Haku

FINE-008363

Tulosta

Asianumero: FINE-008363 (2018)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 16.05.2018

Tulipalo. Päivänarvokorvaus. Rakennuksen ja koti-irtaimiston vahinkoasteet. Korvauksen määrä. Alivakuutus. Hyvä vakuutustapa.

Tapahtumatiedot

Vakuutetun asuinrakennuksen kellarikerroksessa olevassa saunassa syttyi 17.2.2017 tulipalo, joka vaurioitti rakennuksen rakenteita ja josta myös aiheutui savu-, noki-, lämpö- ja tervalaskemavaurioita koko rakennuksen alueelle. Rakennus on rakennettu vuonna 1920 ja siinä on kaksi asuinkerrosta sekä varastona toimiva kolmas kerros.  

Vakuutuskirjan mukaan asuinrakennus oli vakuutettu päivänarvosta, ja sen vakuutusmäärä oli vahinkohetkellä 111.130 euroa. Koti-irtaimiston vakuutusmäärä oli 22.230 euroa. Osapuolet ovat kertoneet, että vakuutus oli tehty 18 vuotta aikaisemmin. Vakuutus on vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan tullut voimaan 27.1.2000.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 15.9.2017 katsonut asuinrakennuksen vahinkoasteeksi 36,49 % ja koti-irtaimiston vahinkoasteeksi 80 %. Rakennuksen päivänarvon vakuutusyhtiö on arvioinut vähintään vakuutusmäärän suuruiseksi. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei tässä tapauksessa päivänarvolla ole vaikutusta korvauksen määrään. Päivänarvolla on merkitystä vain siinä tilanteessa, että päivänarvo on vahinkoastetta pienempi. Vakuutusyhtiö on maksanut korvausta rakennuksesta 40.551,34 euroa ja koti-irtaimistosta 17.784 euroa.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan vakuutuksenottaja ja hänen kyseisessä tulipalossa kuolleen puolisonsa kuolinpesä vaativat yhteensä 82.000 euron korvausta. Työkone- ja puutyökalustovahingon korvauksesta ei ole riitaa. Kiista koskee rakennuksen vahinkoastetta ja rakennuksesta maksettua korvausta sekä koti-irtaimiston vahinkoastetta ja koti-irtaimistosta maksettua korvausta.

Asiakkaat katsovat, että koti-irtaimiston korvaus 80 % on hyvin alakanttiin arvioitu. Heidän mielestään 95 % koti-irtaimistosta oli asuinrakennuksessa, jossa kaikki irtain on enemmän tai vähemmän vaurioitunutta. Pelastettavissa on kokonaisuutena katsottaessa vain yksittäisiä tavaroita.

Muissa rakennuksissa kuin vahingoittuneessa asuinrakennuksessa oleva irtaimisto on asuinrakennuksesta pois siirrettyä käyttökelvotonta kierrätykseen menevää tavaraa. Kyseisessä irtaimistossa ei ole ollut tavanomaisia kotitalouden esineitä, joten niitä ei tule laskea koti-irtaimistoon kuuluvaksi.

Rakennus tuhoutui kokonaan käyttökelvottomaksi. Kellari- ja asuinkerrokset on uusittava kokonaan. Pukuhuone, kodinhoitohuone ja kylpyhuone ovat hiiltyneet ja osin sulaneet kuumuudessa / palokaasujen vuoksi. Kellarin muissa tiloissa on savu- ja nokivahinkoja. Kuumuus on mm. sulattanut muovista sähkökaappia. Kosteiden tilojen uusiminen on rakennusten kalleimpia kohtia, ja juuri ne ovat tuhoutuneet kokonaan.

Asuinkerroksen savuhaitan imeytymisen syvyydestä ei ole tietoa.  Savusta ja tervalaskeumasta johtuen kellari- ja asuinkerroksissa ei selvitä pelkällä pintojen vaihtamisella, sillä savunhaju on imeytynyt paljon pintaa syvemmälle. Savuhaitan imeytymisen syvyydestä ei kuitenkaan ole tietoa ennen pintakerrosten purkamista ja korjaamista. Yläkerrassa päästäneen pintakerroksen vaihtamisella, mutta se on eristämätöntä kylmää varastotilaa, jonka osuus korjauksesta on suhteessa pienempi kuin asuin- ja kellarikerrosten.

Rakennuksen tuhoutumisaste on asiakkaiden mielestä korkeampi kuin vakuutusyhtiön esittämä 36,49 %. Korvauksen laskentakaavan oikeellisuutta he eivät osaa kommentoida. Rakennuksen vahinkoaste pitäisi arvioida kellari- ja asuinkerroksen mukaan, eikä siinä pitäisi ottaa huomioon kylmää varastotilaa. Tällöin korvausprosentti tulisi olla 55 – 60 %.

Asiakkaat kysyvät lisäksi, voiko vakuutusyhtiö vain vedota vakuutuksenottajan vastuuseen vakuutuksen ajantasaisuudesta. Onko vakuutusmyyjä tutustunut kohteeseen lainkaan tai selvittänyt asiakkaalle kunnolla, mitä alivakuuttaminen merkitsee? Onko vakuutusmyyjän etiikalle sopivaa edes myydä noin väärän hintaista vakuutusta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, ettei annettua korvauspäätöstä ole syytä muuttaa. Ratkaisu on vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen. Valituksessa ei ole esitetty asiaan mitään sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella asuinrakennuksen tai irtaimiston vahinkoastetta olisi arvioitava vaurioastearviossa ja vahinkotarkastuksessa todettua laajemmin.

Vakuutusehtojen mukaan korvauksen määrää laskettaessa on otettava huomioon omaisuuden mahdollinen alivakuutussuhde ja omaisuuden päivänarvon suhde sen jälleenhankinta-arvoon. Vakuutusmääräisessä kotivakuutuksessa korjauskulujen korvaaminen täysimääräisesti edellyttää aina, että vakuutusmäärä vastaa omaisuuden jälleenhankinta-arvoa (6.3.5) ja että päivänarvo on vähintään 50 prosenttia omaisuuden jälleenhankinta-arvosta (6.2.3).

Asuinrakennus on vakuutettu 111.130 euron vakuutusmäärästä. Koska on ilmeistä, että vakuutusmäärä on merkittävästi jälleenhankinta-arvoa pienempi, rakennuksen korjauskulut eivät voi tulla korvattavaksi täysimääräisesti. Näin on täysin riippumatta siitä, mikä on rakennuksen päivänarvo. Korvauspäätöksessä käytetty korvauksen laskentatapa – vahinkoaste kerrottuna vakuutusmäärällä – pohjautuu juuri tähän.

Koska omaisuus voidaan tässä tapauksessa korjata, korvaus on laskettava siten, että alivakuutussuhde, päivänarvon mukainen vahingon määrä ja vahingon määrä eli korjauskulut kerrotaan keskenään (vakuutusmäärä/päivänarvo) x (päivänarvo/jälleenhankinta-arvo) x vahingon määrä. Kun yhtälöstä supistuvat päivänarvotekijät pois, jää jäljelle vakuutusmäärä jaettuna jälleenhankinta-arvolla ja kerrottuna vahingon määrällä. Käännettynä yhtälö menee siten, että vahingon määrä jaetaan jälleenhankinta-arvolla ja kerrotaan vakuutusmäärällä. Kun vahingon määrä eli korjauskulut jaetaan jälleenhankinta-arvolla, saadaan vahinkoaste.

Korvauksen laskemisessa käytetty vahinkoaste perustuu TK:n laatimaan vaurioasteen arviointiraporttiin, jossa on otettu huomioon koko rakennuksen vahinkosaneeraustarpeet prosentuaalisessa suhteessa rakennuksen kaikkiin rakennusosiin. Raportin pohjana on käytetty Rakennustutkimus RTS Oy:n julkaisemaa kustannusarviota, joka perustuu mitoiltaan, ratkaisuiltaan, materiaaleiltaan ja kustannuksiltaan kaikkien Suomessa vuoden aikana rakennettujen omakotitalojen pohjalta laskettuun keskiarvotaloon. Raportissa vahinkoaste on laskettu prosentuaalisella vahinkosaneeraustarpeella suhteessa keskiarvotalon rakentamiseen.

Vakuutettujen mukaan vahinkoaste tulisi arvioida pelkästään kellari- ja asuinkerroksen mukaan ottamatta huomioon kylmän varastotilan osuutta. Tällöin vahinkoaste voisi vakuutettujen mukaan olla korkeampi. Jos osaa vaurioituneista rakennusosista ei oteta huomioon korjauskustannuksissa, pienenisi näiden korjauskustannusten osuus vahinkoasteesta ja siten myös korvauksen määrästä. Kun vahinkoastetta määritettäessä otetaan huomioon ehtokohdan 6.2.1 mukainen koko omaisuuden vakuutusarvo, päästään vakuutettujen kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 69 §:ään, jonka mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja voivat olla esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta vahingon määrä.

Vakuutusyhtiö on arvioinut irtaimiston vahingon määrän vahinkotarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella. Arvioinnissa on otettu huomioon se, että asuinrakennuksen irtaimisto ei ole tuhoutunut kokonaan käyttökelvottomaksi, vaan osa irtaimistosta on voitu puhdistaa. Irtaimistoa on myös ollut säilytettynä muissa kiinteistön rakennuksissa, joihin palovahinko ei ole kohdistunut.

Väitteet irtaimiston laajemmasta vaurioitumisesta ja muissa rakennuksissa säilytetyn irtaimiston käyttökelvottomuudesta perustuvat vakuutettujen jälkikäteiseen toteamukseen. Vakuutetut eivät ole esittäneet mitään sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella vakuutusmäärään sisältyvää irtaimistoa tai vahingon määrää olisi arvioitava toisin.

Vakuutusyhtiö toteaa myös, ettei irtaimiston käyttökelvottomuus ja kierrätyskuntoisuus yksistään riitä tekemään irtaimistosta arvotonta. Irtaimiston osalta ei ole perusteita maksaa laajempaa korvausta.

Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan 9.3.2018 lähettämässään sähköpostiviestissä vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusmäärällistä vakuutussopimusta tehtäessä vakuutuksenottaja itse ilmoittaa sen rahamäärän, josta omaisuus on tarkoitus vakuuttaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti vakuutusyhtiö ohjeistaa vakuutuksenottajaa ottamaan vakuutusmäärän ilmoittamisessa huomioon sen, että vakuutusmäärän tulee vastata vakuutettavan kohteen jälleenhankinta-arvoa, sekä sen, että vastuu vakuutusmäärän ajantasaisuudesta on vakuutuksenottajalla.

3.4.2018 päivätyssä lisävastineessaan vakuutusyhtiö ilmoittaa, ettei vakuutuksen myyntitilanteesta ole mahdollista saada tarkempaa tietoa. Yleisellä tasolla vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin, että vakuutusmäärän määrittäminen rakennuksen jälleenhankintakustannuksia pienemmäksi ei ole erityisen harvinaista. Vakuutusyhtiö toteaa myös, että yli 400 m2 kokoisen asuinrakennuksen rakentaminen ei ole mahdollista hieman yli 100.000 euron vakuutusmäärällä. Vakuutusyhtiön ei ole osoitettu antaneen vakuutusta tehtäessä, tai muutoinkaan, vakuutusturvan sisällöstä virheellisiä tietoja.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

  • Vakuutusyhtiön vahinkokartoittajan (JH) laatima tarkastusraportti 20.2.2017 pidetystä tarkastuksesta. Raporttiin sisältyy valokuvia vahingoittuneista rakenteista ja muusta omaisuudesta.
  • KSV-V. Oy/rakennusmestari TK:n laatima 22.2.2017 päivätty kustannusarvio palovahingon purkutöistä.
  • Laillistetun kiinteistönvälittäjän (LKV) SH:n laatima, 2.5.2017 päivätty arviolausunto.
  • Allekirjoittamaton ”Sopimus esinevahingon määrästä” –asiakirja.
  • Päiväämätön asiakirja (laatija TK, KSV-V. Oy), joka sisältää ”Palovahingon vaurioasteen arviointi” –osuuden ja kustannusarvion tekeminen –osion mukaisen erittelyn rakennuksen eri osista.
  • Asiakkaiden toimittamia valokuvia vahingoittuneista rakenteista ja muusta omaisuudesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mikä on rakennuksen ja koti-irtaimiston vahinkoaste sekä siitä mikä on vakuutusehtojen mukaan määräytyvän korvauksen suuruus. Asiassa on myös kiistaa siitä, oliko asuinrakennus alivakuutettu.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Koti- ja loma-asuntovakuutuksen korvaussäännösten kohdan 6.1 (Eräiden korvaussäännöksissä käytettyjen termien merkitys) mukaan vakuutusmäärällä tarkoitetaan tietylle omaisuuserälle tai yksittäiselle esineelle vakuutuskirjaan merkittyä taikka vakuutuskauden aikana indeksiehdon mukaan tarkistettua vakuutusmäärää.

Korvattavan vahingon määrän laskemista koskevien ehtojen kohdassa 6.2.1 määritellään omaisuuden vakuutusarvo seuraavasti:

  • Omaisuuden, vahingon ja korvauksen määrän arvioimisen perusteena on omaisuuden vakuutusarvo.
  • Omaisuuden vakuutusarvo on jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden vakuutusarvo on kuitenkin päivänarvo, kun omaisuuden arvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.
  • […]
  • Vakuutustapahtuman sattuessa omaisuuden vakuutusarvo määritellään ja vahingon määrä lasketaan vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti.

 

Korvattavan vahingon määrän laskemista koskevien ehtojen kohdassa 6.2.3 määritellään vahingon määrä päivänarvon mukaan seuraavasti:

  • Vahingon määrä päivänarvon mukaan saadaan laskemalla jäännösarvolla vähennetystä jälleenhankinta-arvosta niin suuri osa kuin päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen suhde osoittaa.
  • Jos vahingoittunut rakennus voidaan korjata, vahingon määrä on niin suuri osa korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta.
  • Jos vahingoittunut irtain esine voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty päivänarvo.

 

Korvauksen laajuutta koskevien ehtojen kohdan 6.3.5 (Alivakuutus) mukaan

  • omaisuus on alivakuutettu, jos vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi omaisuuden oikeaa arvoa pienempi.
  • Vakuutuksenantaja korvaa alivakuutetulle omaisuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa.

 

Korvauksen laajuutta koskevien ehtojen kohdan 6.3.6 (Ylivakuutus) mukaan omaisuus on ylivakuutettu, jos vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi omaisuuden oikeaa arvoa suurempi.

Asian arviointi

Asuinrakennuksen vakuutusarvo ja väitetty alivakuutus

Vakuutuskirjan mukaan asuinrakennus on vakuutettu päivänarvosta.  Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, millaisin tiedoin vakuutussopimus on aikanaan tehty. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että asuinrakennuksen päivänarvo olisi vuonna 2000 vakuutusta tehtäessä ollut vähintään 50 % jälleenhankinta-arvosta, tai että päivänarvo olisi juuri ennen vahingon tapahtumista ollut vähintään 50 % jälleenhankinta-arvosta. 

Vakuutusyhtiö on laskelmissaan lähtenyt siitä, että päivänarvo oli vahinkohetkellä vähintään vakuutusmäärän suuruinen, eli 111.130 euroa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että päivänarvo olisi suurempi kuin vakuutusmäärä. Jälleenhankinta-arvoksi vakuutusyhtiö on arvioinut 610.500 euroa. Asiakkaat eivät ole riitauttaneet vakuutusyhtiön esittämiä rakennuksen jälleenhankinta- ja päivänarvoja.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että koska vakuutusmäärä oli olennaisesti jälleenhankinta-arvoa pienempi, rakennus oli alivakuutettu. Vakuutusyhtiö on toisaalta väittänyt, ettei asian ratkaisemisessa ole merkitystä sillä, mikä asuinrakennuksen päivänarvo oli vahinkohetkellä.

Vakuutusehtojen mukaan omaisuus on alivakuutettu, jos vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi omaisuuden oikeaa arvoa pienempi. Omaisuuden vakuutusarvo on vakuutusehdoissa määritelty päivänarvoksi silloin, kun omaisuuden arvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta. Esitetyn selvityksen mukaan rakennus oli vakuutettu päivänarvosta, joka vahinkohetkellä oli noin 20 % uuden vastaavan rakennuksen jälleenhankinta-arvosta. 

Toisin kuin vakuutusyhtiö on väittänyt, Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa rakennuksen mahdollista alivakuutusta määritettäessä vakuutusmäärä ei voida verrata jälleenhankinta-arvoon, koska vakuutusarvo on ollut päivänarvo ja koska vakuutusmäärä on vakuutussopimuksessa määritelty päivänarvon mukaan. Alivakuutus voisi Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan olla kysymyksessä, jos rakennuksen päivänarvo olisi ollut merkittävästi omaisuuden vakuutusmäärää suurempi. Tästä ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä.

Vakuutuslautakunta pitää hyvän vakuutustavan vastaisena vakuutusyhtiön kuvaamaa menettelyä, jossa vakuutuskohteen vakuutusmäärä pitäisi vakuutusta tehtäessä määrittää jälleenhankinta-arvon mukaan, vaikka vakuutusehtojen mukainen vakuutusarvo on vain noin 20 % jälleenhankinta-arvosta. Tällöin vakuutuskohde olisi vakuutussopimuksen alusta alkaen ylivakuutettu vakuutusehtojen kohdan 6.3.6 mukaan. Tässä tapauksessa asian arviointiin on vaikuttanut myös se, että vakuutettu asuinrakennus on asiakirjoista saatujen tietojen mukaan toiminut aikaisemmin pankkina, ja että rakennus valokuvienkin mukaan poikkeaa olennaisesti sellaisesta tavanomaisesta omakotitalosta, jossa asuinkerroksen lisäksi on asuinkäytössä oleva kellari ja varastotilaa kolmannessa kerroksessa.

Rakennuksen vahinkoaste

Vakuutusyhtiö oli ensin arvioinut asuinrakennuksen vahinkoasteeksi 35 %. Ulkopuolisen asiantuntijan laatiman arviointiraportin mukaan vahinkoaste on ollut 36,49 %. Raportissa vahinkoaste on laskettu prosentuaalisella vahinkosaneeraustarpeella suhteessa keskiarvotalon rakentamiseen.

Asiakkaat ovat katsoneet, että vahinkoasteen pitäisi olla 55 – 60 %, koska rakennus oli tuhoutunut kokonaan käyttökelvottomaksi ja siinä on tehtävä mittavia korjaustoimenpiteitä. He ovat pitäneet perusteettomana ottaa yläkerran kylmiä varastotiloja huomioon vahinkoastetta määritettäessä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että rakennuksen vahingoittumisaste tulee määritellä ottaen huomioon koko rakennus ja kaikki sen rakenteet, eli tässä tapauksessa kellari- ja asuinkerrokset sekä ylin, lähinnä kylmänä varastotilana ollut kolmas kerros. Asiassa esitetty ulkopuolisen asiantuntijan määrittämä vahinkoaste 36,49 % on Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan asianmukainen. Asiakkaat eivät ole esittäneet oman käsityksensä tueksi laskelmia tai muita erittelyjä, joiden perusteella vahinkoaste olisi asiantuntija arvioimaa suurempi.

Vahinko päivänarvon mukaan

Vakuutusehtojen mukaan vahingon määrä päivänarvon mukaan saadaan laskemalla jäännösarvolla vähennetystä jälleenhankinta-arvosta niin suuri osa kuin päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen suhde osoittaa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan asuinrakennuksen

  • jälleenhankinta-arvo on 610.500 euroa
  • päivänarvo on 111.130 euroa
  • vahingoittumisaste on 36,49 %
  • jäännösarvo on (100 % - 36,49 %) 63,51 %  * jälleenhankinta-arvo, eli 387.728,55 euroa.

 

Jälleenhankinta-arvosta vähennetään ehtojen mukaan ensin jäännösarvo (610.500 – 387.728,55), jolloin saadaan vahingoittumisastetta vastaava määrä, eli 222.771,45 euroa.

Seuraavaksi lasketaan päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen suhde, eli 111.130 euroa / 610.500 euroa = 18,2 %, jonka vakuutusyhtiö on pyöristänyt 20 prosenttiin.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaavansa vahingon vakuutusehtojen 6.2.3 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti, koska se on vakuutettujen kannalta edullisempi vaihtoehto kuin kyseisen ehtokohdan toisen kappaleen mukainen korvaus. Mainitun ehtokohdan mukaan laskettu päivänarvokorvaus on 222.771,45 * 20 % = 44.554,30 euroa. Vakuutusyhtiö on maksanut korvauksena 40.551,34 euroa, minkä johdosta lisäkorvausta muodostuu maksettavaksi 4.002,96 euroa.

Koti-irtaimisto

Osapuolten kesken on kiistaa siitä, onko muissa rakennuksissa kuin asuinrakennuksessa ollut sellaista koti-irtaimistoa, joka pitäisi vahingon määrää ja koti-irtaimiston vahinkoastetta määrättäessä ottaa huomioon. Asiakkaat ovat kertoneet muissa rakennuksissa säilytetyn irtaimiston olevan käyttökelvotonta kierrätyskuntoista tavaraa. Vakuutusyhtiö on kertonut, ettei se ole laskelmissaan ottanut huomion asuinrakennuksesta pois siirrettyjä ovia, ikkunoita ja muita koti-irtaimistoon kuulumattomia rakennustarvikkeita.

Asiakkaat ovat kertoneet vahinkotarkastajan todenneen, ettei irtaimistoluetteloa ole järkevää tehdä, koska irtaimiston määrä on todella suuri ja sen luetteloiminen olisi valtava urakka. Tätä ilmoitusta vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään väittänyt, että koti-irtaimisto oli ollut alivakuutettu.

Vakuutetun kolmekerroksisen asuinrakennuksen asuinpinta-ala on selvitysten mukaan ollut ainakin noin 300 m2. Koti-irtaimiston vakuutusmäärä on ollut vain 22.230 euroa. Vahinkotarkastusraportin mukaan suurinta osaa kellari- ja asuinkerrosten irtaimistosta ei kannata tai ei pystytä puhdistamaan tai pesemään voimakkaan tervaisen laskeuman ja kitkerän savun vuoksi. Asiakkaiden ilmoituksen mukaan vain muutamia yksittäisiä tavaroita on saatu puhdistettua. Asiakirjoihin liitetyt valokuvat osoittavat Vakuutuslautakunnan mielestä sen, että lähtökohtaisesti koko asuinrakennuksessa ollut koti-irtaimisto on mennyt käyttökelvottomaksi savun, noen ja tervan aiheuttaman laskeuman vuoksi.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan koti-irtaimiston vahinkoaste on ollut 95 %, koska vain pieni osa koti-irtaimistosta on voitu kunnostaa vahingon jälkeen. Asiassa ei ole osoitettu, että muissa rakennuksissa ollut irtaimisto olisi kuulunut vakuutettuun koti-irtaimistoon tai että muissa rakennuksissa olleella irtaimistolla olisi vahinkoasteeseen vaikuttavaa vakuutusarvoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asuinrakennuksesta lisäkorvausta 4.002,96 euroa ja koti-irtaimistosta lisäkorvausta (22.230 * 0,95 – 17.784 euroa) 3.334,50, eli yhteensä 7.337,46 euroa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia