Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen vakuutuksenottajana olevan P:n poika J kuljetti P:n omistamaa BMW-merkkistä henkilöautoa sorapäällysteisellä tiellä 13.7.2017, kun hän menetti ajoneuvonsa hallinnan loivasti oikealle kääntyvässä kaarteessa. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomion 24.4.2018 mukaan auton takapää oli haukannut sisäkaarteen puoleiselle pientareelle, minkä jälkeen auto oli ajautunut ensin kulkusuunnassaan tien oikealle puolelle ojaan ja kulkeutunut tämän jälkeen vasemmalle tien vastakkaiselle puolelle, törmännyt ojan penkkaan ja pyörähtänyt ympäri päätyen renkailleen ojaan pohjalle. Auto vaurioitui ulosajossa siten, että sen arvioidut korjauskustannukset olivat korjauskustannuslaskelman mukaan noin 16.400 euroa.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä 13.7.2017 viitataan poliisin tutkintailmoitukseen, jonka mukaan auton nopeus on vahinkohetkellä ollut 120 – 130 km/h. Ulosajo tapahtui 80 km/h nopeusrajoitusalueella ja käytetty nopeus on ollut syy-yhteydessä vahingon syntyyn. Nopeus on ollut olosuhteisiin nähden niin suuri, että menettelyä on pidettävä ajoneuvon vaurioitumisriskin kannalta törkeän huolimattomana. Päätöksen mukaan korvausta alennetaan puolella (1/2).

Vakuutusyhtiön toisen korvauspäätöksen 21.7.2017 mukaan auton vaurioitumisen johdosta maksettiin 1.000 euron kertakorvaus, josta vähennettiin 200 euron omavastuu, myötävaikutusalennus (1/2) 400 euroa sekä aiemmin maksetusta hinauslaskusta myötävaikutusalennus (1/2) 238,90 euroa. Maksettavaksi jäi 161,10 euroa.

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiö pyysi liikennevahinkolautakunnalta lausuntoa J:n henkilövahingoista liikennevakuutuksesta maksettavista korvauksista. P vaati liikennevahinkolautakunnassa J:n asiamiehenä vakuutusyhtiötä muuttamaan korvauspäätöstään myös vapaaehtoisen autovakuutuksen osalta. Liikennevahinkolautakunta on siirtänyt asian vapaaehtoista vakuutusta koskevalta osin Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi, mihin myös P on osaltaan suostunut.  

P vaatii, että henkilöauton vaurioitumisesta maksettava kertakorvaus ja hinauskulut tulee korvata ilman alennuksia. Hän katsoo, että vakuutusyhtiö on ratkaisemalla korvausasian ennen rikosoikeudenkäynnin lopputulosta menetellyt syyttömyysolettaman vastaisesti. P:n mielestä J:n kuulusteleminen poliisin toimesta hänen ollessaan liikenneonnettomuudessa saamiensa vammojen johdosta ambulanssissa makuulle tuettuna, on ollut epäasianmukaista. J:n tuossa yhteydessä ajonopeudestaan kertomat seikat tulisi jättää huomiotta. Myös todistajien kertomukset tapahtumista ovat epäluotettavia. Sää on ollut kirkas ja hyvä. Tie on ollut paljas ja kuiva eikä mainintoja erityisestä kuoppaisuudesta ole. Myös 80 km/h nopeusrajoituksen mukaisella nopeudessa tieltä suistuttaessa autolle voi aiheutua merkittäviä vaurioita. Auton luonnehtiminen kauttaaltaan vaurioituneeksi ei pidä paikkaansa. Auto on menettänyt muotoaan vain etu- ja takaosasta ja kaikki ovet ikkunoineen ovat ehjiä.

P kritisoi eduskunnan oikeusasiamiehelle poliisin menettelystä tekemässään kantelussa myös ajokiellon määräämiseen liittynyttä menettelyä. Vakuutusyhtiö on asiakkaan mielestä tehnyt korvauspäätöksensä yksinomaan virheellisen ja vääriin tietoihin perustuvan tutkintailmoituksen perusteella ilman, että rikoksesta epäiltyä J:tä on kuultu tai syyllistymisestä rikokseen on tehty päätöstä.

P on toimittanut Vakuutuslautakunnalle syyttäjän haastehakemuksen ja käräjäoikeuden 24.4.2018 liikennerikosasiassa antaman tuomion. J:tä on syytetty ja hänet on tuomittu vain perusmuotoisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vaikka vakuutusyhtiön kirjelmissä puhutaan koko ajan törkeästä menettelystä. Vakuutusyhtiön kannanotot asiassa tarkoittavat sitä, että yhtiön mielestä poliisitutkinta, syyttäjän päätös ja käräjäoikeuden tuomio eivät ole oikeita ja oikein perusteltuja. P huomauttaa, että useissa tiedotusvälineissä uutisoiduissa tapauksissa myöhemmin suoritettu virallinen poliisitutkinta ja rikosprosessi osoittavat rikoksesta epäillyn syyllistyneen alkuperäistä arviota lievempään rikkomukseen, tai epäilty todetaan jopa täysin syyttömäksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan P:n muutosvaatimukset perusteettomina. Tieosuudella on 80 km/h nopeusrajoitus. J on poliisille kertonut ajaneensa noin 120 - 130 km/h nopeudella. P on kertonut myös sairaanhoitoyksikölle nopeutensa olleen noin 120 - 130 km/h. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan P on menettänyt kuljettamansa ajoneuvon hallinnan pitkän suoran jälkeen loivasti oikealle vievässä kaarteessa siten, että auton takapää oli haukannut 300 metriä ennen A-tien risteystä sisäkurvin puoleiselle pientareelle. Tästä ajoneuvo oli päätynyt pyörähdyksen jälkeen tien vastakkaiselle puolelle törmäten perä edellä ojan penkkaan ja tästä mahdollisesti katon kautta ympäri päätyen pyörien päälle ojan pohjalle. Poliisipartio totesi, että tien sisäkurviin jääneestä suistumisjäljestä ajoneuvon sijaintipaikkaan oli 100 metrin etäisyys. Ajoneuvo oli jäljistä päätellen suistunut suurella nopeudella perä edellä ojaan jättäen vastapenkkaan 15 metrin kynnöksen, mistä oli vielä 15 metriä ajoneuvon sijaintipaikkaan.

J on poliisille ja sairaanhoitoyksikölle kertonut heti vahinkotapahtuman jälkeen ajaneensa noin 120 - 130 km/h nopeudella ennen ulosajoa. Yleisen elämänkokemuksen mukaan tuoreeltaan vahingon jälkeen annetut tiedot ovat luotettavampia kuin myöhemmässä vaiheessa annettu aikaisemmasta poikkeava selvitys. Vakuutusyhtiön arvion mukaan ajonopeutta koskevat tiedot on annettu sairaanhoitohenkilökunnalle siinä tarkoituksessa, että he ovat voineet tehdä oikeat päätelmät ulosajon yhteydessä syntyneiden voimien suuruusluokasta ja siten asianmukaisesti arvioida tarvittavat tutkimukset sekä niiden laajuudet. Tietoa on lähtökohtaisesti pidettävä myöhemmin annettua luotettavampana, sillä kyseessä on ollut J:n oma terveys ja sen asianmukainen hoito, joka olisi voinut vaarantua, mikäli sairaanhoitohenkilökunnalla ei olisi ollut oikeita tapahtumatietoja. Myöhemmin korvausta hakiessa tai rikosasiassa rikoksesta epäiltynä esitutkinnassa kuultuna oltaessa intressit nopeudet kertomisen suhteen ovat olleet toisenlaiset.

Sairaanhoitohenkilökunnalle ilmoitettua nopeutta tukevat myös tutkintailmoitukseen kirjatut tiedot ja ulosajopaikalta otetut valokuvat. Tutkintailmoituksen mukaan ajoneuvo oli päätynyt 100 metrin päähän ensimmäisestä suistumisjäljestä ja se oli vaurioitunut erittäin pahoin. Vakuutusyhtiö viittaa vahingon aiheuttamista ja samastamista koskeviin vakuutussopimuslain pykäliin ja näitä vastaaviin vakuutusehtojensa määräyksiin.

Rikosasiassa tehty ratkaisu ei osoita siviilioikeudellisen tuottamuksen astetta. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että rikosasiassa törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Nyt käsillä olevan kaltaisessa kaskovakuutuskorvausasiassa huolimattomuuden arviointia ei ole kytketty siihen, onko teolla aiheutettu vaaraa toiselle. Vakuutussopimuslain mukaista törkeää huolimattomuutta arvioidaan siis osin toisilla perusteilla kuin rikoslain mukaista törkeää huolimattomuutta.

Vakuutusyhtiö katsoo vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan korvauspäätöksen lopputuloksen kannalta ratkaisevaa olevan sen arvioiminen, mikä vaikutus vahingon aiheuttaneen henkilön menettelyllä on ollut ulosajovahingon syntymiseen. Vahinko voidaan aiheuttaa vakuutussopimuslain 30 §:ssä tarkoitetulla törkeällä huolimattomuudella, vaikka menettely ei täyttäisikään rikoslain mukaista törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että J on kuljettanut ajoneuvoa vähintään 120 - 130 km/h nopeudella. Nopeusrajoitus kyseisellä tiellä on 80 km/h, joka kuvastaa tienpitäjän näkemystä suurimmasta turvallisesti käytettävissä olevasta nopeudesta. Vakuutusyhtiö katsoo selvitetyksi, että käytetty nopeus on ollut syy-yhteydessä ajoneuvon hallinnan menettämiseen ja ulosajoon. J:n käyttämän nopeuden suuruusluokka huomioiden menettely on ollut törkeän huolimatonta ja niin moitittavaa, että korvausta on perusteltua alentaa 1/2 osalla. Vakuutusyhtiö viittaa myös liikennevahinkolautakunnan liikennevakuutuksesta maksettavien korvausten osalta antamaan lausuntoon. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa vakuutuksen kohteena olevan henkilöauton vaurioitumisen johdosta P:lle maksettavia korvauksia korvauspäätöksensä mukaisesti puolella (1/2).

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti mm. henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneillä muuttuneilla olosuhteilla taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot vastaavat sisällöltään mainittuja lainkohtia.

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.11.2015 lukien) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle tieltä suistumisesta tai kaatumisesta

[…]

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 33 §:n ja vakuutusehtojen mukainen samastaminen tarkoittaa sitä, että kolmannen henkilön teko tai laiminlyönti aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava teko tai laiminlyönti. Samastamista koskevat säännökset ja niitä tässä tapauksessa vastaavat autovakuutusehtojen määräykset merkitsevät poikkeusta siitä vahinkovakuutuksen periaatteesta, jonka mukaan kukin vakuutettu on vastuussa vain omasta menettelystään.

Vakuutuslautakunta käsittää tapauksessa olevan osapuolten kesken riidatonta, että vakuutuksen kohteena oleva henkilöauto on ollut vahinkohetkellä P:n suostumuksella J:n kuljetettavana. Tällä perusteella J:n menettely tulee huomioitavaksi P:n korvausoikeutta arvioitaessa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rikosasian lopputuloksella ei ole oikeusvoimavaikutusta myöhemmässä vakuutussopimukseen liittyvässä riita-asiassa. Tämä merkitsee sitä, että vahingon tapahtumisolosuhteisiin liittyvässä rikosasiassa tehty ratkaisu ei ole sitova vakuutusasiaa ratkaistaessa. Rikosasiassa esille tulleilla seikoilla ja tuomioistuimen tekemällä arviolla rikosasiassa esitetystä näytöstä voi silti olla tapauksesta riippuen harkintaa ja selvitysten arviointia ohjaavaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

Vaikka ajoneuvon kuljettajaa ei ole syytetty tai häntä tuomittu rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, tästä ei suoraan voida päätellä, että kyse ei ole vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella törkeäksi huolimattomuudesta katsottavasta menettelystä. Viimeksi mainittua kysymystä on arvioitava itsenäisesti vakuutussopimusta koskevien säännösten perusteella. Liikennerikosasiassa voidaan toisinaan arvioida myös kuljettajan menettelyä vakuutusyhtiötä sitovasti, esimerkiksi vakuutusyhtiön kieltäytyessä liikennevakuutuksesta ulkopuolisille maksettavista korvauksista ja näiden esittäessä korvausvaatimuksen vahingon aiheuttanutta kuljettajaa kohtaan, tai vakuutusyhtiön esittäessä oikeudenkäynnissä takautumisvaatimuksen kuljettajaa kohtaan. Vakuutuslautakunnalle toimitetun käräjäoikeuden tuomion perusteella tällaisesta tilanteesta, jossa vakuutusyhtiö olisi ollut osallisena oikeudenkäyntiin, ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa ollut kysymys.

Vakuutusyhtiöllä on vahingon törkeällä huolimattomuudella aiheuttamiseen vedotessaan näyttötaakka korvauksen alentamisen perusteista. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että syyttäjä on vaatinut J:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta katsoen, että J on kuljettanut henkilöautoa noin 95 - 100 km/h nopeudella alueella, jolla suurin sallittu nopeus on 80 km/h. Tuomion perusteella syyttäjän kirjallisina todisteina ovat olleet esitutkintapöytäkirjan liitteenä olevat 6 valokuvaa. J on tunnustanut syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Tuomion perusteella oikeudenkäynnissä ei ole esitetty henkilötodistelua J:n rikosasian vastaajana kuulemisen lisäksi.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että J on vahinkopaikalla kertonut poliiseille ja sairaanhoitoyksikölle, että hänen kuljettamansa auton nopeus ennen vahinkotapahtuman sattumista oli 120 – 130 km/h. P on lausuntopyynnössään katsonut, että J:n kertomusta nopeudestaan ei voida ottaa huomioon. P ei kuitenkaan ole esittänyt perusteita sille, miksi ja miltä osin J:n tuolloin esittämä kertomus käyttämästään ajonopeudesta ei ole pitänyt paikkaansa. Asiakirjojen mukaan J itse ei ole missään vaiheessa esittänyt, että hänen ajonopeutensa olisi ollut hänen vahinkotapahtuman satuttua poliisille ja hoitohenkilökunnalle kertomaansa alhaisempi. Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että lausunnonpyytäjänä olevan P:n itsensä laatiman vahinkoilmoituksen mukaan ajonopeus ennen vahingon sattumista on ollut 121 – 130 km/h. Poliisin tutkintailmoituksen ulosajoa koskevan selostuksen ja silminnäkijöiden kertomuksen sekä auton korin merkittävistä vaurioista esitettyjen valokuvien perusteella Vakuutuslautakunta katsoo asiassa näytetyksi, että J:n kuljettaman auton nopeus on ennen ulosajon tapahtumista ollut J:n kertomuksen mukaisesti 120 – 130 km/h.

Tässä tapauksessa henkilöautoa on kuljetettu soratiellä mutkaan noin 120 – 130 km/h nopeudella sillä seurauksella, että auto on ”haukannut” sisäkaarteen puolelle ja suistunut tämän jälkeen ajosuunnassaan tien yli oikealle. J:n sorapäällysteisellä tiellä käyttämä ylinopeus on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ollut siinä määrin huomattavaa, että hänen on katsottava aiheuttaneen vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus alentaa autovakuutuksesta maksettavaa korvausta korvauspäätöksensä mukaisesti puolella (1/2).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho