Tapahtumatiedot

Asiakkaalla on kaksi 20.6.2005 ja 5.2.2008 myönnettyä Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaista korkotukilainaa. Pankki on perinyt lainoista velkakirjan lisäehdon mukaista 2 %:n korkoa velkakirjan korkoehdon mukaisen koron painuttua alle 2 %:n.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan mielestä pankin tulkinta ja käytäntö maatalouden korkotukilaista ja sen toteutuksesta on lain ja tukipäätösten vastainen. Korkotukilainsäädännössä ei ole 2 %:n minimikorkomarginaalia ja on lain ja tukipäätöksen vastaista vaatia sellaista sopimuksella.

Asiakas vaatii pankkia palauttamaan korkotukilainoista lain vastaisesti perityt korot Suomen pankin määräämän viivästyskoron mukaisesti. Asiakas pyytää myös merkitsemään päätökseen selkeästi viivästyskoron määrän ja miten se tulisi laskea. Lainanhoitokustannusten nousu on ollut omiaan kuluttamaan ennenaikaisesti korkotukipottia, joka tulisi palauttaa sen suuruiseksi kuin se tukipäätöksessä määrätyn koron mukaan olisi.  Etuus on asiakkaalle oikeutena ja tukena myönnetty, vaikka maaseuturahasto maksaakin tuen pankeille. Korkojen mahdollisesti noustessa laskennallinen korkotuen kesto ei välttämättä tulisi riittämään pankin ylikoron perimisen seurauksena.

Korkotukipäätöksien kohdassa Muut lainaehdot todetaan seuraavaa: ”Jollei maaseutuelinkeinojen rahoituslaista tai sen nojalla annetuista säädöksistä tai määräyksistä muuta johdu, lainan ehtoina noudatetaan velkakirjan ehtoja. Tämän päätöksen ehdot syrjäyttävät päätöksen kanssa ristiriitaiset velkakirjalomakkeen ehdot.” Tukipäätöksen Lainaehtojen muuttaminen –kohdassa käsitellään lainan ehtojen muuttamista. Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia lainanehtojen muuttamisesta ilman TE-keskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana.

Pankki on korkotukilainojen osalta toiminut vastoin viranomaisen päätöstä periessään asiakkaalta 2 %:n minimikorkoa koko laina-ajalta. Viranomaispäätöksen jälkeen asiakkaalle on pankissa annettu allekirjoitettavaksi lyhennys- ja uudistussitoumus, jossa korkotukilainojen korko on määrätty 2 %:in. On lain vastaista vaatia allekirjoitettavaksi sellainen asiakirja sen jälkeen kun viranomainen on hyväksynyt aiemmin pankilta saadut alemmat luottotarjoukset. Pankin perustelut olivat: joudut kuitenkin maksamaan aina 2 %:n korkoa.

Marginaalit korkotukilainapäätöksissä ovat 1,5 % ja 0,65 %. Käsitys korkotukilainojen minimikorosta 1 tai 2% on aina ollut virheellinen. Korkotukilainat ovat aina olleet markkinalähtöisiä eikä niissä koskaan ollut mitään yhden tai kahden prosentin asiakkaan maksamaa minimikorkovaatimusta.

Korkotukilainan hankintatilanteessa asiakkaan on pyydettävä tarjoukset pankista ja esitettävä ne viranomaiselle. Viranomaisen hyväksyttyä hakemuksen korkotarjouksineen, pankista voidaan nostaa ko. laina. Asiakkaan mielestä edellä kuvattu ei voi olla muuta kuin markkinaehtoisen rahoituksen hakua. Jos lainsäätäjä olisi korkotukilainoja säätelevässä lainsäädännössä tarkoittanut 1 tai 2 %:n minimikoron, ei tarjouksia pankeista tarvitsisi kysyä normaalissa korkotilanteessa. Valtio on tässä myös sopijaosapuolena ja viranomaisen päätöksen on oltava ensisijainen, kun katsotaan mitä korkoa asiakas joutuu korkotukilainasta maksamaan.

Ratkaisun FINE-001996 lopputuloksesta ilmenee: "Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:ssä ole asetettu korkotukilainan hyväksymisen edellytykseksi, että lainasta olisi maksettava aina vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa". Tämä on myös Kuopion Ely-keskuksen ja Mavin kanta. Ko. ratkaisun tultua julkisuuteen asiakas kiinnitti ensimmäisen kerran tarkemmin huomioita omiin korkotukilainapäätöksiinsä, sillä asiakkaalle ei ollut tullut mieleenkään, että pankki voisi toimia rahoituslain vastaisesti vaatimalla asiakasta allekirjoittamaan minimikorkosopimukset.

Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, voiko korkotukipäätöksessä viranomaisen hyväksymiä pankin luottolupaus-korkomarginaaleja muuttaa, sekä liikaa perittyjen korkojen palauttamista. Kahden prosentin minimikorkosopimus korkotukilainaan on nostanut asiakkaan lainakustannuksia enemmän kuin tukipäätöksessä on hyväksytty.

Pankin vastine

Asiakas on perusteluina tuonut esille maatalouden rakennetuista annetun lain 6 luvun 23 §:n. Pankki katsoo, ettei se ole toiminut maatalouden rakennetuista annetun lain vastaisesti ja katsoo, ettei se ole velallisen esittämillä perusteilla velvollinen palauttamaan velalliselle hänen käsityksensä mukaan liikaa maksettuja korkoja eikä palauttamaan valtiolle liikaa perittyjä korkotukia.

Velallisen vaatimuksen kohteena olevat lainat

1) -82087784 myönnetty 83.200 € myöntöpäivämäärä 20.6.2005 nostopäivämäärä 23.6.2005, jäljellä per 27.6.2018 on 8.914,25 €. Kokonaiskorko 20.6.2005 oli 3,624 %.
Korkoehdot:
Pohja korko                        Asiakasmarginaali                Minimikorko
6 kk eb                               1,5 %                                     2 %
Minimikorko perustuu asiakkaan ja pankin väliseen sopimukseen lainan minimikorosta. Velkakirjassa kirjallisena lainan lisäehto "Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %". Asiakas on allekirjoittanut velkakirjan lisäehtoineen.

2) -83884 myönnetty 22.500 € myöntöpäivämäärä 5.2.2008 nostopäivämäärä 7.2.2008, jäljellä per 27.6.2018 on 6.000 €. Kokonaiskorko 5.2.2008 oli 4,994 %.
Korkoehdot:
Pohja korko                        Asiakasmarginaali                Minimikorko
12 kk eb                             0,65%                                    2%
Minimikorko perustuu asiakkaan ja pankin väliseen sopimukseen lainan minimikorosta. Velkakirjassa kirjallisena lisäehto "Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %".

Lisätietona lainoihin ja perusteluihin
3) Asiakkaalla on lisäksi 3 muuta lainaa, joissa 2:ssa on korkotukilainoja vastaava velkakirjaehto minimi/vähimmäiskorosta.

Pankki toteaa, että se on myöntänyt maatalouden rakennetukilaista annetuilla ehdoilla velalliselle nyt kyseessä olevat lainat (maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999, muutettu lailla 44/2000 ja maatalouden rakennetuista annetuista laista 1476/2007).

Maatalouden rakennetuista annetun lain 6 luvun 23 §:n mukaan lainaa ei saada myöntää tukipäätöksestä poikkeavin ehdoin ja velkakirjaan on otettava ehto, jonka mukaan tukipäätöksen mukaiset lainaehdot ovat ensisijaisia velkakirjan ehtoihin nähden. Vuonna 2005 myönnetyn luoton osalta noudatetaan maaseutuelinkeinojen rahoituslakia 44/2000 ja vuonna 2008 myönnetyn luoton osalta noudatetaan maatalouden rakennetuista annettua lakia.

Pankki toteaa, että TE-keskuksen korkotukipäätös sekä korkotukipäätöksen asiallinen sisältö on liitetty molempiin kyseessä oleviin velkakirjoihin, kuten laki edellyttää. TE-keskuksen tukipäätöksessä on maininta korkotuesta ja tukitasosta "Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on enintään neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuinen korko".

Lisäksi velkakirjaan on liitettävä ehto, jonka mukaan tukipäätöksen mukaiset lainaehdot ovat ensisijaisia velkakirjan ehtoihin nähden. Velallisen velkakirjoissa on 1) minimikoron määrittelevä em. lisäehto. Eli pankki on sopinut asiakkaan kanssa täsmälleen korkotuen suuruisesta lisäehdosta velkakirjassa.

Lisäehdossa on tämän jälkeen 2) määritelmä lainan korosta sen jälkeen, kun TE-keskuksen päätöksen mukaisesti korkoetuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan eli tämän jälkeen lainasta on maksettava kokonaiskoron suuruista korkoa. TE-keskuksen päätöksen mukaisesti korkotuen loppumisen jälkeen (edellyttäen, ettei ole muita tukimuotoja jäljellä kuten takaus) pankki ja velallinen saavat sopia lainaehdoista TE-keskuksesta riippumatta. Tältäkin osin Pankki toteaa noudattaneensa lain ja korkotukipäätöksen ehtoja.

Lisäehdoissa on lisäksi vielä maininta 3) "Tämä on mse-rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina, jonka ehdot ovat liitteenä olevassa TE-keskuksen päätöksessä. Riippumatta siitä mitä luoton ehdoista on sovittu, pankilla on oikeus muuttaa erityislakeihin perustuvien luottojen ehtoja erityislaissa valtuutettujen viranomaisten päätösten rajoissa".

Pankki on siis kaikilta osin noudattanut maatalouden rakennetuista annetun lain 6 luvun 23 §:n ehtoja. Näin ollen pankki ei katso olevansa korvausvelvollinen millään muotoa.

Pankin käsityksen mukaan velallinen voi sopia sopimusvapauden puitteissa pankin kanssa lainaehdoista (minimikorko), jotka eivät ole ristiriidassa korkotukipäätöksen kanssa. Kuten edellä todettu pankin ja velallisen yhteisesti sopimissa lainan lisäehdoissa sovittu korkoehto on korkotukipäätöksen mukainen ja noudattaa tältä osin sekä lakia että korkotukipäätöstä. Sopimusoikeuden keskeisimpiä periaatteita on sopimuksen sitovuuden periaate. Velallinen on velkakirjassa sitoutunut maksamaan pankille 2 % vuotuista minimikorkoa riippumatta siitä, mikä on kokonaiskorkoa määrittelevän 6/12 kk eb kulloinenkin korkotaso. Minimikorkoa koskeva sopimus ei ole lain vastainen, vaan kahden ammatinharjoittajan välinen sopimus, jota tulee noudattaa. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut päteväksi, ei sopimusosapuoli voi yksipuolisesti vetäytyä sopimuksesta tai tulkita sopimusta siitä poikkeavasti. Tulkinnan lähtökohtana on pakottavan lainsäädännön jälkeen itse sopimus ja sen sisältö. Nyt kyseessä olevissa lainan lisäehdoissa on osoitettu noudatetun lakia ja lisäksi sovittu lisäehto on selkeän yksiselitteinen "Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %". Velallinen on myös allekirjoittanut velkakirjan, jolla on hyväksynyt ehdon ja noudattanut ehtoa sitä moittimatta jo 13 vuoden ajan. Lisäksi velallinen on myös muissa ns. vapaarahoitteisissa lainoissa hyväksynyt ko. ehdon käytön velkakirjoissa. Pankki ei ole myöskään muuttanut korkomarginaalia korkotukipäätöksestä poiketen, vaan pankin ja asiakkaan välisessä velkasuhteessa on noudatettu minimikorkoa koskevia ehtoja. Laissa ei ole myöskään kielletty minimikorkoehdon käyttämistä korkotukilainoissa.

Pankki toteaa lisäksi, että FINE-001996 ratkaisusuosituksessa kyseessä olleessa tapauksessa ei tällaista minimikoron määrittelevää lauseketta ollut velkakirjoihin merkitty, mitä oli myös selkeästi ratkaisusuosituksessa korostettu, ja näin ollen ko. tapaus ei ole vertailukelpoinen asiakkaan tilanteen kanssa.

Maatalouden rakennetuista (1476/2007) annetun lain 4. luvun 17 §:n 1 mom. 2) kohdan mukaan kokonaiskorko on enintään sellaisen koron suuruinen, joka vastaa luotonantajan samanlaisiin tarkoituksiin myöntämien normaaliehtoisten lainojen korkoa ja johon on lisätty korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuva ylimääräiset kustannukset. Velalliselle myönnetyt luotot 1) vuonna 2005 myönnetty 6 kk eb + 1,5 % marginaali vastaa korkotasoltaan samanlaisiin tarkoituksiin myöntämien normaaliehtoisten lainojen korkoa ja 2) vuonna 2008 myönnetty 12 kk eb + 0,65 % vastaa korkotasoltaan samanlaisiin tarkoituksiin myöntämien normaaliehtoisten lainojen korkoa.

Pankki ei ole lisännyt korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia marginaalin muodossa lainoihin vaan pankin periaatteena on ollut, että korkotukilainojen marginaali noudattaa vastaavien lainojen korkoa ja että lainoihin merkitään minimimarginaali/vähimmäiskorko. Minimikoron/vähimmäiskoron käyttämisen vastaavissa lainoissa osoittaa myös asiakkaalla olevat kaksi vapaarahoitteista lainaa, joissa minimi/vähimmäiskorko on määritelty.

Saman lain 4 luvun 17 § 2 mom. mukaisesti korkotuen määrä on neljä prosenttiyksikköä. Edellytyksenä on kuitenkin, että lainan saaja maksaa lainasta vähintään kahden prosentin (vuonna 2005 ja 2008 voimassa olleen lain mukaan) vuotuista korkoa. Pankin käsityksen mukaan lain sanamuoto on yksiselitteinen "lainan saaja maksaa lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa". Lain tulkintaa täydentävissä hallituksen esityksistä (HE 105/1999 ja HE 113/2007) ei saa myöskään tukea muunlaiselle tulkinnalle. Hallituksen esityksissä on yksiselitteisesti todettu, että velallisen tulee maksaa korkotukilainasta vähintään kahden prosentin korko. Lisäksi pankki toteaa, että tämä on ollut myös vallitseva käytäntö rahoittajilla ja on pankin mukaan vastannut myös silloisen TE-keskuksen, nykyisen Ely:n kantaa asiassa.

Lisäksi pankki toteaa velallisen, ettei velallisella ole puhevaltaa esittää valtion puolesta vaatimuksia ko. asiassa.

Yhteenvetona todetaan, että pankki on noudattanut kaikilta osin lain sekä korkotukipäätöksen ehtoja ja että se on velkakirjan lisäehdossa sopinut asiakkaan kanssa maksettavasta minimikorosta eikä näin ollen ole velvollinen palauttamaan velalliselle hänen vaatimallaan tavalla jo maksettuja korkoja.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-Ko. Pienyrityksen velkakirja -82087784  (20.6.2005) ja velan yleiset ehdot sekä lyhennys- ja uudistussitoumus (20.6.2005)
-Pienyrityksen velkakirja (30.5.2007) ja velan yleiset ehdot sekä lyhennys- ja uudistussitoumus (7.2.2008)
-Ko. Pienyrityksen velkakirja -83884 (5.2.2008) ja velan yleiset ehdot sekä lyhennys- ja uudistussitoumus (7.2.2008)
-Pienyrityksen velkakirja (16.12.2008) ja velan yleiset ehdot sekä lyhennys- ja uudistussitoumus (16.12.2008)
-Pienyrityksen velkakirja (16.5.2014) ja velan yleiset ehdot
- Pienyrityksen velkakirja (20.6.2017) ja velan yleiset ehdot sekä lainaehtojen muutos (20.6.2017)
-TE-Keskuksen muutospäätös (22.8.2007) Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisesta nuoren viljelijän aloitustuesta (korkotukilaina ja avustus, EU-osarahoitteinen tuki)
-TE-Keskuksen päätös (22.01.2008) Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisen korkotukilainan korkotuesta

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, miten velkakirjakokonaisuutta tulisi tulkita ja soveltaa velasta maksettavan koron osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 6 luvun 23 §:n (Korkotukilainan myöntäminen) mukaan
Luotonantaja voi myöntää korkotukilainan, ja sitä koskeva velkakirja saadaan allekirjoittaa, kun tukipäätös on tehty. Lainaa ei saada myöntää tukipäätöksestä poikkeavin ehdoin. Velkakirjaan on otettava ehto, jonka mukaan tukipäätöksen mukaiset lainaehdot ovat ensisijaisia velkakirjan ehtoihin nähden. Tukipäätös on liitettävä velkakirjaan.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 29 §:n 1-2 momentin mukaan
Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla. Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos lainan kokonaiskorko poikkeaa edellä mainitusta korosta.
Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Korkotukea ei makseta niiden lisäkustannusten osalta, jotka aiheutuvat ulkomaan valuutan määräisen luoton valuuttakurssin muutoksesta.(21.1.2000/44)

Pienyrityksen velkakirjan -82087784 (20.6.2005) Velan korko -kohdan mukaan
Korko on sidottu 6 kuukauden euribor -korkoon + 1,500000 prosenttiyksikköä ja se muuttuu viitekoron aikavälein yhtä monta prosenttiyksikköä kuin viitekorko on muuttunut, ellei jäljempänä ilmenevistä ehdoista muuta johdu. Velasta perittävä korko määräytyy velan ensimmäisenä nostopäivänä.
6 kuukauden euribor -korko 17.06.2005 oli 2,124000 %.
Edellä olevien korkoehtojen mukaan velan korko 20.6.2005 on 3,624000 %.
Velkakirjan Lisäehdot- mukaan
Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %. Sen jälkeen kun liitteenä olevan TE-Keskuksen päätöksen mukaisesti korkoetuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan, on lainasta maksettava kokonaiskoron suuruista korkoa.
Tämä on mse-rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina, jonka ehdot ovat liitteenä olevassa TE-keskuksen päätöksessä. Riippumatta siitä mitä luoton ehdoista on sovittu, pankilla on oikeus muuttaa erityislakeihin perustuvien luottojen ehtoja erityislaissa valtuutettujen viranomaisten päätösten rajoissa.

Penyrityksen velkakirja -83884 (5.2.2008) Velan korko -kohdan mukaan
Korko on sidottu 12 kuukauden euribor -korkoon + 0,650000 prosenttiyksikköä ja se muuttuu viitekoron aikavälein yhtä monta prosenttiyksikköä kuin viitekorko on muuttunut, ellei jäljempänä ilmenevistä ehdoista muuta johdu. Velasta perittävä korko määräytyy velan ensimmäisenä nostopäivänä.
12 kuukauden euribor -korko 04.02.2005 oli 4,344000 %.
Edellä olevien korkoehtojen mukaan velan korko 05.02.2005 on 4,994000 %.
Velkakirjan Lisäehdot- mukaan
Velallinen maksaa lainan erääntymättömästä pääomasta em. korkoa 4 prosenttiyksikköä alempaa korkoa, kuitenkin vähintään 2 %. Sen jälkeen kun liitteenä olevan TE-Keskuksen päätöksen mukaisesti korkoetuutena myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan, on lainasta maksettava kokonaiskoron suuruista korkoa.
Tämä on mse-rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina, jonka ehdot ovat liitteenä olevassa TE-keskuksen päätöksessä. Riippumatta siitä mitä luoton ehdoista on sovittu, pankilla on oikeus muuttaa erityislakeihin perustuvien luottojen ehtoja erityislaissa valtuutettujen viranomaisten päätösten rajoissa.

TE-Keskuksen muutospäätös (22.8.2007) ja TE-Keskuksen päätös (22.01.2008) mukaan
Tämä päätös tai oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä on liitettävä korkotukilainan velkakirjaan ja sitä on velkakirjaehtona noudatettava.
Päätösten Korko-ehdon mukaan
Tässä päätöksessä tarkoitetun lainan kokonaiskorko muodostuu korkosidonnaisuudesta lisättynä marginaali-%:lla. Luottolaitoksen lainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla.
Päätöksen Korkotuki ja tukitaso -kohdan mukaan
Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on enintään neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. […] Tuen vähimmäiskestoaika on laskettu korkotuen enimmäismäärän eli neljän prosentin mukaisesti. Ilmoitettu aika on vähimmäisaika, jonka myönnetty korkotuki kestää. Jos lainan kokonaiskorko on alle kuusi prosenttia, korkotukea kuluu laina-aikana vähemmän ja lainalle myönnetty tuki kestää pidemmän aikaa.
Päätösten Lainojen ehtojen muuttaminen -kohdan mukaan
Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia lainan ehtojen muuttamisesta ilman TE-Keskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana. […]
Päätösten Muut lainaehdot -kohdan mukaan
Jollei maaseutuelinkeinojen rahoituslaista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä tai tämän päätöksen ehdoista muuta johdu, lainan ehtoina noudatetaan velkakirjalomakkeen ehtoja. Tämän päätöksen ehdot syrjäyttävät päätöksen kanssa ristiriitaiset velkakirjalomakkeen ehdot.

Asian arviointi

Pankkilautakunta katsoo asiassa riidattomaksi, että yksinomaan ko. velkakirjojen ehtojen mukaan pankki on oikeutettu perimään 2 %:n vähimmäiskorkoa ja että asiakkaan vaatimukset tapauksessa perustuvat sille, että velkakirjat olisivat korkotukilainoja koskevan lainsäädännön ja kyseisiä lainoja koskevien TE-Keskuksen tukipäätösten vastaisia [ja että velkakirjoihin olisi tehty tukipäätösten saamisen jälkeen tukipäätösten vastaisia muutoksia].

Pankkilautakunta on asiakkaan valituksessaan viittamassa ratkaisussa FINE-001996 katsonut, ettei pankki kyseisessä tapauksessa ollut oikeutettu perimään maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisesta korkotukilainasta 2 %:n vähimmäiskorkoa vaan pankki voi periä lainasta korkeintaan velkakirjan korko-kohdassa osapuolten välillä sovittua kokonaiskorkoa. Kyseinen tapaus vastaa nyt käsiteltävänä olevaa tapausta sillä olennaisella erolla, että tässä tapauksessa molempien ko. lainojen velkakirjojen ehdoissa on sovittu 2 %:n vähimmäiskorosta.

Pankkilautakunta on em. ratkaisussaan katsonut, että maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:n 1 momentissa määritellään, minkä suuruinen luotonantajan velalliselta perimä kokonaiskorko saa enintään olla, (Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista), mutta että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut korkotuelle asetettavin edellytyksin muulla tavoin rajoittaa luottolaitoksen ja luotonhakijan sopimusvapautta luotolle maksettavan koron suhteen.

Tässä tapauksessa saadun kokonaisselvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo uskottavaksi, että ko. korkotukilainojen marginaalit ja vähimmäiskorkoehdot vastaavat pankin samanlaisiin tarkoituksiin kyseisinä aikoina myöntämiä normaalikorkoisia lainoja ja ettei pankin korkotukilainoista perimien korkojen näin ollen voida katsoa olevan maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:n 1 momentin tai kyseessä olevien TE-Keskuksen päätösten em. lainkohtaa vastaavien ehtojen vastaisia.

Pankkilautakunnan asiassa saaman käsityksen perusteella asiakas on vedonnut tapauksessa myös siihen, että TE-Keskus olisi tukipäätöksissään hyväksynyt sellaiset pankin asiakkaalle antamat lainatarjoukset, joissa kyseessä olevaa vähimmäiskorkoehtoa ei ole ollut, ja pankki olisi viranomaispäätösten saamisen jälkeen antanut asiakkaan allekirjoitettavaksi lyhennys- ja uudistussitoumukset, joissa korkotukilainoihin olisi asetettu ko. 2 %:n vähimmäiskorko.

Asiassa ei ole esitetty minkäänlaista kirjallista selvitystä lainatarjouksista, joita asiakas on pankiltaan saanut kyseessä olevista yli 10 vuotta sitten nostetuista lainoista eikä Pankkilautakunta pidä todennäköisenä, että tällaista selvitystä on enää saatavissakaan. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että lainatarjouksissa olisi ollut lopullisista velkakirjoista poikkeavia ehtoja.

Korkotukilainojen lainaehtojen muuttamisen osalta Pankkilautakunta toteaa kuitenkin, että TE-Keskuksen päätösten kohdan Lainaehtojen muuttaminen mukaan luottolaitos ja lainansaaja saavat ilman TE-Keskuksen suostumusta sopia lainan ehtojen muuttamisesta, jos muutosten johdosta valtion korkotukimenot eivät lisäänny jäljellä olevana laina-aikana. Koska valtio ei maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:n 2 momentin ja TE-Keskuksen päätösten em. lainkohtaa vastaavien ehtojen mukaan maksa korkotukea velasta maksettavan koron laskettua 2 %:in, ei velkakirjassa sovittu 2 %:n vähimmäiskorko myöskään lisää valtion korkotukimenoja ja näin ollen luotonantajan ja pankin olisi korkotukilainan voimassa ollessakin mahdollista sopia 2 %:n korkolattiasta ilman TE-Keskuksen suostumusta.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo, etteivät ko. korkotukilainojen velkakirjoissa sovitut vähimmäiskorkoehdot ole korkotukilainsäädännön tai TE-Keskuksen päätösten vastaisia.

Pankkilautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Hidén

Jäsenet

Atrila
Ahlroth
Piilo
Pulkkinen