Tapahtumatiedot

S Oy:n ylläpitämän vesijohtoverkon runkoviemäri tukkeutui 1.12.2017, minkä johdosta A:n ja B:n omakotitalon kellarikerroksen lattiakaivosta tulvi jätevettä. Tukos aiheutui, koska tarkistuskaivon kansistosta irronnut kappale oli kulkeutunut virtauksen mukana alapuoliselle kaivolle ja juuttunut tarkistuskaivon putkeen poikittain, minkä vuoksi putkeen oli keräytynyt kiintoainesta. Rakennuksen pesuhuoneen ja kylpyhuoneen lattiakaivosta oli noussut vettä lattioille, mistä oli aiheutunut kosteusvahinkoja.

Rakennus oli rakennettu vuonna 1992 Y:n kuntaan. Kiinteistön tuolloinen omistaja oli rakentamisaikana liittynyt Y:n kunnan vesihuoltolaitokseen. Y:n kunta oli liittynyt S:n kuntaan vuonna 2009. Samalla Y:n kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaat siirtyivät S Oy:n asiakkaiksi. Korvausta yhteensä 97 562 euron vahingosta haetaan S Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö ei ole korvannut vahinkoa, koska rakennuksen kellarin lattia on ollut padotuskorkeuden alapuolella. Viemäripistettä ei saa rakentaa padotuskorkeuden alapuolelle. Padotuskorkeus on yksi metri runkoputken päältä mitattuna. Padotuskorkeuden tarkoituksena on se, että vesi voi viemärissä hetkellisesti nousta padotuskorkeuteen. Koska viemäri on virheellisesti rakennettu padotuskorkeuden alapuolelle, ei S oy ole vakuutusyhtiön mukaan vastuussa vahingosta.

Asiakkaan valitus

Korvauspäätöksissä ei ole huomioitu puutteita viemäriliittymäsopimuksessa, jossa padotuskorkeutta ei ole määritelty eikä sopimukseen ole edellytetty liitettäväksi viemäri-ilmoitusta tai piirustuksia eikä liittymis- ja padotuskorkeuksia. Padotuskorkeus määrittyy viemärin tai runkoviemärin yleisen korkeusaseman mukaan. Kun tätä korkeusasemaa ei ole tuolloin dokumentoitu eikä ilmoitettu mitenkään viemäriverkkoon liittyjälle, syy on kunnan lupaviranomaisen. Viemärilaitokseen aikanaan liittynyt rakentaja ja nykyiset omistajat eivät ole teoillaan tai passiivisuudellaan myötävaikuttaneet vahingon syntyyn. Viemäriverkoston omistajan huolimaton toiminta liittymisen aikaan ei saa koitua liittyjän vahingoksi.

Vahingoittunut rakennus on rakennettu Y:n kunnan hyväksymään korkeusasemaan. Rakentajille ei ollut kerrottu viemärin korkeusasemasta eikä sen perusteella määräytyvästä kiinteistön padotuskorkeudesta, korkeuksia ei ole määritelty missään asiakirjassa eikä missään vaiheessa ole huomautettu rakentajaa kiinteistön erityisestä suojaamisen tarpeesta, mikäli sellaiselle on ollut tarvetta. Padotuskorkeuden arvioinnissa ei voi käyttää rakentamismääräyskokoelman ohjeita niiden yleisluonteisuuden vuoksi. Padotuskorkeuden osalta rakennusmääräyskokoelmassa käytetään sanaa yleensä, minkä vuoksi kyse ei ole ehdottomasta pääsäännöstä ja että tuosta padotuskorkeuden määrittelystä voidaan poiketa.

Vahingonkärsijät ovat ostaneet kiinteistön toukokuussa 1997. Kiinteistön omistusaikana heille ei ole ilmoitettu, että kiinteistön liittämiseen liittyisi jotain riskejä. Y:n kunnan ja sittemmin S Oy:n on täytynyt tulla tietoiseksi, että aikaisemmin rakentamisen yhteydessä liittymisen ehtoja ja määräyksiä on lupakäytännössä sovellettu varsin väljästi. S Oy on tullut liittymäsopimusten osapuoleksi ja sen on täytynyt olla tietoinen hallussaan olevien sopimusasiakirjojen perusteella, että padotuskorkeuksia ei ole positiivisesti määritelty liittymäsopimuksissa. Kunnan teknisellä toimella on rakennusluvan myöntäjänä ollut velvollisuus tutkia, täyttääkö suunniteltu hanke kaavoituksen ja rakentamismääräysten asettamat kriteerit. Kun lupa on myönnetty ilman täydennyskehotuksia tms., hankkeen toteuttaja on voinut lähteä siitä, että hanke täyttää kaikki rakentamiselle asetetut kriteerit ja on toteuttamiskelpoinen.

Vahingon aiheuttanut tapahtumaketju on saanut alkunsa kevyen liikenteen väylällä sijaitsevan tarkistuskaivon kansiosan rikkoutumisesta ja irronneen kannen kappaleen pääsystä runkoputkeen marras-joulukuussa 2017. Tarkistuskaivon kansiosan kappaleita ei tulisi päätyä missään vaiheessa runkoviemäriin. Kannen korkeusasema on ollut sellainen, että lumenaurauksen yhteydessä on ollut vaara, että aura nostaa tai taittaa kannen. Kyse on vesijohtoverkoston rakentamisen huolimattomuudesta.

Liittymissopimus on vakiosopimus. Liittymissopimukseen liitettyjen vakioehtojen kohta 7 on yllättävä ja ankara. Ehtoa ei ole erityisesti käsitelty liittymishetkellä, joten se tulee jättää huomiotta.

Vahingoittuneen rakennuksen lähimmät naapurit ovat huoltoasema, josta autopesurin vedet johdetaan samaan viemärilinjaan ja syksyllä 2017 valmistunut 140 -paikkainen päiväkoti. Vahingoittunut omakotitalo sijaitsee liikealueella, jossa on kaksi omakotitaloa ja muut liikerakennuksia. Kiinteistöjä on yhteensä 13 ja vahinkokiinteistö on ainoa kellarillinen kiinteistö alueella. Runkolinjan tukkeutuessa ja jäteveden noustessa poikkeukselliselle tasolle, purkautuu se vahinkokiinteistöön ensimmäiseksi. Tulviminen on ollut niin voimakasta, että jätevesi olisi varmuudella tulvinut sisään rakennukseen, vaikka lattiakaivo olisi ollut padotuskorkeudessa. Tulvimisen ja padotuskorkeuden välillä ei ole asiaan vaikuttavaa syy-yhteyttä.

Vahingon korvattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullisuusnäkökohdat. Vahingonkärsijät eivät ole mitenkään aiheuttaneet heitä kohdannutta vahinkoa eivätkä he ole voineet varautua siihen. Vastuu viemärilaitoksen toimivuudesta on yksiselitteisesti sen omistajalla. S oy ja sen edeltäjät ovat voineet ja niiden olisi tullut ohjeistaa ja valvoa, että viemäriverkkoon liittyminen toteutetaan määräysten mukaan oikein ja niin, ettei siitä aiheudu vahinkoa kiinteistön omistajille eikä viemäriverkon toimivuudelle muutenkaan. Joka tapauksessa vahingon korvaamatta jääminen olisi kohtuutonta vahingonkärsijöille, koska heillä ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia korjata heille aiheutunutta vahinkoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Liittymissopimuksen mukaan kiinteistön omistaja on sitoutunut noudattamaan sopimusehtoja sekä kulloinkin voimassa olevia asiaa koskevia säännöksiä, yleisiä määräyksiä sekä vesi- ja jätevesimaksutaksoja.

Rakentamisaikaisen rakentamismääräyskokoelman D1 kohdan 3.2 mukaan 1987 kohdan 3.2 mukaan jokainen vesipiste, samoin kuin sellaiset huonetilat, joissa esiintyy ylitulvimisvaaraa tai joiden lattiat on voitava vedellä puhdistaa, on varustettava kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, mikäli jätevettä ei muuten voida haitatta viemäröidä. Edelleen määrätään, että viemäripistettä ei ilman erityistä syytä saa sijoittaa padotuskorkeuden alapuolelle. Rakentamismääräyskokoelman D1 ohjeissa padotuskorkeudesta lausutaan seuraavaa: "(p)adotuskorkeutena pidetään yleensä erillisviemäröinnissä yleisen viemärin sisäpuolisen laen tasokorkeutta tonttiviemärin liittymäkohdassa + 1000 mm ja sekaviemäröinnissä kadun pintaa + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa. Jos viemäripiste asennetaan padotuskorkeuden alapuolelle tai jos vaadittavaa viemärikaltevuutta ei saavuteta, joudutaan jätevedet pumppaamaan tai viemäröimään alipaineviemäröintiä käyttäen."

Padotuskorkeus on yksi (1) metri runkoputken päältä mitattuna eikä padotuskorkeutta tarvitse erikseen ilmoittaa, sillä padotuskorkeus on aina vakio. Yleisesti kunta tai kaupunki ei erikseen anna padotuskorkeutta, ellei se poikkea rakentamismääräyskokoelmasta. Käytännössä poikkeuksellinen padotuskorkeus ilmoitetaan erikseen niissä tapauksissa, joissa se on enemmän kuin yksi (1) metri. Mikäli siten liittymissopimuksessa kiinteistölle ei ole erikseen määritelty padotuskorkeutta, on se yksi (1) metri liittymiskohdassa runkoviemärin päältä mitattuna.

Viemärin käyttäytymistä ei voida laskea valittajan väittämin tavoin sen perusteella, että liitosputkea olisi ollut noin 60 senttimetriä lisää.

Vahingon syy on rakentaminen padotuskorkeuden alapuolelle. Koska rakentamismääräyksiä ei ole noudatettu, ei S Oy ole vastuussa viemäritulvasta kiinteistön omistajille aiheutuneesta vahingosta. Joka tapauksessa korvausvaatimuksessa vaadittu viemäriputken vaihtokustannus 2000 euroa ja pienpumppaamon kustannus 7000 euroa eivät ole viemäriveden tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa.

Vakuutuksenottajan lausuma

S Oy on ilmoittanut, että sillä ei ole lisättävää asiaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko S Oy vastuussa A:n ja B:n omakotitalokiinteistön viemärin tulvimisesta aiheutuneesta vahingosta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Kuluttajansuojansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta maksetaan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa on A:n ja B:n omistamalle omakotitalolle aiheutunut vahinkoa, kun talon kellarikerroksen viemäreistä nousi viemärivesi asuntoon sisälle runkoviemärin tukkeutumisen johdosta. Runkoviemärin tukkeutumisen aiheutti tarkastuskaivon kansistosta irronnut kappale.  Vahingon aiheutumisen jälkeen kävi ilmi, että A:n ja B:n kellarin lattia ja viemäripiste oli rakennettu 62 cm rakentamismääräyskokoelmassa määritetyn padotuskorkeuden alapuolelle. Liittymissopimuksen nykyisillä osapuolilla tai heidän edeltäjillään ei ole ollut tietoa siitä, mikä on yleisen viemärin tasokorkeus tonttiviemärin liittymäkohdassa tai mikä tämän perusteella laskettu padotuskorkeus olisi ollut. Rakennus on rakennettu kunnan rakennusvalvonnan hyväksymien suunnitelmien mukaisesti.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella yleisen viemärin tasokorkeutta ei ole määritelty 15.8.1990 allekirjoitetussa liittymissopimuksessa. Sopimuksessa todetaan kuitenkin sen kohdassa 7, että viemäriverkostoon liittyjä sitoutuu noudattamaan sopimuksen kääntöpuolella olevia sopimukseen liitettyjä vakioehtoja sekä kulloinkin voimassa olevia asiaa koskevia säännöksiä, yleisiä määräyksiä sekä vesi- ja jätevesimaksutaksoja.

Rakentamisaikaan voimassa olleen rakentamismääräyskokoelman D1 kohdan 3.2 määräyksen mukaan viemäripistettä ei ilman erityistä syytä saa sijoittaa padotuskorkeuden alapuolelle. Määräykseen liittyvän ohjeen mukaan padotuskorkeutena pidetään yleensä erillisviemäröinnissä yleisen viemärin sisäpuolisen laen tasokorkeutta tonttiviemärin liittymäkohdassa + 1000 mm. Asiassa on riidatonta, että vuotanut viemäri on rakennettu rakennusmääräyskokoelman määrittelemän padotuskorkeuden alapuolelle.

Liittymissopimukseen liitettyjen vakioehtojen kohdan 6 mukaan tonttiviemäreiden liittymiskohdat ja korkeudet, tonttiviemäreiden sijainti sekä kiinteistölle määritellyt padotuskorkeudet ilmenevät sopimukseen liitetystä viemäri-ilmoituksesta tai piirustuksesta. Vakioehtojen kohdan 7 mukaan viemärilaitos ei vastaa padotuskorkeuden alapuolella viemäripisteellä varustetuissa tiloissa tulvista aiheutuvista vahingoista.

Lautakunta katsoo, että vastuu rakennusmääräysten noudattamisesta on ensisijaisesti rakennuttajalla ja rakentajilla. Rakennusvalvonnalla on lähtökohtaisesti oikeus luottaa rakennushankkeeseen osallistuvien ammattitaitoon. Kyse ei tässä asiassa ole ollut sillä tavoin erityisen vaativasta tai puutteellisella ammattitaidolla tehdystä rakennustyöstä, että rakennusvalvonnalle olisi syntynyt erityinen syy epäillä rakentajien toimintaa. Asiakirjoista ei ilmene, että S Oy tai sen edeltäjänä ollut Y:n kunnan vesilaitos olisivat tienneet tai myötävaikuttaneet siihen, että viemäripiste on rakennettu padotuskorkeuden alapuolelle. Vastuu rakennusmääräysten vastaisesta rakentamisesta ei siten ole kunnalla tai siihen mahdollisesti rinnastettavissa olevalla S Oy:llä.

Lautakunta toteaa, ettei padotuskorkeutta voi määritellä ilman yleisen viemärin tasokorkeutta. Rakennushankkeen toteuttajalla on kuitenkin ollut velvollisuus noudattaa rakentamismääräyskokoelmaa ja määrittää viemäripisteiden korkeusasema. Riski viemärin väärästä korkeudesta ei näin ollen ole siirtynyt kunnalle.

A ja B ovat valituksessaan esittäneet myös, että sopimukseen liitettyjen vakioehtojen kohtaa 7 on pidettävä kohtuuttomana tai että sen soveltaminen tässä tapauksessa johtaisi kohtuuttomuuteen etenkin vahingonkärsineiden taloudellisista syistä johtuen. Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa kohtuuttomuus ja sopimusehdon sovittelu tulevat arviotavaksi kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n perusteella. Edellä mainittu säännös vastaa olennaisilta osiltaan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ää. Esittämänsä tueksi A ja B kertovat, että heillä on lähes 195.000 euroa lainaa, jota on otettu talon kunnostamista varten. Ottaen nyt huomioon viemärin tulvimisen aiheuttaman vahingon, on hyvin epätodennäköistä, että he tulevat saamaan asunnosta vastaavaa hintaa sitä mahdollisesti myytäessä. A:n ja B:n taloudessa asuu myös kaksi lasta ja vain toinen aikuisista on työssäkäyvä, toisen ollessa eläkkeellä. Näin ollen heillä ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia korjata viemärin tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa.

Lisäksi A ja B vetoavat siihen seikkaan, että he ovat ostaneet kyseisen kiinteistön vasta 1997, joten heillä ei alun perinkään ole ollut tietoa, että viemäri oli rakennettu padotuskorkeuden alle. He ovat myös kuluttajina heikommassa asemassa suhteessa vesilaitokseen, mikä pitää niin ikään ottaa huomioon arvioitaessa sopimusehdon kohtuullisuutta. A:n ja B:n näkemyksen mukaan vahinko olisi myös aiheutunut siinä tapauksessa, että padotuskorkeus olisi ollut säännösten mukainen, koska vettä olisi joka tapauksessa tulvinut yli padotuskorkeuden.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kiinteistön liittymisestä vesi- ja viemärilaitokseen tehdyn liittymissopimuksen kohdassa 7 on asetettu sopimukseen liittyjälle velvoite noudattaa voimassaolevia määräyksiä muun muassa padotuskorkeuden osalta. Tässä velvoitteessa on kysymys niin kutsutusta itsenäisestä velkojanvelvoitteesta, jossa kysymys ei ole varsinaisesta suoritusvelvollisuudesta velvoiteoikeudellisessa mielessä, vaan velkojan (eli sopimukseen liittyjän) velvollisuudesta myötävaikuttaa siihen, että sopimuksen toinen osapuoli voi täyttää oman suorituksensa oikein. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että sopimukseen vuonna 1990 liittynyt kiinteistön rakennuttaja on laiminlyönyt liittymissopimuksen kohdan 7 asettaman velkojanvelvoitteen siltä osin, kun viemäripisteet on rakennettu padotuskorkeuden alle.

Vakuutuslautankunnan näkemyksen mukaan se, että viemärin vedenpinnan noususta ei käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan ole aiheutunut eikä tapauksessa ole edes väitetty aiheutuneen tulvimisvahinkoa kenellekään muulle 13 viemäriverkkoon kuuluvalle kiinteistölle, viittaa siihen, että ilman velkojanvelvoitteen laiminlyöntiä vahinkoa ei olisi lainkaan tapahtunut. Lautakunnan näkemyksen mukaan käsillä olevassa tapauksessa käytettävissä olevan selvityksen perusteella vahinko on siten aiheutunut, kun edellä mainittu velkojanvelvoite on jätetty täyttämättä.

Jos velkojanvelvoitteen laiminlyönti johtaa siihen, että velallinen, eli tässä tapauksessa S Oy, ei ole voinut tehdä omaa suoritustaan sopimuksen edellyttämällä tavalla, sanottua häiriötä velallisen suorituksessa ei pidetä tämän sopimusrikkomuksena. Sopimuksen toisena osapuolena alun perin olleella Y:n kunnalla tai sen seuraajalla S Oy:llä ei siten ole ainakaan sopimusoikeudellista vastuuperustetta, jonka perusteella kumpikaan voisi tulla asiassa korvausvelvolliseksi. Lautakunta toteaa, ettei tapauksessa ole merkitystä sillä, etteivät A ja B ole olleet alun perin solmimassa liittymissopimusta, vaan heidän on katsottava tulleen osaksi sopimusta ostettuaan sopimuksessa mainitun kiinteistön. 

Sopimuksen liitettyjen vakioehtojen kohdan 7 mahdollisella sovittelulla ei ole siten merkitystä, koska tapauksessa S Oy:llä ei ylipäätään voida katsoa olevan vastuuperustetta siitä edellä mainitusta syystä, että vahinko on seurausta velkojanvelvoitteen laiminlyönnistä. Vakioehtojen 7 kohdan vastuunrajoitus ei siten tule tapauksessa varsinaisesti edes sovellettavaksi. Toisaalta liittymissopimuksen kohta 7.2,  jossa määrätään viemäriverkostoon liittyjän velvollisuudesta noudattaa yleisiä määräyksiä, ei tyyppinsä puolesta voi tulla juuri koskaan soviteltavaksi, koska sovittelu muuttaisi sopimuksen alkuperäisiä edellytyksiä takautuvasti ja perustavanlaatuisella tavalla. Olisi S Oy:n kannalta kohtuutonta, että suoritus, jota se on voinut pitää asianmukaisena suhteessa sopimukseen sellaisena kuin sen ymmärrettiin tapahtuma-aikaan olevan voimassa, olisikin katsottava jälkikäteisessä arvioinnissa sopimuksenvastaiseksi sopimuksen sisällön muututtua sovittelun kautta.

Oma kysymyksensä on vielä se, voisiko jätevesiviemäriputken tulvimisesta aiheutunut vahinko tulla korvattavaksi sopimuksenulkoisella perusteella vahingonkorvauslain nojalla. Tämä edellyttäisi ratkaisujen KKO 2009:92 ja KKO 2017:44 mukaisesti sitä, että vahinkoteko on luettavissa paitsi ehkä sopimusrikkomukseksi myös jonkin sopimuksesta kokonaan riippumatta voimassa olleen käyttäytymisnormin rikkomukseksi. Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että veden pinnan nousu jätevesiviemäriputkessa on tapahtuma, joka voi tuottaa vahinkoa muille vain sillä edellytyksellä, että nämä ovat liittyneet viemäriverkkoon. Liittyminen ja verkon käyttäminen puolestaan edellyttävät sopimuksen voimassaoloa. Näin S Oy ei ole vastuussa A:lle ja B:lle aiheutuneesta vahingosta myöskään vahingonkorvauslain perusteella.

Edellä selostamillaan perusteilla ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei esitetty vahinko tule korvattavaksi S Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Akselinmäki
Karimäki
Korpiola
Rusanen