Tapahtumatiedot

A:lle (s. 1964) on Vakuutuslautakunnan 5.6.2017 antaman ratkaisusuosituksen perusteella korvattu lääkevahinkovakuutuksesta Abilify-lääkkeen aiheuttamat ekstrapyramidaalioireet. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 2.000 euroa sekä III luokan hoitotukea ajalta 3.6. ̶ 31.7.2015.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön maksamiin korvauksiin ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Abilify-lääkkeen aiheuttamat haitat ja toimintakyvyn lasku sekä ulkopuolisen avun tarve kestivät noin puolitoista vuotta. Oireet eivät hävinneet heti lääkkeen lopettamisen jälkeen, vaan vasta noin kahden kuukauden kuluttua siitä, jolloin A pystyi taas täysin itsenäisesti huolehtimaan kaikista asioistaan (aikaväli 3.6.2015 ̶ 31.7.2016). A esittää kertakorvaukseksi kärsimästään vahingosta 10.000 euroa.

Edellä mainittuna ajanjaksona A oli turvallisuutensa (kaatuilu, pakkoliikkeet ja tasapainohäiriöt) vuoksi ympärivuorokautisen avun ja valvonnan tarpeessa. A tarvitsi apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa, kuten oireetkin jo antavat ymmärtää. Esimerkiksi peseytyminen ja omatoiminen hygienian hoito tai pukeutuminen ja riisuutuminen eivät oireiden takia onnistuneet ilman apua ja jopa kengät piti avustajan pukea A:lle. Hoitotukea on maksettu vain runsaan kuukauden ajalta, vaikka avun tarve kesti melkein puolitoista vuotta. Hoitotuen luokka III on liian alhainen ja tukea pitää maksaa koko siltä ajalta, jonka lääke aiheutti avun tarvetta. A katsoo, että hoitotuki tulee maksaa luokan II mukaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n valituksessa ole esitetty mitään sellaista selvitystä, joka antaisi aihetta päätöksen muuttamiseen.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 3.3.2015 ̶ 23.5.2016.

B-lausunnon 31.3.2015 mukaan A on tullut mielenterveystoimiston päivystysajalle kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomaniajakson vuoksi. A on muuttanut runsasta kuukautta aiemmin Espanjasta Suomeen. Kaksi kuukautta aiemmin Espanjassa A on joutunut sairaalahoitoon pahoinvoinnin, sekavuuden, puhevaikeuksien ja jalkojen voimattomuuden vuoksi ja hänellä on todettu lakunaarinen (mikroangiopatian eli pienten verisuonten sairauden aiheuttama) aivoinfarkti ulkokotelon (capsula externa) alueella. Kahden päivän sairaalahoidon jälkeen A:n neurologinen status on ollut normaali. A:lla on aiemmin ollut psykiatrinen hoitokontakti Suomessa yksityissektorilla masennusjaksojen aikana. Espanjassa A:lla on ollut hoitokontakti yksityislääkäriin keväällä 2014, jolloin on aloitettu maniaoireisiin Lito. Tämän lääkityksen A on lopettanut joulukuussa 2014. A:lle on aloitettu Lito- ja Abilify-lääkitykset ja sovittu laboratoriokokeet viikon kuluttua Liton aloituksesta, uusi psykiatrin vastaanottoaika ja vastaanottokäynnit psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Psykiatrisen sairaanhoitajan tekstin 21.4.2015 mukaan A:lle on Espanjassa sairastetun aivoinfarktin jälkeen jäänyt selkeästi tasapainovaikeuksia. Aivoinfarktin jälkeen A on kotiutunut sairaalasta hyvin nopeasti, häntä on kotona huimannut ja hän on kaatunut suoraan takaraivolleen lattialle. A on pyytänyt aivokuvausta selkeiden tasapainovaikeuksien vuoksi. A on kertonut, että häntä huimaa rapuissa kävely, hän ei uskalla ajaa polkupyörällä tai autolla eikä kävellä korkokengillä. Tekstin 26.5.2015 mukaan A on tullut vastaanotolle horjuen ja vapisevana. A on kertonut kaatuneensa samana päivänä yllättäen sivuittain. Lääkäri on ohjannut A:n laboratoriokokeisiin litium-pitoisuuden tarkistamiseksi. Psykiatrin merkinnän 1.6.2015 mukaan 28.5.2015 otetuissa laboratoriokokeissa seerumin litiumpitoisuus (S-Li) on ollut korkea (1,2) ja psykiatri on arvioinut Liton annoksen vähennyksen olevan tarpeen.

Sisätautien päivystysosaston hoitojaksoa 31.5. ̶ 2.6.2015 koskevan loppuarvion mukaan A:lla on Lito-lääkityksen aloituksen jälkeen muutama kuukausi sitten alkanut vasemman käden nykinä, joka on pikkuhiljaa pahentunut. Myös oikea käsi ja molemmat alaraajat ovat ajoittain nykineet. Aamulla herätessä 31.5.2015 nykinä on ollut poikkeuksellisen voimakasta, minkä vuoksi A on hakeutunut terveyskeskuspäivystykseen. A on lähetetty Lito-myrkytysepäilyn takia sisätautiensiapuun, jossa on todettu vasemmassa yläraajassa voimakas nykinä. Vasemmassa jalassa on ollut hentoista nykinää, raaja on ollut jäykkä eikä liikkeiden testaus ole onnistunut. Oikeassa jalassa ei ole ollut nykinää, mutta raaja on ollut jäykkä, ja oikea käsi on nykinyt hentoisesti. Pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu oireilua selittävää. Lito-lääkitys on tauotettu ja A on otettu sisätautien päivystysosastolle seurantaan. Seurannan aikana A:n vointi on kohentunut ja nykinä ja raajojen jäykkyys vähentynyt. Oireita on epäilty Liton sivuvaikutuksiksi, vaikka varsinaisesta yliannostuksesta ei pitoisuuksien perusteella olekaan ollut kyse. Sisätautien päivystysosastolta A on siirretty vielä jatkohoitoon terveyskeskukseen.

Terveyskeskuslääkärin sairauskertomustekstin 13.11.2015 mukaan A on tullut vastaanotolle vasempaan käteen painottuvan lepovapinan ja lihasjäykkyyden vuoksi. Vastaanotolla A:n olemus on ollut jähmeä ja kävely aavistuksen töpöttävää ja epävakaata. Myötäliikkeet ovat puuttuneet vasenpainotteisesti ja yläraajoissa on nähty selkeä, vaihteleva vapina, joka on painottunut vasemmalle. Katse on ollut aavistuksen jähmeä, puristusvoimat erittäin vaatimattomat. Refleksit ovat olleet hyvin vilkkaat sekä ylä- että alaraajoissa, merkittävää puolieroa ei ole tullut esille. Vasenpainotteisesti on todettu yläraajoissa lievää jäykkyyttä. Osoituskokeessa on ollut vaikeuksia vasemmalla puolella, vapina on korostunut. Oikealla osoituskokeet ovat sujuneet paremmin. Hienomotoriikka on ollut kömpelöä vasenpainotteisesti ja DDK hidas ja työläs. Raajojen tunnon A on ilmoittanut symmetriseksi. Rombergin kokeessa on todettu lievää huojuntaa ja tasapainovaikeus, peruskokeessa ei ole todettu laskeutumista. Kävellessä on todettu ajoittaista horjahtelua ja viivakävely on ollut epävakaata ja horjahtelevaa.

Neurologian poliklinikan sairauskertomustekstin 12.2.2016 mukaan A on tullut terveyskeskuslääkärin lähetteellä tutkittavaksi vasemman käden lepovapinan ja lihasjäykkyyden vuoksi. Sairauskertomustekstin esitietojen mukaan A:n oireet ovat Liton lopetuksen jälkeen hyvin hitaasti lieventyneet. A:n suvussa ei ole ollut Parkinsonin tautia tai vapinoita. Nyt pahimpana ongelmana on ollut tasapainovaikeus ja käsien vasenvoittoinen tärinä. Vapinaa on esiintynyt sekä levossa että toimessa ja jännitys on pahentanut tilannetta. Hyvin nukuttu yö on lievittänyt oireita. Pienellä määrällä alkoholia A ei ole havainnut vaikutusta vapinaan. Propral-lääke ei ole auttanut. Loppukeväästä esiintynyt vasemman jalan vapina on lieventynyt ja pään, kielen, alahuulen tai leuan vapinaa A:lla ei ole ollut. Öisin on ollut hampaiden narskuttelua. Kesäkuun 2015 jälkeen käsien jäykkyys on lieventynyt, puolieroa ei ole ollut. Yläraajojen voimat ovat yleisesti alentuneet ja kävely on ollut jäykkää ja lyhytaskelista. A ei ole havainnut alaraajoissa puolieroa. Tasapainossa on tullut herkästi horjahtelua ja A on kaatunut kerran kasvoilleen ja kerran kyljelleen sängylle. Istuessa A on kokenut oikealle kallistumista. Vastaanotolla A:lla on todettu vasenvoittoinen kohtalainen lihasten vajaatoiminta (hypokinesia), jäykkyys (rigiditeetti) ja ohimenevästi lievää vasemman käden lepovapinaa sekä heikentymää tasapainon suojaheijasteissa. Jatkotutkimuksena A:lle on määrätty aivojen DatScan-tutkimus eli aivojen dopamiinireseptoreiden gammakuvaus. Koska Liton lopetuksesta on ollut aikaa reilu 8 kuukautta, neurologi on arvioinut, ettei se voi selittää oireita. Toisaalta tekstissä todetaan, että A:lla edelleen käytössä ollut Abilify voi aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita.

Neurologian poliklinikan kontrollikäyntiä 23.5.2016 koskevan sairauskertomustekstin mukaan Abilify-lääkitys on lopetettu noin kuukautta aikaisemmin. Käsien tärinä on ratkaisevasti vähentynyt parin viikon kuluttua, ryhti on kohentunut ja tasapainovaikeudet ja horjahtelu ovat korjaantuneet. A on tehnyt päivittäin 6 kilometrin kävelylenkkejä. A ei ole enää kokenut jäykkyyttä tai hitautta. Kliinisessä tutkimuksessa on todettu lievästi vasenvoittoisen ekstrapyramidaalioireiston keventyneen huomattavasti, joskin löydöksiä on ollut edelleen havaittavissa. Helmikuussa 2016 tehdyssä aivojen DatScan-tutkimuksessa oikea putamen (aivokuorukka, tyvitumake, joka vaikuttaa mm. kehon motoriseen toimintaan) on visualisoitunut vasenta heikommin, minkä on arvioitu sopivan vasenvoittoiseen ekstrapyramidaalioireistoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle Abilify-lääkkeen aiheuttaman ekstrapyramidaalioireiston johdosta maksettavista korvauksista. A on tyytymätön kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksetun korvauksen määrään sekä hoitotuen luokkaan ja korvausaikaan.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a ̶ 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. (…)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2. ansionmenetyksestä;
3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4. pysyvästä haitasta.
 
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.
 
Asian arviointi
 

1. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa arvioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

A:lle aiheutui Abilify-lääkkeen käytön seurauksena ekstrapyramidaalioireisto, jonka seurauksena A on ollut hoidettavana sisätautien päivystysosastolla 31.5. ̶ 2.6.2015 ja tämän jälkeen jatkohoidossa terveyskeskuksessa. Oireina on ollut raajojen nykinää ja jäykkyyttä. Marraskuussa 2015 A on ollut terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, jossa on todettu vasenvoittoista yläraajojen lepovapinaa ja lihasjäykkyyttä sekä tasapainovaikeutta kävellessä. Oireet ovat alkaneet korjaantua, kun Abilify-lääkitys on keväällä 2016 lopetettu.

Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle tilapäisestä haitasta 2.000 euron korvauksen, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) keskikolmannesta. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3 (korvaus 1200 ̶ 3800 euroa)kuuluville vammoille on ominaista, että

- niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa,
- niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita,
- niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia,
- niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa,
- niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että Abilify-lääkkeen A:lle aiheuttama oireilu on kestänyt suhteellisen kauan, noin vuoden ajan. A on ollut oireiden johdosta lyhyen aikaa sairaalatarkkailussa, mutta tilanne ei ole vaatinut leikkauksia tai muita erityisiä hoitotoimenpiteitä. Vahingosta ei A:ta koskevien lääketieteellisten selvitysten perusteella ole jäänyt pysyvää haittaa. Ottaen huomioon A:n oireilun laadun ja kestoajan, sen vaatimat hoitotoimenpiteet ja sen, ettei oireilusta ilmeisesti ole jäänyt pysyväisseurauksia, Vakuutuslautakunta katsoo, että lääkevahingosta aiheutunut tilapäinen haitta sijoittuu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa korvausta asianmukaisena eikä suosita muutosta yhtiön päätökseen tältä osin.

2. Hoitotuki

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukainen hoitotuki on normitettu korvaus, jolla on tarkoitus korvata vahinkoa kärsineelle hänen saamansa vamman seurauksena säännöllisestä avuntarpeesta aiheutuvat kulut. Jos vahinkoa kärsinyt voi osoittaa avuntarpeesta aiheutuvien kulujen olevan normikorvausta suuremmat, kulut on korvattava niiden todellisen määrän mukaan. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle hoitotukea liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen III luokan mukaan ajalta 3.6. ̶ 31.7.2015. A vaatii luokkaa II vastaavaa hoitotukea.  

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan II luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat jokapäiväistä säännöllistä hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta ja jotka ovat tämän vuoksi päivittäisissä toiminnoissaan jossain määrin riippuvaisia toisen henkilön avusta. III luokan hoitotukeen ovat oikeutettuja vahinkoa kärsineet, jotka tarvitsevat joissakin jokapäiväisissä toiminnoissa säännöllistä tai lähes säännöllistä hoitoa, apua, valvontaa tai ohjausta.

A on 2.12.2015 päivätyssä lääkevahinkoilmoituksessa kuvaillut lääkevahingosta päivittäiselle elämälle aiheutuneita haittoja. A:n käsissä ei ole ollut voimaa ja kävely on ollut lyhytaskeleista, ”tökkivää”. Juokseminen ei ole onnistunut ja polkupyörällä ajo on ollut mahdotonta tasapaino-ongelmien takia. Autolla A ei ole uskaltanut ajaa. Kirjoittaminen on onnistunut vain muutaman sanan verran, loppu on ollut ”sotkua”. Vasen sääri on ollut jäykkä ja siinä oleva särky on säteillyt selkään. Kädet ovat jääneet välillä ”rollaattoriasentoon”. Matkapuhelimen käyttö ei ole onnistunut, A:lla on ollut käytössä suurinäppäiminen pöytäpuhelin. Tietokoneen käyttö on ollut erittäin hidasta. Korkokenkien käyttö on ollut mahdotonta ja meikkaaminen ei ole onnistunut. Voimattomuuden vuoksi A ei ole voinut käydä ruokakaupassa ilman kantoapua ja ruoanlaitto ei ole onnistunut. Siivousapu on käynyt viikoittain. A on joutunut luopumaan harrastuksistaan ja hänen sosiaalinen elämänsä on supistunut. Korvaushakemuksen 31.7.2017 mukaan A ei ole lääkevahingon vaikutusaikana kyennyt selviytymään mistään arjen askareista itsenäisesti. A:n isä on ollut ympärivuorokautisena apuna päivittäisissä talousaskareissa, koirien hoidossa ja A:n kuljetuksissa ja vahtinut A:ta, kun lääkkeen ottamisen jälkeen aiheutui tajunnan menetystä ja kaatuilua. Viikonloppuisin A:sta huolehti hänen veljensä. A:n Vakuutuslautakunnalle tekemän valituksen ja vakuutusyhtiön vastineen johdosta toimitetun lisäkirjelmän mukaan A on koko oireilun keston ajan ollut ympärivuorokautisen seurannan ja avun tarpeessa. A:n isä ja veli ovat huolehtineet A:n päivittäisistä tarpeista pukeutuminen ja peseytyminen mukaan lukien, minkä lisäksi A:n isä on huolehtinut A:n lääkäri- ja asiointikäyntien kuljetuksista. Jatkuvan kaatuilun vuoksi A on tarvinnut valvontaa, ettei loukkaa itseään pahemmin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Lautakunta toteaa edelleen, että A ei ole esittänyt avuntarpeestaan 31.7.2015 jälkeen muuta selvitystä kuin oman ilmoituksensa vakuutusyhtiölle. Lautakunnan käyttöön toimitetusta lääketieteellisestä selvityksestä ei ilmene sellaista lääkevahingosta johtuvaa tilaa, joka olisi johtanut A:n valituksessa kuvattuun avuntarpeeseen. Lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että A olisi 31.7.2015 jälkeen ollut lääkevahingosta johtuen siinä määrin avun tarpeessa, että hänellä olisi oikeus hoitotukeen. Pelkästään se, että A:n omaiset ovat tosiasiallisesti auttaneet A:ta, ei oikeuta korvaukseen. Ajalta 3.6. ̶ 31.7.2015 maksettua III luokan hoitotukea Vakuutuslautakunta pitää riittävänä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Paakkari
Soinila