Tapahtumatiedot
Lomakeskustoimintaa harjoittava asiakas, Tmi M, on hakenut kantajana vakuutusyhtiöltä oikeusturvaetua riita-asiaan, jossa vastapuolena oli O Oy. Vahinkoilmoituksen mukaan osapuolten välillä oli tehty 23.6.2015 vuokrasopimus O Oy:n ylläpitämäksi hoitokodiksi tarkoitetusta kohteesta. Asiassa oli riitaa muun muassa siitä, milloin ja kumman osapuolen puolelta vuokrasopimus oli loppuvuodesta 2015 irtisanottu, ja oliko O Oy jättänyt maksamatta vuokrasopimuksen mukaisia vuokria ja sähkömaksuja. Vakuutusyhtiön antaman vakuutuskirjan mukaan toiminnan oikeusturvavakuutuksessa asiakkaan toimialaksi oli merkitty ”Lomakylät yms. majoitus”.
Vakuutusyhtiö on 6.9.2016 päivätyllä korvauspäätöksellä kieltäytynyt myöntämästä asiaan oikeusturvaetua. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohdan 240.2 rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu kustannuksia asiassa, joka liittyi huoneenvuokrasuhteeseen, silloin kun kysymys on muusta kuin vakuutetun yrityksen toimitilana olevasta huoneistosta tai kiinteistöstä. Koska asiassa oli kyse huoneenvuokrasuhteeseen liittyneestä riita-asiasta, oikeusturvaetua ei myönnetty.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on katsonut valituksessaan, että vakuutusyhtiön edustajan olisi tullut vakuutusta otettaessa kertoa vakuutuksen rajoitusehdoista. Lisäkirjelmässään 2.5.2018 asiakas on kertonut halunneensa ottaa oikeudenkäyntikulut korvaavan vakuutuksen yritykselleen, joka harjoitti lomamökkien vuokrausta ja omisti lisäksi kysymyksessä olleen hoitokotirakennuksen. Vakuutusyhtiön edustaja oli antanut ymmärtää vakuutuksen kattavan yritykselle aiheutuvat oikeudelliset kulut.
Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan evänneensä korvauksen vakuutusehtojen kohdan 240.2 rajoitusehdon perusteella. Lisävastineessaan 30.5.2018 vakuutusyhtiö on kertonut, että vakuutuksen myynyt asiamies ei ole enää yhtiön palveluksessa eikä tarkkaa tietoa myyntitilanteen kulusta ja käydyistä keskusteluista saada. Toisaalta muistinvaraisesti asiasta tuskin olisi enää saatavissakaan täydellistä selvitystä. Asiakkaalle oli kuitenkin annettu vakuutustarjous sekä -ehdot perehtymistä varten. Ehdoissa oli kerrottu käsillä olevasta rajoitusehdosta. Vakuutusyhtiön mukaan yleisesti myyntitilanteet hoidetaan täysin laissa määriteltyä tiedonantovelvollisuutta noudattaen. Myyntitilanteessa kerrotaan oikeusturvavakuutuksesta ja toimitetaan kirjallisesti vakuutustarjous sekä -ehdot. Mitä todennäköisimmin myyntitilanne oli hoidettu täysin normaalisti yhtiön toimintaohjeiden mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on huomauttanut asiakkaalle sattuneen myös 17.7.2014 oikeusturvavahinko, josta oli annettu kielteinen korvauspäätös saman huoneenvuokrasuhdetta koskevan rajoitusehdon perusteella. Näin ollen asiakas oli tiennyt rajoitusehdosta ja hyväksynyt sen osaksi vakuutussopimusta, koska ei ollut siitä aikaisemmin reklamoinut.
Vakuutusyhtiö on toimittanut FINElle jäljennöksen 20.3.2013 päivätystä vakuutustarjouksesta. Tarjouksessa on todettu toiminnan oikeusturvavakuutuksen osalta muun muassa seuraavaa:
”Toiminnan oikeusturva korvaa oheisen ehdon 240 mukaisesti vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa.
- toimiala: Lomakylät yms. majoitus.”
Tarjouksessa on viitattu kuhunkin vakuutusosaan sovellettuihin yleisiin vakuutusehtoihin ja tarjouksessa on ollut mukana myös tarjous kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutuksesta.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (sellaisena kuin se on ollut laissa 426/2010) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. …
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Yrityksen oikeusturvavakuutusehdot, voimassa 1.1.2011 alkaen:
Vakuutusehtojen kohdan 240.1 mukaan vakuutusturvasta korvataan vahinkotapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:
Riita- ja hakemusasia
Vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut.
Jos edellytyksenä riidan saattamiselle tuomioistuimen tutkittavaksi on jokin oikeustoimi taikka jossakin elimessä tai toimituksessa tehty päätös, kustannukset korvataan siitä lukien, kun asia voidaan saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Vakuutusehtojen kohdan 240.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa…
- joka liittyy huoneenvuokrasuhteeseen, silloin kun kysymys on muusta kuin vakuutetun yrityksen toimitilana olevasta huoneistosta tai kiinteistöstä.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiö antanut vakuutussopimusta vuonna 2013 tehtäessä asiakkaalle riittävät tiedot vakuutuskokonaisuuteen sisältyneestä oikeusturvavakuutuksesta. Erityisesti asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö antanut lomakylä- ja majoitustoimintaa harjoittavalle asiakkaalle riittävät tiedot yrityksen toiminnan oikeusturvavakuutukseen sovellettavista rajoitusehdoista, joiden mukaan vakuutuksesta ei muun muassa korvattu kuluja huoneenvuokrasuhteeseen liittyvissä asioissa.
Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjoissa (HE 114/1993 vp) on todettu, että vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Lain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Vakuutussopimuslain mukaan tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.
Vakuutusyhtiön FINElle toimittaman 20.3.2013 päivätyn vakuutustarjouksen perusteella asiakkaalle oli tarjottu vakuutuksentekotilanteessa sekä kiinteistönomistajan että toiminnan oikeusturvavakuutusta. Vakuutuskirjan perusteella voimaan oli saatettu vain toiminnan oikeusturvavakuutus, jonka vakuutusehtoihin sisältyy nyt puheena oleva huoneenvuokrasuhdetta koskeva rajoitusehto.
FINE toteaa, että jo vakuutustarjouksen merkintöjen perusteella vakuutusyhtiö oli tiennyt asiakkaan päätoimialaan kuuluneesta lomakeskustoiminnasta, jonka olennaisena osana on ollut muun muassa vakuutustarjouksessa omaisuusvakuutuksenkin kohteeksi yksilöityjen lomamökkien vuokraus. FINE katsoo, että oikeusturvavakuutuksen rajoitusehtoa, jonka perusteella huoneenvuokrasuhteeseen liittyvät riidat on kokonaan rajattu vakuutuksen korvauspiiristä vakuutetun yrityksen toimitilaa lukuun ottamatta, on majoitus- ja lomakylätoimintaa harjoittavan yrityksen kannalta pidettävä tyypillisesti vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon vakuutusyhtiön tulee selkeällä tavalla kiinnittää asiakkaan huomiota vakuutussopimusta tehtäessä. Tiedon perusteella asiakkaalla on mahdollisuus arvioida, onko kyseinen vakuutus tarpeen ja millaisia muita mahdollisia vakuutuksia yritystoimintaan liittyvien riskien varalta on syytä hankkia.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että asiakkaalle oli annettu vakuutuksentekotilanteessa edellä mainittu vakuutustarjous ja-ehdot, ja että yleensä myyntitilanteessa kerrotaan oikeusturvavakuutuksesta, millä tavalla todennäköisesti oli tässäkin tilanteessa toimittu.
FINE toteaa, ettei pelkkä vakiovakuutusehtojen luovuttaminen asiakkaalle riitä vakuutussopimuslain mukaan täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen olennaisista rajoituksista. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole pystynyt esittämään vakuutustarjouksen lisäksi mitään selvitystä vakuutuksen sisällöstä antamistaan tiedoista. Asiakkaan saamassa vakuutustarjouksessa ei ole ylipäätään lähemmin selvitetty vakuutusturviin liittyvien keskeisten rajoitusten sisältöä. FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole tässä tapauksessa osoittanut täyttäneensä sille kuulunutta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta asiakasta kohtaan vakuutussopimusta tehtäessä.
Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että asiakkaalle oli sattunut jo 17.7.2014 oikeusturvavahinko, josta oli annettu kielteinen korvauspäätös saman huoneenvuokrasuhdetta koskevan rajoitusehdon perusteella. Näin ollen vakuutuksenottaja olisi vakuutusyhtiön mukaan puheena olevan vahingon sattuessa tiennyt rajoituksesta ja vakuutusyhtiö on katsonut asiakkaan hyväksyneen rajoitusehdon osaksi vakuutussopimustaan, koska asiasta ei ollut tuolloin reklamoitu. Vakuutusyhtiön väitteen merkitystä heikentää kuitenkin olennaisesti se, ettei vakuutusyhtiö ole toimittanut FINElle mitään selvitystä kyseessä olleen riita-asian laadusta tai sen merkityksestä asiakkaalle ja hänen mahdolliselle käsitykselleen vakuutuksen korvauspiiristä.
Viimeksi mainitun osalta FINE toteaa lisäksi jo lähtökohtaisesti, ettei vakuutussopimuslaissa ole säädetty vakuutuksenottajalle reklamaatiovelvollisuutta vakuutuksenantajan laiminlyötyä tiedonantovelvollisuutensa. Lain 9 §:n 1 momentissa on pelkästään todettu vakuutussopimuksen olevan tällaisessa tilanteessa voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp) mukaan, jos vakuutuksenottajalle ei esimerkiksi ole ilmoitettu olennaista rajoitusehtoa, sopimuksen voidaan katsoa syntyneen ilman tätä ehtoa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 473/15 omaksuman kannan mukaan lainkohtaa koskeva hallituksen esityksen maininta sopimusoikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin vetoamisesta ja siihen liittyvästä reklamaatiovelvollisuudesta on niin ikään ymmärrettävä vain viittaukseksi siihen, että vakuutussopimuslain pääsäännön – joka siis merkitsee vakuutussopimuksen jatkumista vakuutuksenottajan siitä saaman perustellun käsityksen mukaisena – estämättä vakuutuksenottajalla on niin halutessaan myös oikeus vaatia sopimuksen purkamista sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin vedoten. Tämä tulisi kyseeseen tilanteissa, joissa sopimusta rasittaa niin vakava puute, ettei sen voimassa pysyttämistä ylipäänsä olisi pidettävä vakuutuksenottajan kannalta kohtuullisena. Näiden vakuutussopimuslain seurausjärjestelmän ulkopuolisten vaatimusten osalta vakuutuksenottajan kuitenkin tulisi sopimusoikeudessa noudatetun yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti reklamoida vakuutuksenantajaa kohtuullisessa ajassa virheen havaittuaan.
Eräissä sijoitussidonnaista säästöhenkivakuutusta koskevissa ratkaisuissaan Vakuutuslautakunta on katsonut, että myös joissain vakuutussopimuslain 9 §:n alaisissa tapauksissa vakuutuksenottajalle on saattanut syntyä velvollisuus ilmoittaa vakuutuksenantajalle oma käsityksensä vakuutussopimuksen sisällöstä. Kysymys on ollut tilanteista, joissa vakuutuksenottajalle oli annettu puutteellisia tietoja vakuutussopimukseen liittyneistä riskeistä. Vaatimus reklamoinnista on tällöin perustunut kyseisiin vakuutussopimuksiin sisältyvään sijoituselementtiin. Sen johdosta reklamaatiovelvollisuuden puuttuminen merkitsisi sitä, että vakuutuksenottajalle tarjoutuisi tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena mahdollisuus epäoikeutettuun spekulointiin vakuutuksenantajan kustannuksella.
FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole nyt puheena olevassa asiassa esittänyt perustetta poiketa vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentista ilmenevästä pääsäännöstä, jonka mukaan vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli vakuutuksentekotilanteessa saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Näin ollen asiakkaan toiminnan oikeusturvavakuutuksen on tässä tapauksessa katsottava tulleen voimaan ja olleen voimassa ilman huoneenvuokrasuhteeseen liittyviä asioita koskenutta rajoitusehtoa. Sen vuoksi FINE suosittaa vakuutusyhtiötä myöntämään oikeusturvaedun puheena olevaan riitaan.
Lopputulos
FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää asiakkaalle oikeusturvaedun soveltamatta asiaan yleisiin vakuutusehtoihinsa sisältynyttä rajoitusehtoa huoneenvuokrasuhteeseen liittyvistä asioista.
FINE
Esittelijä