Haku

FINE-009957

Tulosta

Asianumero: FINE-009957 (2018)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 17.12.2018

Kuinka suuri pysyvä haitta tapaturmasta oli aiheutunut? Haittaluokan suuruus. Aivovamma.

Tapahtumatiedot

Vakuutettu H.L. (s 1981) vammautui ja sai aivovamman 30.6.2012 lomamatkallaan pahoinpitelyn seurauksena. H.L. haki korvausta aivovamman aiheuttamasta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksestaan

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan vakuutetulle on jäänyt 30.6.2012 tapaturmasta haittaluokkaa 13 vastaava pysyvä haitta, eli vaikean aivovamman jälkitila. 

Asiakkaan valitus

H.L. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta aivovammasta aiheutuneen jälkitilan haittaluokan osalta. Valituksessaan H.L. toistaa seikkaperäisesti asian tapahtumatiedot ja viittaa laajalti itseään koskevaan, asiaan liittyvään lääketieteelliseen selvitykseen.

H.L:n mukaan hänelle on jäänyt vähintään haittaluokka 16 (erittäin vaikean aivovamman jälkitila) mukainen pysyvä haitta. H.L. vaatii, että haittaluokkaa arvioitaessa kiinnitetään erityisesti huomiota hänellä todettuihin näkökentän puutoksiin. Näkemyksensä tueksi A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja erityisesti kuntoutusepikriisiin 31.10.2012, neurologian erikoislääkärin lausuntoon 29.8.2014 sekä neurologian erikoislääkärin lausuntoon 19.8.2015.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä H.L. toistaa vaatimuksensa aivovamman jälkitilan arvioimisesta haittaluokka 16 mukaisena, jota myös asiantuntijalääkärin lausunto tukee.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan asian tapahtumatiedot ja korvauskäsittelyn kulun sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineessaan yhtiö katsoo edelleen, että päätöksessä määritettyä haittaluokkaa 13 on pidettävä asianmukaisena arviona H.L:lle tapaturman johdosta aiheutuneesta aivovamman jälkitilasta. Vakuutusyhtiö toteaa, että aivovammojen aiheuttaman haitan luokittelussa alkuvaiheen tiedot ovat oleellisia vamman vaikeusastetta määriteltäessä. Alkuvaiheen kuvausten perusteella kyse on ollut vaikeasta aivovammasta. H.L:llä kuvataan jäänneoireena myös kohtalaisen vaikea neuropsykologinen oirekuva, oikean kehopuoliskon kömpelyyttä ja vasemman silmän ulomman näkökentän puutos, joka ei ylity keskiviivan yli. Yhtiö toteaa myös, että H.L:llä on edelleen neuropsykologinen oireisto, joka on huomattava ja haittaa tuntuvasti jokapäiväistä toimintaa. Näkökyvyn häiriö tulee vakuutusyhtiön mukaan arvioida osana aivovammaa, joten se on huomioitu korvatussa haittaluokassa 13 aivovammakriteeristön mukaisesti. Erilliselle haittaluokka-arviolle ei näköhäiriön osalta ole yhtiön mukaan perustetta.

Edellä selostetuin perustein yhtiö katsoo edelleen, ettei asiassa annettua korvauspäätöstä tule muuttaa.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutusyhtiö toistaa kantansa siitä, että kysymyksessä on vaikean aivovamman jälkitila eivatkä erityisen vaikean aivovamman jälkitilan edellytykset täyty. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa erityisesti kuntoutuspoliklinikan 15.3.2013 arviointiin sekä 19.8.2015 lääkärinlausuntoon.

Lääketieteelliset selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössä muun muassa E-lausunnot 2.11.2012, 29.8.2014 sekä siihen liitetty kuntoutusepikriisi 29.8.2014 ja E-lausunto 19.8.2015, B1-lausunnot 26.11.2012, 31.12.2012 ja 18.3.2013, sairauskertomukset ajoilta 16.7.2012 – 15.3.2013, saksalaisen hoitolaitoksen lausunnot 16.7.2012 ja 6.8.2012, neurokirurgian loppuarvio 30.10.2012, kuntoutusyhteenveto 31.10.2012, kuntoutusepikriisit 9.10.2012 – 17.10.2012, neuropsykologisen kuntoutuksen lausunto 12.9.2014 ja sen täydennys 4.11.2014.

Saksalaisten potilasasiakirjojen mukaan H.L. on yökerhosta tultuaan joutunut sanaharkkaan ravintolan ovimiehen kanssa, jonka seurauksena hänet töytäistiin kumoon, jolloin hän löi päänsä asfalttiin. Ambulanssin tullessa paikalle H.L. oli tajuton ja GCS-pisteet olivat yhdeksän (9). Sairaalaan tullessa H.L:n GCS-pistemäärä oli kolme (3) ja hänellä todettiin laajentunut ja valoon reagoimaton oikea pupilli. Pään TT-tutkimuksessa H.L:llä todettiin oikeanpuoleinen akuutti subduraalihematooma, joka aiheutti voimakkaan massaefektin ja keskiviivasiirtymän. H.L:lle suoritettiin välittömästi kirurginen hematooman evakuaatio ja ICP-anturin (kallon sisäisen paineen mittaus) asennus sekä sen jälkeen H.L. siirrettiin neuroteho-osastolle. Osastohoidossa H.L:llä todetiin neurologisesti merkkejä lyhytkestoisen muistin toimintahäiriöstä sekä retrogradisesta amnesiasta.

H.L. siirrettiin jatkohoitoon Suomeen sairaalaan 16.7.2012. Tuolloin H.L:n yleistilan kuvattiin olevan kohtalainen, asiallinen, normaalisti kontaktissa, orientoitunut itseensä, paikkaan, mutta ei aikaan. Puheen kuvattiin olevan normaalia eikä dysartriaa (motorinen puhehäiriö) tai ataksiaa (koordinaation häiriö). H.L:n muistissa todettiin edelleen selkeitä häiriöitä.

21.7.2012 H.L:llä on kerrottu olleen lyhytkestoinen epileptinen kohtaus, jolloin hän on kahdesti jäykistänyt ja ollut poissa oleva. Tämän jälkeen oksentanut, mutta sittemmin H.L. on kohtauksesta toipunut täysin.

Kuntoutusyhteenvedon 16.10.2012 loppuarviossa H.L:llä todettiin primaaristi vaikean aivovamman subakuutti neuropsykologinen jälkitila, jossa oli tapahtunut lieventymistä kuntoutusjakson aikana. H.L:n oirekuvassa keskeistä ovat vireystilan vaihtelu ja nopea väsyvyys sekä toiminnan ohjauksen ongelmat. Lisäksi H.L:llä oli todettavissa kognitiivisen prosessoinnin hidastuminen, päättely- ja muistisuoritusten heikentyminen primaaritasoon verrattuna, tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmat sekä vasemman puolen huomiotta jättäminen. Lausunnon mukaan H.L. tarvitsee henkilökohtaisen avustajan apua arjessa puolison ollessa töissä.

Kuntoutusyhteenvedon 31.10.2012 yhteenvetoarvion mukaan H.L:llä todettiin primääristi vaikean aivovamman subakuutti neuropsykologinen jälkitila, jossa on todettu lieventymistä kuntoutusjakson aikana. H.L:n oirekuvassa keskeistä on vireystilan vaihtelu ja nopea väsyvyys sekä toiminnanohjauksen ongelmat. Lisäksi H.L:llä oli todettavissa kognitiivisen prosessoinnin lievä tai kohtalainen hidastuminen, päättely- ja muistisuoritusten heikentyminen korkeaan primaaritasoon verrattuna, tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmat sekä vasemman puolen huomiotta jääminen. Tämän lisäksi H.L:llä todettiin myös lieviä kielellisten ja kommunikaatiotaitojen muutoksia laajempaan neuropsykologiseen oirekuvaan liittyen. Niin ikään H.L:llä todettiin alentunut vireystila, lisääntynyttä ärtymystä sekä muun muassa keskittymisen vaikeutta.

Erikoislääkärin lausunnon 15.3.2013 mukaan H.L:n aivovamman jälkitilan arvioitiin vastaavan haittaluokkaa 13, eli kysymyksessä on edelleen vaikean aivovamman jälkitilasta aiheutunut pysyvä haitta.

E-lausunnon 29.8.2014 yhteenvedon mukaan H.L. on saanut primaaristi vaikean aivovamman pahoinpitelyn seurauksena 30.6.2012, sen seurauksena selkeä neuropsykologinen oirekuva jonka keskeiset osa-alueet ovat: käyttäytymisen ja tunne-elämän säätelyn huomattavat muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet sekä tarkkaavuuden ja muistin vaikeudet. Tutkittavan mielialassa ei tule esiin oireistoa selittävää masennusta. Lausunnon mukaan H.L:n neuropsykologinen oirekuva vastaa antohetkellä vähintään haittaluokkia 11 – 13 ja kun huomioidaan lisäksi H.L:llä todettu vasen homonyymi hemianopia (eli puolikentän puutos), on lausunnon mukaan kokonaishaitaksi arvioitava haittaluokka 16.

E-lausunnossa 19.8.2015 todettujen johtopäätösten mukaan H.L. on saanut pahoinpitelyn seurauksena primaaristi vaikean aivovamman ja hänelle on jäänyt selkeästi vaikea-asteinen ja pysyvä jälkitila. H.L:llä on lisäksi huomattava neuropsykologinen oireisto, pysyvä homonyymi hemianopia vasemmalla sekä lievä oikeapuoleinen hemipareesioireisto. Lausunnon mukaan pysyvästi aivovamman jälkitilan aiheuttama haitan aste vastaa vaikea-asteista jälkitilaa, vähintään haittaluokkaa 16 sisältäen neuropsykologisen haitan (haittaluokka 12) ja homonyymin hemianopian aiheuttaman haitan (haittaluokka 10).

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa professori Juha Öhmanilta. Öhman viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että H.L. on ennen tapaturmaa ollut terve eikä hänen syntymässään tai varhaislapsuuden kehityksessään ole ollut poikkeavaa. Ennen käsiteltävänä olevaa tapaturmaa H.L:llä ei myöskään ole ollut tajuttomuuteen tai muistin menetykseen johtaneita pään alueen vammoja, pitkäaikaissairauksia tai psykiatrista sairaushistoriaa.

Lausunnossaan Öhman toteaa, että vahinkotapahtuman 30.6.2012 jälkeen H.L:llä todettiin primaari pään CT:ssä kookas, ekspansiivinen subduraalihematooma, joka vaati leikkauksen ja kallon dekompression (luupala otettiin pois). Lisäksi CT:ssä 10.7.2012 H.L.llä todettiin oikea frontaalinen kontuusio ja subgaleaalinen hematooma ilman massa-vaikutusta sekä iskeeminen vaurio (infarkti) oikean sisemmän pään-valtimon (ICA) alueella. Neurologisina löydöksinä olivat laaja vasemmanpuoleinen homonyymi hemianopia sekä lievä hemipareesi ja huomattavat kognitiiviset oireet.          

Lausunnossaan Öhman katsoo, että STM:n haittaluokituksen mukaan haitta vastaa luokkaa 16. Perustelunaan Öhman toteaa, että H.L:llä oli vammaa edeltävästi ja vamman jälkeen ainakin kahden viikon muistiaukko. Tämä vastaa käypä hoito-suosituksen mukaisesti erittäin vaikeaa aivovammaa. Lisäksi H.L:llä on edelleen selkeät toiminnanohjauksen, muistin, keskittymisen ja tarkkaavuuden hallinnan vaikeudet. Toimintanopeus ja aloitekyky ovat huomattavan hidasta. Käyttäytymisen säätelyssä todetaan impulssikontrollin vaikeutta ja vaikeuksia suoriutua jopa pienistä rutiinitöistä. Lisäksi, kuten todettu, erittäin huonona piirteenä voidaan pitää sitä, että potilaalla on totaali vasemmanpuoleinen hemianopia, joka tulee rajoittamaan hänen elämäänsä suuresti.

Lopuksi Öhman toteaa vielä, että H.L:llä oli ennen tapaturmaa terve sekä somaattisesti että henkisesti. HL sai epileptisen kohtauksen, johon aloitettiin lääkitys, joka sittemmin on purettu. Öhmanin mukaan on mahdollista, että H.L:lle kehittyy vielä myöhäisepilepsia (30% vaikean aivovamman jälkeen).

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, minkä haittaluokan mukainen pysyvä haitta H.L:lle on jäänyt tapaturman 30.6.2012 seurauksena.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 200.5.3.1 mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määrättäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia.

Ehtojen kohdan 200.5.3.2 mukaan haitan suuruus määrätään sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaan. Haitan suuruus määrätään tapaturman sattuessa voimassa olleen haittaluokituksen perusteella. Vammat on jaettu haittaluokkiin 1 – 20 siten, että haittaluokka 20 vastaa täyttä haittaa.

Ehtokohdan 200.5.3.3 mukaan, jos tapaturmasta on kulunut yksi vuosi eikä haitta ole muodostunut pysyväksi, maksetaan korvauksena kymmenen prosenttia vuodessa vakuutusmäärän siitä osata, mikä vastaa vamman haittaluokkaa kunakin ajankohtana. Korvausta ei kuitenkaan makseta haitasta, joka ilmenee vasta kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.

Ehtokohdan 200.5.3.3.1, kun haitta on muodostunut pysyväksi, maksetaan kertakorvaus. Pysyvä haitta määritellään aikaisintaan yhden vuoden kuluttua tapaturman sattumisesta. Jos vakuutettu kuolee yhden vuoden kuluessa tapaturmasta, ei haittakorvausta makseta.

Ehtojen kohdan 200.5.3.4.2 mukaan täydestä pysyvästä haitasta maksetaan tapaturman sattuessa voimassa ollut vakuutusmäärä. Osittaisesta haitasta maksetaan niin monta kahdeskymmenesosaa vakuutusmäärästä kuin haittaluokka osoittaa. Korvausta ei makseta pysyvästä haitasta, joka ilmenee kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.

Vakuutusehtojen kohdan 200.5.3.4.3 mukaan, jos haittaluokka vamman pahentumisen vuoksi muuttuu ennen kuin kolme vuotta on kulunut pysyvän haitan korvauksen maksamisesta, maksetaan lisäkorvaus. Lisäkorvaus on pahentumisen vuoksi muuttuneen haittaluokan ja maksetun haittaluokan erotus.

Haitan pahentumisen johdosta maksettava lisäkorvaus maksetaan vain kerran ja vain korvatun vamman pahentumisen johdosta. Mainitun ajan jälkeen ilmenneen vamman pahentumisen johdosta ei korvauksen määrää tarkisteta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että määritettäessä tapaturmavammasta jäänyttä yleistä haittaa, otetaan huomioon vain lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu. Kyseessä on lääketieteellinen haitta, eikä sen määrittämisessä oteta huomioon yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia.

Käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että H.L:lle aiheutui tapaturmassa 30.6.2012 aivovamma. Riitaa on sen sijaan aivovamman aiheuttaman jälkitilan haitan vaikeudesta. H.L. vaatii haittaa korvattavaksi haittaluokka 16 mukaisena erityisesti sen vuoksi, että hänellä on jäänyt tapaturman seurauksena merkittävä näkökentän kaventuma. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan H.L:lle on jäänyt näkökentän kaventuma mukaan lukien haittaluokkaa 13 vastaava pysyvä haitta eli haittaa on pidettävä vaikeana aivovammana erittäin vaikean aivovamman sijaan.

Aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitusasetuksen 1649/2009 kohdan 6 (Aivot) mukaan. Yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen.

Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Jos paikallishäiriö ilmenee näkökentän kaventumana, tämä arvioidaan osana aivovamman jättämää kokonaishaittaa eikä erillisenä näkökykyhaittana. Samoin aivovammaan liittyvät haju- ja makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja.

Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovamman jälkitilan vaikeuden arvioinnille. Mahdollinen krooninen kipu ja spastisuus voidaan ottaa huomioon haittaluokkaa korottavana tekijänä. Aivovamman jättämää haitta ei aina voida arvioida vielä vuoden kuluttua vammautumisesta, vaan usein haitan mahdollinen merkitys selviää vasta vuosien seurannassa.

STM:n haittaluokitusasetuksessa vaikean aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkia 11 – 15. Silloin edellytetään, että alkuvaiheen tiedot viittaavat vaikeaan aivovammaan. Vaikean aivovamman yhteydessä esiintyy kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.

Erittäin vaikean aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkia 16 - 20. Silloin alkuvaiheen tiedot viittaavat erittäin vaikeaan aivovamman. Erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvaus, vaikea ataksia, vaikeahoitoinen epilepsia. Kognitiivinen tasonlasku on laaja-alainen ja merkittävä. Persoonallisuuden muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet, hidastuneisuus ja muut neuropsykologiset löydökset ovat niin vaikeita, että tarvitsee päivittäistä apua ja valvontaa.

Vakuutuslautakunta viittaa asiassa esitettyyn H.L:ä koskevaan lääketieteelliseen aineistoon ja toteaa, että tapaturmavammaan liittyi alkuvaiheessa syvä tajuttomuus ja posttraumaattinen muistiaukko oli ollut noin viikon, minkä lisäksi H.L.llä on myös jonkin verran pretraumaattista amnesiaa. Lautakunta viittaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan tämä alkuvaiheen tila vastaa Käypä hoito -suosituksen mukaan erittäin vaikeaa aivovammaa. STM:n haittaluokitusasetuksen mukaan alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen ja haittaluokituksessa erittäin vaikea alkuvaiheen aivovamma voi viitata erittäin vaikean aivovamman jälkitilaan, jossa haittaluokitus on 16 – 20.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan H.L:lle aivovammasta jääneet neuropsykologiset oireet vastaavat vaikean aivovamman jälkitilaa, jota on kuvattu muun muassa E-lausunnossa 19.8.2015. Lausunnon mukaan H.L:lla on edelleen vahvat neuropsykologiset oireet. H.L. on oppinut välttämään väsymystä aiheuttavaa kuormittumista. H.L:lla on edelleen keskittymisen vaikeutta ja muistin epävarmuutta. Oikea puoli vartalosta kuvataan kömpelömmäksi kuin vasen. Lisäksi H.L:lla on pysyvä homonyymi hemianopia vasemmalla sekä lievä oikean puolen hemipareesioireisto.

Lautakunta toteaa edelleen, että H.L:lle on jäänyt edellä mainittujen neuropsykologisten oireiden lisäksi lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevä näkökenttämuutos, eli homonyymi hemianopia, joka on vasemmalla puolella voimakkaampi kuin oikealla puolella. STM:n asetuksen mukaan näkökenttäpuutos on edellä selostettujen neuropsykologisten oireiden lisäksi huomioitava haittaluokkaa korottavina seikkana arvioitaessa aivovamman jälkitilan aiheuttamaa kokonaishaittaa.

Vakuutuslautakunta viittaa käytettävissään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon H.L:lle aiheutunutta pysyvää haittaa arvioidessaan. Lautakunnan asiantuntijalääkäri neurologian professori Öhman on katsonut lausunnossaan, että H.L:lle jäänyt pysyvä haittaa vastaa luokkaa 16. Näkemyksensä tueksi Öhman nostaa erityisesti esille alkuvaiheen tilankuvauksen, edellä selostetun tapahtuman seurauksena H.L:lle jääneen neuropsykologisen oirekuvan sekä sen, että H.L:llä on tapaturman seurauksena lisäksi totaali vasemman puoleinen hemianopia.                                                                  

Lautakunta katsoo näillä perusteilla ja alkuvaiheen erittäin vaikea aivovamma huomioiden, että H.L:lla todettu selkeä toimintakyvyn heikentyminen neuropsykologisine oireineen sekä näkökenttäpuutos vastaa erittäin vaikean aivovamman jälkitilaa ja haittaluokan kuusitoista (16) mukaista pysyvää haittaa.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa tapaturmasta 30.6.2012 aiheutuneen pysyvän haitan korvauksen maksamista haittaluokan 16 mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Emilia Hanén

Jäsenet:
Hirviniemi
Karimäki
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia