Tapahtumatiedot

Kiinteistönvälitystoimintaa harjoittavan A Oy:n palveluksessa ollut laillistettu kiinteistönvälittäjä toimi välittäjänä 29.12.2008 solmitussa kiinteistökaupassa, jossa myyjinä olivat B:n aviopuolisot (jäljempänä myyjät). Elokuussa 2010 myyjät saivat ostajilta virheilmoituksen kiinteistön laatuvirheestä ja tämän jälkeen haasteen käräjäoikeuteen samassa asiassa. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 23.6.2011, että myyjät olivat ennen kiinteistökaupan tekemistä jättäneet ilmoittamatta ostajille sellaisista tyypillisesti myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai arvoon vaikuttavista, rakennusten kuntoa tai rakenteita koskevista seikoista, joista myyjä tiesi. Ostajille ei ennen kauppaa ollut luovutettu vuonna 2004 laadittua kuntotarkastusraporttia, josta puutteet olisivat ilmenneet. Laiminlyönnin voitiin olettaa vaikuttaneen kauppaan. Kiinteistössä oli siten ollut laatuvirhe, ja ostajilla oli virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen. Myyjät velvoitettiin suorittamaan ostajille hinnanalennusta 17.300 euroa, tälle summalle tuottokorkoa ja viivästyskorkoa sekä korvausta ostajien oikeudenkäyntikuluista. Myyjät valittivat tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei tuomiossaan 29.8.2012 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

A Oy teki 24.9.2012 vastuuvahinkoilmoituksen varallisuusvastuuvakuutukseensa. Ilmoituksen mukaan myyjät olivat tehneet ensimmäisen reklamaation A Oy:lle vasta kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomiosta. Kirjallisessa, 9.9.2012 päivätyssä reklamaatiossa A Oy:ltä vaadittiin yhteensä 37.758,38 euron korvausta sisältäen hinnanalennuksen korkoineen, myyjien oikeudenkäynti- ja muita kuluja sekä ostajien oikeudenkäyntikulut. Myyjät katsoivat A Oy:n olevan asiassa korvausvastuussa, koska A Oy:n palveluksessa ollut välittäjä ei ollut kertonut ostajille vuoden 2004 kuntokartoitusraportista. Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 26.9.2012. Vakuutusyhtiö viittasi kiinteistönvälitystä koskevaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan reklamaatio välittäjää kohtaan tulee esittää kohtuullisessa ajassa siitä, kun toimeksiantaja on havainnut tai tämän olisi pitänyt havaita välittäjän toimeksiannon suorittamisessa väitetysti ollut virhe. Jos reklamaatiota ei tehdä kohtuullisessa ajassa, toimeksiantaja menettää oikeutensa vaatia vahingonkorvausta väitetyn virheen johdosta. Yleisesti reklamaatio, joka on tehty yli 5 kuukautta siitä, kun toimeksiantaja on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita virhe, on katsottu liian myöhään tehdyksi. Vakuutusyhtiö totesi, että myyjien oli täytynyt tulla tietoisiksi A Oy:n väitetystä virheestä viimeistään asian tullessa vireille käräjäoikeudessa 30.8.2010. Reklamaatio oli kuitenkin tehty yli kahden vuoden kuluttua tästä ja yli vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta. Vakuutusyhtiö katsoi, että myyjät olivat menettäneet oikeutensa vaatia vahingonkorvausta väitetyn virheen johdosta, eikä A Oy siten ollut korvausvastuussa vahingosta. Näin ollen vaadittua korvausta ei maksettu.

Myyjät pyysivät Kuluttajariitalautakunnalta ratkaisusuositusta A Oy:n korvausvastuusta asiassa. Valituksessa esitettiin, että reklamaatio A Oy:lle oli tehty suullisesti jo käräjäoikeuden tuomion jälkeen, juhannuksen 2011 aikoihin, minkä väitteen tueksi myyjät toimittivat kaksi kirjallista todistajanlausuntoa. Kuluttajariitalautakunnalle antamassaan vastauksessa A Oy kiisti em. suullisen reklamaation tapahtumisen. Kesällä 2011 käydyssä puhelinkeskustelussa oli ollut kyse ainoastaan siitä, voisiko välittäjä tulla hovioikeuteen todistajaksi. Välittäjä lupasi olla käytettävissä, mutta myyjät eivät palanneet asiaan. Kuluttajariitalautakunta antoi asiassa päätöksensä 13.12.2017. Päätöksessä katsottiin jääneen selvittämättä, oliko reklamaatio tehty ajoissa. Myyjien reklamaatiovelvollisuus ei kuitenkaan vaikuttanut heidän kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 15 §:n mukaiseen takautumisoikeuteensa. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että myyjillä oli takautumisoikeuden nojalla oikeus vaatia A Oy:ltä korvausta tuomioistuimen päätöksen mukaisesta 17.300 euron hinnanalennuksesta sille vaadittuine korkoineen ja suositti A Oy:tä korvaamaan hinnanalennuksen ja korot myyjille.

A Oy pyysi Kuluttajariitalautakunnan päätöksen perusteella vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Yhtiö antoi asiassa uudet päätökset 6.3.2018 ja 17.4.2018. Yhtiö viittasi myyjien vuonna 2013 päivättyyn kirjalliseen takautumisvaatimukseen, jonka mukaan myyjät olivat olleet välittäjään yhteydessä välittömästi käräjäoikeuden tuomion saatuaan. Välittäjälle oli kerrottu tuomion sisällöstä sekä siitä, että myyjät oli tuomittu maksamaan hinnanalennusta ostajille välittäjän virheen takia. Välittäjälle oli tuolloin myös suullisesti ilmoitettu, että myyjät tulevat kohdistamaan takautumisvaatimuksensa A Oy:lle, jos korvausvelvollisuus jää pysyväksi. Myyjät olivat myös kertoneet jatkaneensa yhteydenpitoa välittäjän kanssa ja sopineensa, että välitysliike pidetään ajan tasalla asian etenemisen suhteen, sekä toimittaneensa välittäjälle asiaan liittyvät asiakirjat (haastehakemus, käräjäoikeuden tuomio ja hovioikeuden tuomio) sitä mukaa, kun he olivat materiaalit saaneet. Vakuutusyhtiö totesi, ettei sillä ollut syytä epäillä myyjien kertoman todenperäisyyttä. Näin ollen yhtiö katsoi, että A Oy oli saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan jo kesäkuussa 2011. Yhtiö totesi, että korvausvaatimus olisi vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaan tullut esittää viimeistään vuoden kuluttua tästä. Koska vahinkoilmoitus oli tehty vasta syyskuussa 2012, A Oy:n oikeus korvaukseen oli vanhentunut.

Asiakkaan valitus

A Oy ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A Oy toteaa, että myyjien vaatimukset sille on esitetty vasta vaatimuskirjeellä 9.9.2012 eikä kesäkuussa 2011 tehdyksi väitettyä suullista reklamaatiota ole tapahtunut. Hylkäävää korvauspäätöstä ei voida perustaa riitautettuun myyjien väitteeseen suullisen korvausvaatimuksen esittämisestä. A Oy viittaa Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisusuositukseen VKL 669/14, jossa on katsottu korvausvaatimuksen esittämisen määräajan alkavan vastuuvakuutuksessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut riittävän yksilöidyn selvityksen siitä, millainen vahinko on ollut kysymyksessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa.

A Oy viittaa vakuutussopimuslain 73.1 §:ään, jonka mukaan korvausvaatimus on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Tässä tapauksessa olennaista on, koska A Oy on saanut tiedon vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vahinkoseuraamus tarkoittaa tässä tapauksessa A Oy:n voimassa olevan lain mukaista korvausvelvollisuutta myyjille välitystoimeksiantoon liittyen. Tietoa tästä vahinkoseuraamuksesta A Oy:llä ei ole ollut ennen Kuluttajariitalautakunnan päätöstä 13.12.2017. Päätös on ollut yllättävä ja ennen sitä A Oy:n ja sen neuvonantajien perusteltu kanta on ollut, ettei korvausvelvollisuutta ole reklamaation laiminlyönnin takia. A Oy toteaa, että vakuutusehtojen korvausvaatimuksen esittämisaikaa koskevan kohdan teksti poikkeaa sanamuodoltaan jossain määrin vakuutussopimuslain 73 §:stä. Se ei kuitenkaan anna arvioida asiaa toisin kuin vakuutussopimuslain perusteella. Mikäli vastoin A Oy:n käsitystä vakuutusehdon ja lainkohdan välillä katsottaisiin olevaan korvauspäätökseen vaikuttava ristiriita, A Oy katsoo olevansa vakuutussopimuslain 3.2 §:n tarkoittamalla tavalla pienyritys, joka tulee lain pakottavuuden osalta rinnastaa kuluttajaan.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta toimittamissaan lisäkirjelmissä A Oy on katsonut, ettei vakuutusyhtiön vetoamia kirjallisia todistajankertomuksia tule käyttää todisteina asiassa. Kertomukset ovat selvästi oikeudenkäyntiä tai vastaavaa prosessia varten laadittuja kirjallisia todisteita. Tämä ilmenee niiden sisällön tai tarkoituksen lisäksi jo asiakirjojen otsikoista (”Todistus K-tie 21, myyntiä koskevaan reklamaatioon” ja ”Todistus B:n puolisoiden reklamaatioprosessista koskien osoitteessa K-tie 21 sijaitsevan kiinteistön kauppaa, kauppaan liittyvää oikeuskäsittelyä sekä kiinteistönvälitysprosessia”). A Oy vetoaa oikeudenkäymiskaaren 17:24:ään, jonka mukaan vireillä olevaa tai alkavaa oikeudenkäyntiä varten laadittua kirjallista todistajankertomusta ei saa käyttää todisteena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa päätöksissään 6.3.2018 ja 17.4.2018 esitetyn kannan. Yhtiö viittaa myyjien 29.10.2012 päivättyyn lisäselvitykseen, jonka mukaan myyjät ovat olleet tapaamassa välittäjää ja esittäneet tässä yhteydessä suullisen reklamaation. Lisäksi vahingonkorvausvaatimus on esitetty puhelimitse ja käräjäoikeuden tuomio toimitettu vakuutuksenottajalle. Myyjien mukaan tapaamisia ja puheluita on ollut useita. Lisäksi myyjät ovat toimittaneet yhtiölle kaksi todistajanlausuntoa koskien puhelua, jossa korvausvaatimus on esitetty. Yhtiö toteaa vielä, että A Oy:lle on jo 12.4.2013 ilmoitettu, ettei vakuutusyhtiö voi lähteä asiassa sovintosopimukseen, koska vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle liian myöhään.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sillä ole syytä epäillä myyjien kertomuksen todenperäisyyttä. Yhtiö katsoo lisäksi, että käräjäoikeuden tuomion toimittaminen A Oy:lle ja ilmoitus siitä, että takautumisoikeus tullaan kohdistamaan A Oy:öön, on riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen korvausvastuu A Oy:lle on mahdollisesti syntymässä. Näin ollen vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukainen korvauksenhakuaika on alkanut kesäkuussa 2011. Se, että Kuluttajariitalautakunta on vahvistanut A Oy:n korvausvelvollisuuden myyjiä kohtaan 13.12.2017, on asiassa vailla merkitystä. Päätös ei tarkoita, ettei myyjien taholta olisi jo aikaisemmin osoitettu korvausvelvollisuutta A Oy:lle, vaikka A Oy olisi ollut korvausvelvollisuudesta eri mieltä. Kuluttajariitalautakunnan päätöksestä ei myöskään ilmene mitään uutta tai yllättävää, jota ei olisi jo aikaisemmin esitetty myyjien toimesta. Vakuutusyhtiö pyytää Vakuutuslautakuntaa hylkäämään A Oy:n valituksen perusteettomana.

A Oy:n lisäkirjelmän johdosta toimittamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa, etteivät myyjien toimittamat selvitykset ole mitään oikeudenkäyntiä tai vastaavaa prosessia varten laadittuja kirjallisia todisteita, vaan vahingon selvittämiseen liittyviä dokumentteja, joilla on ollut tarkoitus selvittää vahinkotapahtumaa ja sen ajankohtaa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

• A Oy:n valitus Vakuutuslautakunnalle 4.5.2018 ja lisäkirjelmät 9.7.2018 ja 31.8.2018
• vakuutusyhtiön vastine 24.5.2018 ja lisävastine 21.8.2018
• A Oy:n vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle 24.9.2012, liitteenä myyjien reklamaatio 9.9.2012
• käräjäoikeuden tuomio 23.6.2011
• hovioikeuden tuomio 29.8.2012
• ostajien korvausvaatimus myyjille 31.8.2012
• vakuutusyhtiön korvauspäätös 26.9.2012
• myyjien lisäselvitys A Oy:lle 29.10.2012 ja todistajankertomukset 14.11.2012 ja 18.11.2012
• myyjien vahingonkorvaus-/takautumisvaatimus A Oy:lle 27.2.2013
• vakuutusyhtiön viesti A Oy:lle 12.4.2013
• Kuluttajariitalautakunnan päätös 13.12.2017
• vakuutusyhtiön päätös 6.3.2018, A Oy:n uudelleenkäsittelypyyntö 13.4.2018 ja vakuutusyhtiön päätös 17.4.2018
• vakuutuskirja
• vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oy tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n (14.5.2010/426) mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. (1 mom.) Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. (2 mom.)

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain (15.12.2000/1074) 14 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada välitysliikkeeltä korvaus vahingosta, jonka välitysliikkeen virheellinen menettely on hänelle aiheuttanut. Vastaavan hoitajan korvausvastuusta säädetään kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain 6 §:ssä.

Lain 15 §:n mukaan jos toimeksiantaja on tahallaan tai huolimattomuudesta antanut välitysliikkeelle virheellisiä tietoja tai jättänyt ilmoittamatta välitysliikkeelle sellaisen tiedossaan olevan seikan, jolla hän käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää olevan merkitystä vastapuolensa kannalta, välitysliikkeellä on oikeus vaatia 14 §:n nojalla maksamaansa korvausta toimeksiantajalta siinä määrin kuin se toimeksiantajan ja välitysliikkeen huolimattomuuden laatu sekä toimeksiantajan saama etu huomioon ottaen harkitaan kohtuulliseksi. (1 mom.) Toimeksiantajalla, joka välitysliikkeen suorituksessa olevan virheen johdosta on maksanut korvausta vastapuolelleen, on oikeus vaatia maksamaansa korvausta välitysliikkeeltä siinä määrin kuin välitysliike 1 momentin mukaan olisi jäänyt yksin vastuuseen vahingosta, jos korvausta olisi vaadittu välitysliikkeeltä. (2 mom.)

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 106.1 (Vastuuvakuutusta koskevat määräykset vahinkotapahtuman yhteydessä) mukaan vakuutuksenottajan pitää tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle välittömästi, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan. (…)

Asian arviointi

1. Asian käsittelyssä huomioon otettavat selvitykset

A Oy on esittänyt, ettei asiaa ratkaistaessa tule ottaa huomioon vakuutusyhtiön vetoamia, 14.11.2012 ja 18.11.2012 päivättyjä todistajankertomuksia ja vedonnut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:ään, jonka mukaan tuomioistuimessa ei saa muissa kuin laissa säädetyissä poikkeustilanteissa käyttää todisteena kirjallista yksityisluonteista kertomusta, joka on annettu vireillä olevan tai alkavan oikeudenkäynnin varalta.

Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön 1 §:n mukaan Vakuutuslautakunta noudattaa käsittelyssään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. FINEn käytännesääntöjen kohdan 2.3 mukaan riita-asian käsittely Vakuutuslautakunnassa perustuu toimitettuun kirjalliseen aineistoon ja muuhun selvitykseen, kuten puhelu-, video- tai mihin tallenteisiin. Asianosaisia tai muita tahoja voidaan kuulla suullisesti vain erityisestä syystä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen todistajankertomuksen käyttökiellon tarkoituksena on turvata suullisen todistelun välittömyys siinä muodossa, että tuomari pääsee henkilökohtaiseen kontaktiin kuultavan kanssa. Ottaen huomioon käsittelynsä kirjallisen luonteen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 § sovellu lautakuntamenettelyyn. A Oy:n tältä osin esittämä ei siten muodosta estettä ottaa käsittelyssä huomioon myös kirjallisia todistajankertomuksia.

2. Asian arviointi

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vakuutusehtojen mukaan korvausvaatimuksen esittämisaika alkaa, kun vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan. Vakuutuslautakunta katsoo, että tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että vakuutettu tai muu vakuutuskorvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja vahingonkorvausvastuun perusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on lautakunnan käsityksen mukaan olennaista se, milloin A Oy on saanut tiedon siitä, että myyjät tulevat mahdollisesti esittämään sille asiassa takautumisvaatimuksen.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun asiakirjaselvityksen mukaan myyjien ensimmäinen kirjallinen reklamaatio ja korvausvaatimus A Oy:lle on päivätty 9.9.2012. Tämän asiakirjan otsikko on ”Korvaushakemus ja selvitys tapahtumien kulusta alustavasti”. Tekstissä viitataan välittäjän listaan näytöillä nähtävissä olleista asiakirjoista ja lupaukseen todistaa suullisesti tarvittaessa, mutta ei muuhun asiaa koskevaan kommunikaatioon myyjien ja välittäjän välillä. Vakuutusyhtiön päätöksen 26.9.2012 jälkeen myyjät ovat toimittaneet A Oy:lle 29.10.2012 päivätyn selvityksen, jonka mukaan välittäjää on juhannuksen 2011 jälkeen reklamoitu suullisesti välittäjän ja myyjien tapaamisen yhteydessä, missä yhteydessä välittäjä on luvannut tulla todistajaksi hovioikeuteen. Tämän jälkeenkin välittäjään on oltu yhteydessä useita kertoja. Myyjien tyttären 14.11.2012 päivätyn todistajankertomuksen ja toisen henkilön 18.11.2012 päivätyn kertomuksen mukaan todistajat ovat olleet paikalla, kun toinen myyjistä on juhannuksena 2011 ilmoittanut välittäjälle puhelimitse päivittävänsä aiemman reklamaationsa ja vaativansa A Oy:ltä ja välittäjältä käräjäoikeudessa maksettavakseen tuomittuja korvauksia. Tässä vaiheessa välittäjän kanssa on sovittu tapaaminen samalle päivälle tuomion toimittamiseksi välittäjälle. A Oy on kiistänyt reklamaation kesällä 2011. Tuolloin käydyssä puhelinkeskustelussa on ollut kyse siitä, olisiko välittäjä valmis tulemaan todistajaksi hovioikeuteen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A Oy:n ja myyjien kertomukset reklamaation esittämisajankohdasta poikkeavat toisistaan. A Oy:n vahinkoilmoituksen mukaan myyjät ovat reklamoineet A Oy:tä asiassa ensimmäisen kerran vasta 9.9.2012, hovioikeuden tuomion jälkeen. Vakuutusyhtiön päätöksen 26.9.2012 jälkeen myyjät ovat esittäneet kirjallista selvitystä, jonka mukaan reklamaatio olisi tosiasiassa tapahtunut suullisesti jo kesäkuussa 2011. Ottaen huomioon osapuolten kertomuksissa esiintyvät ristiriidat sekä sen, että myyjien kertomus ja todistajankertomukset puhelinkeskustelusta välittäjän kanssa kesällä 2011 on laadittu vasta vakuutusyhtiön korvauspäätöksen jälkeen, Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että myyjät olisivat reklamoineet A Oy:tä ennen syyskuuta 2012. Vakuutuslautakunta toteaa kuitenkin, että A Oy ei ole kiistänyt sitä myyjien kertomuksessa esitettyä, jonka mukaan myyjät ovat kesäkuussa 2011 antaneet A Oy:n palveluksessa olleelle välittäjälle kopion käräjäoikeuden tuomiosta.

Lautakunta toteaa edelleen, että myyjien maksettavaksi tuomittu hinnanalennus on perustunut välittäjän laiminlyöntiin luovuttaa kiinteistön kuntoon liittyvää selvitystä ostajille. Vakuutuslautakunta katsoo, että A Oy:n on kiinteistönvälitystoiminnan harjoittajana tullut jo tuomion perusteella ymmärtää, että sille on syntynyt asiassa myyjien kanssa yhteisvastuullinen korvausvelka ostajia kohtaan. Välittäjän on täytynyt käsittää, että myyjät voivat esittää hänelle kiinteistönvälityslain 15 §:n perusteella takautumisvaatimuksen, ja että näin he luultavasti tulisivat tilanteessa myös toimimaan. Näin ollen määräaika korvauksen hakemiselle vastuuvakuutuksesta on alkanut kesäkuussa 2011. Koska vahinkoilmoitus on tehty vasta 24.9.2012, Vakuutuslautakunta katsoo, että ilmoitus on tehty myöhässä ja A Oy on menettänyt oikeutensa korvaukseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Karimäki
Rusanen
Salminen
Toimi