Tapahtumatiedot

A (s. 1957) oli 12.2.2015 noin kello 12 menossa tapaamaan työnantajayrityksensä kirjanpitäjää, kun hän noustuaan autosta ja lähdettyään kävelemään liukastui pihalla ja kaatui sillä seurauksella, että hänen vasempaan jalkaansa tuli murtuma. A:n henkilövahinko käsiteltiin ja korvaukset maksettiin lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Tapaturmavakuutusyhtiö esitti 13.4.2016 asiassa tapaturmavakuutuslain 61 §:n mukaisen takautumisvaatimuksen kiinteistönomistajalle, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa.

Vastuuvakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksissään kiinteistönomistajan selvitykseen, jonka mukaan piha-alue oli vahinkohetkellä hiekoitettu ja lumet poistettu. Kiinteistönomistajan ilmoituksen mukaan A:lla oli vahingon sattuessa jalassaan sisä- tai kesäkengät. Vastuuvakuutusyhtiö katsoi, että kiinteistönomistaja oli osoittanut huolehtineensa kiinteistön kunnossapidosta asianmukaisesti, eikä tälle siten ollut syntynyt A:n henkilövahingosta korvausvastuuta. Näin ollen vahinkoa ei korvattu vastuuvakuutuksesta.

Tapaturmavakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö

Tapaturmavakuutusyhtiö pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Ratkaisusuosituspyynnön mukaan pihalla ollut hiekka oli vahingon sattuessa painunut jään sisään, mikä käy ilmi pihasta vahinkopäivänä otetuista valokuvista. Lisäksi pihalla oli runsaasti jäätä ja polanteita. A:lla ei ollut vahinkohetkellä jalassaan sisäkenkiä, vaan normaalit kengät. Pihan huonosta kunnosta voi tarvittaessa todistaa muun muassa paikalle tullut hoitohenkilökunta.

Vastuuvakuutusyhtiö ei ole esittänyt asiassa mitään selvitystä siitä, milloin vahinkopaikka oli edellisen kerran aurattu lumesta ja hiekoitettu ennen vahinkotapahtumaa. Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun mukaan lämpötila on vahinkopaikkakunnalla ollut 9.2.2015 jälkeen plussan puolella. Lumen syvyys ei kuitenkaan ole laskenut, vaan se on pysynyt samana. Vahinkoa edeltävinä päivinä ei ole ollut vesi- tai lumisadetta.

Vahinkopaikka on omakotikiinteistö, jossa on toiminut kirjanpitotoimisto. Toimiston asiakkaat kulkevat kiinteistön piha-alueella, mikä korostaa kiinteistön omistajan velvollisuutta huolehtia siitä, että kunnossapito on hoidettu asianmukaisesti. Tapaturmavakuutusyhtiö katsoo, ettei pihan kunnossapitoa ole hoidettu asianmukaisesti pitkään aikaan ennen vahinkoa. Valokuvien perusteella pihalle on kertynyt paljon jäätä ja se on ollut erittäin epätasainen. Hiekoitusta on jossakin vaiheessa tehty. Sen vaikutus on kuitenkin hävinnyt, kun hiekka on leudon sään vuoksi painunut jään sisään. Tapaturmavakuutusyhtiö katsoo, että kiinteistönomistaja on laiminlyönyt kiinteistön asianmukaisen kunnossapidon ja on siten korvausvastuussa A:n henkilövahingosta. Näin ollen myös vastuuvakuutusyhtiö on asiassa korvausvelvollinen.

Vastuuvakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa asiassa. Vahinkopaikka on tapahtumahetkellä ollut jäinen. Valokuvista käy kuitenkin ilmi, että piha-alueelta on poistettu lumi ja se on hiekoitettu karkearakeista hiekkaa käyttäen. Hiekkarakeita on ollut myös jään päällä liukkaudentorjunnan kannalta riittävä määrä. Talviolosuhteissa jäisellä pihalla ei minkäänlaisella hiekoituksella ole mahdollista saavuttaa tilannetta, jossa liukastumisen mahdollisuutta ei ole olemassa. Vastuuvakuutusyhtiö katsoo, ettei kiinteistönomistaja olisi omalla toiminnallaan voinut estää vahingon sattumista.

Vastuuvakuutusyhtiöllä ei ole tietoa A:n käyttämästä kulkureitistä. Kiinteistönomistajan selvityksen mukaan hän tapasi A:n istumasta talonsa portailta. Kiinteistönomistajan havaintojen mukaan A:lla oli vahingon tapahtuessa jalassaan sileäpohjaiset sisä- tai kesäkäyttöön tarkoitetut kengät. Oman kertomuksensa mukaan A ei muista, millaiset jalkineet hänellä oli. Vastuuvakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiempaan käytäntöön (VKL 398/04), jonka mukaan kiinteistön talvikunnossapidolta ei voida edellyttää sellaista tasoa, että liikkuminen olisi turvallista myös kesäjalkineilla. Vastuuvakuutusyhtiö katsoo A:n ottaneen jalkinevalinnallaan tietoisen riskin liukastumisvahingon sattumisesta. Kiinteistönomistaja on menetellyt liukkaudentorjunnassa huolellisesti. Vastuuvakuutusyhtiö pitää kielteistä korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena ja katsoo, ettei päätöstä tule muuttaa.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle kiinteistönomistajalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

• tapaturmavakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö 4.4.2018
• vastuuvakuutusyhtiön vastine 26.4.2018 ja vastineen täydennys 27.4.2018
• tapaturmailmoitus 22.4.2015 ja A:n 22.4.2015 päivätty lisäselvitys tapaturmavakuutusyhtiölle
• tapaturmavakuutusyhtiön takautumisvaatimus kiinteistönomistajalle 13.4.2016
• kiinteistönomistajan vastuuvahinkoilmoitus 4.5.2016
• vastuuvakuutusyhtiön selvityspyyntö A:lle 30.5.2016 ja A:n päiväämätön selvitys
• vastuuvakuutusyhtiön korvauspäätös 16.6.2016
• tapaturmavakuutusyhtiön sähköpostiviesti vastuuvakuutusyhtiölle 16.6.2016 ja vastuuvakuutusyhtiön vastaus 17.6.2016
• tapaturmavakuutusyhtiön uudelleenkäsittelypyyntö 16.8.2016
• vastuuvakuutusyhtiön uudet korvauspäätökset 9.9.2016 ja 10.10.2016
• tapaturmavakuutusyhtiön käsittelymuistio 20.10.2016 (puhelinkeskustelu A:n kanssa)
• Ilmatieteen laitoksen tietoja sääolosuhteista vahinkopaikkakunnalla 9. ̶ 12.2.2015
• värivalokuvia vahinkopaikalta
• vakuutuskirja
• vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:n henkilövahinko korvata kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Tapaturmavakuutuslain (20.8.1948/608) 61 §:n mukaan sillä, joka on saanut korvausta tämän lain mukaan, on oikeus muun lain nojalla saada vamman seurauksista korvausta sen tuottamalta tai muulta korvausvelvolliselta. Älköön kuitenkaan sillä tavoin määrättäkö maksettavaksi enempää kuin minkä verran täysi korvaus on tämän lain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. (1 mom.) Vakuutuslaitoksella, joka on joutunut tämän lain mukaisesti korvaamaan vahingon, on oikeus saada suorittamansa määrä takaisin 1 momentissa tarkoitetulta korvausvelvolliselta, ei kuitenkaan siltä, joka oli jo täyttänyt korvausvelvollisuutensa vilpittömässä mielessä, eikä siltä, joka on vahingonkorvausvelvollinen tuotevastuulain (694/20) nojalla. Vakuutuslaitokselle tulevaa korvausta ei kuitenkaan voi määrätä suuremmaksi, kuin mitä vahingoittunut tai hänen omaisensa olisivat olleet oikeutetut saamaan. (2 mom.)

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassaolevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Asian arviointi

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Kiinteistönomistajalla on vakiintuneesti katsottu olevan korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua. Talvella kiinteistönomistajan on huolehdittava siitä, että kulkuväyliltä poistetaan lumi ja väylät hiekoitetaan tarpeen mukaan liukkauden torjumiseksi. Mikäli kiinteistöllä liikkuva henkilö vammautuu liukkauden aiheuttaman vahinkotapahtuman vuoksi, kiinteistönomistajan on vastuusta vapautuakseen osoitettava toimineensa liukkauden torjunnassa asianmukaisesti olosuhteiden edellyttämällä tavalla tai vahingon johtuneen muusta syystä kuin kiinteistön liukkaudesta.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen Ilmatieteen laitoksen säätilatietojen mukaan ilman lämpötila on vahinkopaikkakunnalla ollut 9.2.2015 klo 00.00 -9,1 celsiusastetta. Kyseisen vuorokauden aikana lämpötila on noussut lämpöasteiden puolelle ja myös pysytellyt lämpöasteiden puolella vahinkopäivään saakka. Lumensyvyydessä ei tarkasteluajanjaksona ole tapahtunut merkittävää muutosta. Lautakunnan käyttöön toimitetuista selvityksistä ei ilmene, koska viimeksi ennen vahingon sattumista vahinkopaikka oli hiekoitettu. Vahinkopaikalla vahingon jälkeen otetuista värivalokuvista käy ilmi, että pihaa on jossakin vaiheessa hiekoitettu sepelillä. Sepeli on kuvien perusteella painunut jään sisään, eikä sitä näy jään pinnalla käytännössä lainkaan. Vakuutuslautakunta toteaa, että hiekoitussepelin painuminen jään sisään on lämpötilan nousun tunnettu ja ennakoitavissa oleva vaikutus. Ottaen huomioon valokuvista ilmenevän pihan kunnon vahinkohetkellä sekä sen, ettei viimeisimmästä hiekoitusajankohdasta ennen vahingon tapahtumista ole esitetty selvitystä, Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että kiinteistönomistaja olisi huolehtinut liukkaudentorjunnasta asianmukaisesti.

Vastuuvakuutusyhtiö on esittänyt A:n liikkuneen vahingon sattuessa sileäpohjaisilla sisä- tai kesäjalkineilla. Tämä tieto on perustunut kiinteistönomistajan 4.5.2016 päivätyssä vahinkoilmoituksessa esitettyyn. A itse on vastuuvakuutusyhtiölle antamassaan, päiväämättömässä selvityksessä kertonut, ettei hän muista tarkkaan millaiset jalkineet hänellä oli tapaturman sattuessa jalassaan, mutta olettaa kuitenkin kyseessä olleen normaalit, talvella käytettävät kävelykengät. Tapaturmavakuutusyhtiön 20.10.2016 laaditun käsittelymuistion mukaan A on kertonut tapaturmavakuutusyhtiölle, että hänellä on ollut jalassaan normaalit kengät.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingon aiheuttajan korvausvastuuta voidaan sovitella, mikäli vahingonkärsineen toiminta tai muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä. Lautakunta toteaa edelleen, että näyttötaakka tällaisesta vahinkoon kuulumattomasta syystä on siihen vetoavalla. Ottaen huomioon, että vastuuvakuutusyhtiön vetoama tieto A:n vahinkohetkellä käyttämistä sisä- tai kesäjalkineista perustuu yksinomaan kiinteistönomistajan esittämään väitteeseen ja A itse on kiistänyt tämän väitteen, Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että vahinko olisi osaksikaan johtunut A:n myötävaikutuksesta.

Edellä esitetyn perusteella Vakuutuslautakunta katsoo kiinteistönomistajan olevan täysimääräisesti korvausvastuussa A:n henkilövahingosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vastuuvakuutusyhtiötä korvaamaan A:n henkilövahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen