Tapahtumatiedot

Vuonna 1965 rakennetun omakotitalon alakerran lattiakaivoista oli 4.2.2017 noussut vettä, joka oli levinnyt alakerran huoneisiin. Syynä oli se, että kaupungin vesilaitoksen ylläpitämä likaveden pääviemäri oli tukkeutunut kiinteistön ulkopuolella. Vahingon kartoitusraportin mukaan kellarin alapohjan eristetilaa oli kastunut noin 75 m2 alueelta.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 14.2.2017 katsonut, ettei vakuutuksesta korvata vahinkoa, joka on aiheutunut kunnallisen viemäriverkoston puolella. Myöhemmässä korvauspäätöksessään 13.12.2017 vakuutusyhtiö on katsonut, että viemärin asentaminen padotuskorkeuden alapuolelle ilman padotusventtiiliä on rakennusvirhe. Korvausta ei voida maksaa, koska rakentamisessa ei ole noudatettu hyvää rakentamistapaa. Kotivakuutuksessa rakennusvirheen aiheuttamat vahingot on rajattu korvauksen ulkopuolelle. Asiakkaan valituksen johdosta antamassaan uudessa korvauspäätöksessä 23.3.2018 vakuutusyhtiö katsoo, ettei epäävän korvausratkaisun muuttamiselle ole esitetty perusteita.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa vahingon. Kiinteistö ja rakennus on liitetty kaupungin viemäriverkostoon vuonna 1966. Asiakas on vuonna 2005 tehnyt vesilaitoksen kanssa liittymissopimuksen ostettuaan kiinteistön.

Vahinko on aiheutunut vesilaitoksen viemärin tukkeutumisesta. Asiassa on kyse siitä, voiko vakuutusyhtiö soveltamalla rakennusvirhettä koskevaa rajoitusehtoa evätä korvauksen. Vahinkotapahtumassa ei asiakkaan mielestä ole kyse vakuutusehdoissa kerrotusta rakennusvirheestä.

Joka tapauksessa ehtoa tulisi sovitella siten, että se jätetään huomiotta. Kuluttaja ei saata käsittää, että rakennusvirheeseen voi syyllistyä siten, että ei rakenna mitään. Epäselvää ehtoa tulisi tulkita sen laatijan vahingoksi.

Vakuutusyhtiön mukaan ”hyvää rakennustapaa ei ole noudatettu”. Ehtojen kohta, jolla korvaus on evätty, on ”Rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti tai huolellisesti.” Rakentaminen on suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti vuonna 1966. Rakennuksen on rakentanut K:n kaupungin silloinen rakennustarkastaja. Muiden ehtokohtien osalta asiakas toteaa lisäksi, että rakennus vastaa niitä säännöksissä ja määräyksissä annettuja vaatimuksia, jotka rakennuksen oli täytettävä rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi vuonna 1966.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää kielteistä korvauspäätöstään vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukaisena. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asiassa ei ole näkemyseroa siitä, että kiinteistön viemärissä olisi pitänyt olla padotusventtiili. Erimielisyys koskee sitä, voidaanko asiassa soveltaa rakennusvirherajoitusta.

Jätevesijärjestelmässä käsite padotuskorkeus tarkoittaa sellaista korkeutta, jonka yläpuolelle viemäripiste voidaan asettaa ilman erillistä viemäreiden sulkemismahdollisuutta. Sulkemismahdollisuudella tarkoitetaan, että kun sulku on asetettu, viemärissä oleva vesi ei pääse kulkemaan kumpaankaan suuntaan. Muu yksittäinen viemäripiste voi olla esimerkiksi lattiakaivo. Jos siis rakennuksen kellarissa on lattiakaivo, joka on padotuskorkeuden alapuolella, se tarvitsee padotusventtiilin.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vuonna 1965 julkaistun käsikirjan ”Rakennusten vesijohdot ja viemärit (1965)” mukaan padotuskorkeuden alapuolelle asennetuissa viemäreissä on oltava padotusventtiili.

Asiassa on osoitettu rakennusvirheen syy-yhteys tapahtuneeseen vahinkoon, koska padotuskorkeuden alapuolella olevassa viemärissä ei ole ollut padotusventtiiliä. Hyvää rakentamistapaa ei ole noudatettu. Vahinko on seurausta viemäröinnin virheellisestä toteutuksesta, eli rakennusvirheestä, joten vakuutusehtojen kohdan 5.4.5 mukaan kyse ei ole vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta.

Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään (VKL 103/16) todennut, että kaupungin runkoviemärin tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa ei vakuutusehtojen mukaan korvata, kun kyseessä olivat rakentamismääräysten vastaisesti padotuskorkeuden alapuoliset viemäriliitännät ilman padotusventtiiliä. Merkitystä ei annettu sille, ettei rakennusvirhe ollut aiheuttanut vahinkoja aikaisemmin tai ettei vakuutuksenottaja ollut tiennyt virheen olemassaolosta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa seuraava selvitys:

• P. Oy:n 20.2.2017 päivätty raportti 14.2.2017 tehdystä vahinkokartoituksesta.
• K. Oy:n 27.4.2017 päivätty tarjous  purku- ja korjaustöistä.
• K:n kaupungin vesilaitoksen 22.11.2017 päivätty viranhaltijapäätös asiakkaan sille esittämien korvausvaatimusten johdosta. Päätökseen liittyy asiakkaan asiamiehen laatimat 2 kirjettä ja korvauslaskelma sekä vesilaitoksen johtajan sähköpostiviesti asiakkaalle.
• Vakuutusyhtiö X:n 8.3.2017 päivätty korvauspäätös, jonka mukaan viemäreiden tulvimisesta aiheutunut vahinko ei kuulu K:n kaupungilla voimassa olleen Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.
• Suomen Kunnallisteknillisen Yhdistyksen Julkaisu Rakennusten vesijohdot ja viemärit, 1965, kohta 13.24 Padotusventtiilit, ja RVV-käsikirjan 1965 kohta 17.1 Viemärien suunnittelu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten kesken on kiistaa siitä, voidaanko tapaukseen soveltaa rakennusvirherajoitusehtoa. Keskeinen ratkaistava kysymys on se, onko vakuutusyhtiö osoittanut viemärin tulvimisvahingon aiheutuneen vakuutusehtojen kohdassa 5.4.5 tarkoitetusta rakennusvirheestä. Lisäksi kyse on siitä onko rajoitusehto epäselvä ja johtaako epäysratkaisu kohtuuttomuuteen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Pykälän 2 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Kotivakuutusehtojen kohdan 5.2.10 (vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan nesteestä, höyrystä tai kaasusta aiheutunut vahinko, kun tällainen aine on virrannut arvaamattomasti ja suoraan vakuutuksen voimassaoloaikana (muun muassa) rakennukseen asennetuista kiinteistä putkistoista, koneista ja käyttölaitteista.

Vakuutustapahtumiin liittyviä rajoituksia koskevan kohdan 5.4.5 (Rakennusvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata (muun muassa) vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle sen vaurioiduttua suunnittelu-, perustus- tai rakennusvirheen vuoksi. Tällainen virhe on kyseessä, jos

• rakennus ei vastaa niitä säännöksissä tai määräyksissä asetettuja vaatimuksia, jotka rakennuksen oli täytettävä rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi
• rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti ja huolellisesti.

Asian arviointi

Rakennusvirherajoitus

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan vahingoittunut rakennus on valmistunut vuonna 1966, jolloin se on liitetty kaupungin viemäriverkostoon. Vesilaitoksen viranhaltijapäätöksestä ilmenee, ettei viemäröintejä tai niiden korkeustasoja ole muutettu siten, että niillä olisi vaikutusta asiakkaan kiinteistön viemäritulvariskeihin. Kutakuinkin sama riski on ollut olemassa niin kauan kuin kiinteistö on ollut liitettynä jätevesiviemäreihin.

Asiakirjoista selviää, että rakennuksen viemäröinti on ollut padotuskorkeuden alapuolella, mitä seikkaa asiakkaan puolesta ei ole kiistetty. Riidatonta Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan on myös se, ettei padotuskorkeuden alapuolella olevassa viemärissä ole ollut padotusventtiiliä. Vahingon tarkastusraportissa on mainittu, että pesuhuoneeseen ei ollut noussut vesi kaivosta, ja että sen lattiapinta on ylempänä kuin muut tilat. Lisäksi raportin toimenpidesuosituksissa on mainittu se, että padotusventtiili asennetaan talon luona olevaan tarkistuskaivoon.

Lautakunta toteaa, että padotusventtiilien tarkoituksena on nimenomaan estää viemäriveden tunkeutuminen rakennuksen kellaritiloihin yleisissä viemäreissä mahdollisesti esiintyvän tulvan aikana. Padotuskorkeus tarkoittaa tasoa, jolle viemärivesi voi verkostossa nousta verkoston normaaliksi katsottavan toiminnan aikana.

Vakuutusyhtiö on vedonnut Suomen Kunnallisteknillisen Yhdistyksen julkaisuun ”Rakennusten vesijohdot ja viemärit, 1965”. Kyseisen julkaisun mukaan kiinteistöjen viemärisuunnitelmat on tehtävä siten, että viemärit eivät aiheuta kiinteistössä tulvia. Padotuskorkeuden alapuolella sijaitsevien eräiden käyttöpaikkojen liittäminen suoraan viemäriin saa tapahtua vain, jos käyttöpaikoista lähteviin haaraviemäreihin asennetaan sekä itsestään toimivat että käsin suljettavat, hyväksyttyä rakennetta olevat padotusventtiilit. Padotusventtiilin kautta johdetaan sellaisten laitteiden viemärit, jotka sijaitsevat padotuskorkeuden alapuolella.

Vakuutuslautakunta katsoo, että rakennuksen viemäröinnin on osoitettu sijainneen kaupungin jätevesiviemärin padotuskorkeuden alapuolella. Asiassa on myös osoitettu, ettei viemärissä ollut rakentamismääräysten edellyttämää padotusventtiiliä. Lautakunta pitää viemäröinnin toteutustapa tältä osin virheellisenä ja rakentamismääräysten sekä hyvän rakentamistavan vastaisena. Vahingon syy on lautakunnan näkemyksen mukaan ollut nimenomaan sanottu viemäröinnin virheellinen toteuttamistapa.

Vakuutusehtojen kohdan 5.4.5 mukaan rakennusvirheestä on kyse (muun ohessa) silloin, kun rakennus ei vastaa niitä säännöksissä tai määräyksissä asetettuja vaatimuksia, jotka rakennuksen oli täytettävä rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi, tai kun rakentamista ei ole suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti. Padotusventtiilin puuttuminen viemäröinnistä on tässä tapauksessa sellainen rakennusvirhe, jonka perusteella vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä korvaus kotivakuutuksesta.

Vakuutusehtojen soveltamisen ja vakuutusyhtiön vastuun kannalta merkitystä ei ole sillä, että virhe on aiheutunut jo ennen kuin asiakas on tullut rakennuksen omistajaksi. Merkitystä ei voida myöskään antaa sille, ettei rakennusvirhe ollut aiheuttanut vahinkoja aikaisemmin, tai ettei asiakas ole tiennyt virheen olemassaolosta. Asian arviointiin ei vaikuta myöskään se, että rakennuksen on rakentanut kyseisen kaupungin silloinen rakennustarkastaja tai että rakennusvalvontaviranomainen on aikanaan hyväksynyt rakennuksen käytettäväksi.

Rajoitusehdon kohtuuttomuus tai epäselvyys

Asiakas on katsonut, että rakennusvirhettä koskevaa rajoitusehtoa tulisi tulkita laatijansa vahingoksi tai sitä pitäisi sovitella siten, että se jätetään huomiotta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusoikeuden periaatteiden mukaan sopimusehtoja tulee tulkita sanamuotonsa mukaan. Epäselvissä tapauksissa sopimusehtoa tulee kuitenkin tulkita laatijansa vahingoksi.

Rakennusvirhettä koskeva rajoitusehto on kotivakuutuksen korvauspiiriä määrittelevä, yleisesti käytetty vakuutussopimuksen osa. Vakuutuslautakunta ei pidä rakennusvirherajoitusta epäselvänä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei epäävää korvausratkaisua ei voida tässä tapauksessa pitää kohtuuttomana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sen muuttamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa