Tapahtumatiedot

A oli ollut asiakkaan luona käymässä 7.11.2017. A oli purkanut laukkunsa makuuhuoneeseen ja tässä yhteydessä häneltä oli tippunut keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä lattialle. Asiakkaan 5-vuotias perhoskoira oli syönyt lääkkeitä ja alkoi käyttäytyä sekavasti. Koira toimitettiin hoitoon eläinlääkärille ja koiraa pidettiin tehohoidossa yhden yön ajan. Koiran myrkytys selvisi kallon magneettikuvissa. Korvausta eläinlääkärikuluista oli haettu A:n vastuuvakuutuksesta.

A:n vastuuvakuutusyhtiö oli suorittanut asiakkaalle 1 700 euron korvauksen, josta oli vähennetty 150 euron omavastuu. Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksessä, että vastuuvakuutuksesta korvataan enimmillään koiran käyvän arvon mukainen korvaus ja korvaus on maksettu Kennelliitolta saadun arvolaskelman mukaan. Tässä tapauksessa koiran eläinlääkärikustannukset ylittivät koiran arvon.

Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi täysimääräisen korvauksen koiran hoitokuluista, jotka olivat yhteensä 2 079,81 euroa. Vakuutusehdoissa ei ole erityistä ehtokohtaa, jonka mukaan seuraeläimen kohdalla hoitokulujen enimmäiskorvausmääränä pidetään eläimen käypää arvoa. Vahingonkorvauslakia ei myöskään voida tulkita siten, että jokaisessa vahinkotapauksessa esineen käypää arvoa pidetään enimmäiskorvausmääränä.

Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan, ettei vahingonkorvausta hoitokuluista voida suorittaa esineen käyvän hinnan ylittävältä osin.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

FINE on varannut vakuutuksenottajalle mahdollisuuden lausua asiassa. Vakuutuksenottaja ei ole antanut lausumaa asiassa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vakuutusehtojen kohdan 8.1 (Vakuutuksen tarkoitus)mukaan vastuuvakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvissa tapauksissa

− korvata toiselle aiheutuneet henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa

− selvittää vakuutetulle esitettyjen korvausvaatimusten peruste ja määrä

− hoitaa oikeudenkäynti, jos korvausvaatimus joutuu oikeuskäsittelyyn.

Vakuutusehtojen kohdan 8.6.1 (Vahingonkorvaus) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjan ja erityisehtojen mukaisin rajoituksin se vahingonkorvaus, jonka vakuutettu on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Ratkaisusuositus

Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannukset. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon, missä se oli ennen vahinkoa.

Periaatteessa esineen omistaja voi päättää, vaatiko hän korvausta esineen arvon vai korjauskustannusten ja muiden kulujen perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korjauskustannukset aina korvattaisiin esitetyn vaatimuksen mukaisina. Koska vahingonkärsijä on velvollinen tekemään voitavansa vahingon rajoittamiseksi, hän ei saa ryhtyä korjaukseen, joka kustannuksiltaan selvästi ylittää esineen arvon.

Vahingonkorvauslaki tai sen esityöt eivät määrittele, miten tai kenen lähtökohdista esineen arvo tulisi arvioida. Esineen arvostaminen voi tapahtua käyttäjälähtöisesti tai markkinalähtöisesti. Käyttöarvolla tarkoitetaan arvoa, joka esineellä on omassa käyttöympäristössään käyttäjälle itselleen. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden vastaavan esineen hintaa. Päivänarvo on arvo, joka jää jäljelle, kun uuden esineen hinnasta vähennetään se, mitä esine on menettänyt arvostaan iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen, kulumisen ja muiden vastaavien syiden vuoksi. Käyvällä arvolla tarkoitetaan hintaa, joka esineestä olisi ollut saatavana, mikäli se olisi myyty välittömästi ennen vahinkohetkeä. Tuottoarvolla tarkoitetaan esineestä sen jäljellä olleen käyttöiän aikana saatavissa ollutta tuottoa.

FINE katsoo, ettei yksityishenkilön lemmikkieläimen tapauksessa eläimen arvon määrittämistä käyvän arvon mukaisena voida pitää tarkoituksenmukaisena, jos eläin ei ole ollut myytävänä tai sitä ei ollut tarkoitettu myytäväksi. Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut myyntiin kasvatettu koira, vaan vahingonkärsineen lemmikkikoira.

Vakuutuslautakunta on katsonut liitteenä olevassa lausunnossa VKL 830/96, että kun vahingoittunut esine on vahingonkärsineen lemmikkieläimenä oleva koira, vahingon rajoittamisen periaatetta ei tule noudattaa tiukasti. Koiralla on yleensä omistajalleen myös esineellisestä arvosta riippumatonta arvoa. Tämä seikka tuli lautakunnan näkemyksen mukaan ottaa huomioon harkittaessa kohtuullisten hoitokustannusten ylärajaa. Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa koiran hoitokustannukset ylittivät selvästi koiran arvon. Lautakunta katsoi tästä huolimatta, etteivät kustannukset olleet siinä määrin kohtuuttomat, että korvausta voitiin vähentää kyseisellä perusteella.

Tässä tapauksessa koiran käyvän arvon on katsottu olevan 1 700 euroa ja hoitokulut olivat yhteensä 2 079,81 euroa. Ottaen huomioon, että kyse oli lemmikkikoirasta, FINE katsoo, etteivät koiran käyvän arvon ylittävät kustannukset olleet siinä määrin kohtuuttomat, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus evätä osa korvauksesta vahingon rajoittamisen periaatteen nojalla.

Lopputulos

FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen vaadituista hoitokuluista täysimääräisenä.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta       

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi