Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiö K:n rakennuksen sisäpuolisen sadevesiviemärin liitos oli irronnut rankkasateen aikana 16.6.2016 ja aiheuttanut vesivahingon rakennuksen ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Putkiliitos oli irronnut rakennuksen toisen kerroksen wc-tilojen kattoon kannakoidulta osuudelta. LVI-asiantuntija oli kiinteistöosakeyhtiön pyynnöstä antamassaan selvityksessä lausunut, että sadevesiviemäri oli ollut kannakoituna reikänauhalla. Se ei ollut estänyt putken liikkumista sivusuunnassa, mikä oli tyypillistä sadevesiverkostolle hetkellisten virtausten ollessa suuria. Rakennuksen rakentamisaikaan kyseistä kiinnitystapaa oli selvityksen mukaan kuitenkin käytetty.
Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen kiinteistövakuutuksesta 23.2.2017 antamallaan päätöksellä vedoten siihen, että vahinko oli ollut seurausta viemäriputken puutteellisesta kannakoinnista. Vaakaviemärin kannakointia ei ollut asennettu rakentamismääräysten ja rakentamisen yleisten laatuvaatimusten mukaisesti. Hyvä rakentamistapa edellytti viemäreiden tukemista rakennuksen kantaviin osiin. Viemäriliitosten tuli kestää viemäriputkessa virtaavan veden aiheuttama mekaaninen kuormitus sekä lämpölaajeneminen. Vaakaviemärin kannakoiminen reikävanteella ei estänyt putken liikettä, vaan putki pääsi liikkumaan sekä pitkittäis- että sivuttaissuunnassa, minkä vuoksi liitos oli auennut. Vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, jonka syntyyn oli selvä syy-yhteys viranomaismääräysten laiminlyönnillä tai puutteellisuudella. Tällaisesta hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutunutta vahinkoa ei voitu pitää vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla äkillisenä ja odottamattomana.
Vakuutusyhtiö on toistanut kielteisen kantansa korvauspäätöksessä 21.6.2017 ja vedonnut myös putkien valmistajan asennusohjeisiin.
Asiakkaan valitus
Kiinteistöosakeyhtiö K on pyytänyt ratkaisusuositusta vahingon korvattavuudesta. Kiinteistöosakeyhtiö K on lausunut, että sadevesiviemärin liitos oli irronnut poikkeuksellisen kovan rankkasateen seurauksena. Vakuutusyhtiö oli tehnyt ratkaisunsa ainoastaan 30.6.2016 päivätyn puutteellisen vahinkokartoitusraportin perusteella. Raportista ei ilmennyt, mistä osasta ja millä tavoin putki oli irronnut. Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan vahinkopäivän aamuna vettä oli satanut liki 60 mm muutamassa tunnissa. Rakennuksen sadevesiviemärit olivat kestäneet aiemmat rankkasateet. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvasi poikkeuksellisista luonnonolosuhteista aiheutuneet vahingot.
Kiinteistöosakeyhtiö K on katsonut, että kyseinen vaakaviemäröinti oli kannakoitu rakentamismääräysten ja yleisten laatuvaatimusten mukaan. Kannakkeet oli kiinnitetty rakennuksen kantaviin osiin ja viemäri oli kestänyt veden mekaanisen kuormituksen muun muassa vuosina 2010, 2011 ja 2014 olleiden poikkeuksellisten rankkasateiden aikana ja liki kolmenkymmenen vuoden ajan sitä ennen. Koska viemäriputken tuli kestää materiaalin lämpölaajeneminen, sitä ei saanut kannakoida niin, että mitään liikettä ei päässyt tapahtumaan. Kannakointia reikävanteella ei ollut missään nimenomaisesti kielletty ja se sopi kannakkeeksi, mikäli kiinnitys tehtiin oikein. Reikävanne oli ruostumatonta terästä ja oikean vannetyypin valinnalla kiinnitys kyllä kesti. Putken liikkumismahdollisuus sekä vaaka- että sivusuunnassa oli hyvin pieni, koska putki oli kannakoitu juuri mutkien läheltä ja teki kyseisellä kohdalla kaksi 90 asteen mutkaa, mikä jo sinänsä jäykisti putkea.
Vakuutusyhtiön väite putkien kannakoinnin määräysten vastaisuudesta ja sen syy-yhteydestä vahinkoon oli väärä. Rakennustyö oli tehty kaupungin rakennusvalvonnan alaisena. Asennus oli kestänyt kolmekymmentä vuotta ongelmitta. Lisäväitteelle hyvän rakentamistavan vastaisuudesta ei myöskään ollut perusteita. Insinööritoimisto oli tehnyt marraskuussa 2010 rakennuksesta perusteellisen kuntotutkimuksen ja tarkastanut siinä yhteydessä muun muassa LVI-ratkaisut ja niiden kunnon. 22.11.2010 päivätyssä raportissa ei ollut huomautettu rakennuksen sisäpuolisten sadevesiviemärien huonosta kunnosta tai hyvän rakennustavan tahi viranomaismääräysten vastaisesta kannakoinnista.
Lisäkirjelmässään 8.3.2018 kiinteistöosakeyhtiö K on muun muassa lausunut, että sen käsityksen mukaan kyseessä oli vakuutusehdoissa mainittu luonnon poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttama vahinko. Vakuutusehtojen mukaan tallaisia poikkeuksellisia olosuhteita olivat muun muassa sadeveden tunkeutuminen rakennukseen. Tällä tarkoitettiin sellaista poikkeuksellista tapahtumaa, jossa rakentamismääräysten mukaiset sadevesiviemärit, vesieristykset ja kallistukset eivät ehtineet johtaa vettä pois normaalilla tavalla. Juuri näin rakennuksessa oli tässä tapauksessa tapahtunut.
Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut, että viranomaismääräyksiä olisi laiminlyöty. Ainoa sovellettava viranomaismääräys oli rakentamismääräyskokoelma, jonka mukaan putket oli kannakoitu kantaviin rakenteisiin ja niissä oli oltava pieni vara lämpölaajenemiselle. Putken liike sivusuunnassa ei ollut mahdollinen, koska vuotokohdan lähellä putki teki metrin välein kaksi 90 asteen mutkaa, jotka jäykistivät putken niin, ettei se paljoa liikkunut. Pystysuunnassa putki kulki ontelolaatoista rakennettujen välipohjien läpi. Läpiviennit oli paloturvallisuussyistä tiivistetty, eikä pystysuuntainen putki päässyt liikkumaan sivuttain. Asennusvirhettä ei ollut osoitettu tapahtuneen. Lisäksi, jos vuonna 2010 tehdyssä kuntotutkimuksessa olisi havaittu selviä puutteita sadevesiviemäreiden kannakoinnissa, siitä olisi varmasti huomautettu ja annettu korjauskehotus ja -ohje kuntotutkimusraportissa.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli vedonnut putkenvalmistajan asennusohjeisiin, kiinteistöosakeyhtiö K on lausunut, ettei väite siitä, että asennusohjeen mukainen asennus olisi estänyt vahingon kokonaan, perustunut mihinkään, sillä vahinkoja saattoi aina sattua. Asennuksessa käytetty reikänauha oli rei’itettyä teräsvannetta, joka kierrettiin kannatettavan esineen ympäri, juuri kuten vakuutusyhtiön esittämässä asennusohjeessakin sanottiin. Rakennus oli rakennettu vuonna 1984, joten sadevesiviemäri oli kestänyt vaurioitumatta 32 vuotta. Näin ollen vakuutusyhtiön väite siitä, että vahingon aiheuttaja oli hyvän rakennustavan laiminlyöminen ja piittaamattomuus viranomaismääräyksistä, ei pitänyt paikkaansa.
Lisäkirjelmässään 20.4.2018 kiinteistöosakeyhtiö K on muun muassa lausunut, ettei ollut edes varmaa, millä tavoin sadevesiviemäri oli alun perin ollut kannakoituna. Kiinteistöyhtiön pyynnöstä asiasta selvityksen antaneen LVI-insinöörin lausunto oli yleisluonteinen eikä siinä ollut otettu kantaa siihen, oliko viranomaismääräyksiä ja hyvää rakennustapaa noudatettu. Lausunnosta ei voinut päätellä, oliko tässä nimenomaisessa kohteessa putki liikkunut sivuttaissuunnassa vai ei. Sanamuodosta päätellen lausunnon antaja ei ollut käynyt vahinkopaikalla.
Rakennuksen rakentamisaikaan voimassa olleen vuodelta 1976 olevan rakentamismääräyskokoelman sadevesilaitteistoa koskevien asiaan soveltuvien kohtien mukaan:
”4.4.1.1 Rakennukseen asennettava sadevesiviemäri on sijoitettava siten, että se voidaan korjata ja vaihtaa. Sadevesiviemärin sijoittaminen muulla tavalla sallitaan ainoastaan edellyttäen, että se tehdään materiaaleista, jotka antavat hyvän varmuuden syöpymistä ja muuta vahinkoa vastaan.
Sadevesiviemäri on kiinnitettävä rakenteisiin siten, että siihen ei pääse syntymään vahingollista tai häiritsevää painumaa ja siten, että sen lämpölaajeneminen on tarvittaessa mahdollinen."
”4.4.2.1 Sadevesiviemärin vaihdettavissa oleva osa on tehtävä sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin, että saavutetaan riittävä käyttökestävyys sopivan uusimisajanjakson puitteissa. Sadevesiviemärin osa, jota ei voida vaihtaa, tehdään sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin, että viemäri kestää rakennuksen käyttöön nähden kohtuulliseksi katsottavan ajan. Sadevesilaitteisto liitoksineen on tehtävä riittävän tiiviiksi.”
Kiinteistöosakeyhtiö K on katsonut vakuutusyhtiön puolelta jääneen osoittamatta, että kysymys olisi ollut asennusvirheestä tai että viranomaismääräyksiä olisi putkien asentamisvaiheessa laiminlyöty. Hyvää rakentamistapaa ei ollut missään selvästi määritelty. Rakentamisaikaan normaalina kiinnitysmateriaalina käytetyn reikänauhan käyttö ei osoittanut hyvän rakennustavan laiminlyöntiä. Kyse oli siitä, oliko asennus tehty kunnolla ja hyvin. Valmistajan ohjeet eivät olleet viranomaismääräyksiä. Kiinteistöosakeyhtiö ei myöskään ole oman asiantuntemuksensa perusteella ollut selvillä sadevesijärjestelmänsä vuotoriskistä, joten vahinko oli ollut äkillinen ja yllättävä ja sellaisena vakuutuksesta korvattava.
Lisäkirjelmässään 23.5.2018 kiinteistöosakeyhtiö K on muun muassa vielä huomauttanut, ettei vakuutusyhtiön mainitsemassa rakentamismääräyskokoelmassa ohjeistettu, millä keinoin sadevesiviemäri oli kannakoitava. Myöskään hyvää rakentamistapaa ei ollut missään säädöksessä määritelty tai täsmennetty yksiselitteisesti. Hyvä rakentamistapa oli kiistatta sellainen työtapa, jonka tulos kesti käyttöä kohtuulliseksi katsottavan ajan särkymättä, vaurioitumatta ja aiheuttamatta käyttäjälleen tarpeettoman suuria kustannuksia.
Vuodon tapahduttua 32 vuoden jälkeen poikkeuksellisen sääilmiön yhteydessä ei ollut mitään perustetta väittää, että hyvää rakentamistapaa olisi jätetty noudattamatta. Asennus oli joka tapauksessa kestänyt rakentamismääräyskokoelman sanamuodon mukaisen "kohtuulliseksi katsottavan ajan". Vakuutusehtojen mukaan virheen syy-yhteyden vahinkoon oli oltava selvä. Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut selvää syy-yhteyttä ehdoissa mainittujen menettelytapavirheiden ja puheena olevan vahingon välillä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on vastineessaan selvittänyt vahingon käsittelyä ja lausunut, että korvauspäätös oli vakuutusehtojen mukainen eikä sitä ollut syytä muuttaa. Korvausratkaisu oli voitu tehdä vahinkokartoitusraportin ja isännöitsijältä saatujen tietojen perusteella.
Vahinkohetken sademääristä Ilmatieteen laitokselta 8.2.2017 puhelimitse saadun tiedon mukaan koko vuorokauden sademäärä vahinkoajankohtana 16.6.2016 oli ollut 46,1 mm. Ylin tuntisademäärä 13,9 mm oli ollut kello 12-13 välillä. Ilmatieteen laitoksen mukaan kyseessä oli rankkasade, mutta se oli ollut aika tavanomainen, ei poikkeuksellinen. Tuntitasolla kyse oli aika tavanomaisesta sateesta, mutta vuorokausitasolla sade oli ollut aika harvinainen, muttei poikkeuksellinen. Mittauspiste sijaitsi noin 6 kilometrin päässä vahinkopaikasta. Saatujen tietojen mukaan kyse ei ollut luonnon poikkeuksellisen olosuhteen eli poikkeuksellisen rankan sateen aiheuttamasta vahingosta.
Vuotovahinkojen korvattavuus ei edellyttänyt poikkeuksellista luonnonolosuhdetta. Niiden osalta oli kuitenkin voimassa muun muassa rakenteiden viranomismääräysten vastaisuudesta johtuneita vahinkoja koskeva rajoitusehto. Vakuutuksenottaja ei ollut toimittanut mitään selvitystä sen väitteensä tueksi, että rakennusvalvonta olisi aikanaan tarkastanut viemärien asennuksen. Myöskään se, että vuonna 2010 laaditussa rakennuksen peruskuntoarviossa ei ollut otettu kantaa sadevesiviemärin kannakointiin, ei osoittanut, että kannakointi olisi toteutettu kiinteistön rakentamisajankohdan viranomaismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisena.
Kiinteistön rakentamisajankohdan rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa olivat edellyttäneet viemäriputkien kannakoimista siten, että kyseessä olevan kaltaista vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Lisäksi tuli huomioida viemäriputken valmistajan antamat asennusohjeet. Mikäli sadevesiviemärin kannakointi olisi aikanaan tehty asennusohjeen mukaisesti, ei vahinkoa olisi voinut tapahtua lainkaan. Tällä perusteella kyse oli hyvän rakentamistavan ja asennusohjeen vastaisesta rakentamisesta, kun sadevesiviemärin kannakointiin oli käytetty reikänauhaa eikä valmistajan syyskuussa 1975 julkaiseman ohjeen mukaisia PVC-putkille tarkoitettuja putkenpitimiä, jotka ympäröivät putken kokonaan. Ohjeen mukaan muhviliitos olisi tullut kannakoida välittömästi muhvin juureen asennetuilla kiintopitimillä, jotka ympäröivät putken kokonaan.
Vakuutusyhtiö on 21.3.2018 päivätyssä lisävastineessaan selittänyt vahingon käsittelyä ja lausunut, ettei asiassa ollut kyse siitä, että vettä olisi luonnonilmiövahingoissa edellytetyllä tavalla satanut niin paljon, ettei kiinteistön sadevesiviemäri olisi ehtinyt johtaa sitä pois normaalilla tavalla. Vahinko oli aiheutunut siitä, että virheellisesti toteutettu sadevesiviemäri oli pettänyt ja vesi oli sen seurauksena tulvinut rakennukseen. Sadevesiviemäriä ei ollut toteutettu rakentamismääräysten ja putkenvalmistajan ohjeistuksen ja hyvän rakentamistavan mukaan, joten kyse ei ollut luonnonilmiövahinkoja koskevan vakuutusehdon mukaan korvattavasta vahingosta.
Asiasta toimitetun selvityksen mukaan sadevesiviemäri oli kannakoitu reikävanteella. Kannakointi oli valmistajan asennusohjeiden sekä hyvän rakentamistavan vastainen ja vahinko oli aiheutunut asennusvirheen seurauksena. Kiinteistöosakeyhtiö K ei myöskään ollut osoittanut, että vuotovahinko olisi ollut seuraus jostakin muusta syystä kuin virheellisesti asennetun viemäriputken liitoksen aukeamisesta. Kyseessä ei ollut putkivuotovahinkoja koskevan vakuutusehdon 234 mukainen arvaamattomasti ja suoraan sisäpuolisesta sadevesiviemäristä virranneen veden aiheuttama vahinko, koska liitoksen aukeaminen oli seuraus putken kannakonnissa tehdystä asennusvirheestä.
Kiinteistön tarkastuksia koskeneiden yleisten raporttien perusteella ei voitu päätellä yksittäisten viemäriliitosten ja kannakoinnin hyvän rakennustavan mukaisuutta. Myöskään sillä, kuinka kauan viemäriliitos oli pysynyt kiinni, ei ollut vahingon arvioinnin kannalta merkitystä. Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan vastaavanlaisesta vahingosta antamaan ratkaisusuositukseen VKL 181/13, jossa vahingon korvaamista ei suositettu.
Lisävastineessaan 4.5.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei asiassa ollut ilmennyt mitään syytä epäillä vakuutuksenottajan alun perin putken kannakoinnista ilmoittamien tietojen todenmukaisuutta. Valmistajan ohjeiden noudattamista pidettiin yhtenä hyvän rakentamistavan tason mittarina. Kun vahinko johtui valmistajan antamien ohjeiden laiminlyönnistä, kyse oli vakuutusehtojen kohdan 230 rajoituksen mukaisesta vahingosta, jonka syntymiseen rakentamismääräysten, rakentamista koskevien ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisella rakentamisella oli ollut selvä syy-yhteys.
Lisävastineessaan 27.6.2018 vakuutusyhtiö on lausunut, että jos sadevesiviemäri olisi kannakoitu valmistajan ohjeen mukaisesti, ei putki olisi päässyt liikkumaan ja irtoamaan liitoksestaan. Korvauspäätös on siten perustunut valmistajan antamien ohjeiden vastaiseen rakentamiseen, jota ei voitu pitää hyvänä rakentamistapana. Syy-yhteys vahingon synnyn ja valmistajan ohjeiden vastaisen asennuksen eli vakuutusehtojen rajoitusehdossa mainitun "rakentamista koskevien ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisen rakentamisen" välillä oli kiistaton. Vahingon ennalta arvaamattomuutta arvioitiin objektiivisesti, joten sillä, että kiinteistöosakeyhtiö K ei ollut tiennyt hyvän rakentamistavan vastaisesta asennuksesta, ei ollut merkitystä. Myöskään liitoksen kestoikä ei osoittanut, että asennus olisi ollut hyvän rakentamistavan mukainen. Aiemmat rankkasateet olivat voineet ajan kuluessa vaikuttaa reikänauhalla kannakoidun putken liitokseen niin, että se oli hitaasti auennut ja irronnut lopullisesti vahinkopäivänä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, oliko kiinteistöosakeyhtiö K:n rakennuksen sisäpuolisen sadevesiviemärin liitoksen irtoamisen 16.6.2016 aiheuttama vuotovahinko selvässä syy-yhteydessä siihen, että viemäriputken kannakointi olisi ollut rakentamismääräysten tai hyvän rakentamistavan vastainen. Asiassa on myös erimielisyyttä siitä, oliko kyseinen rankkasateen aikana tapahtunut vahinko aiheutunut poikkeuksellisista luonnonolosuhteista.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kiinteistövakuutuksen 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 230 mukaan vakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman suoranaisen esinevahingon, kun omaisuus on vakuutettu toteutuneen riskin varalta. Lisäksi korvataan näissä vakuutusehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti. Korvattavuus määräytyy vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.
Vakuutusturva on valittavissa kohteesta riippuen seuraavien riskien varalta: tulipalo, sähköilmiö, rikos, putkivuoto, luonnonilmiö, rikkoutuminen. Kohteelle valittu turva eli vakuutetut riskit on merkitty vakuutuskirjaan.
Vakuutus ei korvaa vakuutuksen kohteelle aiheutunutta vahinkoa, jonka syntyyn on selvä syy-yhteys:
- viranomaismääräysten laiminlyönnillä
- suunnittelu-, valmistus-, materiaali-, rakennus-, tai asennusvirheellä
- rakentamismääräysten, rakentamista koskevien ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisella rakentamisella
- keskeneräisyydellä, puutteellisuudella tai ikääntymisellä.
Vakuutusehtojen kohdan 234, Putkivuoto, mukaan vakuutus korvaa omaisuudelle aiheutuneen vahingon, kun neste, höyry tai kaasu on vuotanut arvaamattomasti ja suoraan… rakennuksen sisäpuolisesta sadevesiviemäristä.
Vakuutusehtojen kohdan 235, Luonnonilmiö, mukaan vakuutus korvaa luonnon poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttaman vahingon. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita ovat… sadeveden tunkeutuminen rakennukseen. Tällä tarkoitetaan sellaista poikkeuksellista tapahtumaa, jossa rakentamismääräysten mukaiset sadevesiviemärit, vesieristykset ja kallistukset eivät ehdi johtaa vettä pois normaalilla tavalla.
Asian arviointi
Vahingon korvattavuudesta luonnonilmiövahinkona
Kiinteistöosakeyhtiö K on vedonnut asiassa siihen, että sen rakennukselle 16.6.2016 aiheutunut vahinko tulisi korvata kiinteistövakuutusehtojen mukaisena luonnonilmiövahinkona.
Tältä osin Vakuutuslautakunta toteaa, että sovellettavien kiinteistövakuutuksen vakuutusehtojen luonnonilmiöturvaa koskevassa kohdassa 235 luonnonilmiövahinkona korvattavaksi vahingoksi on määritelty vain sellainen sadeveden tukeutuminen rakennukseen, joka on ollut seurausta siitä, ettei rakentamismääräysten mukainen sadevesiviemäri ole ehtinyt johtaa vettä pois normaalilla tavalla. Tällöin on kyse toimintakuntoisen sadevesiviemärin tulvimisesta siihen syystä taikka toisesta tulevan poikkeuksellisen suuren sadevesimäärän johdosta. Vakuutusehdossa ei sen sijaan ole edellytetty, että vahinkohetken sademäärä vahinkopaikalla olisi voitava osoittaa jollakin tavalla poikkeukselliseksi.
Nyt kysymyksessä oleva vesivahinko on saadun selvityksen mukaan kuitenkin johtunut sadevesiviemärin rikkoutumisesta, ei viemärin tulvimisesta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vahinko oikeuta korvaukseen vakuutusehtojen kohdan 235 perusteella.
Kysymys sadevesiviemärin kannakoinnin määräysten vastaisuudesta vahingon aiheuttajana
Asiassa on riidatonta, että kiinteistöosakeyhtiö K:n rakennuksen vesivahinko on johtunut rakennuksen sisäpuolisen sadevesiviemärin rikkoutumisesta, kun viemärin putkiliitos oli irronnut 16.6.2016 rankkasateen aikana. Erimielisyys koskee sitä, oliko putken kannakoimisessa käytetty asennustapa ollut rakentamismääräysten tai hyvän rakentamistavan vastainen ja onko putkiliitoksen irtoamisen selvitetty olleen syy-yhteydessä mainittuun seikkaan.
Lautakunta toteaa, että osapuolet ovat esittäneet eriäviä näkemyksiä siitä, millä tavoin kyseinen sadevesiviemäri oli alun perin kannakoitu rakennuksen toisen kerroksen wc-tilojen kattoon. Lautakunnalle toimitettuun 30.6.2016 päivättyyn vahinkokartoitusraporttiin sisältyvä valokuva putkiliitoksen irtoamispaikalta on otettu vasta putken ja sen kannakoinnin korjauksen jälkeen, joten senkään perusteella asiaa ei voida yksiselitteisesti selvittää.
Asiakirjoihin sisältyvässä kiinteistöosakeyhtiö K:n isännöitsijän pyynnöstä 30.1.2017 antamassaan selvityksessä LVI-insinööri (amk) J.K. on lausunut, ettei hän ollut nähnyt putken alkuperäistä kannakointia sen pettämiskohdalla. J.K:n mukaan rakennuksessa oli kuitenkin käytetty putkien kannakoimiseen niin kutsuttua reikänauhaa. Muiden putkien kuin korjatun sadevesiviemärin osalta teräksisen reikänauhan käyttäminen putkien kannakoimisessa on nähtävissä myös edellä mainitusta lautakunnalle toimitetusta valokuvasta. Selostetuista syistä Vakuutuslautakunta pitää käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että myös nyt puheena oleva sadevesiviemäri oli ollut ennen vahinkoa kannakoituna reikänauhalla.
Sadevesiviemärin kannakoinnin asianmukaisuuden osalta J.K. on selvityksessään lausunut reikänauhan olleen rakennuksen rakennusaikaan varsin normaali putkien kiinnitysmateriaali. Kiinnitystavan ongelmana oli se, että se ei estänyt etenkin sadevesiverkostolle tyypillistä putken sivuttaissuuntaista liikkumista.
Lautakunta on asiaa harkitessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että saadun selvityksen mukaan kyseisen rakennuksen rakentamisaikaan voimassa olleissa vuoden 1976 rakentamismääräyksissä ei ole täsmällisiä määräyksiä siitä, millä tavoin rakennuksen sisäpuolinen sadevesiviemäri tuli kiinnittää rakennuksen muihin rakenteisiin. Määräyksissä on ainoastaan todettu, että sadevesiviemäri on kiinnitettävä rakenteisiin siten, että siihen ei pääse syntymään vahingollista tai häiritsevää painumaa, ja siten, että sen lämpölaajeneminen on tarvittaessa mahdollinen. Lautakunnan käsityksen mukaan putken kannakointia teräksisellä reikänauhalla ei tämän vuoksi voida katsoa ainakaan ilmeiseksi poikkeamiseksi tuolloin voimassa olleista rakentamismääräyksistä.
Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa myös hyvään rakentamistapaan ja putkenvalmistajan asennusohjeisiin. Myös lautakunta katsoo, että rakennusmateriaalien valmistajien antamien asennusohjeiden noudattamista voidaan pääsääntöisesti pitää osoituksena hyvän rakentamistavan mukaisesta menettelystä. Sitä vastoin asennusohjeista poikkeamista ei rakennuskohteiden moninaisuuden vuoksi voida välttämättä pitää osoituksena hyvän rakentamistavan vastaisesta menettelystä.
Erityisesti nyt kysymyksessä olevan vahingon arvioinnin osalta lautakunta toteaa, että myöskään lautakunnan käsityksen mukaan putkien kiinnittäminen reikänauhalla ei ole pitävyydeltään vastannut vakuutusyhtiön selvittämää putkenvalmistajan asennusohjeen mukaista putkien kiinnittämistä siihen nimenomaan tarkoitetuilla putken kokonaan ympäröivillä putkenpitimillä. Reikänauhaa käyttäen toteutetun kannakoinnin pitävyys riippuu kuitenkin olennaisesti kulloinkin toteutetusta kiinnitysnauhan sidontatavasta ja kiristämisestä sekä kyseisessä kohdassa kannakoidun putken kulkureitistä ja mitoista. Mainitut seikat ovat tässä tapauksessa jääneet osaksi selvittämättä osin siitä vakuutusyhtiön vastuulle jäävästä syystä, ettei paikalla ollut tehty riittävän seikkaperäistä vahinkotarkastusta ja annettu siitä vakuutuksenottajan edustajille asianmukaista oheistusta.
Käytetyn asennustavan mahdollisesta rakennusmääräyksistä ja hyvästä rakentamistavasta poikkeamisen osalta on kysymys seikoista, joista näyttövelvollisuus kuuluu ensisijaisesti niitä koskevaan vakuutusehtojen rajoitukseen vetoavalle vakuutuksenantajalle.
Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa saadun selvityksen perusteella ei ensinnäkään ole ilmeistä, että kiinteistöosakeyhtiö K:n rakennuksen sadevesiviemärin asennustapaa olisi ollut pidettävä rakennuksen rakentamisaikana noudatettujen rakentamismääräysten, rakentamista koskevien ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisena. Toiseksi asiasta saadun selvityksen perusteella sadevesiviemäri oli myös kestänyt siihen kohdistuneet kuormitukset rakennuksen siihenastisen käyttöiän. Vaikka viimeksi mainittu seikka itsessään ei osoita asennustavan asianmukaisuutta, lautakunta katsoo sen johdosta myös vakuutusyhtiön puolelta tässä tapauksessa jääneen selvittämättä, että sadevesiviemärin asennustavalla olisi ollut kiinteistövakuutukseen sovellettavassa rajoitusehdoissa edellytetty selvä syy-yhteys vahingon syntymiseen ottaen huomioon, ettei vahinkojen sattumista voida poissulkea asianmukaisellakaan rakentamisella. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että sillä olisi peruste evätä korvaus kiinteistöosakeyhtiö K:lle 16.6.2016 sattuneesta vahingosta vakuutusehtojen kohdan 234 vastuunrajoituksen nojalla.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa kiinteistöosakeyhtiö K:lle aiheutuneen vahingon vakuutussopimuksen mukaisessa laajuudessa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Lehto
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren