Tapahtumatiedot

Asiakas As Oy Y:llä oli L Oy:n kanssa 24.4.2008 allekirjoitettu määräaikainen sopimus kaukolämmön toimittamisesta. As Oy Y oli siirtynyt sopimuksen voimassaoloaikana vuonna 2015 käyttämään maalämpöä, minkä jälkeen As Oy Y oli maksanut L Oy:lle vain kaukolämpösopimuksen mukaista liittymismaksua ja alueverkon perusmaksua. 
        
As Oy Y:n asiamies varatuomari K on 19.2.2016 L Oy:lle toimitetussa kirjelmässä ja lausunnossaan katsonut, että lämpösopimuksen perusmaksu perustui lämmönkäyttöön. Lämmönkäytön päättymisen johdosta As Oy Y:llä ei ollut velvoitetta maksaa kyseistä maksua. Sopimus oli edelleen voimassa liittymismaksun ja aluelämpöverkon perusmaksun osalta. Koska maalämpöön siirtymisen jälkeen kaukolämpöä ei ollut enää toimitettu, L Oy:n muuta kuin liittymismaksuja koskenut laskutus oli aiheetonta.

L Oy vaati 10.8.2016 purku-uhkaisella maksuvaatimuksella erääntyneitä saataviaan ja ilmoitti 5.9.2016 päivätyllä sähköpostilla lämpösopimuksen purkamisesta. L Oy on vaatinut käräjäoikeudessa 30.6.2017 vireille tulleella velkomuskanteella As Oy Y:ltä kaukolämmön perusmaksuja ajalta 1.9.2015 - 30.8.2016, viivästyskorkoa, sopimuksen päättymisestä kesken sopimuskauden johtuvia muita maksuja sekä oikeudenkäyntikulujaan. As Oy Y on kiistänyt L Oy:n vaatimukset perusteeltaan käräjäoikeudelle 14.9.2017 jättämässään vastineessa.

As Oy Y on hakenut 29.11.2017 toimittamallaan oikeusturvailmoituksella korvausta asiamiehen käytöstä johtuvista oikeudenkäyntikuluistaan kiinteistön oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on päätöksillään 17.4.2018 ja 15.5.2018 kieltäytynyt maksamasta korvausta. Oikeusturvaetua ei myönnetty, koska korvausta ei ollut haettu vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta eli riidan syntymisestä. Riita oli syntynyt 19.2.2016, kun As Oy Y oli ilmoittanut vastapuolelle, että laskutus koskien muuta kuin liittymismaksuja oli aiheeton. 

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

As Oy Y vaatii oikeusturvaedun myöntämistä ja katsoo, että riita on syntynyt vasta 14.9.2017, kun As Oy Y antoi käräjäoikeudelle vastauksensa. Sitä aikaisemmat kirjeet liittyvät keskusteluun osapuolten välillä, ja oikeudellinen apu on koskenut konsultointia sopimuksen tulkinnasta. As Oy Y pyytää FINEä lausumaan, onko vakuutusyhtiön korvauspäätös vakuutusehtojen mukainen.
        
Vakuutusyhtiö vetoaa vakuutussopimuslain 73 §:ään ja katsoo, että sen korvauspäätös on vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukainen.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 73 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Kysymyksessä olevaan oikeusturvavakuutukseen sovellettavien, 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1 (    Vakuutustapahtuman määritelmä) mukaan riita-ja hakemusasiassa vakuutustapahtumalla tarkoitetaan riidan syntymistä. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan, jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, on siitä kirjallisesti ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.

Kysymyksessä olevaan oikeusturvavakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko As Oy Y:n oikeusturvavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiölle 29.11.2017 jättämä korvaushakemus tehty vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisessa määräajassa vai onko As Oy Y:n korvausvaatimus hylättävä vanhentuneena.

Vakuutussopimuslain 73 §:n, jota vastaavan sisältöisen määräyksen vakuutusyhtiö on sisällyttänyt myös asiaan sovellettaviin yleisiin sopimusehtoihinsa, mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Nyt käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta keskeinen kysymys on se, milloin vakuutustapahtuma eli riidan syntyminen on tapahtunut, ja milloin vakuutetun on katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Vakuutussopimuslain muuttamista koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 63/2009 vp, s. 28) on lausuttu 73 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla, että alkuperäinen lainkohta oli aiheuttanut tulkintaongelmia silloin, kun vakuutustapahtumasta, esimerkiksi liikenneonnettomuudesta, aiheutuneen henkilövahingon seuraukset olivat ilmenneet myöhemmin kuin vuosi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. 73 §:n 1 momenttia oli sen vuoksi ehdotettu muutettavaksi niin, että vuoden määräajan alkamisajankohtaan vaikuttaisi jatkossa lisäksi tieto vakuutustapahtuman vahinkoseuraamuksista, jolloin korvausvaatimus ei voisi vanhentua ennen kuin vahinkoseuraamus oli syntynyt.

Muutosehdotuksen perusteluina on todettu muun muassa, että henkilövakuutuksessa vakuutustapahtuman seuraukset voivat ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua, minkä vuoksi vahinkoseuraamuksen syntyminen olisi ratkaisevaa korvausvaatimuksen vanhentumisen kannalta. Korvausoikeus henkilövahingosta oli saattanut vanhentua myös sen vuoksi, että vakuutetulla oli ollut oikeus korvaukseen useammasta vakuutusjärjestelmästä ja hän oli tehnyt vahinkoilmoituksen muulle vakuutuksenantajalle vasta sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että myös tästä vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa oli jäänyt jäljelle. Lakiehdotuksen mukaan ei ollut tarkoituksenmukaista, että korvauksen hakijan oli tehtävä varmuuden vuoksi vahinkoilmoitus kaikille vakuutuksenantajille, joiden myöntämistä vakuutuksista korvausta mahdollisesti saattoi saada. Viimeksi mainitussa tilanteessa tieto vahinkoseuraamuksesta tarkoitti tietoa alkuperäisen korvausvaatimuksen johdosta tehdystä korvauspäätöksestä, josta selvisi, oliko korvattavia vahinkoseuraamuksia jäänyt haettaviksi muusta vakuutuksesta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n perustelulausumista ilmenee, että lainkohtaa säädettäessä on kiinnitetty huomiota nimenomaan henkilövahinkoja koskevien korvausvaatimusten vanhentumiseen liittyviin ongelmiin. Kysymys on ollut siitä erityisesti henkilövahingoille ominaisesta piirteestä, että esimerkiksi tapaturman satuttua vakuutettu ei välttämättä ylipäätään saa tietää kaikista sen aiheuttamista vahinkoseuraamuksista ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua itse tapaturman ajankohdasta. Monissa tapauksissa sama henkilövahinko myös kuuluu usean eri korvausjärjestelmän piiriin, jolloin yhdestä järjestelmästä korvauksia saanut vakuutettu ei välttämättä saa ajoissa tietää, että osaa kustannuksista olisikin tullut hakea muusta vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan FINE-004290, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Se ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on kulloinkin lain mukaan katsottava alkavan, riippuu näin ollen kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta.
    
Tässä asiassa on kyse oikeusturvavakuutuksesta, jonka tarkoituksena on korvata vakuutetulle oikeudellisen asiamiehen tai -avustajan käyttämisestä aiheutuneita vakuutusehdoissa määriteltyjä kustannuksia. Käsiteltävään asiaan soveltuvilta osin oikeusturvavakuutuksesta korvattavaksi vakuutustapahtumaksi on vakuutusehdoissa määritelty riidan syntyminen. Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Oikeusturvavakuutuksessa vakuutustapahtuman aiheuttaman vahingon eli vakuutuksen piiriin kuuluvien asianajokustannusten syntyminen on ilmeistä silloin, kun vakuutettu joutuu kääntymään riita-asian vuoksi asianajajan tai muun lakimiehen puoleen. Edellä vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamiseen vaikuttavista seikoista selostamansa perusteella FINE katsoo, että vakuutettu on mainitusta ajankohdasta lukien saanut tietää oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin mahdollisesti kuuluvan vahinkoseuraamuksen syntymisestä. Ellei asia ole vielä tuossa vaiheessa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin riitautunut, lain tarkoittaman vahinkoseuraamuksen syntyminen on käsillä viimeistään vastapuolen kiistäessä vakuutetun asiamiehensä avustamana esittämän vaatimuksen. Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan FINE-004290, ettei vakuutussopimuslain 73 §:ää voida perustellusti tulkita niin, että korvausvaatimuksen esittämiselle varattu määräaika kytkettäisiin esimerkiksi siihen sattumanvaraiseen seikkaan, tulisiko vakuutettu mahdollisesti saamaan mainitusta jo tietoonsa tulleesta vahingosta lopulta korvauksen riidan vastapuolelta vai ei, tai siihen, milloin riitaa koskeva asianajolasku on päivätty.

FINEn käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan As Oy Y:n asiamies varatuomari K oli ilmoittanut L Oy:lle helmikuussa 2016, että L Oy:n laskutus koskien muuta kuin kaukolämpösopimuksen mukaisia liittymismaksuja oli aiheetonta. FINE katsoo, että vastapuolen kyseiseen kaukolämpösopimukseen perustama maksuvaatimus oli tuolloin perusteeltaan kiistetty eli oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen mukainen riita oli syntynyt. Tuolloin on myös ollut jo ilmeistä, että As Oy Y:lle oli aiheutunut oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluvia asianajokuluja. Tämän vuoksi FINE katsoo edellä selostamillaan perusteilla, ettei As Oy Y ole tehnyt vakuutusyhtiölle 29.11.2017 jättämäänsä korvaushakemusta vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaisessa vuoden määräajassa, vaan As Oy Y on menettänyt oikeutensa vakuutuskorvauksen saamiseen.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa. 

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski 
Esittelijä Nikunlassi