Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiö oli myöntänyt vakuutuksenottajana olevalle T Oy:lle 13.1.2012 oikeusturvaedun asianomaisen kihlakunnansyyttäjän ajamaan erääseen kiinteistökauppaan liittyneeseen petosta koskeneeseen rikosasiaan, jossa T Oy vaati asianomistajana vahingonkorvausta. Käräjäoikeus oli 20.2.2013 antamallaan tuomiolla tuominnut vastaajat rangaistukseen petoksesta ja maksamaan T Oy:lle vahingonkorvausta. Osapuolten valituksesta 28.3.2014 antamallaan lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hovioikeus oli kuitenkin hylännyt syytteet ja palauttanut asian vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusyhtiö oli korvannut oikeusturvavakuutuksesta T Oy:n oikeudenkäyntikuluja käräjä- ja hovioikeuskäsittelyjen osalta. Tämän jälkeen T Oy oli ilmoittanut 13.11.2014 asian vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. T Oy oli sitten 29.12.2014 pyytänyt jättämään asian käsittelyn sillensä lopputuloksen epävarmuuden ja oikeudenkäyntikuluja koskeneen riskin vuoksi. Käräjäoikeus olikin 8.1.2015 antamallaan päätöksellä jättänyt asian käsittelyn sillensä.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 15.12.2017 kieltäytynyt korvaamasta T Oy:n oikeudenkäyntikuluja asian jatkokäsittelyn osalta, koska T Oy oli luopunut vaatimuksistaan. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 7.5, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet ennen vakuutustapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä tai asian alustavasta selvittelystä taikka sellaisen riitaisen asian selvittelystä tai hoitamisesta, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopui vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan. Sähköpostissa 16.1.2018 vakuutusyhtiö on vedonnut lisäksi vakuutusehtojen kohtaan 7.6.1, jonka mukaan vakuutusyhtiö suoritti korvauksen oikeudenkäynti- ja asianajokuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Koska asia ei ollut päättynyt tuomioistuimen lainvoimaiseen päätökseen tai sovintoon vaan kanteen peruuttamiseen, jolla toimella T Oy oli luopunut vahingonkorvauksen vaatimisesta, vakuutuskorvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista ei maksettu.

Asiakkaan valitus

T Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta käräjäoikeuteen palautetun vahingonkorvausasian 2 690,80 euron määräisten asianajo- ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta oikeusturvavakuutuksesta asianajolaskun eräpäivästä 5.12.2017 laskettavine laillisine viivästyskorkoineen. Laskussa ei ollut kyse ennen vakuutustapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä tai asian alustavasta selvittelystä, joiden seurauksena vaatimuksista olisi luovuttu. Vakuutustapahtuma oli ollut T Oy:n vaatimuksen kiistäminen rikosasian esitutkinnassa ennen syytteen nostamista. Kysymyksessä olevat laskutetut toimenpiteet olivat normaaleja toimeksiantoon liittyneitä jatkotoimenpiteitä.

T Oy on lausunut, että vakuutusyhtiön väite siitä, ettei asia ollut päättynyt tuomioistuimen lainvoimaiseen päätökseen tai sovintoon, oli virheellinen. Asia oli päättynyt käräjäoikeuden 8.1.2015 antamaan päätökseen, jolla käräjäoikeus jätti asian käsittelyn sillensä, koska T Oy oli niin pyytänyt ja peruuttanut käsittelypyyntönsä. Päätöksestä olisi voitu valittaa, mutta niin ei tapahtunut, joten päätös oli lainvoimainen. Vakuutusehtojen kohdassa 7.6.1 ei määritelty tarkemmin, millainen tuomioistuimen päätöksen oli sisällöltään oltava. Käräjäoikeuden lainvoimainen päätös täytti ehtokohdan asiassa annettavasta päätöksestä tai sovinnosta asettamat vaatimukset. Vakuutusehtoja oli ensisijaisesti tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti, ja jos niistä syntyi epäselvyyttä, niitä oli tulkittava ehtojen laatijan vahingoksi.

T Oy on kiistänyt luopuneensa missään vaiheessa vaatimuksistaan vastapuolta kohtaan. Kanteen peruuttaminen ja kanteesta luopuminen olivat oikeudellisesti kaksi eri asiaa. Kanteen peruuttaminen tarkoitti kantajan prosessitointa, jolla kantaja vetää kanteensa pois tuomioistuimesta ja asian käsittely jää sillensä. Juttu lakkaa olemasta vireillä ja samaa asiaa koskeva kanne voitiin panna koska tahansa uudelleen vireille (WSOY Lakitieto, Prosessioikeus 2017 s. 540). Kanteen peruuttaminen ei merkinnyt vaatimuksista luopumista, koska asia voitiin sillensä jättämisen jälkeen panna uudelleen vireille.

Kanteesta oli mahdollista myös luopua, minkä jälkeen kannetta ja siihen perustuvia vaatimuksia ei voitu enää panna uudelleen vireille tuomioistuimessa. Jos kanteesta luovuttiin, kantaja luopui samalla vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan. T Oy:llä ei missään vaiheessa ollut tarkoitus luopua vaatimuksistaan vastapuolta kohtaan eikä sitä tehty tai sen sisältöistä tahdonilmaisua annettu oikeudelle eikä vastapuolelle. Käräjäoikeudelle oli vain ilmoitettu asian käsittelyä koskeva pyyntö peruuttamisesta (WSOY Lakitieto, Prosessioikeus 2017 s. 542 -543).

Lisäkirjelmässään 26.4.2018 T Oy on uudistanut vaatimuksensa kulujen korvaamisesta ja lausunut, että vakuutusyhtiö oli vastauksessaan itsekin kertonut, että asia voitaisiin teknisesti panna uudelleen vireille. Jos vaatimuksista olisi luovuttu, tämä ei olisi mahdollista.

Vakuutusehtojen kohdan 7.6.1 mukaan vakuutusyhtiö suoritti korvauksen oikeusasteittain ja lopullisen korvauksen tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Vakuutusyhtiö ei ilmeisesti hyväksynyt käräjäoikeuden 8.1.2015 antamaa lainvoimaista päätöstä vakuutusehtojen kohdassa 7.6.1 tarkoitetuksi päätökseksi. Vakuutusehdot eivät asettaneet päätökselle muita vaatimuksia kuin, että se oli tuomioistuimen antama päätös, joka oli lainvoimainen. Käräjäoikeuden antama päätös täytti vakuutusehtojen kohdan 7.6.1 vaatimuksen. Vakuutusehdosta ei ilmennyt, että tuomioistuimen sillensä jättämispäätös ei olisi ehtokohdan tarkoittama päätös eikä ehtokohtaa voitu tällä tavalla edes tulkita, sillä pääsääntönä oli sanamuodon mukainen tulkinta. Jos vakuutusyhtiön tarkoitus oli ollut, ettei sillensä jättämispäätös kelpaisi tuomioistuimen päätökseksi, vakuutusehto olisi tullut laatia niin, että sanottu tarkoitus olisi siitä vaikeuksitta luettavissa. Nyt asianlaita ei ollut näin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksensä oikeusturvavakuutusehtojen mukaiseksi. Oikeusturvaetu oli myönnetty kiinteistövakuutukseen sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta.  Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 4.1.2 mukaan vakuutustapahtumalla tarkoitettiin rikosasiassa vakuutetun esittämän rikokseen perustuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistämistä perusteeltaan tai määrältään. Asiassa oli sattunut ehtokohdan 4.1.2 mukainen vakuutustapahtuma rikosasiassa, minkä vuoksi asiakkaan oikeudenkäynti- ja asianajokuluja käräjä- ja hovioikeudessa oli korvattu yhteensä 18 460,36 eurolla.

T Oy:n tämän jälkeen pyytämän käräjäoikeuskäsittelyn sisältönä oli ollut vahingonkorvausasia. T Oy oli lopulta peruuttanut käräjäoikeudelle osoitetun käsittelypyynnön perustellen ratkaisuaan asian suurella kuluriskillä. Koska käsittelyn peruuttamispyynnön motiivina oli tässä tapauksessa ollut häviö- ja kuluriski, asiaa ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan tultaisi panemaan uudelleen vireille, vaikka se teknisesti olikin mahdollista. T Oy oli siten tosiasiallisesti luopunut vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan.

Jos sama korvausasia kuitenkin pantaisiin käräjäoikeudessa uudelleen vireille, käsittelystä aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut olisivat oikeusturvavakuutuksesta vakuutusehtojen mukaisesti korvattavia kuluja edellyttäen, että asian käsittely päättyisi tuomioon tai osapuolten väliseen sovintoon, jolla sovinnolla asiakas ei luopuisi vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan.

Ehtokohdan 7.5 tarkoituksena oli vakuutetulle muodostuvien tarpeettomien asiamieskustannusten välttäminen. Vakuutusehtojen mukaan oikeusturvavakuutuksesta korvattiin vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset kulut. Peruuttamisratkaisuun ei ollut vaikuttanut mikään käsittelyn vireillepanon jälkeen asiakkaan tietoon tullut uusi seikka. Kuluriski oli ollut T Oy:n ja tämän asiamiehen tiedossa jo silloin, kun asia oli 13.11.2014 pantu korvausten osalta käräjäoikeudessa uudelleen vireille. Käsittelyn peruuttamispyyntö oli perustunut ainoastaan riskin uudelleenarvioimiseen. Sama arvio olisi voitu tehdä ennen asian vireillepanoa käräjäoikeudessa, jolloin nyt käsiteltäviltä lisäkustannuksilta olisi vältytty.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse T Oy:n rikosasian yhteydessä esittämän vahingonkorvausvaatimuksen jatkokäsittelystä aiheutuneiden asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oikeusturvavakuutuksesta hovioikeuden palautettua asian mainitun vahingonkorvausvaatimuksen osalta käräjäoikeuteen, jossa asia oli sittemmin T Oy:n pyynnöstä jätetty sillensä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asiaan sovellettavien kiinteistön oikeusturvavakuutuksen 1.1.2009 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutusyhtiö sitoutuu näiden ehtojen sekä Yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvaamaan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön ja rakennusten omistukseen, hallintaan, hoitoon tai käyttöön liittyvissä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1.2 mukaan rikosasiassa vakuutustapahtumalla tarkoitetaan vakuutetun esittämän rikokseen perustuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistämistä perusteeltaan tai määrältään. …

Vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoitusten mukaan vakuutuksesta ei korvata muun ohessa kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet ennen vakuutustapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä tai asian alustavasta selvittelystä taikka sellaisesta riitaisenkin asian selvittelystä tai hoitamisesta, minkä seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan.

Vakuutusehtojen kohdan 7.6.1 mukaan vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen vakuutetun oikeudenkäyntikuluista ja asianajokuluista oikeusasteittain. Lopullinen korvaus suoritetaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta katsoo ensiksikin, että oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen kohdassa 4.1.2 määritelty vakuutustapahtuma on sattunut jo syytettyjen kiistettyä T Oy:n asiassa esittämän vahingonkorvausvaatimuksen rikosasian esitutkinnan aikana. Näin ollen hovioikeuden palautettua asian myöhemmin T Oy:n vaatimuksen osalta takaisin käräjäoikeuteen tästä vahingonkorvausasian selvittelystä ja käsittelystä T Oy:lle aiheutuneissa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluissa ei ole ollut kyse vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoituksessa mainituista ennen vakuutustapahtumaa suoritetuista toimenpiteistä tai asian alustavasta selvittelystä aiheutuneista kuluista.

Vakuutusyhtiö on kuitenkin evännyt korvauksen puheena olevista asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista ensisijaisesti sillä perusteella, että T Oy on sittemmin käräjäoikeudessa peruuttanut asian käsittelyn jatkamista koskeneen pyyntönsä ja pyytänyt jättämään asian sillensä. Vakuutusyhtiö on katsonut T Oy:n toimenpiteen merkinneen tosiasiallista vahingonkorvausvaatimuksesta luopumista, jolloin vakuutuskorvausta ei vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoituksen mukaan tullut maksettavaksi.

Asiassa on näin ollen kyse vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoitusehdon tulkinnasta. Rajoitusehdon sanamuodon mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet… … sellaisesta riitaisenkin asian selvittelystä tai hoitamisesta, minkä seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan vastapuoltaan kohtaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että T Oy:n lausumin tavoin ensisijaisena pidettävän vakuutusehdon sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan rajoitus koskee kaikkia tilanteita, joissa vakuutettu luopuu asiassa vastapuoltaan kohtaan esittämistään vaatimuksista. Yleisen sopimusoikeudellisen tukintaperiaatteen mukaan yksittäisiä sopimusehtoja tulkittaessa sopimusta on myös tarkasteltava kokonaisuutena. Rajoitusehdon tulkinnassa on siten otettava huomioon, että puheena olevasta oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutetun asianajokuluja myös ilman oikeudenkäyntiä käsitellyissä riidoissa vakuutusehdoissa erikseen määritellyissä tilanteissa. Näin ollen rajoitusehdon soveltamista ei ole vakuutusehdoissa kytketty pelkkään prosessuaaliseen kanteesta luopumiseen. Puhtaasti sanamuodon mukaan tarkasteltuna rajoituksen piiriin kuuluvat muutkin tilanteet, jotka merkitsevät sitä, että vakuutettu on luopunut riitautetusta vaatimuksestaan.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei rajoitusehtoa tule tulkita niin ahtaasti, että rajoitus koskisi T Oy:n esittämin tavoin ainoastaan niitä prosessuaalisia tilanteita, joissa vakuutettu ilmoittaa tuomioistuimessa varsinaisesta kanteesta luopumisestaan. Näin ollen vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoitusta voidaan soveltaa myös nyt puheena olevaan asiaan.

T Oy:n ilmoituksen mukaan se oli pyytänyt käräjäoikeudessa asian jättämistä sillensä lopputuloksen epävarmuuden ja siitä johtuneen oikeudenkäyntikuluja koskeneen riskin vuoksi. T Oy ei ole esittänyt asiassa todennäköisiä syitä sille, että asian lopputulosta ja kuluriskiä koskeva tilanne myöhemminkään muuttuisi toiseksi. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut peruste soveltaa asiaan vakuutusehtojen kohdan 7.5 rajoitusta, jonka nojalla vakuutusyhtiöllä ei ole korvausvelvollisuutta T Oy:lle asian jatkokäsittelystä aiheutuneista asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Lehto
Makkula
Sjögren