Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja M Oy oli suorittanut 29.7.2011 eräässä kauppakeskuksessa teräsrakenteiden polttoleikkaustyötä. Työn aikana metalliroiskeita oli pudonnut alapuolella olleiden liukuportaiden koneistoon ja portaiden voitelurasva oli syttynyt tuleen. Palon ja sen sammutustöiden johdosta portaiden alapuolinen X Oy:n myymälä ja myymälän vaihto-omaisuus kärsivät vahinkoa noesta, sammutusjauheesta ja vedestä. Vahingon jälkeen koko myymälätila tyhjennettiin ja sen kalustus purettiin. Myymälän toiminta keskeytyi 17 päivän ajaksi.   

X Oy:lle omaisuusvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö A oli korvauspäätöksellä 23.9.2011 maksanut X Oy:n käyttö- ja vaihto-omaisuuden vahingoittumisesta sekä liiketoiminnan keskeytymisestä yhteensä 378 114,00 euron korvauksen. Koska vahinko oli aiheutunut M Oy:n työntekijän huolimattomasti suorittamasta tulityöstä, vakuutusyhtiö A vaati 8.11.2012 päivätyllä kirjelmällä takautumisoikeuteensa vedoten maksamaansa summaa M Oy:ltä. Vakuutusyhtiö A on sittemmin tarkentanut takautumisvaatimuksensa määrän 315 569,50 euroon, sillä vahinkotavaran myynnillä oli saatu pienennettyä vahingon määrää. M Oy on hakenut korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

M Oy:n vastuuvakuutusyhtiö B maksoi vakuutusyhtiö A:n takautumisvaatimuksen johdosta päätöksillä 11.2.2016 ja 15.2.2016 vahingosta yhteensä 188 732,15 euron korvauksen. M Oy:n omavastuuosuus huomioiden korvattavaksi hyväksytyn vahingon määrä oli 209 702,39 euroa. Summa sisälsi korvauksen vahingon aiheuttamista korjaus- ja siivouskustannuksista, ylimääräisistä palkkakustannuksista sekä 2/3 osasta vahingoittuneeksi ilmoitetun vaihto-omaisuuden määrästä. Vakuutusyhtiö B:n mukaan vaihto-omaisuuden osalta vahingon määrä oli jäänyt epäselväksi. Selvitysten perusteella koko myymälä oli tyhjennetty ja kaikki tavara myyty tai hävitetty vahinkotavarana, vaikka M Oy:n ja pelastuslaitoksen edustajilta saatujen tietojen mukaan vahinko ei ollut laaja. Myymälässä oli myös tehty pelkän vahingon korjausta laajempia muutoksia, joten M Oy ei ollut vastuussa (koko) liiketoiminnan keskeytymisestä.

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt vakuutusehtoihinsa perustuvaan takaisinsaantioikeuteen vedoten ratkaisusuositusta M Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta suoritettavan korvauksen määrästä. Vakuutusyhtiö A on vaatinut 126 837,76 euron lisäkorvauksen suorittamista. Vakuutusyhtiö A on lausunut sen X Oy:lle suorittaman korvauksen olleen oikean suuruinen, joten myös vakuutusyhtiö B:n tuli maksaa korvausta sanottuun määrään saakka. Oli riidatonta, että M Oy oli aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan ja että vahinko kuului vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.

Vakuutusyhtiö A on vedonnut jälkivahinkojen torjuntaan erikoistuneen P Oy:n 25.4.2016 päivättyyn lausuntoon, jossa paikanpäällä ollut henkilö on kertonut, että vettä oli ollut kaikkialla. Kaikki tuotteet olivat olleet ainakin osittain virheellisiä, ja suuren tavaramäärän vuoksi ahtaan tuntuisessa liikkeessä oli ollut vaikea arvioida, oliko jokin esine täysin virheetön. Vakuutusyhtiön mukaan vähintäänkin jauhepöly ja palojäämät olivat tehneet kaikista tuotteista virheellisiä. Vahingon oli arvioitu olleen koko myymälän kattava.

Jälkivahinkojen torjuntaan erikoistuneen J Oy:n toimitusjohtajan sekä X Oy:n turvallisuus- ja kiinteistöpäällikön 10.2.2017 allekirjoittamassa vahinkoinventaarissa on todettu, että vaihto-omaisuus oli kärsinyt sekä noesta, sammutusjauheesta että sammutusvedestä. Vahingon määrää oli arvioinut liikkeen henkilökunta yhdessä J Oy:n kanssa. Vahingon arviointi oli perustunut inventaarioon vahingoittuneesta omaisuudesta laskennallisella sisäänostohinnalla.

Liiketoiminnan keskeytymisen osuus vahingosta oli seurausta käyttöomaisuuden sekä vaihto-omaisuuden vahingosta. Vaihto-omaisuus oli korvattu sisäänostohinnan perusteella ilman katetta. Kyse oli omaisuuden tuhoutumisesta seuranneesta vahingosta eli liiketoiminnan keskeytymisenä korvattavasta tappiosta.

Paloista syntyi yleisesti laajoja vahinkoja noen ja sammutusveden seurauksena. Vahingon määrää oli pyritty rajoittamaan, mutta palovahingosta oli silti aiheutunut mittavat vahingot. Vakuutusyhtiö A:n mielestä vahingon määrästä oli esitetty uskottava ja luotettava selvitys. Vakuutusyhtiö B oli maksanut vastuuvakuutuksesta yli 100 000 euroa vähemmän. Vakuutusyhtiö A:n näkemyksen mukaan vastuu- ja omaisuusvakuutusten erot korvauksen määrittelyssä eivät selittäneet eroa, vaan vakuutusyhtiö B oli velvollinen maksamaan lisäkorvauksen.

Lisäkirjelmässä 6.8.2018 vakuutusyhtiö A on lausunut, että vakuutusyhtiö B oli antanut asiasta korvauspäätöksen vasta 11.2.2016, mikä oli syynä siihen, että vakuutusyhtiö A:n vahingon määrästä esittämät lausunnot oli annettu niin myöhään. Vakuutusyhtiö B:ltä oli kuitenkin pyydetty ensimmäisen kerran kannanottoa korvausvastuuseen jo vuonna 2012 ja asiasta oli sen jälkeen useaan otteeseen muistutettu. Näin ollen tätä ennen ei ollut ollut tarvetta hankkia lisäselvityksiä vahingon määrästä, sillä vakuutusyhtiö A oli katsonut omaa korvausratkaisuaan tehdessään selvitykset riittäviksi.

Vakuutusyhtiö A on huomauttanut, että pelastuslaitoksen raportissa vahingon määrä oli arvioitu pienemmäksi kuin se oli lopulta osoittautunut. Oli käynyt ilmi, että jauhepölyä, nokipölyä ja savun hajua oli ollut kaikkialla. Esimerkiksi tekstiilit, joissa oli savun hajua tai nokipölyä, eivät olleet myyntikelpoisia. Vahinkoa oli pyritty rajoittamaan muun muassa myymällä vahinkotavaraa. Vakuutusyhtiö A on tarkentanut vaatimuksensa 112 451,44 euroon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö B on kiistänyt X Oy:n vaihto-omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa koskeneen vaatimuksen määrältään. Vakuutusyhtiö B on katsonut, että korvattu 178 422,84 euroa vastasi X Oy:n vaihto-omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö A:lle ei voinut siirtyä parempaa oikeutta vahingonkorvaukseen kuin X Oy:llä oli. Menetettyä myyntikatetta koskeneen vaatimuksen vakuutusyhtiö B on kiistänyt perusteeltaan ja erittelemättömänä myös määrältään.

Vaihto-omaisuus

Vaihto-omaisuudelle aiheutuneen vahingon osalta vakuutusyhtiö B on toistanut korvauspäätöksessä 15.2.2016 lausumansa. Vakuutusyhtiö B on vedonnut pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen ja P Oy:n lausunnossa 25.4.2016 esitettyyn. Kaikki X Oy:n myymälässä ollut vaihto-omaisuus ei ollut vaurioitunut eikä ollut voinutkaan vaurioitua myyntikelvottomaksi kuten vakuutusyhtiö A oli esittänyt. Vahingon määrää koskeneet lausunnot oli annettu noin viisi vuotta vahingon jälkeen, mikä heikensi olennaisesti niiden näyttöarvoa. Lausunnot olivat lisäksi ristiriidassa paitsi keskenään myös muiden asiassa saatujen selvitysten, kuten pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen, kanssa.

J Oy:n ja X Oy:n edustajien lausunnossa 10.2.2017 on perusteltu vahingon laajuutta ylimalkaisesti viittaamalla tehtyyn inventaarioon ja toteamalla, että suurin osa vaihto-omaisuudesta oli kärsinyt noesta ja sammutusjauheesta. Vakuutusyhtiö B on huomauttanut, ettei sille ja M Oy:lle ollut esitetty mitään laskelmia tehdystä inventaariosta tai myymälässä olleista tavaroista. Vakuutusyhtiö B:lle ei myöskään ollut annettu mahdollisuutta arvioida sitä, minkälaisesta vaihto-omaisuudesta oli ollut kyse tai kuinka helposti se oli voinut vaurioitua myyntikelvottomaksi. Vaihto-omaisuudesta ei ollut otettu valokuvia lukuun ottamatta JVT-raportissa ollutta kolmea kuvaa, joissa näkyvät vaatteet ja muovilelut tuskin olivat 330 178 euron arvoisia.

Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan paikalla olleet työmiehet olivat aloittaneet alkusammutuksen kahdella jauhesammuttimella ja onnistuneet rajoittamaan paloa ratkaisevasti. Tämäkin tuki vakuutusyhtiö B:n mielestä näkemystä, etteivät savu ja noki olleet voineet levitä kovin laajalle. Pelkkä vesi ei varmasti ollut tehnyt kaikista myyntiartikkeleista kelvottomia. Pelastuslaitos oli arvioinut omaisuusvahingon määräksi 40 000 euroa. Pelastuslaitoksen selosteen mukaan toiminta oli ollut tuloksellista, palovahingot olivat jääneet pieniksi, samoin sammutusvesivahingot noin 10 neliömetrin alueelle. Kirjaus oli tehty heti palon jälkeen ja sitä oli pidettävä uskottavampana kuin esimerkiksi vasta 25.4.2016 tehtyä P Oy:n lausuntoa, jonka mukaan vettä oli ollut kaikkialla lattiapinnoissa. P Oy:n lausunnossa mainitut märät tekstiilit eivät automaattisesti olleet myyntikelvottomia tai tuhoutuneita. Tekstiilien likaantuminen lattialla ei myöskään ollut syy-yhteydessä M Oy:n aiheuttamaan vahinkotapahtumaan.

Vakuutusyhtiö B:n mukaan P Oy:n lausunnosta sai hyvän kuvan siitä, mitä palovahingon jälkeen oli tosiasiassa tapahtunut ja miten X Oy oli toiminut. P Oy oli saanut toimeksiannon tyhjentää koko myymälä vaihto-omaisuudesta. Lausunnon mukaan ei ollut ollut mahdollista rajata, olisiko jokin tuote ollut täysin virheetön. P Oy oli ehdottanut, että osa tuotteista ja pakkauksista olisi pyyhitty ja laitettu takaisin myyntiin, mihin X Oy:n myymälänhoitaja ei ollut suostunut. X Oy ei ollut yrittänyt minimoida vahinkoa puhdistamalla tai pakkaamalla tuotteita uudelleen. Vahinkotavaran kuntoa ei ollut selvitetty ja dokumentoitu esimerkiksi valokuvaamalla. Oli erittäin epätodennäköistä, että koko vaihto-omaisuus olisi pilaantunut arvottomaksi. Se, että X Oy ja vakuutusyhtiö A olivat oikaisseet omassa korvausprosessissaan, ei voinut koitua korvausvelvollisen vahingoksi. X Oy:llä oli ollut velvollisuus rajoittaa vahinkoa, mitä se ei ollut tehnyt.

Koska vahingon määrästä ei ollut esitetty luotettavaa selvitystä, vakuutusyhtiö B oli joutunut arvioimaan sen kohtuuden mukaan. Näytetyksi määräksi oli katsottu kaksi kolmasosaa inventoidun vaihto-omaisuuden sisäänostohinnan ja vahinkotavaroista saadun kauppahinnan erotuksesta. Sisäänostohinta oli ollut 330 178 euroa ja vahinkotavarasta oli saatu 62 544,09 euroa. Vakuutusyhtiö B on huomauttanut vakuutusyhtiö A:n käyttämän laskukaavan olleen virheellinen vahinkotavarasta saadun kauppahinnan arvonlisäveron osalta. Veron palautus ei ollut vahingon korvaamista, joten korvausvastuuta vakuutusyhtiö A:lle ei siltä osin ollut.

Menetetty myyntikate

Vakuutusyhtiö B on katsonut, että X Oy:lle aiheutunut myyntikatteen menetys oli puhdasta varallisuusvahinkoa siltä osin kuin menetys oli johtunut myyntitilan vaurioitumisesta. X Oy oli ollut kiinteistössä vuokralaisena, eikä kiinteistön vahingoittumista voitu siten katsoa X Oy:n kärsimäksi esinevahingoksi. Tältä osin myyntikatteen menetys ei ollut esinevahinkoon liittynyttä taloudellista vahinkoa vaan kolmannelle aiheutunutta puhdasta varallisuusvahinkoa, josta M Oy ei ollut korvausvastuussa.

Siltä osin kuin myyntikatteen menetys oli johtunut vaihto-omaisuuden vahingoittumisesta, korvausvastuu saattoi tulla kysymykseen. Korvausvastuuta ei kuitenkaan voitu arvioida perusteeltaan eikä määrältään puutteellisten selvitysten vuoksi. Vastuu saattoi syntyä, mikäli palovahingon johdosta X Oy:llä ei ollut myytävää kyseisessä myymälässä edellyttäen, että myymälätila olisi ollut muuten käytettävissä. Vakuutusyhtiö A:n mielestä vahingon määräksi ei voitu katsoa suoraan vahingoittuneesta vaihto-omaisuudesta saamatta jäänyttä laskennallista katetta. X Oy:n oli tullut korvata vahingoittuneet myyntiartikkelit uusilla vastaavilla joko omasta varastostaan tai tekemällä korvaavia ostoja.
X Oy ei ollut edes väittänyt, ettei se olisi voinut saada ajoissa korvaavia myyntiartikkeleita. Sen vuoksi myyntikatteen menetystä ei ollut tältä osin näytetty.

Vakuutusyhtiö A:n maksama korvaus oli perustunut vapaaehtoisen vakuutuksen vakuutusehtoihin, joten se ei ollut suora osoitus X Oy:n kärsimästä vahingosta. Vakuutusyhtiö A ei ollut pystynyt näyttämään, miltä osin katteen menetys johtui myymälätilan ja miltä osin taas vaihto-omaisuuden vaurioitumisesta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on vakuutussopimuslain 68 §:n mukaisesti varannut M Oy:lle tilaisuuden lausuman antamiseen asiasta.

M Oy on lausunut lautakunnalle 21.11.2018 toimittamassaan sähköpostissa, että vahingon dokumentoinnin laiminlyönti ja vahingon määrän jättäminen asianmukaisesti ja välittömästi selvittämättä olivat johtaneet vahingonkorvauskiistan venymiseen. M Oy on vedonnut pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen 29.7.2011, jonka mukaan noin 10 neliömetrin alueella oli ollut havaittavissa sammutusvettä. Näin ollen vakuutusyhtiö A:n käyttämien yritysten lausunnot, joiden mukaan "vettä oli kaikkialla", olivat ristiriidassa M Oy:n edustajien muistikuvien ja pelastuslaitoksen selosteen kanssa. M Oy on huomauttanut, että pelastuslaitos oli asiassa ainoa riippumaton taho.

Vaihto-omaisuuden poisviennin jälkeen koko liike oli tyhjennetty. Tyhjennyksen syy ei kuitenkaan ollut vahinko, vaan myymälätila korjattiin perusteellisesti. Muun muassa kassalinjat oli siirretty uusiin paikkoihin, millä ei ollut mitään

tekemistä tämän vahingon kanssa. M Oy:n näkemyksen mukaan aamulla suoritetun siivouksen jälkeen liikkeen olisi voinut avata lähes normaalisti ja todelliset vahingot olisivat olleet 10 000 - 20 000 euron välillä. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asia koskee vahingonkärsijänä olleelle X Oy:lle omaisuusvakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiö A:n takautumisoikeuden laajuutta vahingon tuottamuksellaan aiheuttanutta M Oy:tä ja sille vastuuvakuutuksen myöntänyttä vakuutusyhtiö B:tä kohtaan. Asiassa on tarkemmin kyse korvattavan esinevahingon määrän arvioimisesta sekä siitä, missä määrin korvausta olisi suoritettava myös X Oy:n liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneesta tulon menetyksestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vakuutusyhtiö A:n 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 15 mukaan, kun vakuutusyhtiö suorittaa korvausta vahingosta, josta joku muu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, siirtyy vahingon kärsineen oikeus vaatia korvausta vahingon aiheuttajalta vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiön oikeus korvaukseen on kuitenkin vain maksettuun korvausmäärään saakka.

Jos vahingon on aiheuttanut yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö, syntyy vakuutusyhtiölle takautumisoikeus kyseistä henkilöä kohtaan vain, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos hän on korvausvastuussa vahingosta huolimattomuudestaan riippumatta. …

Vakuutusyhtiö B:n M Oy:lle myöntämään toiminnan vastuuvakuutukseen 1.5.2005 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Vaihto-omaisuudesta maksettavan korvauksen määrä

Korvauspäätöksen mukaan vakuutusyhtiö B on korvannut M Oy:lle myöntämänsä vastuuvakuutuksen perusteella vain kaksi kolmasosaa eli 178 422,84 euroa vakuutusyhtiö A:n X Oy:lle vaihto-omaisuuden vahingon osalta korvaamasta määrästä. Vakuutusyhtiö B:n päätös on perustunut keskeisesti siihen, että se on katsonut jääneen selvittämättä, että myymälätilassa ollut vaihto-omaisuus olisi kokonaisuudessaan vahingoittunut myyntikelvottomaksi.

Lautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vahingon määrästä ja vahingon syy-yhteydestä vahingonaiheuttajan menettelyyn tai laiminlyöntiin on korvausta vaativalla. Vahingonkärsijä on myös omalta osaltaan velvollinen mahdollisuuksiensa mukaan rajoittamaan vahingon määrää. Tässä tapauksessa M Oy:n korvausvastuulla olevan vahingon määrää ei myöskään voida katsoa selvitetyksi vain sen perusteella, että vakuutusyhtiö A oli X Oy:lle myöntämiensä vahinkovakuutusten perusteella maksanut vahingosta X Oy:lle tietyn suuruisen korvauksen.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella X Oy:n käyttämä liiketila sekä sen käyttö- ja vaihto-omaisuutta oli vahingoittunut savusta, sammutusjauheesta ja sammutusvedestä. Palo oli ollut liiketilan kattorakenteen alueella. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan palon alkusammutukseen oli käytetty kahta 12 kg:n jauhesammutinta ja myöhemmin vettä. Onnettomuusselosteen mukaan palovahingot olivat jääneet pieniksi ja sammutusvettä oli ollut alapuolisessa liiketilassa noin 10 neliömetrin alueella. Sammutusjauhetta oli levinnyt laajemmalle eikä savuvahinkojen määrä ollut selvillä. Myymälän kokonaispinta-ala on asiakirjojen mukaan ollut 760 neliömetriä.

Ensivaiheen päiväämättömään vahinkotarkastusraporttiin sisältyvien valokuvien perusteella itse liiketilalle aiheutunut vahinko oli jäänyt vähäiseksi. Lautakunta toteaa, ettei X Oy:n vaihto-omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa voi valokuvien perusteella arvioida. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen perusteella lautakunta kuitenkin katsoo, ettei X Oy:n vaihto-omaisuudelle voida todeta aiheutuneen merkittävää vahinkoa sammutusvedestä, vaan kyse on ollut sammutusjauheen aiheuttamista ja savuvahingoista. Viimeksi mainituilta osin vakuutusyhtiö A:n vakuutusyhtiö B:lle asian selvittelyn yhteydessä 27.11.2013 lähettämästä sähköpostista ilmenee, että 2.8.2011 liiketilan yläpintojen puhdistustyön alueen oli arvioitu käsittäneen noin puolet liiketilasta. Sittemmin sammutinjauhepölyä mainitaan kuitenkin todetuksi kaikkialla liikkeessä.

Lautakunta on asiaa arvioidessaan kiinnittänyt huomioita siihen, että vakuutusyhtiö A:n toimittamien selvitysten perusteella korvausvaatimus X Oy:n vaihto-omaisuudesta on olennaisesti perustunut varastokirjanpidon tietoihin liikkeen hyllyissä olleesta vaihto-omaisuudesta, jonka arvoksi oli ilmoitettu 330 178 euroa. Omaisuuslistaus on toimitettu myös lautakunnalle. Pelkästään kyseisestä luettelosta ei ilmene, miltä osin tai millä tavalla sen sisältämät myyntiartikkelit olisivat mahdollisesti vahingoittuneet sen paremmin kuin sekään, kattoiko lista kaiken liiketilassa olleen omaisuuden vai vain vahingoittuneen osuuden siitä. Lista sisältää huomattavan määrän sellaisia tuotepakkauksittain myytäviä myyntiartikkeleita, joiden vahingoittumista savun tai jauhepölyn vuoksi on lautakunnan käsityksen mukaan, toisin kuin esimerkiksi tekstiilien osalta, pidettävä jo lähtökohtaisesti epätodennäköisenä.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö A:n esittämästä P Oy:n edustajan 25.4.2016 päivätystä lausunnosta ilmenee myös, että mahdollisesti edelleen myyntikelpoiseksi palautettavissa olleen vaihto-omaisuuden osuutta liiketilassa olleesta omaisuudesta ei ollut X Oy:n edustajan kannan vuoksi tarkemmin selvitetty. Lautakunta on ymmärtänyt lausunnon merkitsevän sitä, että koko liiketilassa esillä ollut vaihto-omaisuus oli poistettu. Siihen, että merkittävä osa vaihto-omaisuudesta ei ollut vahingoittunut myyntikelvottomaksi, viittaa lautakunnan käsityksen mukaan jo se, että vahinkotavarana myytynäkin liikkeen vaihto-omaisuudesta oli saatu vakuutusyhtiö A:n selvittämän mukaan 76 930 euroa. Tätä käsitystä asiasta tukee myös vahingon aiheuttaneen M Oy:n näkemys aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta.

Selostamansa vahingon osoitettua määrää koskevat seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että M Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö B olisi velvollinen maksamaan X Oy:n palovahingossa 29.7.2011 vahingoittuneesta vaihto-omaisuudesta enempää korvausta kuin se on jo vakuutusyhtiö A:n takaisinsaantivaatimuksen johdosta maksanut.

Myyntikatteen menetyksen korvaaminen

Vakuutusyhtiö A on suorittanut X Oy:lle korvauspäätöksellä 23.9.2011 keskeytysvakuutuksesta palovahingon aiheuttamasta myymälän toiminnan keskeytymisestä 21 656,00 euron korvauksen arvioidusta myyntikatteen menetyksestä. Asiakirjojen mukaan myymälän toiminta oli keskeytynyt siivous- ja korjaustöiden takia 17 päivän ajaksi. Vakuutusyhtiö B on tältä osin kiistänyt vakuutusyhtiö A:n vaatimuksen ensinnäkin sillä perusteella, että X Oy:n toimittua tiloissa vuokralaisena kyse oli ollut taloudellisesta vahingosta, joka ei ollut yhteydessä X Oy:n kärsimään esinevahinkoon, ja toiseksi, että X Oy olisi voinut hankkia vahingoittuneen vaihto-omaisuuden tilalle korvaavia myyntituotteita toimintansa jatkamiseksi.

Tältä osin lautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona korvataan myös välittömään esinevahinkoon liittyvä tulojen tai elatuksen vähentyminen. Esinevahinkona on tällöin pidetty myös esineen käytön tilapäistä estymistä.

Itse X Oy:n vuokraaman liiketilan rakenteiden vähäiseksi arvioitavaa vahinkoa merkittävämpänä seikkana lautakunta pitää tässä tapauksessa kuitenkin sitä, että vahingon johdosta jo liiketilan ja X Oy:n käyttö- ja vaihto-omaisuuden välttämätön puhdistaminen, kuivaaminen ja vahingoittuneen omaisuuden korvaaminen uudella sekä myyntitavaroiden hyllyttäminen olisivat joka tapauksessa aiheuttaneet liikkeen toiminnan keskeytymisen usean päivän ajaksi. Asiakirjoihin sisältyvän 12.9.2011 päivätyn laskun mukaan pelkästään myymälän kalusteiden pesu oli kestänyt 5.8.2011 saakka.

Vakuutusyhtiö A:n vakuutusyhtiö B:lle asian selvittelyn yhteydessä 27.11.2013 lähettämästä sähköpostista ilmenee, että toimenpiteitä oli pyritty jouduttamaan muun muassa käyttämällä alihankkijoita ja hankkimalla korvaavaa vaihto-omaisuutta X Oy:n muista lähialueen myymälöistä. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunnalla ei ole syytä olettaa, että myymälän toiminnan keskeytyminen olisi muodostunut olennaisesti näiden toimien vaatimaa aikaa pitemmäksi vain sen vuoksi, että myymälätilan kalustukseen oli samanaikaisesti mahdollisesti tehty joitakin muutostöitä.

Näin olen lautakunta katsoo, että X Oy:n myymälän toiminnan keskeytyminen ja siitä aiheutunut myyntitulojen menetys olivat aiheutuneet tulipalon 29.7.2011 X Oy:lle aiheuttamasta esinevahingosta. Tämän vuoksi X Oy:llä on ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n nojalla oikeus saada korvaus tästä vahingostaan vahingon aiheuttaneelta M Oy:ltä.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, millaisten selvitysten pohjalta vakuutusyhtiö A oli laskenut X Oy:lle korvaamansa menetetyn myyntikatteen määrän muutoin kuin, että korvauslaskelman 20.9.2011 mukaan korvausmäärä oli ilmeisesti perustunut edellisen vuoden vastaavan ajan toteutuneeseen myyntiin. Lautakunta katsoo kuitenkin, että mainittua vahingon määrän arviointitapaa on muun selvityksen puuttuessa pidettävä asianmukaisena. Näin ollen vakuutusyhtiö B:n tulee suorittaa M Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta kyseinen korvausmäärä vakuutusyhtiö A:lle sen takautumisoikeuden perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö B korvaa M Oy:lle myöntämästään toiminnan vastuuvakuutuksesta vakuutusyhtiö A:lle sen vahinkoa kärsineelle X Oy:lle myyntitulojen menetyksestä korvaamat 21 656 euroa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas