Tapahtumatiedot

Asiakas, kuljetusyritys V Oy, oli 14.3.2017 vienyt N Oy:n tilaaman erän saumausmassaa väärälle työmaalle. Virhe huomattiin ja kuljetus toimitettiin oikeaan osoitteeseen vasta 18.4.2017. Massan toimittaneen T Oy:n mukaan tuotteita oli säilytetty väärällä työmaalla ulkona, ja tuotteet olivat ilmeisesti jäätymisen vuoksi rikkoutuneet käyttökelvottomiksi. Vahinko oli korvattu päärahdinkuljettajan esinevakuutuksesta. Päärahdinkuljettajan esinevakuutusyhtiö on esittänyt vahingosta asiakkaalle takaisinsaantivaatimuksen. Asiakas on hakenut korvausta vahingosta omasta tiekuljetusvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen kuljetusvakuutuksesta korvauspäätöksellään 21.3.2018 vedoten rajoitusehtoon 4.2.8, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut liian suuresta kuumuudesta tai kylmyydestä tai muusta lämpötilasta, paitsi milloin vahinko on suoranainen seuraus liikenneonnettomuudesta, josta vakuutettu on vastuussa. Asiakkaan vedottua siihen, että vahinko olisi aiheutunut tiekuljetuslain mukaisesta katoamisesta, vakuutusyhtiö on ilmoittanut 29.5.2018 päivätyssä sähköpostissa, että vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan korvausta oli vaadittu tavaran vahingoittumisen eikä katoamisen perusteella. 

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on pyytänyt FINEn ratkaisusuositusta vahingon korvattavuudesta.

Vakuutusyhtiön mukaan saadun selvityksen perusteella vahinko oli aiheutunut siitä, että saumausmassat oli jätetty väärälle vastaanottajalle, ja ne ovat virheellisen säilyttämisen vuoksi jäätyneet ja pilaantuneet. Tällaista vahinkoa ei korvata tiekuljetusvakuutuksen ehtojen kohdan 4.2.8 kohdan perusteella. Koska kyseessä ei ole korvattava vakuutustapahtuma, vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa asiakkaan korvausvelvollisuuteen tai vahingon määrään.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Asiaan sovellettavien 1.1.2014 voimaan tulleiden tiekuljetusvakuutusehtojen kohdan 4.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutus kattaa näissä ehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi tiekuljetussopimuslain (345/79) tai kansainvälisen CMR-yleissopimuksen perusteella kotimaisessa tai kansainvälisessä kuljetuksessa joutua tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä tai tavaran vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä.

Tiekuljetusvakuutusehtojen kohdan 4.2.8 (Lämpötila) mukaan, ellei vakuutuskirjaan ole toisin merkitty, vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on johtunut liian suuresta kuumuudesta tai kylmyydestä tai muusta lämpötilasta, paitsi milloin vahinko on suoranainen seuraus liikenneonnettomuudesta, josta vakuutettu on vastuussa.

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Hän vastaa myös vahingosta, joka aiheutuu tavaran luovutuksen viivästymisestä.

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 2 momentin mukaan tavaran luovutus on viivästynyt, jollei tavaraa ole luovutettu sovitun ajan kuluessa. Jollei erityisestä ajasta tavaran luovuttamiselle ole sovittu, luovutus on viivästynyt, kun todellinen kuljetusaika ylittää sen ajan, jonka huolellinen rahdinkuljettaja olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella tarvitsee kuljetukseen. Milloin kysymys on osakuormasta, on erityisesti otettava huomioon täyden kuorman kokoamiseen tavallisesti tarvittava aika.

Tiekuljetussopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos hän näyttää, että katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai tavaran luovutuksen viivästyminen on johtunut lähettäjän tai vastaanottajan virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Tiekuljetussopimuslain 31 §:n 1 momentin mukaan, jollei tavaraa ole luovutettu kansainvälisessä kuljetuksessa kolmenkymmenen sekä kotimaisessa kuljetuksessa neljäntoista päivän kuluessa sovitun luovutusajan päättymisestä tai, jollei erityistä aikaa ole sovittu, kansainvälisessä kuljetuksessa kuudenkymmenen sekä kotimaisessa kuljetuksessa kahdenkymmenenkahdeksan päivän kuluessa siitä, kun rahdinkuljettaja otti tavaran kuljetettavakseen, voi se, joka on oikeutettu vaatimaan tavaran luovuttamista, vaatia korvausta niin kuin tavara olisi kadonnut.

Ratkaisusuositus

Asiassa on arvioitava, oliko vahinko aiheutunut rajoitusehdossa vakuutuksen ulkopuolelle rajatusta kylmyydestä vai asiakkaan väittämästä tiekuljetussopimuslain mukaisesta tavaran katoamisesta. Asiakirjaselvityksen mukaan asiakkaan väärälle työmaalle toimittama kuljetus oli ollut ennen sen toimittamista oikeaan paikkaan ulkosäilytyksessä useamman pakkasjakson ajan, mitä tuote ei ole kestänyt. 

FINE toteaa, ettei kuljetus ollut esitetyn selvityksen mukaan kadonnut. Asiakirjojen mukaan tilaaja ja tavarantoimittaja eivät myöskään ole vaatineet korvausta kuljetuksen viivästymisestä. Sen sijaan korvausvaatimus on perustunut siihen, ettei saumausmassaa ole voitu sen vahingoittumisen vuoksi enää oikealle työmaalle toimittamisen jälkeen käyttää, vaan tilaaja on palauttanut pilaantuneet tuotteet toimittajalle. Massan käyttökelvottomuus on johtunut siitä, että kuljetusta oli säilytetty ulkona useita pakkasjaksoja, mitä massa ei ole kestänyt. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kuljetetun tavaran pilaantuminen olisi johtunut jostakin muusta seikasta kuin kylmyydestä. Näin ollen FINE katsoo, että kyseessä on ollut tiekuljetusvakuutuksen rajoitusehdon 4.2.8 mukaisesta syystä aiheutunut vahinko. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole korvausvelvollisuutta vahingosta. 

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi