Tapahtumatiedot

Asiakas oli vuonna 2013 ottanut sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen vakuutusyhtiö A:sta vakuutusmeklariyhtiö B Oy:n välityksellä. Myöhemmin hän hoiti vakuutustaan meklariyhtiö C Ky:n välityksellä. Hän oli sijoittanut vakuutuksensa kautta strukturoituihin tuotteisiin.

Vakuutusyhtiö A ilmoitti asiakkaalle 28.2.2018 päivätyllä kirjeellä lopettavansa liikesuhteensa C Ky:n kanssa. Asiakkaalla oli mahdollisuus nimittää uusi vakuutusvälittäjä kirjeessä olevalta listalta, jolloin hänen vakuutukseensa saatavilla oleva sijoitustuotevalikoima olisi laajempi. Jos asiakas ei nimittäisi uutta vakuutusvälittäjää, vakuutuksen sijoituskohdevalikoimaan pätisi jatkossa rajoituksia, mutta vakuutukseen jo liitettyihin sijoituskohteisiin ei tulisi muutoksia. A ilmoitti samalla, ettei se toteuta asiakkaan helmikuussa toimittamaa strukturoitujen sijoitustuotteiden ostomääräystä, koska nämä tuotteet eivät olleet vakuutusyhtiön ”Hyväksytyt sijoituskohteet ja pörssit” -luettelossa.

Asiakas reklamoi A:lle tuotevalikoiman supistamisesta. Asiakkaan helmikuussa antama ostomääräys oli koskenut vakuutusyhtiön hyväksymiä sijoituskohteita, joita oli merkitty myös A:n muiden asiakkaiden vakuutuksiin. Vakuutusta oli markkinoitu sillä, että asiakkaalla entuudestaan ollutta sijoitusneuvojaa tai omaisuudenhoitajaa ei tarvinnut vaihtaa. Nyt vakuutusyhtiö kuitenkin vaati sopimuksen tekemistä itse nimeämiensä tahojen kanssa. A:n ja C Ky:n välinen palvelusopimus ei ollut osa asiakkaan vakuutussopimusta, eikä tuolla sopimuksella voinut rajoittaa tai muuttaa asiakkaan sijoitusvakuutusta.  Muutoksesta oli lisäksi ilmoitettu jälkikäteen, vasta sen jälkeen kun A oli vastaanottanut asiakkaan kaupankäyntiohjeen ja hyväksymislausunnon.

Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakkaan vakuutuksen ehdot eivät olleet muuttuneet. Asiakkaalla oli edelleen mahdollisuus valita hyväksyttyjä sijoituskohteita vakuutuskuoreen. Näitä hyväksyttyjä kohteita olivat erilaiset rahastosijoitukset, käteinen ja talletukset. Sitä vastoin strukturoidut kohteet eivät olleet sallittuja. Niihin sijoittaminen edellytti sitä, että asiakas nimittää sellaisen uuden vakuutusvälittäjän, jonka kanssa vakuutusyhtiö A:lla on jakelusopimus.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii ensisijaisesti, että sijoitusvakuutuksen tuotevalikoima palautetaan alkuperäisen sisältöiseksi ja että A toteuttaa asiakkaan helmikuussa 2018 antaman kaupankäyntiohjeen. Jos toteuttaminen ei ole mahdollista, vakuutusyhtiön on korvattava tästä aiheutuneet kustannukset ja saamatta jäänyt tuotto. Tarkka summa selviää vasta jos kaupankäyntiohjetta ei toteuteta.

Jos lautakunta päätyisi siihen, että A:lla oli oikeus muuttaa asiakkaan vakuutussopimusta ja jättää kaupankäyntiohje toteuttamatta, asiakas katsoo, että vakuutuksen sopimussisältöä oli muutettu olennaisesti. Tämän vuoksi hän vaatii toissijaisesti mahdollisuutta ostaa vakuutus takaisin ilman takaisinostokuluja. Tässä tilanteessa A:n tulisi lisäksi korvata vakuutuksesta perityt kulut ja sijoitusten ennenaikaisesta realisoimisesta mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

Asiakas vaatii vielä vakuutusmeklarin ja lakimiesavun käytöstä tässä asiassa aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

Perustelut

Elinikäistä sijoitussidonnaista henkivakuutusta otettaessa vakuutusyhtiö A ei ollut kertonut, että sijoitustuotevalikoiman laajuus riippuu siitä, mitä vakuutusvälittäjää asiakas käyttää. Asiakas oli valinnut tämän vakuutuksen voidakseen sijoittaa pääomaturvattuihin strukturoituihin sijoitustuotteisiin. Vakuutuksen tuote-esitteessä nimenomaisesti korostetaan laajaa sijoitustuotevalikoimaa ja mahdollisuutta jatkaa yhteistyötä asiakkaan nykyisen sijoitusneuvojan tai omaisuudenhoitajan kanssa.

Elokuusta 2017 alkaneilla toimillaan ja päättäessään 23.2.2018 kokonaan lopettaa yhteistyönsä C Ky:n kanssa A on voimakkaasti rajoittanut asiakkaan vakuutuksen sijoituskohteiden laajaa valinnanvapautta: meklarin välityksellä valittavissa olleet suorat osakesijoitukset, strukturoidut tuotteet, varainhoitosopimukset ja indeksirahastot jäivät pois, ja sijoitusvakuutus muuttui käytännössä pelkästään sijoitusrahastopohjaiseksi. Vakuutuksen luonne ja sisältö muuttuivat olennaisesti, kun kokonainen asiakkaalle merkityksellinen sijoitustuoteryhmä rajattiin pois hänen käytöstään. A on näin yksipuolisesti muuttanut vakuutussopimuksen sisältöä asiakkaan vahingoksi.

Vakuutusmeklarin hoidossa olevien asiakkaiden käytettävissä olevan sijoitustuotevalikoiman rajoittamistoimet alkoivat ensimmäisen kerran jo vuonna 2015 ja uudestaan kesällä 2017. Muutosten syynä eivät siten ole vasta myöhemmin voimaan tulleet PRIIPS-asetus, IDD-direktiivi tai KID-lomakkeita koskevat velvoitteet. A on painostanut asiakasta valitsemaan jonkin A:n nimeämistä vakuutusvälittäjistä, jotta asiakas voisi taas käyttää vakuutustaan alun perin sovitulla tavalla eli sijoittaa strukturoituihin tuotteisiin. A on muutoksillaan rajoittanut markkinoinnissa korostettua asiakkaan vapautta valita haluamansa vakuutusvälittäjä ja on edellyttänyt uutta sopimusta kolmannen osapuolen kanssa, jotta vakuutus jatkuisi entisen sisältöisenä. Menettely on paitsi kiellettyä vakuutussopimuksen muuttamista myös tietosuojasääntelyn valossa ongelmallista ja vastoin asiakkaiden tasapuolisen kohtelun periaatetta. Jos sijoituskohde on ylipäätään A:lle hyväksyttävä, sen täytyy olla kaikkien asiakkaiden merkittävissä siitä riippumatta, kuka heidän vakuutusvälittäjänsä on tai onko välittäjää lainkaan.

Asiakas pitää vakuutusyhtiön menettelyä vakuutussopimuslain 20 a §:n vastaisena. Muutoksille ei ole ollut lain mukaista perustetta, ja niistä on ilmoitettu vasta jälkikäteen kertomatta mahdollisuudesta irtisanoa vakuutus. A oli perusteetta kieltäytynyt toteuttamasta jo ennen muutoksia ja liikesuhteen lopettamista annettuja kaupankäyntiohjeita.

Muutokset ovat myös olleet Finanssivalvonnan kannanoton FIVA 1/01.00/2014 mukaisia olennaisia muutoksia, jolloin asiakkaan tulisi voida ostaa vakuutus takaisin ilman takaisinostosanktioita. Kyseeseen voi lisäksi tulla vakuutusyhtiön vahingonkorvausvelvollisuus, jos vakuutusyhtiö toiminnallaan pakottaa realisoimaan sijoitukset epäedullisesti kesken niiden juoksuajan.

Palveluntarjoajan vastine

A katsoo, että vakuutusehtoja ei ole muutettu. Vakuutuksenottajilla on edelleen mahdollisuus valita sijoituskohteita laajasta kohdevalikoimasta.

Perustelut

Kyseisen asiakkaan edustajana toiminut C Ky oli hyväksynyt A:n ja C Ky:n väliseen sopimukseen 1.12.2017 tehdyt muutokset ja oli myös velvollinen ilmoittamaan välittäjäsopimuksensa muuttumisesta edustamilleen asiakkaille. C oli kuitenkin laiminlyönyt muutoksista ilmoittamisen ja rikkonut sopimusehtojaan lähettämälle A:lle lukuisia strukturoitujen tuotteiden hankintaa koskeneita kaupankäyntiohjeita. Tämän vuoksi A lopetti liikesuhteensa C:n kanssa vuoden 2018 alussa ja ilmoitti tästä asiakkaille kirjeellä.

Vakuutusyhtiö A tarkastelee ja muokkaa sallimiensa sijoituskohteiden hyväksymiskriteerejä harkintansa mukaan. Tämä on mainittu sekä markkinointimateriaalissa että vakuutuksen ehdoissa. ”Hyväksytyt sijoituskohteet ja pörssit”
-ohjeistus on erillinen asiakirja, jossa kerrotaan vakuutukseen hyväksyttävistä sijoituskohteista. Yhtiö katsoo, että tämän asiakirjan muuttaminen ei ole vakuutussopimuksen ehtojen muuttamista, vaan se on vakuutusehtojen mukainen vakuutusyhtiön käytettävissä oleva toimi.

Lisäksi A on vakuutusehdoissa varannut itselleen oikeuden milloin tahansa kieltäytyä hyväksymästä mitä tahansa sijoituskohteita eli kaupankäyntiohjetta.

A haluaa vakuutusvälittäjien kanssa tehtävillä sopimuksilla varmistua siitä, että asiakas saa asianmukaista sijoitusneuvontaa ja että sijoituskohteet ovat soveliaita asiakkaille. PRIIPS-asetuk­sen ja IDD-direktiivin myötä sekä välittäjien neuvonta- ja muun muassa KID-lomakkeita koskevan tiedonantoroolin tultua entistä tärkeämmäksi A on alkanut soveltaa sallittuihin sijoituskohteisiin erilaisia hyväksymiskriteerejä. Eri kriteerejä sovelletaan itsenäisesti sijoittaviin vakuutuksenottajiin ja toisaalta sellaisiin vakuutuksenottajiin, jotka saavat neuvoja A:n kanssa sopimuksen tehneiltä neuvonantajilta. Jos vakuutuksenottaja on antanut valtakirjan sellaiselle osapuolelle, jolla ei ole sopimusta A:n kanssa, vakuutuksenottajaa pidetään itsenäisesti sijoittavana. Häneen sovelletaan tällöin itsenäisesti sijoittavien ”Hyväksytyt sijoituskohteet ja pörssit” -ohjeistusta.

Asiakkaan antamat riidanalaiset kaupankäyntiohjeet liittyivät sellaisiin sijoituskohteisiin, jotka sillä hetkellä eivät olleet sallittujen sijoituskohteiden kriteerien mukaisia. Asiakkaille oli ilmoitettu etukäteen heidän sopimuksiinsa noudatettavista hyväksymiskriteereistä, ja A oli ilmoittanut sekä C:lle että asiakkaille puhelimitse tai sähköpostitse tilanteista, joissa kaupankäyntiohjeet eivät noudattaneet sallittujen kohteiden kriteerejä.

C Ky:ltä neuvoja saaneet asiakkaat voivat tehdä vakuutukseen lisämaksuja tai vaihtaa kohteita itse, ilman vakuutusvälittäjää. Tällä hetkellä hyväksyttyihin kohteisiin kuuluu muun muassa erilaisia sijoitusrahastoja ja julkisesti noteerattuja osakkeita sekä talletuksia, mutta ei strukturoituja tuotteita. Asiakkaat voivat siten jatkaa olemassa olevaa asiakassuhdetta C Ky:n kanssa. Asiakkaat voivat myös hakea neuvoja muilta välittäjäyrityksiltä, jotka ovat tehneet sopimuksen A:n kanssa. Tällöin asiakkailla on mahdollisuus tehdä lisäsijoituksia tai vaihtoja, joiden kohteena on hyväksyttyjä strukturoituja tuotteita.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus muuttaa vakuutusmek­larin välityksellä otettuun sijoitusvakuutukseen liitettävien sijoituskohteiden valikoimaa.

Sovellettavat lainkohdat ja ohjesääntö

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. […]

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Lain 20 a §:n 1-3 ja 5 momentin mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) 3 §:n 1 momentin 2) kohdan mukaan vakuutusmeklarilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta muun asiakkaan kuin ensivakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella.

Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain (234/2018) 5 § 1 momentin 2) kohdan mukaan vakuutusmeklarilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole vakuutuksenantaja tai sen työntekijä ja joka vastiketta vastaan harjoittaa ensivakuutusten tarjoamista muun asiakkaan kuin ensivakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella tai joka vastiketta vastaan harjoittaa jälleenvakuutuksen tarjoamista.

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunta antaa ratkaisusuosituksia ei-ammattimaisten asiakkaiden ja palveluntarjoajien lautakunnalle esittämistä erimielisyyksistä. Lautakunta käsittelee sijoituspalvelulaissa ja sijoitusrahastolaissa tarkoitettuihin sijoitus- ja sijoitusrahastopalveluihin liittyviä palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Lisäksi lautakunta käsittelee vakuutussopimuslain mukaisia sijoitusvakuutuksia koskevia palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Ratkaisusuositukset koskevat lain, viranomaismääräysten, hyvän arvopaperimarkkinatavan, hyvän vakuutustavan ja sopimusehtojen soveltamista sekä palveluntarjoajan menettelyä. Ne voivat koskea myös korvauksen määrää. Sijoituslautakunta ei käsittele vaatimuksia, jotka kohdistuvat muuhun kuin sijoituspalveluja tarjoavaan yritykseen, rahastoyhtiöön tai sijoitusvakuutuksia tarjoavaan vakuutuksenantajaan (kursivointi tässä).

Lautakunnat eivät käsittele niille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta.

Sopimusehdot

Tapaukseen sovellettavien henkivakuutusehtojen kohdan 5 (Rahasto) mukaan rahaston sisällön päättää vakuutuksenottaja (tai sijoitusneuvoja) yhtiön kulloinkin asettamien ehtojen rajoissa.

Kaikki rahaston sijoitukset säilyvät koko ajan yhtiön lakisääteisessä ja yksinomaisessa omistuksessa, ja ne hyväksytään vain, jos ne täyttävät hyväksyttävyyssäännöt.

Yhtiön on hyväksyttävä kaikki varat. Yhtiö ei ole vastuussa mistään vakuutuksenottajan (tai hänen sijoitusneuvojansa) valitsemista varoista.

Yhtiö voi halutessaan olla hyväksymättä tiettyjä varoja, jos yhtiön mielestä kyseiset varat ovat vahingollisia yhtiön tai vakuutuksen kannalta. Lisäksi yhtiöllä on oikeus myydä tietyt varat ilmoittamatta syytä päätökselleen. Näin saattaa käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa vakuutuksenottajan sijoituspäätöksen seurauksena yhtiöllä on yhtiön mielestä liian suuri omistusosuus yrityksestä. Yhtiö ei ole vastuussa tappioista, jotka ovat aiheutuneet tällaisen myynnin seurauksena. […]

Lisäehdot saattavat koskea tietyn tyyppisiä varoja.

Asian arviointi

Käsittelyn rajaaminen

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunta on toimivaltainen käsittelemään sijoitusvakuutusten osalta ainoastaan asiakkaan ja vakuutuksenantajan välisiä riitoja. Tässä asiassa on kyse asiakkaan ja henkivakuutusyhtiö A:n välisestä sijoitusvakuutussopimuksesta, jossa vakuutusmeklariyhtiö C Ky ei ole osapuolena. Lautakunta ei ratkaisusuosituksessaan käsittele vakuutusyhtiö A:n ja vakuutusmeklariyhtiö C Ky:n välistä jakelusopimusta, sen muuttamiseen liittyneitä tapahtumia tai sopimuksen irtisanomista.

Ohjesäännön 6 §:n perusteella Sijoituslautakunta ei myöskään käsittele asiakkaan esittämää vaatimusta vakuutusmeklarin ja lakimiesavun käyttämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta.

Käsiteltävät kysymykset

Lautakunta arvioi tapausta asiakkaan ja A:n välisen sijoitussidonnaisen henkivakuutussopimuksen sisällön kannalta. Arvioitavaksi tulee ensin, oliko A yksipuolisesti muuttanut asiakkaan vakuutussopimusta. Jos sopimusta oli muutettu, arvioitavaksi tulee, oliko muutos sisällöltään sallittu ja muodoltaan asianmukaisesti toteutettu. Lisäksi on arvioitava, oliko helmikuussa 2018 annetun kaupankäyntiohjeen hylkääminen perusteltua. Asiakas on vielä esittänyt toissijaisesti vaatimuksen vakuutuksen kuluttomasta takaisinostosta ja vahingonkorvauksesta.

Vakuutussopimuksen muuttaminen

Vakuutussopimuksen muuttamisella tarkoitetaan yleensä vakuutuksen vakioehtojen tai vakuutusmaksun muuttamista. Suomen voimassa olevan sopimusoikeuden mukaan sopimuksen sisältö ei kuitenkaan määräydy pelkästään vakiosopimusehtojen tai nimenomaisesti sovittujen yksilöllistenkään ehtojen perusteella, vaan muukin sopimusta solmittaessa käsitelty aineisto voi muodostaa sopimuksen osan. Erityisesti vakuutussopimusten osalta vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n tiedonantovastuusääntelystä seuraa se, että ennen sopimuksen tekoa annetut tiedot voivat vaikuttaa vakuutussopimuksen sisältöön siitä riippumatta, ovatko nämä tiedot osana sopimuksen ehtotekstiä. Näistä seikoista johtuu, että myös muunlaiset muutokset kuin vakuutusehtojen tekstin muuttaminen voivat olla vakuutus­sopimuslain mukaista sopimusehtojen muuttamista.

Toisaalta kaikki vakuutussopimussuhteen aikana tehtävät, sopimuksen alaiseen toimintaan vaikuttavat muutokset eivät merkitse vakuutussopi­muksen muuttamista. Sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen erityispiirteenä on se, että vakuutustuotteeseen laskennallisesti liitettävät sijoituskohteet ovat tyypillisesti kolmansien osapuolten liikkeeseenlaskemia. Lautakunta viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 151/10, jossa asiakkaan sijoitusvakuutukseen liitettynä olleen sijoitusrahaston poistamista vakuutuksenottajien käytettävissä olleista rahastoista ei pidetty vakuutussopimuksen muuttamisena.

Kyseisessä tapauksessa muutos liittyi vakuutusyhtiön ja rahastoyhtiön välisiin liiketoimintajärjestelyihin. Henkivakuutuksen ehdoissa ei ollut mitenkään yksilöity eri rahastoyhtiöitä tai rahastoja, jotka vakuutuksen kautta olisivat vakuutuksenottajien käytettävissä. Vakuutusyhtiö oli ehdoissa varannut oikeuden muuttaa vakuutukseen liitettävien rahastojen valikoimaa. Lautakunta kiinnitti huomiota myös siihen, että rahastoyhtiöiden valikoimissa tapahtuvat muutokset ovat yleensä vakuutusyhtiön vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja johtuvat suhdannevaihteluiden kaltaisista tekijöistä. Lautakunta katsoi, ettei rahastovalikoiman vaihtaminen sopimusaikana ollut vakuutussopimuslain mukaista henkivakuutuksen sopimusehtojen muuttamista, ellei vakuutusyhtiö ollut vakuutussopimuksessa sitoutunut pitämään tiettyä rahastovalikoimaa vakuutuksenottajien käytettävissä vakuutusajan. Olennaista oli siis sen arvioiminen, mihin vakuutuksenantaja oli vakuutussopimuksella sitoutunut.

Oliko A muuttanut henkivakuutussopimusta?

Vakuutusyhtiö A oli markkinoinut henkivakuutusta tuote-esitteen mukaisesti tuotteena, joka tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa hyvin laajaan sijoituskohdevalikoimaan asiakkaalla entuudestaan olevan sijoitusneuvojan tai omaisuudenhoitajan kanssa. Esitteen kohdassa ”Valinnanvapautta” on lueteltu lukuisia hyväksyttäviä sijoituskohdetyyppejä ja mainittu, että A ”pidättää oikeuden kieltäytyä sijoittamasta johonkin tiettyyn sijoituskohteeseen”.

Asiakkaan käyttämä vakuutusmeklari oli vakuutuksen ottamisen jälkeen vaihtunut B Oy:stä C Ky:hyn. Esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli sijoittanut vakuutuksensa kautta muun muassa strukturoituihin sijoitustuotteisiin ollessaan C Ky:n asiakkaana.

Tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole muuttanut asiakkaan vakuutussopimuksen vakioehtojen tekstiä taikka vakuutuskirjan sisältöä. Asiakas on katsonut vakuutusyhtiön muuttaneen vakuutussopimusta kahdella toimenpiteellä: vakuutusyhtiö on irtisanonut liikesuhteensa C Ky:n kanssa ja toisaalta antanut helmikuussa 2018 ”Hyväksytyt sijoituskohteet ja pörssit” -ohjeen, jonka mukaan asiakas voi jatkossa sijoittaa käytännössä vain erilaisiin sijoitusrahastoihin ja talletuksiin, ellei hän nimitä vakuutukseen uutta vakuutuksenvälittäjää, jolla on voimassaoleva sopimus A:n kanssa.

Lautakunnalle toimitetun 1.7.2016 päivätyn ”Hyväksytyt sijoituskohteet ja pörssit” -ohjeen mukaan asiakkaiden oli ollut mahdollista sijoittaa myös tiettyihin strukturoituihin tuotteisiin ilman ammattimaista varainhoitajaa. Helmikuussa 2018 annettu ohje salli edellä todetuin tavoin lähinnä vain sijoitusrahastosijoitukset ja talletukset. Heinäkuussa 2018 vakuutusyhtiö on antanut hyväksytyistä sijoituskohteista uuden ohjeen, jonka perusteella asiakkaan käytettävissä oleva tuotevalikoima on helmikuun 2018 ohjetta laajempi, mutta strukturoituihin tuotteisiin sijoittaminen ei edelleenkään ole sallittua ilman A:n luetteloon merkittyä välittäjää.

Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan kannalta sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen keskeistä sisältöä on mahdollisuus sijoittaa vakuutuksen kautta erilaisiin vakuutusyhtiön hyväksymiin sijoituskohteisiin. Lautakunta katsoo, että tämän vakuutuksen markkinointiaineistossa laaja tuotevalikoima ja mahdollisuus säilyttää nykyinen sijoitusneuvoja ovat olleet niin olennaisia ja korostetusti esiin tuotuja myynti­argumentteja, että niistä on tullut osa vakuutussopimuksen sisältöä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisesti.

Vakuutusyhtiö on vakuutuksen ottamisen jälkeen päättänyt rajoittaa vakuutukseen liitettävissä olevia sijoituskohteita kokonaisten tuoteryhmien tasolla niiltä asiakkailta, joiden vakuutuksessa ei ole vakuutusyhtiön luettelossa mainittua välittäjää. Tämä päätös on merkinnyt sopimusaikana luettelon ulkopuolelle jääneen vakuutusmeklarin asiakkaille olennaista muutosta vakuutuksen luonteeseen ja sen käyttämiseen. Lautakunta kiinnittää tässä arviossaan huomiota myös siihen, että vakuutusmeklari on asiakkaan valitsema itsenäinen palveluntarjoaja, joka ei toimi vakuutusyhtiön lukuun tai vakuutusyhtiön vastuulla.

Sijoitusmahdollisuuksien tuoteryhmätasoinen rajoittaminen asiakkaan käyttämän meklarin perusteella ei ole vakuutuksen tuote-esitteessä, vakuutusehtojen kohdassa 5 tai kaupankäyntilomakkeella mainittua A:n kieltäytymistä sijoittamisesta johonkin tiettyyn sijoituskohteeseen, jos kyseinen kohde on kuitenkin voitu liittää vakuutukseen toisen vakuutuksenvälittäjän kautta. Rajoitusten laajuuden vuoksi tilanne ei myöskään rinnastu yksittäisten sijoitusrahastojen vaihtamiseen vakuutusyhtiöstä johtumattomien liiketoimintajärjestelyjen yhteydessä, josta oli kyse edellä selostetussa tapauksessa VKL 151/10.

Näillä perusteilla Sijoituslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö oli yksipuolisesti muuttanut sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen sopimusehtoja.

Oliko muutos sallittu ja asianmukaisesti toteutettu?

Sijoitusvakuutukseen liitettävissä olleen sijoituskohdevalikoiman rajoittaminen kokonaisten tuoteryhmien tasolla on kaventanut olennaisesti vakuutuksen keskeistä sisältöä ja vaikuttanut siihen, miten asiakas voi käyttää vakuutustaan. Vakuutusta oli myös markkinoitu nimenomaan laajalla sijoituskohdevalikoimalla. Näiden syiden vuoksi nyt kyseessä oleva kohdevalikoiman rajoittaminen ei ole vakuutussopimuslain 20 a §:n 3 momentin mukainen vähäinen muutos.

Vakuutuksen markkinoinnissa oli korostettu sitä, että asiakas voi tehdä sijoituspäätökset hänellä entuudestaan olleen neuvojan kanssa. Asiakas oli tehnyt sopimuksen vakuutusmeklarin välityksellä, joka voimassa olevan oikeuden mukaan on asiakkaan edustaja. Vakuutusmeklarin sulkeminen pois vakuutusyhtiön hyväksymien vakuutuksenvälittäjien piiristä merkitsee siten markkinoinnissa korostettujen asiakkaan valinnanmahdollisuuksien kaventamista jälkikäteen. Sekään ei ole vakuutussopimuslain 20 a §:n 3 momentin mukainen vähäinen muutos.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa näkemyksenään, että tällaisten muutosten tekemistä ei ole syytä pitää kaikissa olosuhteissa kiellettynä. Kumpikaan muutos ei kuitenkaan ole ollut vähäinen, eikä vakuutusyhtiö ole esittänyt niille vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 ja 2 momentin mukaisia perusteita. Muutoksista ei myöskään ollut ilmoitettu lainkohdan 5 momentin mukaisella tavalla.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että asiakkaan sijoitusvakuutuksessa käytettävissä olleen sijoituskohdevalikoiman rajoittaminen sillä perusteella, mitä vakuutusmeklariyritystä hän käyttää, on ollut vakuutussopimuslain määräysten vastainen ja sellaisena tehoton ehtomuutos.

Lopputulos

Sijoituslautakunta katsoo, että A oli yksipuolisesti muuttanut henkivakuutussopimusta asettamalla tuoteryhmätasoisia sijoituskohdevalikoimaa koskevia rajoituksia, jotka riippuivat siitä minkä vakuutusmeklariyrityksen palveluita asiakas oli päättänyt käyttää. Edellä esitettyjen syiden vuoksi muutos on ollut tehoton. Vakuutusyhtiön olisi tullut toteuttaa myös asiakkaan meklarinsa välityksellä helmikuussa 2018 anta­ma kaupankäyntiohje ja mahdolliset myöhemmät kaupankäyntiohjeet aiempaan tapaan.

Lautakunta ei ota kantaa siihen, mitä tämä lopputulos merkitsee A:n ja C Ky:n välisten sopimus­järjestelyjen kannalta.

Lautakunta ei käsittele erittelemättömäksi jäävää asiakkaan vahingonkorvausvaatimusta helmikuisen kaupankäyntiohjeen osalta. Lisäksi lautakunnan ei ole tarpeen käsitellä asiakkaan toissijaista vaatimusta vakuutuksen takaisinostamisesta ja vahingonkorvauksesta, koska lautakunta on pitänyt asiakkaan ensisijaista vaatimusta perusteltuna.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Ovaska
Pönkä
Sario
Tapanila