Tapahtumatiedot
Asiakkaaseen oli syksyllä 2015 ottanut yhteyttä englantia puhunut henkilö, joka oli tarjonnut mahdollisuutta yhtiön hyvätuottoiseen sijoituspalveluun. Myöhemmin asiointi yhtiön kanssa oli tapahtunut asiakkaan äidinkielellä ruotsiksi. Asiakas teki luottokortillaan sijoitukseen liittyviä suorituksia 12.8.2015-29.10.2015 välisenä aikana yhteensä 15.000 euron arvosta. Asiakas on tehnyt yhtiöstä tutkintapyynnön poliisille 17.8.2017 sekä reklamoinut tilanteesta korttiyhtiölleen 18.8.2017.
Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas epäilee kysymyksessä olleen alusta asti huijaus, koska hän ei ole saanut luvattua palvelua eikä myöskään luvattuja tuottoja. Asiakkaan mukaan yhtiön nettisivut eivät ole enää toiminnassa eikä yhtiön puhelimeenkaan vastata. Asiakas tuo myös esille, että korttiyhtiöllä on tällaisia tilanteita varten vakuutus ja vaatii sitä palauttamaan huijariyhtiölle maksamansa summan.
Palveluntarjoajan mukaan sillä ei ole velvollisuutta kantaa riskiä asiakkaan tekemistä sijoituksista, minkä lisäksi yhtiö katsoo, ettei asiakas ole reagoinut virheellisinä pitämiinsä veloituksiin niistä tiedot laskussa saatuaan korttiehtojen mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä, eikä myöskään maksupalvelulain 70 §:n mukaisessa 13 kuukauden lopullisessa määräajassa.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan
Tämän luvun 18 ja 39 §:ää sovelletaan ainoastaan hyödykesidonnaiseen luottoon ja 36–38 §:ää ainoastaan tavaran hankkimiseksi myönnettävään hyödykesidonnaiseen luottoon.
Lain (38/1978) Pakottavuutta koskevan 7 luvun 5 §:n mukaan
Sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.[..]
Lain (38/1978) 7 luvun 7 §:n mukaan
Tässä luvussa tarkoitetaan:
[..]
3) hyödykesidonnaisella luotolla kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävää kuluttajaluottoa, jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella;
[..]
Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 24/2010 vp) mukaan hyödykesidonnaisia luottoja ovat myös erityisluottokortit (tietyn liikkeen omat kortit) sekä niin sanotut yleisluottokortit (Visa, MasterCard), kuten korkein oikeus on voimassa olleen säännöksen (7 luvun 2 §:n 3 kohta) nojalla katsonut ratkaisussaan KKO:2007:6.
Lain (38/1978) Luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuuta koskevan 7 luvun 39 §:n (27.8.2010/746) mukaan
Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.
Jos myyjä ottaa tavaran takaisin tai jos kauppa muutoin puretaan myyjän ja kuluttajan välisin sopimuksin, kuluttaja voi vedota takaisinotosta toimitettuun tilitykseen tai kaupan purkuun myös kaupan rahoittanutta luotonantajaa kohtaan. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole tällaista oikeutta, jos:
1) luotonantaja on ajoissa selkeällä tavalla ilmoittanut kuluttajalle, ettei myyjällä ole takaisinotto-oikeutta tai muuta oikeutta määrätä sopimuksesta ja, jos kaupan kohteena on lain mukaan rekisteröitävä tavara, rekisteriin on merkitty omistajaksi luotonantaja; tai
2) luotonantaja voi muutoin osoittaa kuluttajan tienneen myyjän oikeuksien rajoittamisesta.
Pankin yleisten korttiehtojen mukaan asiakas voi kortin tiedoilla maksaa etämyynnistä ostamiaan tuotteita tai palveluita.
Asiakkaan suositellaan maksavan kortin tiedoilla ostoksia ainoastaan sellaiselle internetkauppiaalle, joka on mukana Verified by Visa- tai Mastercard SecureCode-palvelussa tai jonka asiakas omasta kokemuksestaan tietää olevan turvallinen.
Asiakkaan tulee antaa kortin tiedot vain turvalliseksi tietämälleen kolmansille palveluntarjoajille. Asiakkaan tulee tutustua kolmannen palveluntarjoajan palveluun ja ehtoihin ennen kortin tietojen antamista internet-sivuille, koska asiakas vastaa ehtojen mukaisista velvoitteista ja kortin tiedoilla tehdyistä kertaluontoisista tai toistuvista korttitapahtumista.
Pankin yleisten korttiehtojen mukaan Palveluntarjoaja ei vastaa kortilla ostetuissa ja maksetuissa tuotteissa ja palveluissa mahdollisesti esiintyvistä puutteista ja virheellisyyksistä, vaan niistä on vastuussa myyjä tai palvelun tuottaja. Asiakkaan tulee esittää kortilla ostetuista tuotteista ja palveluista johtuvat vaatimukset myyjälle viivytyksettä havaittuaan virheen myyjän suorituksessa. Palveluntarjoajan toissijainen vastuu Luotto- eli Credit-kortilla ostetuista ja maksetuista tuotteista ja palveluista on kuvattu Luoton ehdoissa.
Luottoehtojen mukaan puolestaan Mikäli myyjä tai palvelun suorittaja ei täytä omia sopimusvelvoitteitaan sen jälkeen, kun kuluttaja on reklamoinut tälle sopimusrikkomuksesta, kuluttaja voi esittää sopimusrikkomukseen perustuvaa rahasuoritusta koskevan vaatimuksensa luotonantajalle, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Vaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivytystä. Kohtuullisena aikana voidaan yleensä pitää kahta kuukautta. Kuluttajan vaatimus luotonantajalle voi koskea maksusta pidättäytymistä, hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muuta rahasuoritusta. Kuluttaja ei kuitenkaan saa pidättää rahamäärää, joka ilmeisesti ylittää ne vaatimukset, joihin hänellä on viivästyksen perusteella oikeus. Kuluttaja vastaa perusteettomasta maksusta pidättäytymisestä johtuvista viivästys- ja muista seuraamuksista. Luotonantaja ei ole velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.
Maksupalvelulain 70 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjällä ei ole oikeutta saada palveluntarjoajalta maksutapahtuman rahamäärän palautusta tai muuta hyvitystä siten kuin tässä luvussa säädetään, jollei hän ilmoita palveluntarjoajalle oikeudettomasta, toteuttamatta jääneestä taikka virheellisesti tai myöhässä toteutetusta maksutapahtumasta ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan ja 13 kuukauden kuluessa maksutapahtuman rahamäärän veloittamisesta maksutililtään tai hyvittämisestä maksutililleen.
Asian arviointi
Selvyyden vuoksi FINE toteaa, että asiakkaan tehtyä itse kyseessä olevat korttitapahtumat ei tapauksessa ole kyse maksupalvelulain 62 §:n mukaisesta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä eikä tapauksessa siten myöskään tule arvioitavaksi se, onko kortin oikeudeton käyttö johtunut siitä, että asiakas olisi huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan. Koska kysymys ei ole oikeudettomasta, toteuttamatta jääneestä taikka virheellisesti tai myöhässä toteutetusta maksutapahtumasta, eivät maksupalvelulain 70 §:n säännökset tai niitä vastaavat korttiehtojen kohdat tule sovellettavaksi.
Asiakkaan vedottua tapauksessa maksunsaajan epärehellisyyteen ja siihen, että hän ei ole saanut luvattua palvelua eikä tuottoja, tulee tapauksessa sovellettaviksi sen sijaan kuluttajansuojalain (KSL) kohdassa lainsäädäntö mainitut säännökset, joiden mukaan hyödykesidonnaisen luoton – jollaisia myös yleisluottokortit ovat - myöntäjä on yhteisvastuussa myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tämän sopimusrikkomuksesta. Myös Pankkilautakunta on muun muassa ratkaisuissaan FINE-003631 sekä FINE-003965 arvioinut tilannetta vastaavalla tavalla.
Asiakas ei ole kuitenkaan tarkemmin selvittänyt, mikä on ollut hänen ja yhtiön välisen sopimuksen tarkempi sisältö ja miten yhtiö on siinä määriteltyjä velvoitteittaan rikkonut. FINE toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella jää näyttämättä, että asiakkaan luottokortillaan tekemät maksut vastaanottanut yritys ei olisi täyttänyt asiakkaan ja yrityksen välisen sopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja että tapauksessa siten olisi kyse KSL:n mukaisesta myyjän tai palveluksen suorittajan sopimusrikkomuksesta, josta pankki luottokortinmyöntäjänä olisi lain 7 luvun 39 §:n mukaisessa vastuussa. Asiassa on muutenkin jäänyt epäselväksi, mihin suorituksiin myyjä sopimuksen mukaan on sitoutunut suhteessa asiakkaaseen. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä, että asiakas olisi luottoehtojen mukaisesti reklamoinut yhtiölle sopimusrikkomuksesta ja sen jälkeen luotonantajalle ehtojen mukaisesti.
Lopputulos
Edellä esitettyyn viitaten FINE ei suosita asiassa hyvitystä.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Ratkaisija Hidén
Esittelijä Sainio