Haku

FINE-013335

Tulosta

Asianumero: FINE-013335 (2018)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 12.12.2018

Lakipykälät: 5, 9

Varastettujen korujen arvo. Korvausmäärä. Hankinta-alennus.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan omakotitaloon murtauduttiin ajalla 25.–28.9.2015 ja sieltä anastettiin huomattava määrä koruja. Korvauksia haettiin kotivakuutuksesta.

Korvauspäätöksellään 15.2.2018 vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusyhtiön yhteistyökumppani W Oy on arvioinut korut 36.953,50 euron arvoiseksi. Asiakas on hankkinut koruja yhteistyökumppanin kautta suositushinnoin 18.624,00 eurolla. Jäljelle on jäänyt 18.330,00 euroa. Asiakas on hankkinut muualta kaksi sormusta, arvoltaan 850 euroa. Nämä sormukset olisi ollut hankittavissa vakuutusyhtiön yhteistyökumppanin kautta, joten näistä on korvattu 70 % vakuutusyhtiön hankintahinnan mukaisesti 595,00 euroa. Jäljelle jäävä summa on 18.330,00 euroa-595,00 euroa, yhteensä 17.735,00 euroa. Tästä maksettava rahakorvaus 50 % on vakuutusyhtiön korvauskäytännön mukaisesti 8.867,50 euroa. 50 % rahakorvaus perustuu korujen päivänarvoon. Päivänarvolla tarkoitetaan tuotteen markkina-arvoa eli sitä arvoa, joka tuotteesta myytäessä avoimilla markkinoilla yleisesti ottaen saisi. Päivänarvo ei vastaa korujen jälleenhankinta-arvoa, vaan on 50 % jälleenhankinta-arvosta.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Valituksessa asiakkaan asiamies toteaa asiakkaan hankkineen osan koruista vakuutusyhtiön yhteistyökumppanin kautta suositushinnoin. Jäljelle jäävästä korvauksesta on suoritettava korvaus 100 % mukaan eli 17.735 euroa. Varastettuja koruja ei voida määritellä käyttötavaraksi, joiden arvo laskee. Näiltä osin asiamies viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 547/07. Turkisesineisiin verrattuna voidaan perustellusti katsoa, että vanhojen ja vähän käytettyjen korujen arvo ei ole iän ja käytön arvon vuoksi alentunut.

Asiassa on lisäksi oleellista, että asiakkaalla oli aikaisemmin 3-5 vuotta sitten kotivakuutus toisessa vakuutusyhtiössä. Uusi vakuutusyhtiö sai ylipuhuttua ja vaihtamaan vakuutusyhtiötä. Tuolloin asiakkaalle on kerrottu, että vaihdon jälkeen vakuutusehdot ovat samat kuin entisessäkin vakuutusyhtiössä, jonka ehtojen mukaan irtaimistoon sisältyvät myös arvoesineet kuten korut. Korujen arvo lasketaan aina käyvän arvon mukaan. Asiakas on myöhemmin kysynyt vanhasta vakuutusyhtiöstä korvauskäytäntöä ja sieltä kerrottiin, että aiempi kotivakuutus olisi korvannut korut perustuen päivänarvoon eli W Oy:n arvioon. Asiakas on perustellusti odottanut, että nykyinen vakuutusyhtiö olisi korvannut korut täysimääräisesti. Lisäksi asiakas huomauttaa, että nykyisellä vakuutusyhtiöllä olisi ollut tarjolla arvotavaravakuutus, joka olisi korvannut samoin perustein kuin entinen kotivakuutusyhtiö. Vakuutusehtojen soveltaminen ja tilanteen tulkitseminen vakuutusyhtiön tavalla johtaa asiakkaan kannalta kohtuuttomuuteen.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että korvaussääntöjen mukaan irtaimistovahingon korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Lisäksi korvaussääntöjen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä omaisuuden hankintapaikka, josta vastaavanlainen omaisuus hankitaan. Mikäli korvaus suoritetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi esineestä maksanut sen myyjälle. Korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan.

Vakuutusyhtiö on muuttanut 15.2.2018 antamaansa korvauspäätöstä siten, että korvausta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan. Vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää rahana maksettavasta korvauksesta hankinta-alennus niistä koruista, joiden osalta se pystyy osoittamaan, että ne olisivat hankittavissa kyseisestä yhteistyöliikkeestä. Muiden korujen osalta korvaus maksetaan ilman hankinta-alennusta. Vakuutusyhtiö viittaa kuluttajariitalautakunnan lausuntoon Dnro 5216/38/2014.

Vakuuttamis- ja tiedonantovirheen osalta vakuutusyhtiö viittaa ensin yleisellä tasolla vakuutussopimuslain 5 §:ään ja toteaa, ettei laissa säädetä tarkemmin siitä, millä tavalla ja missä yhteydessä tietoja on annettava, eikä siitä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja on kulloinkin annettava. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Asiakas väittää, että vakuuttamistilanteessa vakuutusmyyjä olisi kertonut nyt korvattavaksi vaaditun omaisuuden tulevan vakuutetuksi samoilla ehdoilla kuin mitä omaisuus on ollut vakuutettuna asiakkaan silloisessa vakuutusyhtiössä. Lisäksi asiakas on esittänyt, että edellinen vakuutusyhtiö olisi korvannut korut kokonaisuudessaan tekemättä minkäänlaisia vähennyksiä riippumatta siitä otetaanko korvaus uusina esineinä vai rahana. Vakuutusmyyjältä saadun selvityksen mukaan tapauksesta on yli neljä vuotta, joten hänellä ei ole muistikuvaa kyseisestä tapaamisesta. Siitä vakuutusmyyjä on kuitenkin varma, että hän ei ole sanonut, että ehdot olisivat samat. Lisäksi hän yleensä ehdottaa irtaimiston arvoksi neliöiden mukaista euromäärää. Mikäli asiakas pitää sitä suurena, hän laskee vakuutusmäärää. Jos asiakas mainitsee, että hänellä on arvo-omaisuutta, siitä tehdään merkintä vakuutuskirjaan. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 627/04 ja VKL 468/09 ja toteaa tiedonantovelvollisuutensa koskevan vain omia vakuutusehtoja ja rajoituksia. Asiakkaalle on henkilökohtaisessa tapaamisessa 11.4.2014 annettu tuoteseloste, vakuutusehdot ja tarjouskirje.

Mitä tulee asiakkaan väitteeseen arvotavaravakuutuksesta, korvaukset maksetaan siinäkin samojen periaatteiden mukaisesti. Näin ollen korvaus ei olisi ollut suurempi kuin kotivakuutuksessakaan.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Sovellettavat vakuutusehdot 1.1.2015

5.1.2 Rikosturva

Rikosturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta varkaudesta, ryöstöstä, murrosta tai ilkivallasta aiheutunut vahinko.

---

Korvaussäännöt

3  Korvauksen suorittamisvaihtoehdot

---

Mikäli korvaus kuitenkin suoritetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi esineestä maksanut sen myyjälle tai korjauskustannuksista korjaajalle. Korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne käteis-, tukku-, erityis- ja muut alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan tai korjauttaessaan.

---

6  IRTAIMISTON KORVAAMINEN 

6.1 Jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvot

Irtaimistovahingossa korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Kun korvaus suoritetaan rahana, korvauksen määrässä huomioidaan kuitenkin kohdassa 3 mainitut alennukset. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivän­arvon mukaan. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Ikävähennysten kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään kuitenkin kohdan 6.2 mukaisesti esineiden iän perusteella.

---

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Ratkaisusuositus

Korvauksen hakijan tulee voimassa olevan oikeuden mukaan osoittaa häntä kohdanneen vahingon määrä. Osapuolten kesken on erimielisyyttä korvauksen määrästä; miten se lasketaan ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus hankinta-alennukseen.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan 16.7.2018 todennut, että irtaimistovahingossa korvausmäärän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta ottaen huomioon ne vakuutusehdoissa mainitut alennukset, joihin vakuutusyhtiö on oikeutettu.

Vastineen antamisen jälkeen vakuutusyhtiö on suorittanut asiakkaalle lisäkorvausta 3.901,45 euroa. Lisäkorvausta on suoritettu 70 %:iin asti koruista, jotka olisi pystytty hankkimaan vakuutusyhtiön yhteistyökumppanin kautta ja 100 %:iin asti koruista, joita yhteistyökumppanin kautta ei olisi pystytty hankkimaan. Lisäkorvauksen laskentakaava on seuraava: kumppanin kautta saatavien korujen arvo yhteensä hankintojen jälkeen 17.735,00-ei saatavilla olevien korujen arvo 1.181,50 = 16. 553,50 x 70 %= 11.587,45-aiemmin korvattu 50%  8.276,75 = 3.310,70  + lisäkorvaus ei saatavilla olevien korujen osalta 590,75 = yhteensä lisäkorvausta 3.901,45 euroa. Vakuutusyhtiö on toimittanut 13.9.2018 päivätyn yhteistyökumppaninsa tekemän asiantuntija-arvion korujen arvosta. Arviosta ilmenee myös, että vakuutusyhtiö on oikeutettu 30 % alennukseen ovh-hinnoista.

Vakuutusehtojen korvaussääntöjen kohdan 3 mukaan korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne käteis-, tukku-, erityis- ja muut alennukset, joihin vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää rahana maksettavasta korvauksesta 30 % hankinta-alennus niistä koruista, jotka olivat hankittavissa yhteistyökumppanin liikkeestä. Vakuutusyhtiön FINEn käsittelyn aikana maksama lisäkorvausta huomioon ottaen yhtiö on maksanut koruista vakuutusehtojen korvaussäännösten mukaisen korvauksen.

FINE käsittelee asiat kirjallisessa menettelyssä osapuolten toimittamien selvitysten perusteella. Väitetyn tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin ja vakuuttamisvirheen suhteen FINE katsoo, että asian luotettava selvittäminen edellyttäisi tässä tapauksessa suullisen todistelun vastaanottamista. Tämän vuoksi ja ohjesääntönsä 10 §:n 7 kohdan perusteella FINE ei ota kantaa asiakkaan ja vakuutusmyyjän käymän keskustelun sisältöön. Riidatonta kuitenkin on, että asiakkaalle on henkilökohtaisessa tapaamisessa 11.4.2014 annettu tuoteseloste, vakuutusehdot ja tarjouskirje, joten näiltä osin vakuutusyhtiö on täyttänyt sille laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden. Asiakkaan viittaaman arvotavaravakuutuksen osalta FINE toteaa, että myös tässä vakuutuksessa korvaussäännökset olisivat olleet yhteneväiset kotivakuutuksen kanssa.

Mitä tulee väitettyyn kohtuuttomuuteen, FINE toteaa, että sovellettavat korvaussäännökset ovat tavanomaisia vakuutusalalla. FINE ei pidä niitä yllättävinä tai kohtuuttomina vakuutusehtoina.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava neuvonantaja Raulos
Esittelijä 
Mustonen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia