Tapahtumatiedot

Asiakkaan 28-vuotias poika on kuvannut asiakkaan kortin ja tehnyt kortin tietoja oikeudetta käyttäen internetissä maksutapahtumia yhteensä 10.972,63 euron määrällä 4.-7.6.2017. Kortti on suljettu 16.6.2017. Pankki on korvannut asiakkaalle Pankin järjestelmän häiriöstä johtuneen luottorajan ylityksen, korkoineen yhteensä 5.991,13 euroa, mutta katsonut muilta osin vastuun kortin oikeudettomasta käytöstä jäävän asiakkaan ja Pankin välisessä suhteessa asiakkaalle.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii Pankkia korvaamaan hänelle korvaamatta jääneet oikeudettomat ostot, yhteensä 5.000 euroa.

Asiakas vieraili äitinsä luona. Myös asiakkaan peliongelmainen 28-vuotias poika B sattui tuolloin olemaan mummolassaan. B on asiakkaan vierailun aikana löytänyt äitinsä piilottaman lompakon, ottanut salaa kuvan luottokortista ja laittanut kortin takaisin lompakkoon. Tämän jälkeen B on kertomansa mukaan ”omassa huoneessaan” tietokoneellaan tallettanut luottokortin tiedoilla talletuksia omalle Unibet-pelitililleen. B on käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä maksuvälinepetoksesta, jossa asianomistajina ovat olleet Pankki ja asiakas. Asiakas ei ole voinut havaita väärinkäytöstä, koska kortti on sen kuvaamisen jälkeen palautettu hänen lompakkoonsa ja korttia on käytetty välittömästi tietojen anastuksen jälkeen.

Saatuaan tiedon korttitietojensa väärinkäytöstä asiakas on ilmoittanut heti Pankille, ettei hän ole mainittuja varoja käyttänyt. Pankista on neuvottu asiakasta odottamaan laskua ja viemään asia sen jälkeen poliisille. Näin asiakas on myös toiminut.

Asiakkaan vastuun osalta Pankki on vedonnut omiin korttiehtojensa mukaisiin vastuupykäliin. Pankki on esittänyt, että asiakas olisi toiminut ”erittäin välinpitämättömästi kortin säilyttämisessä”. Pankin mukaan B:n aiempi historia huomioiden asiakas on toiminut asiassa törkeän huolimattomasti.

Pankin vaatimus ei perustu siihen, että B olisi saanut haltuunsa asiakkaan luottokortin ja/tai sen tunnusluvun ja olisi tällä tavalla kyennyt käyttämään korttia ja tunnuslukua yhdessä hyväkseen. Pankki vetoaa kortin säilyttämistä koskevan ehtokohtaan, jonka ensimmäinen momentti ei asiakkaan näkemyksen mukaan sovellu käsillä olevaan tapaukseen: kyseinen ehtokohta koskee nimenomaan kortin ja tunnusluvun erillään säilyttämistä. Asiakas on pitänyt tunnuslukunsa aina erillään kortista eikä Pankki ole edes väittänyt, että kyse voisi olla tämän ehtokohdan mukaisesta tilanteesta.

Edelleen ko. ehtokohdan jälkimmäinen momentti koskee kortinhaltijan velvollisuutta varmistaa kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti, että kortti on tallessa. Tässä tapauksessa kortti onkin ollut tallessa eikä asiakkaalle ole ollut mitään syytä epäillä, että hänen korttinsa tietoja olisi käytetty väärin. Hän ei ole siis voinut tehdä ilmoitusta esim. korttinsa katoamisesta, koska kortti on laitettu takaisin hänen lompakkoonsa. B on hankkinut tiedot kortista siten, että kortinhaltija ei ole voinut sitä havaita.

Toisin kuin Pankki on kirjelmässään esittänyt, B ei ole koskaan aiemmin varastanut äitinsä luottokorttia tai saanut sen tietoja käyttöönsä. B on aiemmin tuomittu petoksista, jotka on toteutettu varastamalla pankkitunnukset. Nyt kuvatun kaltaiseen menettelyyn hän ei ole aiemmin syyllistynyt.

Koska asiakas on kuitenkin ollut tietoinen tällaisesta aiemmasta teosta, hän on kiinnittänyt erityistä huomiota pankkikorttiensa, pankkitunnuksiensa jne. suojaamiseen, mikäli hän on ollut samassa paikassa poikansa kanssa. Asiakkaalla on omaisuutensa suojaksi myös ollut luottokielto laitettuna oma.tieto.fi-sivuille. Näin asiakas on halunnut estää henkilötietojensa väärinkäytön, koska hänellä on ollut syytä epäillä niiden mahdollista väärinkäyttöä.

Luottokortti on kuitenkin sellainen jokapäiväisessä käytössä oleva kortti, että sitä vakiintuneesti kuljetetaan lompakossa eli se kulkee haltijansa mukana käytännössä kaikkialla. Kun asiakas on ollut samaan aikaan poikansa kanssa mummolassa, hänen mahdollisuutensa suojata lompakkonsa ja korttinsa ovat rajoitetut. Arvioitavaksi tulee se, mitkä ovat ne kohtuulliset toimenpiteet, joita kortinhaltijalta voidaan tällaisessa tilanteessa edellyttää.

Pankki on väittänyt, että asiakas ei olisi kertonut, missä hän on korttia vierailunsa aikana säilyttänyt. Tosiasiassa asiakkaalta on tiedusteltu, missä kortti on ollut, kun hänen poikansa on saanut sen kuvattua. Selvää on, että asiakas ei ole osannut tähän vastata, kun hän ei ole ollut tietoinen missä vaiheessa ja millä vierailulla hänen poikansa on kortin numeron saanut haltuunsa. Tiedot eivät käy ilmi myöskään esitutkintapöytäkirjasta, koska B ei ole asiasta tarkemmin kertonut.

Kun asiakas on käynyt 21.3.2018 nyt käsiteltävää riita-asiaa hoitavan asianajotoimiston toimitiloissa selvittämässä asiaa, asiakas on asiamiehensä kehotuksesta ottanut yhteyttä poikaansa ja vaatinut tältä vastausta siihen, mistä B on kortin ottanut, kun hän on saanut kortin tiedot kuvattua. B on asiakkaan asiaa hoitavan asianajajan kuullen todennut, että hän on ottanut kortin lompakosta asiakkaan repusta, joka on ollut ns. mummonhuoneen vaatekaapissa vaatteiden alla. Kun B on saanut otettua kuvan kortista, hän on palauttanut kortin paikoilleen.

Asiakas on siis piilottanut lompakkonsa reppuun ja repun mummonhuoneen vaatekaappiin vaatteiden alle. Lompakko on ollut asiakkaan äidin henkilökohtaisessa käytössä olevassa huoneessa, jonne B:llä ei ole mitään tarvetta mennä. Kun kortti on ollut B:llä vierailuaikana piilotettuna siten kuin tässä tilanteessa voidaan kohtuudella edellyttää ja kun kortin on voitu todeta olevan vierailun jälkeenkin tallella, asiakas ei ole voinut tarkemmin korttiaan suojata. Kortti on laitettu niin hyvään suojaan kuin se mainitussa ympäristössä on ollut mahdollista.

Olennaista asiassa on, että 1) asiakas on tehnyt erityisiä toimia varmistaakseen kortin huolellisen säilyttämisen eli yrittänyt suojata korttia parhaan kykynsä mukaan siten kuin se on kyseisessä ympäristössä ollut mahdollista sekä 2) asiakkaalle ei ole ilmennyt mitään sellaista ulkoista seikkaa, josta hän olisi voinut päätellä jotakin epäilyttävää tapahtuneen – kortti on ollut hänen lompakossaan aina kun hän sitä käyttänyt.

Asiakas on siten noudattanut maksupalvelulain ja Pankin käyttöehtojen mukaista huolellisuutta korttinsa suhteen. On selvää, että Pankin esittämä törkeä huolimattomuus sen paremmin kuin ”perusmuotoinen” huolimattomuuskaan ei tässä täyty. Jotta Pankin vaatimus voisi menestyä, sen tulisi kyetä osoittamaan, että asiakas olisi toiminut vähintään törkeän huolimattomasti.

Todettakoon vielä, että yksikään kortinhaltija ei voi pitää korttiaan kaiken aikaa suorassa valvonnassaan. Esim. vessassa tai suihkussa käynti antaa aina tarvittavan ajan kortin tai sen tietojen varastamiselle, jos joku näin haluaa tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kortinhaltija toimisi huolimattomasti. Tältä osin voidaan viitata maksupalvelulain esitöihin (HE 169/2009 vp.), joiden mukaan kortinhaltijalta ei voida vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä, mutta kohtuullisiin varotoimiin voidaan katsoa kuuluvan se, että kortinhaltija seuraa kortin tallella oloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Näin asiakas on myös toiminut.

Pankki on todennut, ettei asiakas ole vaatinut korvausta pojaltaan ja että tämä osoittaisi asiakkaan välinpitämättömyyttä asian suhteen. Väite on perusteeton ja paikkansa pitämätön: asiakas on esitutkinnassa vaatinut pojalleen rangaistusta ja maallikkona korvausvaatimuksia koskevilta osin vaatinut, että B korvaa Pankille käyttämänsä 10.972,63 euroa. Hän on siis esittänyt korvausvaateen siten kuin hän on oikeudelliset suhteet asiassa ymmärtänyt. Luonnollisestikin asiakasta olisi tullut tässä kohtaa ohjeistaa, että hän ei voi Pankin puolesta korvausta vaatia, vaan hän voi vaatia tarvittaessa korvausta vain itselleen.

Olennaisempaa asiassa on kuitenkin se, että Pankki ei itse ole vaatinut B:ltä korvausta. Käräjäoikeuden antamassa tuomiossa on nimenomaisesti todettu asianomistajan vaatimusten osalta, että ”[Pankki] on vaatinut rangaistusta, mutta ei ollut korvausvaatimusta”. Pankin olisi tullut vaatia korvausta rikoksen tekijältä, mutta koska se ei ole niin tehnyt, oikeus esittää vaatimuksia asiakasta kohtaan on tälläkin perusteella menetetty.

Pankin vastine

Asiakkaan peliriippuvainen poika kuvasi asiakkaan kortin heidän vieraillessaan yhdessä asiakkaan äidin luona. Sen jälkeen poika siirsi useaan kertaan internetissä kortilta varoja omalle pelitililleen. Kertomansa mukaan hän pelasi kaikki varat, vaikka välillä voittikin 2.000 euroa. Esitutkintapöytäkirjasta selviää, että hän on aikaisemminkin varastanut kortin tiedot ja käyttänyt asiakkaan korttia omiin pelimaksuihinsa. Asiakas ei kerro, missä hän vierailun aikana säilytti korttia.

Pankki katsoo, että asiakkaan olisi tullut olla poikkeuksellisen huolellinen kortin säilyttämisen suhteen tilanteessa, jossa hän oli samassa tilassa poikansa kanssa, koska hän tiesi, että oli olemassa erittäin suuri riski kortin tietojen tai kortin varastamisen suhteen. Pankin käsityksen mukaan asiakas on toiminut erittäin välinpitämättömästi kortin säilyttämisessä. Välinpitämättömyys on mahdollisesti johtunut siitä, että hän on uskonut Pankin joka tapauksessa korvaavan hänelle varat niin kuin ilmeisesti aiemmin on tapahtunut, joten hän ei katsonut tarpeelliseksi seurata poikansa liikkeitä kortin suhteen. Mikäli asiakkaalla olisi ollut mukanaan 10.000 euroa rahaa, hän todennäköisesti olisi vahtinut kyseisiä rahoja niin, ettei maksuvälinepetoksia aiemmin tehnyt poika olisi saanut rahavaroja haltuunsa. Asiakas ei myöskään ole vaatinut oikeudessa poikaansa korvaamaan varoja hänelle. Ilmeisesti hän on ollut niin varma, että saa rahat Pankilta.

Pankin käsitys on, että asiakas on toiminut törkeän huolimattomasti säilyttäessään korttiaan siten, että hänen peliriippuvainen poika oli päässyt kuvaamaan kortin ja käyttämään tietoja internetissä pelaamiseen, koska hän tiesi väärinkäytösriskin olevan todella suuri. Tämän vuoksi asiakkaan tulee itse vastata 5.000 euron vahingosta, joka hänelle on aiheutunut väärinkäytöksestä.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-Tutkintailmoitus (ilmoitusaika 12.7.2017)
-Kuulustelupöytäkirja, asiakas asianomistajana (12.7.2017)
-Kuulustelupöytäkirja, rikoksesta epäilty (13.9.2017)
-Esitutkintapöytäkirja (22.9.2017)
-Käräjäoikeuden tuomio 16.11.2017
-Lasku/tiliote

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa, ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Riidanalaisten korttitapahtumien aikaan voimassa olleen maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

 Maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä
1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä;
2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa em. ilmoitus; tai
3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.

Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Pankin yleisten korttiehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.

Korttiehtojen kortin säilyttämistä koskevan kohdan mukaan kortinhaltija sitoutuu säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti ja erillään toisistaan, jotta kortti ja tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon. Kortinhaltija on velvollinen varmistamaan säännöllisesti kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti, että kortti on tallessa.

Asian arviointi

Pankkilautakunta toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että asiakkaan poika B on asiakkaan huomaamatta onnistunut kuvaamaan asiakkaan kortin ja käyttämään kortin tietoja oikeudettomien maksutapahtumien tekemiseen internetissä. Edelleen lautakunta katsoo selvitetyksi ja riidattomaksi, että kortin kuvaaminen on tapahtunut asiakkaan äidin luona, jonne asiakas on mennyt vierailulle ja jossa myös B on sattunut samaan aikaan olemaan, ja että B on asiakkaan huomaamatta ottanut ko. kortin lompakosta asiakkaan repussa, joka on ollut makuuhuoneen vaatekaapissa vaatteiden alla, ja on kortin kuvattuaan palauttanut kortin paikoilleen.

Pankkilautakunta katsoo, että arvioitaessa tässä tapauksessa asiakkaan menettelyä ja mahdollisen huolimattomuuden astetta kortin säilyttämisen suhteen on olosuhteena huomioitavana seikkana olennaista merkitystä sillä, että asiakas on saadun selvityksen mukaan aiempien kokemustensa perusteella mieltänyt peliongelmaisen poikansa läheistensä omaisuudelle aiheuttaman riskin. Pankkilautakunta katsoo, että tämänkaltaisessa tilanteessa kortinhaltijan tulisi huolellisesti toimiessaan huomioida tiedossaan oleva riski kiinnittämällä erityistä huomiota korttinsa turvalliseen säilyttämiseen ja tallella olon seuraamiseen.

Asiassa saadun kokonaisselvityksen perusteella Pankkilautakunta katsoo, ettei sen, että asiakas on tapauksen olosuhteissa jättänyt lompakkonsa ja korttinsa sisältäneen reppunsa äitinsä luona vierailun ajaksi tilapäiseen säilytykseen vaatekaappiin voida lähtökohtaisesti katsoa osoittavan asiakkaan laiminlyöneen velvollisuuksiaan kortin turvallisen säilyttämisen suhteen. B:n kuitenkin onnistuttua käymään asiakkaan huomaamatta tämän lompakolla kuvaamassa ko. kortin katsoo Pankkilautakunta asiakkaan näissä olosuhteissa ja tietoisena poikansa aiheuttamasta riskistä jättäneen korttinsa valvonnatta tavalla, jonka perusteella asiakkaan voidaan katsoa huolimattomuudestaan laiminlyöneen velvollisuuksiaan kortin turvallisen säilyttämisen ja tallellaolon seuraamisen suhteen.

Edelleen lautakunta kuitenkin katsoo, että jättämällä äitinsä luona vierailun ajaksi lompakon sisältäneen reppunsa vaatekaappiin vaatteiden alle asiakas on pyrkinyt toimimaan huolellisesti ja säilyttämään korttiaan turvassa olosuhteiden edellyttämällä ja B:n aiheuttaman riskin huomioivalla tavalla. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakkaan menettely kortin säilyttämisen ja tallellaolon seuraamisen suhteen osoita hänen suhtautuvan selvästi piittaamattomasti kortin hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin ja ettei asiakkaan menettely näin ollen myöskään osoita maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan kortin säilyttämisen ja tallellaolon seuraamisen suhteen. Lautakunta katsoo kuitenkin, ettei asiakkaan voida katsoa suhtautuvan selvästi piittaamattomasti kortin hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei asiakkaan menettely myöskään osoita maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta ja että asiakkaan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuu 150 euroon.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta suosittaa, että pankki ottaa vastatakseen kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon siltä osin kuin se ylittää 150 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Ahlroth
Atrila
Piilo
Pulkkinen