Tapahtumatiedot

H.L kuljetti J.L:n ja M.S:n omistamaa venettä järvellä O:n kylästä kohti S:n kaupunkia 12.8.2017. Vahinkoilmoituksen mukaan matkan aikana alkoi kuitenkin sataa ja vauhtia oli hiljennettävä näkyvyyden huononemisen johdosta. Tämän jälkeen tuli pimeää ja suunnistamista oli jatkettava lähinnä karttaplotterin avulla. Vene harhautui väylältä ja ajautui maihin noin klo 23.45 vaurioseurauksin.

Vakuutusyhtiö lunasti veneen sen 14.000 euron käyvästä arvosta korvauspäätöksellään 10.11.2017. Päätöksen mukaan omavastuulla vähennetystä lunastuskorvauksesta on tehty 50 %:n alennus törkeän huolimattomuuden perusteella, jolloin maksettava korvaus on 6.925 euroa. Päätöksessä on viitattu myös suojeluohjeiden laiminlyöntiä koskeviin ehtokohtiin.

Päätöksen mukaan veneen nopeus on ollut olosuhteisiin (tuuli, pimeys ja sade) nähden liian kova. Veneen kuljettaminen tällaisella nopeudella pimeällä myrskysäällä pelkän karttaplotterin perusteella ajaen on ollut törkeää huolimattomuutta. Reitti on ollut tuttu kuljettajalle. Tiedossa on ollut, että reitti kulkee läheltä saarta, johon vene osuikin.  Saari olisi ollut tähystämällä nähtävissä sitä lähestyttäessä. 

Asiakas haki päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä. Vakuutusyhtiö toisti 21.12.2017 antamassaan korvauspäätöksessä aiemmin esittämänsä perustelut eikä muuttanut päätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo valituksessaan, että korvausta ei tulisi alentaa ja vaatii vahingosta 7000 euron lisäkorvausta. Tilanteessa ei ollut mahdollista ajaa hiljempaa, koska tuuli käänteli venettä poikittain. Puolella kaasulla vene oli jotenkin hallinnassa. Vakuutusyhtiö on väittänyt, että venettä kuljetettiin ilman tähystystä, mutta yksi henkilö oli tähystämässä kattoluukusta. Vesisade oli kuitenkin niin kova, että hänkään ei voinut olla koko ajan tähystämässä, koska vesipisarat tulivat silmille, eikä hän nähnyt mitään. Saari ja siellä olevat puut eivät olleet näkyvissä. Edes reimareissa ei ollut valoja. Lisäksi veneestä oltiin puhelinyhteydessä henkilöön, joka oli ajanut reittiä usein, ja kyseltiin neuvoa.

Toisin kuin vakuutusyhtiö väittää, reitti ei ollut kuljettajalle tuttu, vaan hän oli vasta ensimmäistä kertaa ajelemassa kyseisellä reitillä. Vahingon sattumispaikan järvenselkä on vaikea ajaa myös sitä usein ajaneelle henkilölle. Kyse on isosta, kivikkoisesta ja aallokkoisesta selästä. Ongelman muodostivat nopeasti yllättäneet myrsky ja pimeys. Myös järvipelastajilla oli vaikeuksia päästä kohteeseen, vaikka heillä on veneessä käytettyä paremmat navigointilaitteet. Alueella on magneettikenttä joka saattaa tehdä häiriöitä navigointilaitteisiin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiö toistaa kantansa siitä, että veneen nopeus vahinkohetkellä ollut liian kova olosuhteisiin nähden. Vene on selvitysten mukaan kulkenut vasta-aallokkoon, joka ei edellytä kovaa vauhtia ohjailun säilyttämiseksi, vaikkakin vähän enemmän kierroksia moottorista, toisin kuin kovassa myötäaallokossa. Asiakkaan kertoman mukaan veneen vauhti on ollut törmäyshetkellä n. 20 solmua, joka on hyvissä olosuhteissa kyseiselle veneelle tavanomainen matkavauhti, mutta vahinkohetken olosuhteisiin nähden aivan liian kova. Pimeyden laskeutuminen on aina etukäteen tiedossa, joten se ei voi yllättää. Lisäksi törmäys tapahtui noin puoli tuntia liikkeelle lähdön jälkeen. Sääennusteista olisi myös ollut havaittavissa kelin paheneminen. Turvallisella nopeudella olosuhteisiin nähden puustoinen saari olisi ollut havaittavissa ajoissa. Asiakas esittää, että reitti on ollut tuntematon ja väylä hankala. Venematkalle oli kuitenkin lähdetty pimeyttä ja pahenevaa tuulta vastaan reitin tuntemattomuus ja väylän hankalat olosuhteet tiedostaen, mikä on ollut tietoista riskinottoa.

Asiassa on riidatonta, että kuljettaja on kuljettanut venettä vakuutettujen suostumuksella, minkä johdosta kuljettaja voidaan samastaa vakuutettuihin. Kuljettaja on kuljettanut venettä yksinomaan karttaplotterin näyttöä seuraten, mikä on vastoin vesiliikenteen normeja, ohjeita ja huolellisuussääntöjä. Vakuutusyhtiön mukaan venettä ei missään olosuhteissa voida kuljettaa vain karttaplotteriin luottaen, vaan kaikissa olosuhteissa on huolehdittava myös tähystyksestä. Huonon näkyvyyden vallitessa nopeutta on vähennettävä niin, että tähystys ja veneen pysäyttäminen ennen estettä on mahdollista. Kyseessä olevassa tapauksessa riittävän alhaisen nopeuden ja huolellisen tähystyksen merkitys on ollut erityisen korostunut, koska kartasta sekä myös käytetystä karttaplotterista on käynyt ilmi, että kyseisessä kohdassa väylä on ahdas ja kulkee erittäin läheltä saarta, johon vene törmäsi. Yhtiö viittaa vakuutustutkijansa muistioon ja siitä ilmenevään H.L.:n kertomukseen.

Esillä olevassa tapauksessa aallokko tai muut olosuhteet eivät ole edellyttäneet noin 20 solmun nopeuden käyttämistä (venettä ei ajettu myötäaallokkoon). Olosuhteet eivät myöskään ole olleet mikään peruste veneen kuljettamiselle 20 solmun nopeudella täysin sokkona saaren välittömässä läheisyydessä.
Vakuutusyhtiö toteaa yhteenvetona veneen kuljettajan käyttäneen ahtaalla väylällä noin 20 solmun nopeutta tilanteessa, jossa näkyvyys oli erittäin huono ja hyvin lähellä väylää oli saaria sekä rantaviivaa. Tähystys laiminlyötiin ja venettä ohjattiin ainoastaan karttaplotterin näytön varassa. Tästä syystä kuljettaja ei havainnut edessä olevaa suurikokoista, puustoista saarta, vaan vene törmäsi suoraan saaren rantaan ilmeisesti hidastamatta lainkaan. Kuljettajalla ei ole näissä olosuhteissa ollut käytännössä mahdollisuuksia havaita esteitä. Vakuutusyhtiön mielestä tilanteessa on ollut erittäin todennäköistä tai lähes varmaa, että vene törmää johonkin esteeseen. Kuljettajan olisi tullut ymmärtää tämä ja hidastaa nopeutta huomattavasti ja huolehtia tähystyksestä. Edessä olevan saaren hahmo on mahdollista havaita lähes olemattomankin näkyvyyden vallitessa, jos nopeus on riittävän alhainen ja tähystyksestä huolehditaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko korvauksen alentaminen H.L.:n menettelyn perusteella ollut perusteltua suojeluohjeiden laiminlyönnin tai törkeän huolimattomuuden perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 31 §:n (Suojeluohjeiden noudattaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavissa venevakuutusehdoissa ja yleisissä sopimusehdoissa on suojeluohjeiden laiminlyönnin ja vahinkotapahtuman aiheuttamisen osalta vakuutussopimuslaissa säädettyä vastaavat määräykset. 

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 33 §:n ja vakuutusehtojen mukainen samastaminen tarkoittaa sitä, että kolmannen henkilön teko tai laiminlyönti aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava teko tai laiminlyönti. Samastamista koskevat säännökset ja niitä vastaavat vakuutusehtojen määräykset merkitsevät poikkeusta siitä vahinkovakuutuksen periaatteesta, jonka mukaan kukin vakuutettu on vastuussa vain omasta menettelystään.

Asiassa on selvitetty, että vakuutuksen kohteena ollut vene on ollut vahingon sattuessa H.L:n kuljetettavana vakuutettujen M.S ja J.L. suostumuksella. Tämän perusteella H.L:n menettely voidaan samastaa vakuutettujen menettelyyn.

Vakuutusyhtiö on vedonnut korvauspäätöksissään siihen, että H.L. on laiminlyönyt velvollisuutensa noudattaa suojeluohjeita. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole tuonut lähemmin esille, mitä vakuutusehdoissa olevaa suojeluohjetta yhtiön näkemyksen mukaan on laiminlyöty. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta esillä olevassa tapauksessa suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella.

Osapuolten välinen erimielisyys tiivistyy näin ollen kysymykseen siitä, voidaanko H.L:n katsoa aiheuttaneen venevahingon törkeällä huolimattomuudella. Vakuutusyhtiö on perustellut ratkaisuaan törkeästä huolimattomuudesta sillä, että venematkalle on lähdetty, vaikka huonojen sääolosuhteiden ja illan pimenemisen on tullut olla ennalta H.L.:n tiedossa. Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut veneen kuljettamiseen pelkästään plotterin tietojen perusteella ja liian suurella nopeudella kartasta ilmenevän väylän kapeus sekä muut olosuhteet huomioon ottaen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseisessä tapauksessa vakuutusyhtiön vetoama näyttö näyttää perustuvan pääosin yhtiön vakuutustutkijan muistioon 3.10.2017. Vahinkoilmoituksessa ja vakuutustutkijan puhuttelussa H.L. on kertonut johdonmukaisesti, että sään huononeminen tuli hänelle yllätyksenä ja tapahtui vasta koko päivän kestäneen venematkan viimeisen osuuden jo alettua. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt asiassa näyttöä kyseisen päivän sääennusteista tai muista tiedoista, jonka perusteella huonon sään olisi katsottava olleen H.L.:n ja hänen seurueensa ennakoitavissa. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että venematkan aloittamista kyseisissä olosuhteissa ei voida lukea H.L.:n törkeäksi huolimattomuudeksi.

Vakuutustutkijan muistiosta käy ilmi, että sää on ollut vahingon sattuessa erittäin huono. H.L on kertonut kuljettaneensa venettä plotterin antaman reitin mukaan noin 30-40 km/h nopeudella (n. 16 – 22 solmua). Vakuutuslautakunta arvioi osapuolten kertomuksia siten, että kovan tuulen vallitessa veneen moottorin kierroksia ja nopeutta on myös vasta-allokossa ollut pidettävä siinä määrin korkeana, että aallot eivät käännä venettä pois kulkureitiltä. Lautakunnan arvion mukaan tuuliolosuhteisiin nähden riittävä kulkunopeus olisi kuitenkin po. tilanteessa ollut H.L.:n käyttämäksi kerrottua huomattavasti alhaisempi nopeus. Tämän vuoksi H.L:n käyttämää nopeutta on pidettävä olosuhteisiin nähden selvästi liiallisena.

H.L. on kertonut, että hän yritti ajon aikana avata kattopressua ja tähystää eteenpäin, mutta se oli kovan tuulen, sateen ja pimeyden takia mahdotonta. Koska vene alkoi nopeuden hiljentämisen johdosta pyöriä, matkaa oli jatkettava plotterin antaman reitin mukaan edellä kuvatulla nopeudella. H.L. on kertonut, että alueella on mastoja tms., jotka voivat aiheuttaa plotteriin häiriöitä. Muistion mukaan järvipelastusyhdistyksen edustaja V.H. on kertonut, että saareen osumiskohdassa etäisyyttä väylän reunaan on ollut noin 50 metriä. V.H. ei osannut kertoa, onko alueella H.L:n kertomalla tavalla häiriöitä aiheuttavia mastoja, mutta V.H:lla oli tällaisesta kuitenkin omakohtaisia kokemuksia. V.H.:n mukaan plotteri ei aina näytä tarkkaa todellista sijaintia kartalla viiveen vuoksi, minkä johdosta noin 10 metrin poikkeamat todelliseen sijaintiin nähden ovat mahdollisia.

Edellä esitettyjen kertomuksien perusteella lautakunta pitää selvitettynä, että H.L on ensin katon kautta tähystämistä yritettyään kuljettanut venettä lähinnä plotterin avulla. Kun vene on H.L:n kertomalla tavalla nopeuden hiljentämisen jälkeen alkanut pyöriä, nopeutta on jälleen nostettu. Muistiosta ilmenevän H.L:n kertomuksen mukaan kyseinen järvialue on H.L.:lle tuttu aiempien vuosien veneilykokemusten perusteella. Vakuutusyhtiön vetoamasta kartasta ilmenee, että kyseinen väylä on kapea ja riski veneen väylältä pois joutumiselle on ollut huomattava. Tämän lisäksi järvialue on kivikkoinen. Lautakunnan näkemyksen mukaan H.L.:n on tullut mieltää, että veneen huomattavalla nopeudella kuljettamisesta ilman tähystämällä tehtävää ajoreitin havainnointia aiheutuu näissä olosuhteissa merkittävä väylältä harhautumisen, ja sen seurauksena saareen tai muuhun esteeseen törmäämisen riski.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu tai häneen samastettava esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että H.L. on menetellyt varomattomasti, kun hän on kuljettanut venettä ilmoituksensa mukaan 16 – 22 solmun nopeudella kapealla saarten välisellä väylällä ilman, että kulkureittiä olisi havainnoitu tähystämällä. Selvitysten perusteella vene on noussut saareen osuttuaan vesilinjasta mitattuna noin 15 metrin päähän kuivalle maalle puita katkoen. Tämän perusteella veneen nopeuden on täytynyt olla huomattava ja nopeus on todennäköisesti ollut H.L:n ilmoittamaa alinta nopeutta suurempi, lautakunnan arvion mukaan 20 solmun luokkaa. Koska venettä on kuljetettu ilman tähystämistä ja järvialueen olosuhteet ovat hyvissäkin olosuhteissa edellyttäneet tarkkaa navigointia, käytettyä nopeutta on pidettävä näissä olosuhteissa liiallisena. Vakuutuslautakunta katsoo, että H.L:n menettelyä on näillä perusteilla pidettävä törkeän huolimattomana.

Vahinko on tässä tapauksessa aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. H.L:n menettelyn ei kuitenkaan ole näytetty tapahtumainkulku kokonaisuudessaan huomioon ottaen olleen niin moitittavaa, että korvausta olisi sen perusteella perusteltua alentaa puolella. Vakuutuslautakunta suosittaa tämän vuoksi, että korvauksen puolella alentamisen sijaan korvausta alennetaan yhdellä kolmasosalla (1/3).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö alentaa korvausta yhdellä kolmasosalla (1/3) ja maksaa asiakkaalle tällä perusteella veneen vaurioitumisesta vakuutusehtojen mukaisen lisäkorvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala
Yrttiaho