Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oleva omakotitalo vaurioitui 19.5.2017 tulipalossa purkukuntoiseksi.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 30.8.2017 mukaan vahingon määrä rakennuksen nykyhinnan perusteella laskettuna oli 193.533 euroa ja purkukustannukset 26.000 euroa. Irtaimiston osalta vahinko vastasi 20.000 euron vakuutusmäärää. Vakuutusyhtiö alensi omavastuun jälkeen maksettavaa korvausta rakennuksen vahingon, purkukustannusten ja irtaimistovahingon osalta 25 %:lla. Päätöksessä vedottiin samastamiseen ja paloturvallisuutta koskevaan suojeluohjeeseen, jonka mukaan tupakat on sammutettava palamattomaan astiaan.

Palossa tuhoutuneen rakennuksen omistavat ½ - ½ osuuksin vakuutuksenottajana oleva S ja X:n kuolinpesä (osakkainaan X:n rintaperilliset A, M ja L, joka on S:n puoliso ja asuu vakuutuksen kohteena olevassa rakennuksessa yhdessä S:n kanssa).

Asiakkaat pyysivät vakuutusyhtiöltä korvauspäätöksen oikaisua vedoten siihen, että kyse ei ollut tupakan tumppaamisesta kukkalaatikkoon, vaan sammutettu tupakka oli laitettu lasipurkkiin, jossa oli vettä ja kansi. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaiden valitus

Asiakkaat pyytävät vakuutusyhtiötä oikaisemaan korvauksesta tekemänsä 25 %:n vähennyksen perusteettomana tai ainakin kohtuullistamaan vähennystä. Rakennusvahingon osalta korvausta on alennettu 54.383 eurolla ja irtaimiston osalta 5.000 eurolla.

L on kertonut poliisille ja vakuutusyhtiölle tekemässään oikaisupyynnössä, että hän ei ollut ”tumpannut” savuketta kukkaruukkuun. Sammutettu tupakka oli sen sijaan laitettu lasipurkkiin, jossa oli vettä ja kansi. L on mielestään toiminut huolellisesti tupakkaa sammuttaessaan, eikä ole ymmärtänyt, että hänen märäksi olettamansa multa voisi syttyä tuleen.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lisäkirjelmässä asiakkaat kertovat, että he ovat saaneet paloraportin käyttöönsä vasta vastineen tiedoksi saatuaan.  Palon syttyessä paikalla ollut sosiaalityöntekijä oli nähnyt savun, mutta olisi toiminnallaan voinut helposti estää tulipalon. Asiakkaat huomauttavat, että vakuutusyhtiö on vedonnut vastineessaan väärää vahinkotapahtumaa koskeviin tapahtumatietoihin. Myös vastineessa mainittu vahinkopäivämäärä on virheellinen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan korvauksesta on tehty 25 %:n vähennys suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen perusteella. Poliisin palonsyyn tutkinnasta ja G:n tekemästä palontutkintaraportista käy ilmi, että L on häntä 6.6.2017 haastateltaessa kertonut yksityiskohtaisesti tumpanneensa viimeisen tupakan kukkaruukun oikeaan reunaan. Lisäksi on selvinnyt, että hieman

tupakoinnin jälkeen paikalle tullut sosiaalityöntekijä Z havaitsi L:n kertomalta tupakointipaikalta savun, joka nousi kukkapurkista talon sisäpihan seinustalta. Sekä poliisin että G:n raportin mukaan kuumin palopesäke paikantuu juuri kyseiseen paikkaan.

G:n tutkimuksissa selvisi myös, että palo on levinnyt kukkaruukun suunnasta. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan palon on sytyttänyt kukkaruukkuun tumpattu savuke. Vakuutusyhtiön vakuutustutkija N:n raportin mukaiset L:n ja sosiaalityöntekijä Z:n puhutukset vahvistavat kerrotun tapahtumien kulun.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tupakan tumppaaminen kuivaan kukkaruukkuun osoittaa eritystä huolimattomuutta ja moitittavuutta. Yleisen elämänkokemuksen perusteella menettely aiheuttaa suuren tulipaloriskin. Vakuutusyhtiö katsoo, että se olisi esillä olevassa tapauksessa ollut oikeutettu tekemään 50 %:n suojeluohjevähennyksen. Tapauksessa on kohtuullisuussyistä kuitenkin tehty vain 25 %:n vähennys, mitä vakuutusyhtiö pitää olosuhteisiin nähden perusteltuna.

Vakuutusyhtiö pahoittelee alkuperäisen vastineensa tapahtumatietojen virheellisyyttä ja pyytää Vakuutuslautakuntaa jättämään tältä osin lausutun huomiotta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa palovahingosta maksettavia korvauksia esittämillään perusteilla 25 %:lla kaikkien vakuutettujen osalta suojeluohjeen laiminlyönnin johdosta. Osapuolten välillä ei ole erimielisyyttä vahingon määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1. joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2. joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3. joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen suojeluohjeiden kohdan 7.1 (Suojeluohjeet, Paloturvallisuus) alakohdan 10. mukaan tupakanpoltto ja avotulen teko on kielletty tiloissa, joissa on herkästi syttyviä aineita tai materiaaleja. Tupakanpoltto vuoteessa on kielletty. Tupakat on sammutettava palamattomaan astiaan.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta pitää poliisin esitutkintapöytäkirjan ja teknisen tutkinnan havaintojen sekä toisaalta vakuutusyhtiön esittämän palontutkintaraportin havaintojen perusteella selvitettynä, että palo on saanut alkunsa palaneen rakennuksen terassilla olleesta kukkalaatikosta. L:n ja Z:n kertomusten perusteella on ilmeistä, että tupakan sammuttaminen kukkalaatikkoon on johtanut tupakan tulipään tai koko tupakan laatikkoon jäämisen seurauksena kukkalaatikossa olleen mullan kytemiseen, josta merkkinä on ollut Z:n havaitsema savu hänen saapuessaan L:n luokse asiakaskäynnille. Jonkin aikaa myöhemmin palo on levinnyt terassilta rakennukseen.

Lausuntopyynnössä on vedottu L:n poliisilaitoksen paloraporttiin tekemään oikaisupyyntöön. L on kertonut, että hän ei ollut tumpannut tupakkaa kukkalaatikkoon, vaan sammuttanut tupakan kukkalaatikkoon ja vienyt tämän jälkeen tupakan tumpin lasiseen purkkiin, jossa oli vettä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan toistanut kantansa siitä, että tupakka oli tumpattu kukkalaatikkoon ottamatta lähemmin kantaa L:n väitteeseen tupakan tumpin asettamisesta tupakan sammuttamisen jälkeen eri astiaan.

Poliisin esitutkintapöytäkirjan tietojen perusteella L on kertonut poliisille heti palon tapahduttua, että talon terassilla on ollut kukkalaatikoiden lisäksi erillinen tuhkakuppi tai -astia. L:n myös vakuutustutkijan kanssa keskustellessaan käyttämällä ilmaisulla ”tumppaaminen” voidaan Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan tarkoittaa tupakan johonkin astiaan sammuttamisen ja tupakan samaan astiaan jättämisen lisäksi myös sitä, että tupakka ensin sammutetaan ”tumppaamalla”, mutta tämän jälkeen se laitetaan muuhun astiaan. Näillä perusteilla lautakunta pitää L:n kertomusta uskottavana ja katsoo vastakkaisen näytön puuttuessa asiassa jäävän näyttämättä, että tumpattu tupakka olisi vastoin L:n kertomusta sen sammuttamisen jälkeen myös jätetty kukkaruukkuun.

Vakuutuslautakunta toteaa toisaalta käsityksenään, että tupakan kukkalaatikkoon sammuttamiseen liittyvän paloriskin kannalta erityisen olennaista merkitystä ei ole sillä, onko kyse vain tupakan sammuttamisesta sitä tumppaamalla, vai jätetäänkö lisäksi sammuneeksi arvioitu tupakka kukkalaatikkoon, koska molemmissa tilanteissa tupakan mahdollisesti palamaan jäävä tulipää aiheuttaa riskin tulipalon syttymisestä. Esitutkintapöytäkirjan ja vakuutusyhtiön palontutkintaraportin mukaan sää on vahingon sattuessa ollut aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämmin (21 ˚C). Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan L on näissä olosuhteissa tupakan kukkalaatikkoon sammuttaessaan menetellyt vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta vakuutusehtojen tupakan palamattomaan astiaan sammuttamista koskevan suojeluohjeen vastaisesti. Vakuutuslautakunta katsoo, että tulipalo on aiheutunut tupakan sammuttamisesta. Näin ollen L:n laiminlyönnillä on ollut syy-yhteys vahinkotapahtumaan.

Vakuutusyhtiö on alentanut korvausta rakennuksen, purkamiskulujen ja irtaimiston vahingon osalta L:n menettelyn perusteella 25 %:lla. Ottaen kuitenkin huomioon L:n kertomus tumpin laittamisesta erilliseen tuhkapurkkiin ja erityisesti se, että L:n ja S:n yhteisenä asuntonaan käyttämä omakotitalo irtaimistoineen on pääosin tuhoutunut vahingossa, lautakunta pitää korvauksen alentamista 25 %:lla liian ankarana seuraamuksena. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on 25 %:n sijaan oikeus alentaa aiheutuneesta vahingosta L:lle maksettavaa korvausta 15 %:lla.

Vakuutussopimuslain järjestelmässä vallitsevan pääsäännön mukaan vakuutetut ovat vastuussa vain omasta menettelystään. Samastamissäännöksellä on poikettu tästä pääsäännöstä siten, että määritellyissä tapauksissa toisen henkilön menettely voi vaikuttaa vakuutetun korvausoikeuteen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 46) mukaan samastamissäännöstä sovelletaan myös silloin, kun samastettava henkilö on itse vakuutettu.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella L on kiinteistön puolelta osin omistavan kuolinpesän osakas. L asuu vakuutuksen kohteena olevassa omakotitalossa yhdessä toisen kiinteistön osaomistajan S:n kanssa. Vakuutusyhtiö on siten voinut rakennuksen vahingosta vakuutuskorvausta määrittäessään lukea L:n menettelyn vakuutuksenottajana ja vakuutettuna olevan S:n vahingoksi.

Vakuutussopimuslain 33.1 §:n kohdan 2 mukaan vakuutettuun samastetaan henkilö, joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan. Saman momentin 3 kohdassa vakuutettuun samastetaan henkilö, joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan. Samastaminen ei näiden kohtien perusteella tule kysymykseen esimerkiksi sellaisen omaisuuden kohdalla, joka on ollut vakuutetun yksinomaisessa käytössä, tai myöskään yksinomaan sillä perusteella, että henkilö omistaa omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa.

Edellä todettu merkitsee käytettävissä olevan selvityksen perusteella sitä, että vakuutusyhtiö on voinut alentaa korvausta S:n omakotitalosta omistamalle osuudelle aiheutuneen vahingon ja purkamiskulujen osalta vakuutussopimuslain 33.1 §:n kohtien 2 ja 3 perusteella.

Koska kuolinpesän osakkaiden A ja M ei ole väitettykään käyttäneen omakotitaloa yhdessä L:n kanssa, eivätkä he myöskään ole asuneet po. kiinteistöllä, vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta alentaa korvausta heidän osaltaan.

Irtaimistovahingon osalta vakuutusyhtiö on voinut alentaa vakuutettu S:n korvausta sellaisten esineiden osalta, joita S ja L ovat käyttäneet yhdessä vakuutussopimuslain 33.1 §:n kohdissa 2 ja 3 säädetty huomioiden. Sen sijaan vakuutusyhtiö ei ole voinut S:ään nähden alentaa irtaimistovakuutuksesta maksettavaa korvausta niiden S: esineiden osalta, joita S ei ole käyttänyt yhdessä L:n kanssa. Vakuutusyhtiö ei ole voinut S:ää kohtaan alentaa korvausta esimerkiksi S:n käyttövaatteiden ja muiden S:n henkilökohtaisessa käytössä olleiden esineiden perusteella maksettavan korvauksen osalta sikäli kuin tulipalossa on aiheutunut vahinkoa tällaiselle omaisuudelle. Tällaisen irtaimistovahingon määrä jää ensi vaiheessa S:n ja vakuutusyhtiön välillä selvitettäväksi.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että rakennuksesta, purkamiskuluista ja irtaimistosta maksettavaa korvausta alennetaan 15 %:lla L:n ja S:n vahingon osalta, kuitenkin niin, että S:lle maksetaan alentamaton korvaus sellaisista palovahingon kärsineistä irtaimistoesineistä, joiden kohdalla samastaminen ei tule kysymykseen. A:n ja M:n vahinkojen osalta korvaus tulee maksaa alentamattomana.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho