Tapahtumatiedot

Asiakkaan omistaman 1940-luvulla rakennetun ja vuonna 1993 saneeratun kerrostalon huoneiston A15 kylpyhuoneen kuivauspatteri oli vuotanut seinärakenteessa olevan kosteussulun takana. Vahinko oli havaittu 27.2.2018. Vuoto oli vaurioittanut yhteensä viiden asunnon kylpyhuoneiden lattia- ja seinärakenteita.

Vakuutusyhtiö oli 20.3.2018 antamallaan ratkaisulla katsonut vuodon olevan kiinteistövakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa korjaukset vahinkoa edeltävään tasoon asti. Perusparannuksen kuluja vakuutusyhtiö ei pitänyt vakuutuksesta korvattavina korjauskuluina.

Asiakkaan FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan tekemän valituksen jälkeen vakuutusyhtiö oli 25.7.2018 tekemässään korvauspäätöksessä katsonut, että vakuutuksesta voidaan korvata vuotovahingon johdosta vaurioituneiden lattioiden ja seinien korjaus nykymääräysten mukaiseksi. Vaurioitumattomien seinien purku- ja korjaustyötä vakuutusyhtiö ei ole korvannut.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa ja kysyy, kuuluisiko vakuutusyhtiön korvata kylpyhuonetilojen rakentaminen. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata vahingon aiheuttamat korjaukset kokonaisuudessaan.

Rakennuksen saneerauksessa vuonna 1993 kylpyhuoneiden seiniin on tuon aikaisen rakennustavan mukaan levitetty kosteussulku. Lattioissa on vesieristysmatto. Kyseessä on ollut aikakautensa hyväksytty tapa tehdä kylpyhuoneen vedeneristys.

Taloyhtiö joutuu kantamaan asunto-osakeyhtiölain mukaisen kunnossapitovastuunsa ja korjaamaan kylpyhuonetilan asianmukaisesti. Vahinko ulottuu kylpyhuoneiden seinille ja lattioille, joten on vähän syitä olemassa, miksi koko kylpyhuone ei joutuisi työn kohteeksi.

Hyvän rakennustavan mukaan taloyhtiö ei voi tehdä kylpyhuoneiden korjauksia paikkakorjauksina, vaan korjaus pitää tehdä nykymääräysten mukaisesti. RT-kortin 84-11093 (Asuntojen märkätilojen korjaus) mukaan vedeneristeen paikkakorjaus onnistuu, jos vedeneristeen ikä on alle 10 vuotta. Nyt paikkakorjaus ei ole mahdollinen, koska kyseiset kylpyhuoneet on uusittu 24 vuotta sitten. Kylpyhuonetilat pitää saneerata kauttaaltaan. Seiniin ei kosteussulkua enää suosita, vaan massat ovat korvanneet ne, minkä vuoksi liittäminen uuteen vedeneristeeseen on siltäkin osin mahdotonta.

Taloyhtiö katsoo, että perusparannus syntyisi tilanteessa, jossa vahinkohetken vedeneriste voitaisiin todeta puutteelliseksi tai sitä ei olisi lainkaan. Märkätilan vaurioitumattomia seiniä ei voi rajata korvauksen ulkopuolelle niin kuin kuivissa sisätiloissa voisi. Remontissa käytetyt laatat ovat kiinteistöllä muuallakin käytettyä tavanomaista tasoa. Tästä poikkeuksen tekee vain huoneiston B9 kylpyhuone, joka seinät olivat olleet vain osittain laatoitetut.

Taloyhtiö toistaa vielä näkemyksensä siitä, että kylpyhuoneiden seinissä oleva kosteussulku on ollut remontoimisaikakautensa vedeneriste ja tuolloin hyväksytty tuote estämään kosteuden tunkeutumisen rakenteeseen.

Asiakas vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 722/04, jonka mukaan rakennusaikaisen vedeneristeen korjaaminen vahinkoajankohdan rakentamismääräysten mukaisella nykyaikaisella vedeneristeellä ei ole tason parantamista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen ratkaisu on vakuutusehtojen mukainen, kun vuotovahingon johdosta vaurioituneiden lattioiden ja seinien korjaaminen nykymääräysten mukaiseksi on korvattu. Asiassa on kiistaa kylpyhuoneiden vaurioitumattomien seinien purku- ja korjauskustannusten korvattavuudesta.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja toteaa, että ehtokohdan ES 2.1.3 mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole asunto-osakeyhtiöissä osakkaan kunnossapitovastuulla olevat rakenteet muulta osin kuin huoneiston tavanomaisten, kiinteästi asennettujen kalusteiden ja pinnoitteiden osalta. Ehtokohdan 3.1.4 mukaan vakuutuksesta korvataan viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 20 % suoranaisen esinevahingon ja siihen kuuluvien, ehdoissa mainittujen kustannusten yhteismäärästä.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei seinissä ole ennen vahinkoa ollut nykystandardien mukaista vedeneristystä. Taloyhtiön ilmoituksen mukaan kylpyhuoneiden seinissä on ennen vahinkoa ollut vesieristeenä siveltävä kosteussulku vuodelta 1993. Seinien vedeneristyksen uusiminen vain vahinkoa kärsineiltä osin ei heikennä kylpyhuoneiden muiden seinien vedeneristystä, kylpyhuoneiden tasoa tai vaaranna käyttäjien turvallisuutta tai terveydellisiä oloja entisestä.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sillä ole korvausvastuuta vaurioitumattomien seinien purkukustannuksista tai korjauksesta nykymääräysten mukaiseksi. Kantansa tueksi vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 586/14.

Lisävastineet

Vakuutuslautakunta on varannut osapuolille tilaisuuden esittää näkemyksensä rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen (782/2017) vaikutuksesta asian arviointiin.

Taloyhtiö katsoo, että kosteussulkua voidaan pitää oman aikakautensa nykyaikaisena vedeneristeenä. Se, että menetelmä muuttuu toisen nimiseksi tai se tehdään toisella tavalla, ei tee siitä perusparannustyötä. Kosteussulku on toiminut teknisesti moitteettomasti. Aikakautensa rakennustapa ei muutu pakottavan viranomaismääräyksen piiriin kuuluvaksi sen johdosta, että rakennustekninen tapa muuttuu työmenetelmien ja materiaalien muutoksen vuoksi.

Jos tilassa on ollut toimiva ratkaisu, rakenteen kosteusteknistä ratkaisua ei tarvitse asetuksen perusteella muuttaa. Tärkein peruslähtökohta asetuksessa on se, etteivät muutostyöt saa aiheuttaa terveydellistä haittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle. Asiassa muodostuu ongelmaksi se, miten vuoden 1993 kosteussulku toimii uuden mahdollisen laitettavan kosteussulun liitoskohdissa.

Taloyhtiö katsoo, että asetus antaa mahdollisuuden korjauksen tekemiseen entisen työtavan ja materiaalin mukaan, mitä Rakennusmääräyskokoelman C2:ssa ei ollut otettu huomioon. Asetus ei kuitenkaan määrää tekemään niin.

Taloyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin, joiden mukaan rakennusaikaisen vedeneristeen korvaaminen remontinaikaisella vedeneristeellä ei ole parannustyötä. Vakuutusyhtiön esittämissä lautakuntaratkaisuissa on ollut kyse siitä, että muovimatto on toiminut sekä vedeneristeenä että pintamateriaalina. Parannustyötä on tällöin muovimaton alle laitettava uusi vedeneriste. Nyt käsillä olevassa tapauksessa pintamateriaalin alla on ollut remontinaikainen vedeneriste.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei kyseessä ole asetuksen tarkoittama kosteusteknisesti toimiva rakenne, koska kylpyhuoneessa ei ollut nykystandardien mukaista vedeneristystä. Asetuksen 4 § edellyttäisi kylpyhuoneiden korjaamista nykystandardien mukaisine vedeneristyksineen.

Vakuutuksesta korvataan kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko ja ehdoissa mainitut muut kustannukset. Suoranaista esinevahinkoa on ollut kylpyhuoneiden kastuneiden seinien ja lattioiden korjaaminen, mistä syntyneet kustannukset on korvattu.

Vaurioitumattomien seinien korjaaminen nykymääräysten mukaisesti on tason parannusta. Märkätilat ovat olleet teknisen käyttöikänsä päässä ja jopa ylittäneet sen. Vahinkoa kärsinyt saisi aiheetonta hyötyä, jos vaurioitumattomien rakenteiden korjaus aiempaa paremmaksi korvattaisiin vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö viittaa RT-korttiin 18-10922, jonka perusteella vahinkohetkellä 25-vuotiaat märkätilat ovat olleet teknisen käyttöikänsä päässä ja jopa ylittäneet sen. RT-kortin 84-11093 kohta vedeneristeen paikkakorjauksesta tarkoittaa nykyaikaisen vedeneristysmassan limittämistä. Nyt ei ole kyse kortin tarkoittamasta tilanteesta, koska seinissä on ollut siveltävä kosteussulku.

Vakuutusyhtiö toteaa, että jos Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi, ettei kyse ole tasonparannuksesta, sovellettavaksi tulisi vakuutusehtojen kohta 3.1.4. Sen mukaan vakuutuksesta korvataan rakennusvahingon korjaamista tai rakentamista koskevista viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 20 % korvattavien kustannusten yhteismäärästä. Korvaus vaurioitumattomien seinien osalta rajoittuisi joka tapauksessa tähän enimmäiskorvausmäärään.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut osapuolten välisen sähköpostikirjeenvaihdon lisäksi muun muassa:

• taloyhtiön teknisen isännöitsijän sähköpostiviesti, jonka mukaan asuntojen vedeneristeenä on toiminut laatoituksen alle tehty vedeneristysmatto, joka on nostettu seinille vähintään 5 cm. Seinien osalta siihen aikaan on käytetty siveltävää kosteussulkua, joka ei ole sama asia kuin nykyinen vedeneriste.
• H.K.Oy:n raportti 27.2.2018 ja 9.3.2018 tehdyistä kosteuskartoituksista sekä 5.4.2018 päivätty urakkatarjous.
• E.Oy:n urakkatarjous 11.4.2018 vesivahingon korjaamisesta.
• laskuja kylpyhuoneiden korjauskustannuksista.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä ovat olleet myös RT-kortti 18-10922 Kiinteistöjen tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot, kesäkuu 2008, sekä RT-kortti 84-11093 Asuntojen märkätilojen korjaus, korjausrakentaminen, lokakuu 2012.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä korvausvastuu kylpyhuoneiden niiden seinien uusimisen aiheuttamista kustannuksista, jotka eivät ole vuotovahingon seurauksena vaurioituneet, ja joihin on vuonna 1993 tehdyn kosteussivelyn sijaan asennettu nykyaikainen vedeneristys.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 2.1.3 mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole asunto-osakeyhtiöissä osakkaan kunnossapitovastuulla olevat rakenteet muulta kuin huoneiston tavanomaisten, kiinteästi asennettujen kalusteiden ja pinnoitteiden osalta.

Vakuutuksesta korvataan (ehtojen kohta ES3) vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta ehdoissa määritellystä tapahtumasta.

Vakuutusehtojen kohdan 3.14 mukaan vakuutuksesta korvataan rakennusvahingoissa korjaamista tai rakentamista koskevista viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 20 % suoranaisen esinevahingon ja siihen edellä olevan mukaisesti kuuluvien kustannusten yhteismäärästä.

Rakentamismääräykset ja –ohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) 117 §:n 4 momentin mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakentamisessa tulee lain 117 §:n 5 momentin mukaan lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että Suomen rakentamismääräyskokoelma C2 on kumottu ja sen voimassaolo on päättynyt 31.12.2017. Kumottujen määräysten ja ohjeiden tilalle on tullut 1.1.2018 alkaen noudatettava ympäristöministeriön asetus (782/2017) rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta.

Mainitun asetuksen 1 luvun 4 §:n mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyössä rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia, jos rakennus on kosteusteknisesti toimiva. Korjaus- ja muutostyössä kosteusteknisesti toiminut rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan vaurioitunut, voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Korjaus- ja muutostyössä voidaan noudattaa tätä asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Jos rakenne on omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennusten kosteustekniselle toimivuudelle, on korjaus- ja muutostyössä noudatettava tätä asetusta.

Mainitun asetuksen yleisiä kosteusteknisiä periaatteita koskevan 2 luvun 5 §:n mukaan sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi, lumi tai jää ei saa kulkeutua rakenteisiin haittaa aiheuttaen. Rakennuskosteuden ja rakenteisiin ulko- tai sisäpuolelta satunnaisesti kulkeutuvan kosteuden on voitava poistua haittaa aiheuttamatta. Pinnoiltaan kastuvien rakenteiden on kestettävä veden vaikutus.

Asetuksen märkätiloja koskevan 7 luvun 28 §:n (Märkätilan vedeneristys ja rakenteet) 1 momentin mukaan vesi ei saa valua tai siirtyä kapillaarivirtauksena märkätilasta ympäröiviin rakenteisiin tai huonetiloihin. Valuvalle vedelle, toistuvalle roiskevedelle tai pintaan tiivistyvälle vedelle altistuvien pintojen takana olevan rakenteen on oltava vedeneristetty. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiassa päällysteen alla ja seinässä pinnoitteen takana on oltava erillinen vedeneristys. Ve-deneristystä ei tarvita erillisen WC-tilan seinässä pinnoitteen takana. Asetuksen 28 §:n 2 momentin mukaan märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoilta sekä niiden saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Märkätilojen vedeneristyksenä toimivan lattiapäällysteen tai lattiapäällysteen alla olevan vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen.

RT-kortin (RT 84-11093, lokakuu 2012) kohdan 6 mukaan lattian vedeneristys nostetaan vähintään 100 mm:n korkeuteen myös vedeneristämättömille sei-nille osittaisissa korjauksissa tai kun lattian ja seinän vedeneristys ovat erillisiä. Taulukossa 1 esitetään vedeneristyksen ja kosteudeneristyksen käyttökohteita asunnoissa. Kohdan 6.2 mukaan märkätilaan nestemäisenä levitetty, alle 10 vuotta vanha vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset. Korjauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen. Uusi vedeneriste ulotetaan vähintään 30 mm vanhan vedeneristeen päälle. Tältä osalta vanhan vedeneristeen pinta hiotaan näkyviin kiinnityslaastin alta.

Ohjekortissa olevan kuvan (Kuva 6) mukaan märkätilan osittaisessa korjauksessa seinän vedeneristys voidaan rajata roiskevesialueelle.  Ohjeessa olevan taulukon (taulukko 1, Asunnon rakenteiden veden- tai kosteudeneristyksen tarve sekä pintarakenteelta vaadittava vedenkestävyys) mukaan WC-tilan seinän osalta todetaan: ”laatoitettavilla seinän osilla vähintään kosteussulku”. Lisäksi on maininta, että ”suositellaan vedeneristystä”.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että asian arvioinnissa on otettu huomioon 1.1.2018 voimaan tullut asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta ja sen perustelumuistiossa olevat seikat. Käytettävissä ei ole ollut asetuksen säännösten tulkintaa tukevia ja selkeyttäviä suositusluonteisia ohjeita, joiden voitaisiin katsoa kuvaavan uusien säännösten mukaista hyvää rakennustapaa.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että vuodon vuoksi vaurioituneiden kylpyhuoneiden seinissä on ollut saneerausajankohdan (v. 1993) mukainen levitetty kosteussulku. Asiassa on riitaa siitä, miten kunkin kylpyhuoneen vaurioitumattomien seinien korjauskustannukset otetaan vakuutuskorvauksessa huomioon, kun kaikkiin seiniin on tehty nykymääräysten mukainen vedeneristys. 

Taloyhtiöllä on näyttövelvollisuus vahingon laajuudesta ja määrästä. Se seikka, että taloyhtiön kannalta on sinänsä järkevää rakentaa myös kylpyhuoneiden vaurioitumattomiin seiniin nykymääräysten mukainen vedeneristys, ei laajenna vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen mukaista korvausvelvollisuutta. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksesta korvataan vain vakuutustapahtuman johdosta vahingoittuneiden rakenteiden korjaamiseen liittyvistä tarpeellisista ja kohtuullisista korjauskustannuksista aiheutuvat kustannukset.

Taloyhtiö on katsonut, ettei se voi hyvän rakennustavan perusteella tehdä 24 vuotta aikaisemmin saneerattujen kylpyhuoneiden korjauksia paikkakorjauksina, koska vedeneristeen ikä on yli 10 vuotta. Tehty korjausratkaisu ei ole peruskorjausta, vaan tavanomaiseen tasoon tehty korjaus nykyisiä vedeneristyksen määräyksiä noudattaen. Jos kosteusteknistä ratkaisua ei korjauksen yhteydessä muuteta, ongelmaksi muodostuu se, miten vuoden 1993 kosteussulku toimii uuden kosteussulun liitoskohdissa.

Vakuutusyhtiön mielestä vedeneristyksen uusiminen ainoastaan vuodon vuoksi vaurioituneiden seinien osalta ei heikennä kylpyhuoneiden muiden seinien vedeneristystä tai kylpyhuoneiden tasoa tai vaaranna käyttäjien turvallisuutta tai terveydellisiä oloja entisestä. Rakenteiden taso on parantunut, kun teknisen käyttöikänsä päässä olleiden märkätilojen vaurioitumattomat seinät on korjattu nykymääräysten mukaiseksi.

Rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun asetuksen 1 luvun 4 §:n mukaan korjaus- ja muutostyössä on ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa, jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä. Asetuksen mukaan vedeneristyksellä tarkoitetaan ainekerrosta, joka kestää jatkuvaa kastumista ja estää veden haitallisen tunkeutumisen rakenteeseen.

Taloyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vuonna 1993 tehty rakenne olisi omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle tai että niissä kylpyhuoneiden seinissä, jotka eivät olleet vuotovahingon vuoksi vaurioituneet, olisi ollut muutosta vaativa suunnittelu- tai toteutusvirhe. Taloyhtiö on lisävastineessaan sen sijaan kertonut, että kosteussulku on teknisesti toiminut hyvin, sillä kylpyhuoneissa ei ole havaittu muuta kosteutta kuin mitä nyt puheena oleva vuotovahinko on aiheuttanut.

Väitettä yksilöidympää asiakirjaselvitystä ei ole siitä, ettei alkuperäinen kosteussulku seinissä kestäisi jatkuvaa kastumista tai estäisi veden haitallista tunkeutumista rakenteeseen, tai ettei vedeneristyksestä olisi pystytty tekemään tiivistä kokonaisuutta asetuksen 7 luvun 28 §:n 2 momentin mukaisesti.

Vakuutuslautakunta katsoo, että RT-kortissa 84-11093 kuvattu hyvä rakennustapa on edellyttänyt, että lattian kosteuseristys on nostettu alimman laattarivin kohdalla vähintään 100 mm:n korkeuteen myös vaurioitumattomissa seinissä. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, mikä osuus rakennuskustannuksista kohdistuu tällaiseen työhön.

Edellisessä kappaleessa kerrottu seikka ja rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun asetuksen ensisijaisuusmääräys huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että kylpyhuoneiden kosteustekninen toimivuus on parantunut siltä osin kuin vuonna 1993 seiniin tehty kosteussively on 100 mm korkeammilta osin uusittu nykyiset vaatimukset täyttäväksi vedeneristykseksi. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole vakuutussopimukseen perustuvaa velvollisuutta korvata kylpyhuoneiden vaurioitumattomien seinien purkamisesta ja näiden seinien vedeneristyksen uudistamisesta syntyneitä kustannuksia muilta osin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet lattian vedeneristyksen nostamisesta 100 mm:n korkeudelle myös vaurioitumattomissa seinissä. Muilta osin lautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Vuori