Haku

FINE-013408

Tulosta

Asianumero: FINE-013408 (2019)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 04.02.2019

Lakipykälät: 72, 69

Korvauksen epääminen. Rikosvahinko. Vahingon määrä. Vilppi. Vakuutuksenottajan edustajien antamat tiedot anastetuksi ilmoitetun omaisuuden määrästä.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A Oy:n ravintolaan oli 13.2.2012 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan murtauduttu 20.11.2011 poraamalla ravintolan metallista takaovea ja nostamalla sen jälkeen oven alareunaa osin auki auton tunkilla. Vahinkoilmoituksen mukaan ravintolasta oli anastettu muun muassa tietokone, kassalipas, tupakkaa ja 622 pulloa alkoholijuomia. Pullot olivat olleet alakaapissa tiskin takana ja lattialla koreissa, jotka ilmoitettiin anastetuksi sellaisinaan.

Vakuutusyhtiö teki asiassa tutkintapyynnön poliisille epäiltyään A Oy:n edustajien antaneen vääriä tietoja ilmoittamastaan 16 790,53 euron vahingosta. Vakuutusyhtiön selvityksissä oli muun muassa ilmennyt, että ravintolan kaappeihin, joista juomat oli ilmoitettu anastetuksi, oli mahtunut enintään 175 pulloa. Koreittain anastetuksi ilmoitettujen juomien osalta oli ilmennyt, etteivät juomakorit olisi mahtuneet ravintolan oveen tehdystä aukosta. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja X ja yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä toiminut Y oli tuomittu 2.10.2014 käräjäoikeudessa petoksen yrityksestä. X oli valittanut tuomiostaan hovioikeuteen, joka hylkäsi valituksen tuomiollaan 12.6.2015.

A Oy on 21.7.2015 päivätyllä hakemuksellaan vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingosta 14 876,74 euroa sen perusteella, että käräjäoikeuden tuomion mukaan ilmoitetun liiallisen omaisuuden arvo oli jäänyt selvittämättä ja syytteessä perusteettomaksi osuudeksi oli mainittu 400 alkoholipulloa. Vakuutusyhtiö on päätöksellä 17.9.2015 ilmoittanut, ettei se korvaa A Oy:n ilmoittamaa vahinkoa, koska vakuutuksenottaja oli yrittänyt vilpillisesti saada tuntuvan taloudellisen edun vahinkotapahtuman kautta. A Oy oli vaatinut korvausta 222 pullosta yhteensä 5 991,78 euroa, kun alun perin alkoholin osalta oli vaadittu 14 042,97 euroa.

Asiakkaan valitus

A Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä. X:n mukaan asiassa oli hovioikeuden tuomion jälkeen jäänyt selvittämättä liiallisen omaisuuden arvo. Sen vuoksi A Oy on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan 21.7.2015 päivätyn korvaushakemuksen mukaiset 14 876,74 euroa. Joka tapauksessa korvausta ei tullut kokonaan evätä vaan enintään kohtuullisesti alentaa, jos X:n tulkittiin vilpillisesti antaneen vääriä tietoja. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut ratkaisunsa vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukaiseksi. Vakuutusyhtiö on lausunut evänneensä korvauksen, koska X:n ja Y:n oli katsottu toimittaneen vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslain 72 §:n tarkoittamalla tavalla vilpillisesti vääristelyjä tietoja anastetun omaisuuden määrästä antamalla tahallisesti liioitellun omaisuusluettelon anastetusta alkoholista. Vakuutusyhtiö on vedonnut anastetusta omaisuudesta A Oy:n puolesta alun alkaen ja sittemmin annettuihin tietoihin, vakuutustutkijansa selvityksissä ja asian esitutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin sekä asian oikeuskäsittelyyn. Asiasta oli annettu hovioikeuden lainvoimainen tuomio 12.6.2015.

Ensinnäkin kyse oli siitä, oliko A Oy:n edustajien menettelyä pidettävä niin törkeänä, ettei vakuutusyhtiötä ollut vakuutussopimuslain 72 § huomioon ottaen kohtuullista määrätä korvaamaan osaakaan A Oy:n vahingosta. Lisäksi asiassa oli kyse siitä, mitä oli pidettävä todellisena vahingon määränä. A Oy ei ollut esittänyt valituksessaan sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella osaakaan vahingosta olisi voitu korvata vakuutuksesta. Luotettavaa selvitystä todellisuudessa anastetun omaisuuden määrästä ei ollut esitetty.

Vakuutussopimuslain 72 §:n esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan korvauksen hakijan antaessa vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, voitiin hänelle tulevaa korvausta alentaa tai korvaus voitiin kokonaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen oli kohtuullista. Väärän tai puutteellisen tiedon tuli koskea seikkaa, jolla oli vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta merkitystä. Vilpillisyys edellytti tietoisuutta tiedon virheellisyydestä ja sen merkityksestä vakuutuksenantajalle sekä hyötymistarkoitusta. Vilpistä saattoi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun korvauksen hakija varkausvahingossa lisäsi vahinkoilmoitukseen esineitä, joita ei ollut varastettu, tai ilmoitti varastetun omaisuuden arvon todellista suuremmaksi.

Ottaen huomioon rikosjutussa annetut tuomiot perusteluineen, A Oy:n omistajille määrätyt rangaistukset, varkaiden käyttämän murtoaukon pienuus, anastuksen kesto, poliisille annetut ensitiedot anastetusta omaisuudesta, paikalla olleiden poliisien havainnot, kirjanpitotiedot sekä vakuutusyhtiön omassa tutkinnassa selvinneet tiedot, vakuutusyhtiö on katsonut osoittaneensa riidattomasti X:n ja Y:n toimittaneen väärää tai puutteellista tietoa koko vahingon määrästä saavuttaakseen itselleen huomattavaa taloudellista hyötyä ja aiheuttaakseen vakuutusyhtiölle merkittävää taloudellista tappiota.

Vahingon määrän osalta vakuutusyhtiö on lausunut, ettei A Oy voinut vahinkovakuutuksen perusteella saada korvausta enempää kuin kärsimänsä todellisen vahingon määrän. Näyttövelvollisuus tästä määrästä oli vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvausta hakevalla vakuutuksenottajalla. Rikosasiassa annetun käräjäoikeuden tuomion perusteella vakuutuspaikasta oli anastettu muun ohella alkoholia, mutta anastetun omaisuuden määrä oli jäänyt luotettavalla tavalla selvittämättä. Perustellusti ja perusteetta vaaditut määrät olivatkin jääneet rikosasiassa selvittämättä ja tuomiossa oli viitattu vain syyttäjän tekemiin arvioihin. Vakuutusyhtiö on todennut tältä osin pitäneensä rikosasian perustana olleessa tutkintapyynnössään koko vahinkoilmoitusta epäuskottavana. Syytteessä perusteettomaksi arvioitu alkoholista vaadittu määrä ei osoittanut riidattomasti loppuosaa vaaditusta korvauksesta perustelluksi.

Vakuutusyhtiö on kertonut pyytäneensä vakuutuksenottajalta useaan otteeseen hankintatositteita tai muuta selvitystä anastetun ja rikkoutuneen omaisuuden hankinnasta. Toimitettujen kirjapitotietojen ja käräjäoikeuteen toimitetun pääkirjan lisäksi A Oy oli toimittanut kaksi inventaariolistaa sekä valituksen liitteenä olevan omaisuuslistauksen, joista yhdessäkään ei ollut kattavasti eritelty omaisuuden hankinta- tai ikätietoja. Hankintatosite oli saatu ainoastaan kassakoneesta, josta oli ilmoitettu myös ikätieto. Toimitetuista inventaarilistoista 5.12.2011 päivätty lista oli rikostuomioissa todettu merkittävästi liioitelluksi ja 2.2.2012 päivätty lista oli epäilemättä laadittu edellisen pohjalta, joten vakuutusyhtiö on katsonut, ettei kumpaakaan voitu pitää luotettavana selvityksenä todellisuudessa aiheutuneen vahingon määrästä alkoholin ja savukkeiden osalta. Vakuutusyhtiön mielestä myös A Oy:n valituksessa esittämä korvausvaatimus perustui näihin liioiteltuihin listoihin.

Kirjanpidon perusteella vakuutuspaikkaan ei ollut hankittu ennen murtoa eikä sen jälkeen normaalista poikenneita määriä alkoholia. Vakuutustutkijan laskelmien perusteella loka- ja marraskuun aikana vakuutuspaikkaan oli hankittu yhteensä 797 viini- ja viinapulloa, joista 71 pulloa marraskuun aikana. Näistä pulloista enintään 175 olisi mahtunut alkoholipullojen säilytyskäytössä olleisiin kaappeihin. A Oy:n liiketoiminnan kuukausittaisen myyntiarvion perusteella oli todennäköistä, etteivät kaapit olleet ennen murtohetkeä täynnä, vaan osa loka- ja marraskuun aikana hankituista pulloista oli myyty ennen murtoa.

Vakuutusyhtiö ei pitänyt esitutkinnan perusteella uskottavana, että valituksessa ilmoitettu määrä alkoholia ja muuta omaisuutta olisi anastettu tai rikottu murron yhteydessä. Sopimusyritysten lounaslipuista esitetty korvausvaatimus vaikutti myös perusteettomalta, sillä esitutkinnan perusteella kuvaukseen sopinut säilytyslipas lippuineen oli ollut ravintolan lattialla murron jälkeen. Selvitysten ja etenkin poliisin ottamien valokuvien perustella oli uskottavampaa, että murron yhteydessä oli korkeintaan sotkettu paikkoja ja anastettu muutamia irtopulloja alkoholia ja muutamia askeja savukkeita. Niiden arvo suhteessa esitettyyn vilpilliseen korvausvaatimukseen oli vähäinen, joten vakuutussopimuslain 72 § huomioon ottaen osaakaan vahingosta ei tullut korvata. Rikostuomioiden perusteella vilpillä tavoiteltu hyöty oli todettu merkittäväksi ja A Oy:n omistajat X ja Y oli tuomittu sakkorangaistuksiin petoksen yrityksestä.

Jos todellisuudessa aiheutuneen vahingon määrä katsottaisiin kuitenkin näytetyksi, vakuutusyhtiö on pyytänyt huomioimaan, ettei korvausta tullut suorittaa kokonaan vaan sen määrää tuli alentaa vakuutussopimuslain 72 §:n perusteella. Yritysvakuutuksen ehtojen kohdan 10.2.15 perusteella vakuutuksesta ei korvattu yrittäjän omaa tai yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuvan henkilön henkilökohtaista irtainta omaisuutta. Näin ollen vakuutuksesta ei korvattu vaatimuksissa mainittuja tietokonetta, puhelinta, navigaattoria ja salkkua.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus evätä A Oy:n 20.11.2011 sattuneesta murtovahingosta vaatima korvaus A Oy:n edustajien vakuutusyhtiölle vilpillisesti antamien anastetun omaisuuden määrää koskeneiden väärien tietojen perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

A Oy:n yritysvakuutukseen 1.11.2011 alkaen sovellettujen yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1 mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava [vakuutusyhtiölle] vahingosta. Korvauksen hakijan on annettava [vakuutusyhtiölle] sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen [vakuutusyhtiön] vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.

Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös [vakuutusyhtiön] mahdollisuudet hankkia selvitystä.

[Vakuutusyhtiö] ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut [vakuutusyhtiölle] vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä [vakuutusyhtiön] vastuun arvioimisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

A Oy:n yritysvakuutukseen 1.11.2011 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 10.2.15 mukaan, jos pääosa vakuutuksenottajan käyttöomaisuudesta on vakuutettu tällä sopimuksella, vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan palveluksessa olevien työntekijöiden henkilökohtainen irtain omaisuus 1 000 euron määrään saakka työntekijää kohden. Vakuutuksen kohteena ei kuitenkaan ole yrittäjän oma tai yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuvan henkilön henkilökohtainen irtain omaisuus.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A Oy:n ravintolaan oli murtauduttu 20.11.2011 ja että ravintolasta oli anastettu A Oy:n omaisuutta. A Oy:n vakuutusyhtiölle vahingosta esittämää 16 790,53 euron määräistä korvaushakemusta seuranneessa rikosasiassa A Oy:n edustajien X:n ja Y:n on katsottu toimineen tahallisesti heidän antaessaan vakuutusyhtiölle liioitellun omaisuusluettelon anastetun alkoholin osalta. Liiallisen omaisuuden arvo oli jäänyt selvittämättä, mutta käräjäoikeus oli katsonut sen merkittäväksi. X ja Y on lainvoimaisiksi jääneillä tuomioilla tuomittu sakkorangaistuksiin petoksen yrityksestä.

Asiaan soveltuvan vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Asiallisesti saman sisältöinen määräys sisältyy vakuutusehtoihin. Lautakunta toteaa, että säännöksen soveltaminen edellyttää pääsääntöisesti, että vakuutuksenantajan, joka aikoo vedota siihen korvausvastuunsa alentamiseksi, on ensin selvitettävä vahingon suuruus ja vasta sitten harkittava, onko korvausta korvauksenhakijan vilpillisen menettelyn johdosta alennettava ja kuinka paljon.

Vakuutuslautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Oy:n alkuperäisen korvausvaatimuksen sittemmin liioitelluksi katsottu määrä on ollut 16 790,53 euroa. Vaatimuksen mukaan alkoholia olisi anastettu 622 pulloa, josta syytteen mukaan perusteettomana oli pidetty noin 400 pullon osuutta. Ilmeisesti tämän perusteella A Oy on vaatinut 21.7.2015 päivätyssä uudessa korvaushakemuksessaan korvausta 222 alkoholipullosta á 26,99 euroa eli yhteensä 5 991,78 euroa. Uuden korvausvaatimuksen yhteismäärä on ollut 14 876,74 euroa. A Oy:n ilmoittaman pullokohtaisen hinnan peruste ei ilmene vaatimuksesta. Se on ilmeisesti perustunut anastetuksi ilmoitettujen pullojen arvioituun keskihintaan.

Käräjäoikeus on rikosasiassa antamassaan tuomiossa katsonut vahingosta liiallisesti ilmoitetun määrän jääneen epäselväksi. Mainittu käräjäoikeuden asian rikosoikeudellisen syyksi lukemisen perusteluja koskeva lausuma ei vielä merkitse sitä, että vakuutustapahtumasta A Oy:lle aiheutuneen vahingon määrä olisi vain sen perusteella katsottava valituksessa esitetyin tavoin muilta osin selvitetyksi. Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät asiakirjat sisällä nyt käsiteltävän vakuutuskorvausta koskevan asian arvioimiseksi sellaista selvitystä, jonka perusteella lautakuntakaan voisi luotettavasti arvioida anastetuksi ilmoitetun omaisuuden määrän ja arvon.

Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että jo A Oy:n ilmoittamien edellä mainittujen tietojen perusteella laskien alkoholijuomien osalta A Oy:n alkuperäisen ja viimeisimmän korvausvaatimuksen erotus on ollut yli 10 000 euroa. Vaikka rikosasiassa annetun tuomion perusteluilla ei ole oikeusvoimavaikutusta nyt puheena olevassa vakuutuskorvauksen määrää koskevassa riidassa, on perusteita antaa suuri painoarvo sille, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat täystutkintaisen menettelyn jälkeen katsoneet, että A Oy:n edustajien menettelyllään tavoitteleman taloudellisen edun määrä oli huomattava.

Vakuutussopimuslain 72 §:n perustelujen mukaan (HE 114/1993 vp, s. 69) korvausta voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Harkinnassa voidaan muun muassa ottaa huomioon, kuinka huomattavaa hyötyä vilpillä tavoiteltiin, menettelyn törkeysaste muutoin, vilpin käyttöön johtaneet syyt sekä vakuutuksenantajalle mahdollisesti aiheutuneet ylimääräiset selvittelykustannukset.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että X ja Y olivat joka tapauksessa pyrkineet rikosasian käsittelyn yhteydessä vilpilliseksi todetulla moitittavalla menettelyllään hankkimaan elinkeinotoiminnassa A Oy:lle vakuutusyhtiön kustannuksella huomattavana pidettävän taloudellisen edun verrattuna arvioitavissa olevaan todellisen vahingon määrään. Asian vahinkokäsittelyn yhteydessä vakuutusyhtiölle ilmoitetun tiedon mukaan A Oy:n maksuvalmius oli ollut hyvä, joten todellisen vahingon vaikutusta A Oy:n liiketoimintaan yleensä ei voida saadun selvityksen perusteella arvioida merkittäväksi. Selostetuista syistä ja ottaen huomioon, että ensisijaisesti korvauksen hakijan on näytettävä korvattava vahinko ja sen määrä, sekä vakuutussopimuslain 72 §:n soveltamisessa huomioitavat seikat, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut tässä tapauksessa peruste evätä vakuutuskorvaus kokonaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren

Tulosta