Haku

FINE-010138

Tulosta

Asianumero: FINE-010138 (2018)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 27.03.2018

Lakipykälät:

Hevosen omistajan vastuu.

Tapahtumatiedot

Asiakas oli ottanut O-nimisen hevosen tarhattavaksi yhdessä omistamiensa hevosten F:n ja C:n kanssa. O:n oli tarhauksen aikana nähty hyökkäilevän muiden hevosten päälle. Asiakas huomasi 26.10.2016, että F:n jalka oli vahingoittunut.  Luun todettiin olevan poikki ja hevonen lopetettiin 29.10.2016. Eläinlääkärin antaman lausunnon mukaan vamma oli todennäköisesti seurausta hevosen potkusta.

Asiakkaan mukaan todennäköisin syy vahingolle oli tarhattavana olleen O:n hyökkäilevä käyttäytyminen. Hevoset olivat vahingon sattuessa tarhanneet yhdessä noin puolitoista kuukautta.

Korvausta vahingosta oli haettu hevosen omistavan A:n vastuuvakuutuksesta. A oli kertonut vakuutusyhtiölle, että O oli ennen vahinkoa tarhannut kahden muun hevosen kanssa ilman vahinkoja. Uusien hevosten kanssa eläinten ryhmädynamiikka voi muuttua. Vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen ja katsonut, ettei vahinko johtunut A:n tuottamuksesta. Hevoset olivat tarhattuina osapuolten suostumuksella ja hevosten luonne on ollut osapuolten tiedossa. Vakuutuksenottajaa ei voida näin ollen pitää korvausvelvollisena tapahtumasta. Tuottamuksen puuttuessa syntynyttä vahinkoa ei voida korvata vastuuvakuutuksen perusteella.

Asiakas on valittanut päätöksestä ja vakuutusyhtiön asiakasasiamies on tutkinut asian. Asiakasasiamies ei ollut muuttanut korvauspäätöstä ja katsoi, että asiakas olisi tilan omistajana voinut puuttua tilanteeseen huomatessaan O:n käytöksen. Lisäksi A oli kertonut asiakasasiamiehelle ehdottaneensa, että O tarhattaisiin yksin, mihin asiakas ei suostunut. Asiakas on kiistänyt tämän seikan. Asiakkaan mukaan A ehdotti tarhan jakamista vasta hevosen kuoleman jälkeen.

Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on kertonut valituksessaan, että F ja C olivat tarhanneet sopuisasti yhdessä jo pitkään. A:n ja B:n toiveesta heidän omistamansa hevonen O laitettiin samaan tarhaan. He halusivat, että O on ulkona koko päivän ja laumassa toisten kanssa. Asiakas kertoi voivansa tarjota puolipäivätarhausta yksin toisessa tarhassa, jos yhteistarhaus ei onnistu.

Asiakas kertoi A:lle, että hänen omistamansa C saattaa yrittää ottaa johtajuutta. Lopulta kuitenkin kävi ilmi, että sekä C että F väistivät O:ta. A oli paikalla, kun hevoset laitettiin samaan tarhaan. O hyökkäili tarhassa toisia hevosia kohti päiväruokinta-aikana. Asiakas kertoi A:lle tapaturmaa edeltävänä päivänä, että hän ottaa O:n pois tarhasta eikä ruoki sitä enää toisten kanssa ulkona. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua.

O oli ollut ennen yhteistarhausta C:n ja F:n kanssa tarhattavana toisen hevosen kanssa noin vuoden.  Toisen hevosen omistajan mukaan hänen hevosensa leikki jonkin verran O:n kanssa, mutta O ajatti hänen hevosensa usein pois tieltä. O aiheutti lisäksi toiselle tarhassa olleelle hevoselle joskus pieniä nirhaumia. Toisen hevosen omistajan mukaan A oli tietoinen O:n käytöksestä. Jos asiakkaalle olisi kerrottu O:n aikaisemmasta käytöksestä, hän ei olisi suostunut yhteistarhaukseen.

A olisi voinut oma-aloitteisesti valita puolipäivätarhauksen, ehdottaa ruokintamuutosta, reagoida kertomuksiin O:n hyökkäilyistä ja kertoa O:n aiemmasta tarhakäyttäytymisestä. Asiakas katsoo vahingon aiheutuneen A:n laiminlyönneistä.

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, ettei vahinkotapahtumalla ole silminnäkijöitä, joten tapahtumien kulusta ei ole täyttä varmuutta. Epäselväksi jää, miten F:lle aiheutunut vahinko on syntynyt. Pelkkä hevosen omistus ei synnytä omistajalleen korvausvastuuta. Tässä tapauksessa ei voida katsoa, että vakuutuksenottajalla olisi tuottamusta vahinkoon, vaan kyseessä on ollut vahinko, joka on sattunut hevosia tarhatessa eikä sen syntyä olisi voinut estää.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassaolevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Ratkaisusuositus

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.

Asiakas katsoo vahingon aiheutuneen A:n tuottamuksesta. Asiakkaan mukaan A olisi voinut oma-aloitteisesti valita puolipäivätarhauksen, ehdottaa ruokinta-muutosta, reagoida kertomuksiin O:n hyökkäilyistä ja kertoa O:n aiemmasta tarhakäyttäytymisestä.                                                                                           

Asiassa on esitetty ristiriitaisia selvityksiä siltä osin, oliko A ehdottanut, että O:ta tarhattaisiin yksin. O oli ollut aikaisemmin tarhattavana toisen hevosen kanssa, jonka kanssa O oli ollut dominoiva ja jolle O oli aiheuttanut pieniä nirhaumia. O ei ollut kuitenkaan aikaisemmin aiheuttanut muille hevosille vakavampia vammoja. FINE katsoo, ettei A:lla ollut tämän käytöksen perustella syytä epäillä, ettei O:ta voisi tarhata muiden hevosten kanssa. FINE katsoo lisäksi, että jos O oli asiakkaan luona tarhattaessa käyttäytynyt erityisen hyökkäilevästi, asiakkaalla olisi tarhan omistajana ollut mahdollisuus purkaa tarhaussopimus tai muuttaa tarhausjärjestelyjä.

Asiassa on riidatonta, että tarhassa oli vahingon sattumishetkellä myös C, joka oli myös luonteeltaan johtajuuteen pyrkivä. C, F ja O olivat olleet vahingon tapahtumishetkellä tarhattavana yhdessä noin puolitoista kuukautta ilman vahinkoja. FINE katsoo asiassa jääneen selvittämättä, että juuri O olisi aiheuttanut vahingon.

FINE katsoo edellä mainituin perustein, ettei A:lla ole korvausvastuuta F:lle aiheutuneesta vahingosta. Koska A ei ole korvausvastuussa vahingosta, vakuutusyhtiöllä ei ole korvausvastuuta vastuuvakuutuksen perustella.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi

 

 

Tulosta