Haku

FINE-011011

Tulosta

Asianumero: FINE-011011 (2019)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 12.04.2019

Lakipykälät: 68, 5, 9

Toiminnan vastuu. Vakuutusehtojen tulkinta. Kosteusvahinko. Oliko kyseessä vakuutusehtojen mukainen äkillisesti aiheutunut vahinko? Vahinkoa kärsineen oma myötävaikutus. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus.

Käsittelyjärjestys

Nyt käsillä olevassa tapauksessa ratkaisusuositusta pyytää vahingonkärsinyt. Näin ollen Vakuutuslautakunta on varannut vakuutussopimuslain 68 §:n mukaisesti vakuutuksenottajalle mahdollisuuden antaa asiassa oma lausuntonsa. Vakuutuksenottajan lausunnosta ilmenevin perustein asiassa on erotettu erilliseksi riita-asiakseen vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva oikeuskysymys.

Tapahtumatiedot

PH Oy suorittanut vahingonkärsineen E.H:n vapaa-ajan asunnon LVI-töitä kesällä 2009, kun loma-asuntoa saneerattiin. Vapaa-ajan asunto otettiin käyttöön seuraavana vuonna remontin valmistuttua ja sitä käytettiin siitä asti säännöllisesti. PH Oy:n asentamat putket toimivat aina vuoteen 2016 asti. Talvella 2016 E.H. kävi asunnolla tammikuussa ja tämän jälkeen seuraavan kerran 17.4.2016, jolloin hän huomasi asunnolla sattuneen vesivahingon edellisen käyntinsä jälkeen.  Vahinko oli aiheutunut, kun kaksi käyttövesiputkea oli luistanut ulos yhdestä helmi- ja yhdestä puristusliitoksesta. Putkien vuoto on tapahtunut näin ollen tammikuun ja huhtikuun välillä. Putkien vuodon johteesta porakaivosta oli päässyt pumppaamaan asuntoon vettä ja asuntoon oli aiheutunut laaja vesivahinko. Muun muassa huonetilojen pystypaneelit ja kattopaneelit olivat vaurioituneet ja niihin oli päässyt muodostumaan hometta. Korvausta vuotovahingosta on haettu PH Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan vahingon aiheutuessa kosteudesta tai vedestä, se korvataan ainoastaan, jos syynä on rakennukseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Näin ollen vahinkoa ei ole korvattu, sillä vahinko on aiheutunut pidemmän ajan kuluessa, vaikka itse putkien irtoaminen liittimistä ja veden valumisen alkaminen onkin alkanut yhdessä hetkessä.

Asiakkaan valitus

Vahinkoa kärsinyt E.H. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan E.H. toteaa ensinnäkin, että vastoin yhtiön käsitystä, on vahinko aiheutunut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti. Lisäksi E.H. viittaa muun muassa vakuutusehtojen kohtaan 5.2.1, jonka mukaan vakuutus korvaa homeen aiheuttamat vahingot silloin kun, ne ovat seurausta äkillisestä tai odottamattomasta tapahtumasta tai rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteellisuudesta edellyttäen, että vahinko on todettu kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta taikka viasta tai puutteesta. Tässä tapauksessa vahinko on todettu kuuden kuukauden kuluessa vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta.

Joka tapauksessa E.H. katsoo valituksessaan, että vedestä ja kosteudesta aiheutuvia vahinkoja koskevaa rajoitusehtoa on pidettävä sanamuodoltaan epäselvänä. Ehtokohtaa lukemalla ei pysty päättelemään, viitataanko äkillisesti ja odottamattomasti syntyneellä vialla tai puutteella virheen aiheuttamiseen vai sen realisoitumiseen. Tässä tapauksessa aiheuttamishetki on vesijohdon asentamishetki ja realisoitumishetki vesijohdon irtoamishetki. Putkiliitoksen kiristäminen on kestänyt alle minuutin ja putkiliitoksen irtoaminen on niin ikään todennäköisesti tapahtunut hyvin nopeasti.

Valituksen mukaan selvää on myös se, että VTT:n raportin mukaan molemmat liitokset ovat irronneet yhtä aikaa, koska toisen liitoksen irtoamisen jälkeen verkostoon ei olisi voinut syntyä sellaista paineiskua, joka olisi irrottanut myös toisen puutteellisesti asennetun liitoksen. Putkiliitokset ovat siten irronneet äkillisesti ja odottamattomasti, vaikka ne olisivat irronneet tammikuun ja huhtikuun 2016 välisenä aikana. Edelleen rakennuksen vaurioituminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Samoin irronneista putkiliitoksista on äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti tullut vettä rakennuksen sisälle aiheuttaen rakennuksen vaurioitumisen ja siellä todetut homevauriot. Selvyyden vuoksi E.H. toistaa vielä, että homevauriot ovat myös todettu ehdoissa edelletyn kuuden kuukauden kuluessa.

Toissijaisesti E.H. toteaa, että asentamisvirheen aiheuttamasta vesivahingosta aiheutuva vahinkoriski on putkiliikkeen kannalta kaikkein keskeisin vastuuvakuutuksen hankkimisen peruste. Näin ollen tällaiseen rajoitukseen on kiinnitettävä erityinen huomio ennen sopimuksen solmimista. E.H. toteaa, että PH Oy:ltä saadun tiedon mukaan vakuutusyhtiö ei ole millään tavalla tiedottanut vakuutuksenottajalle, että vakuutus ei korvaa virheellisestä asennuksesta johtuvaa vesivahinkoa tai vesivahingosta rakenteisiin tulevan homeen korjauskustannuksia. Näin ollen vakuutuksen on valituksen mukaan katsottava olleen voimassa sen sisältöisenä kun vakuutuksenottajalla, eli PH Oy:llä oli aihetta käsittää. Näkemyksensä tueksi E.H. viittaa valituksessa vielä vakuutussopimuslain esitöihin, jossa on nimenomaisesti korostettu sitä, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta, vaan sen täyttäminen edellyttää joko suullisesti tai kirjallisesti tapahtuvaa tarpeellisten tietojen esittämistä. Näin ei kuitenkaan vakuutuksenottajalta saatujen tietojen perusteella ole tapahtunut ja PH Oy on siten jäänyt siihen käsitykseen, että vakuutus kattaa asennusvirheen rakennukselle aiheuttamat vahingot.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä E.H. toistaa vaatimuksensa ja toteaa vielä, että vakuutusyhtiön laatimia vakuutusehtoja tulee lähtökohtaisesti tulkita laatijansa vahingoksi. E.H:n näkemyksen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa on edelleen ilmeistä, että pettäneen liitoksen puutteellisuus on aiheutettu korkeintaan muutamia sekunteja kestävällä kiristämisellä ja myös vesijohdon vuoto on alkanut sekunnin murto-osassa. Näin ollen kysymys on vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta. Samoin myös homeesta rakennukselle aiheutunut vahinko täyttää jo vastineessa todetuin perustein vakuutusehdon 5.2.15 määritelmän korvattavasta vahingosta.

Lisäksi E.H. tarkentaa vielä, että vapaa-ajan asuntoa oli käytetty kuuden vuoden ajan täysin normaalisti eikä putkissa ollut havaittu minkäänlaista vuotoa ennen nyt todettua vuotovahinkoa. Näin ollen E.H. katsoo, ettei asiassa ole mitään näyttöä siitä, että putket olisivat vuotaneet ennen nyt syntynyttä vuotovahinkoa. E.H. katsookin, että liitos on pitänyt vahinkoa edeltäneet kuusi vuotta, jonka jälkeen putkiston paineisku on irrottanut virheellisen liitoksen yhdellä kertaa.

Selvyyden vuoksi E.H. huomauttaa vielä, että vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus kaikista rajoitusehdon soveltamisen edellytyksistä. Niin ikään E.H. esittää käsityksensä siitä, etteivät vakuutusyhtiön vastineessaan viittaamat lautakuntaratkaisut sovellu nyt käsillä olevan tapauksen olosuhteisiin.

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen suhteen E.H. toistaa jo esittämänsä kannan ja toteaa lisäksi, että sen tietoon on saatettu PH Oy:n saattaneen osaltaan saman asian ja etenkin tiedonantoa koskevan väitteen Vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi. Tämän estämättä E.H. katsoo, että sillä on oikeus vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin samoin perustein kuin vakuutuksenottajalla itsellään. Näkemyksensä tueksi E.H. viittaa vakuutussopimuslain 68 §:ään ja sen esitöihin, joissa ei ole rajattu vahingonkärsineen muutoksenhakuoikeutta vakuutusyhtiön päätöstä koskevista seikoista. Tämä on todettu myös E.H:n esiintuomassa oikeuskäytännössä.

Lisävastineessaan E.H. toteaa vielä, ettei asiassa ole perusteita katsoa hänen myötävaikuttaneen vakuutusyhtiön esittämällä tavalla vahingon laajuuteen. E.H. katsoo, että hänellä on ollut oikeus luottaa siihen, että PH Oy oli asentanut putket asianmukaisesti ja E.H.lla on ollut oikeus toimia tämän oletuksen mukaisesti. Näin ollen E.H:lla ei ole ollut velvollisuutta ryhtyä omassa toiminnassaan sulkemaan vesijohdon pääsulkua. Näkemyksensä tueksi E.H. esittää, että rakennuksen osalta omistajan ei tarvitse sulkea vesijohdon pääsulkua yön ajaksi, töihin lähtiessään, matkalle lähtiessään tai poissa ollessaan, sen varalta, että putkiliike on kytkenyt vesijohdot virheellisesti, minkä seurauksena yön tai poissaolon aikana syntyy vesivahinko. E.H. toteaa vielä, ettei myöskään ole mitenkään tavatonta tai poikkeuksellista, että kiinteistöltä ollaan välillä pois muutamia kuukausia. Nyt käsillä olevassa tapauksessa merkittävä osa vahingosta olisi joka tapauksessa ehtinyt syntyä, vaikka lausunnonpyytäjä olisi käynyt viikon välein asunnolla, jolloin kiinteistövakuutuksen ehtojen mukaan pääsulkuventtiiliä ei tarvitse sulkea. Myöskään E.H:n oman vakuutuksen suojeluohje ja sen soveltaminen ei voi tulla vahinkoa aiheuttaneen vakuutuksenottajan tai tämän vakuutusyhtiön eduksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja käsittelyn kulun sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineessaan yhtiö toteaa ensinnäkin, että putkien liitoksen vika on kehittynyt jo pidemmän ajan aikana, vaikka itse putkien irtoaminen liittimistä ja veden valumisen alkaminen on tapahtunut yhdessä hetkessä. Selvää on myös, että putkiston vian seurauksena syntynyt vesivahinko ei ole syntynyt äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti, kun vettä on valunut useamman kuukauden kuluessa kiinteistöön ja noussut rakenteisiin vähitellen ja näin aiheuttanut rakenteiden kostumisen ja homevauriot. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa vahinkotapahtumasta laadittuun VTT:n raporttiin, jonka johtopäätöksissä todetaan, että löysästi kiinnitetyt putket ovat alkaneet liukua ulos liittimistä vähitellen esimerkiksi putkiston painevaihteluiden ja/tai putkiston jännitystilan seurauksena. Näin ollen vuodon aiheuttanut liitos on pettänyt nimenomaan vähitellen siten, että ensin liitos ei ollut enää täysin tiivis ja lopulta löysistynyt liitos on pettänyt kokonaan. Putkiston vika ei siis ole äkillinen ja odottamaton.

Vastineessaan yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 270/12, jossa lautakunta on katsonut vahingon aiheutuneen pitkän ajan kuluessa kosteudesta ja vedestä, kun vahinko oli aiheutunut kuukauden kuluessa. Myös ratkaisussa VKL 638/15 vahingon on katsottu syntyneen hitaasti ja vähitellen, kun vahinko oli aiheutunut neljän kuukauden kuluessa. Lautakunta on siis linjansa mukaan katsonut, että yksikin kuukausi katsotaan pitkäksi vahingon syntymisajaksi.

Käsillä olevassa tapauksessa vahinko on syntynyt aikavälillä tammikuu-huhtikuun puoliväli. Vahinko on aiheutunut liitoksista valuneesta vedestä. Aiheutuneista vaurioista voidaan päätellä, että vesi on ehtinyt valua kiinteistössä kauan ja vauriot syntyneet vähitellen kyseisen aikavälin kuluessa.

Mitä tulee homekasvuston korvaamiseen, edellyttää korvaaminen kasvuston olevan seurausta äkillisestä tapahtumasta tai rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti syntyneestä viasta. Kuten edellä on esitetty, tapahtuma tai putkistoon syntynyt vika eivät ole olleet äkillisiä.

Edellä selostetun lisäksi vakuutusyhtiö katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa E.H. ei ole toiminut oman omaisuusvakuutuksensa suojeluohjeen mukaisesti, kun hän on jättänyt pääsulkuventtiilin auki poistuessaan vapaa-ajan asunnoltaan. Tämän johdosta omaisuusvakuutusyhtiö on tehnyt E.H:lle tulevasta korvauksesta 20 %:n vähennyksen. Näin ollen vastuuvakuutusyhtiö katsoo niin ikään, ettei E.H. ole oikeutettu saamaan tätä suojeluohjevähennyksen osuutta vastuuvakuutuksesta, koska myös vahingonkorvauslainsäädännössä otetaan huomioon vahinkoa kärsineen oma menettely, jos se on myötävaikuttanut vahinkoon. Yhtiö toteaa, että tapauksessa on selvää, että pääsulkuventtiilin jättäminen auki on laajentanut vuotaneen veden määrää ja sen myötä vahingon määrää huomattavasti. Näin ollen, jos vakuutuksenottajan katsottaisiin olevan vastuussa vahingosta, niin tässä tapauksessa vahingonkärsineen oman myötävaikutusalennuksen suuruus olisi vähintään 20 %, jonka omaisuusvakuutusyhtiö on vähentänyt korvauksestaan suojeluohjeen laiminlyönnin seurauksena. Tästä syystä korvattavaa vahinkoa kärsineelle ei jäisi missään tapauksessa, koska vahingonkärsinyt on jo saanut itselleen kuuluvan korvauksen omaisuusvakuutuksesta.

E.H:n esittämän tiedonantovirheen osalta vakuutusyhtiö huomauttaa ensinnäkin, että nyt väitteen puutteellisesta tiedonannosta esittää vahinkoa kärsinyt eikä vakuutuksenottaja itse. Yhtiö toteaa, että vakuutussopimuslain mukainen tiedonantovelvollisuus säätelee sopimusosapuolten eli vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välistä suhdetta ja tähän sopimukseen nähden vahinkoa kärsinyt on ulkopuolinen taho. Vakuutuksenottaja ei alun perin ole myöskään itse esittänyt asiassa mitään väitettä tai perusteluja sille, miksi hän olisi myyntitilanteessa jäänyt perustellusti virheelliseen käsitykseen vastuuvakuutuksen korvauspiiristä.

Selvyyden vuoksi yhtiö toteaa kuitenkin, että sen myyntiprosessissa kiinnitetään huomiota aina tärkeimpiin rajoitusehtoihin. Yhtiön näkemyksen mukaan vakuutuksenottaja on ollut tietoinen rajoitusehdosta ja hyväksynyt sen osaksi vakuutussopimusta. Yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 270/12, jossa lautakunta on todennut, ettei se ota kantaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vahinko ei ole korvattava vakuutuksen ehtojen mukaan.

Lopuksi vakuutusyhtiö varaa mahdollisuuden lausua vahingon määrästä ja vakuutuksenottajan tuottamuksesta, mikäli lautakunta katsoisi, että kysymyksessä on muutoin vakuutuksesta korvattava vahinko.

E.H:n antaman lisäkirjelmän jälkeen antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei kysymyksessä ole ehtojen mukainen rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute. Yhtiö katsoo, että jos putkiliitos on alun perin ollut huonosti tehty, on se ajan myötä (noin kuuden vuoden ajan) liikkunut, löystynyt ja lopulta irronnut. Näin ollen vahinkoon johtanut tapahtumaketju on syntynyt hitaasti. Yhtiön mukaan myöskään ei ole osoitettu, että vesivahinko olisi syntynyt äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti, kuten vakuutusehdossa edellytetään, koska kukaan ei ole ollut vahinkoa havaitsemassa sen alkamishetkellä. Tästä näyttötaakka on lisävastineen mukaan korvausta vaativalla. Näin ollen yhtiö toistaa vielä sen, että tässä tapauksessa homekasvuston syntyminen ei ole vuotovahingosta erillinen vahinko, vaan koko vahinko on nimenomaan seurausta vuotaneesta vedestä. Kuten edellä on selostettu, itse vuoto ei ole seurausta äkillisestä tai odottamattomasta tapahtumasta tai laitteeseen äkillisesti tai odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteesta.

Tämän lisäksi yhtiö toteaa, että PH Oy on saanut saman ehtokohdan soveltamisesta jo aiemmin kielteisen korvauspäätöksen, jossa on ollut kysymys samankaltaisesta tilanteesta. Putkiliike on siten ollut tietoinen rajoitusehdon olemassaolosta.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana ollut PH Oy on antanut asiassa oman kommenttinsa, joka on sittemmin eriytetty Vakuutuslautakunnassa omaksi riidakseen.

Kommentissaan PH Oy yhtyy E.H:n esittämiin vaatimuksiin korvauspäätöksen muuttamiseksi. Erityisesti PH Oy toteaa, että ottaessaan vakuutusta oli se siinä käsityksessä, että vastuuvakuutus tulee kattamaan mahdollisista asennusvirheistä aiheutuvat vahingot. PH Oy toteaa, että vakuutussopimuksen solmimisen yhteydessä PH Oy:n edustajalle K:lle annetiin vakuutusehdot, mutta minkäänlaista keskustelua yllättävästä vastuunrajoitusehdosta ei käyty. Näin ollen K jäi perustellusti virheelliseen käsitykseen vakuutuksen korvauspiiristä.

Edellä todetuin perustein PH Oy katsoo, että tapaukseen sovellettava vastuunrajoitusperuste on ollut entuudestaan tietämätön ja yllättävä ja näin ollen vakuutusyhtiö on laiminlyönyt velvollisuutensa tiedottaa näistä rajoituksista vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämällä tavalla.

Lopuksi PH Oy halua saattaa lautakunnan tietoon sen, että E.H:n kiinteistövakuutusyhtiö on nostanut kanteen PH Oy:tä kohtaan vakuutusyhtiön takautumisoikeuden perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko veden ja kosteuden aiheuttamia vahinkoja koskeva rajoitusehto tullut osaksi vakuutussopimusta.

Jos ehdon katostaan jääneen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on lisäksi ratkaistava, tuleeko vahingonkärsinyt E.H:lle maksettavaa korvausta alentaa sillä perusteella, että hän on osaltaan myötävaikuttanut vahinkoseuraamuksen laajuuteen, kun hän ei ole poissa ollessaan sulkenut loma-asuntonsa vesisulkuja.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (543/1994) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin (543/1994) mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vahingonkorvauslain (1974/412) 6 luvun 1 pykälän mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Vakuutus ei kata vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 5.2.14, Kosteus- ja tulvavahingot, mukaan vahinkoa, joka aiheutuu

•kosteudesta tai vedestä,
•sadeveden, sulamisveden tai viemärivesien aiheuttamasta tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena.

Vakuutus korvaa kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta vahingon, jonka syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtuut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti.

Tapahtuma ei ole äkillinen ja odottamaton kun se perustuu esimerkiksi

•hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen
•toistuviin tapahtumiin
•jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin
•vesi- ja viemäriputkien alimitoitukseen.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 5.2.15 mukaan vakuutus ei korvaa sieni-, home- tai bakteerikasvustoista aiheutunutta vahinkoa, joka on seurausta pysyvästä olosuhteesta, kuten rakennustavasta, suunnittelu- tai rakennusvirheestä, korjaustyöstä taikka rakenteen muusta ominaisuudesta.

Lukuun ottamatta sadeveden tai sulamisvesien tulvimista vakuutus korvaa kuitenkin vahingon, jossa vahingon aiheuttanut sieni-, home- tai bakteerikasvusto on seuraus äkillisestä tai odottamattomasta tapahtumasta taikka rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteellisuudesta edellyttäen, että vahinko on todettu kuuden (6) kuukauden sisällä vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta taikka viasta tai puutteesta.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön mahdollinen tiedonantovirhe sopimusta solmittaessa ja sen vaikutukset

Nyt käsillä olevassa tapauksessa sekä vahingonkärsinyt E.H. että sittemmin myös vakuutuksenottaja PH Oy ovat esittäneet väitteen, että vakuutussopimusta solmittaessa vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Asiassa on todettu, ettei vakuutusyhtiö ole informoinut LVI-alalla toimivaa vakuutuksenottajaa siitä, että vedestä ja kosteudesta aiheutuvat vahingot ovat lähtökohtaisesti rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin voi lähtökohtaisesti vedota vakuutuksenottaja jo siitäkin syystä, että mikäli vakuutusyhtiön katsotaan laiminlyöneen vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, katsotaan vakuutussopimuksen olevan voimassa nimenomaan sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Lautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Näin ollen sopimuksen sisällön arvioiminen perustuu juuri vakuutuksenottajan käsitykseen sopimuksen tekohetkellä verrattuna siihen, mitä tietoja yhtiö on tälle sopimusta tehtäessä antanut.

Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että sinänsä ei ole estettä sille, että myös vahinkoa kärsinyt voisi vedota vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen sopimusta solmittaessa vakuutuksenottajan kanssa. Tällaisen väitteen on menestyäkseen kuitenkin perustuttava nimenomaan vakuutuksenottajan käsitykseen sopimuksen sisällöstä.

Vakuutusyhtiön tiedonantovirheen olemassaoloa ja sen vaikutuksia on kuitenkin käsitelty myös vakuutuksenottaja PH Oy:n vireille saattamassa asiassa FINE-013553, joka on käsitelty yhdessä nyt käsillä olevan asian kanssa. Edellä mainitussa tapauksessa sekä nyt käsillä olevassa tapauksessa sekä E.H. että PH Oy ovat viitanneet toistensa kirjelmiin ja näin ollen PH Oy:n näkemys tiedonantovirheen olemassaolosta on tullut esille myös nyt vahinkoa kärsineen esittämän vaatimuksen tueksi. Edellä todetulla perusteella lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyömistä koskeva kysymys on ratkaistavissa nyt käsillä olevassa tapauksessa samoin perustein kuin tapauksessa FINE-013553.

E.H. on viitannut valituksessaan PH Oy:n omassa valituksessa todettuun siitä, ettei vakuutusyhtiö ole antanut vakuutussopimusta solmittaessa tietoa kosteus- ja vesivahinkojen korvattavuutta koskevasta ehtokohdasta ja näin ollen PH Oy:n edustaja on jäänyt siihen käsitykseen, että vastuuvakuutus tulee kattamaan myös mahdollisista asennusvirheistä aiheutuvat vesi- ja kosteusvahingot.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksen myyneen henkilön antaman selvityksen mukaan hän tapasi vakuutuksenottajan talven ja kevään 2015 aikana kolmesti vakuutuksenottajan omassa toimistossa. Ensimmäisellä kerralla myyntipäällikkö on kartoittanut PH Oy:n vakuutustarpeen, toisella kerralla hän on jättänyt vakuutuksenottajalle läpikäydyn tarjouksen ehtoineen ja kolmannella kerralla vakuutukset on siirretty uuteen yhtiöön. Myyntipäällikkö on tarjonnut vastuuvakuutusta laajana versiona, jonka kohteena on työn kohde, mutta ei ole sanonut vakuutuksenottajalle, että vakuutus kattaisi kaikki hänen työhistoriansa aikana tekemät asennukset. Tuoteselostetta ei ole vakuutusyhtiön selvityksen mukaan toimitettu vakuutuksenottajalle missään vaiheessa.

Kyseessä olevassa tapauksessa on vakuutuksenottajalle annettu vain vakuutusehdot. Rajoitusehdoista ei ole selvityksen mukaan puhuttu tai niihin ei ole viitattu mitenkään. LVI-urakoitsijalle on kosteus- ja vesivahinkoja koskeva rajoitusehto erityisen merkittävä. Koska tässä rajoitusehdossa on merkittäviä eroja eri vakuutusyhtiöiden ehtomuotoilujen välillä ja ehdon sanamuotoa voidaan pitää maallikon näkökulmasta monimutkaisena, olisi tästä rajoittavasta ehdosta tullut mainita LVI-alan urakoitsijalle vakuutusta tehtäessä. Koska näin ei ole tehty, vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan vakuutusta tehtäessä tältä osin.

Ottaen huomioon edellä todetun Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut täyttäneensä vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, kun se ei ole kiinnittänyt PH Oy:n edustajan K:n huomiota vakuutussopimukseen sisältyvään ehtokohtaan, jolla rajataan kosteudesta ja vedestä aiheutuneet vahingot vakuutusturvan ulkopuolelle.

Lautakunta toteaa, ettei yhtiön tiedonantovirhettä poistavana seikkana voida pitää sitä, että vakuutuksenottajalle on annettu päätös, jossa on sovellettu samaa ehtokohtaa eri vahinkotapahtuman yhteydessä. Sen sijaan lautakunnan selvittäväksi jää, onko edellä mainittu aiempi korvauspäätös ollut sisällöltään sellainen, että sen saamisen jälkeen PH Oy:n on katsottava tulleen tietoiseksi tiedonantovirheestä ja jos näin on, niin onko PH Oy:n tullut reklamoida virheestä vakuutusyhtiölle kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun se on tullut tietoiseksi virheestä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan toisen vahingon yhteydessä 14.9.2015 päivätyn päätöksen mukaan PH Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, joka oli aiheutunut, kun koteloituna ollut viemärin tuuletusputki on vuotanut tihkuvuotoa kotelon kautta keittiön ja olohuoneen lattiapinnoille. Korvauspäätöksessä on sovellettu samaa rajoitusehtoa kuin nyt käsillä olevassa tilanteessa ja kyseinen ehto on kirjoitettu päätöksessä näkyviin kokonaisuudessaan. PH Oy ei ole aiemman päätöksen yhteydessä vedonnut vakuutusyhtiön tiedonantovirheeseen kyseisen rajoitusehdon osalta.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ottaen huomioon 14.9.2015 päätöksen sisältö ja sanamuoto, on vakuutuksenottajalle tuotu esiin kyseisen rajoitusehdon olemassaolo ja sen koskeminen sellaisia vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet kosteudesta ja vedestä. Lisäksi ottaen huomioon vakuutuksenottajan toimiala, ei tämä ole voinut olla lautakunnan näkemyksen mukaan perustellusti siinä käsityksessä vielä päätökseen tutustumisen jälkeen, että kaikki asennusvirheistä aiheutuneet vahingot tulisivat vakuutuksesta korvattavaksi niiden syntytavasta riippumatta. Edellä todetuilla perusteilla lautakunta katsoo, että PH Oy on tullut tietoiseksi veden ja kosteuden aiheuttamat vahingot poissulkevaa rajoitusehtoa koskevasta tiedonantovirheestä 14.9.2015 päätöksen saamisen jälkeen.

Lautakunnan ratkaistavaksi jää siten, onko PH Oy menettänyt oikeutensa vedota vakuutusyhtiön tiedonantovirheeseen ajan kulumisen vuoksi, kun PH Oy on reklamoinut virheestä vasta 15.4.2016 sattuneen vahingon jälkeen siihen liittyvän muutoksenhakuprosessin yhteydessä kevät-kesällä 2018. Lautakunta toteaa, että mikäli PH Oy:n katsotaan menettäneen oikeutensa vedota tiedonantovirheeseen, ei myöskään E.H. voi siihen PH Oy:n puolesta menestyksekkäästi vedota.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutuksenottajan reklamaatiovelvollisuudesta vakuutussopimuksen sisältöä rasittavasta virheestä ole säädetty erikseen vakuutussopimuslaissa. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 2009/63 on lain 9 §:n perustelujen lopuksi kuitenkin todettu mahdollisesta reklamaatiovelvollisuudesta seuraavaa: ”[j]os vakuutuksenantaja on menetellyt markkinoinnissaan lainvastaisesti, myös sopimusoikeuden yleiset oikeusperiaatteet voivat tulla sovellettaviksi. Niiden nojalla vakuutuksenottajalle voi syntyä oikeus purkaa vakuutussopimus ja saada mahdollisesti maksetut vakuutusmaksut takaisin. Toisaalta vakuutuksenottajalle voi syntyä velvollisuus ilmoittaa vakuutuksenantajalle, jos hän sopimuksen tekemisen jälkeen havaitsee markkinointitiedot virheellisiksi tai harhaanjohtaviksi.”

Vakuutuslautakunnan aiemmassa ratkaisukäytännössä viimeksi mainittu lausuma on ymmärretty ennen muuta viittaukseksi siihen, että vakuutussopimuslain pääsäännön – joka siis merkitsee vakuutussopimuksen jatkumista vakuutuksenottajan siitä saaman perustellun käsityksen mukaisena – estämättä vakuutuksenottajalla on oikeus sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin vedoten vaatia sopimuksen purkamista tilanteissa, joissa sopimusta rasittaisi niin vakava puute, ettei sen voimassa pysyttämistä ylipäänsä olisi pidettävä vakuutuksenottajan kannalta kohtuullisena. Samoin reklamaatiovelvollisuus on lautakuntakäytännössä (mm. VKL 675/11) yhdistetty vakuutuksenottajan mahdollisuuteen niin kutsuttuun epäoikeutettuun spekulointiin vakuutuksenantajan kustannuksella. Tällainen mahdollisuus sisältyy erityisesti esimerkiksi sijoitussidonnaisiin vakuutussopimuksiin niiden sisältämän sijoituselementin vuoksi.Näissä tapauksissa vakuutuksenottajan tulisi niin ikään sopimusoikeudessa noudatetun yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti reklamoida vakuutuksenantajalle kohtuullisessa ajassa virheen havaittuaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja PH Oy on nimenomaan vaatinut, että vakuutussopimus jatkuu sen sisältöisenä kuin PH Oy:llä on ollut sopimusta solmittaessa saamiensa tietojen mukaan aihetta käsittää.  Lautakunnan näkemyksen mukaan PH Oy:llä ei ole myöskään ollut sellaista taloudellista mahdollisuutta hyötyä tiedonantovirhettä koskevan väitteen viivyttämisestä, jota voitaisiin pitää epäoikeutettuna spekulaationa. Näin ollen ei lautakunnan näkemyksen mukaan PH Oy:llä ole ollut velvollisuutta reklamoida sopimuksen sisällön virheestä vakuutuksenantajalle kohtuullisessa ajassa samoin perustein kuin sellaisessa tilanteessa, jossa olisi vaadittu sopimuksen purkamista.

Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei PH Oy:llä ollut nyt käsillä olevassa tapauksessa reklamaatiovelvollisuutta sopimusta rasittavasta tiedonantovirheestä saatuaan siitä tiedon 14.9.2015 päätöksen yhteydessä. Näin ollen PH Oy ei ole menettänyt oikeuttaan vedota vakuutussopimusta rasittavaan tiedonantovirheeseen 3.6.2016 päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä.

Asian ratketessa edellä todetulla tavalla vakuutusyhtiön tiedonantovirheen perusteella Vakuutuslautakunta ei ota enemmälti kantaa vakuutussopimuksen rajoitusehtojen tulkintaan.

Vahingonkärsineen oma myötävaikutus

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vesivahingon syynä on virheellisesti suoritettu putkiasennus. Lautakunnan käsityksen mukaan pitää paikkansa, että vahingon laajuus olisi ollut mahdollisesti pienempi, mikäli E.H. olisi sulkenut vesisulut lähtiessään loma-asunnoltaan tammikuussa 2016.

Lautakunnan näkemyksen mukaan yksinomaan edellä mainittua seikkaa ei voida pitää korvauksen alentamisen perusteena, vaan on arvioitavana E.H:n laiminlyönnin laatua ja mitä voidaan pitää tavanomaisena toimintana vastaavassa tilanteessa. Myöskään se, että E.H:n kiinteistövakuutusyhtiö on tehnyt korvausasiassa suojeluohjevähennyksen omien vakuutusehtojensa nojalla, ei automaattisesti saa merkitystä, kun arvioidaan vahinkoa kärsineen mahdollista myötävaikuttamista vahinkoseuraamuksen syntyyn vahingonkorvauslain 6:1 §:n nojalla.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa oli kysymys talviasuttavasta loma-asunnosta, jossa oli tapauksessa esitetyn selvityksen mukaan pidetty peruslämpö talven 2015 – 2016 aikana. Asunnon käyttövesiputkistoissa ei myöskään ollut silmämääräisessä tarkastelussa havaittavissa jäätymisvaurioille ominaista putken paisumista taikka halkeamista. Lautakunta katsoo, että asunnossa oli siten pyritty huolehtimaan putkien toiminnoista talviaikaan muilla tavoin. Näin ollen tapauksessa ei ole esitetty muuta sellaista syytä, minkä johdosta E.H:n olisi tullut sulkea vedet asunnolta.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei selvitysten perusteella voida todeta, että E.H:n menettely antaisi aiheen korvauksen sovitteluun vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi esittämillään perusteilla evätä asiassa vaadittua korvausta vastuuvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta palauttaa asian vakuutusyhtiön käsiteltäväksi tuottamusarvioinnin ja vahingon määrän osalta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia