Haku

FINE-010663

Tulosta

Asianumero: FINE-010663 (2018)

Vakuutuslaji: Kuljetusvakuutus

Ratkaisu annettu: 27.08.2018

Lakipykälät: 73

Varkauden johdosta menetetty rahti. Korvauksen hakeminen. Korvausvaatimuksen vanhentuminen. Kysymys siitä, milloin vakuutetun oli katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Tapahtumatiedot

Vakuutetun yrityksen L Oy:n kuljetettavana olleesta perävaunusta varastettiin Saksassa yöllä 28.2.2015 seitsemän lavallista tietokoneita ja muita elektroniikkatuotteita. L Oy oli kyseisessä kuljetuksessa T Oy:n alirahdinkuljettaja. Varkausvahingosta on sittemmin vireillä oikeudenkäynti Saksassa, jossa L Oy ei kuitenkaan ole osapuolena.

L Oy teki asiasta vahinkoilmoituksen kuljetusvakuutusyhtiölleen 19.7.2016 ennen kuin sille oli esitetty varsinaista korvausvaatimusta. Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan asiassa ei voida suorittaa korvausta, koska vakuutettu ei ole esittänyt korvausvaatimusta vuoden kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Asiakkaan valitus

L Oy oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan L Oy toteaa, että se on ollut toisen kuljetusyhtiön, T Oy:n, alihankkija kyseisessä kuljetuksessa, jossa T Oy on puolestaan toiminut päärahdinkuljettajan alirahdinkuljettajana. Vahingon aiheuduttua L Oy:lle on ilmoitettu, että lähettäjä hakee vakuutuskorvauksen vahingosta omasta tavaravakuutuksestaan. Lähettäjän tavaravakuutusvakuutusyhtiö on saanut vahingon korvattuaan oikeuden vaatia vahingonkorvausta päärahdinkuljettajalta. Ketjun viimeisenä lenkkinä alirahdinkuljettaja T Oy tulee tämänhetkisten tietojen mukaan todennäköisesti vaatimaan korvausta alirahdinkuljettaja L Oy:ltä, jonka vakuutuksen pitäisi kattaa kyseisen korvauksen. Asiassa ulkomailla käytävää oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan ole saatu vielä valitusta laadittaessa päätökseen eikä L Oy:lle ole esitetty asiassa korvausvaatimusta.

L Oy kertoo, että T Oy:n edustaja oli siihen yhteydessä keväällä 2015 puhelimitse ja kertoi sattuneesta varkausvahingosta. Tällöin kuitenkin puhuttiin, ettei asiassa ole huolta, koska lähettäjällä on vakuutus, joka korvaa varkauden. Ensimmäisen kerran L Oy katsoo tulleensa tietoiseksi mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan 5.1.2016, kun T Oy:n vakuutusyhtiön edustaja lähetti L Oy:lle sähköpostin, jossa pyydettiin määräajan pidennystä mahdollisen regressivaatimuksen tekemiselle. Vahingon määrästä on ensimmäinen tieto saatu heinäkuussa 2016, joka ilmeni ulkomaalaisen tuomioistuimen L Oy:lle lähettämistä asiakirjoista. L Oy toteaa tehneensä asiassa vahinkoilmoituksen kesäkuussa 2016.

L Oy viittaa korvausvaatimuksen vanhentumista koskevaan vakuutussopimuslain 73 §:ään ja katsoo edellä selvitetyin perustein, etteivät säännöksen asettamat edellytykset korvausvaatimuksen vanhentumiselle täyty nyt käsillä olevassa tapauksessa. L Oy toteaa myös, ettei asiassa voida pitää selvitettynä, että jo saadessaan tiedon varkaudesta olisi sen tullut käsittää, että mahdollinen korvausvelvollisuus lankeaa sille rahdinkuljetusketjussa.

Näkemyksensä tueksi L Oy viittaa myös Vakuutuslautakunnan käytäntöön korvausvaatimuksen vanhentumista koskevan säännöksen tulkinnasta etenkin tilanteissa, joissa on kysymys takautumisvaatimukseen perustuvasta korvausvaatimuksesta. Ratkaisussa VKL 669/14 lautakunta oli katsonut, että vasta kotivakuutusyhtiön nimenomainen takautumisvaatimus oli aloittanut 73 §:n mukaisen määräajan kulumisen. L Oy huomauttaa edelleen, ettei sille ole vieläkään esitetty varsinaista takautumisvaatimusta kenenkään toimesta.

Edellä selostetuin perustein L Oy katsoo tulleensa tietoiseksi vahinkoseuraamuksesta aikaisintaan 5.1.2016. Näin ollen vahinkoilmoitus omalle kuljetusvakuutusyhtiölleen on tehty oikea-aikaisesti eikä sitä näin ollen voida pitää vanhentuneena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa antamiinsa päätöksiinsä ja tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja lainsäädäntöön.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että vanhentumissäännösten tarkoituksena on, että vakuutussopimuksiin perustuvat vaatimukset esitettäisiin ja selvitettäisiin kohtuullisessa ajassa. Näin ollen L Oy:n väite korvausoikeuden vanhentumisajan kytkemisestä sille määräämätön aika vahinkotapahtuman jälkeen mahdollisesti esitettävään vahingonkorvausvaatimukseen on vakuutusyhtiön mukaan vanhentumissäännösten tarkoituksen vastainen.

Asiassa on lisäksi yhtiön mukaan huomioitava, että L Oy:n päätoimiala on tieliikenteen tavarankuljetus. Ammattimaisesti tieliikenteen tavarankuljetusta harjoittava yhtiö ei voi myöskään edukseen vedota siihen muutoksenhakukirjelmässä mainittuun seikkaan, että tavarankuljetusketjussa päärahdinkuljettajan alirahdinkuljettajana toiminut T Oy:n edustaja on keväällä 2015 käydyssä puhelinkeskustelussa antanut ymmärtää, ettei L Oy voi joutua asiassa vahingonkorvausvastuuseen. Yhtiö katsoo, ettei L Oy voi myöskään vedota tueksensa siihen, ettei se ollut tietoinen lain sisällöstä ja siitä, että vahingonkorvausvaatimus voisi myöhäisemmässä vaiheessa kohdistua L Oy:öön. Yhtiö viittaa tältä osin tiekuljetussopimuslain säännöksiin sekä CMR-yleissopimukseen, joiden perusteella L Oy:n olisi tullut ymmärtää korvausvastuun mahdollisuus heti tavaran katoamisen jälkeen, eli 28.2.2015.

Yhtiö katsoo, että L Oy on näin ollen tullut tietoiseksi aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta heti tavaroiden katoamisen huomattuaan. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö vetoaa niin ikään Vakuutuslautakunnan käytäntöön vakuutussopimuslain 73 §:n tulkinnasta. Lautakunta on muun muassa katsonut, ettei vahingon tarkan määrän tarvitse olla todettu määräajan alkaessa, vaan riittää, että vakuutetun voidaan katsoa tulleen tietoiseksi siitä, että hän voi jossain määrin joutua korvausvelvolliseksi. Yhtiö tarkentaa vielä, ettei sen näkemyksen mukaan L Oy:n valituksessaan referoima lautakuntaratkaisu sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen, koska nyt kyseessä olevassa asiassa L Oy:n on tullut nimenomaisesti vahingon tapahduttua ymmärtää mahdollinen vahingonkorvausvastuunsa sen kuljetettavana olleen tavaran katoamisen johdosta.

Edellä selostamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei L Oy ole tehnyt asiassa vahinkoilmoitusta vakuutussopimuslain edellyttämässä vuoden määräajassa eikä vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla viipymättä, kun se on saanut tiedon mahdollisesta vahinkoseuraamuksesta. Näin ollen yhtiö katsoo,  ettei asiassa annettua korvausratkaisua ole syytä muuttaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vahinkoilmoitus tehty vakuutusehtojen tai vakuutussopimuslain asettamassa ajassa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vahingosta viipymättä vakuutusyhtiölle ja varata sille tilaisuus tarkastaa vahingoittunut tavara.

Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on arvioitava, onko korvausvaatimus vanhentunut suhteessa vastuuvakuutusyhtiöön niiden tulkintaperiaatteiden mukaan, jotka ovat vakiintuneet vakuutussopimuslain 73 §:ää sovellettaessa.

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Nyt käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta keskeinen kysymys on se, milloin vakuutetun on katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta tiekuljetusvakuutuksen piiriin kuuluvassa vahinkotapahtumassa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan tapauksessa on riidatonta, että vakuutustapahtuma, johon vaatimus perustuu, on sattunut 28.2.2015 kuljetettujen tavaroiden varkaushetkellä. Vakuutettu L Oy on tällöin saanut puhelinkeskustelussa T Oy:n edustajan kanssa tiedon, jonka mukaan vahingonkärsineen vakuutus korvaa varastetun omaisuuden. L Oy oli kyseisessä kuljetuksessa T Oy:n alirahdinkuljettaja, joka puolestaan on ollut vielä X Co:n alirahdinkuljettaja. Selvityksen mukaan T Oy:n vakuutusyhtiö on tehnyt L Oy:lle korvauksen takautumisvaatimuksen esittämiselle määräajan pidennyspyynnön sähköpostitse 5.1.2016. L Oy teki asiasta vahinkoilmoituksen omaan vakuutusyhtiöönsä 19.7.2016 sen jälkeen, kun se oli saanut Saksan tuomioistuimelta tiedon mahdollisen vahingon määrästä.  

Lautakunta katsoo, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Se ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on kulloinkin lain mukaan katsottava alkavan, riippuu näin ollen kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta. 73 §:ssä merkitystä on annettu vakuutetun tietoisuudelle vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vakuutetulla tai muulla vakuutuskorvaukseen oikeutetulla voi olla vakuutussopimuslain 73 §:n kannalta merkityksellistä tietoa vahingosta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, ennen kuin hänelle on esitetty riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kysymyksessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei päärahdinkuljettaja T Oy:n vakuutusyhtiö ole ilmoittanut tulevasta mahdollisesta takautumisvaatimuksestaan L Oy:lle ennen kuin 5.1.2016, jolloin se pyysi määräajan pidennystä oman korvausvaatimuksensa esittämiselle. Korvausta nyt sattuneen kaltaisista vahingoista voidaan kuljetusvastuuvakuutuksen lisäksi hakea myös vahingonkärsineen omasta vakuutuksesta sekä sopimusketjussa L Oy:tä ylempänä olevilta rahdinkuljettajilta, kuten nyt on myös toimittu. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei L Oy:n ole ilman sen päärahdinkuljettajan vakuutusyhtiön 5.1.2016 esittämää määräajan pidennyspyyntöä tullut ymmärtää, että sen päärahdinkuljettajan vakuutusyhtiö tulee esittämään sille takautumisvaatimuksen. Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, ettei korvauksen hakemisen määräaika ole alkanut kulua ennen kuin päärahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on esittänyt L Oy:lle takautumisvaatimuksen, eli 5.1.2016.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on ilmoittanut vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun aiheutuneen vahingon laatu ja laajuus sekä siitä mahdollisesti aiheutuvat, vakuutuksenottajan vahingonkorvausvastuun piiriin mahdollisesti kuuluvat kustannukset ovat tulleet riittävästi yksilöidyiksi.

Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, että korvausvaatimus on tehty vakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaisessa määräajassa. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä käsittelemään vahingon L Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia