on ollut tietoinen rajoitusehdosta ja hyväksynyt sen osaksi vakuutussopimusta. Yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 270/12, jossa lautakunta on todennut, ettei se ota kantaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vahinko ei ole korvattava vakuutuksen ehtojen mukaan.

PH Oy:n toimittaman lisäkirjelmän jälkeen yhtiö toteaa vielä, ettei sillä ole edes tarjota tuotetta, joka korvaisi pitkän ajan kuluessa aiheutuneet vesivahingot ja sen käsityksen mukaan sama koskee myös muita kotimaisia vakuutusyhtiöitä. Näin ollen PH Oy:lle ei edes olisi ollut mahdollista tarjota sellaista tuotetta, mikä korvaisi nyt käsillä olevan kaltaiset vahingot.

Yhtiö toteaa vielä lopuksi, että tapauksessa on selvää, että pääsulkuventtiilin jättäminen auki on laajentanut vuotaneen veden määrää ja sen myötä vahingon määrää huomattavasti. Näin ollen, jos vakuutuksenottajan katsottaisiin olevan vastuussa vahingosta, niin tässä tapauksessa kärsineen oman myötävaikutusalennuksen suuruus olisi vähintään 20 %, jonka omaisuusvakuutusyhtiö on vähentänyt korvauksestaan suojeluohjeen laiminlyönnin seurauksena. Näin ollen korvausta ei tulisi suorittaa myöskään tällä perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko veden ja kosteuden aiheuttamia vahinkoja koskeva rajoitusehto tullut osaksi vakuutussopimusta.

Jos ehdon katostaan jääneen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on lisäksi ratkaistava, tuleeko vahingonkärsinyt E.H:lle maksettavaa korvausta alentaa sillä perusteella, että hän on osaltaan myötävaikuttanut vahinkoseu-raamuksen laajuuteen, kun hän ei ole poissa ollessaan sulkenut loma-asuntonsa vesisulkuja.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (543/1994) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin (543/1994) mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutus ei kata vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 5.2.14, Kosteus- ja tulvavahingot, mukaan vahinkoa, joka aiheutuu

•kosteudesta tai vedestä,
•sadeveden, sulamisveden tai viemärivesien aiheuttamasta tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena.

Vakuutus korvaa kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta vahingon, jonka syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti.

Tapahtuma ei ole äkillinen ja odottamaton kun se perustuu esimerkiksi

•hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen
•toistuviin tapahtumiin
•jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin
•vesi- ja viemäriputkien alimitoitukseen.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 5.2.15 mukaan vakuutus ei korvaa sieni-, home- tai bakteerikasvustoista aiheutunutta vahinkoa, joka on seurausta pysyvästä olosuhteesta, kuten rakennustavasta, suunnittelu- tai rakennusvirheestä, korjaustyöstä taikka rakenteen muusta ominaisuudesta.

Lukuun ottamatta sadeveden tai sulamisvesien tulvimista vakuutus korvaa kuitenkin vahingon, jossa vahingon aiheuttanut sieni-, home- tai bakteerikasvusto on seuraus äkillisestä tai odottamattomasta tapahtumasta taikka rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteellisuudesta edellyttäen, että vahinko on todettu kuuden (6) kuukauden sisällä vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta taikka viasta tai puutteesta.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön mahdollinen tiedonantovirhe sopimusta solmittaessa ja sen vaikutukset

Vakuutussopimuslain 5 §:ä koskevan hallituksen esityksen (114/1993) mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot. Tällaisena kirjallisena materiaalina on pidetty tavanomaisesti esimerkiksi vakuutuksen tuoteselostetta. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksen hakijalle on annettava vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot sillä uhalla, että vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut syytä olettaa.

Tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin on kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustuu vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksenottajana oleva PH Oy harjoittaa lämpö-, vesijohto- ja ilmastointiasennustoimintaa. Näin ollen lautakunta katsoo, että ehtokohtaa, joka rajaa vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vedestä ja kosteudesta aiheutuneet vahingot, on pidettävä sellaisena vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon on kiinnitettävä huomiota vakuutussopimusta solmittaessa.

PH Oy on vedonnut valituksessaan siihen, ettei vakuutusyhtiö ole antanut vakuutussopimusta solmittaessa tietoa kosteus- ja vesivahinkojen korvattavuutta koskevasta ehtokohdasta ja näin ollen PH Oy:n edustaja on jäänyt siihen käsitykseen, että vastuuvakuutus tulee kattamaan myös mahdollisista asennusvirheistä aiheutuvat vesi- ja kosteusvahingot.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksen myyneen henkilön antaman selvityksen mukaan hän tapasi vakuutuksenottajan talven ja kevään 2015 aikana kolmesti vakuutuksenottajan omassa toimistossa. Ensimmäisellä kerralla myyntipäällikkö on kartoittanut PH Oy:n vakuutustarpeen, toisella kerralla hän on jättänyt vakuutuksenottajalle läpikäydyn tarjouksen ehtoineen ja kolmannella kerralla vakuutukset on siirretty uuteen yhtiöön. Myyntipäällikkö on tarjonnut vastuuvakuutusta laajana versiona, jonka kohteena on työn kohde, mutta ei ole sanonut vakuutuksenottajalle, että vakuutus kattaisi kaikki hänen työhistoriansa aikana tekemät asennukset. Tuoteselostetta ei ole vakuutusyhtiön selvityksen mukaan toimitettu vakuutuksenottajalle missään vaiheessa.

Kyseessä olevassa tapauksessa on vakuutuksenottajalle annettu vain vakuutusehdot. Rajoitusehdoista ei ole selvityksen mukaan puhuttu tai niihin ei ole viitattu mitenkään. LVI-urakoitsijalle on kosteus- ja vesivahinkoja koskeva rajoitusehto erityisen merkittävä. Koska tässä rajoitusehdossa on merkittäviä eroja eri vakuutusyhtiöiden ehtomuotoilujen välillä ja ehdon sanamuotoa voidaan pitää maallikon näkökulmasta monimutkaisena, olisi tästä rajoittavasta ehdosta tullut mainita LVI-alan urakoitsijalle vakuutusta tehtäessä. Koska näin ei ole tehty, vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan vakuutusta tehtäessä tältä osin.

Ottaen huomioon edellä todetun Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut täyttäneensä vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, kun se ei ole kiinnittänyt PH Oy:n edustajan K:n huomiota vakuutussopimukseen sisältyvään ehtokohtaan, jolla rajataan kosteudesta ja vedestä aiheutuneet vahingot vakuutusturvan ulkopuolelle.

Lautakunta toteaa, ettei yhtiön tiedonantovirhettä poistavana seikkana voida pitää sitä, että vakuutuksenottajalle on annettu päätös, jossa on sovellettu samaa ehtokohtaa eri vahinkotapahtuman yhteydessä. Sen sijaan lautakunnan selvittäväksi jää, onko edellä mainittu aiempi korvauspäätös ollut sisällöltään sellainen, että sen saamisen jälkeen PH Oy:n on katsottava tulleen tietoiseksi tiedonantovirheestä ja jos näin on, niin onko PH Oy:n tullut reklamoida virheestä vakuutusyhtiölle kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun se on tullut tietoiseksi virheestä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan toisen vahingon yhteydessä 14.9.2015 päivätyn päätöksen mukaan PH Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, joka oli aiheutunut, kun koteloituna ollut viemärin tuuletusputki on vuotanut tihkuvuotoa kotelon kautta keittiön ja olohuoneen lattiapinnoille. Korvauspäätöksessä on sovellettu samaa rajoitusehtoa kuin nyt käsillä olevassa tilanteessa ja kyseinen ehto on kirjoitettu päätöksessä näkyviin kokonaisuudessaan. PH Oy ei ole aiemman päätöksen yhteydessä vedonnut vakuutusyhtiön tiedonantovirheeseen kyseisen rajoitusehdon osalta.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ottaen huomioon 14.9.2015 päätöksen sisältö ja sanamuoto, on vakuutuksenottajalle tuotu esiin kyseisen rajoitusehdon olemassaolo ja sen koskeminen sellaisia vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet kosteudesta ja vedestä. Lisäksi ottaen huomioon vakuutuksenottajan toimiala, ei tämä ole voinut olla lautakunnan näkemyksen mukaan perustellusti siinä käsityksessä vielä päätökseen tutustumisen jälkeen, että kaikki asennusvirheistä aiheutuneet vahingot tulisivat vakuutuksesta korvattavaksi niiden syntytavasta riippumatta. Edellä todetuilla perusteilla lautakunta katsoo, että PH Oy on tullut tietoiseksi veden ja kosteuden aiheuttamat vahingot poissulkevaa rajoitusehtoa koskevasta tiedonantovirheestä 14.9.2015 päätöksen saamisen jälkeen.

Lautakunnan ratkaistavaksi jää siten, onko PH Oy menettänyt oikeutensa vedota vakuutusyhtiön tiedonantovirheeseen ajan kulumisen vuoksi, kun PH Oy on reklamoinut virheestä vasta 15.4.2016 sattuneen vahingon jälkeen siihen liittyvän muutoksenhakuprosessin yhteydessä kevät-kesällä 2018.  

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutuksenottajan reklamaatiovelvollisuudesta vakuutussopimuksen sisältöä rasittavasta virheestä ole säädetty erikseen vakuutussopimuslaissa. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 2009/63 on lain 9 §:n perustelujen lopuksi kuitenkin todettu mahdollisesta reklamaatiovelvollisuudesta seuraavaa: ”[j]os vakuutuksenantaja on menetellyt markkinoinnissaan lainvastaisesti, myös sopimusoikeuden yleiset oikeusperiaatteet voivat tulla sovellettaviksi. Niiden nojalla vakuutuksenottajalle voi syntyä oikeus purkaa vakuutussopimus ja saada mahdollisesti maksetut vakuutusmaksut takaisin. Toisaalta vakuutuksenottajalle voi syntyä velvollisuus ilmoittaa vakuutuksenantajalle, jos hän sopimuksen tekemisen jälkeen havaitsee markkinointitiedot virheellisiksi tai harhaanjohtaviksi.”

Vakuutuslautakunnan aiemmassa ratkaisukäytännössä viimeksi mainittu lausuma on ymmärretty ennen muuta viittaukseksi siihen, että vakuutussopimuslain pääsäännön – joka siis merkitsee vakuutussopimuksen jatkumista vakuutuksenottajan siitä saaman perustellun käsityksen mukaisena – estämättä vakuutuksenottajalla on oikeus sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin vedoten vaatia sopimuksen purkamista tilanteissa, joissa sopimusta rasittaisi niin vakava puute, ettei sen voimassa pysyttämistä ylipäänsä olisi pidettävä vakuutuksenottajan kannalta kohtuullisena. Samoin reklamaatiovelvollisuus on lautakuntakäytännössä (mm. VKL 675/11) yhdistetty vakuutuksenottajan mahdollisuuteen niin kutsuttuun epäoikeutettuun spekulointiin vakuutuksenantajan kustannuksella. Tällainen mahdollisuus sisältyy erityisesti esimerkiksi sijoitussidonnaisiin vakuutussopimuksiin niiden sisältämän sijoituselementin vuoksi.

Näissä tapauksissa vakuutuksenottajan tulisi niin ikään sopimusoikeudessa noudatetun yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti reklamoida vakuutuksenantajalle kohtuullisessa ajassa virheen havaittuaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja PH Oy on nimenomaan vaatinut, että vakuutussopimus jatkuu sen sisältöisenä kuin PH Oy:llä on ollut sopimusta solmittaessa saamiensa tietojen mukaan aihetta käsittää.  Lautakunnan näkemyksen mukaan PH Oy:llä ei ole myöskään ollut sellaista taloudellista mahdollisuutta hyötyä tiedonantovirhettä koskevan väitteen viivyttämisestä, jota voitaisiin pitää epäoikeutettuna spekulaationa. Näin ollen ei lautakunnan näkemyksen mukaan PH Oy:llä ole ollut velvollisuutta reklamoida sopimuksen sisällön virheestä vakuutuksenantajalle kohtuullisessa ajassa samoin perustein kuin sellaisessa tilanteessa, jossa olisi vaadittu sopimuksen purkamista.

Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei PH Oy:llä ollut nyt käsillä olevassa tapauksessa reklamaatiovelvollisuutta sopimusta rasittavasta tiedonantovirheestä saatuaan siitä tiedon 14.9.2015 päätöksen yhteydessä. Näin ollen PH Oy ei ole menettänyt oikeuttaan vedota vakuutussopimusta rasittavaan tiedonantovirheeseen 3.6.2016 päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä.

Vahingonkärsineen oma myötävaikutus

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vesivahingon syynä on virheellisesti suoritettu putkiasennus. Lautakunnan käsityksen mukaan pitää paikkansa, että vahingon laajuus olisi ollut mahdollisesti pienempi, mikäli E.H. olisi sulkenut vesisulut lähtiessään loma-asunnoltaan tammikuussa 2016.

Lautakunnan näkemyksen mukaan yksinomaan edellä mainittua seikkaa ei voida pitää korvauksen alentamisen perusteena, vaan on arvioitavana E.H:n laiminlyönnin laatua ja mitä voidaan pitää tavanomaisena toimintana vastaavassa tilanteessa. Myöskään se, että E.H:n kiinteistövakuutusyhtiö on tehnyt korvausasiassa suojeluohjevähennyksen omien vakuutusehtojensa nojalla, ei automaattisesti saa merkitystä, kun arvioidaan vahinkoa kärsineen mahdollista myötävaikuttamista vahinkoseuraamuksen syntyyn vahingonkorvauslain 6:1 §:n nojalla.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa oli kysymys talviasuttavasta loma-asunnosta, jossa oli tapauksessa esitetyn selvityksen mukaan pidetty peruslämpö talven 2015 – 2016 aikana. Asunnon käyttövesiputkistoissa ei myöskään ollut silmämääräisessä tarkastelussa havaittavissa jäätymisvaurioille ominaista putken paisumista taikka halkeamista. Lautakunta katsoo, että asunnossa oli siten pyritty huolehtimaan putkien toiminnoista talviaikaan muilla tavoin. Näin ollen tapauksessa ei ole esitetty muuta sellaista syytä, minkä johdosta E.H:n olisi tullut sulkea vedet asunnolta.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei selvitysten perusteella voida todeta, että E.H:n menettely antaisi aiheen korvauksen sovitteluun vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi esittämillään perusteilla evätä asiassa vaadittua korvausta vastuuvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta palauttaa asian vakuutusyhtiön käsiteltäväksi tuottamusarvioinnin ja vahingon määrän osalta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia