Haku

FINE-013356

Tulosta

Asianumero: FINE-013356 (2018)

Vakuutuslaji: Henkivakuutus

Ratkaisu annettu: 27.11.2018

Lakipykälät: 2, 3, 6 a, 10, 37

Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus kieltäytyä henkivakuutuksen myöntämisestä? Vastuunvalinta. Kieltäytymisperuste. Yhdenvertaisuuslaki. Syrjintä ja erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet. Vakuutuslautakunnan toimivalta. Todistelu

Tapahtumatiedot

Puolisot A (s. 1967) ja B hakivat pariturvana myönnettävää riskihenkivakuutusta. Vakuutuksen myöntämistä koskevassa menettelyssä vakuutusyhtiö esitti A:lle ja B:lle kysymyksiä. A vastasi myöntävästi kysymykseen ”Oletko tai oletko ollut työkyvyttömyyseläkkeellä?” Vakuutusyhtiö ilmoitti, että vakuutusta ei myönnetä. Yhtiön mukaan vakuutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutettu ei ole tai ei ole ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Asiakkaan valitus

A katsoo, että vakuutushakemuksen hylkäämisessä on kysymys yhdenvertaisuuslain mukaisesta syrjinnästä. Hän vaatii, että hänelle ja B:lle myönnetään haettu henkivakuutus. Lisäksi A vaatii, että vakuutusyhtiö suorittaa syrjinnän kohteeksi joutuneille hyvityksen.

Tapausta tulee A:n mukaan arvioida vakuutuksen hakemisvaiheen ja silloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Vakuutusyhtiö ei voi kategorisesti hylätä vakuutushakemusta selvittämättä esimerkiksi sitä, onko kysymys päättyneestä vai nykyisestä työkyvyttömyyseläkkeestä, tai sitä, mikä on ollut työkyvyttömyyseläkkeen peruste. Vakuutusyhtiö ei tehnyt mitään selvittelytoimia, vaan hylkäsi vakuutushakemuksen sähköiseen lomakkeeseen tehdyn merkinnän perusteella. Näin ollen syntyy olettama syrjinnästä terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kun vakuutusta ei myönnetty, on kysymys yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetusta syrjinnästä, joka synnyttää palveluntarjoajalle velvollisuuden maksaa hyvitystä. A:n lisäksi myös hänen puolisonsa on joutunut yhtiön menettelyn vuoksi läheissyrjinnän kohteeksi.

A:n mukaan vakuutusyhtiö pyrkii perustelemaan toimintaansa seikoilla, jotka eivät olleet tiedossa, kun yhdenvertaisuuslakia rikottiin. Hän ei ole lautakuntamenettelyn yhteydessä tuonut esille, että olisi työkyvyttömyyseläkkeellä.  Vakuutusriskillä ei ole merkitystä arvioitaessa palvelun tarjoajan velvollisuutta noudattaa yhdenvertaisuuslakia. Mahdollinen suuri vakuutusriski tai muu vastaava seikka ei johda siihen, että yhdenvertaisuuslakia ei tarvitse noudattaa. Yhdenvertaisuuslaki on pakottavaa oikeutta eikä sitä voi syrjäyttää vakuutussopimuslain, vakuutusehtojen tai hyvän vakuutustavan perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on korostanut, ettei vakuutuksia saa evätä automaattisesti pelkästään asiakkaan diagnoosin tai vammaisuuden perusteella.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja kertoo, että tähän vakuutukseen sovellettavien vastuunvalintasääntöjen mukaan henkivakuutusta ei myönnetä, jos hakija on tai on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Vakuutushakemuksen hylkäämispäätös on perustunut A:n antamaan terveysselvitykseen. Päätös on ollut vastuuvalintasääntöjen mukainen. Tapauksessa ei ole vakuutusyhtiön mukaan rikottu yhdenvertaisuuslakia, muuta lakia tai hyvää vakuutustapaa. Vakuutusyhtiö tuo kirjelmissään esille seuraavat seikat.

Lainsäädäntö ja riskiarvio

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutussopimuslaissa ei ole säädetty vakuutusyhtiöille sopimuspakkoa. Vakuutusyhtiö voi lainsäädännön ja hyvän vakuutustavan asettamissa rajoissa päättää vakuutuksien myöntämiseen liittyvät vastuunvalintaperiaatteet ja määritellä, millaisia riskejä ja millä ehdoin se vakuuttaa. Yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan asiakkaiden erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos se perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Vakuutusyhtiöiden vakuutussopimuslakiin perustuva sopimusvapaus sekä oikeus valita vakuutettavat riskit ja asiakkaat kuuluvat yhdenvertaisuuslain oikeuttamisperusteisiin.

Kun vakuutettava riski perustuu merkittävältä osalta vakuutettavan henkilön terveydentilaan tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn, voi sillä olla vaikutusta vakuutusturvan myöntämiseen. Työkyvyttömyyseläkettä koskeva vastuunvalintasääntö perustuu vakuutuslääketieteellisen tiedon nojalla tehtävävään riskiarvioon. Vastuuvalinnan riskiarviointi on objektiivista ja se perustuu lääketieteelliseen näyttöön, matemaattisesti laskettuihin todennäköisyyksiin ja tilastotietoon. Samalla riskitasolla olevia kohdellaan yhdenvertaisesti.

Vakuutustuote ja vastuunvalintamenettely

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan puheena oleva henkivakuutus on ryhmäetuvakuutus. Sitä voi hakea henkilö, joka on jäsenenä vakuutusyhtiön kanssa yhteistyösopimuksen tehneessä järjestössä. Henkilön tulee olla työikäinen ja työkykyinen. Vakuutusten ryhmäkohtainen hinnoittelu perustuu kyseisen ryhmän pitkän ajan vahinkokehitykseen. Jos ryhmä on pieni, lasketaan yhteen useita pieniä ryhmiä ja hinnoittelu perustuu tällöin usean pienen ryhmän vahinkokehitykseen. Tällöin voidaan käyttää yksilöllisiä vakuutuksia huomattavasti alhaisempaa hinnoittelua.

Tähän vakuutukseen liittyy ainoastaan suppea vastuunvalintakäsittely, ei tarkempaa terveydentilan selvittelyä. Vakuutus joko myönnetään tai hylätään asiakkaan antaman terveydentilailmoituksen tietojen perusteella, eikä siihen voida asettaa maksunkorotusta tai rajoitusehtoa. Periaatteet ovat olleet käytössä pitkään ja vahinkohistoria perustuu tällaisiin vakuutuksiin. Vakuutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että
- vakuutettu ei ole sairaslomalla
- vakuutettu ei ole eikä ole ollut kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä
- vakuutettu ei käytä eikä ole käyttänyt huumeita tai muita päihteitä kuin alkoholia eikä ole ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi
- vakuutetulla ei ole viiden viimeisen vuoden aikana minulla ollut sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, aivoverisuonisairautta
- vakuutetulla ei ole kolmen viimeisen vuoden aikana ollut syöpää tai muuta pahanlaatuista kasvainta

Jos vakuutuksen myöntämisperiaatteita muutettaisiin, vakuutuskantaan tulisi riskejä, joita ei ole aikaisemmin huomioitu. Tämä johtaisi ryhmäkohtaisten alennusten pienenemiseen.

Työkyvyttömyyseläke ja henkivakuutusriskin arviointi

Vakuutusyhtiön mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevan 51-vuotiaan henkivakuutusriski on kasvanut tilastollisesti merkittävästi ja tästä syystä vakuutusta ei ole myönnetty A:lle. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen kriteerit ovat tiukat ja eläkkeen voi saada vain, jos työkyky on alentunut vähintään vuoden ajaksi sairauden tai vamman vuoksi ainakin 60 prosenttia. Henkilöllä, joka on tai on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, on tai on ollut jokin sellainen sairaus tai vamma, joka on merkittävästi heikentänyt hänen työkykyään pidemmällä ajalla.

Vakuutusyhtiö arvioi selvityksessään 51-vuotiaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevan kuolleisuutta suhteessa saman ikäisen tällä henkivakuutuksella vakuutetun henkilön kuolleisuuteen. Eläketurvakeskuksen artikkelikokoelman artikkelin ”Henki- ja eläkevakuutuksen vakuutustekniikka” [1982] mukaan työkyvyttömien henkilöiden lisäkuolleisuus on keskimäärin kaksi promillea. Tämä tarkoittaisi sitä, että 51-vuotiaalla työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla kuolleisuus olisi noin 250 prosenttia tämän vakuutuskannan 51-vuotiaiden kuolleisuudesta.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kuolevuudeksi on määritelty vakio, joka on 0,461 prosenttia. Laskuperusteet perustuvat työeläkevakuutusyhtiöiden havaintoihin työkyvyttömyyseläkeläisten kuolleisuudesta. Soveltamalla edellä mainittua kuolleisuutta tämän henkivakuutuskannan kuolleisuuteen 51-vuotiaan työkyvyttömyys eläkkeellä olevan riski olisi noin 350 prosenttia normaalin saman ikäisen tähän vakuutus kantaan kuuluvan henkilön kuolleisuudesta.

Suomalaiset vahinkovakuutusyhtiöt selvittävät vuonna 2011 niin sanotun referenssikuolevuuden työtapaturman tai liikennevahingon vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevista henkilöistä. Yhtiöt vertasivat näiden eläkkeensaajien kuolleisuutta väestön kuolleisuuteen. Aineiston perusteella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien 51-vuotiaiden miesten kuolleisuus on noin 240 prosenttia väestön 51-vuotiaan miehen kuolleisuudesta. Selvityksessä asetettu referenssikuolleisuus on noin 140 prosenttia väestöön kuuluvan 51-vuotiaan kuolleisuudesta. Suhteutettuna nyt puheena olevan vakuutuskannan miehiin edellä todettu tarkoittaisi miesten osalta noin 250–500 prosentin lisäkuolleisuutta.  Naisia koskevan aineiston perusteella voidaan tehdä vastaavat havainnot, joten edellisessä kohdassa tehdyt johtopäätökset voidaan laajentaa koskemaan sekä miehiä että naisia.

Mikko Karpojan SHV-tutkielmassa "TEL-työkyvyttömyyteen liittyvät todennäköisyydet ja niiden mallintaminen" [1998] todetaan sivulla 43, että tutkielmassa käytetyssä työkyvyttömyyseläkekannassa "kuolevuus [on] lähes 2 prosenttia". Jos 51-vuotiaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevan kuolleisuus olisi tämä, olisi 51-vuotiaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen kuolleisuus noin 15-kertainen, eli noin 1 500 prosenttia, tämän vakuutuskannan 51-vuotiaiden kuolleisuudesta.

Vakuutusyhtiön mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen kasvattaa säännönmukaisesti ja merkittävästi henkilön kuolleisuutta verrattuna työkykyisten kuolleisuuteen. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan 51-vuotiaan olevan henkilön henkivakuutusriski on kasvanut niin merkittävästi, että yksilöllisessä henkivakuutuksessa tästä seuraisi vähintään 150 prosentin maksunkorotus tai vakuutushakemuksen hylkääminen. Ryhmäetuvakuutuksessa, jossa käytetään yksinkertaistettua vastuunvalintaa, johtaa tämä automaattisesti vakuutushakemuksen hylkäämiseen.

Selvittely A:n tapauksessa

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lisäkuolleisuuteen vaikuttaa eniten työkyvyttömyyden kesto ja se, mistä syystä työkyvyttömyyseläke on myönnetty. A on kertonut olevansa pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Vakuutusyhtiön mukaan se on pyytänyt A:ta toimittamaan lääkärinlausunnon ja työkyvyttömyyseläkepäätöksen, jotta yhtiö voisi arvioida A:n mahdollisuuden saada jokin muu henkivakuutus. A ei ole toimittanut selvityksiä. Jos A toimittaa selvityksen työkyvyttömyyseläkkeestään, voidaan hänelle tehdä yksilöllinen vastuunvalinta ja sen perusteella mahdollisesti myöntää yksilöllinen henkivakuutus mahdollisilla maksunkorotuksilla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys vakuutusyhtiön henkivakuutuksen vastuunvalinnassa käyttämän hylkäysperusteen asianmukaisuudesta.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 2 §:n (Määritelmiä) mukaan tässä laissa tarkoitetaan:

1) henkilövakuutuksella vakuutusta, jonka kohteena on luonnollinen henkilö;

6) ryhmävakuutuksella vakuutusta, jossa vakuutettuina ovat tai voivat olla vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa (ryhmävakuutussopimus) mainitun ryhmän jäsenet.

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luotto- tai takausvakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

Vakuutussopimuslain 6 a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) 4 luvun 5 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutussopimuslain 10 §:n (Perusteet henkilövakuutuksen myöntämiselle) mukaan vakuutuksenantaja ei saa hylätä henkilövakuutusta koskevaa hakemusta sillä perusteella, että vakuutustapahtuma on sattunut tai vakuutetuksi tarkoitetun henkilön terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Jos vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot määräytyvät vakuutetun terveydentilan perusteella, määräytymisperusteena tulee olla terveydentila sinä ajankohtana, jona hakemusasiakirjat annettiin tai lähetettiin vakuutuksenantajalle.

Vakuutussopimuslain 37 §:n (Vastuun rajoittaminen eräissä tapauksissa) mukaan vakuutusehdoissa voidaan vakuutuksesta korvattavan sairauden tai vamman aiheuttamien seurausten osalta rajoittaa vakuutuksenantajan vastuuta sillä perusteella, että sairaus tai vamma oli olemassa jo vakuutusta haettaessa, ainoastaan jos:

1) rajoitus perustuu vakuutuksenantajan ennen vakuutuksen myöntämistä hankkimiin tietoihin vakuutetun terveydentilasta; tai

2) rajoitus johtuu vakuutuksen laadusta tai muusta erityisestä seikasta.

Yhdenvertaisuuslain 2.1 §:n (Soveltamisala) mukaan tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa.

Yhdenvertaisuuslain 4.4 §:n (Määritelmät) mukaan tavaroiden tai palvelujen tarjoajalla tarkoitetaan tässä laissa sitä, joka ammattimaisesti tarjoaa tavaroita tai palveluja yleisesti saataville.

Yhdenvertaisuuslain 8.1 §:n (Syrjinnän kielto) mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Yhdenvertaisuuslain 10 §:n (Välitön syrjintä) mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Yhdenvertaisuuslain 11 §:n (Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet) mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

Erilainen kohtelu on kuitenkin oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, kun kyse on:
1)julkisen vallan käytöstä tai julkisen hallintotehtävän hoidosta;

2)itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;

3)koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta;

4)jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista;

5)erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 28 §:n (Todistustaakka) mukaan vireillepanijan on syrjintää tai vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta rikosasian käsittelyssä.

Asian arviointi

1. Vakuutuslautakunnan toimivalta ja riidanratkaisumateriaali

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Tämä lautakunnan toimivalta käsittää myös asiat, joissa on kysymys yksittäisen vapaaehtoista vakuutusta koskevan vakuutushakemuksen hylkäämisestä. Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin asiakkaan ja palveluntarjoajan välisiin riitakysymyksiin. Lautakunnan toimivaltaan ei kuulu yleinen vakuutusyhtiöiden toiminnan lainmukaisuuden arvioiminen tai menettelytapoja koskevien kieltojen antaminen.

Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksensa osapuolten sille toimittaman selvityksen perusteella. Tässä tapauksessa A on vakuutushakemukseen liittyvässä terveysselvityksessä itse ilmoittanut, että on tai on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Vakuutusyhtiön mukaan se on saanut A:lta puhelimitse tiedon siitä, että A on pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. A:lla on riita-asiassa ollut mahdollisuus esittää selvitystä työkyvyttömyyseläkkeestään. Kun hän ei ole näin tehnyt, tarkastelee Vakuutuslautakunta asiaa sillä perusteella, että A on vakuutusta hakiessaan ollut hänelle myönnetyllä pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä.  

2. Sovellettava lainsäädäntö ja todistustaakkaa

Vakuutussopimustoimintaa koskevassa lainsäädännössä ei säädetä vapaaehtoisia vakuutuksia koskevasta sopimuspakosta, joka velvoittaisi vakuutusyhtiötä solmimaan vakuutussopimuksen. Vakuutussopimuslain 6 a § edellyttää, että vakuutusyhtiö perustelee vakuutushakemuksen hylkäämisen. Lainkohdan mukaan vakuutusyhtiön käyttämän hylkäysperusteen tulee olla lain sekä hyvän vakuutustavan mukainen ja se on ilmoitettava kirjallisesti.

Vakuutussopimuslaki sisältää henkilövakuutuksen myöntämiseen liittyviä erityissäännöksiä. Vakuutussopimuslain 10 §:n (Perusteet henkilövakuutuksen myöntämiselle) mukaan vakuutuksenantaja ei saa hylätä henkilövakuutusta koskevaa hakemusta sillä perusteella, että vakuutustapahtuma on sattunut tai vakuutetuksi tarkoitetun henkilön terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Vakuutussopimuslain 37 §:n mukaan vakuutusehdoissa voidaan vakuutuksesta korvattavan sairauden tai vamman aiheuttamien seurausten osalta rajoittaa vakuutuksenantajan vastuuta sillä perusteella, että sairaus tai vamma oli olemassa jo vakuutusta haettaessa, ainoastaan jos rajoitus perustuu vakuutuksenantajan ennen vakuutuksen myöntämistä hankkimiin tietoihin vakuutetun terveydentilasta, tai rajoitus johtuu vakuutuksen laadusta tai muusta erityisestä seikasta. Kyseiset lainkohdat perustuvat siihen, että henkilövakuutustoiminnassa tulee olla vastuunvalintaperiaatteet, jotka voivat koskea henkilön terveydentilaa. Sanotuissa lainkohdissa ei oteta tarkemmin kantaa terveydentilaa koskevien vastuunvalintaperiaatteiden sisältöön.

Vakuutussopimuslain 6 a §:n alkuperäisten esitöiden (HE 63/2009, s. 18) mukaan lainsäädäntöön sisältyvistä muista säännöksistä tärkeä on perustuslain 6 §:ään sisältyvä yhdenvertaisuuden periaate, jota on myös noudatettava vakuutushakemuksista päätettäessä. Periaatteen mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esitöiden mukaan myös yhdenvertaisuuden periaatetta on noudatettava vakuutushakemuksista päätettäessä. Lisäksi esitöiden mukaan vakuutuksen hakijan etnisen alkuperän osalta on merkityksellinen lisäksi yhdenvertaisuuslakiin (21/2004) sisältyvä syrjinnän kielto.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 6 a §:n esitöissä kuvataan myös hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden lähtökohtia. Vakuutusyhtiöillä on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Jos vakuutusta ei myönnetä, tulee hakemuksen hylkäämisen lähtökohtaisesti perustua vakuutuksenantajan vastuunvalintaperiaatteisiin eli siihen, minkälaisille riskeille vakuutusyhtiö tarjoaa vakuutuksia. Henkilövakuutuksissa vastuunvalintaperiaatteiden soveltaminen yksittäisen henkilön kohdalla toteutetaan terveysselvityksellä eli menettelyllä, jossa vakuutuksenantaja esittää vakuutuksen hakijalle ennen vakuutuksen myöntämistä tämän terveydentilaan liittyviä kysymyksiä.  

Vakuutussopimuslain 6 a §:n voimaantulon 1.11.2010 jälkeen on annettu uusi yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), joka on tullut voimaan 1.1.2015. Yhdenvertaisuuslain mukaan kyseistä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Vaikka vapaaehtoista vakuutussopimusta koskevassa asiassa on kysymys yksityisoikeudellisesta suhteesta, yhdenvertaisuuslaki tulee sovellettavaksi. Vakuutusyhtiön tulee palveluita tarjotessaan toimia yhdenvertaisuuslain mukaisesti.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lainkohdan mukaan syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Työkyvyttömyyseläkkeellä olemisessa ei ole kysymys laissa nimenomaisesti mainitusta syrjintäperusteesta, mutta tämän tapauksen olosuhteissa sitä koskeva seikka liittyy henkilön terveydentilaan. Yhdenvertaisuuslain mukaan kysymys on välittömästä syrjinnästä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Yhdenvertaisuuslakiin otetun todistustaakkasäännöksen mukaan vireillepanijan on syrjintää käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Kun vakuutussopimuslain 6 a §:n mukaan vakuutushakemuksen hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen, muotoutuu todistelun arviointia koskeva lähtökohta nyt käsillä olevassa tilanteessa vakuutussopimuslain ja yhdenvertaisuuslain perusteella yhtenevästi. Vakuutuksenantajan tulee esittää selvitys käyttämästään hylkäysperusteesta ja sen lainmukaisuudesta mukaan lukien siitä, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu.

3. Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet ja vakuutusyhtiön noudattaman vastuunvalintamenettelyn tarkastelu

Vakuutusyhtiön noudattama vastuunvalintamenettely johtaa siihen, että kaikille vakuutuksen hakijoille ei myönnetä henkivakuutusta. Yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Lisäksi erilainen kohtelu on kuitenkin oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Vakuutuslautakunta tarkastelee seuraavaksi, ovatko tapauksessa käsillä seikat, jotka oikeuttavat erilaiseen kohteluun eli tässä tapauksessa terveydentilan perusteella tehtyyn vastuuvalintaratkaisuun. 

Perustuuko erilainen kohtelu lakiin?

Vakuutuslautakunta toteaa, että Suomessa yksilöllisten riskihenkivakuutusten myöntäminen perustuu vakiintuneesti vastuunvalintamenettelyyn, jossa vakuutusyhtiö arvioi vakuutuksen myöntämistä vakuutuksen hakijalle esittämiensä hakijan terveydentilaa koskevien kysymysten perusteella. Vastuunvalintaperusteiden sisältö vaihtelee vakuutustuotteittain ja -yhtiöittäin. Vakuutusyhtiö on kirjelmissään selvittänyt, että tässä tapauksessa kysymyksessä on ryhmäetuvakuutus, joka voidaan myöntää eräiden järjestöjen jäsenille. Tämän tuotteen rakenteen ja suppean vastuunvalintamenettelyn perusteella muodostuva vakuutuskanta tarjoaa vakuutusyhtiön mukaan mahdollisuuden myöntää vakuutuksia edullisella hinnoittelulla.

Ryhmäetuvakuutuksessa on kysymys yksilöllisestä vakuutuksesta, johon sovelletaan kuluttajasuhteessa vakuutussopimuslain säännöksiä pakottavasti ja ilman vakuutussopimuslain ryhmävakuutuksia koskevia soveltamisrajoituksia. Vakuutustuotteen edullisen hinnoittelumallin mahdollistava rakenne ei muodosta oikeutta olla noudattamatta vakuutussopimuslain tai muun pakottavan lain määräyksiä eikä tällaista seikkaa itsessään voida pitää valitun menettelyn hyväksyttävyyttä puoltavana seikkana. Tietyn menettelyn lainmukaisuutta ei myöskään voida päätellä siitä seikasta, noudatetaanko tätä menettelyä yleisesti ja vakiintuneesti.    

Vakuutussopimuslaissa ei ole vastuunvalintaperiaatteiden sisältöä määrittäviä säännöksiä. Vakuutussopimuslaista ja erityisesti sen 10 §:n ja 37 §:n säännöksistä kuitenkin ilmenee selkeästi, että vakuutusyhtiöllä tulee olla henkilövakuutusten myöntämistä varten vastuunvalintaperiaatteet, joiden sisältö voi koskea vakuutuksen hakijan terveydentilaa. Vakuutuslautakunta katsoo, että terveydentilatietoihin perustuvassa vastuunvalintamenettelyssä on kysymys vakuutuksen hakijoiden lakiin perustuvasta kohtelusta. Lautakunta jatkaa seuraavassa erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteiden tarkastelua muiden yhdenvertaisuuslain 11.1 §:ssä säädettyjen edellytysten osalta.

Onko erilaisella kohtelulla muutoin hyväksyttävä tavoite?

Henkilövakuutuksien vastuunvalintamenettelyssä määritellään, mitä riskejä vakuutuksella vakuutetaan. Tässä menettelyssä vakuutuksen ulkopuolelle rajataan riskejä niiden laadun tai esiintyvyyden perusteella. Vakuutettavien riskien joukko vaikuttaa siihen, millaiseksi vakuutuskannan muiden vakuutuksenottajien vakuutusmaksut ja korvausetuudet voivat muodostua, sekä siihen, kuinka kannattava vakuutuskanta voi olla palveluntarjoajalle. Jos vakuutuksenottajat eivät joukkomittaisesti pidä vakuutustapahtuman perusteella maksettavia korvausetuuksia vakuutusmaksuihin verrattuna riittävinä tai vakuutuskanta ei muodostu palveluntarjoajalle kokonaistaloudellisesti kannattavaksi, ei henkilövakuutustoiminta ole pidemmän ajan kuluessa tarkasteltuna mahdollista.  

Vakuutuslautakunta pitää edellä kuvatun kaltaista vastuunvalintamenettelyä välttämättömänä vapaaehtoiselle henkilövakuutustoiminnalle. Lautakunta katsoo, että vapaaehtoisen henkilövakuutustoiminnan mahdollistavalla vastuunvalintamenettelyllä on hyväksyttävä tavoite. Tähän hyväksyttävään tavoitteeseen voidaan päästä, kun vakuutuksen hakijoita kohdellaan vastuunvalinnassa yhtäläisin perustein, ja vastuunvalinnassa käytettävät perusteet ovat merkityksellisiä vakuutettavan riskin kannalta.

Ovatko keinot tavoitteen saavuttamiseksi oikeasuhtaisia?

Arvioitaessa henkilövakuutusten vastuunvalinnassa käytettävien keinojen oikeasuhtaisuutta tulee huomioida erityisesti se, minkälaista riskiä vakuutuksella katetaan. Tämän seikan vaihdellessa vakuutusmuodoittain ei arviota vastuunvalinnassa käytettävien keinojen oikeasuhtaisuudesta voida tehdä kaikkien henkilövakuutusten osalta samalla tavalla. Terveydentilaa koskevien seikkojen osalta yleisenä lähtökohtana tulee kuitenkin pitää sitä, että vastuunvalinta tehdään arvioimalla vakuutuksen hakijan terveydentilaa yksilöllisesti. Tällaisesta menettelystä on tyypillisesti kysymys, kun vakuutuksen hakijan terveydentilaan koskevista seikoista saatuja tietoja verrataan tilastomateriaalista ilmeneviin todennäköisyyksiin. Sen sijaan esimerkiksi siitä seikasta, onko henkilö oikeutettu johonkin rahamääräiseen etuuteen, ei voida välttämättä tehdä terveydentilaa koskevia päätelmiä henkilövahinkoriskiä arvioitaessa.

Henkivakuutuksen vakuutusriskissä on kysymys kuolevuudesta. Henkilön terveydentilaan liittyvät seikat vaikuttavat kuolevuutta koskevan riskin suuruuteen. Vakuutusyhtiön terveysselvityksessä esittämä kysymys on koskenut työkyvyttömyyseläkkeellä olemista eli toisin sanoen sitä seikkaa, onko vakuutuksen hakija työkykyinen. Vakuutusyhtiön esittämä selvitys osoittaa, että sanottu seikka vaikuttaa kuolevuuteen eli henkivakuusriskiin. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä olemiseen liittyy säännönmukaisesti myös oikeus eri perustein maksettaviin eläke-etuuksia, on henkilön työkykyisyydessä kysymys hänen terveydentilaansa koskevasta seikasta. Vakuutusyhtiön terveysselvityksessä käyttämässä kysymyksessä on kyse vakuutuksen hakijan terveydentilaa koskevasta tekijästä, eikä arvioita tehdä sillä perusteella, onko hakijalla oikeus rahamääräiseen etuuteen.

Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön selvittäneen asiassa, että työkyvyttömyyseläkkeellä olemista koskeva vastuunvalintaperiaate on seikka, joka vaikuttaa merkityksellisellä tavalla kuolevuutta koskevaan riskiin. Vastuunvalintaperiaate koskee terveydentilaa ja kysymyksessä on menettely, jossa vakuutuksen hakijan yksilöllistä terveydentilaa koskevaa seikkaa verrataan riskiä koskevaan tilastoaineistoon. Nämä seikat huomioiden lautakunta pitää vakuutusyhtiön tässä tapauksessa käyttämää keinoa eli työkyvyttömyyseläkkeelle olemista koskevaa vastuunvalintaperustetta oikeasuhtaisena.

4. Vakuutuslautakunnan ratkaisu

Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisuuslakia ei poista palveluntarjoajan lähtökohtaista oikeutta kehittää erilaisia henkivakuutustuotteita ja määritellä niille edellä mainitut edellytykset täyttäviä vastuunvalintaperiaatteita. Käytetyn vastuunvalintaperiaatteen ollessa asianmukainen vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta tehdä vastuunvalintaperiaatteistaan poikkeavia riskiarvioita.

Edellä kerrotuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön osoittaneen, että kysymyksessä ei ole ollut syrjintä. Vakuutusyhtiö on voinut käyttää työkyvyttömyyseläkkeellä olemista vastuunvalintaperusteena henkivakuutuksen vastuunvalinnassa. Yhtiöllä on ollut A:n terveysselvityksessä ilmoittama seikka huomioiden oikeus kieltäytyä myöntämästä A:lle ja B:lle pariturvana myönnettävää henkivakuutusta. Asian ratketessa tällä tavalla Vakuutuslautakunta ei miltään osin ota kantaa A:n esittämään hyvitysvaatimukseen.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että palveluntarjoaja on varannut A:lle tilaisuuden toimittaa lisäselvitystä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen perusteena olevista seikoista sen selvittämiseksi, voidaanko A:lle myöntää jokin toinen henkivakuutus. Tältä osin asian mahdollinen jatkoselvittely on vielä osapuolten välillä kesken. 

Lopputulos

Vakuutusyhtiön käyttämä vakuutushakemuksen hylkäysperuste on ollut lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Helenius
Rahijärvi
Sario
Sibakov

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia