Haku

FINE-010054

Tulosta

Asianumero: FINE-010054 (2018)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 20.06.2018

Vakuutuksen korvauspiiri. Oliko asiaa käsitelty vakuutuksen piiriin kuuluvassa tuomioistuimessa tai menettelyssä? Viestintäviraston käsiteltäväksi saatettu riita Verkkotunnuksen hallinnasta. Korvauspäätöksen sisältö ja sitovuus.

Tapahtumatiedot

A Oy oli hakenut oikeusturvaetua riitaan, joka koski tavaramerkkiä, verkkotunnusta sekä yhteistyösopimusta ja jossa A Oy:n vastapuolina olivat T-yhtymä ja K ry. Riidassa oli kyse siitä, oliko T-yhtymä aikanaan siirtänyt erääseen itselleen rekisteröimäänsä tavaramerkkiin perustuneen verkkotunnuksen hallinnan A Oy:lle, vai oliko verkkotunnuksen siirtoavain luovutettu A Oy:lle vain osapuolten välisen palvelusopimuksen edellyttämiä teknisiä ylläpitotoimia varten. Asia oli riitautunut T-yhtymän siirrettyä A Oy:tä kuulematta omistamikseen katsomansa tavaramerkin, verkkotunnuksen ja verkkopalvelun 27.3.2014 päivätyllä sopimuksella K ry:lle.

A Oy katsoi, että verkkotunnus oli siirretty sen omistukseen ja että sillä oli ollut mainittuun tavaramerkkiin T-yhtymää aikaisempi oikeusperuste. Viestintävirasto oli myöntänyt verkkotunnuksen A Oy:lle 1.8.2014 päivätyllä päätöksellä, minkä johdosta T-yhtymä oli vaatinut 26.9.2014 verkkotunnuksen peruuttamista. Viestintävirasto hylkäsi T-yhtymän vaatimuksen päätöksellä 15.6.2015. T-yhtymä valitti asiasta markkinaoikeuteen, joka hyväksyi T-yhtymän vaatimuksen 27.6.2016 antamallaan päätöksellä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituslupahakemukset 18.12.2017 antamallaan päätöksellä.

Vakuutusyhtiö oli korvauspäätöksellä 13.1.2015 myöntänyt A Oy:lle oikeusturvaedun siltä osin, kuin asiakokonaisuudessa oli kyse sopimusriidasta ja verkkotunnuksista. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvattu kuluja asiassa, joka koski patenttia, tavaramerkkiä, mallioikeutta tai hyödyllisyysmallioikeutta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja korvattu siltä osin kuin kyseessä oli tavaramerkkiin liittynyt riita.

Asian edettyä markkinaoikeuteen vakuutusyhtiö ilmoitti A Oy:lle 23.7.2015 lähettämässään sähköpostissa, ettei asiakirjoista ollut korvauspäätöstä annettaessa selkeästi ilmennyt, miten verkkotunnuksia koskevaa asiaa oli ollut määrä viedä eteenpäin. Vakuutusyhtiö oli käsittänyt, että asia vietäisiin käräjäoikeuteen. Vakuutus ei korvannut kuluja asioissa, jotka käsiteltiin hallinnollisissa viranomaisissa tai erikoistuomioistuimissa, kuten markkinaoikeudessa. Myös Viestintävirasto oli hallinnollinen viranomainen. Siten manituilta osin aiheutuneet kulut eivät kuuluneet vakuutuksen piiriin.

Korvauspäätöksellä 9.8.2016 vakuutusyhtiö korvasi A Oy:n ensimmäisen 3 989 euron määräisen asianajolaskun vakuutuksen omavastuulla vähennettynä. Myöhempiä kuluja vakuutusyhtiö ei korvannut lausuen, että kyseiset kulut olivat aiheutuneet sen jälkeen kun A Oy oli saanut haasteen markkinaoikeuteen 20.3.2015. Laskun toimenpiteissä oli kyse markkinaoikeudessa käsitellystä riita-asiasta. Vakuutusyhtiö toisti kantansa 3.8.2016 sähköpostilla antamassaan päätöksessä. Sähköpostipäätöksessä 12.4.2017 vakuutusyhtiö kuitenkin lausui, että jälkeenpäin arvioiden sen 13.1.2015 antama korvauspäätös oli ollut huonosti rajattu. Sen vuoksi vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa aiheutuneet kulut 23.7.2015 saakka eli 3 183,33 euroa omavastuulla vähennettynä. Sen jälkeisten toimenpiteiden osalta korvauspäätöksessä ei voitu katsoa olleen virhettä, johon A Oy olisi voinut vedota vilpittömässä mielessä. A Oy:lle oli tuolloin kerrottu uuden selvityksen aiheuttamasta korvauspäätöksen tarkennuksesta.

Asiakkaan valitus

A Oy on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Perusteluinaan A Oy on lausunut vakuutusyhtiön kieltäytyneen korvaamasta markkinaoikeuden kuluja, vaikka se oli päätöksessään antanut niin olettaa. Ratkaisu asian ajamisesta tehtiin tämän perusteella, eikä asiassa ollut enää jälkeenpäin mahdollista perääntyä.

A Oy oli asian käsittelyn aikana vakuutusyhtiölle osoittamissaan kirjeissä lausunut vakuutusyhtiön vahvistaneen oikeusturvapäätöksessään, että oikeusturvaetu oli myönnetty siltä osin kuin kyse oli sopimusriidasta ja verkkotunnuksista. Asianajotoimeksianto oli tehty tähän luottaen. Päätöksestä ei ilmennyt, että vakuutus ei koskenut asianajoa markkinaoikeudessa vaan vain, että vakuutus ei kattanut tavaramerkkiriitaa.

Lisäkirjelmässään 27.3.2018 A Oy on lausunut, että korvauspäätöksessä 13.1.2015 oli selkeästi todettu, mitä korvattaisiin ja mitä ei. Tavaramerkkiä koskenut asia oli suljettu pois, mutta sopimusriidasta ja verkkotunnuksesta aiheutuneet kulut korvattaisiin. Verkkotunnuksia valvova viranomainen oli Viestintävirasto, joka ei ollut tuomioita antava elin. Asiantuntemuksensa perusteella vakuutusyhtiön tuli tietää, että verkkotunnuksia koskevat riidat ratkaistiin ensimmäisessä vaiheessa Viestintävirastossa, jonka päätöksistä saattoi valittaa markkinaoikeuteen.

Oikeusturvapäätöksestä ei ilmennyt, että oikeusturva-asiaa ratkaistaessa asia olisi huomioitu. Vakuutusyhtiön päätöstä ei voinut tulkita niin, että verkkotunnusta koskevaa oikeudenkäyntiä ei korvattu. Rajaus olisi pitänyt ilmoittaa päätöksessä vastaavalla tavalla kuin tavaramerkin osalta oli tehty. Vakuutusyhtiö ei voinut edellyttää, että normaali vakuutuksenottaja edes tiesi, missä tuomioistuimessa riita-asia käsiteltiin. A Oy on kiistänyt antaneensa virheellisiä tietoja, eikä vakuutusyhtiö ollut pyytänyt lisätietoja.

A Oy on katsonut, että markkinaoikeuden osalta vakuutusehtojen vastuunrajoitus oli yllättävä ja kohtuuton ottaen huomioon, että yhtiön päätoimiala oli juuri verkkoliiketoiminta ja verkkotunnusten hallinta, jota Viestintävirasto valvoi. Verkkoliiketoimintaan liittyvät sopimusoikeudelliset tulkinnat ja verkkotunnusriidat olivat yleisimpiä ja merkittävimpiä riskejä, mitä A Oy:n liiketoimintaan kuului. Vakuutusturva oli hankittu olennaisesti juuri näiden riskien varalta.

Riita-asialla oli ollut A Oy:n toiminnan ja kannattavuuden kannalta vakavat seuraukset. A Oy oli rinnastettava toimintansa laatu ja laajuus sekä muutoinkin olosuhteet huomioon ottaen kuluttajaan, joten vakuutussopimuslain säännöksiä oli pidettävä pakottavina. Ennen vakuutussopimuksen päättämistä A Oy:lle ei ollut annettu tietoa sen olosuhteet huomioon ottaen ankarana ja yllättävänä pidettävästä vastuunrajoituksesta, miltä osin A Oy on vedonnut vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momenttiin. Vakuutusehtoja tulikin soveltaa ilman markkinaoikeuden poissulkevaa vastuunrajoitusta. A Oy ei ollut osannut edes epäillä, että oikeudenkäyntiä verkkotunnusasiassa ei korvattaisi. Asianajaja oli tulkinnut päätöksen samalla tavalla. Mikäli päätös kulujen korvaamatta jättämisestä olisi annettu tammikuussa 2015, A Oy olisi vetäytynyt asiasta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutettu saattoi käyttää vakuutusta asioissa, jotka oli saatettu voimassaoloalueella käsiteltäviksi käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä. Jos riita-asia ratkaistiin ilman oikeudenkäyntiä, voitiin vakuutusta käyttää sellaisissa asioissa, jotka olisi vakuutuksen voimassaoloaikana voitu välittömästi ilman eri sopimusta saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tämä tarkoitti, että vakuutusta ei voitu käyttää asioissa, joita käsiteltiin hallinnollisessa viranomaisessa tai erityistuomioistuimessa, koska tällaisia asioita ei käsitelty käräjäoikeudessa eikä välimiesmenettelyssä. Kuluja verkkotunnuksen peruuttamista koskeneen asian käsittelystä Viestintävirastossa ja markkinaoikeudessa ei voitu korvata, koska asiaa ei ollut saatettu käsiteltäväksi käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä. Tällaista asiaa ei myöskään voitu saattaa sellaisenaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Korvauksen hakijan tuli antaa vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka olivat tarpeen asian korvattavuuden selvittämiseksi. Vakuutuksenantaja antoi korvauspäätöksen lähtökohtaisesti niiden tietojen perusteella, jotka vakuutettu oli asiasta toimittanut. Korvauspäätös 13.1.2015 oli annettu siihen asiaan, johon A Oy oli hakenut oikeusturvavakuutuksen perusteella korvausta ja toimittanut selvitystä. A Oy oli ilmoittanut hakevansa korvausta asiaan, jossa oli kysymys verkkopalveluiden siirtämistä koskeneesta riidasta, ja ilmoittanut vaativansa vahingonkorvausta sopimusrikkomuksesta. Kokonaisuutena arvioiden oli kyse sopimuksia koskeneesta riita-asiasta, jonka olisi voinut saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi. A Oy ei ollut korvausta hakiessaan toimittanut selvitystä verkkotunnuksen peruuttamista koskeneen asian käsittelystä Viestintävirastossa eikä ilmoittanut hakevansa korvausta tähän asiaan, vaikka se oli jo vireillä Viestintävirastossa vahingosta 13.11.2014 ilmoitettaessa.

Näillä perusteilla vakuutusyhtiö on katsonut, että A Oy ei ollut alun perin hakenut korvausta Viestintävirastossa käsiteltyyn asiaan, eikä päätöstä tällaiseen asiaan ollut 13.1.2015 annettu. Näin ollen A Oy ei voinut vedota 13.1.2015 annettuun päätökseen vaatiessaan korvausta Viestintävirastossa ja markkinaoikeudessa käsitellyn asian kuluista. Vaikka korvauspäätös lähtökohtaisesti sitoi vakuutusyhtiötä, A Oy:n 26.6.2015 toimittama tieto verkkotunnusta koskeneen asian käsittelystä Viestintävirastossa oli sellainen uusi selvitys, joka antoi perustellun syyn arvioida asian korvattavuutta toisin ja jota ei ollut käytössä korvauspäätöstä 13.1.2015 tehtäessä. Uuden selvityksen valossa 13.1.2015 annettu korvauspäätös ei sitonut vakuutusyhtiötä markkinaoikeudessa käsitellyn asian osalta eikä kuluja ollut velvollisuus korvata.

Ratkaisusta ilmoitettiin selvityksen saamisen jälkeen A Oy:lle. Korvaus kuluista, jotka olivat aiheutuneet ennen kuin A Oy oli saanut tiedon korvauksen epäämisestä, on maksettu. Viimeistään vakuutusyhtiön 23.7.2015 lähettämän viestin saatuaan A Oy:n oli tullut tietää, että 13.1.2015 annettu korvauspäätös ei koskenut Viestintävirastossa ja edelleen markkinaoikeudessa käsiteltyä verkkotunnusten peruuttamista koskenutta asiaa. A Oy ei näin ollen voinut vedota vilpittömään mieleensä enää 23.7.2015 jälkeen.

A Oy:llä oli yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain nojalla vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuus. A Oy oli saanut 23.7.2015 ensimmäisen kerran tiedon siitä, ettei kyseisiä kuluja korvattu. A Oy ei kuitenkaan hakenut päätökseen tuolloin muutosta, vaan oli jatkanut asiamiehen toimeksiantoa palaten asiaan seuraavan kerran markkinaoikeuden tuomion jälkeen heinäkuussa 2016. Tuolloin oikeudenkäyntikuluja oli aiheutunut asian osalta 14 650 euroa. A Oy oli siten laiminlyönyt velvollisuutensa vahingon rajoittamiseen antamalla kulujen kertyä tietäen, ettei kuluja korvattaisi vakuutuksesta.

A Oy on vedonnut siihen, ettei se näkemyksensä mukaan voinut enää jälkeenpäin perääntyä prosessista, vaikka olikin saanut tiedon siitä, että kuluja ei korvattu vakuutuksesta. A Oy ei kuitenkaan ollut itse laittanut verkkotunnuksen peruuttamista koskenutta asiaa vireille Viestintävirastossa eikä valittanut Viestintäviraston päätöksestä. Verkkotunnuksen peruuttamista oli hakenut T-yhtymä, joka oli myös valittanut Viestintäviraston päätöksestä markkinaoikeuteen. Vakuutusyhtiön korvauspäätös ei siten vaikuttanut prosessin etenemiseen, koska T-yhtymä oli laittanut asian vireille täysin siitä riippumatta, myönnettiinkö A Oy:lle oikeusturvaetu vai ei. Vakuutusyhtiön mukaan oli todennäköistä, että A Oy olisi joka tapauksessa osallistunut asian käsittelyyn, vaikka olisi saanut heti kielteisen korvauspäätöksen. Näkemystä tuki se, että A Oy oli antanut Viestintävirastolle ensimmäisen vastauksen asiassa 17.10.2014, jolloin se ei ollut vielä hakenut korvausta oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö onkin katsonut ratkaisunsa vakuutusehtojen mukaiseksi.

Lisävastineessaan 11.4.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei korvauspäätöksessä ollut ilmaistu, että oikeudenkäynti markkinaoikeudessa korvattaisiin. Korvauspäätöksessä ei lainkaan viitattu markkinaoikeudessa käytävään oikeudenkäyntiin. Korvauspäätöksen mukaan kulut korvattiin siltä osin, kun asiassa oli kyse sopimusriidasta ja verkkotunnuksista vakuutusehtojen mukaisesti. Maininnalla siitä, että kulut korvataan vakuutusehtojen mukaisesti, viitattiin siihen, että kulujen korvattavuuteen saattoi myönteisestä korvauspäätöksestä huolimatta kohdistua erinäisiä vakuutusehdoista johtuvia rajoituksia, joita ei korvauspäätöstä tehtäessä voitu ottaa huomioon.

Viestintävirasto ei ratkaissut kaikkia verkkotunnuksiin liittyviä riita-asioita. Esimerkiksi vahingonkorvausta ja sopimusrikkomusta koskevat riita-asiat ratkaistiin käräjäoikeudessa silloinkin, kun asia liittyi verkkotunnuksiin. A Oy ei ollut ilmoittanut Viestintävirastossa käydystä prosessista vahinkoilmoituksessaan.

Vakuutussopimuksen tekemisen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että yhtiössä yleisesti noudatetun toimintamallin mukaan vakuutusten myyjä kävi asiakkaan kanssa vakuutusehdot läpi suullisesti ja kertoi erikseen yleisimmistä rajoitusehdoista, kun vakuutuksen myynti tapahtui kasvotusten. Lisäksi asiakkaalle annettiin vakuutusehdot ja tuoteseloste.

A Oy:n vakuutus oli tullut voimaan 30.8.2012. Vakuutuksen myyjä ei ollut enää yhtiön palveluksessa, joten häneltä ei ollut saatavissa lausuntoa asiasta. Selvitystä siitä, että myyjä olisi toiminut vastoin yleistä toimintamallia, ei ollut esitetty. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vakuutetun edustajalle oli annettu tiedot vakuutusehtojen sisällöstä lain edellyttämällä tarkkuudella ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Vakuutusehto, jonka mukaan oikeusturvavakuutusta saattoi käyttää vain käräjäoikeudessa käsiteltävissä asioissa, oli markkinoilla yleisesti käytössä. Vakuutuslautakunta oli ratkaisusuosituksessa VKL 405/13 katsonut, että kyseessä oli yleinen ja malliehtojen mukainen vakuutusehto, joka ei ollut kohtuuton. Näillä perusteilla vakuutusehtoa ei voitu pitää vakuutetun kannalta yllättävänä ja ankarana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut Viestintävirastossa ja edelleen markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsittelyssä verkkotunnuksen peruuttamista koskeneessa asiassa A Oy:lle 13.1.2015 antamansa oikeusturvaedun myöntämistä koskeneen päätöksensä perusteella. Asiassa on myös kyse siitä, onko vakuutussopimukseen sovellettua vakuutusehtoa, jonka mukaan vakuutusta voitiin käyttää vain asioissa, joita käsitellään tai jotka voitaisiin välittömästi saattaa käsiteltäviksi käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä, pidettävä yllättävänä, ankarana ja kohtuuttomana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

A Oy:n oikeusturvavakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 voimaan tulleiden vakuutusehtojen kohdan 40.2 mukaan vakuutettu voi käyttää vakuutusta käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä. Jos kyseessä on ilman oikeudenkäyntiä ratkaistava riita-asia, voidaan vakuutusta käyttää sellaisissa asioissa, jotka olisi vakuutuksen voimassaoloaikana voitu välittömästi ilman eri sopimusta saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Vakuutusehtojen kohdan 40.9 mukaan, jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, siitä on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen [vakuutusyhtiölle]. [Vakuutusyhtiö] antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.

Vakuutukseen sovellettavien 1.9.2010 alkaen voimaan tulleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 9.1 mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava [vakuutusyhtiölle] vahingosta. Korvauksen hakijan on annettava [vakuutusyhtiölle] sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen [vakuutusyhtiön] vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.

Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös [vakuutusyhtiön] mahdollisuudet hankkia selvitystä. [Vakuutusyhtiö] ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset. …

Asian arviointi

Erimielisyys koskee A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvattavuutta A Oy:n ja sen vastapuolena olleen T-yhtymän välisessä riita-asiassa, joka koskenut oikeutta erään verkkotunnuksen hallintaan ja jota on käsitelty Viestintävirastossa sekä sen jälkeen T-yhtymän valituksen perusteella markkinaoikeudessa. A Oy on vielä hakenut muutosta markkinaoikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A Oy:n oikeusturvavakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 40.2 mukaan vakuutettu voi käyttää vakuutusta käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä sekä sellaisissa ilman oikeudenkäyntiä ratkaistavissa riita-asioissa, jotka olisi vakuutuksen voimassaoloaikana voitu välittömästi ilman eri sopimusta saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa kysymyksessä on ollut verkkotunnuksen hallintaa koskenut riita, jossa T-yhtymä oli hakenut A Oy:n hallinnassa olleen verkkotunnuksen peruuttamista Viestintävirastolta. Koska riita-asiaa ei ole käsitelty vakuutusehtojen kohdassa 4.2 mainitussa oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluneessa menettelyssä, riidasta aiheutuneet kulut eivät kuulu vakuutusehtojen mukaan oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin.

A Oy onkin perustanut vaatimuksensa vakuutusyhtiön oikeusturvavakuutuksen perusteella 13.1.2015 antamaan päätökseen oikeusturvaedun myöntämisestä, jossa vakuutusyhtiö on ilmoittanut A Oy:n vahinkoilmoituksen johdosta vakuutuksen korvaavan vakuutusehtojen mukaiset oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin asiassa on kysymys sopimusriidasta ja verkkotunnuksista. A Oy on katsonut, että sillä on ollut vakuutusyhtiön päätöksen perusteella perusteltu aihe käsittää vakuutusyhtiön korvaavan verkkotunnuksen hallintaa koskeneesta riidasta aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut.

Vakuutusyhtiö on asiassa sittemmin antamallaan päätöksellä korvannut A Oy:n 23.7.2015 mennessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Ratkaisu on perustunut siihen, että vakuutusyhtiön mukaan asian käsittely Viestintävirastossa oli ilmennyt vasta A Oy:n lähettämistä lisäselvityksistä. Tämän johdosta vakuutusyhtiö oli 23.7.2015 lähettänyt A Oy:lle sähköposti-ilmoituksen siitä, että oikeudenkäyntikulut eivät tältä osin kuuluneetkaan vakuutuksen piiriin. Vakuutusyhtiön mukaan A Oy ei ole voinut olla enää ilmoituksen jälkeen kulujen korvattavuudesta vilpittömässä mielessä.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön 13.1.2015 antama oikeusturvapäätös ole sanamuotonsakaan perusteella sisältänyt varauksetonta ilmoitusta A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta verkkotunnusta koskeneessa riidassa. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut päätöksessä kulujen korvaamisesta vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa. Lautakunta katsoo, että päätöksen perusteella A Oy:n on pitänyt ymmärtää, että kulujen korvattavuudesta oli annettu tarkempia määräyksiä vakuutusehdoissa ja olla myös selvillä siitä yleisesti tunnetusta seikasta, että vakuutusehtoihin sisältyy korvausta rajoittavia määräyksiä. A Oy ei ole edes väittänyt, ettei sille olisi vakuutussopimusta tehtäessä toimitettu vakuutukseen sovellettavia sopimusehtoja, joihin sillä on ollut velvollisuus itsekin perehtyä. Oikeudenkäyntikulujen korvauksen rajoittaminen vain käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä käsiteltäviin prosesseihin on sopimusehtona oikeusturvavakuutuksissa yleisesti käytetty eikä sitä ole pidettävä A Oy:n väittämin tavoin yllättävänä ja ankarana, joten ehto on myös tullut pätevästi vakuutussopimuksen osaksi.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole A Oy:lle 13.1.2015 antamallaan oikeusturvapäätöksellä sitoutunut vakuutusehdoista poiketen korvaamaan puheena olevasta alun perin Viestintäviraston käsiteltäväksi saatetusta verkkotunnusta koskeneesta riita-asiasta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja. Vakuutusyhtiön päätöstä ei voitaisi tältä osin pitää yhtiötä sitovana senkään vuoksi, että lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Oy:n 1.12.2014 vakuutusyhtiölle sähköpostitse tekemästä korvaushakemuksesta ei ollut ilmennyt, että verkkotunnuksen käyttöoikeuden perusteita koskenutta riitaa käsiteltäisiin nimenomaan Viestintävirastossa. A Oy:n tuolloin vakuutusyhtiölle antamien tietojen perusteella asiassa oli olennaisesti kyse A Oy:n ja T-yhtymän sekä K ry:n välisestä palvelusopimusta koskeneesta riidasta sekä siihen mahdollisesti liittyneistä vahingonkorvausvaatimuksista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Paloranta
Sarpakunnas
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia