Tapahtumatiedot

Poliisin 12.2.2018 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan vakuutuksenottajana olevan siivousliike S Oy:n toimitilaan oli murtauduttu 9.2.2018 klo 15.30 ja 10.2.2018 klo 22.17 välisenä aikana. Tilaan oli päästy vääntämällä ovea lukon kohdalta. Sisällä toimistossa oli pengottu laatikoita ja sotkettu paikkoja. Muun ohella toimistosta oli anastettu seinällä ollut avainkaappi, jossa oli säilytetty noin 60-70 asiakkaan asuntojen avaimia. Myös asiakkaiden osoitteet ja avainkoodit sisältäneen listan todettiin hävinneen.

S Oy haki korvausta vahingosta yritysvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on maksanut korvausta S Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden vahingoista ilmoittaen sähköpostitse 15.2.2018 ja korvauspäätöksissä 27.2.2018 ja 20.3.2018, että S Oy:n hallussa olleiden, anastettujen asiakkaiden avaimien hankintakustannuksia korvattiin vakuutusehtojen mukaan enintään 804 euroon asti. Mahdollisia lukkojen sarjoituskustannuksia ei korvattu yritysvakuutuksesta. Toiminnan vastuuvakuutuksen osalta vakuutusyhtiö lausui, että vastuuvakuutuksesta korvattiin vahinkoja, joista vakuutettu oli voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Koska S Oy oli säilyttänyt asiakkaiden avaimia asianmukaisesti avainkaapissa, joka oli murron yhteydessä varastettu, vahinko ei ollut vakuutusyhtiön mukaan johtunut S Oy:n huolimattomuudesta. S Oy ei siten ollut korvausvastuussa vahingosta eikä sen asiakkaiden lukkojen sarjoituskustannuksia korvattu S Oy:n vastuuvakuutuksesta. Asian uudelleen käsittelyssä 25.4.2018 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö on toistanut kantansa.

Asiakkaan valitus

Vastuuvakuutus

S Oy on vaatinut asiakkaidensa lukkojen sarjoituskustannusten täysimääräistä korvaamista ensisijaisesti vastuuvakuutuksestaan. S Oy on vedonnut FINEn vastuuvakuutusta ja lukkojen sarjoituskustannuksia koskevaan ratkaisukäytäntöön. Olennaista on ollut se, oliko esimerkiksi kadonneen yleisavaimen arvioitu aiheuttaneen välittömän vaaran siitä, että avaimen löytäjä pääsisi sitä käyttäen luvattomasti vahingonkärsijän kiinteistöön ja sen huoneisiin FINE 005911 (2018). Ratkaisuissa FINE-006123 (2017) ja VKL 457/13 on arvioitu, oliko lukkojen sarjoittaminen ollut perusteltua, eli oliko syntynyt välitön vaara siitä, että joku pääsisi huoneistoon avaimella, jossa ei ollut tunnistetietoja.

S Oy oli säilyttänyt asiakkaiden avaimia propuilla seinään kiinnitetyssä avainkaapissa. Kaappia ei ollut pultattu seinään. Tiloissa oli ollut myös asiakaslista osoitteineen sekä avaimet ja kodit yhdistäneine avainkoodeineen. Murtautujat olivat vieneet sekä avainkaapin että asiakaslistan. Juuri muuta omaisuutta ei ollut anastettu. Listan perusteella avaimia voitiin käyttää kohteisiinsa, jollei lukkoja sarjoitettu uudelleen. Tapahtuneen vuoksi asiakkaat olivat joutuneet sarjoittamaan lukot uudelleen. Tiedossa olleet S Oy:lle aiheutuneet sarjoituskustannukset olivat 24 548,87 euroa.

Vakuutusyhtiö oli lähtenyt siitä, että avainten säilytystapa ei ollut huolimaton eikä tietojen säilyttäminen ollut syy-yhteydessä vahinkoon. S Oy:n käsitys oli, ettei näin suurta vahinkoa olisi syntynyt, mikäli murron yhteydessä olisi anastettu vain avaimet. Koska asiakaslista tunnistetietoineen oli ollut saatavilla avainten välittömässä läheisyydessä, olivat murron seuraukset laajenneet koskemaan asiakkaita, joiden avaimet oli anastettu. Oli selvää, että tällaisessa tilanteessa lukot tuli sarjoittaa. S Oy:n toimitiloista ei tosiasiassa ollut anastettu mitään muuta arvokasta, joten oli täysin mahdollista, että tiloihin oli murtauduttu nimenomaan asiakaslistan ja avainten varastamiseksi.

S Oy:n käsityksen mukaan oli siten selvää, että asiakaslistan esilläolo oli syy-yhteydessä vahinkoon. Se oli johtanut tilanteeseen, jossa oli konkreettinen ja välitön vaara siitä, että tunnistetiedoilla varustettuja avaimia käytettiin väärin. Laajemmilta vahingoilta ei voitu välttyä ilman lukkojen sarjoitusta. Kyse oli osaltaan myös vahingon rajoittamisesta.

Yrityksen esinevakuutus

S Oy on vaatinut toissijaisesti vahingon korvaamista yritysvakuutuksen mukaisena esinevahinkona. Yrityksen esinevakuutuksella oli vakuutettu irtain käyttöomaisuus, johon sisältyi myös sellainen vakuutetussa toiminnassa käsiteltävänä tai säilytettävänä ollut asiakkaiden omistama käyttö- ja vaihto-omaisuus, josta vakuutuksenottaja oli lain tai sopimuksen perusteella vastuussa. S Oy on tältä osin vedonnut yritysvakuutuksen vakuutusehtojen kohtaan 3.2. Vakuutusehtojen kohdassa 5.4.5 oli nimenomainen maininta murron yhteydessä anastettujen avainten ja niihin liittyvien lukkojen sarjoituksesta.

S Oy:n hallussa oli ollut sopimusten perusteella noin 60-70 asiakkaan avaimet. Vakuutusehtojen sanamuodon mukaan asiakkaiden avaimet sellaisenaan olivat irtaimena käyttöomaisuutena vakuutettavaa omaisuutta. Riidanalaista oli, kuuluiko vakuutuksesta korvata avainten varkauden aiheuttamat lukkojen sarjoituskustannukset, ellei kustannuksia vastoin S Oy:n käsitystä korvattu vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan korvaus edellytti, että omaisuus oli asiakkaan käyttö- tai vaihto-omaisuutta ja lisäksi, että se oli ollut S Oy:n säilytettävänä ja käsiteltävänä. S Oy on katsonut, että vakuutusehtojen perusteella lukkojen sarjoitus oli osa vakuutuksesta tehtävää suoritusta. Esinevakuutuksen piiristä ei ollut rajoitettu lukkojen sarjoitusta. Avaimet oli määritelty säilytettävänä olleeksi käyttöomaisuudeksi, eivätkä ne toimineet ilman lukkoa. Murrosta aiheutunutta esinevahinkoa ei korvattu kokonaan, jos lukkoja ei sarjoitettu uudelleen. Vakuutusehtojen kohdassa 5.4.5 oli nimenomainen maininta sarjoituskustannuksista, mikä puolsi tulkintaa sarjoituksen korvattavuudesta.

S Oy on vedonnut myös vakiosopimusehtojen tulkintaa koskevaan epäselvyyssääntöön ja vakuutussopimuslain säännöksiin vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta. Vakuutusyhtiö oli tiennyt vakuutusta tarjotessaan ja vakuutussopimusta solmittaessa S Oy:n toimialan sekä sen, että S Oy:n hallussa oli asiakkaiden avaimia. Asiasta oli nimenomaisesti keskusteltu vakuutuksia tehtäessä. Tästä huolimatta vakuutusyhtiön edustaja ei ollut ilmoittanut, että vakuutus ei kattaisi asiakkaiden lukkojen sarjoituksesta aiheutunutta vahinkoa.

Siivoustoimintaan kuului vakiintuneesti, että yrityksen hallussa oli asiakkaiden avaimia, joten oli luonnollista, että S Oy oli käsittänyt ottaneensa vakuutuksen, joka kattavasti turvasi myös asiakkaiden omaisuutta sarjoituskustannukset mukaan lukien. Mikäli vakuutusyhtiön kanta olisi asianmukaisesti selvitetty S Oy:lle, se ei olisi missään tapauksessa tällaista vakuutusta ottanut. Tieto olisi tullut antaa vakuutuksenottajalle, ja kyse oli varsin merkittävästä puutteesta vakuutuskorvauksen laajuudessa. S Oy:llä ei ollut ollut syytä ryhtyä enemmälti tarkastamaan vakuutusturvan kattavuutta.

S Oy:n mielestä vakuutusehdot olivat myös epäselvät, mikäli katsottiin, ettei lukkojen sarjoitus kuulunut korvattaviin vahinkoihin. Vakuutusehtojen kohdassa 3.5.1. todettiin, että korvattavaa omaisuutta olivat asiakkaan käyttö- ja vaihto-omaisuus. Kohdasta 3.5.2 ei ilmennyt, että avainten sarjoituskustannukset eivät kuuluisi korvattaviin vahinkoihin. Kohdassa 5.4.5 mainittiin nimenomaisesti, että vakuutuksenottajan hallussa oleviksi katsottiin myös avaimet, jotka olivat asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön isännöitsijän, hallituksen jäsenen tai huoltoyhtiön tai muun vakuutuksenottajaan sopimussuhteessa olevan (esimerkiksi vartiointiliikkeen) hallussa.

Vakuutusehdoista ei siten voitu päätellä, että S Oy:n hallussa olleiden avainten lisäksi niihin olennaisesti liittyneitä sarjoituskustannuksia ei korvattu. Vakuutuksenottajalta ei voitu edellyttää ehtojen parempaa tulkintaa. S Oy:llä ei ollut syytä päätellä, että vakuutuskirjassa mainitut ehdot eivät kattaisi lukkojen sarjoituskustannuksia. Kyse oli epäselvistä ja monitulkintaisista vakioehdoista, jolloin oli kysymys vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisesta tilanteesta ja vakuutussopimuksen tuli katsoa olleen voimassa sen sisältöisenä kuin S Oy:llä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Lisäkirjelmä 20.9.2018

Lisäkirjelmässään S Oy on toistanut aiemmin esittämiään seikkoja ja lausunut, että sen käsityksen mukaan avaimet ja asiakaslista olivat olleet murtautujien pääasiallinen kohde. Tunnistetiedot olivat olleet yrityksen toimitiloissa nähtävillä useiden viikkojen ajan eikä muuta syytä murrolle voitu esittää. S Oy on myös omasta puolestaan vedonnut Finanssiala ry:n avainturvallisuusohjeeseen avainten ja avainkoodien säilyttämisestä sekä toimistotilojen rakenteellisesta murtosuojauksesta, jonka mukaisesti se ei ollut avainten säilytyksessä menetellyt. Toimitiloissa ei ollut erityistä murtosuojausta tai hälytysjärjestelmää. Myös avainkaapin avain oli ollut samassa tilassa avainkaapin kanssa.

S Oy on huomauttanut, että vakuutusyhtiö oli vakuutussopimusta tehtäessä tiennyt yrityksen toimialan. Vakuutusneuvottelut oli käyty S Oy:n toimitiloissa, joten vakuutusyhtiön edustajan olisi tullut reagoida tilojen nähtävissä olleisiin puutteisiin. S Oy on vedonnut myös siihen, että heti vahingon jälkeen vakuutusyhtiön edustaja oli ilmoittanut vakuutusten olleen kunnossa, minkä perusteella S Oy:n edustaja oli ollut yhteydessä asiakkaisiin ja ilmoittanut lukkojen sarjoituksesta. Vasta tämän jälkeen vakuutusyhtiöstä oli soitettu ja kerrottu, ettei sarjoitusta korvattukaan. Tässä tilanteessa S Oy:llä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin korvata sarjoituskulut asiakkaille.

Lisäkirjelmä 10.1.2019

Kirjelmässään S Oy on lausunut, että vahinko oli ollut välitön ja välttämätön seuraus sen toiminnassa ja vastuulla tapahtuneesta huolimattomuudesta. Murron seuraukset ja vahinko olisivat jääneet toteutumatta tässä laajuudessa, jos avainlistat eivät olisi olleet esillä ja avaimia olisi säilytetty ilmoitetulla tavalla. Huolimattomuutta osoitti nimenomaan se, ettei avaimia ollut asiakaslistojen kanssa säilytetty kokonaisuudessaan siten kuin Finanssiala ry:n laatimassa avainturvallisuusohjeessa edellytettiin. Säilytystapa oli syy-yhteydessä vahinkoon ja muodosti voimassaolevan oikeuden mukaisen vahingonkorvausvastuun suhteessa asiakkaisiin.

Puheena olevan tapauksen olosuhteet olivat erilaiset kuin asiassa VKL 94/09, joten kyseistä ratkaisusuositusta ei voitu asiaan soveltaa. Mainitussa tapauksessa avain oli varastettu urakoitsijalta ja arvioitavana oli ollut, olivatko taloyhtiön hallituksen jäsenet tai isännöitsijä toimineet huolimattomasti yleisavaimen säilyttämisessä. Taloyhtiön edustajien ei edellytetty valvoneen ympärivuorokautisesti itsenäisen urakoitsijan toimintaa, jonka vuoksi oli katsottu, ettei korvauksia maksettu taloyhtiön vastuuvakuutuksesta.

Esinevakuutuksen osalta S Oy on huomauttanut, että lukkojen sarjoitus oli toteutettu välittömästi uhanneen esinevahingon rajoittamiseksi tai torjumiseksi. Oli luonnollista, että varastettuihin avaimiin olennaisesti liittynyt osuus kuului korvattavaan vahinkoon varsinkin, kun varastetun omaisuuden käyttötarkoitus oli päästä käsiksi asiakkaan muuhun omaisuuteen. Vakuutusyhtiön tulkinta avaimesta irrallisena esineenä ja lukosta asiakkaan asunnon rakenteisiin kuuluvana osana oli keinotekoinen, eikä vastannut S Oy:n yleiseen elämänkokemukseen ja vakuutuksenantajan antamiin tietoihin perustunutta oletusta.

Vahingon jälkeen saamiensa tietojen osalta S Oy on vedonnut vakuutusyhtiön edustajan kanssa käydystä puhelinkeskustelusta toimitettuun litterointiin. Vakuutussopimuslain mukaan, jos vakuutusyhtiön edustajan menettely oli aiheuttanut vakuutuksenottajalle vahinkoa, vakuutuksenantaja saattoi joutua siitä vastuuseen. S Oy oli ryhtynyt toimiin asiakkaiden lukkojen uudelleensarjoittamiseksi vakuutuksenantajan edustajan ilmoittaman perusteella.

Mikäli vastoin S Oy:n näkemystä katsottaisiin, että vakuutukset eivät kattaneet varastettujen avaimen lukkojen sarjoitusta, oli vakuutusyhtiö laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisten tietojen antamisen. Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen tekemistä on annettava tiedot vakuutusehdoista sekä muut määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan va­kuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Sen lisäksi, että vakuutuksenantajan on kiinnitet­tävä huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin, on vakuutuksenantajan myös otettava huomioon asiakkaan ominaisuudet.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa ja katsonut ratkaisunsa olevan vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen.

Toiminnan vastuuvakuutus

Toiminnan vastuuvakuutus korvaa vakuutusehtojen mukaan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutussopimuslain 69 §:n ja yritysten yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1 mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta. Vastuuvahingoissa tämä tarkoitti näyttöä siitä, että vahinko oli aiheutettu vakuutuksenottajan tuottamuksesta, ja siitä, että hän oli voimassaolevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa vahingosta.

Asiassa ei ollut osoitettu, että murtautuminen S Oy:n toimitiloihin olisi ollut seurausta S Oy:n huolimattomasta menettelystä tai muusta sen vastuulla olleesta tuottamuksesta. Murtovahinkojen kohdalla tällaiseksi vakuutuksenottajan korvausvastuun muodostavaksi huolimattomaksi menettelyksi voitiin katsoa esimerkiksi toimitilojen jättäminen lukitsematta tai toimitilan avaimen jättäminen sisäänkäynnin läheisyyteen. Tässä tapauksessa mitään tällaista huolimattomuutta ei ollut esiintynyt.

Finanssiala ry:n laatiman avainturvallisuusohjeen mukaan avaimia tuli säilyttää huolellisesti. Ohjeen mukaan tämä oli erityisen tärkeää yrityksissä, joissa säilytettiin suuria määriä vieraita avaimia. Avaimia oli säilytettävä lukitussa avainten säilytysyksikössä. Avaimet oli säilytettävä ja merkittävä siten, että niitä ei voitu yhdistää tiettyyn kohteeseen. Avainten hallinnasta vastaavan henkilön oli lisäksi huolehdittava siitä, että avainkoodit eivät olleet ulkopuolisten saatavilla ja niitä tuli säilyttää erillään avaimista. Vahingosta saatujen tietojen perusteella asiakkaiden avainten säilyttämisessä oli toimittu ohjeistuksen mukaisesti.

Asiassa ei ollut myöskään osoitettu, että asiakkaiden avainten tai niihin liittyneiden tunnistetietojen säilyttämistavalla lukittujen toimitilojen sisällä olisi ollut syy-yhteys murtovahinkoon. Asiakkaiden avainten säilyttäminen propuilla seinään kiinnitetyssä lukitussa kaapissa tai asiakkaiden avaimiin liittyneiden tunnistetietojen säilyttäminen lukittujen toimitilojen pöydällä ei ollut edistänyt alkuperäistä vahinkotapahtumaa eli ulkopuolisen henkilön murtautumista toimitiloihin. Murtautuminen avainten ja niihin liittyvien tunnistetietojen suljettuun säilytyspaikkaan oli tapahtunut ovea vääntämällä. Koska S Oy:n ei ollut osoitettu edistäneen alkuperäisen murtovahingon aiheutumista toimimalla huolimattomasti, ei ollut perusteltua myöskään katsoa S Oy:n olevan korvausvastuussa murtovahingon seurauksena aiheutuneesta asiakkaiden omaisuuteen kohdistuneesta vahingonvaarasta.

Yrityksen esinevakuutus

Yrityksen esinevakuutuksen tarkoitus oli antaa turvaa yrityksen omaisuuden riskeille. Vakuutusyhtiö on viitannut yrityksen esinevakuutuksen vakuutusehtoihin ja lausunut S Oy:n vakuuttaneen yrityksen vakuutuspaikan irtainta käyttöomaisuutta yhteensä 8 040 euron arvosta omaisuusrikosvahinkojen varalta. Vakuutusehtojen omaisuusrikosvahinkoja koskevan kohdan 5.4.1 mukaan vakuutuksesta korvattiin vahingot, jotka olivat aiheutuneet murron seurauksena. Murtovahingolla tarkoitettiin tunkeutumista rakennukseen tai muuhun suojeluohjeen mukaisesti suojaavasti suljettuun säilytyspaikkaan sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen. Vakuutuksesta korvattiin lisäksi ehtojen kohdan 6.1.2 perusteella sellaisia vahinkojen torjumisesta ja rajoittamisesta aiheutuneita kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhanneen, vakuutuksesta korvattavan esinevahingon rajoittamisesta tai torjumisesta.

Vakuutusehtojen kohdan 3.5.1 mukaan, jos vakuutuskirjaan oli vakuutuksen kohteeksi merkitty vakuutuksenottajan irtainta käyttöomaisuutta, siihen sisältyi ehtokohdan mukaan myös sellainen vakuutetussa toiminnassa käsiteltävänä tai säilytettävänä oleva asiakkaiden omistama käyttöomaisuus, josta vakuutuksenottaja oli lain tai sopimuksen perusteella vastuussa. Tällaisella omaisuudella tarkoitettiin esimerkiksi korjattavana, huollettavana, työstettävänä tai säilytettävänä olevaa asiakkaiden käyttöomaisuutta. Jos vakuutuskirjaan ei ollut muuta merkitty, tämä asiakkaiden omaisuus oli vakuutettuna palon, luonnonilmiön, vuodon ja rikosvahinkojen varalta enintään 10 prosenttia irtaimen käyttöomaisuuden arvosta, kuitenkin enintään 10 000 euroa. Asiakkaiden omaisuuden osalta vakuutuksen kohdetta ei ollut mahdollista omaisuuden laadun tai käyttötarkoituksen osalta laajentaa.

Asiassa oli riidatonta, että murtautuminen S Oy:n lukittuihin toimitiloihin oli yrityksen esinevakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Oli kuitenkin riidanalaista, mitä kustannuksia yritysvakuutuksesta tuli murtovahingon seurauksena korvata. Suoranaisina ja välittöminä S Oy:n omaisuuteen kohdistuneina vahinkoina oli korvattu varastetut elektroniikkalaitteiden johdot, navigaattori ja toimitilan vaurioituneet kaapistot. Lisäksi oli korvattu asiakkaiden avaimista 10 prosenttia irtaimen käyttöomaisuuden arvosta.

S Oy:n asiakkaiden asuntoihin johtavien lukkojen uudelleensarjoittamisessa ei ollut kyse vakuutuksenottajan omaisuudelle aiheutuneesta suoranaisesta ja välittömästä vahingosta. Lukkojen uudelleen sarjoittamisen tarve johtui siitä, että sillä pyrittiin torjumaan asiakkaiden asuntoihin ja omaisuuteen kohdistunutta vahingon uhkaa. Kyse oli vahingon rajoittamiskustannuksista, jotka olivat välillisiä kustannuksia. Vakuutusehtojen kohdan 6.1.2 mukaan tällaisia välillisiä kustannuksia voitiin korvata vain siltä osin, kuin ne olivat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhanneen vakuutuksesta korvattavan esinevahingon rajoittamisesta tai torjumisesta.

Asiakkaiden omaisuus voitiin vakuutusehtojen kohdan 3.5.1 perusteella tulkita yrityksen esinevakuutuksen kohteeksi vain siltä osin, kuin se oli ollut vakuutuksenottajan vakuutetussa toiminnassa käsiteltävänä tai säilytettävänä ja se voitiin luokitella asiakkaiden irtaimeksi käyttö- tai vaihto-omaisuudeksi. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö oli katsonut asiakkaiden avaimien olleen ehdon piiriin kuulunutta asiakkaiden omaisuutta. Asiakkaiden asunnot ja siellä oleva irtaimisto eivät olleet kohdan 3.5.1 mukaan vakuutuksen kohteena, koska ne eivät olleet vakuutuksenottajan toiminnassa käsiteltävänä tai vakuutuksenottajan vakuutuspaikassa säilytettävänä eikä niitä voitu luokitella yrityksen esinevakuutuksella vakuutetuksi asiakkaiden irtaimeksi käyttöomaisuudeksi. Siten yrityksen esinevakuutuksesta ei myöskään korvattu näihin kohdistuneen vahingonuhkan rajoittamisesta aiheutuneita vakuutusehtojen kohdassa 6.1.2 tarkoitettuja kustannuksia.

S Oy:n mainitsemaa vahingon määrän arvioimista koskenutta vakuutusehtojen kohtaa 5.4.5 ei voitu soveltaa asiaan. Kyseinen kohta koski vakuutuskirjaan merkittyyn vakuutushuoneistoon kohdistuneen välittömän vaaran torjumiseksi tarpeellisia kustannuksia, kuten vakuutushuoneiston lukkojen sarjoituksen tai uusimisen kustannuksia. Vakuutushuoneiston käsite oli yksiselitteinen ja sillä viitattiin vakuutuspaikan osoitteeseen. Mainitut vakuutusehtojen kohdat eivät olleet ristiriidassa keskenään tai muiden vakuutusehtojen kanssa. Ne eivät olleet sanamuodoiltaan epäselviä ja monitulkintaisia, vaan muodostivat selkeän kokonaisuuden.

S Oy:n vakuutus vakuutuspaikan irtaimelle käyttöomaisuudelle oli alkanut 22.9.2017. Vakuutusmyyjän lausunnon perusteella tuossa yhteydessä oli keskusteltu ainoastaan vakuutuspaikan irtaimen käyttöomaisuuden vakuuttamisesta ja sitä koskeneesta vakuutusmäärästä. S Oy:n toimialasta, siihen liittyneestä asiakkaiden omaisuuden vakuuttamistarpeesta tai asiakkaiden avaimista ei myyntitilanteessa ollut keskusteltu. Näin ollen vakuutuksen myyntitilanteessa ei ollut saadun selvityksen perusteella annettu vakuutussopimuslain 9 §:ssä tarkoitettuja virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vakuutussopimuksen sisällöstä. Näyttövelvollisuus virheellisten tietojen antamisesta oli S Oy:llä.

Vakiintuneen korvauskäytännön mukaan lukkojen uudelleen sarjoittamisesta aiheutuneet kustannukset korvattiin avainten omistajien omista koti- tai kiinteistövakuutuksista, mikäli kyse oli näiden vakuutusten piirissä olevan omaisuuden suojaamisesta välittömästi uhanneelta ja vakuutuksesta korvattavalta vahingolta.

Lisävastine 22.11.2018

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö on lausunut, että vastuuvakuutuksen osalta vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellytti syy-yhteyttä vakuutuksenottajan huolimattoman menettelyn ja vahinkotapahtuman välillä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa ei ollut osoitettu, että S Oy:n asiakkaiden omaisuuteen kohdistunut mahdollinen vahingonvaara olisi aiheutunut S Oy:n tuottamuksesta, josta S Oy olisi voimassaolevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa. Asiassa ei ollut myöskään osoitettu, että aiheutunut vahinko olisi ollut S Oy:n huolimattoman menettelyn välttämätön seuraus.

Asiakkaiden avainten säilyttäminen propuilla seinään kiinnitetyssä lukitussa kaapissa tai asiakkaiden avaimiin liittyneiden tunnistetietojen säilyttäminen lukittujen toimitilojen pöydällä ei ollut edistänyt alkuperäistä vahinkotapahtumaa eli ulkopuolisen henkilön murtautumista yrityksen lukittuihin toimitiloihin. Tapauksessa laaditun esitutkintapöytäkirjan perusteella murtautuminen avainten ja niihin liittyvien tunnistetietojen suljettuun säilytyspaikkaan oli tapahtunut ovea vääntämällä. Oli todennäköistä, että toimitilaan olisi murtauduttu kyseisenä ajankohtana S Oy:n menettelystä riippumatta.

Vakuutusyhtiön mukaan asiaa tuli arvioida kuten Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 94/09. Vakuutuslautakunta oli tapauksessa arvioinut mahdollisten avainturvallisuuteen liittyneiden laiminlyöntien syy-yhteyttä siihen, että taloyhtiön yleisavai­n oli varastettu lukitun lämmönjakohuoneen lukitusta puisesta kaapista lukot murtaen. Lautakunta katsoi, ettei mahdollisilla avainturvallisuuteen liittyneillä laiminlyönneillä ollut syy-yhteyttä yleisavaimen varkauteen, kun avaimen oli varastanut ulkopuolinen henkilö lukot murtaen.

Vakuutusyhtiö on kiistänyt, että sen edustaja olisi nimenomaisesti korvauspäätöksellä ilmoittanut vahingon korvaamisesta S Oy:lle. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan tulevasta korvauksesta annetut ennakkotiedot eivät sitoneet vakuutusyhtiötä. Myyntitilanteen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, ettei sen ollut osoitettu antaneen vakuutusten myyntitilanteissa tai muutoinkaan vakuutusturvan sisällöstä virheellisiä tietoja. Virheellisyyttä ei osoittanut vain jälkikäteinen päättely käytyjen keskustelujen sisällöstä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko siivousliikettä harjoittaneen S Oy:n asiakkaille aiheutuneet lukkojen uudelleensarjoituksen kustannukset korvata S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta tai yrityksen esinevakuutuksesta, kun S Oy:n toimitilaan oli murtauduttu ja siellä säilytetyt asiakkaiden avaimet sekä osoitelista oli anastettu.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (426/2010) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Toiminnan vastuuvakuutus

S Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun

• vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
• vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja
• vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

…
Henkilö- ja esinevahingon kärsineelle korvataan myös vahingosta välittömästi seuraava taloudellinen menetys tai kustannus.

Yrityksen esinevakuutus

S Oy:n esinevakuutukseen sovellettavien 1.1.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan esinevakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan omaisuudelle aiheutuneita suoranaisia ja välittömiä vahinkoja sekä ehdoissa erikseen mainittuja kustannuksia [vakuutusyhtiön] ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen mukaisesti.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2 mukaan irtain käyttöomaisuus voi olla vakuutuksenottajan omaa tai vuokra- tai rahoitussopimuksella hankittua, jos vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan omaisuuden tai on siitä sopimuksen perusteella vastuussa. Vuokra- ja rahoitussopimuksella hankittua omaisuutta on esimerkiksi leasing-sopimuksella hankittu omaisuus.

Vierasta omaisuutta koskevan vakuutusehtojen kohdan 3.5.1 mukaan, jos vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan irtainta käyttöomaisuutta tai vaihto-omaisuutta, siihen sisältyy myös sellainen vakuutetussa toiminnassa käsiteltävänä tai säilytettävänä oleva asiakkaiden omistama käyttö- ja vaihto-omaisuus, josta vakuutuksenottaja on lain tai sopimuksen perusteella vastuussa. Jos vakuutuskirjaan ei ole muuta merkitty, tämä asiakkaiden omaisuus on vakuutettuna palon, luonnonilmiön, vuodon ja rikosvahinkojen varalta enintään 10 % irtaimen käyttö-omaisuuden ja/tai vaihto-omaisuuden arvosta (täysarvovakuutuksessa vakuutusarvosta), kuitenkin enintään 10 000 euroa.

Tällaista omaisuutta on esimerkiksi korjattavana, huollettavana, työstettävänä tai säilytettävänä oleva asiakkaiden käyttö- tai vaihto-omaisuus.

Vakuutusehtojen kohdan 3.5.2, asiakkaiden omaisuutta koskevat rajoitukset, mukaan asiakkaiden omaisuudelle aiheutunut vahinko korvataan vain siltä osin, kuin muut mahdolliset vakuutukset eivät vahinkoa korvaa (toissijaisuus).
…

Esinevakuutuksen omaisuusrikosvakuutusta koskevan vakuutusehtojen kohdan 5.4.5 mukaan, jos vakuutuksenottajan hallusta on anastettu vakuutuskirjaan merkittyyn vakuutushuoneistoon johtavien ovien avaimia, vahingon määrään lasketaan välittömän vaaran torjumiseksi tarpeelliset kustannukset vakuutushuoneistoon johtavien ovien lukkojen sarjoituksesta tai uusimisesta. Korvauksen edellytyksenä on, että avaimet on anastettu murron tai ryöstön yhteydessä.

Vakuutuksenottajan hallussa oleviksi katsotaan myös avaimet, jotka ovat asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön isännöitsijän, hallituksen jäsenen tai huoltoyhtiön tai muun vakuutuksenottajaan sopimussuhteessa olevan (esimerkiksi vartiointiliikkeen) hallussa. Vahingon määrää laskettaessa lukkojen sarjoitus- ja uusimiskustannuksista vähennetään käyttöönottovuotta ja sitä seuraavaa kahta vuotta lukuun ottamatta 5 % vuodessa. Käyttöönottovuodella tarkoitetaan aikaa käyttöönottoajankohdasta saman kalenterivuoden loppuun.

Esinevakuutuksen ehtojen kohdan 6.1.2 mukaan vakuutuksesta korvataan kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan esinevahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Nämä kustannukset korvataan, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin. Kustannukset korvataan ilman omavastuuvähennystä.

Asian arviointi

S Oy:n toiminnan vastuuvakuutus

Vastuuvakuutuksesta korvataan niitä vakuutetun toiselle aiheuttamia vakuutusehdoissa tarkemmin rajattuja vahinkoja, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa. Pääsääntöisesti vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan kulloinkin kysymyksessä olevissa olosuhteissa tai tehtävää suoritettaessa tavanomaisesti vaadittavan huolellisuuden laiminlyömistä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että juuri lausutun mukaisesti pelkästään se seikka, että avaimet olivat olleet S Oy:n hallussa, ei vielä yksin perusta S Oy:lle vahingonkorvausvastuuta mahdollisista avaimille tapahtuvista vahingoista. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuu voi syntyä vain tilanteessa, jossa S Oy:n olisi arvioitava laiminlyöneen siltä yleisesti edellytetyn tavanomaisen huolellisuuden toisen omaisuuden hallinnassa, käyttämisessä ja säilyttämisessä.

Tässä suhteessa osapuolet ovat vedonneet erityisesti Finanssiala ry:n laatimiin vuodelta 2017 oleviin avainturvallisuusohjeisiin avainten säilyttämisestä. Avainturvallisuusohjeiden tavoitteena on turvallisuuden lisääminen ja vahinkojen ehkäisy ennen muuta rikosvahinkojen välttämiseksi, missä tarkoituksessa ohjeessa on kuvattu menettelytapoja, joita noudattaen avainten hallintaan ja käyttöön liittyviä riskejä voidaan vähentää.

Kyseisissä avainturvallisuusohjeissa on annettu yksityiskohtaisia ohjeita avainten ja avainkoodien säilyttämisestä, avainsäilytysyksiköistä, murtosuojauksesta ja murtohälytysjärjestelmästä. Lautakunta toteaa, ettei S Oy ollut kaikilta osin menetellyt ohjeen mukaisesti. S Oy ei kuitenkaan ole edes väittänyt, että kyseiset ohjeet olisi sille annettu tai että se olisi muutoin erikseen sitoutunut niiden noudattamiseen. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa jää näin ollen ratkaisevaksi, olisiko avainturvallisuusohjeilla katsottava olevan sellaista yleisesti noudatettavaksi vakiintunutta standardinomaista velvoittavuutta, että niiden joidenkin yksittäisten suositusten noudattamatta jättäminen jo sinänsä merkitsisi vahingonkorvausvelvollisuuden perustavaa huolimattomuutta avaimien ja ovikoodien säilyttämisessä. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseisille avainturvallisuusohjeille voida kuitenkaan tällaista yleistä asemaa ja merkitystä antaa.

Lautakunta pitää olennaisena, että avaimet ja ovikoodit on anastettu lukittuun toimistotilaan murtautumalla ja lukittu avainkaappi pois viemällä. Sen vuoksi S Oy:n viaksi ei voida lukea tuottamusta avainten tai koodien säilyttämisessä eikä yhtiö niin ollen ole vastuussa sen asiakkaille aiheutuneista lukkojen uudelleen sarjoittamisen kustannuksista. Tämän vuoksi myöskään vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan S Oy:n asiakkaiden lukkojen sarjoituskustannuksia S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

S Oy:n yrityksen esinevakuutus

S Oy on toissijaisesti vaatinut asiakkaidensa lukkojen sarjoituskustannusten korvaamista omasta irtaimen käyttöomaisuuden esinevakuutuksestaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti S Oy:n esinevakuutuksen kohteena on ollut vakuutusehtojen kohdasta 1 ilmenevin tavoin vain S Oy:n oma omaisuus. Esinevakuutusehtojen kohdan 3.2 perusteella vakuutuksen kohteena oleva irtain käyttöomaisuus voi myös olla vakuutuksenottajan vuokra- tai rahoitussopimuksella hankkimaa omaisuutta, jos vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan omaisuuden tai on siitä sopimuksen perusteella vastuussa. Tässä tapauksessa anastuksen kohteeksi joutuneet S Oy:n asiakkaiden avaimet eivät kuitenkaan ole olleet vakuutusehdossa mainittua S Oy:n käyttöomaisuutta eivätkä ne siten ole olleet vakuutusehtojen kohdan 3.2 perusteella S Oy:n esinevakuutuksen kohteena.

Esinevakuutusehtojen vierasta omaisuutta koskevan kohdan 3.5.1 mukaan vakuutuksen kohteeksi on määritelty myös sellainen vakuutetussa toiminnassa käsiteltävänä tai säilytettävänä oleva asiakkaiden omistama käyttö- ja vaihto-omaisuus, josta vakuutuksenottaja on lain tai sopimuksen perusteella vastuussa. Tällaiseksi omaisuudeksi on mainittu esimerkiksi korjattavana, huollettavana, työstettävänä tai säilytettävänä oleva asiakkaiden käyttö- tai vaihto-omaisuus.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehtojen kohdan 3.5.1 perusteella S Oy:n hallussa olleita asiakkaiden avaimia on pidettävä vieraana omaisuutena, joka on kuulunut S Oy:n esinevakuutuksen piiriin. Vakuutusehdon perusteella korvattavia kustannuksia ovat tällöin kuitenkin vain uusien avainten hankkimisesta aiheutuneet kulut mutta eivät mahdolliset muut kustannukset, kuten asiakkaiden lukkojen sarjoittamisesta aiheutuneet kulut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö onkin ilmoittanut korvaavansa varastettujen avaimien hankintakustannuksia enintään vakuutussopimuksen mukaiseen 804 euroon asti.

Siltä osin kuin S Oy on vedonnut esinevakuutuksen omaisuusrikosvakuutusosan erityisehtoon 5.4.5 avainten anastuksen johdosta korvattavista lukkojen sarjoitus- tai uusimiskustannuksista, lautakunta toteaa kyseisen vakuutusehtokohdan koskevan sanamuotonsa mukaisesti vain vakuutushuoneistoon eli tässä tapauksessa S Oy:n omaan toimitilaan johtavien ovien lukkoja ja avaimia. S Oy:n asiakkaiden lukkojen sarjoittamisen kustannuksia ei näin ollen korvata sanotun vakuutusehdon perusteella S Oy:n esinevakuutuksesta.

S Oy:n muiden vakuutusehtojen sisältöä koskevien väitteiden osalta Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät yllä selostetut esinevakuutukseen sovellettavat vakuutusehdot ole vakuutussopimusta sopimusehtojen yleisen tulkintaperiaatteen mukaisesti kokonaisuutena tarkastellen tai yksittäisinäkään sopimusmääräyksinä keskenään ristiriitaisia tai epäselviä. Näin ollen S Oy:n asiakkaiden huoneistojen lukkojen uudelleen sarjoituskustannukset eivät senkään vuoksi ole kuuluneet S Oy:n esinevakuutuksen vakuutusehtojen perusteella korvattavien kustannusten piiriin.

Lukkojen uudelleen sarjoittamisen korvattavuus vahingon rajoittamis- tai torjuntakuluna

S Oy on katsonut, että sen asiakkaiden lukkojen sarjoituskustannukset tulisivat vakuutusyhtiön korvattaviksi myös vahingon rajoittamisesta tai torjunnasta aiheutuneina niin kutsuttuina pelastamiskustannuksina.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ssä vakuutetulle on asetettu velvollisuus vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua huolehtia kykyjensä mukaan vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta, jolloin vakuutusyhtiö korvaa näistä välttämättömistä toimenpiteistä vakuutetulle aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Vakuutetulla on siis vakuutussopimuslaissa asetettu pelastamisvelvollisuus silloin, kun vakuutustapahtuman sattumisen uhka on välitön tai vakuutustapahtuma on jo sattunut ja sen seurauksia on rajoitettava. Pelastamisvelvollisuus ei siten merkitse velvollisuutta torjua kaikenlaisia vahinkoja vaan vain vakuutusehdoissa määriteltyjen vakuutustapahtumien uhkaa tai seurauksia.

Muiden kuin kulloinkin kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen ehdoissa korvattavaksi määriteltyjen vahinkojen torjuminen ei ole vakuutussopimuslain mukaisen pelastamisvelvollisuuden täyttämistä. Vakuutusyhtiö ei ole lain perusteella velvollinen korvaamaan tällaisen muun vahingontorjuntatoiminnan aiheuttamia kustannuksia, vaikka kyseiset muut toimet mahdollisesti olisivatkin vakuutetun kannalta erittäin aiheellisia.

Koska S Oy:n asiakkaiden huoneistojen lukkojen uudelleen sarjoittamisella ei ole torjuttu sellaista mahdollisesti uhannutta esinevahinkoa, joka olisi voinut tulla korvattavaksi S Oy:n esinevakuutuksesta, sarjoituskustannukset eivät yllä selostetuista syistä tule korvattaviksi S Oy:n esinevakuutuksen perusteella vakuutussopimuslain 61 §:n mukaisina pelastamiskustannuksina.

Lautakunnan edellä selostamilla perusteilla avainten anastamisesta aiheutunutta vahinkoa ei korvata tuottamuksen puuttumisen vuoksi myöskään S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. S Oy:lle olisi voinut syntyä vahingonkorvausvelvollisuus asiakkaitaan kohtaan siinä tapauksessa, että se olisi laiminlyönyt ilmoittaa avainten anastamisesta asiakkailleen. Saadun asiakirjaselvityksen mukaan S Oy oli kuitenkin asianmukaista huolellisuutta noudattaen ilmoittanut vahingosta asiakkailleen välittömästi, jotta nämä ovat voineet ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin lisävahinkojen estämiseksi. Näistä toimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia voidaan korvata ensisijaisesti S Oy:n asiakkaiden omista koti- tai kiinteistövakuutuksista, joista korvattavan vahingon uhkaa toimenpiteillä on torjuttu. Kun lukkojen sarjoittamisella ei tältä osin ole torjuttu sellaista vahinkoa, joka olisi tullut korvattavaksi S Oy:n vastuuvakuutuksesta, sarjoituskustannuksia ei korvata vakuutussopimuslain 61 §:n mukaisina pelastamiskustannuksina S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus ja vahingon korvattavuudesta annetut tiedot

S Oy on vedonnut siihen, että vakuutusyhtiö olisi vakuutussopimusta tehtäessä laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, kun se ei ollut kertonut, että S Oy:lle tarjottu vakuutusturva ei kattaisi yrityksen asiakkaille aiheutuvia vahinkoja lukkojen sarjoituskustannusten osalta. S Oy oli edustajansa kertoman mukaan käsittänyt ottaneensa vakuutuksen, joka turvasi myös asiakkaiden omaisuutta mukaan lukien sarjoituskustannukset.

Lautakunnalle toimitettujen puhelinkeskustelulitterointien mukaan S Oy:n esinevakuutuksesta oli neuvoteltu puhelimitse kahteen otteeseen 22.9.2017, jolloin S Oy:n esinevakuutus oli saatettu voimaan. Litteroinnista ilmenee, että keskustelussa oli puhuttu vain S Oy:n käyttöomaisuuden vakuuttamisesta. Vakuutusyhtiön edustaja oli keskustelussa tiedustelut S Oy:n toiminnan luonnetta ja sen vakuutettavaksi haluaman omaisuuden laatua ja arvoa. S Oy:n asiakkaiden omaisuuden tai erityisesti avainten ja avainvahinkojen vakuuttamisesta ei ollut keskustelujen aikana puhuttu. S Oy:llä oli ollut voimassa jo ennestään vastuu- ja oikeusturvavakuutukset, joihin ei ollut tehty muutoksia.

Lautakunnalle toimitetun vakuutusyhtiön edustajan 7.11.2018 antaman selvityksen mukaan S Oy:n vakuutussopimukset oli alun perin tehty 1.12.2015. Edustaja ei enää muistanut tuolloisten keskustelujen sisältöä, mutta on kertonut tapanaan olleen selvittää vastuuvakuutusten osalta aina sen, että vastuuvakuutus ei korvannut vahinkoa, ellei yritys ollut vahingonkorvauslain mukaan vastuussa tapahtuneesta. Avainvahinkojen osalta edustaja oli kertomansa mukaan käyttänyt esimerkkinä avaimen hukkaamisen aiheuttamaa vahinkoa.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole selvitetty vakuutusyhtiön antaneen S Oy:lle esinevakuutuksen tai toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiristä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Lautakunta katsoo, ettei S Oy:llä myöskään ole ollut perusteltua aihetta käsittää, että sen ottamasta esinevakuutuksesta korvattaisiin yleisesti vieraalle, kuten esimerkiksi asiakkaiden omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja ottaen huomioon, ettei tällaisesta vakuutustarpeesta ollut edes keskusteltu vakuutusyhtiön tiedustellessa S Oy:n edustajalta yrityksen vakuutustarvetta 22.9.2017 vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa.

Lautakunnalle toimitetusta vahingon jälkeen 15.12.2018 käytyä puhelinkeskustelua koskevasta litteroinnista ilmenee, että puheena olevien lukkojen sarjoituskustannusten jääminen vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle oli tullut S Oy:n edustajalle yllätyksenä. Vakuutusyhtiön edustajan kertomuksen mukaan, mitä lautakunta pitää asiassa uskottavana selvityksenä, yrityksen toiminnan vastuuvakuutusta 1.12.2015 otettaessa S Oy:n edustajalle oli kuitenkin muun muassa kerrottu siitä vastuuvakuutuksen pääsäännöstä, että korvauksen saaminen edellytti tuottamuksellisesti aiheutettua vahinkoa. Koska tässä tapauksessa korvauksen epääminen on johtunut nimenomaan siitä, ettei S Oy:n asiakkaille aiheutunut vahinko ollut johtunut S Oy:n tuottamuksesta, ei sillä seikalla, mitä avainvahinkojen korvattavuudesta vakuutuksesta oli mahdollisesti muutoin keskusteltu, ole tämän asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

S Oy on lautakunnassa vedonnut lisäksi vahingon jälkeen vakuutusyhtiön edustajalta saamakseen väittämäänsä tietoon yrityksen asiakkaiden lukkojen sarjoituskustannusten korvattavuudesta. Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 9 § 2 momentissa säädetty vakuutuksenantajan vastuu ei lainkohdan mukaan kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Siltä osin kuin kysymys olisi siitä yleisestä sopimusoikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta, joka lainkohdan estämättä voisi syntyä vakuutusyhtiölle korvausta koskeneen virheellisen ennakkotiedon vakuutuksenottajalle aiheuttamasta vahingosta, lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että murtovahingon tapahtumisen jälkeen 12.2.2018 käytyä puhelinkeskustelua koskevan litteroinnin mukaan S Oy oli jo tuossa vaiheessa ilmoittanut asiakkailleen korvaavansa heidän lukkojensa uudelleen sarjoittamisen kustannukset. Tämän perusteella S Oy:n päätös ilmoittaa kustannusten korvaamisesta asiakkailleen ei ollut voinut johtua nimenomaan sen vakuutusyhtiön antamaksi väittämästä virheellisestä vahingon korvattavuutta koskeneesta tiedosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Paloranta
Sarpakunnas
Sjögren