Tapahtumatiedot

Asiakkaalle on myönnetty Pankista 1.6.2007 Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina. Pankki on perinyt lainasta velkakirjan lisäehdon mukaista 2 %:n korkoa velkakirjan korkoehdon (6 kk euribor + 0,45 %) mukaisen koron painuttua alle 2 %:n.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Pankkilautakuntaa suosittamaan Pankkia noudattamaan korkotukilainan velkakirjakokonaisuudessa sovittuja ehtoja ja muuttamaan ko. lainan koron viipymättä velkakirjan varsinaisen korkoehdon mukaiseksi ja palauttamaan liikaa perityn koron täysimääräisesti sekä maksamaan liikaa peritylle korolle lain mukaista viivästyskorkoa. Lisäksi asiakas pyytää lautakuntaa antamaan suosituksen viivästyskoron tai tuottokoron prosentista ja määräytymisajasta, ja myös kannanottoa siihen, että onko pankki velvollinen toimittamaan palautettavaa summaa ja viivästyskorkoa koskevan kirjallisen laskelman asiakkaalle.

Asiakkaan mielestä Pankki on tulkinnut velkakirjakokonaisuuden ehtoja väärin ja soveltaa niitä sekä lain että asiaa koskevan viranomaispäätöksen vastaisesti. Asiakas vetoaa asiassa ratkaisusuositukseen FINE-001996, jossa Pankkilautakunta on suosittanut pankkia perimään velasta osapuolten allekirjoittaman velkakirjan mukaista korkoa ja palauttamaan asiakkaana olleelle viljelijälle liikaa perimänsä korko viivästyskorkoineen. Kaikkia korkotukilainoja nostaneita viljelijöitä on kohdeltava asiassa tasa-arvoisella tavalla ja maaseutuelinkeinojen rahoituslakia ja viranomaispäätöksiä on tulkittava yhtenäisesti.

Asiakas kiinnittää huomiota siihen, että velkakirjan varsinainen korkoa koskeva ehtokohta ei sisällä ehtoa 2 %:n vähimmäiskorosta. Se on mainittu kuin ohimennen vasta Lisäehdot-kohdassa. Pankin tulkinta johtaa siihen, että TE-keskuksen päätöksen mukaisen korkotuetun lainan korko olisi tosiasiassa korkeampi kuin ilman tukea myönnetyn lainan korko. Viljelijä ei siis saisi mitään tukea vaan järjestelmä tosiasiassa ohjaisi maksettavan markkinakorkoja korkeamman koron Pankin tueksi. Mitään hyväksyttävää syytä sellaiseen ei kuitenkaan ole. Ottaen huomioon sen, että maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukainen korkotuki on osa EU:n yhteisesti hyväksymää tukijärjestelmää, niin Pankin tulkinta ei voi olla oikea.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) on myöntänyt asiakkaalle tilanpidon aloittamiseen korkotukilainan korkotukea päätöksessä 17.4.2007 mainituin ehdoin. Päätöksen mukaisesti lainan enimmäismäärä on ollut 150.000 euroa, korkosidonnaisuus Euribor 6 kk ja korkomarginaali 0,45. Nämä ovat olleet viranomaisen asettamia sitovia ehtoja korkotuen myöntämiselle. Päätöksessä nimenomaisesti todetaan, että "Lainaa ei saa myöntää tukipäätöksestä poikkeavin ehdoin." TE-keskuksen päätöksen ehdot syrjäyttävät päätöksen kanssa ristiriitaiset velkakirjalomakkeen ehdot. Jos lainasta olisi tarkoitettu maksettavaksi kaikissa tilanteissa vähintään 2 %:n suuruista korkoa, niin se olisi tullut selvästi mainita sekä velkakirjan että TE-keskuksen päätöksen korkoehto-kohdassa.

Alkuperäisen Nuorten viljelijöiden aloitustukihakemuksen ovat asiakkaan lisäksi allekirjoittaneet pankinjohtaja ja pankkitoimihenkilö. Hakemuksessa on pankin luottolupaus ja sen ehdot; korkoehdoksi sitovaan luottolupaukseen on merkitty Euribor 6 kk ja marginaaliksi 0,45 %. Kahden prosentin vähimmäiskorosta ei ole Pankkia sitovassa luottolupauksessa mitään mainintaa.

Vähimmäiskorkoehtoa ei otettu Pankin väittämällä tavalla esiin lainasopimusneuvotteluissa, siitä ei siis osapuolten välillä sovittu tietoisesti. Asiakas ei tietenkään olisi suostunut missään oloissa maksamaan markkinakorkoja korkeampaa korkoa korkotuetusta lainasta, jos pankki olisi sellaista ehdottanut. Kumpikaan sopimuksen osapuoli ei sopimusta tehdessä osannut ajatella tilannetta, jossa korot laskevat historiallisen alas, eikä nimenomaista sopimustahtoa ko. vähimmäiskorkoehdosta siis ollut. Pankin esittämä sopimustahto on vain hyvin epäselvän lainkohdan pakolliseksi koettu kopiointi, johon kumpikaan sopimuksen osapuolista ei sopimusta solmittaessa kiinnittänyt huomiota.

Lainasopimuksen ko. ehtoa on siten tulkittava sen mukaisesti mitä ko. lainkohdalla lainsäätäjän katsotaan tarkoittaneen. Varmuudella voidaan sanoa, että korkotukilainoista säätäessään lainsäätäjä ei ole tarkoittanut luoda tilannetta, jossa korkotuen saaja maksaa lainastaan korkeampaa korkoa kuin vastaavaan tarkoitukseen myönnetyn tuettoman lainan saaja. Pankkilautakunta on hyvin selvästi vahvistanut tämän laintulkinnan päätöksellä FINE-001996.

Myöskään TE-keskus ei ole voinut pankin väittämällä tavalla hyväksyä ns. korkolattiaa tarkoittavaa ehtoa, koska ko. viranomainenkaan ei ole osannut korkojen historiallista laskua ennustaa tai ennakoida. TE-keskuksen päätöksen mukaan todetaan, että lainan kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla. Asiakkaalle samanaikaisesti myönnetyn normaalikorkoisen lainan kokonaiskorko on 6 kk Euribor + 0,45 %, joten korkotuetun lainan koron laskettua alle 2 %:n Pankki on perinyt korkotuetusta lainasta liikaa korkoa myös tämän ehtokohdan vastaisesti.

Maaseutuvirasto Mavi vastaa viranomaisena maaseutuelinkeinojen rahoituslain täytäntöönpanosta. Valvontaviranomaisena Mavin kanta on koko ajan ollut se, että pankki perii korkotukilainasta perusteettomasti ja lainvastaisesti ylikorkoa myös silloin, kun velkakirjan korkoehdot ovat muotoilultaan sellaiset kuin asiakkaan korkotukilainan velkakirjassa. Mavi on lähettänyt pankeille asiaa koskevan kirjeen, jossa todetaan, että maaseudun rakennetukilain mukaan korkotuetusta maatilalainasta ei saa periä suurempaa korkoa kuin muistakaan maatiloille myönnetyistä lainoista. Mavi on katsonut, että minimikoron asettaminen lainoille on lainvastaista, mikäli pankki on lainoittanut maatiloja myös normaaliehtoisesti. Pankki toimii tilanteessa tarkoituksella valvontaviranomaisen antaman nimenomaisen ohjauksen vastaisesti.

Pankki toteaa, että Mavin kannanotto korkotuetuista maatilalainoista ei ole juridisesti sitova asiakkaan ja pankin välisessä suhteessa. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain toimeenpanoa valvovan viranomaisen kannanotolle on kuitenkin annettava merkitystä lakia tulkittaessa. Maaseutuviraston ohjeistus pankeille on lakiin perustuva ja virastolla on ollut lain mukainen toimivalta sen antamiseen.

Asiakkaan saaman tiedon mukaan jotkut pankit ovat Pankkilautakunnan em. päätöksen jälkeen palauttaneet asiakkailleen liikaa perittyjä korkoja ja maksaneet samalla myös "tuottokoroksi" nimetyn summan. Varsinaista viivästyskorkoa palautettavalle määrälle pankit eivät asiakkaan tietojen mukaan ole suostuneet asiakkaan vaatimuksesta huolimatta maksamaan. Asiakas katsoo viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkaneen viimeistään pankin saatua tiedon asiaa koskevasta viranomaisohjeistuksesta.

Asiakas on ratkaisusuosituspyynnön laatimisen aikana saanut Pankilta alustavan lupauksen korkotukilainansa koron muuttamisesta velkakirjan varsinaisen korkoehdon mukaiseksi, mutta Pankki kieltäytyy yhä palauttamasta perusteettomasti perittyjä ylimääräisiä korkoja.

Pankki on esittänyt lainvastaisesti perimälleen korkeammalle korolle perusteluna korkotukilainojen tavallisia maatilalainoja suuremmilla omilla kulujaan ja suuremmalla luottoriskillä, joista ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa tai luotettavaa selvitystä. Pankki on kulujen osalta vedonnut täysin kuvitteellisiin tilanteisiin ja pankit asiakkaan käsityksen mukaan joka tapauksessa perivät kulut yleisesti erikseen. Luottoriskikään tuskin on korkotukilainojen osalta ainakaan merkittävästi korkeampi, koska korkotukilainojen vertailukohtana tulee olla tavalliset maatilalainat, joiden osalta siis asiakaskunta on sama.

Pankki vetoaa siihen, että korkotuen myöntämisen aikaan lainan korko on ollut asiakkaalle edullisempi kuin tavallisen maatilalainan korko olisi ollut. Se onkin korkotuen lainmukainen tarkoitus. Laki luonnollisesti velvoittaa pankkia koko lainasopimuksen voimassaoloajan.

Pankki korostaa osapuolten sopimusvapautta, mutta osapuolten sopimusvapautta voidaan kuitenkin käyttää vain lain sallimissa rajoissa.  Pankki on vedonnut asiakkaan asemaan elinkeinonharjoittajana, mutta suhteessa pankkiin yksityisenä ammatinharjoittajana toimiva viljelijä ei koskaan ole täysin tasaveroisessa asemassa. Pankki mm. laatii kaikki lainasopimukseen liittyvät asiakirjat ehtoineen. Epäselväksi jääviä sopimusehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi.

Pankin lausunnossa mainittu TE-keskuksen päätöksen lausuma ns. korkolattiasta ei ole osapuolia velvoittavan viranomaispäätöksen korkoehtoa tarkoittavassa kohdassa. Lausuma on viranomaispäätöksen Korkotuki ja tukitaso –kohdassa, mikä osoittaa hyvin selvästi sen, että ko. lausumalla on haluttu säädellä vain valtion korkotuen määrää. TE-keskuksen päätöksen ko. ehdolla ei ole tarkoitettu asettaa korkotukilainan saajan velvoitteeksi maksaa markkinakorot ylittävää korkoa.

Pankki esittää Pankin maatalousasiakkaiden ei-korkotuettujen lainojen keskimääräiset korot. Selvityksenä esitetyssä taulukossa ei ole mitään muuta informaatiota ko. lainoista kuin luvut ja pankin konttoreiden nimet eikä siitä tosiasiassa voi todeta lausunnossa ilmoitettuja seikkoja. Lainojen käyttötarkoituksen samanlaisuus verrattuna asiakkaan lainaan jää kokonaan selvittämättä eikä Pankki edes väitä ko. lainojen olevan samanlaisiin tarkoituksiin myönnettyjä. Lainojen myöntäminen maatalousasiakkaille ei tee niistä laissa tarkoitetulla tavalla samanlaisiin tarkoituksiin myönnettyjä.

Asiakas ei pidä uskottavana Pankin väitettä, jonka mukaan ns. korkolattiaehtoa olisi ollut tavanomainen ehto ei-korkotuetuissa maatilalainoissa. Ko. lainasopimusta solmittaessa vuonna 2007 sellaista ehtoa ei tiettävästi ole yleisesti käytetty ei-korkotuetussa maatilalainoituksessa eikä Pankki ole esittänyt asiasta luotettavaa selvitystä tältäkään osin.

Asiakas pyytää lautakuntaa antamaan asiassa ratkaisusuosituksen erityisesti seuraavat seikat huomioiden:
- Pankin itsensä laatiman velkakirjalomakkeen Velan korko -kohdassa todetaan koron olevan sidottu 6 kuukauden euribor-korkoon + 0,45 prosenttiyksikköä ja sen muuttuvan viitekoron aikavälein. Vähimmäiskorosta tai ns. korkolattiasta ei ole Velan korko -kohdassa mitään kirjausta.
- Pankin antamassa sitovassa luottolupauksessa ei ole ollenkaan mainintaa korkolattiasta. Korkoehdoksi on merkitty Euribor 6 kk + 0,45 %.
- TE-keskuksen lainaa koskevan viranomaispäätöksen Korko-kohdassa ei ole mainintaa vähimmäiskorosta vaan siinäkin sidotaan lainan korko markkinaehtoiseksi. TE-keskuksen lainaa koskeva viranomaispäätös on korkoehdon osalta pankkia sitova. Viranomaisen päätös syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevat velkakirjan ehdot.
- Lainaneuvotteluissa tai lainan ehtoja läpikäytäessä ei mainittu korkolattiaa tai vähimmäiskorkoa.
- ns. korkolattiasta ei ole lainaneuvotteluissa voitu sopia, ts. muodostaa yhteistä sopimustahtoa, koska kukaan ei voinut vielä vuonna 2007 mitenkään ennakoida korkojen laskevan näin alas.
- Velkakirjalomakkeen Lisäehdot -kohtaan kopioidun tulkinnanvaraisen ja epäselvän lakitekstin lisäksi Pankki ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että lainasopimusta allekirjoittaessa olisi tarkoitettu sopia ns. korkolattiasta. Epäselväksi jääviä sopimusehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi.

Pankin vastine

Pankki kiistää Asiakkaan esittämän korvausvaatimuksen perusteettomana. Asiakkaan korkotukilainaa koskevassa lainasopimuksessa on erikseen määritelty lainaan sovellettava vähimmäiskorkoehto eikä asiassa ole perusteita poiketa tästä vähimmäiskorkoehdosta. Pankkilautakunnan ratkaisusuositus FINE-001996 ei sovellu nyt käsillä olevaan tilanteeseen, sillä Pankin myöntämissä korkotukilainoissa on nimenomaisesti sovittu vähimmäiskorosta.

Pitkäaikaisen tärkeän asiakkuuden sekä em. ratkaisusuosituksen seurauksena muuttuneen kilpailutilanteen johdosta Pankki on muuttanut Asiakkaan korkotukilainan korkoa vastaamaan 6 kk euribor-korkoa lisättynä 0,45 % marginaalilla. Tällä myönnytyksellä Pankki ei kuitenkaan ole ottanut kantaa velkakirjan alkuperäisten ehtojen tulkintaan.

Velkakirjassa sovittu vähimmäiskorko ja sopimuskokonaisuuden tulkinta

Korkotukilainan korko on määritelty velkakirjassa. Velkakirjan Velan korko -kohta ja Lisäehdot-kohta yhdessä muodostavat sovellettavan korkoehdon. Velan korko -kohdassa esitetään velan euribor-korkoon sidottu vaihtuva korko ja Lisäehdot-kohdassa euribor-sidonnaisen koron lisäksi sovellettavat ehdot.

Kyseessä on yritykselle myönnetty laina. Kuluttajaluototuksesta poiketen yrityslainoituksessa vähimmäiskoron käyttö on tavanomainen ja hyväksyttävä velan ehto.

Velkakirjan Lisäehdot-kohdassa esitetyt määräykset koron enimmäis- ja vähimmäismääristä ovat olennainen osa velkakirjaa eikä Velan korko -kohtaa ei voida lukea erillään Lisäehdot-kohdasta. Asiakas on korkotukilainan ottaessaan varmasti luottanut siihen, että hän ei korkean korkotason aikoina maksa lainastaan velkakirjan Velan korko -kohdassa määrättyä korkoa, vaan Lisäehdot-kohdassa määrättyä jopa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa. Korkean koron aikana noudatetaan korkoprosentin rajoitusta ja matalan koron aikana noudatetaan samasta kohdasta ilmenevää vähimmäiskorkoprosenttia. Ei ole perusteita katsoa, että yleisen korkotason laskiessa velkakirjan Lisäehdot-kohta yhtäkkisesti menettäisi merkityksensä eikä sitä enää sovellettaisi lainasopimukseen.

Velkakirjassa todetaan lisäksi nimenomaisesti, että lainasta aletaan maksaa "kokonaiskoron suuruista korkoa" vasta, kun korko etuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan. Toisin sanoen, ennen kuin korkoetuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi, koron laskemissa huomioidaan Lisäehdot-kohdassa esitetyt tarkennukset. Asiayhteydessä on selvää, että "kokonaiskoron suuruinen korko" viittaa Velan korko -kohdassa määriteltyyn vaihtuvaan euribor-sidonnaiseen korkoon.

Velkakirjan yhteydessä tehdyn Lyhennys-/uudistussitoumuksen yhteydessä Velan tiedot -kohdassa on määritelty lainan korko seuraavasti "Laina on sidottu 06 kuukauden EURIBOR-korkoon, lainan asiakaskorko 01.06.2007 on 2,000000 %." Euribor-korkoon sidottu korko ilman korkotukea on sitoumuksen tekoaikaan ollut merkittävästi yli 2 %. Asiakkaalle on tämänkin perusteella täytynyt olla selvää, että luoton korkoon on sovellettu myös velkakirjan Lisäehdot-kohdan mukaisia ehtoja.

Vertailu ratkaisusuosituksiin FINE-001996 ja FINE-012928

Pankkilautakunnan ratkaisusuositus FINE-001996 koski tapausta, jossa korkotukilainan velkakirjassa lainalle ei oltu määritelty minimikorkoa. Koska Pankin asiakkaalle myöntämän korkotukilainan velkakirjassa on sovittu 2 % vähimmäiskorosta, nyt käsillä olevaa tulkintatilannetta ei voida rinnastaa ratkaisun FINE-001996 tilanteeseen.

Korkotukipäätöksen ehdot vastaavat asiassa FINE-012928 esillä ollutta tapausta. Kuten Pankkilautakunta on katsonut, TE-keskuksen päätös ei rajoita luottolaitoksen ja lainansaajaan oikeutta sopia lainan ehtojen muuttamisesta ilman TE-keskuksen suostumusta, jos muutosten johdosta valtion korkotukimenot eivät lisäänny jäljellä olevana laina-aikana.

Pankki ja asiakas ovat sopineet velkakirjassa, että lainasta maksetaan vähintään 2,00 % korkoa. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 § 2 momentin ja TE-keskuksen päätöksen mukaisesti valtio ei maksa korkotukea, kun lainasta maksettava korko on laskenut 2,00 %:in. Osapuolten sopima vähimmäiskorko ei siis lisää valtion korkotukimenoja eikä TE-keskuksen päätös ole estänyt osapuolia sopimasta 2,00 %:n vähimmäiskorkoehdosta. TE-keskuksen korkotukipäätöksen mukaan tällaisesta ehdosta olisi ollut mahdollista sopia myös jälkikäteen.

Lainasopimus yksityisoikeudellisena sitoumuksena

Lainasopimuksen tulkinnassa tulee erottaa toisistaan alkuperäisen lain-säädännön tulkinta ja asianosaisten välisen velkasuhteen ehtojen tulkinta. Vaikka ratkaisusuosituksessa FINE-001996 on katsottu, ettei maaseutuelinkeinojen rahoituslailla tarkoitettu asettaa lakisääteistä vähimmäiskorkoa korkotukilainoille, tämä ei tarkoita, että vastaavaa vähimmäiskorkoa koskeva velkakirjan ehto olisi mitätön. Pankin käsityksen mukaan FINE ei ole katsonut velkakirjassa sovittua korkoehtoa "lainvastaiseksi" Asiakkaan esittämällä tavalla. Päinvastoin, ratkaisussa katsottiin, ettei korkotuelle asetetuilla edellytyksillä ole tarkoitettu rajoittaa luottolaitoksen ja luotonhakijan sopimusvapautta luotolle maksettavan koron osalta.

Kun määräys 2 % kiinteästä vähimmäiskorosta on kirjattu osapuolten hyväksymään velkakirjaan, siitä on tullut osa yksityisoikeudellisen velkasuhteen ehtoja.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslailla ei pankin käsityksen mukaan ole tarkoitettu puuttua luottolaitoksen ja luotonhakijan normaaliin sopimusvapauteen. Tähän sopimusvapauteen kuuluu oikeus sopia luotolle maksettavasta korosta, myös kiinteästä vähimmäiskorosta.

On mahdollista, että lainasopimuksen tekoaikaan vuonna 2007 kumpikaan velkasuhteen osapuoli ei ole ymmärtänyt varautua tilanteisiin, joissa useiden markkinahintaisten lainojen korot laskisivat alle kahden prosenttiyksikön. Kehityksen ennakoimattomuus ei kuitenkaan johda siihen, että velkakirjojen korkoehdot olisivat korkotason myöhemmän kehityksen myötä ja tilanteen ennakoimattomuuden johdosta käyneet pätemättömiksi. Pankki ei ole ennen luoton sopimusta tai sen jälkeen antanut asiakkaalle käsitystä, että maksettava korko missään olosuhteissa laskisi alle 2 %:n.

Velkakirjan ehdot käydään pankin normaalin prosessin mukaisesti asiakkaan kanssa aina läpi ennen velkakirjan allekirjoittamista ja asiakas on omalla allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa velkakirjan ehtoihin. Velkakirjan ehto vähimmäiskorosta on lisäksi kirjattu siihen selkeästi ja helposti havaittavasti eikä asiakas ole kiistänytkään, etteikö hän olisi ollut vähimmäiskorkoehdon kirjauksesta tietoinen.

Luottolupauksen osalta voidaan todeta, että Pankki antoi luottolupauksen ja lainasta sovittiin vuonna 2007. Tällöin pankkien antamat yritysluottolupaukset olivat sisällöltään huomattavasti nykyistä suppeampia, eikä luoton ehtoja esitetty luottolupauksessa vielä samassa laajuudessa kuin nykyään. Siitä, ettei luottolupauksessa ole erikseen todettu vähimmäiskorkoa, ei voida päätellä, ettei vähimmäiskorosta olisi myöhemmin velkakirjassa sovittu pätevästi.

Asiakas on elinkeinonharjoittaja, jolle Pankki on myöntänyt yritysluottoa. Yritysluototuksessa on tavanomaista käyttää vähimmäiskorkoehtoa ja muita ehtoja, jotka suojaavat pankkia markkinatilanteen yllättävissäkin muutoksissa.

Vähimmäiskoron vertailu normaalikorkoisten lainojen korkoon

Korkotukilainan myöntämisen kulut ja perusteltu korkotaso

Pankki kiistää, että korkotukilainasta perityn koron määrä olisi liiallinen myöskään sillä perusteella, että asiakkaalle tai muille viljelijöille on myönnetty muita lainoja, joihin ei sovelleta vähimmäiskorkoehtoa. Korkotukilainojen myöntämiseen ja hoitamiseen liittyy merkittäviä lisäkuluja verrattuna tavallisiin lainoihin.

Ensinnäkin korkotukilainojen myöntämismenettely koostuu useammista vaiheista ja edellyttää syvempää osaamista kuin tavallisten normaalikorkoisten lainojen myöntäminen. Toiseksi, siinä missä tavallisesti lainat nostetaan tyypillisesti kerralla, maatalouden korkotukilainat nostetaan useassa, keskimäärin viidessä erässä. Lainan myöntämisen ja kunkin erillisen noston yhteydessä luottoasioita käsittelevä henkilökunta joutuu yleensä konsultoimaan maatalousasiantuntijaa. Kolmanneksi, korkotukilainan lyhennysten lykkäämispäätöksiin liittyvä työmäärä on merkittävästi suurempi kuin tavallisissa normaalikorkoisissa lainoissa. Jos asiakas on siirtänyt korkotukilainan uuteen pankkiin, lykkäyspäätökseen tarvittavien tietojen saaminen usein edellyttää myös maatalousasiantuntijan konsultointia. Neljänneksi, ellei asiakas lyhennä korkotukilainaa ajallaan, erääntyneiden maksujen käsittely on korkotukilainassa vaikeampaa kuin tavallisissa lainoissa.

Pankille lisäkuluja aiheuttavat tilanteet vastaavat todellisia esimerkkejä. Pankki olettaa asiakkaan viittaavan kulujen "kuvitteellisuudella" siihen, ettei osa kuvatuista tilanteista ole toteutunut juuri hänen kohdallaan. Kun lainaa myönnetään, ei voida etukäteen tietää, kuka laina-asiakas tulee myöhemmin esimerkiksi siirtämään lainan toiseen pankkiin tai tarvitsemaan maksuajan pidennystä. Siksi korkotuetun lainan käsittelystä aiheutuvia lisäkuluja on huomioitava lähtökohtaisesti kaikkien korkotukilaina-asiakkaiden korkotasossa. Korkotuetun lainan käsittelyn kustannuksista on hankala esittää yksityiskohtaista selvitystä, sillä näihin käytettävää aikaa ei esimerkiksi tilastoida erikseen, mutta jo lainsäätäjä on huomioinut korkotukilain 29.1 §:n sanamuodossa, että korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia.

Lopuksi, korkotukilainojen koroissa ei voida huomioida asiakasyritykseen liittyvän luottoriskin muutoksia. Siinä missä tavallisten yritysluottojen korkoa voidaan päivittää lyhennyslykkäyksen, lyhennysohjelman muuttamisen tai laina-ajan jatkamisen yhteydessä, korkotukilainojen korkoehtoa ei ole mahdollista muuttaa. Kun luoton hinnoittelua ei ole mahdollista muuttaa, korkotukilainojen korot voivat jäädä merkittävän alhaisiksi suhteessa asiakasyrityksen riskeihin. Näin tapahtuu erityisesti, jos asiakkaan maksukyvyssä tai vakuuksien arvossa on tapahtunut olennaisia muutoksia.

Pankin luottoriskiin vaikuttaa myös se, että pankin myöntämät maaseutuelinkeinon korkotukilainat ovat olennaisesti tavanomaista yritysrahoitusta pidempiä, jopa 30 vuotta kuten käsiteltävässä tapauksessa, ja niiden vakuutena olevan omaisuuden arvo voi pitkän takaisinmaksuajan aikana heiketä merkittävästi eikä lainojen korkoa voida myöskään päivittää vastaamaan laina-asiakkaan muuttunutta riskiprofiilia.

Edellä kuvatut piirteet tekevät korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta pankille merkittävästi työläämpää verrattuna tavallisiin, ei-korkotuettuihin lainoihin. Pankki katsoo, ettei 2 % kiinteällä vähimmäiskorolla myönnetty laina ole vastoin korkotukilain 29 §:ä.

Korkovertailun ajankohta

Harkittaessa kysymystä, onko korkotukilainasta perittävä korko enintään tavallisista normaalikorkoisista lainoista perittävän koron suuruinen, on erikseen arvioitava, mikä on eri korkojen vertailun oikea ajankohta. Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki ei ota selkeää kantaa vertailuajankohtaan. Toisaalta vuonna 2008 voimaan tullut laki maatalouden rakennetuista (1476/2007) koskee korkotukilainojen korkotuen myöntämisedellytyksiä ja viittaa tulkintaan, jonka mukaan oikea ajankohta arvioinnille on korkotuen myöntämishetki.

Pankin korkotukilainan ehdot ovat korkotuen myöntämisen aikaan olleet asiakkaalle edellä esitetyt korkotukilainoihin sisältyvät kustannukset huomioiden selvästi edullisemmat kuin samanlaisiin tarkoituksiin myönnettyjen normaaliehtoisten lainojen korot.

Mavin kannanotto korkotuetuista maatilalainoista ei Pankin käsityksen mukaan ole juridisesti sitova eikä se sellaisenaan estä esimerkiksi vähimmäiskorkoehdon käyttöä. Mavin tehtävänä on valvoa tukia ja tukien maksatusta, eikä sillä ole valtuutta tai sen rooliin kuulu puuttua pankin ja asiakkaan välisiin sopimussuhteisiin. Pankin ja asiakkaan välistä sopimussuhdetta valvoo Finanssivalvonta.

Vähimmäiskoron suhde normaalikorkoisista lainoista perittävään korkoon Pankin konttoreissa myönnettyjen maatalousasiakkaiden normaalikorkoisten (ei-korkotuettujen) lainojen keskimääräinen korko on yli 2,00 % myös matalien euribor-korkojen aikana. Viimeisten neljän vuoden aikana maatalousasiakkaiden normaalikorkoisten lainojen keskimääräiset korot ovat pankin laina-asioiden raportointijärjestelmän mukaan olleet:

- 2,39 % vuonna 2015;
- 2,25 % vuonna 2016;
- 2,17 % vuonna 2017; ja
- 2,07 % vuonna 2018.

Selvitettäessä korkotukilainoista perittävän kokonaiskoron enimmäismäärää on siis huomioitava sekä Pankin myöntämien normaalikorkoisten maatalouslainojen keskimääräinen korko että korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat lisäkulut. Koska maatalousasiakkaiden normaalikorkoisten lainojen keskimääräinen korko on alimmillaankin ollut 2,07 %, on selvää, että lisäkulut huomioiva korkotukilainojen kokonaiskorko saa olla yli 2,00 %.

Korkotuetusta lainasta perittävä 2,00 % vähimmäiskorko ei ylitä korkoa, jota Pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnetyistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla eikä vähimmäiskorko ole korkotukilain 29 § 1 momentin vastainen tälläkään perusteella.

Asiakkaan korkotuetun lainan kokonaiskorko on tosiasiassa ollut koko ajan matalampi kuin maatalousasiakkaiden normaalikorkoisten lainojen keskimääräinen korko. Pankki toteaa myös, että 2,00 % vähimmäiskorko on tavanomainen ehto myös normaalikorkoisessa (ei-korkotuetussa) maatalousluototuksessa.

Pankki vetoaa myös ratkaisussa FINE-012928 esitettyyn. Pankin korkotuetuista lainoista perimä vähimmäiskorko on ollut samansuuruinen kuin viitatussa asiassa toisen pankin perimä vähimmäiskorko. Ratkaisussa lautakunta katsoi uskottavaksi, että korkotukilainojen marginaalit ja vähimmäiskorkoehdot vastasivat pankin samanlaisiin tarkoituksiin kyseisinä aikoina myöntämiä normaalikorkoisia lainoja ja ettei perityn 2,00 % vähimmäiskoron siten voitu katsoa olevan korkotukilainsäädännön tai TE-keskuksen päätöksen vastaisia. Nyt käsillä olevassa asiassa tosiseikat ovat vastaavat kuin asiassa FINE-012928.

Vaikka viitatussa asiassa on kyseessä toisen pankin myöntämä korkotukilaina, lainojen korot määräytyvät eri pankkien ja pankkiryhmien välillä samojen yleisten periaatteiden mukaisesti (lainan tarkoituksen, vakuuden, laina-ajan ym. huomiointi). Se, että yksi pankki perii 2,00 % tai tätä korkeampaa korkoa maatalousasiakkaiden luototuksessa, tukee voimakkaasti käsitystä, jonka mukaan tämä on tavanomainen korkotaso vastaavissa lainoissa.

Mahdollinen viivästys- ja tuottokorko

Pankki katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassa ole aihetta suositella jo maksettujen korkojen palauttamista asiakkaalle. Jos Pankkilautakunta kuitenkin päätyisi suosittamaan palautusta, Pankki esittää seuraavat huomiot palautettavalle määrälle suoritettavasta korosta.

Asiakas on vaatinut viivästyskoron suorittamista jo Mavin korkotukilainoja koskevasta kannanotosta lukien. Pankki huomauttaa, että vaikka Mavi voinee esittää kannanottoja korkotuettuja maatilalainoja koskevan lainsäädännön yleisestä soveltamisesta, sen tehtäviin ei kuitenkaan kuulu pankin ja sen asiakkaan välisen lainasopimuksen ehtojen kommentointi, eikä viraston tällaisille kannanotoille voida antaa asian juridisessa arvioinnissa merkitystä.

Koron mahdollista palautusvelvollisuutta koskeva oikeustila on toistaiseksi epäselvä. Velvollisuus aiemmin maksettujen korkojen palauttamiseen voi alkaa aikaisintaan siitä, kun Pankkilautakunta antaa oikeustilaa selkiyttävän ratkaisusuosituksen nyt käsiteltävässä asiassa. Velvollisuus suorittaa viivästyskorkoa palautettaville määrille voi Pankin käsityksen mukaan alkaa aikaisintaan 30 päivän kuluttua lautakunnan ratkaisusuosituksen antamisesta.

Jos lautakunta arvioisi maksuvelvollisuutta ja viivästyskoron alkuajankohtaa vastoin Pankin edellä esittämää, Pankki esittää toissijaisesti, että viivästyskoron maksuvelvollisuus voi aivan aikaisintaan alkaa 30 päivää Asiakkaan vaatimuksen esittämisestä (28.5.2018 + 30 pv) (korkolain 6 §).

Palautettavalle määrälle maksettavan viivästyskoron määrä on Pankin käsityksen mukaan kulloinkin voimassa oleva korkolain (633/822) 4 § mukainen viivästyskoron määrä. Ei ole perusteita katsoa, että osapuolten välillä olisi sovittu palautusvaatimukseen sovellettavasta muusta viivästyskoron määrästä.

Jos vastoin Pankin vakaata käsitystä asiakkaan Pankille maksamia korkoja suositellaan palautettaviksi, palautettavalle määrälle maksettava tuottokorko määräytyy vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella korkolain 3 § 2 momentin mukaan, siis kulloinkin voimassa olleen Euroopan keskuspankin viitekoron suuruisena.

Yhteenveto

Pankki katsoo, ettei asiassa ole perusteita suosittaa maksettujen korkojen palauttamista. Kantansa tueksi Pankki viittaa erityisesti seuraaviin huomioihin:
- Nyt käsiteltävää tilannetta ei voida rinnastaa ratkaisuun FINE-001996, sillä FINEn em. ratkaisussa lainalle ei oltu määritelty vähimmäiskorkoa velkakirjassa. Pankin ja Asiakkaan välisessä velkakirjassa on sen sijaan nimenomaisesti sovittu vähimmäiskorosta.
- Ratkaisun FINE-001996 mukaisesti korkotuelle asetetuilla edellytyksillä ei ole tarkoitettu rajoittaa luottolaitoksen ja luotonhakijan sopimusvapautta luotolle maksettavan koron osalta. Lainaehto ei siten ole lainvastainen.
- Velkakirjan vähimmäiskorkoehto on kuulunut Pankin ja asiakkaan välisen sopimusvapauden piiriin. Sopimus sitoo molempia osapuolia.
- Ehto ei ole ollut ennalta-arvaamaton tai kohtuuton, ja Asiakas on ollut siitä tietoinen sitoutuessaan velkakirjaan.
- Korkotuettuun lainaan liittyy korkeampia myöntö- ja käsittelykustannuksia sekä suurempi luottoriski kuin normaalikorkoiseen lainaan. Korkotuettuja lainoja koskeva lainsäädäntö sallii korkeampien kustannusten huomioimisen korkotuetun lainan korossa.
- Asiakas on elinkeinonharjoittaja ja ko. laina on yritysluototusta. Elinkeinonharjoittajana toimivan Asiakkaan asema ei puolla sitä, että velkakirjan ehtoja tulkittaisiin hänen edukseen vastoin niiden yleiskielistä merkityssisältöä.
- Korkotukilainasta peritty vähimmäiskorko ei ylitä korkoa, jota Pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnetyistä normaalikorkoisista lainoista. Tämän lisäksi sallitun korkotason arvioinnissa on huomioitava korkotukilainojen lisäkustannukset.
- Nyt käsiteltävä asia on keskeisiltä piirteiltään samanlainen kuin asia FINE-012928, jossa lautakunta ei suositellut muutosta.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Ko. Pienyrityksen velkakirja -82058138 (1.6.2007), Lyhennys-/uudistussitoumus (1.6.2007) ja velkakirjan liite (Lainoihin ja vakuuksiin liittyvät yleisimmät maksut ja palkkiot (1.6.2007))
- Pienyrityksen velkakirja -82058146 (1.6.2007), Lyhennys-/uudistussitoumus (1.6.2007)
- Pienyrityksen velan yleiset ehdot
- TE-Keskuksen päätös (17.04.2007) Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisesta nuoren viljelijän aloitustuesta (korkotukilaina ja avustus, kansallinen tuki)
- Nuorten viljelijöiden aloitustukihakemus maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisen tuen saamiseksi (30.3.2007). Hakemukseen on kirjattu myös Pankin luottolupaus ja se on Pankin edustajien allekirjoittama.
- ote päiväämättömästä lehtiartikkelista ”Mavi kehottaa maksamaan korkohyvitystä”
- ote Pankin raportointijärjestelmästä

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja Pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, miten velkakirjakokonaisuutta tulisi tulkita ja soveltaa velasta maksettavan koron osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 6 luvun 23 §:n (Korkotukilainan myöntäminen) mukaan

Luotonantaja voi myöntää korkotukilainan, ja sitä koskeva velkakirja saadaan allekirjoittaa, kun tukipäätös on tehty. Lainaa ei saada myöntää tukipäätöksestä poikkeavin ehdoin. Velkakirjaan on otettava ehto, jonka mukaan tukipäätöksen mukaiset lainaehdot ovat ensisijaisia velkakirjan ehtoihin nähden. Tukipäätös on liitettävä velkakirjaan.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 29 §:n 1-2 momentin mukaan

Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla. Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos lainan kokonaiskorko poikkeaa edellä mainitusta korosta.

 Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Korkotukea ei makseta niiden lisäkustannusten osalta, jotka aiheutuvat ulkomaan valuutan määräisen luoton valuuttakurssin muutoksesta.(21.1.2000/44)

Ko. Pienyrityksen velkakirjan -82058138 (1.6.2007) Velan korko -kohdan mukaan

Korko on sidottu 6 kuukauden euribor -korkoon +0,450000 prosenttiyksikköä ja se muuttuu viitekoron aikavälein yhtä monta prosenttiyksikköä kuin viitekorko on muuttunut, ellei jäljempänä ilmenevistä ehdoista muuta johdu. Velasta perittävä korko määräytyy velan ensimmäisenä nostopäivänä.

6 kuukauden euribor -korko 31.05.2007 oli 4,255000 %.

Edellä olevien korkoehtojen mukaan velan korko 01.06.2007 on 4,705000 %.

Velkakirjan Lisäehdot-kohdan mukaan

Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %. Sen jälkeen kun liitteenä olevan TE-Keskuksen päätöksen mukaisesti korkoetuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan, on lainasta maksettava kokonaiskoron suuruista korkoa.

Tämä on mse-rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina, jonka ehdot ovat liitteenä olevassa TE-keskuksen päätöksessä. Riippumatta siitä mitä luoton ehdoista on sovittu, pankilla on oikeus muuttaa erityislakeihin perustuvien luottojen ehtoja erityislaissa valtuutettujen viranomaisten päätösten rajoissa.

Pienyrityksen velkakirja -82058146 (1.6.2007) Velan korko -kohdan mukaan

Korko on sidottu 6 kuukauden euribor -korkoon + 0,450000 prosenttiyksikköä ja se muuttuu viitekoron aikavälein yhtä monta prosenttiyksikköä kuin viitekorko on muuttunut, ellei jäljempänä ilmenevistä ehdoista muuta johdu. Velasta perittävä korko määräytyy velan ensimmäisenä nostopäivänä.

6 kuukauden euribor -korko 01.06.2007 oli 4,255000 %.

Edellä olevien korkoehtojen mukaan velan korko 01.06.2007 on 4,705000 %.

TE-Keskuksen päätöksen (17.4.2007) mukaan

Tämä päätös tai oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä on liitettävä korkotukilainan velkakirjaan ja sitä on velkakirjaehtona noudatettava.

Päätösten Korko-ehdon mukaan

Tässä päätöksessä tarkoitetun lainan kokonaiskorko muodostuu korkosidonnaisuudesta lisättynä marginaali-%:lla. Luottolaitoksen lainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla.

Päätöksen Korkotuki ja tukitaso -kohdan mukaan

Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on enintään neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. […] Tuen vähimmäiskestoaika on laskettu korkotuen enimmäismäärän eli neljän prosentin mukaisesti. Ilmoitettu aika on vähimmäisaika, jonka myönnetty korkotuki kestää. Jos lainan kokonaiskorko on alle kuusi prosenttia, korkotukea kuluu laina-aikana vähemmän ja lainalle myönnetty tuki kestää pidemmän aikaa.

Päätösten Lainojen ehtojen muuttaminen -kohdan mukaan

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia lainan ehtojen muuttamisesta ilman TE-Keskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana. […]

Päätösten Muut lainaehdot -kohdan mukaan

Jollei maaseutuelinkeinojen rahoituslaista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä tai tämän päätöksen ehdoista muuta johdu, lainan ehtoina noudatetaan velkakirjalomakkeen ehtoja. Tämän päätöksen ehdot syrjäyttävät päätöksen kanssa ristiriitaiset velkakirjalomakkeen ehdot.

Asian arviointi

Pankkilautakunta katsoo asiassa riidattomaksi, että yksinomaan ko. velkakirjan ehtojen mukaan Pankki on oikeutettu perimään 2 %:n vähimmäiskorkoa ja että asiakkaan vaatimukset tapauksessa perustuvat pääasiassa sille, että velkakirja olisi korkotukilainoja koskevan lainsäädännön ja kyseistä lainaa koskevan TE-Keskuksen tukipäätöksen vastainen ja velkakirja poikkeaisi ehdoiltaan asiakkaan alun perin saamasta luottolupauksesta.   

Korkolattiasta sopiminen korkotukilainassa

Pankkilautakunta on asiakkaan valituksessaan viittamassa 22.8.2017 annetussa ratkaisussa FINE-001996 katsonut, ettei pankki kyseisessä tapauksessa ollut oikeutettu perimään maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999)(Korkotukilaki) mukaisesta korkotukilainasta 2 %:n vähimmäiskorkoa vaan pankki voi periä lainasta korkeintaan velkakirjan korko-kohdassa osapuolten välillä sovittua kokonaiskorkoa. Kyseinen tapaus vastaa nyt käsiteltävänä olevaa tapausta sillä olennaisella erolla, että tässä tapauksessa ko. lainan velkakirjan ehdoissa on sovittu 2 %:n vähimmäiskorosta.

Pankkilautakunta on em. ratkaisussaan katsonut, että korkotukilain 29 §:n 1 momentissa määritellään, minkä suuruinen luotonantajan velalliselta perimä kokonaiskorko saa enintään olla, (Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla), mutta että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut korkotuelle asetettavin edellytyksin muulla tavoin rajoittaa luottolaitoksen ja luotonhakijan sopimusvapautta luotolle maksettavan koron suhteen.

Pankkilautakunta totesi em. ratkaisussaan myös, että TE-Keskuksen päätöksen kohdan Lainaehtojen muuttaminen mukaan luottolaitos ja lainansaaja saavat ilman TE-Keskuksen suostumusta sopia lainan ehtojen muuttamisesta, jos muutosten johdosta valtion korkotukimenot eivät lisäänny jäljellä olevana laina-aikana. Koska valtio ei maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:n 2 momentin ja TE-Keskuksen päätöksen em. lainkohtaa vastaavien ehtojen mukaan maksa korkotukea velasta maksettavan koron laskettua 2 %:in, ei velkakirjassa sovittu 2 %:n vähimmäiskorko myöskään lisää valtion korkotukimenoja ja näin ollen luotonsaajan ja pankin olisi korkotukilainan voimassa ollessakin mahdollista sopia 2 %:n korkolattiasta ilman TE-Keskuksen suostumusta.

Em. ratkaisuun viitaten Pankkilautakunta katsoo, että tässä tapauksessa kyseessä olevaan maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukaiseen korkotukilainaan on voitu pätevästi sopia korkolattiasta sillä edellytyksellä, että korkolattian johdosta luotosta perittävä kokonaiskorko ei ylitä korkotukilain 29 §:n 1 momentissa säädettyä.

Korkotukilainasta perittävän kokonaiskoron enimmäismäärä

Pankkilautakunta on Pankin viittaamassa 13.12.2018 annetussa ratkaisussaan FINE-012928 käsitellyt tähän tapaukseen rinnastettavissa olevaa tapausta, jossa toinen pankki oli perinyt korkotukilainoista velkakirjojen lisäehdon mukaista 2 %:n korkoa velkakirjojen korkoehdon mukaisen koron painuttua alle 2 %:n. Kyseisessä tapauksessa saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoi uskottavaksi, että ko. korkotukilainojen marginaalit ja vähimmäiskorkoehdot vastasivat pankin samanlaisiin tarkoituksiin kyseisenä aikana myöntämiä normaalikorkoisia lainoja ja ettei pankin korkotukilainoista perimän koron näin ollen voitu katsoa olevan korkotukilain 29 §:n 1 momentin tai kyseessä olevien TE-Keskuksen päätösten em. lainkohtaa vastaavien ehtojen vastaisia.

Edellä mainitusta tapauksesta poiketen asiakas on tässä tapauksessa saanut Pankilta ko. korkotukilainan kanssa samana päivänä 1.6.2007 normaalikorkoisen lainan ja ko. lainan velkakirja - ml. velan korkoa koskeva kohta - on täysin yhteneväinen asiakkaan korkotukilainan kanssa lukuun ottamatta velan pienempää määrää ja sitä, että korkotukilainassa olevaa korkolattian sisältävää lisäehtoa ei ole.

Pankki ei ole tapauksessa kiistänyt, että ko. toinen laina on myönnetty samanlaisiin tarkoituksiin kuin ko. korkotuettu laina. Pankki on vedonnut korkolattiaan oikeuttavina tekijöinä korkotukilainoihin liittyviin korkeampiin kustannuksiin ja siihen, että korkotukilainojen luottoriski on suurempi. Pankki on vedonnut myös maatalousasiakkaiden normaalikorkoisista lainoista Pankin viimeisten neljän vuoden aikana perimiin 2 %:n ylittäviin keskimääräisiin korkoihin ja siihen, että yrityslainoituksessa vähimmäiskoron käyttö on tavanomaista ja hyväksyttävää.

Mihin ko. korkotukilainasta perittävää kokonaiskorkoa verrataan?

Pankkilautakunta katsoo, että verrattaessa asiakkaan ko. korkotukilainasta perittävää kokonaiskorkoa Pankin samanlaisiin tarkoituksiin myöntämistä normaalikorkoisista lainoista perimään korkoon, on vertauskohtana lähtökohtaisesti oltava kaikki ko. korkotukilainan kanssa samanlaisiin tarkoituksiin samoihin aikoihin [ja samanlaisessa korkotilanteessa] Pankin myöntämät normaalikorkoiset lainat.

Pankki on vedonnut maatalousasiakkaiden normaalikorkoisista lainoista viimeisten neljän vuoden aikana perittyihin 2 %:n ylittäviin keskimääräisiin korkoihin, mutta Pankki ei ole asiakkaan huomautuksista huolimatta esittänytkään, että kyse olisi samanlaisiin tarkoituksiin myönnetyistä lainoista. Pankki ei ole esittänyt myöskään minkäänlaista selvitystä siitä, minä aikana tilastossa huomioidut lainat on myönnetty. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, ettei Pankin esittämää selvitystä lainoista perimistään keskimääräisistä koroista voida huomioida verrattaessa asiakkaan korkotukilainasta perittävää korkoa Pankin samanlaisiin tarkoituksiin myöntämistä normaalikorkoisista lainoista perittävään korkoon.

Vaikka vertailukohtana pitäisi edellä todetuin tavoin lähtökohtaisesti käyttää kaikkia Pankin samoihin aikoihin ja samanlaisiin tarkoituksiin myöntämiä normaalikorkoisia lainoja, on tässä tapauksessa Pankkilautakunnan näkemyksen mukaan annettava erityistä painoarvoa asiakkaalle korkotukilainan kanssa samana päivänä myönnettyyn normaalikorkoiseen lainaan, jossa korkolattiaa ei ole. Koska tässä tapauksessa ei ole esitetty muuta selvitystä Pankin myöntämistä normaalikorkoisista lainoista, Pankkilautakunta katsoo, että arvioidessaan ko. korkotukilainasta perittävän kokonaiskoron enimmäismäärän lainmukaisuutta on lautakunnan verrattava sitä suoraan asiakkaalle samana päivänä myönnettyyn normaalikorkoiseen lainaan.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo, että tässä tapauksessa Pankin pitäisi pystyä perustelemaan asiakkaan korkotukilainassa oleva vähimmäiskorko korkotukilain 29 §:n 1 momentin mukaisesti korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla.

Korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset korkolattian perusteluna

Selvyyden vuoksi Pankkilautakunta toteaa katsovansa korkotukilain 29 §:n 1 momentissa säädetyllä korkotukilainasta perittävällä kokonaiskoron enimmäismäärällä tarkoitetun korkotukilainasta kunakin korkotuen voimassaolon aikaisena ajankohtana perittävää kokonaiskorkoa eikä laina-aikana maksetun euromääräisen korkokertymän määrää. Näin ollen sillä, että korkotukilainasta perittävä kokonaiskorko on korkeampien korkojen aikaan korkotuen johdosta ja lain tarkoituksen mukaisesti alhaisempi kuin normaalikorkoisesta lainasta perittävä korko, ei ole merkitystä arvioitaessa korkotukilainan korkolattian lainmukaisuutta.

Pankkilautakunta katsoo Pankin esittämällä tavalla, että arvioitaessa korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia, on perusteltua huomioida kyseisen lain mukaisesti korkotuettujen lainojen käsittelystä aiheutuvia lisäkuluja yleisellä tasolla ja lähtökohtaisesti kaikkien korkotukilaina-asiakkaiden kohdalla.

Pankkilautakunta katsoo, että osaan Pankin esittämistä normaalikorkoisiin lainoihin verrattuna ylimääräisistä kustannuksista Pankki saa hyvityksensä velalliselta perittävinä toimenpide-/palvelumaksuina, eikä niillä siten voida perustella korkotukilainasta perittävää korkeampaa korkoa. Osa pankin esittämistä kustannuksista voisivat Pankkilautakunnan näkemyksen mukaan kuitenkin olla korkotukilain 29 §:n 1 momentin mukaisia perusteluja sille, että korkotukilainasta voisi periä korkeamman korkomarginaalin muodossa hieman suurempaa kokonaiskorkoa kuin normaalikorkoisesta lainasta.

Tässä tapauksessa asiakkaan samana päivänä saamien korkotukilainan ja normaalikorkoisen lainan korkoehdot marginaaleineen ovat kuitenkin identtisiä ja kyseisestä korkotukilainasta peritään normaalikorkoista lainaa suurempaa korkoa lisäehdon sisältämän vähimmäiskorkoehdon vuoksi ja ainoastaan, kun Korko-kohdan mukainen korko matalien korkojen aikaan painuu alle 2 %:n. Pankkilautakunta kiinnittääkin erityistä huomiota siihen, että laina-aikana toteutuneen toisenlaisen korkokehityksen tapauksessa velkakirjassa asetettu korkolattia ei välttämättä olisi tullut vaikuttamaan missään vaiheessa laina-aikaa asiakkaalta perittävään korkoon ja toisaalta taas korkotukilainan korkolattia voisi teoriassa johtaa siihen, että velalliselta perittäisiin koko laina-ajan korkeampaa korkoa kuin normaalikorkoisesta lainasta ilman korkolattiaa. Pankkilautakunta katsookin, ettei normaalikorkoisen ja korkotuetun lainan erona olevaa korkolattiaa voi perustella korkotukilain 29 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla Pankin esittämillä kustannuksilla, sillä Pankin korkolattiasta johdosta saamilla suuremmilla korkotuloilla ei voida katsoa olevan minkäänlaista yhteyttä Pankin esittämien lainasta aiheutuvien suurempien kulujen kanssa.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo asiakkaan korkotukilainassa olevan 2 %:n korkolattian olevan korkotukilain 29 §:n 1 momentin vastainen ja että Pankin tulee palauttaa asiakkaalle tältä korkolattian johdosta perimänsä ylimääräiset korot.

Viivästyskorko

Pankkilautakunta katsoo, että Pankin tulee maksaa palauttamilleen koroille korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa korkolain 6 §:n mukaisesti siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut asiakkaan vaatimuksen esittämisestä Pankille 28.5.2018.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo ko. korkotukilainan velkakirjan ehtojen mukaisen vähimmäiskoron olevan tässä tapauksessa maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:n 1 momentin ja TE-Keskuksen päätöksen vastainen.

Pankkilautakunta suosittaa, että Pankki palauttaa asiakkaalle tältä vähimmäiskorkoehdon perusteella liikaa perimänsä koron viivästyskorkoineen.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Hidén

Jäsenet:

Ahlroth
Atrila
Piilo
Pulkkinen