Haku

FINE-013353

Tulosta

Asianumero: FINE-013353 (2018)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 08.11.2018

Lakipykälät: 31, 34, 33

Varkausvahinko. Suojeluohjeet. Käypä arvo. Lunastusetukorvaus.

Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen 8.5.2016 mukaan asiakkaan vuonna 2000 käyttöönotetusta BMW 525D Touring –henkilöautosta oli hajotettu takaikkuna ja auton mittaristo, ajotietokoneen näyttö sekä CD-soitin oli anastettu. Myös konepelti oli avattu, mutta tietoa mahdollista vahingoista ei ollut.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 8.7.2016 mukaan vahinkotarkastuksessa oli havaittu, että auton takarenkaat oli suditettu loppuun niin voimakkaasti, että ne olivat puhjenneet. Jarrulevyt olivat voimakkaasti ruostuneet, joten ajoneuvo on ollut pitkään käyttämättömänä. Akku oli tyhjä, eikä moottori käynnistynyt edes apuvirtaa käyttämällä. Moottoritilasta oli katkaistu ja viety paksu sähköjohtonippu, jota pitkin kulkevat käytännöllisesti katsoen koko ajoneuvon sähköt. Ajoneuvorekisterin mukaan auto oli vahinkohetkellä määräaikaiskatsastamaton. Auto oli edellisen kerran määräaikaiskatsastettu 28.4 2014, jolloin annettiin korjauskehotukset ajovaloihin ja pakoputkistoon liittyen. Auto olisi tullut katsastaa seuraavan kerran viimeistään 5 5.2015, ja se on ollut tuosta päivästä alkaen liikennekäytöstä poistettuna.

Korvauspäätöksen mukaan vahinkopaikan katselmuksessa ilmeni, että auto oli pysäköitynä kiinteistöllä, jonka pihalla sijaitsee muun muassa varsin huonokuntoisen näköisiä varastorakennuksia, kasoihin lajiteltuja rakennusjätteitä ja useita hylätyn näköisiä autonkoreja. Kiinteistön pihalla on jatkuvasti säilytyksessä ns. romuautoja. Pihaan pääsee kulkemaan vapaasti, eikä sitä ole suljettu portilla tai aidalla. Asiakkaan auto oli pysäköitynä erään hallin päädyssä lähellä metsikköä ja sen vieressä oli toinen, ilman rekisterikilpiä ollut ajoneuvo osin metsikön ja muun kasvillisuuden ympäröimänä.

Asiakkaan vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle antaman selvityksen mukaan hän oli jättänyt ajoneuvon hallin pihalle 5 5.2015 liikennekäytöstä poiston yhteydessä. Hän kertoi, että renkaat olivat jo tuolloin loppuun suditetut. Asiakas oli kertonut asuvansa nykyisin toisella paikkakunnalla ja nähneensä auton viimeksi maaliskuussa 2016, jolloin se oli ehjä. Kiinteistön omistaja oli ilmoittanut asiakkaalle, että auton takaikkuna on rikottu ja autosta ehkä varastettu jotakin. Asiakas kertoi vielä havainneensa, että kiinteistön pihalla oli ennenkin rikottu autoja ja siellä säilytetty ns. romuautoja.

Vakuutusyhtiö viittasi suojeluohjeiden määräykseen, jonka mukaan ajoneuvoa ei saa jättää tien varrelle, pysäköintipaikalle tai muulle alueelle siten ja niin pitkäksi ajaksi, että se kiinnittää sivullisen huomiota tai vaikuttaa hylätyltä. Asiakas on jättänyt autonsa yli vuoden ajaksi kiinteistön pihaan, jossa on romuautoja ja rakennusjätteitä. Pitkäaikaissäilytys tällaisessa paikassa, mm. rekisterikilvettömien romuautojen seassa tontin rajalla metsänreunassa, on ollut omiaan kiinnittämään sivullisten huomiota, ja saanut takarenkaat rikkoutuneena ja pitkästä säilytysajasta johtuen likaisena olleen ajoneuvon vaikuttamaan hylätyltä. Menettely on ollut suojeluohjeen vastaista. Asiakkaan tietoisuus muiden alueella olleiden ajoneuvojen rikkomisista huomioon ottaen suojeluohjeiden vastaista menettelyä on pidettävä niin moitittavana, että vakuutusyhtiö epää korvauksen kokonaan.

Asiakas haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä. Uudessa korvauspäätöksessään 24.8.2016 vakuutusyhtiö vetosi aiemmassa päätöksessään lausutun lisäksi siihen, että asiakas ei ollut myöskään tiedon autoonsa murtautumisesta saatuaan ryhtynyt toimenpiteisiin lisävahinkojen välttämiseksi.

Vakuutusyhtiön mielestä asiakkaan menettely on ollut törkeän huolimatonta ja se on lisännyt huomattavasti riskiä auton valikoitumisesta varkauden kohteeksi. Yhtiö arvioi kuitenkin, että korvauksen kokonaan epääminen, jota käytetään esimerkiksi vakuutetun aiheuttaessa vahingon törkeällä huolimattomuudellaan, on tapauksessa liian ankara seuraamus. Autolle ei myöskään ollut aiheutunut lisävaurioita enää murrosta tiedon saamisen jälkeen. Tämän perusteella vakuutusyhtiö katsoi, että vahinko korvataan puolella (1/2) alennettuna. Yhtiö maksoi korvauspäätöksellään 18.9.2016 autosta lunastusta vastaavan kertakorvauksen, joka perustui 1.200 euron käypään arvoon, josta saadaan auton 200 euron jäännösarvolla vähennettynä 1.000 euroa. Korvauksesta on vähennetty vakuutuskirjan mukainen 200 euron omavastuu ja tämän jälkeen 1/2 osan myötävaikutusalennuksena 400 euroa. Maksettavaksi jäi 400 euroa.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä koskeva asiakkaan lausuntopyyntö tuli vireille FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa 30.6.2017. Vakuutusyhtiö maksoi asiakkaalle korvauspäätöksellään 30.7.2018 ajoneuvosta vauriomyynnissä saadun 280 euroa ja tälle määrälle 7 %:n viivästyskorkoa ajalta 15.7.2017 – 1.8.2018.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii autostaan sillä ennen vahinkohetkeä olleen käyvän arvon mukaista korvausta lunastusetuvakuutuksen korvauksella lisättynä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon auton erittäin hyvä kunto, alhainen ajokilometrimäärä, ja korkea varustelutaso. Asiakkaan mukaan kohtuullinen korvaus hänelle vakuutusyhtiön virheiden oikaisemisesta aiheutuneesta ylimääräisestä työstä on 1.000 euroa.  

Asiakas viittaa tekemäänsä rikosilmoitukseen, jonka mukaan auton renkaat vanteineen on ilmoitettu varastetuiksi. Autoon on vaihdettu huonokuntoiset renkaat ja vanteet varastettujen tilalle. Asiakas ei ole ”sutinut” renkaita huonokuntoisiksi. Vakuutusyhtiö on vedonnut auton katsastamattomuuteen ja 28.4.2014 katsastuksen yhteydessä annettuihin korjauskehotuksiin. Asiakkaan mukaan katsastuksessa edellytetyt korjaukset on tehty ja auto on ollut erittäin hyväkuntoinen. Auto on poistettu liikennekäytöstä, koska asiakas sai vapaan autoedun. Lunastusetuvakuutus on tehty autolle 13.4.2016 ja tämä on tapahtunut vakuutusyhtiön ehdotuksesta.

Asiakas pitää vakuutusyhtiön arviota autolla ajetuista kilometreistä (540.000 km) perusteettomana. Auto on vuosimallia 2000. Viimeisessä saatavilla olevassa katsastustodistuksessa 28.5.2012 auton ajokilometrit ovat olleet 171.000 km. Autossa olleen viimeisimmän katsastustodistuksen vakuutusyhtiö on hävittänyt auton mukana. Auto on laitettu seisontavakuutukseen 2015 ja sen ajokilometrimäärä on asiakkaan mukaan tuolloin maksimissaankin ollut 217.000 km. Autolla ei ole voitu ajaa asiakkaan tietämättä.

Vakuutusyhtiö on lähettänyt asiakkaalle lunastusasiakirjat, joita hän ei ole hyväksynyt tai allekirjoittanut. Asiakas ei ole siirtänyt auton omistusta vakuutusyhtiölle. Asiakas on tarjoutunut maksamaan saamansa korvauksen takaisin yhtiölle jo 3.10.2016 ja hänen pyydettyään myöhemmin autoaan takaisin, on käynyt ilmi, että vakuutusyhtiö on myynyt auton todennäköisesti varaosiksi. Asiakkaan mielestä auto olisi ollut korjattavissa. Vakuutusyhtiö on asiakkaan toimittamissa sähköpostiviesteissä myöntänyt menetelleensä virheellisesti. Vakuutusyhtiö on saanut jo 18.5.2017 autosta myyntihinnan, mutta pitänyt sen ensin oikeudettomasti itsellään.

Suojeluohjevähennyksen osalta asiakas viittaa toimittamiinsa valokuviin auton säilytyspaikasta. Kiinteistön pihalla ei ole vakuutusyhtiön väittämää rakennusjätettä tai romuautoja. Sen sijaan pihalla on ajoittain ollut rakennuksissa toimivien autoharrastajien harrasteautoja. Autoa ei ole säilytetty vakuutusyhtiön väittämällä tavalla hallin päädyssä lähellä metsikköä, vaan vahingon sattuessa se on ollut keskeisellä paikalla pihaa, hallirakennuksen keskiosassa ja asuinrakennuksesta nähtävillä. Myöhemmin auto on vakuutusyhtiön kanssa sovitusti siirretty hallin päätyyn, mutta autoa ei ole säilytetty siellä. Asiakas viittaa lautakunnalle lähettämäänsä valokuvaan hallista ja sen edessä olevasta kahdesta autosta, joka on asiakkaan mukaan otettu 19.3.2018. Vakuutusyhtiön mukaan aluetta ei ole aidattu ja sinne pääsee vapaasti. Asiakas on kuitenkin toimittanut valokuvat kiinteistölle johtavalta väylältä, jossa on aita ja portti.

Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiö on tarkoituksellisesti vääristellyt auton sijaintia ja yrittää leimata sen hylätyksi romuautoksi. Auto on ollut pölyinen vain pihan sepelöinnin takia ja sitä ennen puhdas asiakkaan lähettämästä kuvasta ilmenevällä tavalla. Asiakas viittaa P-nimiseltä henkilöltä saamaansa kirjalliseen lausuntoon 10.9.2018. Lausunnon mukaan P itsekin säilyttää omaisuuttaan kiinteistöllä. P:n mukaan asiakkaan lähettämästä valokuvasta nähtävissä oleva auto on varmuudella asiakkaan BMW. P:n mukaan auto oli siirretty vahingon jo tapahduttua hallin päätyyn kiinteistön omistajan toimesta, koska piha-alue sepelöitiin. Kiinteistön tiloissa on jatkuvasti asukkaat ja halleissa säännöllistä toimintaa. P ei ole kuullut, että alueella olisi sattunut vastaavaa ilkivaltaa.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan kuvaus nimettömien henkilöiden kertomuksista kiinteistön olosuhteista perustu vain kuulopuheeseen. Asiakas pitää suoranaisina valheina vakuutusyhtiön vakuutustutkijan väitteitä siitä, että asiakas olisi myöntänyt auton renkaiden olleen loppuun suditetut tai myöntänyt tietäneensä alueella tapahtuneista autojen rikkomisista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiö katsoo, ettei ajoneuvon vanteita renkaineen ole näytetty varastetun ja tilalle vaihdetun BMW:n alkuperäisvanteita huonokuntoisin renkain. Vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvoa on asiakkaan kertomuksesta poiketen säilytetty hallin päädyssä. Ajoneuvon säilyttämisen suojeluohjeiden vastaisuuden arvioinnin osalta vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksissään esitettyihin perusteluihin, joiden mukaisesti suojeluohjeiden laiminlyönti on ollut törkeää ja se on ollut syy-yhteydessä vahingon syntyyn. Vakuutusyhtiö katsoo, että korvausta on ollut perusteltua alentaa puolella (1/2). Vakuutusyhtiö on perustellut kantaansa seuraavasti:

Ajoneuvon pyörät, kunto ja ajomäärä

Vakuutusyhtiölle 8.5.2016 toimitetussa vahinkoilmoituksessa tai poliisin tutkintailmoituksessa ei mainita renkaita ja vanteita varastetun. Väite renkaiden varastamisesta ja niiden korvaamisesta huonokuntoisilla renkailla on esitetty vasta 19.9.2016 tehdyssä ilmoituksessa ja muutoksenhaun yhteydessä. Asiakkaan kertomus tarkoittaa, että ajoneuvoa vaurioittamaan ja siitä osia varastamaan tulleen henkilön olisi tullut olla varustautunut kyseiseen ajoneuvomalliin kuuluvilla BMW:n alkuperäisvanteilla renkaineen ja vaihtaa ne ajoneuvoon. Varkausrikollisuus on taloudellisesti motivoitunutta ja taloudellisen hyödyn sijaan menettelystä olisi aiheutunut teon toteuttamisen kannalta tarpeetonta vaivaa sekä kustannuksia. Vakuutusyhtiö katsoo jääneen näyttämättä, että vanteet renkaineen olisi varastettu ja niiden tilalle vaihdettu toiset. Ajoneuvossa olleiden renkaiden kunto ilmenee vakuutustutkijan raportissa olevista valokuvista.

Kyseessä on 5.5.2000 käyttöönotettu, käytettynä Saksasta tuotu ajoneuvo, joka on rekisteröity Suomeen 30.5.2012. BMW-merkkiliikkeen tietokannasta saadun tiedon mukaan ajoneuvon mittarilukemaksi oli vuonna 2004 korjauksen yhteydessä kirjattu 240.000 km, joka on viimeisin tietokannasta ilmenevä lukema. Keskimääräinen ajosuorite oli ollut yli 50 tuhatta kilometriä vuodessa.

Auton kirjatut mittarilukemat:

2001 elokuu                       56 tkm
2002 helmikuu                   86 tkm
2002 marraskuu                122 tkm
2003 marraskuu                171 tkm
2004 huhtikuu                    209 tkm
2004 marraskuu                240 tkm

On yleisesti tunnettua, että mittarilukemia voidaan muuttaa ja näin on myös todettu lukuisten käytettynä Suomeen tuotujen ajoneuvojen kohdalla tehdyn. Suomessa katsastusten yhteydessä kirjatut mittarilukemat ovat ristiriidassa Saksassa todettujen kanssa. On perusteltua ajatella ristiriidan johtuvan siitä, että mittarilukemaa on muutettu todellista ajomäärää alhaisemmaksi ennen Suomeen rekisteröintiä. Ajoneuvon todellista ajomäärää on pidettävä epäselvänä, joten sen suuruusluokasta on muodostettava arvio. Vuonna 2004 kirjatun mittarilukeman jälkeen keskimääräiseksi vuosittaiseksi ajosuoritteeksi on arvioitu noin puolet aikaisemmasta vuosittaisesta ajosuoritteesta. Ajomääränä on tällä perusteella päädytty pitämään noin 540.000 kilometriä, mikä on vakuutusyhtiön mielestä perusteltu arvio.

Auton säilytysolosuhteet

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakkaan toimittamasta hallin pihalla otetusta valokuvasta ei ole todettavissa, mikä ajoneuvoyksilö valokuvassa on toisen ajoneuvon takana. Yhtiö kiistää sopineensa asiakkaan esittämällä tavalla ajoneuvon siirtämisestä vahingon jälkeen hallin päätyyn. Vahinkotarkastaja on käynyt paikalla 11.5.2016 ja 16.5.2016. Tuolloin otetuista valokuvista voi todeta, että kiinteistöllä säilytettiin korvauspäätöksessä kuvattua omaisuutta. Ajoneuvosta otetuista valokuvista voi puolestaan todeta sen olleen kauttaaltaan ikkunoita myöten siinä määrin likainen kuin selvitetty säilytysaika antaa olettaa. Ajoneuvossa on ollut puhjenneet takarenkaat. Hallin päädyssä maassa olevista jäljistä on pääteltävissä, että ajoneuvoa oli lähiaikoina siirretty lyhyt matka hallin päädyssä paikasta toiseen. Hallin päädyssä oli seinän vieressä kohta, jossa olevista jäljistä päätellen siinä oli ollut jokin ajoneuvo pitkän aikaa.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija on käynyt paikalla 27.5.2016 ja kuvannut ympäristöä sekä puhuttanut kiinteistöllä tapaamiaan ihmisiä. Valokuvista voi todeta, että kiinteistöllä säilytettiin vakuutustutkijan raportissa ja korvauspäätöksessä kuvattua omaisuutta. Pihalle pääsi kulkemaan vapaasti, eikä se ollut suljettu aidalla tai portilla. Puhutetut ihmiset tunnistivat ajoneuvon vakuutustutkijan esittämästä valokuvasta ja kertoivat ajoneuvon seisoneen ainakin vuoden hallin päädyssä.

Vakuutusyhtiön mukaan alueen luonnetta ja jatkuvaa käyttöä erilaisen sekalaisen omaisuuden varastointiin kuvaa myös vanhempi karttapalvelun valokuva vuodelta 2009. Ei ole perusteltua ajatella, että kiinteistö olisi siivottu esitetyn selvityksen kaltaisesta omaisuudesta ennen ajoneuvon säilytyksen alkamista ja ryhdytty uudelleen säilyttämään vastaavaa omaisuutta vahingon jälkeen ennen vahinkotarkastajan ja vakuutustutkijan kiinteistöllä käymistä. Pitkäaikaisen säilytystarkoituksen puolesta puhuu kiinteistöllä tavattujen henkilöiden kertomus siitä, että ajoneuvoa säilytettiin hallin päädyssä. Yleensä pitkäaikaisesti säilytettävä omaisuus sijoitetaan muualle kuin keskeiselle paikalle pihaa, jotta se ei ole muun toiminnan tiellä. Vakuutusyhtiö pitää asiassa näytettynä, että ajoneuvon säilytys- ja vahinkopaikka on ollut hallin päädyssä, eikä asiakkaan esittämässä paikassa keskellä pihaa.

Selvityksen perusteella ajoneuvon säilytysympäristö ja ajoneuvon ulkoinen kunto ovat olleet sellaisia, että ajoneuvo on kiinnittänyt sivullisten huomiota ja vaikuttanut hylätyltä. Vakuutustutkijalle asiakas kertoi jättäneensä ajoneuvon hallin pihalle 5.5.2015, kun se poistettiin liikennekäytöstä. Hän kertoi myös, että ainakaan muita ei voi loppuun suditetuista takarenkaista syyttää. Asiakas kertoi saaneensa tietää vahingosta kiinteistön omistajalta ja olleensa tietoinen, että kiinteistön alueella ennenkin rikottu autoja ja säilytettävän romuautoja.

Vahingon määrä

Vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvon korjaaminen ei ole ollut vakuutusehtojen kohdan 4.2.3 mukaan kannattavaa, koska arvioidut korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon käyvästä arvosta. Tässä tapauksessa ajoneuvon käypä arvo on ollut 1.200 euroa ja arvioidut korjauskustannukset 5.387,90 euroa.

Vahingon määrä on tällöin ehtokohdan 4.2.3 mukaisesti ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus. Vakuutustapahtuman jälkeiseksi käyväksi arvoksi on korvausta maksettaessa arvioitu 200 euroa. Näin ollen vahingon määrä on 1.000 euroa. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä korvausvelvollisuutensa maksamalla ehtokohdan 5.5.5 mukaisesti ajoneuvolla välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen mukaisen korvauksen. Korvauksesta on vähennetty ehtokohdan 5.5.6 mukaisesti vakuutuskirjaan merkitty 200 euron omavastuu ja korvausta on alennettu puolella (1/2) suojeluohjeiden törkeänä pidettävän laiminlyönnin johdosta.

Vakuutusyhtiö myöntää, että vakuutusturvaa on laajennettu lunastusetuvakuutuksella 15.4.2016 toisin kuin 8.7.2016 annetussa korvauspäätöksessä on todettu. Ajoneuvon omistusoikeutta ei ole tässä tapauksessa luovutettu vakuutusyhtiölle, minkä vuoksi korvaus on maksettu ehtokohdan 5.5. luettelon kohdan 2 mukaisesti, toisin sanoen maksamalla korvaus ajoneuvolla välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen mukaan määräytyen. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö ei maksa korvausta lunastusetuvakuutuksesta.

Ajoneuvon myynti

Vakuutusyhtiön mukaan vaurioitunut ajoneuvo on myyty ja siitä on saatu 280 euroa. Tämä määrä on tilitetty asiakkaalle korkoineen varojen saamispäivästä 15.6.2017 lukien.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välillä ei ole auton takarenkaiden väitettyä anastamista ja huonokuntoisten renkaiden ja vanteiden anastettujen tilalle vaihtamista lukuun ottamatta erimielisyyttä siitä, että asiakkaan ilmoittamat auton vauriot ovat varkaus- tai ilkivaltaturvasta korvattavia. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa korvausta suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella. Lisäksi erimielisyyttä on autosta maksettavan korvauksen määrästä sekä lunastusetukorvauksen maksamisen edellytysten täyttymistä tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö on ilman lunastuksesta ja auton omistusoikeuden vakuutusyhtiölle siirtymisestä asiakkaan kanssa sopimista myynyt asiakkaan auton ja maksanut ns. romurahan asiakkaalle. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.11.2015 alkaen) kohta 5.7 (Suojeluohjeet) ja yleisten sopimusehtojen kohta 6.1, joissa on määräyksen suojeluohjeiden noudattamisesta ja suojeluohjeiden laiminlyönnin seuraamuksista, vastaavat vakuutussopimuslain edellä mainituissa pykälissä säädettyä.

Ehtokohdan 5.7.3 (Huolenpito ajoneuvosta) mukaan ajoneuvoa ei saa jättää tien varrelle, pysäköintipaikalle tai muulle alueelle siten ja niin pitkäksi ajaksi, että se kiinnittää sivullisen huomiota tai vaikuttaa hylätyltä.

Ehtokohdan 3.8 (Lunastusetuvakuutus) mukaan lunastusetuvakuutus on kohtien 3.1 - 3.7 mukaisia vakuutuksia täydentävä esinevakuutus, josta maksetaan lisäkorvausta ajoneuvon käyvän arvon lisäksi, jos korvauksen edellytykset näiden ehtojen mukaisesti täyttyvät. Korvaus käyvän arvon osalta maksetaan vahinkotyypin mukaan määräytyvästä esinevakuutuksesta.

Ehtokohdan 3.8.1 (Kokonaiskorvauksena uuden ajoneuvon käteishinta) mukaan Lunastusetuvakuutuksesta maksetaan merkiltään, malliltaan ja varustelutasoltaan uuden, samanlaisen ajoneuvon käteisostohinta muun muassa jos vakuutuksen kohteen ensimmäisestä käyttöönottopäivästä on kulunut enintään 3 vuotta ja vakuutuksen kohteella on ajettu enintään 60 000 km.

Ehtokohdan 3.8.2 (Lisäkorvauksena enintään 30 prosenttia käyvästä arvosta) mukaan jos ajoneuvo ei täytä Lunastusetuvakuutuksen mukaisia uuden ajoneuvon korvauksen ehtoja, Lunastusetuvakuutuksen mukaisessa korvauksessa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden enimmäismäärä on 30 prosenttia kohdassa 5.5.3 määritellystä ajoneuvon käyvästä arvosta.

Ehtokohdan 3.8.3 (Korvauksen yläraja) mukaan kokonaiskorvauksen yläraja on kuitenkin enintään uuden samanlaisen ajoneuvon hankintahetken käteishinta tai sen ajankohdan hinta, kun sellainen viimeksi on ollut myynnissä, jos korvaus maksetaan kohdan 3.8.1 mukaisesti. Käytettynä hankitusta ajoneuvosta ei korvata kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo.

Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvauksena maksetaan vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.3 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä on ajoneuvon korjauskustannukset, jos sen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa. Korjaaminen ei ole kannattavaa, jos arvioidut korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon käyvästä arvosta vakuutustapahtuman sattumispäivänä.

Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus.
[..]

Ehtokohdan 5.5.3 (Käypä arvo) mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein (katso kohta 5.4).

Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.

Ehtokohdan 5.5.5 (Korvauksen maksaminen) mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa

1. maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaisesti tai maksamalla arvioidun ja sovitun korjauskustannusten määrän
2. maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen
3. lunastamalla vakuutuksen kohteen käyvästä arvosta
4. lunastamalla vakuutuksen kohteen Lunastusedun mukaisesta arvosta. Lunastusedun mukaisen korvauksen maksamisen edellytyksenä on alentamaton korvaus; tai
5.hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon tai sen osan. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta hankkia tilalle vastaavaa omaisuutta.

Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvaus maksetaan yllä olevan luettelon kohdan 2 mukaisesti. Korvauksesta vähennetään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu.

Ehtokohdan 5.5.6.2 (Omavastuiden ja muiden vähennysten vähentämisjärjestys) mukaan omavastuut ja muut näissä ehdoissa mainitut vähennykset lasketaan vahingon määrästä seuraavassa järjestyksessä:
1. arvonlisäveron osuus
2. muut vähennettävät verot
3. perusomavastuu
4. korvauksen mahdollinen alennus
5. prosenttimääräinen omavastuu

Asian arviointi

Onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa korvausta suojeluohjeiden vastaisen menettelyn perusteella?

Vakuutusehtoihin otetun suojeluohjeen mukaan ajoneuvoa ei saa jättää tien varrelle, pysäköintipaikalle tai muulle alueelle siten ja niin pitkäksi ajaksi, että se kiinnittää sivullisen huomiota tai vaikuttaa hylätyltä. Vakuutusyhtiö on alentanut autovahingosta maksettavaa korvausta puolella sen perusteella, että asiakas on säilyttänyt autoaan pitkäaikaisesti puheena olevan kiinteistön piha-alueella, jolloin se on kiinnittänyt sivullisten huomiota ja vaikuttanut hylätyltä.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa osapuolten kertomusten perusteella selvitettynä, että auto on ollut säilytettävänä puheena olevalla kiinteistöllä sen liikennekäytöstä poistamisesta 5.5.2015 lukien aina 6.5.2016 saakka, jolloin vahinko on asiakkaan vahinkoilmoituksen mukaan sattunut. Auto on vielä tämän ajankohdan jälkeenkin ollut jonkin aikaa kiinteistöllä, mutta tällä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, missä määrin suojeluohjeiden väitetty laiminlyönti on vaikuttanut vahinkotapahtuman sattumiseen. 

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että kiinteistöllä säilytetään romuajoneuvoja ja rakennusjätettä. Lisäksi yhtiö on vedonnut siihen, että asiakkaan autoa on säilytetty metsän reunassa olleen romuauton vieressä. Asiakas on puolestaan kertonut, että auto on ollut säilytettävänä hallirakennuksen keskikohdalla, mistä asiakas on toimittanut myös valokuvan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vakuutustutkijan muistioon liitetyistä valokuvista käy ilmi, että asiakkaan auto on ollut pidemmän aikaa hallirakennuksen päädyssä, josta auto on jäljistä päätellen hinattu pyörät lukkiutuneena ns. nahkoineen sen valokuvasta ilmenevään sijaintipaikkaan. Auto on ollut kuvaushetkellä kauttaaltaan likainen ja sen vieressä on metsässä oleva toinen auto, josta puuttuvat rekisterikilvet. Valokuvista on nähtävissä erilaisia tavarakasoja, joita voi lautakunnan näkemyksen mukaan luonnehtia rakennusjätteeksi. Vakuutuslautakunnalla ei ole perusteita epäillä sitä, että kuva on otettu vakuutusyhtiön vakuutustutkijan kertomalla tavalla kiinteistöllä käynnin 27.5.2016 yhteydessä.

Asiakkaan toimittamassa valokuvassa maassa on lunta ja hallin keskellä on nähtävissä musta, todennäköisesti BMW-merkkinen farmariauto, jonka rekisterikilpi ja etuosa ovat kuitenkin kokonaan auton eteen pysäköidyn toisen auton peittämät niin, että autosta on nähtävissä vain sen vasen sivu. Asiakas on kertonut ottaneensa valokuvan maaliskuussa 2016. Vakuutuslautakunta pitää valokuvasta huolimatta epäuskottavana asiakkaan kertomusta siitä, että auto olisi ollut asiakkaan kertomalla tavalla rakennuksen oviaukkojen edessä säilytettävänä lähes vuoden ajan, jolloin se olisi ollut muun muassa hallin ovien kautta kulkemisen esteenä. Tässä arvioinnissaan Vakuutuslautakunta on ottanut huomioon myös asiakkaan itsensä autonsa eri vaiheessa kiinteistöllä siirtämisistä esittämien kertomusten ristiriitaisuuden sekä vakuutusyhtiön esittämät valokuvat, joissa olevien jälkien perusteella asiakkaan auto on ollut hallirakennuksen päädyssä pidemmän aikaa.

Auton tarkasta säilytyspaikasta riippumatta auto on esillä olevassa tapauksessa ollut säilytettävänä po. kiinteistöllä yhteensä noin vuoden ajan. Auton jarrulevyt ovat ruostuneet voimakkaasti ja akku on ollut tyhjä, mikä viittaa siihen, että autoa on säilytetty kiinteistöllä ajamattomana koko säilytyksen ajan. Autoa on valokuvissa olevien hinausjälkien ja maassa olevan jäljen perusteella säilytetty pitkäaikaisesti metsän reunassa toisen rekisterikilvettömän auton läheisyydessä. Vaikka alueelle johtavalla tiellä on asiakkaan toimittamien valokuvien perusteella portti, muista valokuvista ilmenee, että kiinteistölle pääsyä esimerkiksi metsän kautta ei ole estetty.

Autosta vahinkotarkastuksen yhteydessä otettujen valokuvien perusteella auto on vaikuttanut hylätyltä. Vakuutusyhtiön toimittamista valokuvista ilmenee, että kiinteistöä on käytetty sekalaisen omaisuuden ja huonokuntoisten autojen varastointiin. Vakuutuslautakunta katsoo, että auton säilyttäminen kiinteistöllä näissä olosuhteissa noin vuoden ajan on ollut suojeluohjeen vastaista menettelyä, joka on vaikuttanut vahinkotapahtuman sattumiseen. Laiminlyönnin on katsottava tapahtuneen vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Auton säilytysajan pituus huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut tässä tapauksessa oikeus alentaa korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella puolella (1/2).

Käypä arvo

Vakuutusehtojen mukaan ajoneuvon käyvällä arvolla tarkoitetaan käteishintaa, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Asiakkaan auto on BMW 525 Touring Automatic, joka on otettu käyttöön 5.5.2000 Saksassa ja rekisteröity Suomeen 30.5.2012. Vakuutusyhtiö on arvioinut auton käyväksi arvoksi 1200 euroa. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan lausunnon perusteella hinta-arvion perusteena on ollut muun ohessa arvio siitä, että autolla on ajettu noin 540.000 kilometriä.

Vakuutuslautakunnalle toimitettujen selvitysten mukaan ajoneuvon matkamittarin lukema vahinkotapahtuman jälkeen on jäänyt selvittämättä. Asiakas on lausuntopyynnössään viitannut katsastuksessa 28.5.2012 todettuun 171.000 kilometrin matkamittarilukemaan ja kertonut, että vuonna 2015 auto seisontavakuutukseen laitettaessa sen ajokilometrimäärä on enimmilläänkin ollut 217.000 km. Vakuutusyhtiö on viitannut BMW-merkkiliikkeen tietokannasta saamiinsa tietoihin, joiden mukaan auton mittarilukema on ollut jo vuoden 2004 marraskuussa 240.000 kilometriä. Tämä johtuu vakuutusyhtiön mukaan todennäköisesti siitä, että auton mittarilukemia on muutettu, kuten useiden Suomeen käytettyinä tuotujen ajoneuvojen osalta on todettu tehdyn.

Asiakas ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön kertomusta merkkiliikkeessä auton osalta todetuista kilometrimääristä, jotka ovat jo vuonna 2004 ylittäneet asiakkaan ilmoituksen autonsa ajetuista kilometreistä ennen vahinkotapahtumaa. Näiden tietojen perusteella on ilmeistä, että auton mittarilukemaa on jossakin vaiheessa muutettu. Vaikka vakuutusyhtiön arvio auton ajokilometreistä perustuu oletukseen ja todellinen ajokilometrimäärä voi olla suurempi tai pienempikin, Vakuutuslautakunta pitää autosta esitetyn selvityksen perusteella vakuutusyhtiön arviota ajokilometreistä uskottavana ja autolla ajettujen kilometrien määrän suuruusluokan osoittavana.

Auton jarrulevyt ovat valokuvien perusteella olleet hyvin ruosteiset ja sen akku on ollut tyhjä. Auton renkaiden kuluneisuuden osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakas ei ole alun perin autovahingosta vakuutusyhtiölle ja poliisille ilmoittaessaan kertonut auton renkaiden varastamisesta. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön tavoin jokseenkin epätodennäköisenä, että auton renkaita anastamaan tulevat varkaat pitäisivät mukanaan ja vaihtaisivat saman automerkin alkuperäisvanteilla olevat huonokuntoiset renkaat takaisin auton alle. Tämän vuoksi lautakunta lähtee arviossaan siitä, että autossa on vahingon sattuessa ollut vakuutusyhtiön toimittamista valokuvista nähtävissä olevat takarenkaat, jotka ovat kuluneet käyttökelvottomiksi.

Vakuutusyhtiön vuonna 2000 käyttöön otetuista BMW 525 –henkilöautoista esitettyjen Nettiauton myynti-ilmoitusten hintapyynnöt ovat vaihdelleet 1.800 – 2.500 euron välillä. Autot ovat ilmoitusten perusteella olleet katsastettuja, asiakkaan auton arvioituja ajokilometrejä vähemmän ajettuja ja ikäisekseen hyväkuntoisia.

Kun otetaan huomioon asiakkaan auton katsastamattomuus, epäselvä huoltohistoria ja muun muassa jarrulevyjen huono kunto, Vakuutuslautakunnalla ei ole perusteita arvioida asiakkaan auton käypää arvoa korkeammaksi kuin vakuutusyhtiön myöntämät 1.200 euroa.

Lunastusetuvakuutuksesta maksettava korvaus

Asiakas on vaatinut, että autosta maksetaan lunastusetuvakuutuksen mukainen korvaus. Vakuutusyhtiön mukaan korvausta lunastusetuvakuutuksesta ei voida maksaa, koska asiakas ei ole luovuttanut auton omistusta vakuutusyhtiölle.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ajoneuvon luovuttaminen vakuutusyhtiölle on vakuutusehtojen kohtien 3.8.3 ja 5.5.5 mukaan korvauksen vakuutuksen lunastusetuosasta maksamisen edellytyksenä. Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ilmenee, että vakuutusyhtiö on tarjoutunut lunastamaan asiakkaan auton, mutta asiakas ei ole ollut tähän maksettavan korvauksen määrään tyytymättömänä halukas. Osapuolet eivät ole lähemmin kuvanneet niitä tapahtumia, joiden seurauksena korvauspäätösten mukaan asiakkaan omistukseen jääväksi tarkoitettu auto on jäänyt vakuutusyhtiön haltuun ja edelleen myytäväksi.

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan kertomusta siitä, että yhtiö on myynyt hallussaan olleen asiakkaan auton ilman lunastuksesta kirjallisesti sopimista tai asiakkaan muunkaan nimenomaisen suostumuksen saamista. Tämä seikka ilmenee myös Vakuutuslautakunnalle toimitetusta lunastusasiakirjasta, joka on allekirjoitettu vakuutusyhtiön puolelta 27.3.2018, mutta jossa ei ole asiakkaan allekirjoitusta. Asiakkaan ja vakuutusyhtiön korvauspäällikön välisessä sähköpostikeskustelussa korvauspäällikkö on maininnut muun ohessa, että ”selvää on, että sopimus olisi tullut saada allekirjoitettuna.”

Asiakas on vetoamassaan sähköpostiviestissä todennut hyväksyneensä lunastuksen, mutta kertonut kieltäytyneensä lunastuksen mahdollistavan sopimuksen allekirjoittamisesta. Siitä, että vakuutusyhtiö on myynyt hallussaan olleen asiakkaan auton, voidaan päätellä, että omistusoikeuden on jollakin perusteella tullut näkyä vakuutusyhtiölle siirtyneenä ainakin ajoneuvorekisterin tiedoissa. Vakuutuslautakunta ymmärtää osapuolten kannanotot niin, että auto ei enää ole palautettavissa asiakkaan omistukseen. Kun otetaan huomioon, että vaurioituneen auton myyminen on selvitysten perusteella johtunut vakuutusyhtiön menettelyvirheestä, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei tässä asiakkaan näkökulmasta ajoneuvon lunastamista vastaavassa tilanteessa voi kieltäytyä maksamasta asiakkaalle lunastusetuvakuutuksen mukaista 30 %:n lisäkorvausta. Vakuutusyhtiön olisi tämän vuoksi tullut vaurioajoneuvon myynnin jälkeen korvata vahinko asiakkaalle lunastuksena ajoneuvon lunastamista ja lunastusetuvakuutusta koskevien vakuutusehtojen mukaisesti.

Vahingon määrän osalta Vakuutuslautakunta toteaa seuraavaa. Lunastustilanteessa korvattavaksi tulee vakuutusehtojen mukaan ajoneuvon käyvän arvon mukainen korvaus lisättynä lunastusetuvakuutuksen 30 %:n määrällä. Kun ajoneuvo lunastetaan, maksettavasta korvauksesta ei vähennetä jäännösarvoa, vaan vaurioitunut ajoneuvo siirtyy vakuutusyhtiön omistukseen, jolloin vakuutusyhtiöllä on oikeus ajoneuvon vaurioituneena myynnistä saatavaan ns. romurahaan

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on jo maksanut asiakkaalle lunastusta vastaavana kertakorvauksena 400 euron korvauksen. Vakuutusyhtiö on lisäksi maksanut asiakkaalle vaurioituneen auton myynnistä saadut 280 euroa.

Vakuutusehtojen mukainen korvaus lunastusetuvakuutuksen osuudella lisättynä (1.200 euroa + 30 %) on tässä tapauksessa 1.560 euroa. Kun tästä summasta vähennetään vakuutusehtojen kohdan 5.5.6.2 mukaisessa järjestyksessä 200 euron omavastuu, vahingon määräksi jää 1.360 euroa. Tästä määrästä tehtävän ½ osan suojeluohjevähennyksen vähentämisen jälkeen lopputulokseksi muodostuu 680 euroa. Kun tästä vähennetään vakuutusyhtiön asiakkaalle jo maksama 400 euron kertakorvaus ja ajoneuvon myyntihintaa vastaava 280 euron korvaus, lisäkorvausta ei jää maksettavaksi.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia